sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Pätkän ongelmat

Töissä "nostan hoidon tasoa" kun joudun ottamaan potilaan sänkyä ylemmälle tasolle, että esim. kääntäminen olisi hoitajille selkä-ystävällisempää. Olen tottunut tekemään työt vähän itselleni (sopivalla) korkeammalla tasolla.....

Olen siis hukkapätkä.
Tästä seuraa kaikenlaista riesaa: töissä osa päivittäin käytössä olevista lääkkeistä on aakkostettu ylimmälle hyllylle. Grrrrr.
Tai kun olen vuosia etsinyt tietynlaisia housuja koiraharrastuksia varten ja sitten löydän ne.....  niinpä niin.

Syvä huokaus.

Tämä alkoi siitä, että lapsi sai kummeiltaan joululahjaksi lahjakortin Hööksiin, koska piti hankkia uudet ratsastushousut. Miten ollakaan, kun me joitain viikkoja sitten sinne kauppaan ajoimme, kortti jäi kotiin, joten ostimme rahalla.
Kuulin kuitenkin sillä reissulla, että "uutena asiakkaana" saisin nettikaupasta 15 % alennuksen JA voisin käyttää lahjakorttia, ja koska emme ostaneet kisahousuja, surffailimme netissä kotona ja sieltä bongasin itselleni housut.


Kuva pihistetty Hööksin nettisivuilta.

Tänään tuli paketti ja voi että ne on kivat. MUTTA.... edelleenkin olisin sitä 10 senttiä vailla, ja tällä kertaa havaitsin, että jos vedän lahkeen alaosan suoraksi, polvitaipeissa takaosan kohta osuukin tasan kohdalleen, mutta reisiin jää pussit. En siis olekaan enää sääriä vailla, vaan reisiin pituutta. Kuuleeko joulupukki?? Tai hammaskeiju, synttäripeikko, anyone???

torstai 25. helmikuuta 2016

Nettikamerat ja päiväkahvit

Ihan ensiksi: KIITOS ihana työkaverini Salla ja tyttärensä Moona!! Hurjan kivaa kahviseuraa - ja tulipa nyt sitten todistettua, että meille on kaupungista yhtä pitkä matka kuin meiltä kaupunkiin. Asia, jota 99 % työkavereistani epäilee, koska nyt ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen kukaan pystyy tänne maalle tulemaan.


Tarjolla oli mm. mangojuustokakkua.

****
Ja jälleen kerran olen koukuttunut pahemman kerran nettikameroihin

Hylkeet ovat aivan ihania nyt kun rannalla on myös kuutteja. Foorumilta luin, että saarella laskettiin tiistaina (todistin ihmisten saapumista itse) 56 elävää ja 10 kuollutta kuuttia. Ainakin nämä kuvassa näkyvät ovat melko virkeitä pörriäisiä.



Myös kotkapari rakentaa taas pesää kamerasta tietämättä. Täytyypä seurata tänäkin vuonna kotkalapsen kasvua.



keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kirppistelyä

Minulla on haussa jokin kiva penkki/jakkara tms kukkapöydäksi.
Aamulenkin jälkeen keitin kupin kahvia ja sen jälkeen suuntasin tyttöjen kanssa kaupunkiin. Likat jäi kauppakeskukseen, itse ajoin Suurkirppikselle, josta olen joskus tehnyt kivoja löytöjä, ja lisäksi se on ainoa, jossa on riittävät tilat huonekalujen myyntiin.

No, huonekaluosasto oli kierretty nopeasti. Kivoja jakkaroita toki oli, hinta vaan kaukana kirpputorista: 45 eur/kpl. Siis hyvin pelkistetty puujakkara. Joku niitä ilmeisesti tekee itse ja raahaa tuonne myyntiin. Samalla hinnalla saan uutta huonekaluliikkeestä (ja Ikeasta vielä edullisemmin). En ostanut. Näin meillä Salossa.
Kiersin kuitenkin koko hallin vähän huolimattomasti, mutta niin vaan muutama kama jäi käteen - ja tällä kertaa ihan kirpparihinnoin.



Nämä kolme lasipurkkia lähtivät mukaan. Pienet oli 50 snt/kpl ja isosta pulitin vitosen. Ison korkeus on n. 30 cm pöytäpinnasta piippaan.


