sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Arkihaaste 52/52

Vuoden viimeinen viikko.
Voi, mikä vuosi tämä onkaan ollut!! Vaiherikas, koiramainen....  sitten loppuvuodesta vähän remonttia.

Päällimmäisenä mieleen jää tietynlainen kiitollisuus. Tämä on ollut hyvä vuosi kaiken kaikkiaan.


Joulukirjeessä kävin läpi koko vuotta. Vuoden 2017 aikana perheeseen tuli uusi karvainen jäsen ja sitä myötä vähän toisenlaiset kujeet. Sen ansiosta tutustuttiin uusiin ihmisiin ja innostuttiin uudella tavalla harrastamaan vanhoja. Uusien ihmissuhteiden myötä käytiin itselle uusissa paikoissa ja ihastuttiin Suomen maisemiin ja luontoon aivan uudelle tavalla. Tehtiin retkiä ja visiittejä....

Sää ei ehkä suosinut loistokkaasti missään vaiheessa, mutta rusketusrajat sain ihan omalla kotipihalla.
Tehtiin suuria päätöksiä ja vedettiin niitä takaisin. Vietettiin aikaa perheen ja ihanien ihmisten kanssa, ulkoiltiin ja patikoitiin ennennäkemättömän paljon.

Joulun päivät meni melko arkiseen malliin: aamulla herätys seiskan jälkeen ja aamuteen jälkeen koiria käyttämään tunniksi metsässä. Sen jälkeen aamupala kun lapsetkin oli heränneet ja isoinkin hankkiutui aina meille. (Nukkui mun isän kämpillä.)


Joulupäivän aamupalana lättyjä


Tapanina munat + pekoni ja muut tykötarpeet

Vapaa-ajalla luin joululahjakirjoja.
Scarpetta/Cornwell jälleen jonkinmoinen pettymys. 375 sivun kirjasta ensimmäiset 210 sivua pelkkää vanhan toistoa ja jotain kuvausta henkilöistä ja syömisistä.... (kun on lukenut ne kaikki, tää todella toisti), sitten vasta viimeiset 20 sivua jotain actionia. Jään pohtimaan hankinko enää noita itselleni. Tähän mennessä olen ostanut kaikki. Voi olla, että kirjaston kirjat riittää tästä lähtien.
Ainakin luen ennen kuin teen ostopäätöksen.


Viimeinen viikko alkoi töillä. Minähän tarjouduin tekemään joulupyhät hommia ja olinkin kaikki pyhäpäivät kiinni. Töissä on hauska fiilis, koska potilaita on paljon (ei, sairaala ei todellakaan tyhjene jouluksi tai juhannukseksi.... ihmiset ei koe ihmeparantumisia pyhien vuoksi....) mutta heillä käy paljon omaisia ja jengi on hyvällä tuulella ja iloisia toivotuksia menee pitkin käytävää. Eikä pahaa tehnyt yhtään sekään, että omaiset kantaa meille yleensä kaikki ylijäämä-suklaarasiansa, joten kahvihuoneessa oli koko ajan jotain pientä hyvää naposteltavaa.  Heh!

Itselläkin on ihan toisenlainen fiilis. Minähän tykkään työstäni tosi kovin ja jouluna työn hyvät puolet oikein korostuu. Sitä hyräilee ja viheltelee mennessään, iloisesti korjaa jopa niitä kakkoja.....

(Tämän joulun teema oli kyllä kakka.... jestas mitä ripuleita. Enpä ole hetkeen ihan yhtä kakkaisissa hommissa ollut kuin nuo kolme päiväää.....   Sori! Unohdan aina, ettei kaikki suhtaudu eritteisiin yhtä luontevasti kuin itse.)


Kakkahoitaja....

Ke-pe oli ansaitusti sitten vapaana.

Keskiviikkona lähdettiin perinteiseen jouluhelv..... siis tietenkin -paratiisiin viettämään päivää, eli kauppakeskus Myllyyn Raisioon. Mukana me aikuiset, kolme teiniä ja poika tuli Turusta vielä. (Tytär oli töissä jo silloin.)  Tämä on nyt kolmas tai neljäs vuosi putkeen, kun vien tytöt irrottelemaan. Pakkohan niiden on kaikki joululahjarahat tuhlata ja alet on päällä......

Syötiin hyvin. Täytyy sanoa, että Rosso oli joskus melko mauton, hajuton ja kaikinpuolin sellainen ketjupaikka, mutta ovat kyllä nostaneet profiiliaan varsin reippaasti. Söin Porvoon joulumarkkinoilla Rosson pizzan ja keskiviikkona artesaanipizzan Myllyssä ja molemmat sai kyllä 9½ maukkuudessaan ja muussa. Lisäksi henkilökunta on tosi asiallista, reipasta ja ystävällistä. (Porvoossa oli parempi alkusalaattipöytä!)

Pizzan jälkeen vielä erinomaiset kahvit ja vähän italialaista gelatoa Airo Gelateriassa. Eipä sitä muuta tarvinnut. Teinit oli irti, eli oma Ipana kahden kaverinsa kanssa.
Mies ja poika lähtivät viemään pojan (ruoka-)ostoksia hänelle kotiin ja minä odottelin vielä vartin teinejä, joita varten tarvittiinkin koko Fabian peräloosteri..... oli pussia ja nyssykkää.
Pysähdyttiin vielä Hööksillä, koska hevostarvikekaupassa on hevosten harjanselvittelysuihketta, mitä meinaan kokeilla yhteen cockeriin.....
Tytär sai vielä pussillisen hepan herkkuja tallille vietäväksi ja uudet kannusremmit. Sitten moottoritie kutsui.


Torstaina korjattiin joulu pois.
Tämä on asia, josta minua (myös, muiden muassa) moititaan, mutta koska aloitan joulunvieton viimeistään itsenäisyyspäivästä, haluan sen pois kun se on ohi. Looginen päivä on Tapani tai sen jälkeinen päivä.
Eipä siinä iso vaiva ollut: koristeet niiden omiin säilytyslaatikoihin, pikainen imurointi ja siinä. Kämppä valmis.
Yläkerrasta kannettiin olkkariin vielä pari tuolia, kun olivat olleet kuusen tieltä evakossa.

Loppuviikon mies piikkasi kylppärin lattiaa. Vaihdamme sieltä myös vanhan vesikierron kupariputket pois. (Ei toivon mukaan tule ikäviä yllätyksiä sitten kahden vuoden päästä putken haljetessa....)

Harmi kyllä, joskus 30-luvulla kun talo on rakennettu, ei ole käytetty vastaavaa huonoa laastia kuin meidän remonttireiska käytti. Se on nimittäin kovaa! Aikamoinen homma sitä purkaa. Putkiakin piti vähän varoa ettei vettä nyt montaa litraa olisi pitkin lattioita roiskumassa.

Kävi mielessä, että olisiko ollut helpompi vetää uudet lattialämmitysputket ja valaa vaan vanhan päälle. Lattian korkeudessa olisi hävinnyt 10 cm mutta se vaiva.......


Seinät on jo "puhtaat".
Mielenkiintoinen tuo vanha värimaailma.... 

