tiistai 17. joulukuuta 2019

Joulu tulee, en ole valmis

Minähän olen henkeen ja vereen jouluihminen.
Meillä on jo kuusi olohuoneessa ja on äärettömän rauhoittavaa herätä aamulla viideltä kun kynttilöissä on valo ja tunnelma rauhallinen. Olen virittänyt koristeita ja fiilistellyt karkkihyllyn kanssa.


MUTTA.

Muuten olen aivan täysin alkutekijöissäni. Ja jouluun on enää viikko!!!


Tässä kohtaa lienee se hetki, kun voi alkaa panikoimaan. (En taida jaksaa...)

Tämä listoja rakastava ihminen ei ole tehnyt vielä ensimmäistäkään listaa, kuten
- ruokalista
- siivouslista
- toimitettavat asiat -lista
- joulukukat kenelle -lista

Olen kuullut huhuja, että joulu tulee, olit valmis tai et. Taidan tänä vuonna tuudittautua siihen.
Meillähän joulutaan muutenkin vasta reilun viikon päästä viikonloppuna, koska olen itse kiinni lauantaista lähtien 6 päivää putkeen, pyhät mukaan lukien.
Nuoriso saapuu perjantaina (muistaakseni?) ja vietetään joulua sitten viikonlopulla urakalla.

(Sivumennen, sain vihdoin tänään (17.12.) tilattua viimeiset joululahjat nettikaupasta.... kuten sanottua, aina niin ajoissa. Tämä jo naurattaa itseäkin.)


Ollaan ehditty patikalle.


Tämän ruotsalaisen joulukakun ohjeen haluan jakaa. En nimittäin muistanut miltä sahrami maistuu, vaikka olen Lussekatteni aikanaan syönyt. Tämä kakku sai sydämeni sulamaan. Olipa hyvää!!

Pehmeä sahramikakku

175g pehmeää voita
1 pkt sahramia (0,5 g)

Sulata voi ja sekoita sahrami siihen. Sahrami antaa makunsa, kun sen sekoittaa lämpimään.

2 munaa
3 dl sokeria

Vatkaa vaahdoksi.

1,5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen maitoa, rasvaa sekä jauhoja. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 °C n. 45 minuuttia, kunnes tikkuun ei tartu enää taikinaa.
Anna jäähtyä pieni hetki vuuassa (5-10min). Kumoa sitten, mutta jätä vuoka vielä päälle, kunnes kakku on kokonaan jäähtynyt.

Minä sekoitin päälle vielä kuorrutteen Philadelphia-juustosta (pienempi rasia), pienestä määrästä sulaa voita (50g) ja tomusokerista (muutama desi). Sellainen perinteinen porkkanakakun päällinen siis.
Koska löysin Tukholmasta jostain halpiskaupasta tuollaisia jouluisia strösseleitä, ne sopivat tähän teemaan vallan mainiosti.

IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE!!!

maanantai 9. joulukuuta 2019

Tukholmassa

Viime viikolla teimme parin päivän keikan Tukholmaan.
Minähän asuin siellä pari kuukautta vuosia sitten opiskellessani sairaanhoitajaksi. Olin silloin Karolinskassa harjoittelussa ja kaupungista tuli kuin koti.

Olin juuri edeltävästi jossain ihmeellisessä pikku-flunssassa. Olo oli vetämätön ja yhtenä päivänä oli kuumettakin. Jännitti miten jaksaisin kävellä pari päivää ja sovimme, että otetaan rauhallisesti.


Napue GT

Mennen tullen oli yölaivat. Ajatuksena se ei ollut ihanteellisin, minä nukun tosi huonosti muualla kuin kotona. Ja pelkään aina laivalla niitä remuavia porukoita, jotka pitää hyttikäytävillä hirveetä älämölöä. Mutta.... päivä laivassa on vielä tylsempi ajatuksena, ja näin tavallaan säästi aikaa.

Lähtö Turusta Gracella sunnuntai-iltana. Hytti oli kiva ja vaikutti olevan sopivalla kannella tuota metelin puuttumista silmällä pitäen. Muutenkin porukka oli suurelta osin eläkeläistä. Laivalla oli Arja Koriseva tanssittamassa, joten pohdimme, että nukkua varmaan saisi, vaikka eläkeläiset joraisivat. Ja voisihan sitä itsekin vähän käydä......