Nostelin myös muutaman Kivi-tuikun esille. Ovat yleensä tuolla katonrajassa hyllyn päällä, mutta ajattelin, että menköön nyt Iittalan mainoksena hetki.
Äiti mulle keräsi noita tuikkuja, joka vuosi osti aina uuden värisen. Yhteensä meiltä löytyy niitä jo varmaan 25. Mariskooleja en ole kerännyt, pari on tullut lahjaksi, mutta pari nappasin jonkun työkaverin "kirppikseltä" tuossa viime kesänä. Käytän sitä yleensä sokerikippona, ja jouluna niissä asui hyasintit.


Kirpparilla myytiin myös näitä karkkeja. Pitihän purkkeihin saada jotain täytettä heti.


Kauppakeskuksessa haettiin tyttärelle viimeinen kirja keräämäänsä sarjaa ja kummitytölle synttärilahja. Ja matkalla autolle poikettiin sen verran Arnold'sissa, että otin 6-packin purtavaa. Isäntä saa ihmetellä kun tulee töistä kotiin...

Melko hyvällä mielellä siis tätä ostosretki. Lidlissä "säästin" taas ruokaostosten kanssa. Onni etten ole siellä töissä. Niillä on niin hyviä juustoja, että jos kävisin siellä edes kerran viikkoon, en mahtuisi kohta kulkemaan ovista....
(Meidän näkövinkkelistä tuo saksalainen marketti sijaitsee niin pöllössä paikassa, etten aja sinne kuin satunnaisesti. Töistäkin tulee 10 km ylimääräistä edestakas jos poikkean eikä se niin halpa ole. Mutta kirppis sattui olemaan vieressä....)


Keittiöärsytys

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi jotenkin kivasti tavarat esille, ja tasot/huone/koko talo on vaan suunniteltu niin, että ihan koko ajan on sellainen olo, että jotain pitäisi vaihtaa?  Jep, tervetuloa meille.

Kun viime kesänä sain sen haluamani Pantryn, pakastinkaappi siirrettiin sen tieltä pois, samoin pari muuta korkeaa kaappia. Tavarathan toki mahtui, jäihän ne kaapit tyhjiksi, joista siirrettiin ruokatarvikkeet pantryyn, mutta... pakastin+jääkaappi -yhdistelmä ei vaan jotenkin mahdu/sovi/istu tähän keittiöön näppärästi. Ne vie niin hirveästi tilaa yhdessä ja näyttää typerältä erikseen.


Näkymä ruokahuoneen/olohuoneen oviaukosta. Minä en tykkää noista kylmälaitteista tuolla nurkassa. Ensinnäkin sinne on kaikkein pisin matka kun tulee kassien kanssa kaupasta, mutta toisaalta minne ne sijoittaisi? Keskelle tuota seinää?


Tasojen korkeudet vaihtelee tarkoituksella. Tuo kaappi, joka on tässä poikittain, oli alunperin baaritiskin alla juuri samassa kohtaa. Koska meille hankittiin tuota seinää vasten kuitenkin lisää laskutilaa, sen korkeus säädeltiin sitten uusien kaappien mukaan.... joopa. Eli lisää koloja, jonne murujen ja roskien on hyvä kerääntyä.  Grrrr!   Plus että omalla tavallaan toi "törö" on tosi tyhmä tuossa, mutta jollain tavoin koin ilman sitä, että huoneet eivät oikein erotu. Tarviiko sitten erottua, enpä osaa sanoa. Lisäksi haluaisin pystyä käyttämään tuon kaappitilan. Aiemmin se oli tuolla tason alla, mutta nyt siinä on koirien ruokapaikka, jolle ei taas löydy paikkaa jos kolo poistetaan.

Jääkaappi oli ennen tuossa vitriinien kohdalla. Se ikäänkuin jakoi keittiön ja ruokahuoneen siinä oviaukossa. Mutta nyt kaksi kylmälaitetta on jo niin massiivinen, etten tiedä.

No, tätä se on vanhassa talossa. Kaiketi hyväksyttävä vaan vaikkei haluaisikaan.

Eilen kuitenkin sijoittelin taas kamaa mielestäni erilailla tasoille ja suostun nyt hetken antamaan niiden olla näin. Huoh.


Tässä perusvika on siinä, että tuo taso on se, jolle nostan aina monitoimikoneen kun leivon, ja sitä teen usein. Joten tasolla pitää olla tilaa koneelle. Lisäksi periaatteessa tympii, että mitään on ikkunan edessä, tuokin ikkuna näyttää pohjoiseen ja tykkään yli kaiken luonnonvalosta.

Mutta ihastuin tuohon lautastelineeseen kaverin luona ja lunastin sen häneltä kun hän siivosi nurkkiaan. Nuo purkit taas ovat ihan ehdottomat. Syömme koko ajan kuivattuja marjoja ja pähkinöitä. Tuosta lapsetkin hoksaavat niitä napsia.


