Reissua pukkaa, mutta kyllä sitä puuhattiinkin

2015 sain idean, jota on jatkojalostettu sen koommin.
Alkuperäinen suunnitelma oli toki villi, ja tietyllä haikeudella sen hautasin. Aina joskus on tylsää olla käytännöllinen ja järkevä!

Florida/Key West

Kuva netistä

Haave oli siis lentää ja lennättää koko laajennettu perhe Floridaan. Vuokrata sieltä AirBnb ja pari/muutama auto ja ajaa mm. Key Westiin. Samalla olisin toki kutsunut esim. Jenkkiperheeni käymään siellä. Parin viikon loma koko perheen kera, kuitenkin niin, ettei tarvitse elää toistemme taskuissa. Unelma ♥

Noh. Elämässä ei totisesti saa kaikkea mitä haluaa.

Kun viime vuonna tammi-helmikuussa aloin puuhaamaan tätä ja tutkimaan mm. asuntoja ja lentoja, kävi samalla ilmi, että vanhimmat lapseni, siis ne, jotka ovat lentäneet jo omilleen, käyvät töissä. 

(Asia, joka ei sillä lailla tullut yllätyksenä.....) 

Mutta tokihan tällainen reissu edellyttää mm. riittävän pitkää työssäoloa, jotta sen mittainen loma on mahdollinen, ja jos ei työvuodet riitä, kukapa sitten kattaa palkattomasta vapaasta koituvat kustannukset mm. seuraavan kuun vuokran?

Kas niin. Äiti oli taas vähän hölmö.

Lopulta kun asiaa oli pähkäilty puoleen ja toiseen, kävi myös ilmi, eikä sekään missään määrin yllätyksenä, että nuorimmaiseni kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi ja kirjoitukset, samperi soikoon, alkavat todellakin maaliskuussa. Lähde tässä tällaisen porukan kanssa mihinkään!

Cockeri katollaan

*kukkuu*

Olin kuitenkin päättänyt. JA säästänyt. Olihan tämä se kuuluisa 5-vuotissuunnitelmani!!

Joten hakemaan helpompaa vaihtoehtoa.

Ipana ilmoitti melko yksiselitteisesti, että hän jää kotiin lukemaan ja hoitaa koirat. Aivan sama, mikä on lomakohde, hän ei osallistu, jos äiti vaan voi olla pahastumatta asiasta. Hän on lähdössä omalle reissulleen joka tapauksessa kesällä, ja pystyisi helposti jäämään kotiin ilman pahaa mieltä. 

Noh. Tämähän sitten jossain määrin ratkaisi myös koiranhoito-ongelman.

Isänihän on viettänyt nyt pari talvea Thaimaan sijasta Kanarialla. He olisivat lentäneet sinne, missä me olisimme majoittuneet, mutta tokihan tuollainen lyhyt lento kohteeseen, kun aikaa on vain viikko, on loppujen lopuksi helpompi kuin hakeutua jonnekin maan ääriin.
Joten ei kun "...ooooooo, Las Palmas..." soimaan päässä ja ihmettelemään.

Nopea netin penkominen teki selväksi, että lentoliput on kalliit kohteeseen, jonka hotellitarjonta on 99% matkatoimistojen myymä. Siispä matkatoimiston pakeille, josta lennot JA majoituksen saisi näppärästi yhtenä pakettina (lähes pelkkien lentojen hinnalla muuten). Kotimainen tarjonta tuli äkkiä selväksi, ja löysin mielestäni kivan hotellin ja kivat lennot: tilaamaan. Kun olin jo viimeistelemässä tilausta, tuli vastaan kohta "osta istumapaikat" jota ei voinut ohittaa. Kliksuttelin sitten istuimet koneessa jokaiselle ja jukoliste, melkein silmät irtosi päästä: hintaa paukahti samantien 70 eur/nekku lisää. Mainitsemattakaan, että myös matkalaukuista sai pulittaa 35 eur/laukku. 😡 

Kun muistaakseni yhdessäkään lentokoneessa ei tähän mennessä ole saanut olla seisomapaikalla!!! 
Hyvä ettei aortta revennyt. Niin paljon otti pataan, kun oli ensin käyttänyt aikaansa ja näpytellyt nimiä ja valintoja, ja lopulta homma kaatuu tällaiseen naurettavuuteen....