Kävimme baarissa yksillä, mutta valitettavasti illan tähti aloitti vasta 23:30  (Mikä järjetön aika!!!) niin emme pyörähdelleet yhtään. Laiva nimittäin rantautui 6:30 paikallista aikaa niin hirveästi ei tehnyt mieli valvoa.

Aamulla herätys tuntia ennen saapumista ja meriaamiaiselle. Täytyy sanoa, että Gracen aamiainen on verraton. Minähän en ole normaalisti kova syömään heti herättyäni, mutta nyt tankkasin, että jaksaa päivän edes lounaalle saakka.
Koska Slussen on ihan kaaosteoriaa sen kaiken rakentamisen keskellä, päädyimme kävelemään ensin vanhaan kaupunkiin, ja koska kello oli siinä vaiheessa todellakin vasta aamulla 7, jatkoimme Drottninggatania keskustaan ja päädyimme T-Centraleniin, jossa veimme matkalaukut rautatieaseman lokeroon ja istuimme rauhassa juomaan teetä/kahvia. Kello oli vähän ennen kahdeksaa, ja tukholmalaiset kiirehtivät työpaikoilleen. Ihana istua rauhassa ja katselle ihmisten vilinää.

Kellon käytyä niin, että päivä edes valkeni, otimme ensin junan Barkarbyn Stationille ja siitä bussin vielä Outlet-kylään.
Mitään erikoista ei ollut haussa, mutta miehelle etsimme villakangastakkia ja minä olisin halunnut hupparin tms. 




Outlet-kylä oli entisellään. Se on omalla tavallaan kovin viehättävä ympäristö. Erityisesti kesäaikaan se on varmasti kaunis, koska alueen keskellä on leikkipaikkoja lapsille ja erilaiset myyntikojut/kärryt tulevat sen kujille.
Harmi kyllä, tarjonta ei tuonut meille mitään vaan päädyimme lähtemään sieltä tyhjin käsin.


Vatsat saivat kuitenkin täytettä. Tuosta oudosta flunssasta johtuen olin ollut lähes viikon niin, ettei tehnyt yhtään mieli kahvia. Espresso Housessa sentään Tonttulatte maistui hyvälle.

Palasimme keskustaan ja lähdimme vaeltamaan Gamla Stanin kujia. 






Stortorgetilla oli joulumarkkinat. Tukholmassa markkinoita on enemmänkin, esim. Skansenilla, mutta ne ovat viikonloppuisin. Meille osui matkapäiviksi maanantai ja tiistai, joten Stortorget oli ainoa mahdollisuus. Minusta siellä oli kohtuullisen vaatimaton tarjonta.

Lehtienkin mukaan esim. Tallinna on huomattavasti suurempi ja monipuolisempi, ja viime vuonna siellä käyneenä olen samaa mieltä.
Tunnelma oli kuitenkin viehättävä ja glögi hyvää täälläkin.


Stop focusing how stressed you are,
and remember how blessed you are!!


Iltapäivällä palasimme jälleen keskustaan ja kävimme checkaamassa sisään hotelliin.
Lepäsimme hetken, ja lähdimme uudestaan liikkeelle. Miehen serkkuja asuu Ruotsissa useampi, mutta vain yksi heistä Tukholmassa.
Olimme sopineet treffeistä illaksi, joten nappasimme jälleen ensin tunnelbanan ja lopulta tvärbanan päätyäksemme kylään. Olipa kiva kyläillä pari tuntia. Ja kun ehti ajoissa takaisin hotellille, tiesi saavansa nukkua kunnolla.

Hotelli oli oivallinen. Hiljainen ja pieni. Siellä aamupala muistutti mieleen, että ruotsalaiset tykkää makeasta leivästä (minä en!) ja kun tuollaisen "pullan" päälle laittaa juustoa ja kurkkua, se on hiukan hassu yhdistelmä. Mutta tee ja kahvi oli hyvää ja kaikkea sai ottaa tarpeeksi.