Puukot (kuvassa oikealla) tuli laitettua huonoon kohtaan kiinni noin ylipäänsä, mutta oikein muutakaan järkevää paikkaa ei ole. Olivat aiemmin jääkaappia ympäröivässä kaappirungossa, mutta nyt jääkaappi seisoo ilman erillistä "koloa", joten.... 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Keräilyä

Olen yli kaksi vuotta haaveillut ja havitellut Iittalan Taika-mukeja.
Silloin kun ne tuli markkinoille, en tykännyt. Silloin maku oli enemmän simppeliä yksiväristä. Sittemmin mieli on muuttunut.

(Muumimukit ei ole koskaan olleet mun juttu. En jotenkin tajua sitä keräilyä kun niitä on jokaisella... Pahoittelut te muumien kerääjät. Hyvä kuppi se on, melko hyvänkokoinen työpäivän kahville, mutta muuten en vaan tajua sitä intoa niiden suhteen. Onneksi makuja on niin monia, jokaiselle löytyy jotain.)

Taika-mukeja ei ole koskaan (?) millään kirpputorilla mutta ei kappalehintakaan mikään ihan mahdoton ole; jossain 15 euron pintaan lähes kaupassa kuin kaupassa.

Olen nimenomaan ihastunut punaiseen, lisäksi haluan tummansinistä ja sitä valkoista, missä kuvio on kirjava. Musta-valkoinen ei vieläkään ole minun makuun.                                                                                                                          Neljän desin vetoisuus riittää kahville, teetä varten tarvitsen useamman mukin. Tähän asti olen teeni juonut tuopista, joka vetää kerralla 7 dl. 
Eilen ajoin töistä katsastukseen. Ei yhtään autoa jonossa. Hyvä vai huono merkki? Oli miten oli, avaimet luovutettiin ja pyysin vielä "olemaan kiltti hänelle" ja mies nauraen sanoi olevansa. Ja jotenkin kovin nopeasti oma pieni punaiseni ajettiin parkkiin siihen oven eteen ja hetken mietin, että "pahus, mahtoiko se löytää jonkun vian kun meni näin äkkiä." Mutta ei, liput liehuen ilman huomautuksia läpi. Jei!

Tarkoitus oli poiketa kotimatkalla myös Tarjoustalossa (anteeksi, se onkin joku Tokmanni nykyään) koska tiskikonetabletit oli tarjouksessa, joten hyvillä mielin vielä sinne. Ja siinä sitten heti portin sisäpuolella koukussa näitä mukeja. Ihan vastustamaton juttu.
Kaksi ostin, punaiset. JA tiskikonetabletteja.

Arvatkaa miten hyvältä tee maistui heti kotiin tultua. Hih!
Tänään työpäivän jälkeen leipomaan. Tyttärellä huomenna ratsastuskisat ja kanttiini kaipaa leivonnaisia. Pitkästä aikaa kahta laatua toscaa: toinen mantelilla, toinen kookoksella. Molempiin isomman tyttären vinkkaama juttu pintapäälliseen: kondensoitu maito siihen joukkoon. Toimii, suosittelen kokeilemaan.

Teelaatikkokin oli päässyt osin tyhjentymään joten kaivoin kaapista uusia pakkauksia. Nämä Muumit sai niin hyvälle tuulelle. Pakkauksen nimi jo piristää mieltä!!


Olihan niitä vähän maistettava, että tietää mitä vieraille syöttää. Itse menen lääkevuoroon joten en pääse tallille yhtään.
Himskatti kun eivät voi yhtään ottaa huomioon ajankohtia. Nytkin etelässä on talviloma alkanut ja epäilen, että varsin moni, jotka tapaavat matkustaa, tekee sen juuri tällä viikolla. Niinpä lapset eivät ehkä pääse osallistumaan. Sama juttu myöhemmin keväällä, yksi kisapäivä on äitienpäivä. Jollain tavoin harmittaa.

Ehkä ensi kuussa ostan pari sinistä mukia, sitten valkoiset. Pyrin hankkimaan noita kolmea väriä jokaista kolme. Yhdeksän riittää meille kun kaikki isovanhemmat ovat saman pöydän ympärillä.



tiistai 16. helmikuuta 2016

Hajanaisia...

