keskiviikko 16. elokuuta 2017

Syksympää?

Aamuisin on tosi kosteaa.
Itse asiassa niin kosteaa, että hiuksetkin tuntuu kosteilta kun palaa lenkiltä kotiin.


Aamulla heti 8 jälkeen.


Keijun mekkoja on joka paikassa.

Tiedättehän tarinan keijun mekoista: yöllä on keijujen ja menninkäisten juhlat ja mekot pitää jättää kuivumaan oksille päiväksi. Näin syksyllä kaste vaan paljastaa mekkojen sijainnit.

Tästä syystä syksyisin näkee keijun mekkoja pitkin metsää.
Aika juhlat on olleet!





Sitten tärkeä kysymys: miten se nyt oikein menee?

"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" eli jos on paljon marjoja, ei voi tulla paljon lunta - vai
"Tulee kova talvi kun pihlaja tekee linnuille niin paljon syötävää"? Tarkoittaako tässä kova kylmää vai runsaslumista?


Marjoja on nimittäin minun nähdäkseni tosi paljon. Monesti noissa vanhoissa sanonnoissa on vinha perä, joten haluaisin tietää miten, miksi ja mistä sen tietää milloin joku pitää paikkansa. Ja ennen kaikkea, kumpaa tässä kannattaisi uskoa?  =)  *näitä elämää tärkeämpiä kysymyksiä*

Taidan koettaa muutamia noita kerätä ja vähän keittää pihlajanmarjahyytelöä. Se on herkkua lihan kanssa.

****
Sienethän kuuluu syksyyn.
Meillä sienestetään oikeastaan kahta lajia: kanttarelli ja suppilovahvero. Korvasienet noukin keväällä jos satun paikalle, missä niitä on.

Suolasieniä tykkäisin tehdä, mutta olen tosi huono tunnistamaan ja siten keräämään muita kuin noita tuttuja... karvarouskuja täällä ei juurikaan ole. Niitä muistan, että äidin kanssa kerättiin suolasieniksi.


Bonon kanssa oltiin kaksin liikkeellä. Sitä pitäisi viedä nyt metsiin yksin, koska ensi vuonna tavoitteena on spanielien taipumuskoe, ja siinä koiran pitää "tehdä hakua" eli lähinnä nyt pööpöillä eli poukkoilla pitkin ja poikin itsenäisesti.
Joten lähdettiin pööpöttämään ja mies otti Edun ja kävi katsomassa onko pellolla kyyhkyjä.

No. Me saatiin saalista, toiset pojat ei.

Minä kuivaan myös kanttarellit. Moni sanoo, että niistä tulee sitkeitä, mutta viime vuoden kokemus osoitti, että niistä saa myös erinomaista kermakastiketta talvella kun liottaa kuivattamisen jälkeen. Meillä kun pakastimeen ei tahdo mahtua...
Viime jouluna syötiin meinaan toista litraa kanttarellikastiketta. NAM!

Syksy. Oikeastaan yksi kivoista vuodenajoista jälleen.
(Ja niin onnistuin vakuuttamaan itsenikin, etten oikeasti haluaisi asua maassa, jossa on vain aina kesä. Kyllä nämä neljä vuodenaikaa on ihan mahtavat!!)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Arkihaaste 32/52

Alkuviikko:


Mulla on todella metkan näköinen työmatka silloin kun keli sattuu osumaan kohdilleen.

Tämä oli aamuna, jolloin katsoin jo kotona, että pientä sumua ja aurinko nousemassa. Otin kännykän varmuuden vuoksi taskuun (sen sijaan, että se olisi ollut laukussa takapenkillä niin kuin yleensä) ja kun tämä näky tuli eteen, vedin vaan sivuun ja nappasin muutaman kuvan auton katon yli.