Veimme jälleen matkalaukut lokeroon päiväksi ja siirryimme junalla Mall of Scandinaviaan.
Edelleen hakusessa oli miehelle niitä vaatteita. Farkut löysimme, mutta villakangastakki antaa odottaa itseään. Myöskään minä en löytänyt hupparia, koska ainoa, johon ihastuin oli Superdryn bling-versio ja maksoi 890 kruunua. Totesin, että satasen hupparissa on sen verran hintaa, ettei taida tästä hoitsusta olla sitä pukemaan. Missä noin kallista (senhän täytyy olla hieno, koska hinta on tuollainen!!) pidetään? Työmatkoilla? Ulkoilemassa? 

Söimme mahdottoman hyvin Egon-nimisessä (Norjalaisessa?) ravintolassa, jonka toivon totisesti rantautuvan myös Suomeen. Todella viehättävästi sisustettu sopiviin "huoneisiin". Rauhallinen, selkeästi hyvin pidetty lounaspaikka väkimäärästä päätellen. Ruoka oli äärettömän hyvää! NAM!

Myöhään iltapäivällä palasimme keskustaan, kiersimme vielä Åhlénsin huolellisesti, erityisesti joulutorin, ja jotain joulusalaisuuksia lapsille löysinkin. Lopulta otimme laukut ja lähdimme suuntaamaan kohti Viking-terminalia. Tapamme mukaan kävelimme taas suoraan vanhankaupungin läpi. Slussenille menevää reittiä piti hetki etsiä.... se on todella sellainen sotku, että.

Mutta tuo 5 kilsan pätkä kahden pienen laukun kanssa ei ollut meille retki eikä mikään, tosin kahden päivän kävelyn jälkeen jalat olivat kyllä hyvin väsyneet.




Tack Stockholm!! ♥
Vi kommer tillbacka. Du har varit bra med mig.

Terminaalissa odottelimme hetken. Molemmilla oli kirja mukana, joten istuimme lukemassa kunnes kutsuttiin laivaan. Alkuperäinen suunnitelma oli viedä laukut terminaalin lokeroon ja käydä Fotografiskassa, mutta meillä ei ollut kuin reilu tunti ja se on liian vähän tuota keikkaa varten. Niinpä istuimme lukemaan. 
Paluukyyti oli Amorellalla, mikä on pienempi ja kehnompi versio punaisista laivoista, mutta yhtä kaikki, hytti oli siisti ja sopivalla kannella.

Tällä kertaa kävimme tekemässä illalla "pakolliset" ostokset. Toisin sanoen joulukarkkihyllyn täytteet hankittiin, samoin kuin useampi kiekko brie-juustoa, jota tuon aina laivoilta.
Tässä kohtaa alkoi jännittää, kun laiva ei irronutkaan satamasta, vaan alettiin toistuvasti kuuluttaa teknistä vikaa, jonka vuoksi lähtö viivästyisi....

Kymmenen jälkeen laiva kuitenkin lähti ja ainakin minä uuvahdin tyystin. Mies kertoi jälkeenpäin huolestuneensa noista teknisistä ongelmista, että nukkui oikein huonosti. 
Kello herätti aamulla Turussa taas tuntia ennen saapumista (vaikka saapumisaika olikin hyvin epävarma kun lähtö oli viivästynyt 1,5 tuntia.)

Meillä oli junaliput Turun satamasta ja tällä kertaa olin itsekäs ja kyynärpäillä tungin itseni aivan eturiviin, joten kun ovet avattiin laukattiin kirjaimellisesti laukut suhaten junaan ja ehdittiin nipinnapin. Onneksi laiva otti aikaa kiinni yöllä.
Nykyään kun lippuja ei voi ostaa junasta, en osaa kuvitella miten olisimme matkaliput hankkineet jälkeenpäin, jos olisimme tuosta kyydistä jääneet. (Ei, en todellakaan harrasta nettipankkia puhelimessa....)


Katsokaa päiväystä maihinnousukortissa.
Minä olenkin taas kolmekymppinen!!!  =D


Tuliaiset.

lauantai 7. joulukuuta 2019

Pientä pintaremonttia eli joulusiivous Perniöläisittäin

Tässä on tullut muutamaan otteeseen hihiteltyä faktaa, että joissain huusholleissa siivotaan jouluksi kaappeja, meillä siivottiin kaappien taustatkin.