Yövuorojen krapula selätetty melko hyvillä yöunilla. Aamulenkki autolla. Siis viemään auto paikalliselle pajalle huoltoa varten ja siitä koirien kanssa parinkin metsän kautta kotiin. Ihana valo!!! Taas mua hellitään kauniilla säällä nimenomaan vapaapäivänä.
Koirille lenkki oli tietenkin jännä. Ensinnäkin heti kun pääsi jaloittelemaan, hajut ei olleetkaan niitä portintakaisia vaan oltiin "uudessa paikassa". (Hmmm, toki meidän lenkki menee tuosta ohi aika ajoin...)
Metsässä villiä ja vapaata, pupun jälkiä, ihania hajuja....  ja juuri kun päästiin metsästä pienelle läpikulkukadulle, siitä lähtee 15 metrin päästä pari pientä peuraa. Oi onnea kun saa sinkoilla ja säntäillä. Hekottelin ääneen.


Kotona ensinnäkin posti. Maailmalta oli saapunut pyytämäni paketti, eli Hua Hiniin viime talvena jättämäni mekko, jonka nyt haluan tämän talven lomalle mukaan. Mun rakas riikinkukkokolttu. Rannalta hetken huumassa ostettu ja paras ostos ehkä ikinä. Viileä ja viihtyisä, mun värinen. Sinne alle joko biksut rantaoloissa tai normialusvaatteet ja kartsalle. Onkohan meillä yhtään kuvaa minusta tässä koltussa reissun päältä?


Meillä on Hua Hinissä muitakin kamoja, lähinnä pyyhkeitä, bikineitä, crockseja, korvatulppia, sähköhammasharja jne.....  Sellainen pieni säilytyslaatikollinen. Ei tarvi joka kerta kantaa. 

Kotiintullessa näky oli sitten tämä:


Joku vuosi sitten meillä ruokaili säännöllisesti joku 40-60 pihapulua. Pikkulinnut tiputtelee siemeniä lintulaudalta maahan ja nämä kurisevat sitten siinä alapuolella. 
Sähkölaitos vaan otti ilmalangat pois, joten niillä ei ole enää leiriytymispaikkaa tässä ihan liki. Asia, josta sietää olla kiitollinen. Nimittäin lanka meni meidän pihan läpi ja siinä oli keväisin n. 40 metrin matkalla melkoiset läjät pulunpaskaa kun istuivat langalla viikosta toiseen ja mitäpä muutakaan kuin vessana käyttivät...  (Toivon, etteivät nyt sitten laskettele katolle, koska guano syövyttää kyllä pellistä maalit ja pinnan!)


Kotona sitten myös pyykit koneeseen ja jotain ruuan pohtimista. Parista blogista vähän kiinnostuneena olen enemmänkin innostunut kasvisruuista. (Hei vaan, Heli - Kotoisaa Arkea) Ja parin onnistuneen kokeilun jälkeen tykännyt kovastikin. Vegetaristia saati vegaania minusta nyt ei saa tekemälläkään, sen puolesta puhuu jo tuo pakastimessa oleva (onnellinen) possukka, peuranroippeista puhumattakaan... mutta kasvisruoka on varmasti hyvä vaihtoehto sille jokapäiväiselle lihan popsimiselle - vaikkei ihan maailmoita syleilevään viherpiiperrykseen nyt intoutuisikaan.


Näistä siis jotain pottiin hautumaan ja katsotaan. Seuraksi varmaankin riisiä. (Anteeksi vaan intohimoiset kasvisruokailijat, minusta keitetty ohra vaan kertakaikkiaan on pahaa....)
Punaisista linsseistä tulee helposti ja nopeasti hyvää ja noista valmiista papusekoituksista on tullut ihan suuria suosikkejani, niitä sekoitan helposti jopa evässalaattiin töissä. Varsinkin isot valkoiset pavut on hyviä mutta minusta niiden käsittely kuivasta pavusta valmiiksi on niin työlästä, että suosin valmispakkausta.

Ystävänpäivä kuulemma oli.
Minulle 14. helmikuuta on nyt ja aina Valentine's Day. (Silloin kun sitä ei vielä Suomessa edes tunnettu, asuin maassa, jossa sitä nimenomaan vietetään valentiinina....) Joten olen valmis olemaan ystävä vaikka 365 päivää vuodessa, mutta tätä yhtä päivää en sellaisena halua viettää.
Mutta toivottavasti porukalla oli kiva sunnuntai kaikesta huolimatta. Itsellä meni öiden välipäivänä.



torstai 11. helmikuuta 2016

Koti

Hain saksalaisesta marketista jotain juustoja ja salaattiaineita, ja kas, tarjouksessa oli tulppaaneja.
Keväällä syntyneelle ainoa oikea kukka maljakkoon laitettavaksi.
Muistan kun täytin 30 v ja tädit toivat ämpärillisen! Ihan siihen en tänään pystynyt vaikka onhan tuo sylinterimaljakko kohtuullisen kookas... 


