sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Uusi alku, tavallista arkea

Kuten sanottua, Pappakoira tokeni ja saimme mahdollisuuden vielä jatkaa. Asia, josta en voisi olla onnellisempi! ♥
Hirveä tunteiden vuoristorata tuli käytyä läpi. Soitot sekä eläinlääkäriin ja eläintuhkaukseen, kun selvittelin asioita.... sitten uudestaan eläinlääkäriin ja vielä viimeisen kerran lääkärille, kun peruin ajan.


Jospa elämä jatkuisi vähän tasaisempana vaikka seuraavat pari vuotta.... vai pyydänkö liikaa?

Kevät tuntuisi olevan Lounais-Suomen vallitseva vuodenaika, olkoonkin, että kalenteri puhuu tammikuusta. Aamulenkillä joku rohkea talitintti veteli jo varovaista ti-tyy:tä ja eilen palasin iltalenkiltä aika tasan viiden aikaan ja metsässä näki vielä ilman otsavaloa!!! (Toki oli kirkas päivä, mutta joka tapauksessa....)


Lapsi oli löytänyt äidille T-paidan, 
joka on just eikä melkein!!! 


Rento sunnuntai sohvalla: kukkuu!


Metsälenkkiä ollaan tehty. Tämäkin pikku puro on kesäaikaan lähes kuiva, nyt isoimpien sateiden aikaan siinä on virrannut tosi vuolaasti vettä. Pitäisi olla utelias ja kahlata se yläjuoksulle ja selvittää mistä tuo vesi siihen virtaa. 
Siinä on pohjassa sellaista reilun peukalonpään kokoista pyöreää kiveä ja on hurjan nätti kirkkaana päivänä, kun vesi virtaa aivan kirkkaana kivien päällä.

Koirien elämässä on ollut pari uudehkoa juttua: hampaiden pesu poron luilla. Bono oli alkuun hyvin hämmentynyt tästä. Kerrassaan outo sapuska, kun pieni cockerspanieli joutuu tekemään tosissaan töitä saadakseen vatsaansa jotain.
Oli muuten yksi parhaista konsteista saada koirat uuvutettua hyvällä tavalla.



Pupu pupunen eli Herra Rusakko päätyi pakkaseen. Nahka oli Bonon mielestä todella jännittävä.
Harmi etten tiedä missä ja miten sen nahan olisi voinut kuivata näin kotioloissa. Siitä saisi koirille sopivan laahausnahan, mutta tuollaisenaan ei tietty säily.

Bono nuoli pupusen naamaa. Jostain syystä nämä noutajat ja lähes-noutajat ovat järjestään ihan hurmiossa aina kaninnahasta. Bonon siskolla oli hiljattain pennut ja yksi niistä on uudessa kodissaan päässyt myös metsälle ja tavannut rusakon samoilla tavoilla: oli repinyt ja nuollut pupua kovin.


Myös toinen ruokakerta meni askarrellessa.
Onneksi kumpikaan ei hoksannut, että kuljettamalla Kongin rappusiin ja pudottamalla, sieltä olisi roiskunut sapuska ulos ja olisi vaan voinut nuoleskella jäljet. Nimittäin olisin hermostunut tyystin, jos tuo niiden sisään tungettu lohi/kanamuussi olisi ollut pitkin seiniä ja lattioita.
Tyytyivät lipomaan.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Lopun aikoja ja luopumisia

Pappakoira-Edulla oli tuossa kuukausi sitten huono päivä. Aamulenkillä sen oli selvästi vaikea kävellä ja tultiin 200 metrin matkaa sellaiset 15-20 minuuttia....
Sittemmin se vetreytyi jälleen ja tässä on ollut useitakin hyviä päiviä ja vaikka lenkit on rauhallisia, se on kuitenkin pystynyt niitä kävelemään tyytyväisen oloisena.

Nyt sitten kohdalle tuli taas tällainen huono päivä.
Aamulla se oli tapansa mukaan vähän jäykkä, mutta liikkui kuitenkin. Keittiön paljaalla lattialla se kuitenkin aivasti ja siinä jotenkin loukkasi ilmeisesti toisen olkapään/selän/etujalan.... vaikea sanoa, mutta oikein itki ja piteli tassuaan ylhäällä.
Päivän aikana sillä oli jokseenkin pakokauhuinen ilme ja se selvästi hakeutui luokse ja pyysi apua. Aivan hirveää.