Torppasin tuon palvelun (tähän silmien pyörittelyä!) tarjoajan ja siirryin kilpailijan sivuille. (Jälkiviisaana tämä ei ollut huono valinta, koska alkuperäinen firma oli se, jonka konkurssista puhuttiin suurin otsikoin tuossa syksymmällä.....)

Löysin toistamiseen kivan tapaisen (eri) hotellin. Kaupunkia sen isommin tuntematta ei koskaan tiedä mitä saa, mutta myös erinäiset TripAdvisor-tyyppiset sivustot antoivat hotellille kivat pisteet, joten varaamaan. Tälle matkatoimistolle ei tarvinnut maksaa istuimista. Saanemme jännittää loppuun saakka, istummeko lattialla. Hah!!
Lisäksi matkalaukut kuuluvat hintaan automaattisesti jokaiselle.

Siinä lähti varausmaksu ja lopulta sitten syksymmällä loppulasku.  Wuhuu, me matkustetaan!!!

Playa del Ingles,

kuva netistä

Tuossa syksyllä, kun isä jälleen lensi pakkasta pakoon, he ilmoittivat jo ajoissa, että tutustuvat meidän tulevaan hotelliin ja paikan tarjontaan. Emme ole siis samassa kaupungissa heidän kanssaan.
Kohtuullisen makoisalta kuulosti uutiset, että hotelli on aivan vuoden sisään remontoitu täysin, ja kaiken lisäksi mallia K-18 eli siellä ei majoitu lapsiperheitä. Mainittakoon tässä kohtaa, että olen oman osuuteni kyllä reissannut lasten kanssa eikä se ole aina herkkua. Aika aikaansa kutakin.
Nyt, kun omani ovat isoja, nautin ihan luvalla myös siitä, ettei altaalla tarvitse väistellä roiskivia lapsia tai pissa/kakkavaippoja.

Ilmeisimmin meillä on käynyt aikamoinen munkki ja odotan kyllä tätä lomaa innokkaana!

Jottei kaikki menisi sillä lailla täysin 100% putkeen, pitihän sitä jotain vielä.
Joten naurakaa vapaasti. Olen itsekin sitä mieltä, että tämä on koko jutun uskomattomin osa:

Tällä viikolla, siis vajaata viikkoa ennen lähtöä, MOLEMMAT lapseni. Ne kuuluisat jo pois kotoa asuvat aikuiset..... ilmoittavat havainneensa, että passit on menneet vanhaksi! Arghh!
Onneksi asumme maassa, jossa joissain byroslaavisissa tapauksissa kuitenkin pystytään toimimaan rivakasti, ja molemmat ovat jo tilanneet uudet passit toimitettavaksi suoraan Terminaali 2:n R-kioskille, josta ovat noudettavissa siinä kohtaa, kun toivon mukaan olemme kentällä......  (ja ihan pahimmassa tapauksessa siellä on piste, josta myönnetään pikapassi odottaessa yhtä reissua varten....)

Ja ettei seKÄÄN olisi mennyt ihan nappiin, luonnollisesti poikani, hiljattain 25v täyttänyt, joutui vielä pyytämään kuvaa sotilaspassista saadakseen tuon Suomen passin haettua. Lisähupia ja ihmettelyä sain toki siitä, että kun sotilaspassi minusta yksiselitteisesti kertoo tuon palveluksen olevan jo suoritettu, miksi silti alle 28-vuotiaalle myönnetään passi vain siihen saakka, että täyttää tuon kriittisen 28 vuotta? Eihän siinä ole mitään mieltä. Eihän täällä enää kenenkään ole pakko asepalvelusta suorittaa, jos ei halua. Tuskin kukaan lähtisi äitinsä kanssa matkaan ja jatkaisi siitä pakomatkalla vain vältelläkseen moista.
Byroslavia.

Onneksi pystymme koko sakki nauramaan tälle!!
Joten ensi viikon olen matkoilla. 