Verrattuna viime viikkoon, tämä viikko alkoi aivan hervottoman kikattavassa seurassa. Osittain johtuen työkavereista ja tiimistä, mutta myös siitä, että ehkä se oma viimeviikkoinen PMS laukesi viikonlopun aikana. Juttu oli joka tapauksessa kaksi päivää hyvin levotonta....

Keskiviikosta lähtien olinkin sitten lomalla.
Jos ehdin tuossa valittaa hoitoalan ongelmista, tässä teille tietoisku sen hyvistä puolista: meillä ei lasketa lauantaita lomapäiväksi ja TESsin mukaan kun viikkoon varaa kolme lomapäivää (ke-pe), saa viikonlopun lomana ilmaiseksi eli viisi päivää. Myös silloin, jos olisin, kuten totesin jälkiviisaana, varannut koko ensi viikon. Olisin kuluttanut 8 nimettyä lomapäivää ja saanut 5+7 päivää vapaita.

Nyt mennään kuitenkin näillä viidellä, ja sain bonuksena ensi maanantain vielä vapaaksi eli tekee kuusi vapaata putkeen!!!

Menköön siis arkihaasteesta, koska itselläni arkea on tällä viikolla siis loma. Jei!



Pieni retki erään järven rantaan

Torstaina puolittain ex tempore: hyppäsimme bussiin Ipanan ja kaverinsa, meidän lainalapsen, kanssa, ja huristeltiin PK-seudulle.


Suuntana:


Päästin tytöt irti kun rannekkeet oli ostettu, ja istuin itse mukavaan kahvilaan taivaallisen jäälatten ja voileivän kanssa lukemaan kirjaa. Kyllä, raahasin mukanani kirjan...



Vähän kuljeskelin ympäriinsä. Emme muistaneet ennalta, mutta Hesassa alkoi koulut tuolloin ja oli ihanan rauhallista. Likat kertoi, ettei juuri minnekään tarvinnut jonottaa ja päivä oli äärettömän kaunis. Juuri sellainen sopiva retkipäivä.

Sea Lifeen hankin lipun myös itselleni. Se oli tosi mielenkiintoinen.
Ensinnäkin heti ensimmäisten altaiden kohdalla oli meneillään ruokinta ja kalahoitaja kertoi auliisti kaikenlaista niistä.

Lisäksi osuimme siihen pään yli menevään putkeen juuri kun hait saivat ruokaa, joten paljon kaikkea mielenkiintoista osui samaan käyntiin. Suosittelen!! Oli hieno.





Korvameduusat näytti niin kauniilta.
Ja pieniltä kun mietin jälleen sitä yhtä minua polttanutta....



Pitihän näistä pehmoista sitten ottaa vielä kuva.

Parasta tuossa päivässä oli idea kulkea julkisilla: on rasittavaa ajaa vasten aurinkoa illalla. Nyt ajamisen hoiti joku muu ja sain torkkua rauhassa 1,5 tuntia suuntaansa.

****
Perjantaina oli sitten vuoro vastaanottaa ihania ystäviä kylään. Ruokaa, seurustelua, saunaa.... 
Lauantaina keksittiin tehdä retki Kasnäsiin, jossa oli Meripäivät ja Regatta. 

Ennen ei olla käyty, eikä tarvitse mennä enää uudestaan. Melko laimeaa oli. Ja kylmä.




Regatasta en osaa sanoa mitään.
Hassulta se näytti eikä purjehtiminen ole koskaan ollut itselleni mikään "juttu"....

Jos meille tulisi vene, haluaisin moottoripurren.
En tykkää siitä, että kannella ei pysty olemaan kun se on täynnä "roinaa" eli noita 
köysiä ja vermeitä - lisänä se, ettei siellä ole hetken rauhaa olla,
vaan koko ajan pitää olla jotain tekemässä purjeiden kanssa.

Elämäntapana ei siis minulle.



Kotimatkalla pysähdyttiin kuitenkin tällaisessa paikassa.
Erittäin positiivinen kokemus.