Yön yli se lepäsi ja oli seuraavana päivänä parempi, mutta tuossa pakokauhutilanteessa tuli väkisin mieleen, että on ensitilassa selvitettävä missä on lähin sellainen eläinlääkäri, joka tulee tekemään sen viimeisen palveluksen kotiin. En nimittäin pysty tuota vajaata 30 kiloa nostamaan autoon ja tällä hetkellä se ei sinne itsekään pääse.

Itkua on ollut. Ja voi varjele sitä tulee olemaan....
Pakkohan se viimeinen palvelus on rakkaalle ystävälle tehdä. Koiralle kun sen eutanasian saa. Ei ole reilua pakottaa olemaan kivuliaana vain siksi, että oma psyyke ei toista vaihtoehtoa kestäisi.

Paras Ystäväni.
Personal Trainerini
Elämäni Koira! ♥

Onnelisimpina päivinä kuvattuja kuvia:


Vesipelastuksen tulos,
"Mamma, minä kuljetan sinut rantaan"


Metsästäjä koirineen pellolla kytiksellä


Heinähattu meidän vanhemman tyttären rippijuhlilla


Mitä se puhuu?
Kissa? Missä kissa?


Sateenkaaren päässä on totisesti kultaa.... ♥


Uuvatti uupuneena ankaran rakentamisen jälkeen puolivalmiilla terassilla


Because they're worth everything!


Mahtava otos mahtavasta otuksesta!
Kesällä 2008,
Tolenterin kansikuvapoika 2009


PÄIVITYS TILANTEESEEN 22.1.

Kaiken tämän jälkeen.... 

Tuplasin kipulääkityksen maksimiin. 
Tiistaina 21.1. jouduin jättämään pojat kotiin aamusta, koska olin menossa ruokkimaan palomiehiä. Kun tulin kotiin puolilta päivin, molemmat koirat oli varsin tyytyväisenä kotona. Kun kiskoin hetken päästä tuulihousuja jalkaan, eteiseen tuli ensimmäisenä Edu, joka VENYTTELI  (ei ole tätä tehnyt nyt todella moneen aikaan....) ja ilmaisi hyvin selvästi lähtevänsä reissuun mukaan. 

Päätin, että mennään hiljakseen ja tullaan kotiin, kun siltä näyttää. Mutta Pappakoira, ensinnäkin RAVASI (tämäkin on ollut poissa parikin kuukautta....) ja hyvin päättäväisesti käveli kohti metsää. 
Tehtiin tunnin lenkki hiljaksiin, se kolusi kaikki heinät, ojat, puskat ja nosteli jalkaa milloin minnekin.
JA oli kotona vielä tyytyväisen oloinen.

Joten tältä viikolta eutanasia-päätös peruttu. ♥ 
En tiedä. Tämä tunteiden vuoristorata on aika rankka käydä läpi, mutta tällä hetkellä näyttää taas hyvältä.

Mahdollisesti olen yhteydessä lääkäriin ja kyselen kipulääkkeistä. En haluaisi mielellään noita NSAID lääkkeitä (ihmisten Burana) pitkään syöttää, koska lisäävät verenvuodon riskiä. 

tiistai 14. tammikuuta 2020

Keväinen arki

Facebook kyselee aina "Mitä mietit?"
No, mietin tässä, että eipä kurjuutta kummempaa. Ei siis nyt mitenkään kurjaa, hassu sanonta oikeastaan.
Vähän tämä kevään (jo syksyltä jatkunut) sateisuus, hämäryys, harmaus alkaa ottaa voimille.


Tämä oli ihan vuodenvaihteen jälkeen, olisiko ollut toisen päivän ilta.

Kieltämättä joitain harvoja päiviä on ollut, jolloin on töistä lähtiessä havainnut hassun ilmiön: voi nähdä jotain muutenkin kuin auton valokeiloissa. Päivä siis todistettavasti pitenee.
Onneksi se tekee sen todella reippain askelin juuri tässä vaiheessa vuotta.


Sallin itseni innostua uudesta teestä.
Oli valitettavasti kuitenkin jokseenkin kitkerää.

Joku viikonlopun päivä tässä oli, kun lauantaina aamulla herätessä oli uskomaton fiilis lehteä hakiessa: pikkupakkanen ja kuulas talvisen oloinen päivä.
Koiralenkille varta vasten kännykkä valokuvausta varten asentoon.