PS. Itse en oluesta piittaa, mutta lupasin jokaiselle reissussa olevalle miehelle ostaa yhdet Coronat.... ja toivon toki, etteivät nämä ole mitkään kuuluisat viimeiset sanat.

Myrskyn jälkeen....

Dennis-myrsky pieksi pienen Perniön ihan täysin.
Kun ajoin viime maanantaina (17.2.) kotiin, yhdestä kohtaa oli tie jo sillä lailla "poikki", että toinen kaista oli täysin veden alla ja omakin puoliksi. Pohdin siinä ajaessani, että jos sade jatkuu ja tuuli pysyy eteläisenä, seuraavana päivänä sen järven läpi ei omalla pikkuautollani voisi ajaa......

Vähän likempänä kotia oli taas alikulkutunneli täynnä eikä ajaessa pystynyt sanomaan missä tie kulkee, koska vesi lillui myös siinä päällä noin 50 metrin matkalta.
Siitä tuli kelju olo: vesi syö takuulla maata eikä tuollainen rakennelma kestä tonnien painoa. Enpä haluaisi olla paikalla, jos tunneli pettää jonkun auton alta.....

Lähdin lenkille yksin. Aika ajoin tarvitsen tuota aikaa itsekseni, kuulokkeet päässä ja reippaasti kävellen. Koiralenkit ovat minulle henki ja elämä, mutta se pysähtely remmissä olevan koiran kanssa on joskus rasittavaa.....

Heti alusta kävelin perinteisen puistolenkin pätkän ja totesin, että joki on noussut lähes pyörätielle:

Puut kasvavat tavallisesti nurmikolla.

Tilanne 21.2.

Joen uoma oli noussut pari metriä. Siis kun mietin missä veden pinta on tavallisesti ja kuinka jyrkät penkat sillä on.... Kesällä kuivaan aikaan kun koira pystyy kävelemään pohjaa pitkin koko joen yli. Nyt siinä oli keskellä syvyyttä varmasti kolmisen metriä.

Myös pyörätien toiselle puolelle oli tullut pienimuotoinen järvi. Nurmikko on siitä kohtaa sen verran kuopalla, että kerää näköjään nätisti veden. Reilusti yli polven syvyydelle olisi päässyt, jos olisi kahlannut.

Tilanne 21.2.

Tässä näkyy vasemmassa reunassa myös tuo joen penkka.

Vähän korkealla oli alkuviikosta.

2010 taisi olla edellinen niin paha myrsky, josta täällä puhutaan edelleen. Silloin sade tuli niin kovalla voimalla, että jokeen virtaava putki pienestä lammesta ei ehtinyt vetää ja kylän keskustan risteysalue päätyi kaikki veden alle.
Kuvassa oikeassa reunassa näkyvä kellertävä kerrostalo on täältä takapihan puolelta 1,5 kerrosta alempana kuin toisella puolen oleva keskusta. No, siinähän vesi valui kaikki kerrostalon kellaritiloihin ja mm. meidän Suomen Parhaaseen Kebab -ravintolaan, joka on täällä takapuolella alimmassa kerroksessa.....

Näitä ihmisiä täytyy pänniä kovaa, että vesi nousee ulkorakennuksen kivijalassa olevista ikkunoista sisälle.....  (Zoomaamalla näkee, miten kivijalka on puoliksi veden alla.)

Pakko sanoa, että tuohon kadulle ollaan oltu vuosikausia rakentamassa rivitaloja (jotka eivät mene kaupaksi eikä rakentamista aloiteta), etten kyllä ostaisi taloa, joka ei ole jonkunlaisten paalujen päällä rossipohjalla tuossa kohtaa.... Joki nimittäin nousee hyvin lähelle tietä ihan tavallisellakin kevätsäällä, saati sitten tulvan aikaan.