Vuoden viimeisen päivän illan (20:30 - 24:00) ja ensi vuoden ensimmäisen päivän aamun (24:00 - 7:15) vietän töissä. Vihonviimeinen yövuoro (hetkeen) siis.
Olen kyllä niin tyytyväinen, että seuraavassa listassa yövuoro tulee eteen vasta muutaman viikon päästä. Nyt alkaa riittää valvominen ja känniääliö-olo. Olen ihan tuskastunut näihin jokaviikkoisiin öihin töissä. 

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE LUKIJOILLE!!!
Kiitos kun olette olleet mukana!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Koirakohtaamisia

Aamulenkillä.


Kuva joltain aiemmalta lenkiltä.
Nyt ei ole näin kaunista.

Vastaan tulee iso musta koira. Taluttimessa. Taluttajana keski-ikäinen mies. (Muuta en pimeässä näe..)

Kun ollaan lähes kohdakkain (ja minä olen jo ajat sitten ottanut omat koirani myös kiinni ja lyhyeen remmiin käskyllä "ohita" ja "tässä") vastaantuleva koira pistää ensin pään matalalle ja alkaa tuijottaa, sitten lopulta tempaisee niin, että n.150 cm remmiä on suorana ja koira viittä vaille meidän päällä. Taluttaja on luonnollisesti täysin tuppisuuna, ei kiellä koiraa eikä edes yritä tehdä asialle mitään.

Tässä tilanteessa minunko pitäisi hallita omani, jotka luonnollisesti haluavat puolustautua???  Nehän säikähtää/hätkähtää tilannetta itsekin.

Ärjäisin, että "ota nyt pikkasen lyhyemmälle, koska en haluaisi viettää päivää eläinlääkärissä tappelun jäljiltä".

Ensi kerralla muotoilen asian toisin. Tulee myös ääneen lausuttuja voimasanoja.

Esim. "Minäkin voin päästää omani puolentoista metrin päähän rähisemään takaisin, katsotaan miten kiva SINUN on mennä sen ojan kautta ohi." 
Tai vaikka "Toivottavasti koirallasi on hyvä vastuuvakuutus, koska meidän sesse tappelee kun toinen haastaa, laskenko irti heti?"

Mikä helvatti ihmisiä vaivaa???
Jos näkee, että toinen ottaa omansa hallintaan, onko se oma rakki piru vie pakko päästää riekkumaan ja haastamaan?? Voisiko niitä rakkeja kouluttaa ja vaatia vähän käytöstapoja? Voiko koiranomistamiselle vaatia ajokortin?
Eihän se nimittäin koiran vika ole, että remmin yläpää on mätä.....

Hauskempiin aiheisiin:


Veli ja sen sisko

Bonon sisko kävi eilen. Omistajansa oli matkalla tästä ohi ja tuli käymään kahvilla meidän puolimatkan krouvissa.
Kuukkerit lähtivät kuin ammus ja menivät tunnin verran pitkin pihaa ja kämppää niin, ettei perässä pysynyt. 

Kira taitaa tehdä juoksua. Bonon mielestä systeri oli äärettömän kiinnostava.... 
Edun pidin oven takana työhuoneessa, koska se suhtautuu huonosti vieraisiin koiriin sen omalla reviirillä. Plus että se olisi saattanut Kiran tuoksuista alkaa rähistä Bonolle. Edu kun luulee olevansa kaupungin suurin Casanova..... 

On niillä vaan järjetön kokoero. Kuvassa ei näy hyvin, mutta Bonon pää on melkoinen mörssäri siskon pienen ja siron rinnalla. Ja muu kokoero on samaa luokkaa. Bono 15 kg, Kira ehkä 11 kg.
Kuvan ottamista lavastettiin melkoinen tovi. Nuohan eivät paikallaan olisi pysyneet millään ilveellä!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Arkihaaste 51/52

Rehellisesti ehkä jopa vähän harmittaa, että hauska haaste on tulossa loppuaan kohti.
Tämä ON ollut kiva tapa käydä läpi edellistä viikkoa.
(Mikäänhän ei minua estä tätä jatkamasta.... hmmmmm.... )

Maanantaina totesin, että äiti on enemmän kuin vähän väsynyt.
Sorruin sarkasmiin (potilaalle) töissä, mikä ei ole itselleni tavallista. (Kollegoille olen kyllä sarkastinen, mutta sekin niin, että kollega hoksaa sarkasmin, enkä tee sitä pahalla.) Onneksi potilas ei asiaa tajunnut.
Hän pyysi katsomaan jalkaansa kun vein aamulääkkeitä. Katsoin ja hän kysyi "onkohan siinä veritulppa" ja minulta lipsahti "paha sanoa, oma röntgenkatseeni on vielä pois päältä"....

Hävetti.

No. Huilasin muutaman minuutin töiden jälkeen, käytin pojat lenkillä ja sitten Mama's Taxi kuskasi taas.

Tiistaina keskustelin esimiehen kanssa pitkään.
Harkinnan jälkeen pyysin, että saisin tehdä tammikuussa yhden listan (3 viikkoa) lyhyempää työaikaa, koska on mahdollista, että tuon kylppärishow'n tiimoilta päädytään raastupaan. Olisi sitten peliaikaa puuhata.....  ja minulle myönnettiin 80 % työaika. JESH!!! Sanotaanko, että olo keveni välittömästi useita kiloja.

Keskiviikkona aamulla oli ensin poikien lenkki, sitten Bonon parturi.


Olin ihan vilpittömän kauhuissani, kun sanoivat, että "meillä yleensä pyydetään omistajaa lähtemään kun ne sählää vähemmän niin".....
Siis mun vauva yksin??? Meinaako ne katkaista napanuoran vasta vuosikkaalta??

(Minähän olisin halunnut seurata, että sitä kohdellaan kauniisti eikä varsinkaan hirtetä siihen trimmipöytään....)

*huokaus*

Lähdin siis Prismaan tekemään muutaman jouluruokaostoksen ja kävin kahvilla.
Ja voi mikä nuorimies sieltä Mammalle tuotiinkaan....
Ei se aivan traumatisoitunut ole. (Mamma on!)


Kotiintultua tuli vielä laattamies, joka tekee nyt sitten tarjouksen, että saadaan homma pakettiin. Jääkellarin lohi piti laittaa jo tulemaan, kestää kolmisen päivää ja meillä siis syödään jouluateria jo lauantaina töiden vuoksi.

Tein myös Marikan mainiota piparminttujäätelöä ison purkillisen pakkaseen.  Teen sen hivenen eri tavoin, eli lisään siihen vielä vähän rahkaa, koska se on muuten niin ätäkän makeaa. Mutta periaatteessa ohje on sama ja sopii jouluun kuin nenä päähän.

Ke-to yön valvoin töissä. Rauhallista.

Torstaina hääräsin.
Pojat lenkille heti herättyäni ja sitten kauppaan. Ipana lähti kuormajuhdaksi, mikä olikin hyvä idea.
Sitten puuhasin. Veisasin joululauluja korkealta ja kovaa. Annoin vatkaimen hurista. Onnellista!!