Maailma oli jotenkin mustavalkoinen. Ehkä jos olisimme lähteneet puolta tuntia myöhemmin, aurinko olisi valaissut eri tavoin tuota retkeä. Mutta olipa pirteä ja kiva olo kävelyn jälkeen, kun ei tarvinnut otsavalolla valaista tietä.




Armeijan värejä:
vihertävää harmaata


Oi mikä ihana valo!!!


Koirathan olivat onnellisia meidän kuvatessa yhtä sun toista. Kerrankin sai rauhassa nuuskutella uutisia ja mennä rauhallisesti. Muutenkin yhteiset lenkit ovat todella merkittävästi hidastuneet. Edu-Pappa ei vaan enää pysty reippaasti kulkemaan.

Olen harkinnut tuollaisen infrapunalaitteen tai -laserin hankkimista. Edu sai laserhoitoa muutamaan kertaan taannoin, ja siitä oli merkittävä hyöty. Noita laitteita myydään kotikäyttöön ja niitä voi käyttää myös ihmisten kipujen hoitoon, joten siitä olisi varmasti hyötyä monessa mielessä. Lisäksi ennaltaehkäisevässä mielessä se on kuin hieronta eli rentouttaa niin voisi käyttää tuolle junnullekin.



Tänä vuonna joululista osui hullusti loppiaiseen saakka. Eli kolmen viikon työvuorolista päättyi vasta 12.1.
Joululistaan kertyy aina runsaasti ns. VES (virkaehtosopimus)-päiviä, eli jokainen saa ylimääräisiä vapaita. Se tiesi sitä, että minäkin vietin lähes viikon vapailla yhtä soittoa uudenvuoden jälkeen ja oikeastaan palasin töihin kunnolla vasta tällä viikolla. Kun vielä talvilomia on soviteltava pitkin vuotta, olin laittanut parin päivän lomapätkän tälle viikolle, tulee tässä vielä yksi viikko, johon osuu vain kaksi työpäivää. Eipä kukaan päässe sanomaan, että ei ole annettu levätä.

Tasan vuosi sitten kaaduin koiralenkillä ja mursin olkapään. Eli olen ollut viime vuonnakin lomalla tähän aikaan.... tosin toisista syistä.

Jospa tämä tästä lähtisi taas reippaasti kevättä kohti.
Henkilökohtaisesti en enää toivo sitä lunta ollenkaan. Toki lasten kannalta olisi kiva, että pääsisi harrastamaan talvilajeja, mutta oman liikkumiseni kannalta olen ikionnellinen, kun voi tammikuussa tallustaa lenkkareissa.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Tavoitteita tälle vuodelle

Minähän rakastan statistiikkaa.
Pari edellistä vuotta olen jo vahtinut erinäisiä asioita luettelon omaisesti.... eikä tälle loppua näy. Toistaiseksi en ole aiheuttanut tästä itselleni stressiä, niin jatkukoon.


Liikuntapylväiden suunta on oikea.
Laitoin 2019 tavoitteeksi kävellä 2400 km ja toteuma oli 2390 km eli hirveästi ei jäänyt, mutta kuitenkin. Sen verran jäi hampaankoloon, että tälle vuodelle sama tavoite.

KÄVELYN osalta tuosta tulee 6,55 km/pv. Koetan itsekin pitää mielessä, että teen suunnilleen kerran viikossa yhden pitkän päivän, jolloin en liiku mitattuna ollenkaan, ja lisäksi ihmisellä nyt vain on muitakin tapahtumia elämässä kuin liikunta, joten tuo tulos on kuitenkin hyvä. Tavoitteni oli 7 km/pv.

Pyöräilyn osalta tavoite oli 850 km mikä oli mieletöntä liioittelua ottaen huomioon miten tuulista koko kesän oli, ja miten vähän olin edes kotona, missä fillarointi ylipäänsä on mahdollista.....
No, tästäKIN tavoitteesta jäätiin todella paljon, joten otetaan sama tälle vuodelle.

Käytän mittarina puhelimeen ladattua Endomondon ohjelmaa. Se mittaa GPS:llä matkat ja reitit. Jonkun verran se valehtelee, mutta on toistaiseksi ainoa edes puoliksi luotettava värkki tähän mittaamiseen.