Alkaisi riittää omasta puolestani nämä sateet. Hesari kertoi tänään, että laskennallisesti on 113. päivä marraskuuta....  Lisäksi oli mielenkiintoinen juttu siitä, miten loputon syksy tosiaan on epäterveellistä, koska kaamosmasennus on tänä vuonna ollut vaikeampaa ja lisäksi ihmisten kunto ja fiilis on enemmän miinus-merkkinen säästä johtuen kuin normaaleina talvina, jolloin lumi tuo valoisuutta ja pakkanen toisenlaista tunnetta vuoteen.
En ollut ajatellutkaan, että myös tällä loputtomalla syksyllä voi olla osansa, mutta itse olen ainakin nukkunut todella huonosti koko talven, heräilen ja pyörin.

Vaikka nautinkin siitä, että lenkkareilla on päässyt koko vuoden, on siinä sitten tämä toinen puoli.

Helppoa kasvisruokaa

En pitänyt lihatonta tammikuuta (en kyllä tipatontakaan....) enkä sen koommin myöskään vegaanista helmikuuta. Molemmat ovat olleet pohdinnassa.
Näiden puutteesta huolimatta olen pyrkinyt edes kerran viikkoon tekemään annoksen pari jotain kasvisruokaa, ja sitä helpottaakseni kokeilin tällaista ruokakaupan halpismyyntiä "Matsmart".

Tuosta Matsmartista:

Olen nyt parisen kertaa sieltä jotain tilannut. Sen ongelma omasta näkövinkkelistäni on, että heiltä tulee jokin älyttömän hyvä tarjous (tiskikonetablettilaatikko, ISO laatikko, 3 eur!!) mutta niitä saa tietenkin vain yhden per huusholli, ja juuri sillä hetkellä ei hirveästi muita tarpeita ole. Joten sortuu sitten vähän siihen ja tähän ja tuohon.....

Koska en halunnut tilata turhuuksia (lue: karkkia, koska sitä saisi hyvään hintaan vaikka mitä....), tilasin muutamia tuollaisia pussikeittoja sekä noita riisikakkuja. Jonkun kerran tilasin jotain keksejä, mutta jos laatikossa on esim. säilyketölkkejä, keksit päätyy kyllä melko murusina perille. Jostain syystä riisikakut ovat kestäneet kuljetusta hyvin.

Tuo ideologia sopii itselleni: ei tehdä turhaa jätettä, koska näen käyttöpäiväykset kyllä jo tilatessa enkä tilaa sellaista, mikä pitää käyttää viikossa. Ja säilykkeissä on tosiaan ollut liki vuoden päiväykset.
Erityisesti olen satsannut noihin pahvipurkkipapuihin. Niitä on mälsää kantaa kotiin kauppareissulla painon vuoksi, kun tässä ne tulevat ikään kuin vahingossa. Lisäksi meillä syödään melko paljon papuja niin kuluvat kyllä pois. Ne ovat hyvää ruokaa pitää jemmassa mahdollisia tulevia myrskyjä varten.

Sen sijaan, koska emme viettäneet mitään teemakuukautta, olipa kerran maanantai-ilta, jolloin jääkaapissa ei ollut mitään ruokaa valmiina ja pitkän (8,8 km) lenkin jälkeen pohdin, että seuraavanakin päivänä olisi töissä kiva jotain syödä. En jaksanut millään alkaa sulattaa pakastimesta jotain kanaa tms vaan käännyin luottokomeroni puoleen. Hetken penkomisen jälkeen käsissä oli purkillinen valmista Uncle Ben's kastiketta (thai chili) sekä purkki kikherneitä ja toinen kidney beaneja ja lisäksi maissia.

kuva lavastettu jälkeenpäin....

Nämä kattilaan sekaisin ja viereen kiehumaan Ipanan suosittamaa täysjyväriisi-ohraa. Sen verran lämmitin, että kiehahti, ei tarvitse keittää, kaikki ovat jo valmiita.

Nättiä se ei ole, mutta todella hyvää!!
Pavut pitävät proteiinilisänä hyvin nälkää ja oma vatsani tykkää.

Kun tällaista mätti menemään parina päivänä töissä, ihmettelin itsekin, ettei ollut nälkä ja jaksoi hyvin. Kyllä siinä jokin vinha perä on, että kun syö oikein, kroppa jaksaa paremmin.
Enpä yleensäkään vedä vatsallista jotain hiilarihöttöä, että olisin ihan tyrmätty, mutta tiedän kyllä kokemuksesta myös sen tunteen.