Kuten olen ennenkin maininnut, meillä on 1999 remontoitu, 1937 rakennettu vanha rintamamiestalo. Muuton yhteydessä remontti tehtiin perusteellisesti, ja tässä 20 vuoden aikana on pinnat sen verran kulahtaneet, että vaihtoehto oli joko aloittaa uusi valtava remppa, tai koettaa vähän fixata vanhaa.
Koska periaatteessa mikään ei ollut rikki tai muuten täysin vanhanaikainen (emme puhu tässä yhteydessä laminaattilattiasta.....), totesimme, että huoltamalla ja korjaamalla voisi saada uutta ostamatta uutta.


Rautakauppias osasi antaa vinkkejä, ja koska netti, luimme erinäisiä blogeja ja Tikkurilan maalilinjaa vinkkejä varten. Materiaalit hankittiin kerralla ja sitten vaan alettiin hommiin.

(Ps. Maaleja on sen verran, että vessan välitilan kaakelitkin saa samalla hinnalla....)


Muutaman päivän keittiö oli hävityksen kauhistuksen vallassa. Jälleen kerran tavarat pinottuna mikä minnekin, ja aika ajoin joutui tosissaan etsimään jotain tiettyä kippoa saadakseen laitettua eväitä tai koirille purtavaa.

Mies pesi ensin välitilan kaakelit hyvin vahvalla maalipesulla, ja huuhteli niitä sitten pelkällä vedellä niin, että pinnat olivat varmasti puhtaat. Ne annettiin kuivua useampi tunti, ja illalla vielä vedettiin kevyesti telalla tuo pohjamaali Otex.
Jo siinä vaiheessa olin ihan myyty. Valkoinen on vaan raikas, meilläkin keittiö on pohjoisen puolella ja siis pimein mahdollinen huone.

Sillä aikaa kun tein itse itsenäisyyspäivänä pitkää päivää töissä, mies telasi hitaasti ja hartaudella (koska maalin kanssa ei voinut yhtään hosua, se kun ei imeydy, vaan lähtee valumaan jos on liian vikkelä) kaakelit kahteen kertaan, ja kun tulin illalla kotiin, keittiö oli jo niin kiva! ♥



Tänään aamulla aamupalan jälkeen poukkoiltiin koirien kanssa reilu tunti metsässä, juotiin kahvit ja sen jälkeen alettiin sitä joulusiivousta. Eli kaikki taustat imuroitiin huolella, sitten pesin jokaisen kaapin erikseen joka puolelta ja siirsin ne paikalleen. 
Koska talo on vanha ja vänkyrä, joidenkin kaappien alle piti viritellä yhtä sun toista pientä listanpätkää tukemaan kaappia suoraan, mutta lopputulos hiveli silmää.


Tässä vaiheessa pöytätasot on nostettu paikalleen. Laitamme vielä pöytälevyt kiinni toisiinsa kontaktiliimalla ja ruuveilla, sitten silikonit seinän ja pöytälevyn väliin, hana paikalleen ja siinä.

Totesin jo parillekin eri taholle, että joissain perheissä mies tekee mitä osaa, meillä näköjään mitä haluaa!!! Olen äärettömän ylpeä ja iloinen! Keittiöstä tuli loppujen lopuksi pienellä vaivalla aivan kuin uusi.
Voi olla, että monen mielestä valkoinen on tylsä ja kliininen. Minusta se on raikas ja puhdas ja valoisa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Luetut kirjat: marraskuu

Listaa itselleni:


Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
John Verdon: Syntipukki
Eeva Nikoskelainen: Ylilääkäri Männikkö ja hallittu tulosjohtaminen
Eeva Nikoskelainen: Hytösen oireyhtymä
Eeva Nikoskelainen: Heta Hörkkö ja kaksoiskierteen lumous
Eeva Nikoskelainen: Itikkakesä
Liisa Tammio: Kemiaa ja kelvottomia miehiä
Liisa Tammio: Saako herroja huijata?
Liisa Tammio: Miehetön vyöhyke
Liisa Tammio: Sikarikkaat siskot
Liisa Tammio: Maan ilot
Tuija Lehtinen: Franseska
Tuija Lehtinen: Onnentyttö
Tuija Lehtinen: Maria
Tony Parsons: mies ja poika  (kesken, alkutekijöissään)

Ja sitten tämä:
Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan



En ole kuuluisa siitä, että lukisin jatkuvasti jotain self help -tyyppisiä opuksia (kuten listauksesta näkee.) Tätä oranssia kirjaa kuitenkin suositeltiin ja koska sen sai lyhyellä jonotuksella (toisin kuin sen toisen (jonka nimeäkään en muista), jossa olen tällä hetkellä sijalla 235.....), kahlasin läpi.