♪♪ "... Niityillä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt, on syksyn mahdottomuus...." ♪♪

Perjantaina heräsin aikaisin ja käytin pojat pimeällä lenkillä. Lenkin aikana taatelikakku paistui uunissa, ja kun sain peseydyttyä, lähdin pikaisesti kahvittelemaan kaverin synttäreitä. Kotimatkalla noukin vielä pojan kyytiin. Mies oli tehnyt edellisen yön töitä ja nukkui.
Kun tulimme kotiin, hän oli herännyt ja puuhailu jatkui.

Illalla Teijolla oli metsähartaus, jonne halusin. Karvaiset kaverit sai ottaa mukaan ja teimme vielä lenkin otsavalojen kanssa. Ihanan tunnelmallista.

Haluaisin silti kysyä: miksi iloiseen juhlaan, kuten joulu, pitää liittyä sellainen virsutus?? Eli miksi kaikki joululaulut pitää olla mollivoittoisia ja vetää laahaavalla, virsuttavalla nuotilla??

Nimim. säikähdin, kun Pappakoira alkoi ulvoa ihmisten aloittaessa virsuamisen....



Lauantaina karvavekkarit herättivät, kuten yleensä. Tunnin lenkki rapsakassa pikkupakkasessa. Kotiinpäästyä alkoikin sitten luvattu vaakaräntä, joten hyvä aika lenkkeillä...

Viimeisiä valmisteluja, pöydän kattaus ja sitten odoteltiin kaikessa rauhassa ruokavieraita.
Ruoka oli odotetusti hyvää ja sitä oli......  yllättäen, liikaa.

Ruuan jälkeen istuttiin hetki ja keiteltiin kahvit. Jälkiruokiakin oli älytön määrä. Myös joulupukki itse saapui paikalle, tosin vähän toisenlaisena kuin yleensä mielletään.....


Naapurin ihana pastori tuli sovitusti heittämään keikan "pukkina" ja joi meidän kanssa kahvit.
Pakettejakin oli kiitettävä määrä.

Minäkin olin ollut ainakin ihan vähän kiltti....


Sitten havaittiinkin jotain hassua, mistä syystä meidän JouluRÄYHÄ alkoi jo 23. päivä eikä vasta aattona....
Tiskikone nimittäin ei poistanut vettä. Pesi kyllä, mutta koska ei poistanut pesuvettä, huuhteli tietenkin sillä saippuaisella ja likaisella.

Kaiken tämän syksyn jälkeen tämä oli ihan viimeinen niitti: naurettiin aivan vedet silmissä kun huuhtelin pestyjä astioita lavuaarissa. Ei tällaista voi sattua.
Mies ja poika ropasivat sitten iltapuhteina konetta..... ja hei, se on taas kunnossa!!!  =D 

(Saatan silti suksia lähimpään tiskikonekauppaan kun alennusmyynnit alkaa.... ihan vaan varmuuden vuoksi.)

Sunnuntaina minä lähdin töihin aamulla 6:15, tonttulakki päässä.
Kotona alkoi se oikea räyhä kun joulurauha oli julistettu: pojat siis alkoivat piestä kylppärin seinää piikkaimilla.
Onneksi ruokaa jäi, koska nälkähän tuossa tuli.

Minä palasin kotiin 15 jälkeen ja olin suorastaan järkyttyneen yllättynyt: suurin osa seinistä on piikattu valmiiksi. Lattiaan tarvitaan laulavaa putkimiestä (sulkemaan vesikiertoisen lattialämmityksen putket) ja sitä emme tee, että hätyyttelisimme ketään pyhinä. Mahtavaa, että tuo tulee nyt oikeasti kuntoon!!!

Tämä on ollut ehkä hiljattain muistetuista viikoista paras! Enpä muista hetkeen kikattaneeni ihan yhtä paljon.

JOULU

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulun syömiset

Minähän olen nirsoista nirsoin ruuan suhteen.
Nirsoilun lisäksi olen melko ehdoton: kun en jostain tykkää, en siitä tykkää eikä se maistamalla siitä parane. Nih!

Joulu on tietenkin parisuhteessa se tavallaan arin aihe: miten vietetään, kenen perinteet painaa vaa'assa, mitä lapsuudenkodista tuodaan pöytään.....
Onneksi meillä on aina voinut sanoa suoraan, että "en syö", kun kyse on jostain itselle vieraammasta. Yleensä tarjolla kun on muutakin niin sitä ei ulkopuoliset juuri edes huomaa.

kuva netistä

Minä miellän perinteisen jouluruuan seuraavaksi:
- kalat
- mäti
- perunat
- kinkku/kalkkuna
- laatikot
- rosolli
- joskus sienisalaatti
- sillit

Jälkiruuissa onkin sitten variaatioita, joten ei niistä enempää.

Perinteisestä jouluruuasta minä napsin omasta mielestäni parhaat päältä: syön kalaa, poislukien ehdottomasti lipeäkalan.
Isäni tekee maailman parasta graavattua lohta ja siikaa, ja olen opetellut hänen ohjeillaan tekemään jääkellarin lohta, joka on vähän samanlainen, mutta helpompi eikä tule herkästi myrkkysuolaiseksi.

En syö mätiä, minusta perunaa saa läpi vuoden, kinkkua tai kalkkunaa maistan siivun, laatikot voin hypätä yli, rosollia maistan, sienisalaattiakin maistan jos se ei ole etikkaista, silliä en syö.

Näettekö mikä vajaa lautanen??  Nirso mikä nirso.


Tästä syystä, sen jälkeen kun olimme olleet parina jouluna maailmalla ja syöneet esim. kalakeittoa aattona (ehkä parasta ikinä!!!) tai nuudeleita ja paistettua riisiä....

Päätin, että jatkossa meillä syödään ruokaa, josta kaikki nauttii eikä jotain siksi, että niin kuuluu.
Siksi osa listasta on jopa hassu. Ipanan suurin ruokaherkku on perunamuussi. Hän söisi sitä kattilallisen ja voi syödä sitä pelkästään koulun jälkeen jos en patista laittamaan kastiketta päälle.

Meillä syötiin näin:

Alkupalat:
- jääkellarin lohi
- itse savustettu lohi
- itse tehty kotijuusto (paniikki, tämän olen pilannut hyvin monesti!)
- rosollia (Ipanan toiveesta)
- perunasalaattia
- Waldorfin salaattia (taidan olla ainoa, joka sitä syö, koska perheeni on sellerirajoitteinen)

(Unohdin pakkaseen "pötkön". Eli kylmäsavupaistista ja tuorejuustosta tehdyt napit, laitetaan paistiviipaleet paperille lomittain ja juusto päälle ja rullataan. Rullasta sitten leikataan nappeja.)

Pääruoka:
- savustettua kalkkunaa (kylmä)
- peuran filettä (lämmin)
- kermabataatteja
- perunamuussi (Ipana jälleen...)



Jälkiruoka:
- anopin taivaallista sacherkakkua
- pannacotta
- glögijuustokakku
- isot lapset oli tehneet fudgea ja tryffeleitä....  *slurps*


Lisäksi karkkihyllyn purkkien kansia voi käydä narauttamassa auki....

Noh. Niinhän siinä kävi, että katettiin kerralla kaikki pöytään ja jokainen söi mitä halusi.
Poika muotoili asian minusta parhaiten: Eikö juuri jouluna kuulu tehdä sellaista ruokaa, että kaikille jää fiilis, miten sain lempiruokaa.