Tähänhän voi oman makunsa mukaan ujuttaa joukkoon vaikka pakastekasviksia, jos sattuu huvittamaan. Tai jättää valmiin Ben-sedän kastikkeen laittamatta ja sekoittaa tomaattipohjasta itse oman maun mukaan soossin.

Kosmetiikkakommentteja

** En tee kaupallista yhteistyötä minkään tahon kanssa, enkä hyödy tästä kirjoituksesta mitenkään**


Koska perheessä on teini-ikäinen, joka on suunnattoman (luonnollisesti) kiinnostunut kauneudenhoidosta ja kosmetiikasta, hän on tutustuttanut minutkin joihinkin tuotteisiin, joiden olemassaolosta en ollut edes tietoinen.
Tietenkin olen oman osani naistenlehtiä lukenut ja tiedän, että erityisesti tällaisen keski-ikäisen kuuluisi hoitaa ihoaan huolella ja pieteetillä. Pitäisi käyttää voiteita ja rasvoja ja seerumeita.....

Juupa juu. Tarttis ja tarttis.

Noh. Ennen joulua ostin itselleni sen teejoulukalenterin, mies puolestaan hankki itselleen viehekalenterin ja niinpä Ipana esitti toiveen, että saisi monta vuotta haaveilemansa meikkikalenterin. Suostuin tähän ja tilasimme Revolutionin kalenterin ja siinä samassa yhteydessä tutustuin nettisivustoon, josta tilasin itselleni hyaluronihappoa sisältävän seerumin sekä aktiivikollageeniseerumin.

Olen totta puhuen vasta nyt tammikuun lopulla aloittanut käyttämään näitä seerumeita säännöllisesti, mikä omassa tapauksessani tarkoittaa joka ikinen päivä. Tähän asti oma säännöllinen käyttöni on ollut suunnilleen sellaista pari kertaa viikossa tai saunan jälkeen jos muistan....

Ja kas, huomaan eron.

Omaan hyvin pintakuivan ihon, joka on syvemmältäkin ennemmin kuiva kuin rasvainen näin talvikaudella.

Olen siis laittanut jompaa kumpaa seerumia sekä aamuin että illoin pestylle iholle ja sen päälle vielä tavallista kosteusvoidetta (sitä samaa, mitä olen käyttänyt jo pitkään eli vaikutus ei tule siitä). Ja hyvänen aika: iho tuntuu pehmeämmältä ja joustavammalta. Sitä ei enää kiristä pesun jälkeen edes niitä muutamaa minuuttia, ennen kuin ehdin kosteutuspurkin avata.
Ryppyjen suhteen en sano mitään. En usko ihmeisiin sen suhteen, että mikään voide/rasva/tahna millään tavoin korjaisi jo tulleet vauriot, mutta toki olen huomaavinani ihon tietynlaisen sileyden ja kirkkauden peiliin katsoessa.

Olen järkyttynyt! Hyvällä tavalla.

Nämä putelit tilasin nyt sitten hiljakkoin.
Positiivisena puolena sanottakoon näiden osalta myös se, että tuotteet ovat vegaanisia ja ehdottomasti eläimillä testaamattomia.

Mitä kosmetiikkaan tulee, Ipana on siirtynyt enemmän ja enemmän tuohon vegaani- ja orgaaninen -linjaan eli meillä on shampoot, hoitoaineet ja nyt sitten myös kasvotuotteet tällaisia kaikkien hyväksymiä, mikä ei ole huono juttu sinänsä.

Ystävänpäivä

Kesken metsälenkin,

keskellä polkua

♥

Olen aiemminkin toistanut vanhaa totuutta: olen oppinut tuntemaan helmikuun 14. päivän Valentine's Day'nä, koska silloin asuin maassa, jossa se oli nimenomaan sitä.
Kapinoin suomalaista tapaa rukata päivästä ystävänpäivä, koska idea on alunperin aivan eri. Mutta ilmeisen turhaan....

