lauantai 31. elokuuta 2019

Luetut kirjat: elokuu

Luettu on. Hämmästyin itsekin, kun tajusin, että olen lainannut kesäkuussa niin paljon lukemista, etten ehdi saada kaikkia valmiiksi eräpäivään mennessä elokuun puolivälissä.

Jälleen listausmuodossa itselleni.

Helena von Zweibergk: Joka häpeää kantaa
Fred Vargas: Hyisiä aikoja
Tuomas Lius: Lanka palaa
Agatha Christie: Syyttävä sormi
Agatha Christie: Kurpitsajuhla
Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano
Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon
Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Stephen King: Tappaja-auto Christine

Näistä tuo viimeisin sai itseni hykertelemään! Olen lukenut sen joskus teininä ja se oli kammottava. Sitä se on edelleen.... en lukisi, jos olisin yksin kotona vaikka viikonlopun. 
Mutta jotenkin kivoja teinimuistoja ja hauska dekkari/thrilleri luettavaksi!



perjantai 23. elokuuta 2019

Yleinen käytös - pohdintoja

Ärsyttävintä ikinä: vastata puhelimeen töissä, ja keskustelu menee suunnilleen näin (M = minä, A = asiakas):

M: sisätautiosasto 4, sairaanhoitaja Vivi
A: öööö, tota. Oliks tää se paikka mistä sai kysellä niinku noita IBD juttuja, niinku joku poli tai sellanen?
M (pahoitellen): ei, tää puhelu tuli nyt suoraan vuodeosastolle. Haluisitko siis puhua meidän sisätautihoitajan kanssa? (Tässä vaiheessa selaan jo puhelinluetteloa...)
A: eiku mä vaan niinku luulin et tää on se numero. Et mistä mä niinku voin kysellä niist jutuist?
M: no, meidän polin hoitaja varmaan olisi paras kertomaan niistä tarkemmin. Haluatko, että koetan yhdistää?
A: eiku ei tarvi. Moi!

Ja tyyppi kalauttaa luurin korvaan kun olen keskellä lääkärinkiertoa ja haluan olla avulias.
Saatan olla vanhanaikainen, mutta minusta on kohtuullisen tavallista aloittaa esittäytymällä!

Lisäksi jos haluaa vaan soitella tarkistaakseen numeroita, voisi ehkä soitella muualle kuin sairaalaan. 020202 tai joku Fonectan palvelu esim. tulee heti mieleen.
(Uteliaisuuttani kyselin kollegalta jälkeenpäin tuliko vastaavaa soittoa heille, mutta ei kuulemma ollut tullut. En siis tänä päivänä tiedä mikä tämän puhelun varsinainen tarkoitus oli.)


Toinen juttu (töissä) on kanslian ovelle saapuvat omaiset, jotka aloittaa keskustelun kysymällä "Mitenkäs meidän äiti/isä on tänään jaksanut?"
Niin, pahoittelut, mutta kukahan teidän äiti/isä sitten taas onkaan, kun ei olla tavattu aiemmin? Erityisesti joskus joku ottaa tästä kysymyksestä kovasti itseensä, koska.... huoh, se hoitajien kristallipallohan sen kertoo.

Tai kun potilas oma-aloitteisesti käy OmaKannassa katsomassa omat labravastauksensa heti aamupalan jälkeen (ennen lääkärinkiertoa) ja pyytää hoitajaa tekemään niistä tulkinnan siinä aamupesujen ohessa. Koska, mikä ettei. Helppoahan se on tehdä tulkinta parin numeron perusteella, että oliko se syöpä vai pelkkä pieru vinossa kun vatsaa vääntää.

Johtuuko järjettömän huono puhelinkäytös siitä, että nykyään kun soitat kenelle tahansa tutulle, sieltä voidaan vastata vaan suoraan "Moi", koska kaveri näkee ruudulta kuka soittaa eikä katso tarpeelliseksi vastata omalla nimellään? Onko elämästä tullut niin nopeaa, ettei ehditä kertoa kuka kysyy ja mitä, vaan oletetaan, että jokainen tietää heti mistä on kyse?


Reissussa kiinnitin huomiota ensinnäkin hurjan hyvään liikennekäyttäytymiseen. Sanotaan Madeiran ajotyylistä mitä tahansa, jokainen autoilija hidasti ja päästi jalankulkijan tien yli edeltään. Osa hidasti todella useiden kymmenien metrien päästä kun erehdyit vilkaisemaan suojatielle päin.

