maanantai 23. syyskuuta 2013

Automurheita, yövuoroja ja alue-estekisaa



Tässäpä video, joka saa suurimman osan perhettä tätä nykyä hyvälle tuulelle.
Valvoin kolmen rempseän työkaverin kanssa ja paimensin "omaa opiskelijaani" samalla yön yli tuossa reilu viikko sitten, ja oli kyllä jokseenkin mahtava yö.

Yksi työkaveri oli törmännyt tähän jossain (ilmeisesti tämä on joku "seuraava Gagnam style"??) ja soitti meille melko alkuillasta. Koska se oli hassu, naurettiin hetki ja homma jäi. Joskus kahden aikaan päästiin vasta syömään kun puolenyön lääkkeissä menikin yllättävän kauan aikaa kun oli kanylointia ja muuta mikä sekoitti pakkaa (ja opiskelijan piti tehdä joten kävi hitaasti), mutta istuttiin sitten hyvällä tuulella hyvässä seurassa keittiössä kun vartija tuli paikalle.
Mistä se idea lähti, en muista, mutta soitettiin tätä vartijalle ja siinä samassa muutama muu hassu animaatiopätkä mitä tuuba tarjoaa - ja nauraa käkätettiin ihan vedet silmissä.

(Ei muuten kuulosta yhtään niin hauskalta kun sen kertoo jälkeenpäin, mutta yöllä kolmelta moni asia on hirveän hauskaa kun väsyttää tarpeeksi..... ensimmäinen yö...)

Soittelin kuitenkin "kettubiisiä" kotona tytöille koska video on hassu, ja tytöthän tykästyivät. Itse asiassa kappale on kuunneltuna hyvä ja jätkät osaa vetää hyvin. Ja muitakin hyviä tuuba tarjoaa jos kiinnostaa....
(Hauskuutta ei himmennä hieno biisi nimeltä Jan Egeland, kun mm. mejä-piireissä kulkee sen niminen ihminen.)

****

Öiden jälkeen olin parilla vapaalla ja viime perjantaina lähdin sitten taas aamuksi töihin. Olen tosiaan ohjannut oikein pätevää ja reipasta opiskelijaa menneet 5 viikkoa. Aamu vedettiin mallikkaasti ja lähdin parin putiikin kautta kotiin....
Tuossa Salo-Perniö välillä on edelleen kesärajoitukset eli satasen vauhti. Normisti ajelen itsekin sellaista. Heitin cruisen päälle kuten yleensä, vauhtia ehkä joku 97. Aika pian nousin yhden mäen ylös pitkälle suoralle ja joku etiäinen tms. tuli, napsautin cruisen pois ja tiputin vauhtia.... olen tätä yrittänyt analysoida jälkeenpäin. Luultavasti auto piti jonkun äänen, tuntuman tai jotain, koska muistan vaan ajatuksen "täytyypä vähän hidastaa"....  kun ensin kuului ujellus, sitten alkoi ravistaa vauhdissa ja kun kurvasin bussipysäkille, näin peilistä renkaan riekaleita tiellä takana. Kuskin puoleinen takagummi siis päreinä.
Touranin ongelma on se, ettei siinä ole vararengasta (enkä olisi sitä alkanut muutenkaan itse vaihtamaan....) vaan ns. paikkavaahto. Mutta kun rengas on sivusta halki, ei siellä pysy mikään vaahto sisällä. Joten soitto kotiin, että noutajaa paikalle mieluusti vararenkaan kanssa.
Tunnin odottelin, Pasi toi nastan ja vaihtoi sen alle. Ajettiin suoraan huoltikselle jossa tarkistettiin paineet, ja täytyy sanoa että vähän säikähdytti huomata, että a) kaikki renkaat on ihan Kekkoset ja b) yhdessäkään renkaassa ei riittäneet paineet normiajoon, eli ilmeisesti ne kaikki on niin hiutuneet että vuotaa.

Auto = omistavan luokan ongelma. Tässä vaiheessa vuotta en ole aiemmin muistaakseni ostanut kesärenkaita mutta tulipa sekin sitten tehtyä.