Olipa kerran keskiviikko ja olin tapani mukaan jo töissä kun lääkäri pyyhälsi huoneeseen. Hän tuli halaamaan ja ojensi suloisen kukkakimpun, "koska loppuviikosta on ystävänpäivä ja olet ihana". ♥
Hei oikeesti!!

Minä tiedän ja olen ylpeä siitä, että meillä on lääkärin kanssa niin hyvä yhteistyö, että voimme kutsua jo toisiamme ystäviksi. Puhumme töissä paljon myös potilasasioiden ulkopuolelta asioita, juoruilemme ja nauramme milloin mitäkin. Meillä on Salossa hyvin toisenlainen toimintakulttuuri kuin isossa sairaalassa Turun päässä (jossa hän on kolme muuta päivää viikossa). Hän on toistuvasti tuonut esiin sitä, miten miellyttävää on tehdä töitä meidän kanssa nimenomaan tästä syystä, että avointen ovien kulttuuri ja yhteistyö on niin sujuvaa.

Olin silti yllättynyt ja onnellinen! ♥

Työpäivä sujui toimivasti, kuten ennenkin, ja päivän jälkeen lähdin työkaverin kanssa Turkuun Logomoon, jossa oli Tehyn tapahtuma liittyen tämän kevään tulevaan liittokierrokseen.

Syömiset oli hyviä ja täytyy sanoa, että kevään juhlia silmällä pitäen

otin kuvia myös vähän siitä, miten niitä voisi laittaa esille...

En ole koskaan ollut suklaan ystävä

ja tämä kakkupala jäi syömättä, koska

oli niin yltiösuklainen ja kuiva.

Kahvi sen sijaan oli hyvää!

No, jokainen seuraa uutisia tavallaan eikä tuo tapahtuma sinällään tuonut uutta. Oli toki mielenkiintoista kuulla Millariikkaa ihan livenä ja vähän suunnitelmia tulevalle keväälle. Ei mitään suuria salaisuuksia, mutta päivänselväähän on, että jonkunlainen työtaisteluhan tässä pystyyn laitetaan.....

Oma mielipiteeni on, että pärjään täällä maalla kyllä palkallani tässä elämäntilanteessa. Pääkaupunkiseudulla se on varmasti melko mahdotonta, enkä minäkään pärjäisi ilman ilta- ja viikonloppuvuoroja. Pelkässä päivätyössä palkka jää auttamatta niin pieneksi.

Mutta kuten hallitus on osoittanut jo heti alkuvuodelle, rahaa ei ole palkankorotuksiin mutta avustajiin on. Otan siis mielelläni pari-kolme avustajaa (päteviä!!) niin olen valmis luopumaan myös palkankorotuksista.

Näistä huolimatta:

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JUURI SINULLE!! ♥

Sekalaista askartelua ja kevään merkkejä

Yritän toimia kronologisesti....
Tämä on vähän sellaista juoruilua tyyliin tätä meille kuuluu tänään.....

Bono kävi trimmattavana. Uskomatonta, että noin pienestä koirasta saadaan irti ämpärillinen karvaa ja sille jäi silti ihan kunnolla noita juhlaröyhelöitä ja muita koristekarvoja, joita kuuluu olla.

Trimmaaja tekee myös ompelutöitä ja olenkin ostanut häneltä aiemmin jo fleeceviitat kylvyn jälkeen, sekä pannan ja hihnan molemmille pojille. 

Bonolla on myös sellainen silkkiviitta, millä painetaan turkki alas juuri ennen näyttelypäivää. Se tekee myös karvasta jännästi kiiltävän, siis kankaan materiaali jotenkin kiillottaa karvan. Ja nyt Marilla oli näitä korvahuppuja. Lurppakorvan kanssa ongelma on siis nuuskuttelu, minkä vuoksi korvat laahaa maata ja näyttelypäivänä niitä on pitänyt jollain konstilla aina pitää ylhäällä.

Enhän minä tällaisena harakkana voinut vastustaa bling-bling -mallia! 😁 

Nyt tarvitaan enää näyttely.