Ensivaikutelma: järkyttävää kielenkäyttöä. Koska en itse käytä veetä ja peetä välimerkkeinä, vähän jo alkoi ärsyttää kolmen sivun jälkeen. Mutta asia itsessään... noh. Onhan siinä toki vinha perä.
Toki millään tavoin itseäni ylentämättä tuli vähän sellainen olo, että en ollut tämän tarpeessa. Jokainen ottaa itseensä milloin mistäkin sivullisen sanomasta, mutta en myönnä, että itse jäisin mitenkään märehtimään toisten sanomisia tai velloisin jossain fiiliksessä, että en ole mitään. Olen itse asiassa aika tyytyväinen elämääni ihan tällaisena kuin se on. 

torstai 28. marraskuuta 2019

Himmeli

Niin....
Ne kuuluisat viimeiset sanat, että: minä. en. askartele.

Joskus sitä joutuu syömään omat sanansa, eikä se rehellisesti tällä kertaa tehnyt edes kovin kipeää. Ennemminkin huvitti suunnattomasti.


Käsityömessuilla sain itseni vakuuttuneeksi siitä, etten ala väkertämään mitään, vaan ehkä hankin jotain joulukivaa esim. markkinoilta.
No, pari työkaveria, jotka ostivat sieltä reppukaupalla materiaalia, laittoivat kuvia ja ne näytti niin kivalta, että menin sitten sortumaan ja tilasin (juuri postilakon keskellä) itselleni starttipaketin noista lasihimmeleistä. 

Olivat nohevia tuossa putiikissa, paketti tuli matkahuollon kautta parissa päivässä, joten mikään tekosyy ei estänyt allekirjoittanutta aloittamasta, vaikka pelkäsin etukäteen, että menetän hermoni (ja kasvoni) ja päädyn töihin lasinsirpaleet käsissä ja rautalankamytty roskiksessa...


Ei vaatinut kokonaista viinitonkkaa, itse asiassa ei edes lasillista.
Ohjeet oli selkeät ja jopa tällainen ei-niin-kolmiulotteisesti-taitava osasi niiden mukaan yhdistää lasiputket rautalangalla ja saada aikaan yhdenlaisen tähden.

Tämän ison jälkeen olin jo ihan fiiliksissä ja pusersin samana iltana kasaan vielä pienen ja aloituspallon toiseen pieneen.
Pienten kanssa vaan sakaroiden välit oli jo niin napakat, että piti hakea pinsetit avuksi, että sai rautalankaa pujoteltua.


Viimeinen pikkutähti on vielä matkassa, yhden sakaran verran tehtynä.


Ripustin ne parvekkeen oveen. Oli hirmu vaikea saada kuvaa, jossa ne erottuvat taustasta. 
Pimeällä salama lyö kuvaan valkoisen pallon ja päivällä puiden oksat vievät tähdet näkymättömiin.
Jos niihin vielä saisi viriteltyä jotkut pienet valot....... 

Minä. Olen. Askarrellut!! 

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Tyhyä ja käsitöitä

Otsikko on tarkoituksella hämäävä. Minähän siis EN. ASKARTELE. Saati tee käsitöitä.

Mutta koska sairaala järjestää vuosittain tyhy-retken Tampereen käsityömessuille, lähdin taas parin hyvän kaverin seuraksi, koska pari vuotta sitten käyneenä se oli kuitenkin kohtuullisen viihtyisät.