Putiikki aukesi klo 13:00. 
Me olimme pihalla klo 12:20 ja totesimme, että "suljettu on".

Mies tuli kuitenkin perään huutelemaan, että kahvia saa mutta munkkeja vasta paistetaan.
Ja niin otimme kahvit ja jäätelöt, ja mies tuli tarinoimaan kaikenlaista,
siinä sivussa vaimonsa sitten paistoi meille lämpimäiset eli 
aivan tuoreet ja kuumat munkit, jotka oli kyllä niin herkullisia, että.....

Jäi erinomaisen hyvä kuva paikasta, ja otamme
vielä tarkoituksella joskus auton alle ja lähdemme tuonne pizzalle.

perjantai 11. elokuuta 2017

Kesän viettoa

Suomen kesä on minusta käyttäytynyt tänä vuonna hyvin tavallisesti: se varsinainen kesä, eli lämpimät kelit, tulee taas päälle vasta kun ihmisten mielestä aletaan jo viettää syksyä. Tyypillisesti kuumimmat viikot on heti silloin kun koulut alkavat.

Edellisessä elämässä, kun vielä pidin pitkän kesäloman, meillä ei ollut mahdollisuutta hirveästi valita ajankohtaa. Se vaan tarjoutui mahdolliseksi silloin kun kvartaali oli juuri vaihtunut ja ensimmäinen kuukausi mentiin pidemmällä eli viiden viikon jaksolla. Silloin pystyi nipistämään kolmisen viikkoa vapaata. Neljän viikon jaksoissa max vapaa olisi ollut reilu viikko.

Minä olisin aina halunnut pitää loman heinäkuun lopulta elokuulle. Se on ollut lempiajankohtani aina. Tykkään elokuun pimenevistä illoista ja toisaalta siitä, että kesän herkut on kaikki yleensä jo tarjolla. On marjaa, hedelmää ja vihannesta. Kaikkea ihanaa saa tuoreena! NAM!


Kahvihetki auringossa


Fiskars terässä

Näin kun pitää loman pelkästään pätkissä, halusin nimenomaan yhden pätkän elokuulle. Olisin, näin jälkiviisaana, voinut toki suunnitella sinne vähän pidemmänkin pätkän kun lomapäiviä jäi jäljelle vaikka kuinka kevättä varten. 

Kunnon breikki nimittäin tekisi nupille hyvää

Se varmasti tuli ilmi tuosta parin jutun takaisesta, meinaa aika ajoin vähän kilahdella töissä ja tauko olisi hyvästä varmasti kaikille osapuolille.
Mutta parempi edes viisi päivää kuin ei ollenkaan.


Suomaisemaa

Jollain tavoin on aika ylellistäkin, kun ei ole mitään suunnitelmia. Minulla on paha tapa aina lähteä suorittamaan asioita, jos suunnitelmia tehdään. 

Lomareissuilla ne on sellaisia "nämä asiat kuuluu käydä katsomassa tuolla paikkakunnalla" ja "sinä ja sinä päivänä voisi sitten sitä ja tätä". Stressihän siitä pukkaa.


Heinää.

Tavallinen arki on oikeastaan varsin suloista aikaa.
Kun päivä koostuu siitä, että herätään, käytetään koirat lenkillä ja nautitaan luonnosta, keitellään kahvit ja tehdään hetken mielijohteesta sitä minne nenä näyttää ja mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu, siitä koostuu sellainen rentouttava loma.


Eihän se vaadi edes paljon. Sattumalta ostat vesimelonia ja mansikoita, ja kun keität kahvia, keitätkin niin paljon, että siitä riittää vähän muillekin, ja soitat, että "tulkaas kahville".
Sitten vaan terassin sivupöydälle pieni tarjoilu esiin räikeässä auringossa ja onpa ihanaa....


Joskus voi käydä niinkin, että kahvinkeitin kiukuttelee. Se siis valuttaa veden niin ripeästi porojen päälle, että suodatinsuppilo ei tyhjene ajoissa, vaan jollet ole varuillasi, se tuuttaa sumpit yli äyräiden.