****

Melkkilässä oli alue-estekisat viikonloppuna. Kanttiinitäteilin vaikkei perheessä ollut kisaajaa.


Tuomarikollegio tarkistaa radan


Kanttiini alkaa olla kunnossa


Tarjottavaa oli riittävästi ja kaikki oli hyvää


Reeta (toisen kanttiinitädin tytär) ja Gizi


Gizi on Melkkilän Nabriksen entinen kisatykki. Hyvin koulutettu, hyvä hyppääjä, jolla meidän Lotta on nyt ratsastanut jonkun verran tunneilla. Gizi on SUURI! Ja tässä kisassa näin, miten sillä nousee kilpailuvietti ja se lähtee puskemaan ja on nopea ja vaatii hallintaa. Lotta kun on sanonut, ettei hän voisi mennä sillä kisaan koska on vielä liian pieni. 


Upea eläin, mutta tosiaan Reetakin tuli uusintaradalla yhdellä esteellä ilmeisesti vähän huonosti, ja niinpä Gizi alkoi tanssia ja pomppia ja kielsi. Hetken asettelun jälkeen se kuitenkin hyppäsi ihan kauniisti. 

Kyllä ne on hienoja. 
Ja hienoa on, että Lotta tuntee rajansa eikä lähde kinkereihin niin että voisi jotain sattua - liian isolla ja vahvalla. 
Hän voi kuitenkin Giziä ratsastaa koulutunneilla oikein hyvin. Kaunis, koulutettu ja osaava eläin.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hevostellen seuraavaan päivään

Ratsastaminen on hauskaa!
Ja näin aikuisella iällä ihan valtavan vaikeaa.

Tytöt katsoo epäillen kun kerron jostain hankalasta asiasta (kuten vaikka kevyeen istuntaan nousemisesta puomilla), että ei se nyt NIIN vaikeaa voi olla....  mutta kyllä moni asia vaan on. Kun pitää keskittyä käsiin, kantapäihin, hartioihin, vatsaan ja lisäksi siihen tehtävään - ja ennen kaikkea pitää koko ajan katse siihen suuntaan minne ollaan menossa ja luultavasti pyrkiä vähän ohjaamaankin.... Siinä paketissa on monta liikkuvaa osaa (kirjaimellisesti) joita en hanskaa.
Ja juuri siksi se on niin mahtavaa.

Pasi the Papparazzi oli tallilla mukana tiistaina.


Äiti ja tytär, tekstiilisamikset vahingossa. Lotta on mun luottohenkilö. Hän laittaa hevosen valmiiksi ja auttaa satulaan, tsemppaa henkisesti (ja salaa haaveilee käännyttävänsä äitinsä hankkimaan oman hevosen...)


Tiistaina vuorossa oli ensi kertaa Mimmi. Hannoverilainen, Lotan suosikki, joka aika ajoin voi käyttäytyä arvaamattomasti. Minä jännitin.


Mimmin askellus oli pehmeä ja se oli muutenkin hyvin kuuliainen ja kiva ratsastettava.


Kevennyksiä ensin vaan isolla ympyrällä.


Sitten tavoite oli pysyä kevyessä istunnassa koko pitkä sivu.... ja siinä kohtaa huomasi mitkä lihakset kaipaavat enemmän ja lähempää huomiota


Puomeja ylittäessä ne liikkuvat palikat eivät ihan aina kilahtaneet kohdilleen. Eniten töitä teetti muistaa pitää katse ratsastussuunnassa eikä hepon harjassa....

****

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että aloitin.
Ratsitunti katkaisee viikon kivasti. Sen jälkeen on usein ihan hiki päässä ja vatsa ja jalat hellänä, mutta kyllä se tuntuu hyvältä.

Suosittelen!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Barce-LOMA

Jo keväällä, kun Ronja jäi kotiin Thaimaan reissulta, päätettiin, että hän saa valita jonkun matkakohteen ja ottaa kaverin mukaan. Kyse oli jo silloin kaupunkilomasta. Barcelona keksittiin melko aikaisessa vaiheessa kun tiedettiin, että reissu olisi syksymmällä ja teinit halusivat vielä edes vähän aurinkoa.