Ähky olin.
Olinhan myös laittaessa "ihan vaan vähän maistanut".... jotakuinkin jokaista sorttia.

torstai 21. joulukuuta 2017

Lyhyesti, pikaisesti

Taas yksi yövuoro takana.

Ja tiedättekö mitä se tarkoittaa: allekirjoittanut aloittaa TÄNÄÄN pienen joululoman!! ♥
Menen siis pyhiksi töihin ja nautin nyt kolme päivää täysillä.


Meillä vietetään joulu jo lauantaina juurikin työvuoroista johtuen ja odotan sitä aivan innoissani.
Minusta on parasta kun saan laittaa isolle porukalle, tunnelmoida ja valmistaa.

Pistän siis Raskaat Joululaulut soimaan, vatkaimen järjestykseen ja häärään vähän.
Vielä pari Arkihaastetta tälle vuodelle, molemmat jo työn alla.

Pirteää jouluviikkoa, ihmiset!!! ♥


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Arkihaaste 50/52

Aaaarrrggghhhh!! Tää on taas näitä viikkoja, kun en ehdi yhtään mitään.
Minne aika oikein juoksee?? Mikä kiire sillä on?

Meinasin saada hepulin alkuviikosta, kun tajusin kuun käyvän puoliväliä ja itseltäni on mennyt aivan ohi mm. seuraavat jutut: joulukirjeet postiin ja ensi vuoden kalenterit tilaukseen.

Näistä ensin mainittu oli helppo nakki. Minähän kirjoitan joka vuosi kirjettä pitkin vuotta, joten siihen piti vain lisätä muutama kuva ja järjestää ne printattavaksi (itsellä ei ole väritulostinta).

Kalenterit hermostuttivat enemmän. Emme ole vielä edes katsoneet mitä kuvia ensi vuodelle halutaan....
Yhtenä iltana sitten katsottiin kuvat. Ja jälleen päätin, että tammikuusta alkaen perustan kansion koneelle, jonne siirrän aina heti sellaisia kuvia, joita voisi käyttää kalenterissa. (Niinpä niin....)


Viikon alkuhan meni parilla vapaalla, joista käytin leijonanosan relaamiseen ja pantryn siivoamiseen.
Olen äärettömän stressaantunut tuosta onnettomasta kylppäritouhusta ja mm. nukkunut huonosti jos ollenkaan viimeiset 5-6 viikkoa sen vuoksi.

Onneksi olen hoitanut jouluasiat jo ennalta, kesäkuusta lähtien, joten sen suhteen voin olla hyvillä mielin. Ulkoilin koirien kanssa ja ihmettelin Suomen luontoa ja ilmoja. Yhtenä päivänä vettä ja tuulta, seuraavana lunta ja räntää. *huokaus*
Onneksi en telonut itseäni keskiviikkonakaan, kun tiet oli aivan peilijäässä ja meille tullaan metsästä alamäkeen....

Keskiviikkona oli oikeasti todella kauan odotettu LEFFAILTA: The Last Jedi! Minä ja Ipanahan ollaan intohimoisia Star Wars faneja. Edellisenä iltana katsottiin pikaisesti omalta TV-ruudulta edellinen eli The Force Awakens, että muistaisi, mihin saagassa jäätiin...




Oi mikä leffa! Nyt on todella pitkä 1,5 vuotta odottaa seuraavaa....
On jopa mahdollista, että meidän täytyy mennä katsomaan se uudestaan! 
****
Sitten tipahti todellinen pommi: remonttimiehet yksiselitteisesti ilmoittivat luopuvansa meidän remontista. Kun olivat ensin sotkeneet asiat oikein huolella.....

Tätä ei nyt kuitenkaan puida tässä yhteydessä enempää. Luulen kyllä, että voisi olla jännää suorittaa tämä arkihaaste vielä ensi vuonnakin, koska alkuvuodestahan meillä jatkuu siis kovin arkisesti remontti. Heh!

Sivumennen: tämä on ollut tosi kiva haaste. Suosittelen nappaamaan kopin ensi vuodelle!

****
Valvoin jälleen yhden yön työn merkeissä. Tajusin kalenteria katsomalla, että koska edessä on vielä kaksi viikkoa näitä "yksi yö viikossa" -vuoroja, teen nyt yhteensä viiden viikon putken, jossa valvon joka viikko. Ilmankos on alkanut kyllästyttää....
Toisaalta, yövuoroa seurasi, voi miten ansaitut, KOLME vapaata! ♥

Joten, koska komeron siivous on tehty, voimme viettää joulun siellä. En nimittäin kyllä siivoa sen enempää. Lakanat paiskasin pyykkiin, kuten yleensä viikottain.
Mutta voin leipoa... ja leipoa, ja paistaa, ja laittaa....  NAM!!


Viikko päättyi vielä tosi kivasti Ipanan ratsastaessa tuon uuden seuran estekisoissa.  (Kuvat saatteella "valitse sit edustavia kuvia"....)



Vanhempi tytär tuli poikaystävineen lauantaina, teki mulle suloisen annoksen tryffeleitä ja lainasi autoa ajaakseen Porvooseen moikkaamaan vanhaa naapuria, joka majoitti häntä vuosi sitten syksyllä kun teki siellä työharjoittelua. Minusta on ihanaa, että hän hoksasi itse, miten kohteliasta olisi pitää yhteyttä ja hänen mielestään se oli vaan hauskaa. Saivat samalla vähän hömpöteltyä itse

perjantai 15. joulukuuta 2017

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! **


Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen:


Olin aivan halvauksen partaalla tuosta faktasta, että lattiakaivo on vedetty umpeen betonilla.
Järki toki sanoi, että siihen täytyy liittyä jokin juoni, mutta silti.
(Ja tämän onnettoman luuseriporukan suhteen täytyy myöntää, etten olisi ollut hämmästynyt, vaikka sitä betonia olisi ollut putkistossa asti.....)
Kaverin mies sanoi heti, että siellä on luultavasti jokin muovitulppa ja koputtamalla selvittävät missä reikä on. Piikkaamalla siitä saa betonitulpan päältä pois.
Mutta hei.... se, että tulee kotiin tähän näkyyn eikä kukaan selitä mitään... 

Vaihteeksi meni useita päiviä, eikä ketään kuulunut työmaalle.

Betoni levitettiin 4.12. ja kysyivät vielä saako seuraavana päivänä tulla. Koska mies oli tarkoituksella ottanut pekkaspäiviä tuolle viikolle ollakseen kotona, vastaus oli ilmiselvästi kyllä. No, emme yllättyneet merkittävästi kun ketään ei kuulunut.
Totta puhuen ketään ei ole kuulunut nyt yli viikkoon.

Sen sijaan: tadaa, he irtisanoutuvat koko hommasta. TÄMÄN (osoittaa ylläolevaa kuvaa) JÄLKEEN!!!

En ehkä pysty kuvailemaan ristiriitaisia tunteitani. Kilahdin luonnollisesti nollasta tuhanteen tajutessani, että munasivat ensin homman ettei siihen voi piikkaamatta laittaa uusia kaakeleita. Sitten riemuitsin, että pääsemme niistä eroon.

HELVETIN MUNATTOMAT LUUSERIT!!