Silloin, voi miten hurjan harmi, voi olla ihan pakko korkata vaikka Fresita-pullo ja kaataa lasilliset - kun kahvia kerran joutuu odottamaan....  hehe!!

(Ostin muuten uuden kahvinkeittimen. Jää nähtäväksi johtuuko tuo suodatusongelma itsejauhetuista poroista vai oliko keittimen ongelma.)


Näiden kavereiden kanssa arki on juhlaa.


Meidän suolla oli muutama hilla!! 
Yksi oli keltainen ja kypsä, sen pistelin parempaan talteen.

Siinä on muuten tavallaan tosi pahan makuinen marja noin itsessään. 
Oikein huvittaa, että sitä niin himoitsee itsekin.
Se, jos mikä, maistuu paremmalta pienen sokerimäärän kanssa.


Lopuksi pitää vähän leuhkia ja nautiskella.
Olen nähnyt Cats-musikaalin Lontoossa 1987 kun olin babysittaamassa yhden kesän pikkuserkkuani, joka oli silloin 6-7-vuotias. Isotäti, joka minut sinne kutsui, vei minut sitten musikaaliin yhtenä iltana ja se oli menoa. 

Nyt West Endin porukka tulee Helsinkiin syksyllä ja tilasin liput silloin heti kun tulivat myyntiin.
Tällä viikolla ilmestyi postissa outo paketti Englannista ja sielläpä olikin nämä liput..... 
Wuhuu, enpä arvannut olevani ihan tälle tasolle lippuja ostanut. 

Ai että on jotain ihanaa mitä odottaa!!!

maanantai 7. elokuuta 2017

Pihan kukkijoita

Huh huh! Tämäkin teksti on roikkunut luonnoksissa jostain kesäkuulta saakka....
Joten kuvat on ainakin jo aikansa eläneitä, eikä tekstikään mitenkään erityisesti hemmottele.
Julkaisen nyt kuitenkin kun on tullut tehtyä!

****
Silloin kun meille laitettiin maalämpö, se oli siis helmikuu 2015, ajoivat mokomat sillä koneella mun vastasiirretyn jasmikkeen yli.

Tuota jasmikepensasta olin hautonut etupihalla vuosia ja se kitui ja voi siinä huonosti. Silloin syksyllä päätin etsiä sille uuden paikan, koska nuoruudenkodissani Porvoossa sellainen kasvoi piharappusten vieressä ja tuoksu oli aina huumaava.

No, kuten sanottua, puskasta ei ollut jäljellä kuin pienet töröt kun maalämpö valmistui ja olin valmiiksi vihainen ja pahoillani.

Vaan.... kukapa olisi tiennyt, että juuri sitä se riivatun puska kaipasi: vähän rouheampaa käsittelyä.


Nyt korkeutta on jo metrin verran ja siinä on yksittäisiä kukkiakin. Ja se tuoksu... ♥♥

Myös parivuotiaat valkoiset pionit näyttävät voivan erinomaisesti. Niille pitäisi nyt kiireen vilkkaa saada jonkinlainen tuki, koska kukat ovat avauduttuaan niin kookkaat, että lätsähtävät varmasti maahan....


... kuten tässä.

Äiti sanoi aina, että silloin kun pioni kukkii, sataa, ja näin se tekee. 
Vanha totuus, jota kylven alvariinsa.
Hitsi kun en näille hoksannut kaivaa vanhaa verkkoaitaa ympärille ajoissa, nyt ovat jo levällään kuin jokisen eväät....

lauantai 5. elokuuta 2017

Arkihaaste 31/52

Tämä viikko meni niin, että alkuviikosta olin kuvaannollisesti elin otsassa töissä.
Meillä on töissä tilanne, jossa esimiesten keskinäiset kahinat näkyy nyt ruohonjuuritasolle ja pistää henkilökunnan ikäänkuin toisiaan vastaan, ja sekös on mukavaa.....