Toisaalta lentokentän jonoissa ainoat huonostikäyttäytyvät kanssamatkustajat olivat itäisen naapurimme kansalaisia ja valitettavasti suomalaisia.... *pyörittelee silmiään*
Lentokoneessa toisaalta kiinnitin huomiota siihen, että tällä kertaa kummallakaan lennolla ihmiset eivät lähteneet naurettavasti rynnimään ylös penkeiltä kun renkaat hädintuskin koskettivat kiitorataa. Johtuiko siitä, että kyse oli lomalennosta (vs. reittilento) tai siitä, että allekirjoittanut istui kuin tatti siinä käytäväpaikalla ja panttasi nousemista, kunnes lupa tulee.....  Mene ja tiedä.


Joitain vuosia sitten kävelin koirien kanssa aamulla pururataa ja vastaan tuli lukuisia pikkukoululaisia ilmeisesti liikuntatunnin suunnistus mielessään. Ainakin vatkasivat käsissään erinäisiä karttoja ja olivat hyvin tohkeissaan siitä, minne suuntaavat seuraavaksi.

Kun tällainen täti-ihminen kävelee vastaan, maaseudun koululaiset tervehtivät järjestään, joka ikinen!! Olin oikein otettu niistä lukuisista "hyvistä huomenista"! Lähetin koululle erikseen terveisiä, että kiitoksia myös perheisiin hyvästä kasvatuksesta, koska henkilökohtaisesti en näitä lapsia tuntenut, mutta päivä jatkui hymy huulilla tuosta hyvästä.

Samoin omassa lähikaupassani on aina ilo käydä, kun kassatyttö tänäänkin virnuili ostoksilleni, että "mitäs teillä leivotaan, voinko tulla työpäivän jälkeen maistiaisille?" (Sanoin tietenkin, että kolmen jälkeen sopii ilmestyä kahville....)

Täytyy pistää taas itselle korvan taakse, että hymyilee vastaantulijoille, tervehtii puolituttujakin ja kylvää tätä hyvää fiilistä! Sillä kun on taipumus palautua takaisin!

tiistai 20. elokuuta 2019

Madeira

Tuossa vuosi sitten totesin miehelle, että en ole koskaan käynyt Madeiralla ja mieli tekisi. Koska mies on riittävän yllytyshullu, hän totesi siihen, että varaa reissu, ei sinne muutenkaan pääse.

Varasin siis vuosi sitten huoneiston hotellista ja lentoliput sitten marras-joulukuun vaihteessa. Samaan aikaan sitten pohdittiin ja puhuttiin kenen kanssa sitä lähtisi reissulle, huoneistossa kun oli kaksi makuuhuonetta tarkoituksella.

Kävi mieletön tuuri, että rakas ystäväpariskunta innostui ajatuksesta ja pystyi sopimaan lomat, ja niinpä me sitten vietimme lystin viikon auringossa.


Näkymä parvekkeelta hotellin piha-alueelle.
Meillä oli kohtuu kivat näkymät!

Alkuperäinen ajatus oli patikoida noita levadoja, mutta meidät yllätti hohkaava kuumuus ja ilman kosteus. +25°C ja kosteus% yli 70, niin viidakossa hengittäminen oli mahdotonta. Tuonne metsän siimekseen kun ei ilmavirtakaan pääse.....

Sen sijaan vietimme ns. kaupunkiloman, tutustuimme saareen ja viihdyimme. (Mainittakoon tässä yhteydessä, että yhtään alle 10 km kävelypäivää ei kuitenkaan saatu pidettyä..... mitä ne matkat olisivatkaan olleet, jos olisimme oikein vartavasten lähteneet kävelemään!?)

Tarkempaa matkakuvausta en tee. Totean vaan, että saarella on mielettömän upea flora ja faunaa ei niinkään. Kukat olivat siis valtavia, meidän normit sisäkasvit puun kokoluokkaa, hortensiat isompia kuin ihmisen pää, ja toisaalta koko saarella ainoa elukka, jonka näki, oli miljoonat sisiliskot. Mitään myrkyllistä siellä ei ole, ei käärmeitä ollenkaan eikä hyttysiä tms, jotka voisivat levittää esim. Dengue-kuumetta, niistä pitävät sisiliskot huolta.

Jos on yhtään kiinnostunut luonnosta ja haluaisi yhden kohteen, jonne matkustaa kerran elämässään, sanoisin, että tässä on se paikka!
Meillä jäi patikointi tekemättä ja sen verran nälkä, että mahdollisesti varaamme samalla porukalla toisen reissun parin vuoden päästä samaan hotelliin.


Ei mikään rantamesta.
Kohtuullisen heikon rannan lisäksi Atlantin aallot ovat vaarallisia.


Parvekkeen takana oleva bougainvillea oli niin upea!