****
Reilu viikkoa ennen joulua sitten, eli tällä viikolla:

Paikallisen firman (tutut) miehet kävivät paikalla. Koputeltiin siinä mm. tuo lattiakaivon kohta auki. Taivaalle kiitos pienistä asioista: siellä ON välissä jonkunlainen muovipussi, ettei kura ole sentään viemärissä. MUTTA sen sijaan esim. sitä muovista lattiakaivon reunaa ei ole poistettu. Mitenhän ne ajatteli tuon paikata jälkeenpäin??

No, nämä miehet kauhistelivat ja neuvoivat. Antoivat myös numeron, josta tavoitella asiansa osaavaa laattamiestä (jota käyttävät itse rakennushommissaan). Että minä tykkään tästä pienestä kylästä, jossa ihmiset on oikeesti niin avuliaita ja kilttejä!!! ♥

Tänään koko remontin myyjä poikkesi paikalla.
Juotiin kahvit. (Että mä olen kiltti...)  Eihän tämä totta puhuen sen syy mitenkään yksin ole. Hän ei ole missään nimessä remontti-ihminen vaan puhtaasti myyjä/kirjanpitäjä.

Seuraavaksi haetaan sitten kirjallinen urakkatarjous tutulta firmalta, että mitä maksaa kun (jos) he tulevat piikkaamaan tuon auki ja korjaavat. Se lähetetään korvausvaatimuksena muiden lisäksi ja firma meinaa hakea sitä vastuuvakuutuksestaan.
Lähinnä hirvittää se, että vakuutusyhtiö torppaa koko hoidon eikä korvauksia tule.

No, parempi olla pelkäämättä tai nuolaisematta ennen kuin tipahtaa. Koetetaan mennä päivä kerrallaan.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulusiivous komerossa

Minä en yleensä siivoa mitenkään erityisesti joulua tai muita pyhiä varten. Talo on asumista varten, ja pyrimme pitämään sen sillä lailla siistinä koko ajan, että voi asua ilman pelkoa nilkkaan purevista villakoirista....
(Tätä ei uskoisi, kun juuri nyt katsoo ympärilleen. Trimmasin pikkukoiraa ja karvatuppoja pyörii odottamassa imuria...)

Varsinkin olen naureskellut ihmisten hysteeriselle innolle siivota komeroita ja kaappeja, koska joulua tuskin siellä vietetään. (Ei olisi kannattanut sekään virnuilu....)

Ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Viime vuonna innostuin pesemään ja silittämään verhoja. (Kaiken muun silittäminen, paitsi koiran silittäminen, on siis täysin jonninjoutavaa ajanhukkaa...)

Tänä vuonna taas siivoan tuota rakasta pantryani eli ruokakomeroa.
Pantry on siinä mielessä kätevä, että sen hyllyillä kaikki on heti silmien alla. Harvoin sinne pystyy mikään piiloutumaan niin, että etsiskelisin jotain, tai että joku ehtisi vanheta. Ennemminkin olen sen tyylinen, että käytän loppuun ja sitten kiukuttelen kun haluamaani ei löydy...


Kävin viime viikolla kaupassa ostamassa normaaleja viikko-ostoksia ja kassa lykkäsi käteen lapun, jossa tämän viikon ruokaostoksista myönnetään -10% alennus. Melko kiva yllätys näin joulun alla.

Eilen vietiin Ipana tallille ja isännän kanssa suunnattiin kauppaan.
Minähän päätin ottaa ilon irti tuosta alennuksesta ja täydentää varastoja. Kuiva-aineet säilyvät hyvin ja niitä meillä menee.
Tomaattipyre, näkkileipä, riisi, ananaspurkit, kondenssimaito, pavut, linssit ja muut kuivatuotteet.... ai jai. Mies pystyi vain katsomaan haavi auki, kun mätin kärryyn tavaraa.

Harmi vaan, enpä osannut kuvitella, että pantry käy ahtaaksi joten illalla sitten pohdittiin jo yhtä lisähyllyä tuonne takaseinälle.
Mies löysi sekä kannattimet että pitkän hyllyn varastosta, joten tänään olen sitte kiltisti nostanut kaiken tuolta pois, pyyhkinyt hyllyt ja iltapäivällä kiinnitetään vielä yksi hylly, joten saan hamstraamani ostokset sopimaan.


Tällä hetkellä ruokapöytä on melko täynnä eikä ole toivoakaan mahtua levittämään aamun Hesaria siihen. Toisaalta, loistava tilaisuus käydä läpi kaikki parasta ennen -päiväykset.

Laitoin aamulla ruisleipätaikinan työn alle ja uunissa on nyt pikku leipäsiä sekä kaksi limppua. Jää nähtäväksi mitä limpuista tulee, ainakin levisivät noustessaan aivan järjettömästi.....  (teen aina ilmeisesti liian löysän taikinan...)
Pienistä "reissareista" tuli ihan hyviä, mutta limput leikkelen kyllä kuivatettavaksi koirille. Ei niistä saa viipaleita edes kun ovat ohkaisia lättyjä.
Uusi yritys tällä saralla myöhemmin.


Huonoin puoli tuossa komerossa on se, että jemmaan sinne kaikenlaista.
Näitäkin tonkkia pitää säilöä toistaiseksi, koska yhdet YO-juhlat ilmeisesti vielä tulee, eikä tiedä vaikka muitakin hippaloita. Nuo on niin kivat kylmän juoman tarjoamiseen.
Mutta voi, miksi ne ei voi olla jotain kokoontaitettavaa mallia??

Pähkäilin juuri, että ne täytyy sijoittaa jonnekin muualle varastoitavaksi. Nehän on pakko kuitenkin pestä ennen käyttöönottoa niin samapa se, missä keräävät pölyä.


Iltapäivällä tuli valmista.

Hyllyjä on yksi lisää. Leipäkone on myyty/vaihdettu joulusuklaaseen. Kamat nostettu pyyhityille hyllyille. Tuo kuvan toiseksi ylimmäinen hylly on nyt "täydennyshylly". Meillä on kori, jossa avatut näkkäri- ja hapankorppupakkaukset mutta tuohon hilloan nyt sitten ne avaamattomat. Keltaisessa korissa on mm. kuivamaitoa, jota käytän kahviin. Meillä kun ei tavallinen maito tee kauppaansa, pidän aina kuivamaitoa jemmassa, koska kahviin sitä tarvitsee ehdottomasti.

Myös vanhoissa keksilaatikoissa olevat kuivatut sienet sopivat hyvin tuohon (keltaisen korin oikealla puolella.) Nyt pysyn järjestyksessä sen suhteen, onko meillä vierasvarakeksejä vai ei. (Alemmat kaksi laatikkoa ovat nimittäin keksejä.)

Päivän hyvä työ tehtynä ja mieli valoisa!
Ei kun uutta putkeen....  =D

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Arkihaaste 49/52

Viikko alkoi vapaapäivällä.
Olin varannut Bonolle (ja muille cockereille) Helsinkiläisestä eläinlääkärikeskuksesta joukkotarkastusajan, eli tarkoitus oli tehdä lonkka-, kyynär-, polvi- sekä silmätutkimukset max 8 koiralle.
Näistä lonkat ja silmät ainakin kuuluvat cockerin Pevisaan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, eli niiden kautta pyritään varmistamaan, ettei sairaita pentuja syntyisi kun kahta mahdollisesti perinnöllistä tautia kantavaa ei risteytetä. (Ei, koira ei ole pelkkää lonkkaa tai kyynärää, mutta kahden C/D-lonkan yhdistelmästä on vaikea kuvitella tulevan priimaa luuston osalta, joten minusta se on perustelu sinänsä.)

