sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Arkihaaste 25/52

Vuosi on suunnilleen puolimatkassa ja minua hirvittää jo nyt, miten pystyn keksimään joka viikolle uudenlaisen arkisen asian.....

Tähän viikkoon kuitenkin sopii haastetta kuvaamaan yksi sana: maalaus.


Meille vaihdettiin ulkolaudoitus joku 12 vuotta sitten. Sen jälkeen pintaa ei ole huoltomaalattu, ja se alkoi olla varsinkin tältä eteläpäädyn osalta melko rupisessa kuosissa. Aurinko kun paahtaa Suomessakin, se on havaittu.

Minä vietin edellisen viikonlopun koirahommissa ja mies oli kiireinen tellingeillä levitellen Vinhaa.
Aikanaan valittiin tuo maali siksi, että rautakaupan mies tarjosi sitä sanoilla "Vinhalla peittyy puu mutta jättää vinhasti syyt näkyviin". Se on ilmeisesti jokin suoja-aine maalin ohella?

Jälki on kuitenkin ollut erinomaista, ja täytyy sanoa, että olen ihan ylpeä siitä, miten kahdessa päivässä talosta tuli yhden seinän osalta kuin uusi.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Iloista ja turvallista Juhannusta!!!

Sekalaisen kuvakavalkadin myötä:


Muka auringon ottoa. Pitkähihainen ja verkkarit.
Bono "kainalossa"... hah!

Taisi olla melkoisen lavastettu kuva.


Ipana on kunnostautunut kesän aikana jo useasti.
Aivan älyttömän ihana tulla kotiin, kun siellä tuoksuu vastaleivottu.....

Miksi, oi miksi, minä en osaa tehdä lusikkaleipiä, ja Ipana heitti niitä kasaan ihan tuosta vaan?

Toisaalta, minähän ostan aitoa voita kun saan palata tähän tuoksuun kerta kerran jälkeen.


Kesä!! Suvi!! Kesä!!


Yrttipurkit keittiössä.
Pitäisi siirtää vähän isompiin, jotteivät kuivuisi.


Paikallisen M-marketin uusin tempaus: jäätelökioski kaupan sisällä.

Koirat toivotettiin tervetulleiksi terassille vesikupilla,
joten mehän iltakäveltiin sitten jäätelöille.

NAM!


Sireeni kukkii... 
huumaava tuoksu!!


Lenkkipolun varrella tukkikuorma.
Tästä kun saisi polttopuita, ei tarvitsisi talvella(kaan) palella.


Olipa kerran myös päivä, jolloin sai riisua pitkät hihat.
Tämä on yövuoron krapulapäivänä.
Aurinko herättää kun paistaa, vaikka sitten luomien läpi.


Edu siirtyi suosiolla vähän varjoon torkkumaan.


Ihan paras kesätee.
Maistuu oikein hyvältä myös jääteenä!!
Suosittelen!

Ei sisällä teetä eli on pelkkä yrttihauduke.


Kirjastosta lukemista.
Pakko lukea sarjaa alusta...


"Pieni" näkkileipä. (Vajaat 30cm)

Jäi harmittamaan, että omasta kaupasta ei tätä nimenomaista leipää
saa kuin valmiiksi leikattuina paloina.

Tämä rinkula on niin herkullinen.


Rodot parhaassa terässä.

IHANAA, NAUTINNOLLISTA 
JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA!!!!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hyvin koiramaiset vapaat

Joskus talvella jo kuulin paikallisen koirakerhon järjestävän kaksipäiväisen kokeen kesäkuussa. Pyysin ja sain viikonlopun vapaaksi, ja vieläpä muutaman arkipäivän siihen perään. Pieni sievä viiden päivän loma siis.