Mitä enemmän, sitä parempi.
Paljon värejä, heleyttä kevääseen.



Piristää omaa oloa vaikka ulkona on harmaata.


Vkl reissulta Ikeasta jäi käsiin pari kynttilää.
Kummasti sydänlanka on vino niin että palaa vain toiselta reunalta.
Istuu kuitenkin mun "uuteen" olkkarin väritykseen kuin nenä päähän.



Ainoa tarpeellinen motto jokapäiväiseen elämään.


Matkamuisto ensimmäiseltä matkalta.
Mun rakkaat.


Puhutaan sisustustarroista.
Voin kertoa, että lasikuitutapetti ei ole paras mahdollinen tausta.
Ihan pikkasen joutui tekemään töitä, että otti kiinni.
Taidettiin joitain kirjaimia liimata itse asiassa eri keeperillä....

Päivän (viikon) paras: vapaapäivä. Aamulenkki koirien kanssa. Pururata on auki!! 
Vain muutamassa kohtaa joutui vähän hakemaan askelta jään takia, muuten pärjäsi tossuilla. 
Olen onnellinen!! 

maanantai 8. helmikuuta 2016

Mainonnan uhri

Ei tullut uutisena, mutta kun kopsahti omaan nilkkaan, vähän nauratti. Siis netin ideologia miten mainostetaan.
Tiedäthän, käyt kerran googlessa ja haet kenkiä (merkki-sellaisia), lentomatkaa, ripsiväriä, talomaalia, liukuovia, mitä nyt ikinä.
Sitten selaat rauhassa blogeja, joissa sivuissa pyörii mainosbannerit, ja miten ollakaan, siellä mainostetaan juurikin niitä äsken googlaamiasi kamoja.
Heh.

Myönnän, googgeloin äsken lentolippuja ja liukuovia. Nyt netti ei muuta tarjokaan kuin edullisia lentoja (ei tosin vielä sille ajankohdalle, minne haluan) ja niitä ovia. Sikäli hyvä, ovet löytyi vaivattomasti, enää tilausta vailla.

Olen eri mieltä

Olen kuunnellut autossa RadioNovaa. Viime viikolla uutisoitiin, että (mielestäni) ainoa ja paras juontaja (Ile Jokinen) sai kenkää ja niin päättyi meidän yhteiset matkamme. Olin jo viime keväänä kauhuissani kun iltapäiviin tungettiin Marco BumtsiBum Bjurström kikattamaan ja toisaalta kun aamun uutisissa kailotti muiden päälle joku ääliömäinen Janne Kataja.

Kyllä, olen nipo mitä tulee siihen, ketä haluan kuunnella. Enbuske, Linnanahde ja Kuukka aamussa sai aikaan mielenkiintoisia ja ajatuksiakin herättäviä keskusteluja, samoin Ilellä oli joskus sellaistakin asiaa, että teki mieli jäädä katokseen vielä istumaan ja kuuntelemaan loppuun. Toki Nova oli ja on ehdottomasti kaupallinen radio, ja aika ajoin vaihdoin kanavaa kun kuudetta kertaa samojen kahden työmatkan aikana kuului sama renkutus, joka nyt sattuu olemaan listalla....

... mistä päästäänkin seuraavaan "olen eri mieltä" -kohtaan, nimittäin musiikkiin. (Ja tiedostan olevani tämän mielipiteen kanssa pitkälle yksin. Sori kaikki fanit. Makuasioita.)

Inhoan yksiselitteisesti näistä tämänpäivän (kotimaisista) julkkiksista ja listaradiorenkuttajista seuraavia: Antti Ruiskutuisku, Jenni eteerinen läähättäjä Vartiainen ja Kisu naukuja Chisu. *puistatuksia*
Valitettavasti juuri näitä toistetaan se tusina kertaa päivän aikana, joten oikeastaan Ilen potkut päästivät minut pahasta, koska sillä satunnaisesti heitetyllä toisella kanavalla ei ole näistä ketään soitettu nyt kolmeen päivään kertaakaan. Heh, löytyihän tähän joku positiivinenkin ote.

****
Itse asiassa se, mistä piti vinkua, on jälleen kerran tämä yhteisvastuukeräys. Viime vuonna riemastuin jälleen kerran ihan satasella keräyksestä.