Meillä on kaikki koirat aina kuvattu jo siksikin, että koen helpommaksi harrastaa koiran kanssa kun tiedän onko sen luusto siinä kunnossa, että se kestää rajutkin lajit vai tarvitseeko esim. varoa jotain.
Kallista?? Toki sitäkin, mutta eläminen ei ole ilmaista.

Cockerin kohdalla on vielä niin, että rotuyhdistyksen jäsenenä yhdistys maksaa meille 10 eur/pevisatutkimus eli Bonon kohdalla muistaakseni 30 eur ja lisäksi kasvattaja sponssaa meitä satasella, koska hänellehän tästä on etua kun pentue on mahdollisimman tutkittu. Näin ollen omalle kontolle ei enää jääkään kuin muutama kymppi.....


Velipojan kanssa vajaa puoli tuntia painittu.
Silmät tarkistettu ja piikki saatu pyllyyn.

Tuollaisessa nukkuvassa koirassa on jotain ahdistavaa.....


Puolijoukkue sammuneena.
Vasemmalta Samppa ja Kaja, sisarukset vanhemmasta pentueesta.
Sitten meidän Bono ja Manu, veljekset.

Kamu kuvassa toisaalla.


Bonon kuvat alustavasti lausuttavana: A/A sekä 0/0,
suomeksi parasta mahdollista luokkaa.

Myös silmät ja polvet oli tutkimuksessa OK.

Olin kuvauksissa itse lyijyliivi päällä assisteeraamassa. Erittäin kivan oloinen lääkäri, kuvasi huolellisesti joka koiran ja lausui ne jo siinä....
Kennelliittohan lopullisesti päättää miten ne jalostustietokantaan tulee, mutta vaikea kuvitella esim. Bonon noin selvää A-lonkkaa muuttuvan huonommaksi.
Ja aivan mieletön yllätys olikin, että ne tuli lausuttuna jo seuraavana päivänä, ja todellakin: paras A-ryhmä siis meillä. Täysin luustoltaan ehjä koira!!

Ai että olen tyytyväinen!!

****
Loppuviikon olikin taas töiden vuoro.
Jostain, itselleni tuntemattomasta syystä, minulle oli suunniteltu pitkä päivä nimenomaan Itsenäisyyspäiväksi. (Ehkä työvuorosuunnittelussa ei mitenkään eritellä pyhiä ja arkea... en tiedä.)
En siis pistänyt pahakseni, koska tällä hetkellä pienelle ylimääräiselle tulolle on käyttöä ja pyhäpäivä on aina kallis päivä olla töissä. Minä sitten ne tyypilliset 14 tuntia.

Mies teki Itsenäisyyspäivänä Bonolle verijäljen.
Torstaina haisteltiin läpi ja olen kyllä pahuksen tyytyväinen tuohon Junnu-koiraan.


Normaali koejälki sille olisi max 900 m ja avoimen neliön mallinen, eli kahdella kulmalla.
Tämä oli 1200 m ja kulmia oli viisi. Aivan tarkkaan jäljen päällä aaltoillen se selvitti koko tehtävän hienosti ja hiljaisesti. Aika ajoin vähän kurkisteli taakseen, että "kaikki on mukana" mutta itse jatkoi ilman erillisiä käskyjä.

Olipa Junnun pää täynnä tuon jälkeen. Se oli aivan uuvuksissa.
Perjantaina käytin sen vielä kaverin Rally-toko harjoituksissa kun kaveri ei päässyt. Kuukkerin nuppi aivan turposi kaikesta tehtävästä.... ressukka. Sunnuntaina se oli jo lenkillä oma iloinen itsensä.

Lauantaina työpaikka järjesti jälleen tyhy-päivän ja -retken. Tällä kertaa suuntana Porvoo.
En ole koskaan nähnyt Porvoossa sellaista ihmismäärää.
Jonotettiin Rossoon syömään 30 min, syömisen jälkeen jonotettiin Brunbergin myymälään 20 min (ulkona) ja kaiken päätteeksi jonotettiin jälleen 30 min saadaksemme kahvia. Jengiä oli aivan tolkuttomasti.
Jokirannassa Taidetehtaan kulmilla oli 16 bussia parkissa ja vanhan kaupungin lähistöllä vielä toinen mokoma bussikuskin mukaan.

Kaiken kaikkiaan mieleen jäi hyvin puuhakas ja koiramainen viikko!!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Kylppäriremonttia, surullinen osa II

Tarina jatkuu....
Pahoittelut, tästä todella tulee jatkokertomus, koska homma ei tunnu etenevän sitten millään.
Hyppikää yli. Joskus toiste jotain mielenkiintoisempaa aihetta.

****
Tämä voisi olla muuten kova veto esim. Dragsvikin varuskunnan saunassa. Eikö tästä tulekin mieleen sellainen armeijan kurkkusalaatti-kuosi?  Mahtaisi kersantti Karoliina poikineen nauttia saunomisesta tuolla....
Sillä lailla harmi, että omaa silmääni tuo koiranoksennus ei miellytä. Olisi pitänyt vaan mennä töihin sinne varuskuntasairaalaan..... (se on toinen tarina!)


Kuvasin näitä yksittäisiä ongelmakohtia. Jaan ne nyt kaikelle kansalle, jos ei muuten, niin vinkiksi miten joku muu eli allekirjoittanut kokeili kantapään kautta, ja ei kannattanut.

Selityksenä miksen puuttunut näihin virheisiin aiemmin on yksinkertaisesti se, että kylppäriin ei voinut mennä tallustelemaan kesken työn, koska betoni oli aina märkää. Niin ollen en edes pystynyt näkemään kaikkea ennen kuin se oli kuivunut sen pari päivää....

Mainitsen myös faktan, että tilasin asennuksen mielestäni osaavalta urakoitsijalta, en harrastelijalta, ja elän tässä ohessa omaa elämääni toimien Mama's Taxina ja olin käytännössä kolme päivää pois kotoa, joten en juurikaan ehtinyt puuttumaan ammattilaisen tekemisiin.

Tarkoitukseni EI OLE yksinomaan haukkua ja moittia ko. firmaa.  Vaikka myönnän itse ensimmäisenä, että jos minua pyydettäisiin etsimään tästä remontista kaksi positiivista asiaa, en siihen pysty. Jälki on ollut kautta linjan täysin ala-arvoista. Tähän asti.

Totean vaan, että heidän kannattaisi aloittaa ehkä helpommasta lajista ja ainakin myöntää osaamattomuutensa, koska tällainen työn jälki ei tule toimimaan kovin kaksisena referenssinä.


Lattialaattojen ei ole tarkoitus kuultaa betonin läpi.
Tämä sanotaan jo asennusohjeissa.
Toisaalta ohjeissa mainitaan erikseen, että lattiaan pitää laittaa alle
ns. karkeampi betoni tukemaan mahdollisilta halkeamilta.
Se on sitä, mitä meille on lyöty seiniin....