Valehtelun huomaa siitä, että täysin sama pururatalenkki kolmena peräkkäisenä päivänä oli mitoiltaan 5,67, 5,89 sekä 5,55 km. Tuohon tulee yhteen lenkkiin maksimissaan vajaan 400 metrin mahdollinen virhe, joten sallittakoon. Toki, jos sen laskennallisesti antaa kertautua niin tuleehan noihin tuhansiin kilometreihin sitten kilometrien heitto, mutta olkoon. En nimittäin edes tiedä kumpaan suuntaan virhe on.

torstai 2. tammikuuta 2020

Joulu ja vuodenvaihde

Kirjoitukset menee nyt ihan hullussa järjestyksessä.... mutta helppohan se oli painaa "julkaise" edellisen jutun kohdalla, mikä oli kirjoitettu valmiiksi.
Havaitsin muuten itsekin sen hölmön jutun, että vaikka nuo mun jaottelemat kirjat on omalla näytöllä ihan siististi 10 nipuissa, ne tosiaan näyttää jakautuvan ihmeellisiin välilyönteihin julkaistuna. No, ihan sama, en aio sitä käsitellä montaa kertaa.


Tähtitaivas toivottaa tervetulleeksi kotiin

Ennen joulua kävin kahdella hyvin erilaisella, mutta kivoilla keikoilla hakemassa joulufiilistä.
Keuhkolääkärin ja kollegan kanssa käytiin Turun Logomossa kuuntelemassa Club for Fiven joulukonsertti ja sen päälle syömässä Blancossa.


Uuuuuh, mikä viikuna-halloumisalaatti!!!

Seuraavana päivänä joulumieltä rakensi jälleen Raskasta Joulua -kiertue, jolla nuo pitkätukkaiset hevirokkarit saivat allekirjoittamaan hykertelemään ja nauramaan taas! Siinä on perheellisillä, isoilla äijillä kyllä niin hyvä meininki, että huh huh. Varsinainen hyvän mielen keikka.
Meikäläinen rokkasi lopun eturivissä ja hahaa, kitaristi Tuomas Wäinölä heitti plektran joka osui ihan suoraan kohdalle. Siinäpä joulukoriste! *tirsk*


Mikä mieletön energia, vaikka väkeä oli tosi niukasti!

Kolmas tapahtuma vielä ennen pyhiä oli kauan odotettu Star Wars -saagan viimeinen osa eli The Rise of the Skywalker, jonka pääsin vihdoin lauantaina katsomaan. Fani mikä fani!

JOULU
Minähän vietin aaton pitkässä päivässä työmaalla. Fiilis oli hyvä ja tonttulauluja jaksettiin veisata aika ajoin vielä illansuussakin. Hyvällä porukalla töitä jaksaa tehdä tuollaisena erikoisempanakin päivänä. Töissä on muutenkin aika eri tunnelma just jouluna ja äitien/isäinpäivinä, kun omaiset on eri tavoin käymässä ja eri tunnelmissa kuin arkena.

Kotona oli ollut rauhallista. Mies ja Ipana olivat viettäneet aattoa kotona ja Ipana taisi poikaystävällään käydä, vaikka perinteinen "oman perheen kesken" -päivä olikin.

Joulupäivänä poika sitten noukittiin meille. Ipana tykkää ajella ja meistä on vaan kivaa, että perheessä on vapaaehtoinen kuski. Minä olin joulupäivänä lääkevuorossa (12-20) joten illalla ehdittiin höpötellä koko porukalla. Sauna lämpeni, tietenkin.
Tapanina käytettiin miehen kanssa koirat pitkällä metsälenkillä aamusta, sitten poikakin oli jo hereillä ja juotiin siinä kahvit porukalla ennen kuin minun piti lähteä töihin (taas lääkevuoroon). Meillähän on ollut usein tapana, että kutsutaan anoppi ja appiukko syömään meille joulun pyhien aikana, mutta he olivat olleet miehen siskon luona aattona ja auto oli kotimatkalla sanonut sopimuksen irti....
Niinpä mies nappasi autonsa ja lapset, yhden vielä matkalla lisää, ja ajoivat yllättämään appivanhemmat käymällä heillä syömässä ja tervehtimässä.