(Taustaa: meillä rippikoululaiset laitetaan kerjäämään ovelta ovelle yhteisvastuun nimissä ja viime vuonna (kuten edellisenäkin) satuin nukkumaan yövuorojen välistä päivää juuri silloin sunnuntaina, ja heräsin luonnollisesti jumalattomaan mekkalaan, minkä koirat saa aikaan kun joku kolkuttaa ovelle ennen puolta päivää. Koska nukun äärettömän huonosti muutenkin päivisin, enkä saa unta kerran herättyäni, en ollut kaikkein pirteimmilläni saati tyrkyttämässä suuria summia rahaa näille kerjureille. JA annoin seurakunnan kuulla kunniansa asiasta....)
(Maaliskuu 2015: "yhteisvastuullinen kerjäys" valottaa ehkä vähän tätä angstia.)

Kiitos siis naapuriin (rippikoulun pastori) siitä, että ainakaan eilen ei kukaan koputellut. Ja varjelkoon hyvä tahto, jos joku kolistelee ensi sunnuntaina kun nukun jälleen yövuorojen välistä päivää!! Mistä muuten johtuukin, että mulle osuu nyt kolmatta kertaa välipäivä juuri tuohon sunnuntaihin?

Olin lapsen kanssa lauantaina ostosreissulla hankkimassa tiettyjä tarpeellisia (ratsastus)tarvikkeita ja jotain ei-niin-tarpeellista-mutta-jotain-mitä-on-kiva-olla-olemassa....
Kotimatkalla lapsi alkoi purkaa mieltään. Isänsä oli hänelle kertonut, että hänen tarvitsee mennä sunnuntaina aamulla srk-talon pihalle taluttamaan ponia, koska siellä on jokin lastentapahtuma ja poniratsastusta. Eipä siinä, mielelläänhän hän. JOS OLISI EDES KYSYTTY SOPIIKO. Mutta kun vaan ilmoitetaan, että sinä tulet. Plus, että hänellä oli oma harrastukseen liittyvä meno suunnilleen samaan aikaan. (Lisäksi aiheeseen liittyvät aikuiset on kaikki sellaisia, jotka näkevät lasta useita kertoja viikossa ja suun olisi luullut saavan auki jossain kohtaa.)

No, aikataulut järjestettiin ja oletettavasti kaikki olivat tyytyväisiä, lapsikin sekä talutti ponia & pikkulapsia että ehti omaan menoonsa. Ja jälkeenpäin luin lehdestä, että tämä lienee ollut se yhteisvastuukeräyksen alku.
Kysyn silti vaan: Kuinka moni aikuinen nielisi kyselemättä kun sanottaisiin, että "ensi viikolla olet sitten siellä palokunnan treeneissä ja katsotaan miten se sitten menee", kertomatta tarkemmin miten kauan kestää, mitä odotetaan jne?

****
Talvi on ohi. Siitä en ole eri mieltä. Päinvastoin: aamulla talitintit lauloivat jo titi-tyy. (Täällä landella ne jaksaa vielä käyttää tuota kolmitavuista versiota.)  En äkkiä muista olenko kuullut tinttien laulua vielä näin varhain helmikuussa aiemmin.


Halkopino jo vähän pienenee. Ihan itse hakkasin viime kesänä kaikki.


Hirmu hyvin kuvassa ei näy.
Pikkulinnut tiputtelee siemeniä ja purkin alla maassa käy 30-40 pulua, jotka sitten löytää syötävää. 
Jäljet on lumessa.


Kasvihuone kumisee vielä kylmänä tyhjyyttään.
Odottaa pesua ja uuden kasvukauden alkua. Tänä kesänä laitan taas jotain.





Klo 16 syttyy ajastimella valot.
Ehkäpä niitä voisi jo vähän myöhästää kun valoisuus jatkuu yli 17.

Harmi sinänsä, että täällä lounaisessa talvi päättyy joka kerta niin täydellisen radikaalisti, ilman mitään puolivälin vaihtoehtoja: sataa vettä, tulee lämmin, loskaa, lumi pois 100 %. 
Toisaalta selkä on ikionnellinen, kun lenkille voi laittaa tossut noiden kovien talvikenkien sijaan, mutta kyllä lumessa on puolensa. Havainto: en olekaan sellainen talvenvihaaja. Tammikuu oli suuressa osassa tosi kaunis kun oli kuulaita ja kirkkaita päiviä ja pikkupakkasta. Tätä loska-aikaa inhoan enemmän.

torstai 4. helmikuuta 2016

Antioksidanteista ja hyvinvoinnista

VAROITUS: Kirjoitus sisältää tuotesijoittelua!