Saunan ovea, tai muitakaan reunoja ei ole suojattu mitenkään työn aikana.
Kolmen euron maalarinteipillä saisi jo ihmeitä aikaan.
Nyt he maksavat mahdollisesti uudet listat.....


Muutenkin kuraa on roiskittu vähän mentaliteetilla kaipa se siitä lähtee....


Voisin kuvitella, että märkänä moista olisi ollut helpompi pyyhkiä kuin kuivuttuaan.
Tässä kulmassa on myös 15 cm korkea ja pari cm leveä reikä, josta
näkyy vanhat kaakelit läpi.
Mahdollisessa tilanteessa, että pesen huonetta,
voin kuvitella miten hauskasti vesi imeytyy sinne taakse.....

Otin myyjään yhteyttä ja ilmoitin, että homma on pissinyt nilkoille ja ainakaan mitään lakkausta ei tuolle pinnalle voi laittaa.
Samaan hengenvetoon olin yhteydessä betonin valmistajaan, luin huolella itse betonin mukana tulleet asennusohjeet sekä otin yhteyttä jo valmiiksi kuluttajansuojaan.

Tämä siis perjantaina 24.11.

****
Viikonlopun aikana keräsin raivoa luin huolella käyttöohjeita. Kävin myös läpi joka ikisen purkin ja purnukan tuolla kellarissa.

Surullisia havaintoja: ne on jättäneet laittamatta lattiaan sen ns. karkeamman betonin, minkä pohja vaatii kestääkseen. Sen sijaan siinä on mun seiniin tarkoitettu vaalea materiaali.
Seiniin ei ole vaalea riittänyt niin hommaa on jatkettu sillä karkealla (minkä näkee kyllä kuvastakin).
Ja lattiaan tarkoitettu tumma materiaali on vielä ämpärissä iskemättömänä kellarissa....

Lopulta paukutin reklamaation parille A4:lle ja sitten kopioin sen vielä sähköpostiin ja lähetin. Listasin siihen kaikki päivämäärät ja tapahtumat, erikseen mainitsin virheet ja kommetoin mm. täyden kosteussuojan puuttumisen.
Jäämme odottamaan.

****
Tiistaina 28.11. tuli sitten myyjä ja urakoitsija paikalle. Kas, olivat itse ehkä huomanneet, ettei väri ole aivan oikea. Toki kommunikoinnin saattoi unohtaa jälleen.....

Tuo urakoitsija tuli niin leveänä sisälle, että hyvä kun hartiat mahtui ovista.

Minä olen typerä blondi, joka ei ymmärrä rakentamisesta mitään, kosteussulku on siellä alla, seinät on vinot, nurkassa haisee home ja varmasti rotatkin juoksevat pitkin....   parasta meistä oli se, että he eivät ole tehneet mitään väärin, vaan tehdas on sotkenut tavaran ämpäreissä. Se, että kellarissa on koskematon ämpäri lattiaan tarkoitettua on täysin epäoleellista.
Voi varjele sanon. Enpä ole hetkeen kuullut yhtä paksua aivan päin naamaa ladottua valehtelua!

Olin luetellut reklamaatiossani erinäisiä yksittäisiä kohtia, jotka minusta vaativat huomiota. Kaikki seliteltiin parhain päin. Jos olisin kysynyt, kuu olisi ollut Oltermannia ja he olisivat sen meille myyneet.
Pelottaa ajatella, että ihmisellä ei ole sen vertaa itsetuntoa, että voi myöntää olevansa väärässä tai tehneensä jotain pieleen.

Pyhästi lupasivat korjata tilanteen, tehdä siistiä ja ihmeellisen hyvää jälkeä, korjata jo aikaansaadut sotkut, siistiä ja ihmetellä. Myös kunnon hyvityksestä puhuttiin kun kiristin vielä vähän.....

Jännä, ettei koko viikkoon kukaan edes käynyt paikalla. Olimme kuitenkin sanoneet, että mies ja Ipana asuu täällä ihan normaalisti, vaikka minä olenkin reissussa.

****
Maanantaina 4.12. meille ilmoitettiin, että klo 10 tulee tekijät paikalle.
Muuten meni ihan hyvin, mutta ei ollut puhetta aikavyöhykkeestä.....
Me teimme lähtöä eläinlääkäriin tuossa puolenpäivän jälkeen eikä ketään ollut kuulunut. 12:45 kuitenkin auto ajoi pihaan.

Illalla kotiin tullessa löysimme edestämme tämän:


Jätän tässä kohtaa kertomatta mikä itselleni ensin kiinnitti huomion. Odotan, jos joku muu havaitsee saman.

Joka tapauksessa, meiltä kysyttiin saako tiistaina tulla ja vastaus oli "mielellään, koska kotona ollaan varta vasten".
Emme ole mitenkään yllättyneitä, että tähän perjantaihin 8.12. mennessä täällä ei ole käynyt ristinsielua.....

Valitettavasti juttuun tulee ainakin vielä osa III.

torstai 7. joulukuuta 2017

Prahan tuliaiset

Pitäähän sitä vähän leuhkia mitä kaikkea tuli hankittua....  heh!
Aivan kuin olisin mielettömän määrän jotain ostanutkin.

Lähdetään siitä, että otin mukaan kaksi matkalaukkua, jotka pakkasin mennessä sisäkkäin. Näin mielestäni mahtui näppärästi mukaan myös vaihtokengät. Asia, joka on muuten todella hyvä idea kun menee tuolla lailla paljon jalkojen päällä.
Päätin, että laitan laukut ruumaan mennessä ja voin takaisintullessa sitten laittaa toisen ruumaan ja toisen kuljettaa käsitavarana. Paljonpa arvasin.


Meillä ollaan intohimoisia juustonrakastajia.
Olin aivan aidosti pahoillani, kun sillä syyskuisella piknik-risteilyllä laivalta en saanut yhtään Brie-juustoa, koska hyllyt oli myyty tyhjäksi paluulaivasta. (Menolaivalla niitä oli, mutta eihän me tietenkään ajateltu silloin niitä lähteä raahaamaan....)

Joten kun Prahalaisessa Tescossa oli juustoja hyvin edullisesti, päätin niitä kantaa kotiin. Ruumaan menevässä matkiksessa kulkisivat, koska ne lasketaan nesteeksi ja käsitavaroissa niitä ei pysty kuljettamaan.

(Ystävältäni takavarikoitiin taannoin Helsinki-Vantaalla 6 kpl Koskenlaskija-juustoja, kun hän oli palaamassa kotiinsa Saksaan.Vaikka tullimiehet toki tunnistivat ne juustoiksi, säännöt on sääntöjä...)

Joulumarkkinoilla ostin lähinnä pieniä purtavia, mutta jäihän käteen toki muutama joulukoriste.
Minusta on kiva, että joltain reissulta tuoduista saa yksittäisen jutun, jonka voi muistaa jälkeenpäin, joten askartelin miehen avustuksella vähän.


Eli tuollaisia metallisia joulukoristeita. Nyt ne on ketjussa meidän eteisessä. Ensi vuonna on kiva laittaa ne samaan paikkaan ja muistella.