Ruokimme paria sisiliskoa parvekkeella.
Tykkäsivät mm. vesimelonista kovin.


En ollut tiennyt, että alkuperäinen Kristus-patsas tehtiin tänne.
Sen jälkeen sitten, kun Amerikka oli löytynyt,
Rio de Janeiroon tehtiin se siellä oleva suurempi.


Olisin niin halunnut pienen opuntian kotiin.....
Enkä tiennyt mitä söin, kun söin jotain "pico pico",
ja tajusin jälkeenpäin, että se oli tämän kaktuksen hedelmä.


Vuoret olivat karuja ja laaksot alhaalla kovin kaukana.
Noilla vastapäisillä vuoren rinteillä meni levadaa.
Hiljattain joku oli valitettavasti horjahtanut sieltä kuolemaansa,
eli riskitöntä ei tuokaan ole, jos ei järki ole mukana.


Maan loppu, the Land's End

Funchalin kaupunki oli sopivan kokoinen otettavaksi haltuun kävellen. Jonkin verran vaatii reisilihaksia, nimittäin kaikki on aina ylämäessä.
Meiltä mentiin hotellista alamäkeen kaupunkiin ja toiseen suuntaan alamäkeen ruokakauppaan... 
Saatan melkein luvata, etten enää kitise kotikyläni ylämäistä koiralenkeillä! =)

Tutustuimme paikalliseen taksikuskiin, joka kierrätti meitä kaksi 6-7 tunnin reissua. Annan mieluusti yhteystiedot, koska hän puhui hyvää englantia ja osasi kertoa historiasta ja paikoista paljon. Lisäksi hänellä oli loistava pelisilmä sille, milloin kannattaa pysähtyä ja tarjota esim. näköala viereiseen kahvipaikkaan!

Suosittelen todella!!

sunnuntai 11. elokuuta 2019

10 elämää helpottavaa asiaa elämässäni

Jollain tavoin tykkään näistä hassuista listauksista. Erityisen kiva niitä on lukea seuraamieni blogien kirjoittajilta, koska sama esine tai asia saattaa toiselle olla tärkeä aivan eri syistä. Napatkaapa siis kiinni!

Tarkoituksella pyrin olemaan luettelematta kaikkia kodinkoneita, koska niiden käyttö helpottaa elämää suunnattomasti luonnollisista syistä. Toisaalta, joillekin rakkineille on minusta kohtuullisen hyvä perustelu, joten sallittakoon tästä säännöstä poikkeaminen....

1. Mikrouuni


Koska teen joka aamu puuron (koirille), se olisi ihan yhtälailla mahdollista kattilassa, mutta tiskiä tulisi enemmän ja se vaatisi henkilökohtaista seisomista sen muutaman minuutin ajan hellan äärellä. Nyt laitan puuron tulemaan, pesen koirien vesikupin ja vaihdan raikkaan veden, nostan niiden ruuan pöydälle, ja kun mikro kilahtaa, olen muuten jo tehnyt parikin asiaa.

2. Auto

Asuinpaikan valinnasta johtuen auto on meille pakollinen. Minä en pääse töihin kuin arkisin kouluvuoden aikana ja silloinkin vain aamuvuoroon julkisilla.
Toki autosta on iloa myös silloin kun käyn ostamassa viikon ruuat kerralla ja auton takapää on lastattu äärimmilleen.

3. Metsän läheisyys


Kuten monesti sanottu, aika ajoin haaveilen muutosta jonnekin. Siis yleisesti vaan jonnekin.
Hiljattain työkaverini osti uuden talon ja ihastuin tyystin heidän uuteen asuinpaikkaan.
Mutta päivittäistä elämää helpottaa aivan valtavasti, että metsään on noin 600 metriä matkaa, koska suuntaan askeleeni sinne joka ikinen päivä läpi vuoden. Olisi todella raskasta asua paikassa, josta pitäisi lähteä autolla metsän reunaan joka pissalenkkiä varten.

4. Kasvikuivuri


Näin kuivatussesongin keskellä, kun keittiöstä kuuluva hurina on jokapäiväistä ja läpi vuorokauden, tajuan miten paljon tuon ison koneen hankkiminen on helpottanut elämää.

5. Aidattu piha

Oleelliset syyt kirmaavat jaloissa. On todella helppoa asua keskellä kirkonkylää kun ovia voi silti pitää auki ja antaa koirien käydä pihalla halutessaan.