Kun on tällainen sekopäinen koiraihminen ja monessa mukana, ilmoittauduin tuohon lauantain koirajuttuun vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Nuo kokeet on yleensä nimenomaan työntekijälle melko hauskoja, tyypit on hyvällä tuulella ja kun ei oma koira ole kokeessa, ei ole mitään jännitettävääkään.


Kyllähän se yhden sortin kaheliutta toki edellyttää, kun vapaapäivänä kello soittaa viideltä (heräsin itse asiassa 4:40) ja kuudelta olen jo tien päällä.
Mutta tiedättekö, se tunne on kuitenkin melko miellyttävä.

Seiskalta oltiin jo koepaikalla ja purettiin peräkärrystä tavaraa.
Aurinko paistoi ja kaikki oli niin mainiolla tuulella.


Mikäs tällaisessa maisemassa on ollessa? Suomen suvi todellakin kauneimmillaan.


Vähän oli toki edellisenä päivänä sählätty kun reitti koepaikalle oli merkattu. Tuon rytäkön läpi ei sentään pitänyt kulkea, mutta tällä puolella, missä seisoin kuvaamassa, oli ihan hyvää maastoa, ja rytäkön toisella puolella oikein märkää suopohjaa. (Eli siinä ohjatulla reitillä....)


Päivän aikana tuli hoidettua omalta osaltani päivän lenkki/lenkit. 
Jalat oli aika tapissa kun pääsin lähtemään kotiin. Merivesi tuntui viileältä ja ihanalta. Onpahan edes säärikarvojen osalta nyt pudotettu se talviturkki.

Päätettiin käyttää koirat meren rannalla. Bonohan ei ole vielä uinut kuin uimahallissa liivi päällä. 
Tuolla se alkuun vähän kainosteli merta, lähinnä sitä, että laineet tuli nenälle kun sitä vettä yritti haistaa siinä rannassa.

Kannoin sen sylissä nilkkasyvyiseen veteen ja se hoksasi, että siellä on maata tassujen alla, ja sen jälkeen se olikin menoa: reippaasti hypäten lähti uimaan jonkun heitetyn kaislan perään useita kertoja.
Tietenkin hoksasin ottaa videota vasta viimeisellä kerralla kun se oli jo uinut vaikka kuinka pitkään.

*****


Jottei sunnuntainakaan olisi rauha maassa koiratouhujen suhteen, ilmoitin Edun jo aiemmin jäljestyskokeeseen, jonne saimme paikan.

Taas on pistetty lounaissuomalaisia metsiä tarjoukseen (näkyy huonosti) eli puihin liimattu tarjoustarroja näyttämään kuljettu reitti.

Aika kammottava maasto näin capreilla kuljettavaksi. Oli meinaan risua ja ryteikköä ja sääret on kahden keikan jälkeen aivan verillä. (Kannattaisiko ottaa käyttöön pitkät housut, nimim. tämän ennenkin kokenut?)

Mutta hyvä jälki siitä tuli. Vaikka ihmiselle epämiellyttävä kulkea, koira tykkää.


Suurin kiitos olikin se, että meidän tekemältä jäljeltä tuli kokeen paras tulos!!! 
Siinä saa jo oikeasti vähän röyhistellä ja paukuttaa henkseleitään!


Bono tuli mukaan ammuttavaksi. Tälläkään kertaa se ei hätkähdystä kummempaa paukkuun reagoinut. Laukausvarma koira siis.

Me tehtiin pientä treeniä ja käveltiin lenkki sillä aikaa kun muut oli metsässä.


Edu teki työtä, kuten yleensä. ♥
Se on tuollainen metsäpuksuttelija, mies oli tosi tyytyväinen koiraan kokeen jälkeen.

Älyttömän hauskat kolme päivää, mutta kyllä on ihana tietää, ettei tänään tarvitse minnekään lähteä!!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arkihaaste 24/52

Piha jos jotain on arkista.