Isäni oli viime syksynä teatterissa ja kehui tätä näytelmää valtavasti. Lapsillehan se on suunnattu, mutta silti. No, isä halusi ostaa meille miehen kanssa ennenaikaiseksi synttärilahjaksi liput tähän produktioon ja niinpä viime perjantaina otimme bussin Hesaan ja Kampista metron Hakaniemeen.

Pieni Merenneito oli valtavan hieno!! Meillä on Suomessa kyllä todella laadukasta näyttelijäntyötä.

Esityksen aikana oli kuvaaminen ehdottomasti kielletty, joten en ottanut kuvaa edes lopusta, missä kaikki olivat kumartamassa. 

Sanna Saarijärvi merinoita Ursulana oli mieletön! Myös Pärskyä esittänyt lapsinäyttelijä oli huikea, ja luonnollisesti tarinan muut hahmot aivan järjettömän hienoine lauluäänineen.... huh huh! Tarina on tuttu ja musiikki kaunista.

Jos sinulla on mahdollisuus saada tänne liput ja mennä, suosittelen! 

Viikonloppuna lämmitin takkaa ja havaitsin sytykeruusujen olevan aika vähissä, joten sorruin jälleen askartelemaan. Tästä on tullut jo ihan sisäpiirivitsi meillä kotona. Minä kun en askartele. Paitsi näköjään pikku hiljaa aina jotain....

Vanhat kynttilät sulavat kätevästi vesihauteessa. Minä leikkasin kaksi isoa 30 munan kennoa yksittäisiksi ja sitten niitä reunoja vielä joukkoon. Sulaa steariinia kaadan kattilasta pieneen kannuun, jolla kaadan sitten aina yhteen kuppiin vähän massaa.

En siis kasta noita ruusukkeita kokonaan, mitä myös näkee tehtävän. Nämä syttyvät hyvin pelkkänä "pahvina" ja toisaalta steariinia ei tarvita kuin tilkka ja ruusu palaa pitkään ja kuumasti, ja näin sytyttää myös puut.

Ruusuja meidän tapaan.

Viikko alkoi eilen rutiinimaanantailla. Mitä nyt lounais-Suomeen tuli sunnuntai-iltana sellainen myrsky, että pitkän päivän jälkeen kotimatkalla tuuli otti omaan pieneen autooni jo tosi kovin kiinni, ja vähän jännitti aamulla lähteä tien päälle. Yön olin kuunnellut peltikaton rytinää ja miettinyt mahtaako mennä metsää nurin....

Tuuli oli yllättäen tyyntynyt jonkun verran aamuun mennessä ja työmatka sujui tavanomaisesti.

Vettä kyllä roimi sitten huolella.

Itse asiassa niin huolella, että kun päätin kuvata näkymää ikkunasta, heijastus ei näyttänyt kuin peilikuvan. Ja kuva on otettu keskellä päivää, jolloin päivänvaloa siis oli....

Uskoisitko, että minulla on oikeasti aika hienot näkymät kuudennesta kerroksesta normaalisti?

Normipäivä keuhkopolilla

Koska täytän tänä vuonna tasavuosia, ystävämme joukkorekisteri tai vastaava taho lähestyi tärkeällä asialla.

Sattumoisin olen tuolloin vahvasti työpaikalla enkä pysty sitä vuoroa vaihtamaan johtuen polityöstä. Soitin siis Terveystaloon vaihtaakseni ajan. Ja siitäpä alkoikin sitten show.

Jonotin yli 10 minuuttia kuunnellen vallan huonoa hissimusiikkia. (Onko tahoa, minne voi antaa palautetta näistä surkeista musiikeista? Joillain on ihan hyviäkin kappaleita, mutta joidenkin taustasirinää ei jaksaisi yhtään.... tämä oli jälkimmäinen versio.)

Lopulta pääsin asiaan. Vastaaja oli ystävällinen ja kaivoi ylös henkilötietoni ja avasi kalenterin. Ja kas, heillä ei ole yhtään ainoaa aikaa tämän jo annetun lisäksi. Siis yhtään. Edes loppukeväällä, kesällä tai syksyllä. Nada!