Ti-ke olin todella huonolla tuulella ja pohdin jo, että ilmoittaudun sairaaksi koska kertakaikkiaan jurppi mennä töihin. Lisänä rokassa sitten keskiviikoksi sovittu pitkäpäivä (8-20:30), jolloin menin töihin jo normi-aamuun eli seitsemään ja sain tietää 15:15, että listoissa on jälleen ongelma (eli työkaveri illasta puuttui) ja en pääsisi lähtemään ajoissa. Hurraa!

Silloin oli pakko sitten nauraa, koska muuten olisi tullut itku.


Torstaina vietin valevapaata eli odottelin iltaa, että yövuoro alkaisi. Juu, taas. Olen nyt valvonut joka helkatin viikko yhden yön. Listan suunnittelu on todellakin aika metsässä....

Mutta torstaina mieheni pakkasi eväät reppuun ja kertoi uudesta paikasta, josta oli kuullut, ja niinpä ajoimme Ulkoluodolle, jossa on näköalakallio. Ja aikamoiset näköalat sitten olikin!


Kalliolle käveli ehkä 1,5 km siitä, mihin auto piti jättää, ja kalliolta alas oli aika ajoin vähän haasteellinen reitti merenrantaan. 
Ranta oli tuollaista isoa ja pientä mukulakiveä. Joku linssiluteili, kun otin kuvaa.....


Juotiin kahvit kalliolla ja oli hetken jo rennompi olo.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Arkihaaste 30/52

Tälle viikolle löytyy yksi hyvin kuvaava sana: puusouvi.  (Ja se kyllä jatkuu tulevallakin viikolla...)

Vaikka maalämmön ansiosta lämmittäminen onkin nyt edullista, meillä tykätään takkatulesta ja elävän tulen tuomasta lämmöstä silti. Asuinkerroksessa (eli keskikerroksessa) meillä on hyvin harvoin patterit edes päällä, vain eteisessä ja sekin lähinnä lapasten ja kenkien kuivaamista varten. Vintti on vilpoisa joten siellä lämmitys tulee talon keskuslämmityksellä, samoin kellarissa.

Puuta kuitenkin kuluu kohtuullinen määrä aina talvessa ja sitä on hankittava lisää kuivumaan, koska poltamme vain ns. ylivuotista puuta.


Mies tilasi rankoja paikalliselta sahalta. Nämä kun saadaan pilkkeiksi, on talvelle 2018-19 ja ehkä 2019-20 tiedossa muhevia lämpöjä.


Meillä on sellainen työnjako, että mies sahaa ja minä pilkon.
Olen tykännyt heiluttaa kirvestä jo ihan teinitytöstä lähtien. Kun teini-iässä olin pakotettuna vanhempien kanssa veneilemässä, pursiseurojen saarissa oli aina puuvaja ja puulämmiteiset saunat. Siellä pilkoin sydämeni kyllyydestä halkoja.

Olen edelleen tosi ylpeä, että vanhempani luottivat siihen, etten kalauta kirvestä polveen, olin kuitenkin 13-15 -vuotias tuolloin.


Meillä on useampi Fiskars mutta tämä suurin halkomakirves on vaan auttamatta paras.
Vaikka se on itselleni pitkä ja painava, minun ei tarvitse sillä varsinaisesti lyödä, vaan puuhun osuessaan se halkaisee omalla painollaan.

Ja niska- ja selkälihakset kiittää. (Ensimmäiset krampit tosin aina vaivaa muutaman yön homman aloittamisen jälkeen, venyttely kun ei kuulu omaan tapavalikoimaani vieläkään.....)


Pilkkeet sitten pinotaan seinälle. Myönnän, että tämän(kin) tekee mies. Minä en saa pinoista sellaisia, ettei ne lähde kallistumaan ulospäin ja petä kun korkeus kasvaa.

Puulämmityksen parhaat puolet: ilmainen treeni ja fakta, että sama puu lämmitää useasti. Ensin pilkkoessa, sitten kantaessa ja lopulta poltettaessa.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Body World: Animals inside out

VAROITUS: Sisältää kuvia eläimistä ilman nahkaa, siis lihakset paljaana!! 
Ei välttämättä miellyttävää katsottavaa!!


Kun olin noilla vapailla, tehtiin vielä toinenkin reissu nuorimman tyttären, Ipanana tunnettu, kanssa.
Suuntana tällä kertaa pääkaupunkiseutu ja Heureka.

Koska täältä ajaa reilun puolitoista tuntia sinne, ja oltiin tietenkin tehty koirien kanssa kunnon aamulenkki alle, oli pakko haukata jotain. Kokemuksesta Heurekassa on sika-kallista eikä ruoka ollut viimeksi (öööhhh, useita vuosia sitten....) edes kovin kaksista.

Joten luottoravintola Espoon risteyksessä: IKEA.  (Jään odottamaan jotain kantis tarjousta, minähän syön tuolla nykyään joka kuukausi....)


Lihapullat vaan toimii, ei auta.  NAM!!

(Ja kun vertaa hintoja: Heurekassa hampurilainen 24,90, lihapullat taisi olla 5,90/annos)


Pilvisenä päivänä aivan oikea kohde.




Heti ensimmäisenä valkohai, jolla suussaan hylje.
Näytti totta puhuen savukalalta.....


Ponin luuranko, taustalla ihminen


Suomalainen ruskeakarhu

Tassut oli mielettömän kokoiset.


Gorilla

Haluaisin edes vähän tuollaiset hartiahabat  =)


Väittivät tätä Aasian norsuksi.

Minusta se oli naurettavan suuri sellaiseksi, ja mittakaava oli
hassu tuon pituuden vuoksi.

Mutta en väitä vastaan, löysä nahkahan tästä puuttuu päältä, 
ja iso määrä lihaksia yms.


Kirahvi.
Olisi pitänyt ottaa kuva, jossa allekirjoittanut seisoo vieressä.
Se oli nimittäin aivan huikean korkea.


Perinteiset keittiöntuolit, jotka kuvastaa aikuiselle mittakaavaa,
miltä n. 2-vuotiaasta tuntuu istua aikuisten keittiössä. 

Ipana siellä räplää kännykkäänsä.


Pihalla Galilei-puistossa oli arboretum, joka tosin
ei ollut kovin ihmeellinen.
Käveltiin kuitenkin katsomassa havupuut.


Pihalla on kaikenlaista kapinetta, ja ihanaa kun kaikkeen saa koskea.
Minä mm. pystyin nostamaan miehen ja Ipanan ylös keinussa kun vipuvarsi oli
riittävän pitkä. Sellaisia hauskoja juttuja, joista koulussakin puhutaan.


Tätä pyörää pyöriteltiin, jotta vesi virtasi toisessa.
En muista kenen korkkiruuvi oli kyseessä.


Ipana kokeili kävellä tuon renkaan ympäri.
Melko hankalaa.


Ennen kotiinlähtöä otettiin vielä kylmät juotavat ja possumunkit.
Noille munkeille nauroin tovin.

Heureka on kyllä kiva paikka.
Suosittelen sitä varsinkin lasten kanssa, mutta on siellä paljon nähtävää ja tehtävää myös aikuiselle.

Olimme positiivisesti yllättyneitä miten rauhallista siellä oli arkipäivänä. Kapineisiin sai ja pääsi todella koskemaan ja kokeilemaan. Planetaarioelokuva (Panda) oli myös kiva ja sinnekin mahtui hienosti. Kaikki tuo sisältyy myös lipun hintaan. Muistaakseni ennen piti ostaa planetaariolippu erikseen, hyvää kehitystä siltä osin.