Tilasin viime kesänä ensimmäistä kertaa sellaisen jättisäkin multaa.
Koska tykkään laittaa paljon kesäkukkia, se on käytännöllinen ja halpa. Viime kesänä rippijuhlien takia oli vielä muutakin laitettavaa niin säkkejä meni meillä kaksi. Kaksi kuutiota. Huh!

Halusin sellaisen tänäkin vuonna. Tarkoitus oli parantaa ja korottaa noita kasvulavoja ja lisäksi laittaa kesäkukkia.

Yllätys ja kauhistus olikin melkoinen, kun kuorma-auto peruutti pihaan ja kuski kysyi minne voisi kaataa kuorman....

Sanoin kahteen kertaan, että oltiin ajateltu, että sen voisi nostaa tuohon (osoitin paikkaa) ja hän nauroi, että muuten meni ihan hyvin, mutta tavara ei ole säkissä.
Heillä ei ollut säkkejä ja koska tämä oli tilanne, laittoivat sitten kuormaan hyvityksenä vielä ylimääräistä, joten multaa olisi nyt parin kuution verran ja minnehän sen siis voi kipata.....


Pystyttekö kuvittelemaan ajatukseni kun pihassa oli vapaana kaksi koiraa ja pari kuutiota multaa??
Minä näin jo edeltä käsin miten tämä homma jossain kohtaa päättyy......


Kärräsin kuitenkin useita kärryllisiä multaa kasvulavoihin ja kuoppasin mm. perunat.


Kuten näette, joku herra nokkelus oli hyvin mukana hommassa.
Olen satavarma, että kun silmä välttää, se kaivaa ne ylös tuolta.....

****
Kesäkukkia laitoin vähän.
Seuraava kuvasarja todistaa mitä tarkoittaa vähän.
Kaksi kuvaa taitaa olla kesäkukista, muut perennoista ja muusta pihalta.....


Etuterassille pariin purkkiin vähän jotain.
Ja herra Linssiluteen oli tietenkin oltava mukana kuvauksessa....


Riippaherne kukkii. Meillä on siis yksi puu, joka on riippuva malli.
Tykkään tästä älyttömästi.


Kaaren purkkeihin viritin tänäkin kesänä ---- 

tähän piti tulla sen köynnöksen nimi 
ja jälleen tuli täysi black out. 
Ei mitään muistikuvaa. Ei ole maljaköynnös vaan joku toinen...  *huoh*
Kelloköynnös? Onko sellaista? 
Tekee vähän sinikellomaisen kukan, sinisen vaaleanpunaisen lilahtava..... 

Viime vuonna ne viihtyi hyvin ja tänä vuonna otettiin purkeista pois
sinne pohjalle laitettu lecasora ja täytettiin pohjaan asti mullalla.
Pitäisi mahtua juurten kasvamaan eikä kuivua niin herkästi.


Kasvimaalla harson alla avomaan kurkku ja kurpitsa.


Nimitän tätä kurkkuyrtiksi, lienee jotain muuta.
Leviää kuin rutto.
Nytkin sitä pitäisi repiä ja sitten pitää ruohonleikkurilla kurissa tuon tason alla.


Pioni, ikiaikojen ihanuus.
Äitini vanha sanonta, että "aina kun pioni kukkii, sataa kovaa" valitettavasti on pitänyt
paikkansa ainakin meillä joka ikinen kesä.

Kukat on niin tuhdit, että sateen jälkeen ovat ihan levällään.


Kasvihuone ammottaa vielä tyhjyyttä.
Olin sillä lailla myöhässä puutarhalla, että kurkut ja tomaatit oli jo loppu.

Mietin nyt mitä tehdä. 
Koska oli pitkään hallaöitä, en hankkinut mitään.
Moni muu on ollut aikainen lintu....


Omenapuukin kukkii vihdoin.


Rodotkin alkaa kohta kukkimaan.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ostoksia

Jonain päivänä minulle käy vielä köpelösti kaiken intoilun kanssa. Lähinnä nettikauppojen suhteen.
Olen niin höynäytettävissä.....