Tämänvuotinen joulupallo on kuumailmapallo. Ihastuin näihin kertakaikkiaan. En tiedä onko siinä yhtään mitään jouluista, mutta itselleni se tuo jatkossa joulun mieleen.


Salainen rakkauteni on kirsikka.
Suomesta saa aivan naurettavan huonosti mitään kirsikanmakuisia juttuja, joten raahaan sitten tuliaiset aina paikallisista kaupoista. Kirsikkateetä ♥
Söin kolmen päivän aikana valehtelematta pari litraa kirsikkajogurttia ja toin töihin suklaata, jossa oli myös makuna kirsikkaa. Ressukat...

No, kuten sanottua, olin varannut kaksi matkalaukkua.
Ostin toki jotain joulusalaisuuksiakin, mutta lopputulos oli, että laitoin edelleen kotimatkalle laukut sisäkkäin ja kaikki ostokseni siihen yhteen. Ruumassa se kulki kevyesti ja oli ylellistä, kun kentällä ei tarvinnut raahata mitään perässä.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulumarkkinat Praha

Todellakin, tuli tehtyä pitkään suunniteltu miniloma Prahaan.
Aloitan yleensäkin ajoissa suunnittelemaan näitä reissuja ja löydän ehkä siksi edulliset lennot ja hotellit. Tästäkin puhuttiin ensi kertaa jo kesäkuussa. Loman odottaminen on sitäpaitsi yli puoli iloa!

Ainakin tällä kertaa meni aivan nappiin: suorat Finnairin lennot ja tosi kiva apartomentos-tyyppinen huone, jossa oma keittiö ja iso kylppäri, n. 30 neliötä tilaa.





Kiva hotelli tai hostelli. Toimi myös AirBnB;nä. 
Voimme suositella: Royal Court Apartments


Parhaat joulumarkkinat olikin aivan kulman takana kämpiltä.
Muutaman sadan metrin päässä.

Tuon kirkon vieressä on Namesti Miru -niminen metroasema.



Suklaasta tehtyjä työkaluja ja muuta.



Hyvässä seurassa



Noita krääsäliikkeeitä oli tietenkin joka kulmassa.
Toinen toistaan ihanampia tavaroita.
Tuollaisen kuumailmapallon ostin, olkoon se vuoden 2017 joulupallo.


Säännöllisesti elvyttiin hyvän kahvin kanssa.
Tässä koko reissun paras piparkakkulatte.


Vähän sumppuraisia päiviä sään puolesta.
Mutta Kaarlen sillalla on kävelty ja pakolliset selfiet otettu.

Havaitsen näin jälkeenpäin muuten mielettömät silmäpussit.
En juonut luultavasti kuin puolisen litraa vettä päivän aikana,
kotona menee helposti 2-3 litraa....


Tsekkiläinen lasi lienee kuuluisaa. Ainakin sitä oli paljon
ja se oli paikka paikoin todella hienoa.


Astronominen kello on nähty ja kuultu.




Tuollainen TRDELNIK tai TRDLO, niitä myytiin molemmilla nimillä,
oli luonnollisesti aivan pakko saada.
Taivaallisen hyvää....


Myyrähän on Tsekkiläisin, mitä tiedän.
Niitä myös myytiin kaikkialla.


Nämä tanssivat talot oli jokseenkin hassut.
Minusta suoraan sanottuna oikein rumat.


Kaarlen sillalla olevien patsaiden pronssinvärisiä osia kuului hivellä.
Ilmeisesti se hiplaaminen tuo onnea tms.
No, minä hiplasin sitten tällaisen pronssivauvan peppua.....
kuinkahan onnekas minusta tuleekaan! 


Noilla vauvoilla ei muuten ollut naamaa.
Ne oli tosi pelottavat edestä nähtynä, kun 
kasvojen tilalla oli tuollainen upotettu viiva, kuin kasettipesä.
Syy tähän jäi tuntemattomaksi.

Minä EN ymmärrä taidetta.
Se tuli todistettua.


Hivenen yllätyksenä tuli kannabiksen käyttö karkeissa, viinoissa, limsoissa.
Emme todellakaan uskaltaneet edes ajatella kokeilevamme....



Absintti jäi myös kokeilematta.
Kuinka moni on Youtubesta katsonut sen videon absintista
Suosittelen ihan vaan naurun vuoksi.....
mahtaa olla hubaa tavaraa.


Namesti Miru oli lähi metroasema.
Mielettömän hienot käytävät, oli niin minun väriset.


En ostanut, vaikka tämä olisi sopinut itselleni töihin kuin nenä päähän.


Kotimaa oli ilmasta katsottuna kaunis.

Olimme paikalla ke-la siten, että keskiviikkona saavuimme maahan puoliltapäivin ja lauantaina lensimme jo aamulla takaisin. Ikään kuin kolme päivää siis.
Riitti mainiosti. Prahassa on tosi kivasti toimiva julkinen liikenne, kielivaikeuksista (eli lukuvaikeuksista, paikkojen nimet on lähes mahdottomat lausua tai ymmärtää lausuttuna) huolimatta helppo liikkua ja päätellä missä on. 


Yllätyksenä tuli tosiaan sellaiset seikat kuin tarjoilijoiden täydellinen palveluttomuus ja töykeys. 

Esimerkkinä: menimme kahvilaan ja tilasimme kahvit ja bagelit. Odotellessamme katselimme ympärillemme ja ihmettelimme mitä seinällä olevaan peiliin oli kirjoitettu. Siinä välissä tarjoilija tuli pöydän luo tuomaan bageleita, mutta emme  huomanneet. Erittäin tylysti hän vaan totesi "excuse me" ja tökkäsi lautaset lähes väkisin käden alle. Myöskään lähtiessä ei hyvästelty, heille hyvästiksi riitti se, että rahat oli lautasella....

Kun kuitenkin tippiä odotetaan ja laskussa on erikseen alleviivattuna "service NOT included", sitä jotenkin odottaa vähän sellaista lepertelyä.....  ehkä se on jokin slaavilainen/itäblokkilainen mielenlaatu edelleen? Mene ja tiedä. Mielenkiintoista silti.

Ylipäänsä siellä puhuttiin melko huonosti englantia. Saksalla olisi pärjännyt paremmin. 
Mutta kovasti myyjät yrittivät ja jos ei muu auttanut, näytettiin summa taskulaskimesta.
Eurot oli kovin haluttuja ja selvästi osaa myyjistä harmitti, että meillä oli korunoita.

Joulutorien hintataso oli kivan maltillinen ja erittäin hienoja käsitöitä ja syötäviä oli tarjolla. Kolmen päivän ainoa harmi oli, ettei mitenkään ehtinyt ja pystynyt maistelemaan kaikkea mitä olisi halunnut....


Viimeisenä aamuna lähdimme niin aikaisin, että tori oli kiinni
Nuo on kyllä viehättävä tapahtuma ja soisin niiden yleistyvän Suomessakin.

Pitkään kaivattu SPA1 ja säilömistä

Mies otti Bonon ja ajoivat viime perjantaina Elimäelle, metsästysmajalle viikonloppua viettämään. Lauantaina tekivät jälkiä seuraavan päivä...