Kirjaston lehtihyllyssä tuttu akkainlehti. Kannessa provosoiva otsikko: onko sinkistä tai punaviinistä sittenkään mitään hyötyä tautien torjunnassa? Pakkohan se oli plarata edes juttuun asti. Jutussa oli lueteltu tavanomaisimmat: valkosipuli, inkivääri, hunaja, D-vitamiini, sinkki, gojimarjat, punaviini, avantouinti, saunominen ja muut.
Tieteellistä näyttöä siis näistä tautien torjunnassa ei ole. Mutta jos ei katsota tiedettä vaan omakohtaisia kokemuksia, niin 2009 possunuhan jälkeen en ole kunnon tautia sairastanut. (Ja nyt koputan maalaamatonta puuta useasti ja kovaa.)

Minähän popsin talvikaudet D-vitamiinia (50-100 mikrog päivässä) ja sinkkiä, ja todellakin uskon siihen, että olen välttynyt suurimmilta taudeilta joka vuosi näiden ansiosta. Thaimaasta löysimme muutama vuosi sitten teetä, jossa on sitruunaa, inkivääriä ja hunajaa. Tosi ärjyä tavaraa. Pieni pussillinen jauhetta riittää itselle tuohon 6 dl:n tuoppiin hyvin, ja on silti niin väkevää, että hiki nousee pintaan. (Nyt muuten Twiningsilla on vähän vastaava. Suosittelen kokeilemaan. Siihen tarvitsee vain itse lisätä hunaja. Se ei sisällä mustaa teetä, vaan on ikään kuin yrttitee, jolloin se ei edes piristä kofeiinittomana.)


Oma purkkiarsenaalini
Emgesan siksi, että yövuorot kuluttaa kropasta magnesiumia ja saan helposti kramppeja pohkeisiin. Glukosamiini taas helpottamaan lieviä polvivaivoja.


Töissä puhuimme tästä. Työkaverin kanssa molemmat käytämme tiettyjä ”luontaistuotteita” yllämainitulta listalta, ja nauroimme yhteen ääneen, että heti töistä päästyämme heitämme huiviin tuplat D:tä ja sinkkiä ja avataan vielä punkkupullo illalla. Toki lehtijutussa myönnettiin, että noita kaikkia hyödyntämällä yleinen vastustuskyky luultavasti kasvaa, ja siitähän on sitten apua kun tautikausi alkaa. Sovitaan sitten niin. En kuitenkaan yövuorojen jälkeen illalla kyennyt enää punkkua korkkaamaan, vaikka ajatus vielä vähän naurattikin.



Korkkasinpa. 
Tosin vasta seuraavana päivänä.... 


Joten kyllä: itse jatkan edelleen siinä uskossa, että napsimalla pillerin pari joka päivä, suosimalla terveitä elämäntapoja ja muistamalla pestä kädet kun tulen sisälle esim. kaupasta, pystyn jotenkuten välttämään osan talven räkätaudeista. (Näistä tuo viimeisin on takuulla tärkein ihan jokaiselle. Ja huom. siis pesemällä, käsidesit kuuluvat sairaalaympäristöön, ei normaaleihin koteihin.)

Tässä muutama kuva omasta hyvinvoinnistani ja terveistä elämäntavoistani (vaikka tuosta punkkupullosta voi ihan toisen käsityksen saadakin...)


Spurtti



Lumihieronta


Spurtti, osa II


Mummokoira ottaa rauhallisemmin

Töissä parhaillaankin sekä influenssaa, tavallista flunssaa että RS-virusta potilailla. Viimeksi mainitusta puhuin sitä sairastavan ihmisen kanssa, ja hän oli vilpittömän hämmästynyt kuullessaan, että sen tosiaan saa ihan vaan käsittelemällä rahaa, kaupan ovenkahvaa, kärryjä, hissinnappia tai pelkästään kuljeskelemalla esim. kauppakeskuksessa jossa joku hetki sitten aivasti ja virukset jäivät leijailemaan ilmaan. Eipä niitä pysty välttämään kuin lukittautumalla sisälle ja olemalla siellä yksin. Jos silloinkaan. Joten lepo vaan: tauti tulee jos on tullakseen. Peskää kädet! 



keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Helmikuu

JES, kevät!! Se on helmikuu!!
Eilen ajoin viimeisen yövuoron jälkeen kotiin. Klo oli 7:30 tuossa puolimatkassa ja yhtäkkiä tajusin, että tienvierustan pellot ovat näkyvissä. Ei siis ole enää yhtä pimeää kuin pari viikkoa sitten kun edellisen kerran ajoin siihen aikaan kotiin. JEEEE!