Jääkaappimagneetteja

Havaintoja messuista:
- ihmispaljous ahdistaa aina, vaikka paikalle hakeutuu vapaaehtoisesti
- tänä vuonna myynnissä ei ollut juurikaan tarvikkeita tai ideoita, vaan valmista kamaa
- hintataso pieksi lentokentänkin, erityisesti missään elintarvikkeissa  *shock*
- päivä ilman ruokaa ei ole allekirjoittaneelle hyväksi! Leipä ja kahvi ei riitä!
- vuoden 2019 "tonttuovi" eli hitti on selkeästi lasihimmelit ja makrame-sidonta
- edellisistä johtuen oli kohtuullisen halpa keikka, poislukien syömiset

Aikataulu oli väljä, mutta koska ihmisen on pakko jossain kohtaa istuakin, meillä meinasi tulla kiire ja yksi halleista jäi huonolle kiertämiselle. Eipä silti, en jaksa uskoa, että ne pari käytävää lisää olisi tuoneet mitään ahaa-elämyksiä sen kummemmin.


Possumunkkeja,
kirjaimellisesti 

Sen verran ostin, että löysin Forsmanin tee-osastolta kerrassaan suloisen joulukalenterin itselleni.  Minähän aloitan aamuni aina teellä, vaikka muuten juonkin järjettömiä määriä kahvia.....
Lisäksi mukaan tarttui muutama paketti teetä. Arvostan sitä, että ovat kehittäneet 100% biohajoavan kartiopussin niiden nailonsukkahousujen sijaan, mitä kilpailija (Lipton, käytetään nyt nimeä reilusti) käyttää omissaan.
Suloista ajatella, että koko joulukuun saa ottaa aina uuden ja erilaisen teen aamulla haudutettavaksi.



Toinen löytö oli noitapallo.
Olen kovin ihastunut noihin lasipalloihin, oma perinteinen joulunajan markkinaostokseni.
Tähän liittyi sellainen tarina, että ennen vanhaan, 1800-luvulla Englannissa näitä puhallettiin, ja ne pitää edelleen sijoittaa mielellään talon itä-ikkunalle tai sisäänkäynnin läheisyyteen, jotta mahdolliset sisäänpyrkivät pahathenget innostuisivat menemään noihin sisällä oleviin rihmoihin tutkimaan mitä siellä on. Ne jäävät rihmoihin kiinni eivätkä pääse ulos, ja näin taloon ei tule paha henki.

Meillä mallailtiin pitkään paikkaa tälle. Halusin sen jollain tavoin näkyville itsenään, ja samalla piti miettiä, ettei se olisi sellaisella kulkuväylällä (portaiden ikkuna), missä siihen törmää joka käänteessä....
Lopulta paikka löytyi ja on jokseenkin täydellinen: eteisen oven viereinen pikkuikkuna suorastaan huusi sitä luokseen. Lisäksi takaa tuleva valo näkyy kauniisti pallossa. Olen aivan ihastuksissani. Koko talon Feng Shui on nyt järjestyksessä. *wink*


*****

Ehdottomasti pelottavaa on, että sallin itseni innostua noista himmeleistä sen verran, että olen tilannut starttipakkauksen.......  tästä ehkä lisää myöhemmin.

tiistai 12. marraskuuta 2019

Marraskuu blues

Pieni keittiön kohennus on tehty ja uusittu keittiö on tällä hetkellä varsin raikas.
Mikään ei merkittävästi muuttunut, mutta yksi kaappisysteemi lähti, joten sellaista kahta huonetta katkaisevaa kohtaa ei ole ja kulkeminen on sujuvaa ja avaraa.

Pelkkä uusi maali seinissä kirkasti koko kämppää jännästi.


Tästä lähdettiin.
Yläkaapin vasemmalla puolella oli ennen 
pyökinvärinen irtohylly.


Yksi tolppajalka piti hankkia pöytätasoon. 
Hylly jäi seinältä pois.


Vitriinikaappia nostettiin ehkä 15 cm korkeammalle.

Ja koska maalia ostettiin (tarkoituksella) koko ämpärillinen, remontti jatkuu sen verran, että eteisen seinät käsitellään nyt samoin tein. Eteinen on koko huushollin murheenkryyni. Onneton läpijuoksupaikka, josta kaikki hiekka yms kulkeutuu pitkin muita huoneita.
Sokkeloinen ja kulmikas. Lisäksi edelleen täysin alkuperäisessä kuosissa.

Jospa valkoinen maali tekisi terää sillekin.....


Kun Kivet tuli pestyä, otin ne myös käyttöön.