Olen tilannut useammat lenkkerit nettikaupasta. No, niinhän se menee, että nykyään samainen kauppa sitten muistaa käytännössä vähintään kerran pari viikossa sähköpostilla, että "jälleen edullisesti"...
Yleensä poistan nämä viestit jo puhelimesta sen erikoisemmin lukematta.
MUTTA... kun taas kerran lenkkereista tulee molemmat pikkuvarpaat läpi (miten se muuten on edes mahdollista? Onko mulla terävät pikkuvarpaat??), ja kun kilsoja tulee vuodessa kuitenkin yli 2000, kengät on oltava hyvät.

Joten sorruin. Lukemaan. Mainoksia.

Sisäinen Sulo Vilénini huutaa hurraata. Kun halvalla saa....


OK. Ei se nyt tietenkään niiiiiin paha ollut. Haha! Sulo täällä selittelee...

Nämä Merrellin maiharit nimittäin oli jäännöspareja. Onneksi itsellä on niin pieni jalka, että yleensä juuri kokoa 36 jää jos jotain.
Ajattelin, että "testaan nyt ja palautan sitten" mutta nämä istui jalkaan kuin sukat. Ja vasta kotona huomasin, että tuo alaosa on itse asiassa kumia, eli ovat vähän muck bootsin tyyppiset.
Täydelliset Lounais-Suomalaiseen talveen. Pohjissa tehokas telaketjukuvio.

Ei ne Ice Bugeja korvaa pitävyydessä, mutta päätin pitää ja kokeilen tulevana syksynä/talvena miten Merrellit kulkee. Merrell on vanha tuttu merkki ja sopii mun jaloille ja selälle.

Ja oli ne halvat. 
Oikeesti.


Lenkkareitahan menin siis oikeasti ostamaan. Olen vuosia käyttänyt Asicsia. 
Kuten aiemmin kirjoitin, nilkat aiheuttaa harmia ja kenkien on oltava just eikä melkein. 

Sitten osio purnausta:
Kun lähdet hakemaan mistä tahansa kaupasta tossua, jonka ainoa vaatimus on neutraali, hinta nousee samantien satasella. Ihan oikeesti. Mitä tahansa pronaatiotuettua kenkää (= vahva tuki jalan sisäpuolella) saa muutamalla kympillä ns. kalliissakin merkeissä, mutta tällainen tavan tossu on sitten pilattu hinnalla, joka alkaa ykkösellä.....  NIIN EPÄREILUA!

Tilasin kuitenkin testiin tällaiset, itselleni uusi merkki, Mizuna.

Sisätiloissa kivat, istui jalkaan, pohja tuntui napakalta mutta neutraalilta. Joten lähdin testaamaan niitä lenkille. 
Kokemuksia: Hmmm. Jalkapöytä puutuu eli pohja joko ei tue riittävästi (kuulostaa oudolta) tai sitten kengän malli on niin matala, että se puristaa (vaikka löysäsin nauhoja). Ei muita puutteita.

Valitettavasti nettikauppojen säännöt on sikäli typerät (ihan asialliset kyllä), että kun niitä on käyttänyt ulkona, ei oikeastaan voi enää palauttaa. (Onhan niistä silloin jo leikattu laput pois ja vaikka putsaisi, enpä haluaisi itsekään kenenkään valmiiksi kävelemiä kenkiä.) 

Yleensähän siinä käy juuri näin: tuntuu sisällä hyvältä (kun en tepastellut niiden kanssa edes varttia) ja vasta käytössä huomaa puutteet.
Eipä hätää. Käytän tämän parin kyllä, mutta taidan pitäytyä jatkossa omassa merkissäni....

****
Sitten se, mistä olen kaikkein onnellisin.

Alkuun: en ole sitten pätkääkään hame-ihminen!! Tällä lyhyydellä mikään hame ei koskaan istu ja koska omistan vielä paksut jalat, turvallisinta on tunkea ne mihin tahansa housuihin.