Olin kohtuullisen tyrmistynyt tästä. 

Kysyin lopulta voisinko ajaa Turkuun, mutta ehei. Toisten alueelle ei tungeta.

Kysyin sitten onko heidän mahdollista sisällyttää minut esim. seuraavaan porukkaan, jolle joukkokutsu laitetaan, koska oletan, ettei ihan kaikki 2020 vuoden aikana täyttävät sentään saa kutsua näin alkuvuodesta, mutta ei. Kun ei pysty.

Lopulta melko turhautuneena kysyin miten he odottavat minun toimivan. Minulla on oikeus tuohon tutkimukseen mennä, mutta voisin olla vaikka ulkomailla valmiiksi annettuna ajankohtana, joten minusta se täytyy voida vaihtaa. Puhelimessa ollut henkilö ei tiennyt. Hän toisti toistamistaan, että voi sentään, kun nämä pitäisi käyttää silloin kun on aika annettu....  Niih!

Lopputulos on, että aikani on peruttu enkä tiedä miten toimin jatkossa.

Ehkä olen vain yhteydessä omaan terveysasemaani ja pyydän lähetteen jälleen sairaalaan, mutta pidän tätä aikamoisena vääryytenä ihan jo kustannussyistä.

Katsotaan.

Sitten päästin vihreän peukaloni esiin. Otin viime vuonna chilistä siemeniä talteen, koska se oli tosi hyvänmakuinen ja napakka. Toivottavasti siemenet itävät.

Laitoin nyt alkuun vain 5 siementä per purkki ja siis vain nuo neljä purkkia. Siemeniähän jäi suunnilleen sata vielä....

Kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä koittaa!!!

Helmikuun alku

Aivan uskomatonta, että on jo helmikuu.
Meillä on nimittäin tällaista, kuva viikonlopulta kuun alusta:

Metsässä on niin märkää, ettei vesi enää imeydy. Tuossa kohtaa on yleensä aina pieni lätäkkö, nyt kohtuullisen kokoinen järvi. Kesällä se on aivan ihana, kun koirat pääsee vilvoittelemaan kesken lenkin, osuu suunnilleen puolimatkaan.

Meidän Ipanan koulu on tältä erää ohi. Ensi maanantaina vielä omatoimisen enkun kurssin loppukoe ja penkkarit oli tänään. Lukuloma alkaa siis nyt.

Koska tässä on jo vuosia mennyt Star Wars fanina, meille on useamman vuoden ollut selvää, mikä on penkkareiden vaatetus. Ainoaksi hankaluudeksi jäi selvittää mistä sellaisen saa (eBay) ja sitten toisena se, että kiinalaisesta verkkokaupasta tilattua asetta ei saanut toimittaa Suomeen. (Puhutaan siis LELUaseesta....) Palauttivat rahat samantien ja meille jäi ongelmaksi, ettei tuollaisia aseita myydä edes lelukaupassa. Onneksi kaverilla oli rikkinäinen värikuula-ase, jota sai lainaan.

Ihanasti juuri penkkaripäiväksi osui kaunis aurinkoinen keli, pieni rapsakka pakkanen, ja niinpä otin koirat ja painuin metsään kun kerrankin oli vapaapäivänä mahdollisuus moiseen tässä säässä.

Tykkään tuosta kauniin sinisestä taivaasta ja sitä vasten piirtyvistä koivun latvoista oikein paljon. Niissä on jotain kotimaista, sellaista, mistä ajattelisin Suomea vaikka kuva olisi mistä.

Wuhuu, meillä on lunta!! Siis molemmat sentit.

Poluilla juuri ja juuri sen verran, että pystyy näkemään tossun tai tassun jäljet, kannon päällä todellakin kokonaiset kaksi senttimetriä (arvioitu katseella). 

Koska sitä ei ole tähän mennessä tullut, suon kyllä tämän olevan sitten tässä.

En halua päätyä kolaamaan kinoksia enää maalis-huhtikuussa, kiitos vaan.

Sen verran on ollut pakkasta, että pieni puronen on osin jäässä.