6. Huumorintaju

Kaikesta kyynisyydestä huolimatta olen kuitenkin ehkä ihmisiä, joiden lasi on enemmän  täynnä kuin puoliksi tyhjä.
Erityisesti töissä siitä, että pystyy laskettelemaan vitsiä rankoistakin asioista, on etua. Osa näistä mekanismeista on takuulla rakentunut ihmiseen suojaamaan psyykettä, mutta kyllä se myös tekee työnteosta kevyempää, kun työkavereiden kanssa voi vitsailla ikävistäkin asioista.

7. E-laskut


Mikään ei ole näppärämpää kuin kuitata nettipankissa laskut automaattisesti maksuun oikeana päivänä. Meillä nyt ei usein tätä tapahdu, että posti päätyy väärään paikkaan, mutta joka kerta se harmittaa sitten niin vietävästi!
Onneksi tässäkin tapauksessa yhteydenotto laskuttajaan poisti sen turhan vitosen maksun. Kuulivat varmaan äänestä miten paljon otti pataan.

8. Itsepalvelukirjasto


Testasin itsepalveluperiaatteella toimivaa kirjastoa tänään ensimmäistä kertaa ja olen myyty.
Kirjojen palauttaminen oli äärettömän helppoa, uusien löytäminen uudesta kirjastosta oli mielenkiintoista ja kivaa, koska tarjonta oli toisenlainen kuin omassa kotikirjastossani, ja lainaaminen automaatilla jälleen lastenleikkiä.

Lisää iloa tästä visiitistä tuli, koska paikalla oli perhe, jossa äiti luki kahdelle pienelle satua ääneen eläytyen samalla kun isä etsi lukemista. Tuli hyvä mieli koko loppupäiväksi!

Luonnollisesti toivon, ettei kukaan ole päätynyt työttömäksi tai edes joutunut pakon edessä nyt töihin hirveän monen kymmenen kilometrin päähän itsepalvelusta johtuen. Tämähän se jutun toinen puoli usein on.

Niin, minulla tuon pinon eräpäivä on siis huomenna. Luukku on ollut suljettuna koko kesän, ja olen itse pois paikkakunnalta enkä pääse niitä palauttamaan. Tästä syystä visiitti saaristoon tuli tehtyä.

9. Kasvihuone ja oma piha

Vaikka olen sillä lailla huono hoitamaan noita istutettuja kasveja, nautin kuitenkin älyttömästi siitä, että pihalla niitä kasvaa. Onneksi on mies, joka muistaa käydä kastelemassa kasvihuoneessa ja avaamassa tai sulkemassa oven.....

Tänä vuonna kasvihuonevihannekset ovat käyttäytyneet oudosti. Kurkkuja on tullut valtavasti ja tulee edelleen. Leikkasin eilen turhia rönsyjä pois kunnolla, että jaksaisi kypsyttää vielä viimeisetkin.
Kirsikkatomaatti taas on unohtanut olevansa mallia kirsikka. Tomaattien koko lähentelee omaa nyrkkiäni.....
Niitä karsin myös isolla kädellä, että jaksaisivat kypsyttää ne vähät. Tomaattien kanssa kausi meni aika lailla pieleen. Ensimmäiset sai popsittavaksi vasta ihan heinäkuun lopulla ja niitä on vain kourallinen.

10. Takka

Ekohengen vastaisesti sytytän takkaa kananmunakennoilla ja jollain joutilaalla pahvilla. On hirmu näppärää, että jotain roskaa voi polttaa lämmityskaudella, vaikka tiedänkin, ettei kaiken polttaminen ole suotavaa.
Myös esim. verotukseen liittyviä papereita polttelen surutta koska niitä en halua tunkea jätepaperinkeräykseen. Joka kodissa pitäisi ilmeisesti olla silppuri tällaisen arkaluontoisen kaman hävittämiseen.

perjantai 2. elokuuta 2019

Luetut kirjat: heinäkuu

Kirjaston kirjat veivät mennessään koko kesän.


Ylemmät luettu, alemmat vielä kesken/lukematta.

Listausmuodossa taas lähinnä itselleni.

Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa
Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin
Belinda Bauer: Näkijä
LeahRuth Robinson: Kavala kuolema
Helena von Zweigbergk: Rakkaus viiltää syvältä
Peter Robinson: Paholaisen ystävä
Peter Robinson: Savua ja tulta
Belinda Bauer: Tappajan katse
Peter Robinson: Kylmääkin kylmempi
Belinda Bauer: Kadonneet lapset
Belinda Bauer: Ruumis nro 19

Lopun aikoja ja luopumisia

Pappakoira-Edulla oli tuossa kuukausi sitten huono päivä. Aamulenkillä sen oli selvästi vaikea kävellä ja tultiin 200 metrin matkaa sellaise...