Nyt ansaitut vapaat, monta.

Aamulla talitintti lauloi jo titityytä. Huikeaa!
Pullansyöjille kuukausi on ihan paras: ensin Runeberg, sitten laskiainen ja vielä ystävänpäiväkin.


Aamun lenkin jälkeen kengät kuivumaan takan päälle.
(Eilen pääsi lenkit vielä lenkkareissa, tänään oli sen verran lunta etten uskaltanut.)


Oma kolo sohvalla. 
Onni on kirjasto ja kirjat. Tähän kuppi kuumaa ja viihdyn taas tovin...


Eräs työasia pitää hoitaa kuntoon tällä viikolla. Kirjoitustehtävä liittyen koulutukseen.
Uskottelen itselleni, että teen sen tänään. 
Sen sijaan, että kahlailen läpi blogeja, joita olen löytänyt ja joista inspiroidun....

Uskotelkaa tekin, että homma tulee hoidettua.



Kahvia!! 
Eilen saapunut paketti. 
Kaikki vielä toistaiseksi meille uusia makuja. Pussit oli niin lystikkäitä, että oli pakko tilata. Saman sarjan El Salvador Mendez on erinomainen.
crema.fi 

Kokeile. Monia laatuja saa myös jauhettuna vaikka itse tilaankin papuina.


maanantai 1. helmikuuta 2016

Yllätyksiä valtion päättäjiltä ja muilta piipertäjiltä

Ystävämme Caruna (ent. Fortum) lähestyi kirjeellä. Oikein meille molemmille osoitettu.
Ilmoittivat yksikantaan "pikkasen" nostavansa sähkön siirtohintaa, vaatimattomat 27-28%. Kiitti. Kun katson taaksepäin, ei siitä loppujenlopuksi niin montaa vuotta ole, kun Fortum maksoi omistajilleen ihan jumalattomia optioita ja palkkioita.
Se taisi olla sitä aikaa kun Norjassa ensin satoi liikaa, että piti juoksuttaa ohi ja seuraavana vuonna ei vissiin riittävästi eikä jälleen kerran sähköä saatu, tai jotain. Muistan vaan, että näitä tekosyitä silloin viljeltiin kun sähkön hinta nousi. Sen sentään pystyy vieläkin kilpailuttamaan. Vaan paljonkos siinä sitten säästää. Meillä meni 2015 sähköön 400 eur ja siirtoon 800 eur. Tänä vuonna menee sähköön vähän enemmän, mutta siirtohinnan nousun ansiosta suhde on sama ellei vielä hullumpi.

Tässä kovasti hakee motivaatiotaan jäädä asumaan maahan, jossa valtio ensin paiskaa pari kivaa pakkolakia naamalle tiputtaen palkasta sellaset 10% vuodessa, pakottaen tekemään vielä vähän enemmän ja vähemmällä liksalla tätä ah, niin kevyttä työtä. Sitten sähkölaitos, jota en pysty kilpailuttamaan, koska alueellamme se on ainoa, joka siirtää sähköä, nostaa pikkasen vaan hintoja.... Kiitän tässä kohtaa onneani, ettei meillä ole ensimmäistäkään päivähoitoikäistä enää kotona.

Miten tässä maassa on normaalin keskituloisen perheen tarkoitus enää elää?

Kertokaa toki, että sekä ääs-ketju, että kilpailijansa halpuuttavat hintojaan niin nauran päin näköä. Niiden hinnoista on paitsi vähän varaa tiputtaakin, ne halpuutetut tuotteet on sellaisia, joita meille ei ostettu kalliimmallakaan. (Paitsi Oltermanni, ja siitä voisin maksaa kympin ja ostaisin silti.)

Me ollaan jo vuosia koetettu parhaamme säästää sähköä. On hankittu niitä edullisempia lamppuja, pistetty valoja pois kun huoneessa ei olla, pyritty pitämään kylmälaitteet pölyttöminä ja jäättömänä. Ei. Ei välttämättä siksi, että se olisi ollut jollain tavoin merkittävän kallista, vaan olen sinisilmäisesti uskonut, että säästämällä maailma ehkä pelastuu. (Tähän nyt jälkeenpäin melkoinen röhönauru.) Ja paskat. Sen säästämisen takia nyt iskee sitten raippa: kun kerran säästit, ei optioita pystytä maksamaan riittävästi ja siitä syystä hinnat nousee. Juuh.

Hip hei Suomi. Säästä itsesi hengiltä. Kreikan tiellä ollaan nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa.