maanantai 24. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhlaa

En ole oikein koskaan tajunnut, miksi juhannuksesta puhutaan KESKIKESÄN juhlana. Sehän ei sijaitse millään määreellä keskellä kesää, kaikkea muuta. Tai sitten minun kalenterini on jotenkin eri rytmissä. 

Tämän vuoden juhannussuunnitelmat oli tehty jo varhain: Vivi valvoisi pe-su yöt joten muulle perheelle jäi vaihtoehdoksi keksiä mitä tahansa, kunhan kotona olisi päivällä kohtuullisen rauhallista. 
Perjantaina "juhlittiin" sen verran, että grillattiin porukalla Mäntytiellä. Olikin hyvät eväät.



Erityisesti nuorison toiveesta grillattiin pihvien lisäksi purkkihedelmiä. Ne tosin maistuivat vallan hyvin kaikille. Ronjan kesätyöpaikasta, Rantamäen tilan myyntipisteestä ostettiin herkulliset tuoreet sipulit ja mansikat.





Jälkiruuaksi jäätelöä, päällä mansikoita, kinuskikastiketta ja valkosuklaa-nougat-vaahtoa. 
Kelpasi vyöryä kotiin kahvin jälkeen.

************

Yöt olivat mitä olivat töissä, sairaala ei nuku koskaan. Uusia potilaita tuli molempina öinä, onneksi oli petipaikkoja tyhjänä. Hyvällä porukalla paistettiin muutama patonki ja laitettiin päälle levitettä, lisänä jokaisen omat eväät ja vähän namia. Varsinainen juhannusjuhla työporukalla. 

Maanantaina oli pullanpaistajaisten vuoro kotona. 
Jotain kummallista sattui kahdelle noista.... voisin sanoa, että mieleen tuli eräs pohjanmaalainen kaupunki, josta TV:ssäkin kovasti puhutaan. Siellä onnistuu aina kaikki, nyt ei mennyt ihan kuin.....





Koirien kanssa lenkille lähdössä, toisesta portista kuin yleensä, ja tällainen näky pisti silmään. Joonaksen parkkipaikan vieressä (milloin hän ei viitsi ajaa katokseen asti) näkyy kasvavan ahomansikkaa ihan hyvin. 




keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Raparperikakkua

Ihanainen luotto-mejä-sihteeri Kaija toi Pasille ison pussillisen raparperiä TSMK:n kokeeseen. Meidän omat on siirretty joitain vuosia sitten uuteen paikkaan kun kasvoivat portin kohdalla, ja luin, että niillä kestää aika kauan että asettuvat paikkaansa niin, että oikein kunnon satoa voi odottaa.

Keittelin joutessani raparperista ja hillosokerista tanakan sotkun (n. 3 litraa hedelmää ja 0,5 kg sokeria) joka sai jäädä jäähtymään.

Vatkasin sokerikakkutaikinan vanhalla "lasillinen kaikkea" ohjeella (munia, sokeria, vehnäjauhoja, ropsaus leivinjauhetta), kaadoin taikinan pellille ja mätin lusikalla raparperihilloketta (en todellakaan koko kattilallista, ehkä muutaman desin....) päälle. Koska meillä on vaniljakräämijauhetta, heitin kasaan vielä kräämiä, jota lopsauttelin sinne tänne.

Tämä kuuluu sarjaan helpot ja nopeat.

JUU, TOSI HYVÄÄ!!


Ei ehkä niin nätti, mutta sitäkin paremman makuinen! 

Hilloketta jäi sen verran yli, että sain sitä purkillisen pakkaseen. Voi joskus talvella muistella kesän makuja vastaavalla herkulla. 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Vammaiset vs. liito-orava

Harvoin jaksan innostua sanomalehden uutisista sen enempää. Maailmassa on ihan riittämiin asioita, joista voisi kiihtyä, mutta omassakin elämässä on tekemistä sen verran, että mielestäni voin keskittyä pääosin vain siihen. Sunnuntain Hesarissa oli kuitenkin juttu, josta todella nostin pultit.

http://www.hs.fi/kaupunki/Naapurit+hylkiv%C3%A4t+vammaisia/a1370663138491

Lyhennettynä: vammaisille haluttaisiin rakentaa asuntola jonnekin Espooseen, mutta naapurit eivät halua sitä. Syytkin ovat perinteisiä: asuntojen hinnat putoavat, kukaan ei todellakaan halua sitä omaan naapurustoonsa (Not in My F**** BackYard) ja paras kaikista: joku tolvana joka esiintyy omalla nimellään (pienet pisteet siitä) ilmoitti alueella asuvan liito-oravan, jonka vuoksi hän vastustaa asuntolaa. (Luultavasti tämä sama vatipää aikanaan halusi liito-oravasta huolimatta moottoritien Lohjalta Saloon....)
No, asioista voidaan olla montaa mieltä.

Tänään näin linkin, jossa asiaa kommentoitiin asiallisesti ja hyvin.

http://leijonaemojenblogi.wordpress.com/2013/06/10/avoin-kirje-kaitaan-vammaisten-asumisyksikkoa-ja-muutakin-vastustaville/

Itse en ole ihan yhtä hellämielinen saati siisti suustani. Minusta tämän maailman henriklampénit joutaisivat kokea itse tuon, että jotain kävisi, ja päätyisivät itse matkustamaan invataksilla. Oli sitten itse tai omainen, kokemusta kuitenkin. Siinähän sitten voisi pohtia, miten asuntojen hintataso NYT käyttäytyy kun niitä tila-autoja kääntyilee siellä rauhallisella piha-alueella.

Mitä tekopyhää sontaa.  Pfffffft!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

TSMK:n MEJÄ-koe

No ei se sentään kokonaan päättänyt lopettaa töiden tekemistä, tuo Pikkukoira....  =)

Niinijoella kuulin, että tähän kokeseen on ilmo-aika loppunut eikä koe ole täynnä, lisäksi kokeneista oppaista oli pulaa kun niin paljon AVO-jäljille tulijoita olisi....  joten viestittelin Sinille heti paikan päältä ja laitoin sähköpostilla ilmon menemään kun kuulin, että "antaa tulla".

Valvoin pe-su joten paikalle en päässyt. Automurheitakin onnistuneesti heti perjantaina, nimittäin Joonaksen auto ei startannut kun mun piti lähteä sillä töihin ...  Alkuperäinen ajatushan oli, että lainaisin pojan autoa la-su yöksi jolloin Pasilla ja Edulla olisi oma (ilmastoitu, tilava) auto käytettävissä. Lauantaina ei hätää, koska Pasin piti olla majalla vasta ysiltä, ja minä halusin olla nukkumassa ennen kahdeksaa... mutta sunnuntai....
Mun yövuoro päättyy klo 7:15 ja Pasin pitäisi olla Tupurin majalla (meiltä n. 27km) viimeistään klo 7:45 - tässä välissä minä siis ajaisin kotiin 22km ja Pasi takaisin tuon 27km.....

Noh, mahtavan työkaverin tuella tästäkin selvittiin. Seija lupasi, että hän antaa aamuraportin jolloin pääsin lähtemään ajoissa ja ehdittiin.

******

Itse torkkupäivän pöhnässä (heräsin 11:30) lojuin pitkin terassia auringonpaistessa, luin ja odotin.... ja odottavan aika on todella pitkä!!

Tuomarina tänään Kari Kielo, Edu kokeen paras koira ♥ ja arvostelu:
Edu tutkii lähtömakauksen, joita varmasti ja halukkaasti jäljelle. Työskentely on alusta loppuun jälkitarkkaa ja olosuhteisiin nähden erinomaisella vauhdilla määrätietoisesti etenevää. Koko jäljen matkalla tehdään viisi pientä pistoa ja kaksi tarkistuslenkkiä, joista niistäkin toinen jäljentekijöiden maastotarkastusta pitkin. Makauksista merkkaa ensimmäisen selvästi pysähtyen, toisella ja neljännellä pysähtyy heti ylitettyään makauksen ottaen ohjaajaan katsekontaktin, kolmatta ei huomioi. Ensimmäinen ja kolmas kulma pienellä kaarroksella ulkokautta, toisella kulmalla olevan oikeankätisen katkon selvittää nopealla rengastuksella vasemman kautta takaisin veretyksen loppuun josta jäljentekijöiden jalanjälkiin tukeutuen varmasti uuden osuuden alkuun. Kaadolle tulee jäljen päällä, pysähtyy tutkimaan sorkan ja jää kaadolle.
Erinomainen suoritus jossa ainoastaan makauksien osoittamisessa on hieman toivomisen varaa, ohjaaja luottaa täysin aiheellisesti koiraansa koko matkan eikä helteinen keli näy koirassa muuten kuin ylävitosen puuttumisessa kaadolla.

VOI1 (46p)

Ylävitonen siis "gimme five", jonka Edu osaa, mutta oli kuulemma tänään jäänyt vaan tuijottamaan kieli poskella kun kaadolla oli sanottu "voitte kiittää koiraa"....  =)  Hupaisa yksityiskohta!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Koulujen päätös

Meillä oli tänä vuonna kaksi koulunsa päättänytttä.


Ronja päätti peruskoulun kivan todistuksen kera. Nyt odotellaan jännityksellä mihin kouluun ovet aukeavat tulevana syksynä. Siinä välissä kesätöitä ja hassuttelua. 


Joonas valmistui elektroniikka-asentajaksi (Tieto- ja tietoliikennetekniikka)
Elämä edessä.


Juhlat vietettiin sunnuntaina 2.6.13


Onneksi oli melko mahtava terassikeli.


Joonaksen kaveri Tomi kirjoitti ylioppilaaksi. Sankarit, juhlakalut hetken varjossa.
Mahtava parivaljakko.