Isäinpäivä.
Joku vuosi sitten joku oli päivittänyt facebookiin (minusta) hauskan (vitsikkään): 

"Koska olen mitä suuremmassa määrin syyllinen siihen, 
että oma isäni, samoin kuin tämä vierellä kulkeva henkilö on tullut isäksi,  
mielestäni tänään kuuluu lahjoa minua."


Meillä oli aivan valtavan ihana isäinpäivä! 
Omat isot lapset tulivat puolisoineen lauantaina illansuussa. Nuorin kävi heidät noukkimassa ja jo siihen tilanteeseen tuli sopivaa levotonta huumoria, kun minä aloin kotoa käsin neuvomaan, minne ajaa, vaikka olivat menossa täysin eri paikkaan....



Nuorison kanssa istuttiin ja syötiin pientä iltapalaa, skoolattiin kesällä hankitulla skumpalla ja naureskeltiin pitkästä aikaa koko iso lössi yhdessä.
Sauna lämmitettiin ja kaikessa rauhassa nautittiin.

Aamulla minä ja tuo vierellä kulkeva isä lähdimme käyttämään koirat lenkillä ja kun palasimme, keittiössä oli täysi hööki päällä. Nuoriso oli keittänyt kahvit ja laittanut aamupalan. ♥

Olin laittanut peuran muhimaan jo aamulla, joten ruoka oli ikäänkuin tulossa itsestään.
Siinä odotellessa, koska satoi eikä kukaan halunnut sen enempää lähteä ulkoilemaan, otimme muutaman tiukan erän Rummikubia.


Ei kyllä voittoa heru näillä korteilla....


Pelin taktikointia.....

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 
Oh dear, it's a deer - peuraa siis, muusipedillä, vierellä vähän tomaatteja sekä fetaa uunin kautta ja Waldorfin salaattia (onks nyt joulu, kysyi Ipana) ja kokonainen lohifile jääkellarin lohena. Isomman tyttären lempiruokaa, eivät raaski itse ostaa lohta, joten pyrin tekemään sitä aina kun käyvät. 


Oikein kovaan joulufiilikseen en ole vielä päässyt.
Lonkeronharmaa keli vie mehut, vaikka samanaikaisesti jollain kieroutuneella tavalla nautin siitä, että kun iltalenkit tekee aina pimeässä, otsavalo paljastaa myös vastaantulijat (joita täällä ei kyllä näy). 
Pariin kertaan on peura tai pari säikäyttänyt, kun otsavalon kiilteessä joku katsookin takaisin.
Vaikka niitä näkee joka vuosi, joka kerta se sykähdyttää.

Kyllä tämä tästä. Syksy siis.

"... läpi syyskuun,
läpi repaleisen lokakuun,
kaipuun kaljakori kilisee,
mua oottaa,
ikävistä ikävin,
marraskuu...."

torstai 7. marraskuuta 2019

Kun ei ole mitään sanottavaa

Kynnys sanoa mitään sen kuin kasvaa, kun ei ole mitään sanottavaa.
Arki pyörii, koirat haukkuu ja pieni ensilumi on maassa.


Kesällä pohdin Sallan patikointien jälkeen, että onko koiralla tietty kilometrimäärä, jonka se painaa, ja sen jälkeen alkaa alamäki ja niin sanotusti kilsat alkaa valua kohti loppua. Tämä siis Pappakoirasta, joka urheasti käveli meidän kanssa huikeita määriä viikon, mutta sen jälkeen on selkeästi ollut haluttomampi kävelemään ja/tai tulee hyvin hitaasti ja rauhassa.

Onko blogia pitävällä samalla lailla tietty määrä sanottavaa ja kun se on sanottu, asia loppuu?

torstai 31. lokakuuta 2019

Luetut kirjat: lokakuu

Jälleen pelkkää listaa.

Enni Mustonen: Kukkia Piretille
Enni Mustonen: Nostovara
Enni Mustonen: Yksinäisten sydänten kerho
Jaana Taponen: Lalalandia
Liza Marklund: Turvapaikka
Alistair McLean: Pelko on aseeni
Eeva Nikoskelainen: Keltainen vaara
Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki
Jo Nesbo: Veitsi
Agatha Christie: Viisi pientä possua
Agatha Christie: Sininen juna
Agatha Christie: Kellot
Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu
Jarkko Sipilä: Uhripeli
Leena Lehtolainen: Henkivartija
Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura (kesken)

Oma havainto: olenpa ehtinyt lukea paljon tässä kuussa.
Tosin Enni Mustoset oli yhtenä kirjana, jonka ahmaisin menemään. Jotkut muutkin noista sellaisia "en pysty laskemaan käsistäni ennen loppuratkaisua" joten näillä on menty.



tiistai 22. lokakuuta 2019

Työputken päässä siintää aurinko

Otsikko on harhaanjohtava sikäli, että tasaisen harmaa lonkerokeli täällä on, mutta henkinen aurinko kyllä paistelee.


Ihan tällaisesta ruskasta ei ole enää tietoa.
Muutama pakkasyö ja lehdet putoilivat..... 


Jotenkin näiden värit on herkulliset auringossa.


Jokunen kerta on ehditty vähän sienestämäänkin. Henkilökohtaisesti en pidä mitenkään valtavasti suppilovahveron mausta. Olen ehkä kyllästynyt. Meillä on sitä syöty 15 vuotta ämpärikaupalla....
Mutta kiva sieni siitä, että niitä tulee tasaisen varmasti joka vuosi, ja ne kuivuvat äkkiä. Tänäkin syksynä laitoin isälleni mukaan ison säkillisen kuivattua, kun lähtivät etelän lämpöön talveksi. Siellä on kiva paistaa munakas tai jotain ja maustaa kotimaan herkuilla. Samoin jouluna tekevät sienimuhennuksen "jouluaterialle". Minähän teen vastaavan täällä kanttarelleista.  Hih!

Kun siitä keittiöremontista kirjoitin.....
No, olipa kerran sunnuntai. Oltiin juuri tuotu ämpärillinen suppiksia kotiin aamulenkiltä, juotiin rauhassa kahvia, ja sanoin: "voi että kun tää keittiö pitäis edes maalata ennen lakkiaisia...."
(Sivuhuomautus: meillä on keittiössä ollut sellainen boordinauha ehkä reilut 10 vuotta ja sen värit eivät ole enää sopineet verhoihin moneen vuoteen....)
Mieheni, joka on onneksi tyyppiä innostuu kohtuullisen äkkiä (kun on siis kuunnellut tätä puhetta aiheesta jo eräänkin tovin), totesi "no, jos juon tän kahvin ensin pois...." Ihana ominaisuus ihmisessä muuten! ♥

Joten kahvin jälkeen aloin tyhjentää kaappeja astioista, nostettiin ruokapöytä olkkariin ja sen päälle kaikki särkyvät. Viimeisenä sitten kaappitasot ja kylmälaitteet sivuun.
Tässä vaiheessa itsellä oli vielä mielessä, että no, jos ei remonttia niin ainakin kunnon siivous saadaan tehtyä.....



Tässä näkyy tuo vihreänsävyinen boordi vielä.

Mikä sen parempi, kuin aloittaa sunnuntaina, jolloin kaikki kaupat on kiinni. Mistään ei saa mitään tarvikkeita, mies on lähdössä yövuoroon illalla, minä taas päivätöissä kaikki päivät. Juuri meidän tapaista, ilman järjen häivääkään.... *nauraa*


Työnjohto tarkkana.
Onhan maalarinvalkoinen sentään oikeaa sävyä.
(Lattiassa olevat tahrat ovat tahroja...)


Maanantaina rautakauppa oli yhden maaliämpärin verran auki. Muutenhan meillä on kotona olemassa remonttitarvikkeet, niin ei se vaatinut kuin kaman siirtämistä ja pakkelia. Voi hyvä maailma mikä määrä reikiä olikin tuohon seinään ehditty näiden vuosien aikana iskeä.......
Mies oli nukkunut päivän, ja kun minä saavuin kotiin, oli jo ehtinyt repiä suurimman osan boordia pois. Käytin koirat lenkillä, hän otti loput boordista, ja sitten pakkeloitiin reikiä.

Tähän saumaan oli tietenkin hirveän huvittavaa saada viesti isoilta lapsilta, että "tulisimme isäinpäivänä syömään, oletteko kotona".... koska ruokapöytä ei varsinaisesti palvellut 8 ruokailijaa juuri tässä mallissa.

Jatkokertomuksen omaisesti: lisää seuraa.....

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...