MUTTA, minäkös siitä välittäisin.  Hahahah!


Fiftarimekko.
Kuvassa vielä niin, että on vaan neuloilla kiinni "lyhennettynä", 
koska, yllätys yllätys, oli mulle niin paljon liian pitkä.

Vein ompelijalle lyhennettäväksi.

Perniön VPK täyttää tänä vuonna Suomen kanssa sen sata vuotta. Meillä on isot tanssiaiset heinäkuun alussa, ja minä tykkään lavatanssia. Mainittakoon, että osaan valssin askeleet ja muuten olen oikein hyvä soveltamaan.....

Tuon kanssa kun riittävästi pyörähdän, vilkkuu kalsarit....... *hui*

Nyt vaan ankaraa pohdintaa hankinko tälle kaveriksi tennarit (valkoiset vai tummansiniset?) vai oikeat tanssikengät?

Tuo on NIIN KIVA päällä. Kaula-aukon malli sopii tällaiselle pyöreälle, rintavalle pätkälle. Totta puhuen väitän, että se on pukeva millä tahansa vartalon mallilla.
Laskeutuu kauniisti ja oli heti jotenkin helppo päällä.

Olisko minusta kuitenkin mekko-ihmiseksi??  Hihihi!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Jalkavamma

Voi pahus ja pönttö ja mitä niitä onkaan!!  Kiukuttaa kuin sitä Ice Agen oravaa, jonka käpy on jäässä.


Lenkkimaisemaa.
Jotain ihanaa ja rauhoittavaa kuvitukseen.

Minulta on molemmat nilkat leikattu. Nivelsiteet oli lapsena/nuorena niin löysät, että pystyin kävelemään noilla  nilkan ulkopuolen luilla, taittaen siis jalat poikittain alle. (Nyt ällöttää ajatuskin, on se mahtanut olla nättiä katsoa.....)

Tilannetta ei varmasti parantanut se, että halusin harrastaa balettia (jossa ne vääntyi lisää) ja koulussa mm. pituushypyssä laskeuduin aina jotenkin niin, että ne taittui alle. Ne oli aivan kumia.
Taisin kulkea koulun 6-9 luokkien aikana enemmän kyynärsauvoilla kuin omin jaloin, koska ne oli jatkuvasti ongelmalliset. Ihme ja kumma, en saanut liikunnasta kuitenkaan ehtoja...

Teini-iässä päädyin sitten kahteen eri kertaan pöydälle ja ne kiristettiin.


Arvet lisää katu-uskottavuutta.
Vai miten se nyt meni?  =D

Toisessa on L, toisessa J.

Joitain vuosia sitten olin metsässä ja hyppäsin ojan yli laskeutuen oikealle jalalle. Ojan reunalla vaan olikin irtokivi, joka vierähti alta ja kuulin/tunsin rusahduksen oikeassa nilkassa. Muistan ajatelleeni juuri ennen kuin takamus iskeytyi maahan, että "nyt kävi huonosti".
Sattuihan se, mutta itse asiassa vähemmän kuin uskoinkaan, ja itse asiassa jalka tuli paremmaksi sen jälkeen. Side ilmeisesti löystyi vähän ja on nykyään oikeastaan normaali.

Vasen jalka taas. Se kipuili viitisen vuotta sitten kovasti ja loppujen lopuksi siihen piikitettiin kortisonia. Silloinen leikkaustekniikka on nykyään auttamatta vanhentunutta, ja siitä johtuen korjattu paikka kerää ilmeisesti jotain arpikudosta sopimattomaan kohtaan.

Ei toki pidä unohtaa, että se kiusaa vasta nyt, 30 vuotta vanha jalkaoperaatio - aika hyvin asiat siis kuitenkin on!

Mutta hittojen hitsi. Samainen vasen koipi on alkanut jälleen ärtyä.
Nilkan takaosasta säteilee akillesjänteeseen. Kantapää on tosi kipeä varsinkin aamuisin.

Tänään lenkillä sattui niin, että ei kestä painoa päällä. Lenkki siis lyheni kertaheitolla ja myönnettäköön, että kipu oli jossain vaiheessa niin kova, että meni ihan pakki sekaisin kivusta.... jotta kääk.

Ja jokainen arvannee miten se nilkan varominen kävellessä vaikuttaa sitten polveen, lonkkaan ja sitä kautta selkään. Pentele!!!

Tartteeko tässä nyt jotain lääkäriä jahdata moisen vuoksi?

Pöh ja pah ja puh!!!

Tuottaa pikkasen harmia näin jalkojen päällä työtä tekevälle, joka haluaisi kävellä päivittäin sen 5-8 kilsaa....

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja ötökät

Silloin kun toukokuussa oli se lämmin jakso, meillä kukki kriikuna. Olen hurjan toiveikas, että syksyllä tulisi edes jonkinmoinen sato, koska puu on ollut tuossa jo kauan ja antanut todella huonosti koskaan mitään hedelmää.


Sittemmin muut kasvit ovat kukkineet ja keli on ollut kurjaa.
Jää nähtäväksi tuleeko pihasta mitään.....  omenapuiden kukkien aikaan oli sateista ja kylmää enkä kuullut tai nähnyt yhtään pörriäisiä.


Jokin omakuva väliin.
Lähinnä idea oli kuvata tuota T-paidan tekstiä. Kuljen useinkin ns. asenne-paidoissa mutta vain silloin kun teksti ja oma mielipiteeni vähän edes kohtaa.


Tästä ei kyllä selvää taida saada, on niin harmaan sävyinen kuva.
Isäntä joka tapauksessa toi minulle ison korillisen sinivuokkoa, joka istutettiin tuohon rodon juureen. Siinä kukkii jo oikeassa reunassa punavuokko, jota ostin puutarhamarkkinoilta joitain vuosia sitten.


Ötököistä puheen ollen: Bonon sisko kävi kylässä.
Nuoriso oli samantien toistensa kimpussa ja viihtyivät äärettömän hyvin.
Olin järkyttynyt tajutessani, että Bono on isompi kuin aikuinen narttucockeri. (Siskon perheessä on siis jo 5-vuotias toisena koirana....)


Jälkeenpäin kotona oli raukeaa porukkaa.
Testasin kotipihan riipputuoleja huovan kanssa, koska viima oli kylmä. Ihana istua ja lukea!
Nuo tuolit oli ihan paras ostos!!


Kerran lenkillä kylän ympäri.
Nämä kaksi, sydämeni valitut!! ♥ 



Sitten toinen lenkki vähän enemmän metsässä.
Mies muotoili asian hauskasti: Päivän väri on siis vihertävän ruskea tai koiranoksennus.

Meidän suo-ojat on kahta laatua: joko punertavanruskeita, joissa metkaa öljymäistä kuraa tai sitten sellaisia kirkkaan näköisiä, joissa lilluu räikeän vihreää sammalta oikein paljon.¨

Molemmat värit tarttuu hienosti valkoiseen karvaan.


Jälkimmäisellä lenkillä sain myös sydämentykytyksiä......

Bono oli jo tämän ohittanut hännän puolelta, Edu vielä haisteli jotain ja oli tulossa kun osuin itse kohdalle.
Kiljuin "tännetännetänne" niin paljon, että varmaan kylältä asti lähti koirat tulemaan. Huh!! Säikähdin ihan tosissani.

Potkin vähän soraa tuon päälle, että tajusi meidän siinä olevan ja luikerteli pois. Tämä siis ihan metsäautotiellä. Oikein ohuen ohut käärme, mutta pitkä, ainakin 50 cm. 

HYI!!!  INHOAN käärmeitä. Ja sanokaa mitä sanotte vaskitsoista liskoina, ne kiemurtelee, joten ne on käärmeitä mun silmissä. Yök yök yök!!!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Arkihaaste 23/52

Ruuanlaitto on ollut iloni. Viihdyn keittiössä.
Nykyään vaan, kun perhe käsittää enää kolme ihmistä, jotka kaikki ruokailevat jotakuinkin eri aikoihin, olen selvästi vähentänyt siihen käyttämääni aikaa. (Eli ostan jotain valmista tai vähintään puolivalmista....)

Nyt kun koulu loppui, tarkoittaa sitä, että kotona olisi kiva olla jotain ruokaa joka päivä.

Ipana kyllä osaa tehdä itselleen ruokaa, mutta onhan se kiva, että jotain voi vaan ottaa ja lämmittää.
Ainakin näin kesän alkuun.....  (Äiti sitten laiskistuu tässä pitkin kesää tämän asian suhteen.....)


Paistoin broilerinfileitä, jotka oli pienitty oikein pieniksi. Jätin ne melko kuivaksi eli ei mitään kastikkeita tms.

Pohjalle ihana perunarieska (olen tykästynyt nyt noihin tortillojen sijaan, ruokaisampia), voitelin sen mauttomalla tuorejuustolla, koska on melko kuivaa, päälle lämmitetyt broilerikuutiot ja noita vihanneksia. Itselläni oli vielä kokonainen avocado palasteltuna, tytär laittoi fetaa ja kermaviiliä.

Omalleni kävi vanhanaikaisesti: tuli niin iso, ettei sitä pystynyt mitenkään rullaamaan wrapsiksi, vaan piti leikata paloiksi ja syödä kuin pizzaa.


Koska sesonki on parhaimmillaan, jälkiruuaksi raparperipiirakkaa.

Tämä on ihan peruspiirakkaohje: 

6 munaa
5 dl sokeria
200 g rasvaa sulatettuna
1,5 dl maitoa
n. 9 dl vehnäjauhoja
vaniljaa
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri, sekoita joukkoon vuorotellen jauhoja ja rasva-maitoseosta.
Kaada isolle uunipellille ja päälle raparperinpaloja (ilman sokereita tms mausteita tai käsittelyä etukäteen). Ripottele tähän päälle jotain jos haluat, minä laitoin kanelia.

Minusta tuosta ohjeesta tulee ehkä juuri aavistuksen liian suuri 60 cm uunivuokaan. 
Nipistäisin yhden munan ja vähän kaikesta muusta....

****
Olen näemmä oikein kunnostautunut tällä viikolla. Jo toinen ruoka alusta asti tehtynä.  hehe! (Se on syytä tässä kohtaa nostaa häntää, koska jossain vaiheessa voi olla, ettei tarvi nostella...)

Meidän perheessä tykätään tacoista.
Aina ei jaksa innostua siitä perinteisestä "jauhelihaa, tortilloja, vihanneksia ja kastikkeita" -mallista, joten heitin koko hoidon vuokaan ja kutsuin sitä nachovuuaksi.


Kaadoin pohjalle paistettua tacojauhelihaa, päälle tomaattiviipaleita ja sipuliviipaleita. Niiden päälle melkoinen keko nachoja, joita murskasin vähän (että mahtuivat tiiviimmin), juustoraastetta ja sekoitin kastikkeen, jossa oli kananmunaa, kermaviiliä ja cheddar-jauhetta (kuuluisi keittää, en keittänyt), joten sitä juuston päälle.
Sitten samanlainen kerros uudestaan.

Pidin uunissa jonkun 45 min ja kiertoilmalla 125°C. 


Kun seuraksi leikkasi vähän kurkkua "salaatiksi", oli olevinaan jo melko terveellinen ateria.