2/3 reissukavereista: Ronja ja Cecilia, ihan täpinöissään aamulla klo 4:30


Aamuruskoa Helsinki-Vantaalla


Kaupunki tutuksi syömällä. Sinivalkoisten siipien aamupala ei pitänyt nälkää kovin pitkään pois... 


Joku odottaa tavaroiden kanssa kahta shoppailijaa


Tuttu näky tämäkin. Laukut tosin mukana vain ensimmäisenä päivänä.


Sen verran kulttuuria, että La Sagra Familia oli pakko käydä katsomassa. Ei sitä pysty sanoin kuvaamaan, eikä varsinkaan kameralla vangitsemaan....


Porsaat, kuten jotkut lukivat...


Angla hotelli oli mahtava. Hyvä paikka, upea huoneisto. Suosittelemme.


Joidenkin piti matkustaa 4500km päästäkseen Henkkaan ja Maukkaan.... 


Hilejuomalla, oli muuten aitoa sitruunaa. Hammaslääkäri kiittää. Meiltä lähti kaikilta kiilteet.


Antoni Gaudin patsas. 
Vai oliko se sittenkään patsas, se iski silmää..... 


Mekin muuten olimme mukana.


Puistossa lenteli papukaijoja.


Sanotaan sitten Espanjalaisesta kahvista mitä hyvänsä.... noh, olin kolme päivää ilman kahvia tämän kokemuksen jälkeen.


Rouva löysi itselleen ihan "pakko saada" buutsit, bling blingillä tietenkin.


Äärettömän hauska keksintö: juoma-automaatit joista voi esim. juottaa koiraa kuumuudessa.


La Sagra Familia toiselta puolen


Shana, kauppa jossa lähes kaikki maksoi 3-8 euroa ja jossa mimmit saivat tuhlattua satasen yhteensä.


Crepsit


Katukahvilassa. Tää oli ihan parasta: lasillinen valkoviiniä ja olut, ostosten vahtimista, ja tytöt sai juosta aukion kauppoja sydämensä kyllyydestä ja vaan tuoda seuraavat kassit talteen.


Murto-osa päivän ostoksista


Tytöt hotellin parvekkeella.


Parveke vähän tarkemmin, neljännessä kerroksessa.


Tytöt: Voi iiiiik, meidän kynnet menee, ei me voida kantaa noita kasseja...
Minä: Minä kannan, sitä varten käyn puntilla että jaksan.... 


Placa Catalunya


Hmmmm. Sellaista ei olekaan kuin nainen ja liian paljon kenkiä. Mutta vaikka olisi kultaa ja dimandeja, flip-flopit vaan ON epämukavat jaloissa.... huoh, vain 8 euroa.


Välimeri oli kylmää!


Enkelipatsas... vai oliko sekään patsas?


Tytöt paparazzin silmin aamulla lähdössä


Nämä olisin ottanut HETI mutta kun ei ollut kokoa. Pah!! Edelleen, nainen ja sen kengät...


La Catedral


Makeat popcornit ja joku, joka missasi juuri poseeraamisen.... 

****

Summa summarum: meillä oli mahtava reissu. Tytöt käyttäytyivät kuin ihmisen mieli, niillä oli selvästi kivaa (ja mikäpä aikuisen pitäisi paremmalla tuulella kuin hyvinvoivat lapset...) ja mikä parasta, Finnair ei laskuttanut meidän ylipainosta taaskaan. (Miten on mahdollista, että AINA meille tulee liian painavat laukut...?) 
Lento Espanjaan oli sopivan mittainen. Vaikka takaisintullessa sanoin kahden tunnin jälkeen, että kiitos, mulle riittää. Pyrin pitämään mielessä sen pakko-istua-tässä-paikallaan fiiliksen kun räntäsateessa lenkitän koiria. Ja lupaan etten ruikuta lentomatkaa Bangkokiin maaliskuussa....  =D

Kerron mielelläni hotellista lisää, annan vinkkejä shoppailupaikoista ja muusta.