Viikonloppuna sitten oli meidän perheen joulun vuoro, kun olin itse vihdoin vapailla.
Ipana ajeli taas Turkuun noukkimaan isompia sisaruksiaan ja koko konkkaronkka pääsi ruokapöytään. Koska meillä on ollut vuosia periaate "jouluna syödään lempi- ja herkkuruokia", eikä kukaan ole erikoisemmin perinteisten joululaatikoiden ystävä, tarjolla oli tällä kertaa peurakäristystä muussilla, jääkellarin lohta, waldorfin salaatti ja perunasalaatti. Jälkiruokana sahramikakku, joka jostain syystä ei päässytkään lasteni suosioon, vaikka itse olen siihen kovasti ihastunut, sekä vaniljapannacotat kaikille.


Tein kaksi isoa lohifilettä jääkellarissa ja ne tuli syötyä kaikki

Ruuan päälle yllättäen jälleen sauna....  En ole ainoa saunahullu tässä perheessä.  =)
Ja saunan päälle pelilauta esiin ja haasteena tällä kertaa Scrabble.
Emme ole kovin tiukkapipoisia sääntöjen suhteen, joten turkulaisittain mm. sana "bankis" on ihan oikeaa suomea, koska Turussa sijaitsee oikeasti kapakka nimeltään Bank ja niin edelleen. Harmi kyllä, tällaiset vitsit eivät aukene kerrottuna, mutta sanottakoon, että meillä naurettiin vedet silmissä eräänkin kerran pelin edetessä. Mitäs laittavat niin vaikeita kirjaimia jakoon peliin.


Lahjoja olin ostanut tänä vuonna hyvin hillitysti.
Isot muksut saivat kookkaan paperipussukan mieheen/naiseen, ja sinne olin kerännyt erinäisiä purkkeja/pulloja, joissa mm. pyykkietikkaa, kuivattuja mausteita, chiliä, marjarouheita yms tarvejuttuja, jotka kuluvat pois. Molemmat saivat tietenkin hyviä kahvipapuja yms.
Tyttären miehelle olimme hankkineet virvelin. Hän oli siitä hyvin otettu. Kelpaa nyt lähteä heittelemään.

Keskenään vaihdoimme myös vain tarpeellisia juttuja. Sanokaa mitä vain, mutta kirjat on hyvin tarpeellisia.....


Mies oli kiltisti ostanut minulle pari yöpaitaa, joita olin toivonut, koska niissä retaleisissa T-paidoissa ei enää kehtaa liikkua, joten paiskasin tyytyväisenä vanhat roskiin.

UUSI VUOSI
Koska tämä ammatti, olin tietenkin myös uuden vuoden aaton pitkässä päivässä.
Täytyy sanoa, että vuoden viimeisenä päivänä meinasi sitten mennä kuppi nurin työpaikalla pienten resurssien vuoksi, ja ilmoitinkin esimiehille, että jos ei muuta, niin tällä ajetaan loputkin mehut ja sairaslomaa odotellessa....
Loppuun vedin avautumisen jälkeen, mutta hetkellisesti harkitsin kyllä kotiin lähtöä.

Kotiin pääsin ajoissa (klo 21), mutta tosi väsyneenä. Edes saunaan en jaksanut. Sehän on ollut yksi meidän vuodenvaihteen perinteitä. Vanhempi koira ei ole mitenkään erikoisen paukkuarka, mutta läähättelee ja stressaa kyllä välähdyksiä. Saunan hämyssä sekin rauhoittuu.
Niin keski-ikäinen olen, että olin sängyssä klo 22:10 ja unessa varmasti jo 22:13. En ole yöllä kuullut risahdustakaan. Mies sanoi havahtuneensa paukkeeseen puoliltaöin, mutta minä ja koirat vedettiin läpi yön tiedottomana. Toisaalta, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla heti 7 jälkeen aivan pirteänä ja hyvän tuulisena (mikä ei ollut itsestään selvyys sen päivän jälkeen) ja teimme ihanan koiralenkin hiljaisessa metsässä.
Eilinen meni vielä työmaalla iltavuorossa ja nyt on edessä aivan ihana kuuden vapaan putki!

Kiitos teille, jotka olette mukana!
Ihanaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!

Vuoden kirjat

Mun oli ihan pakko laittaa yksi lista itselleni, kerralla kaikki vuoden luetut. (Mainittakoon, että näitä oli kammottava kerätä tuolta aiemmista kirjoituksista, koska alussa oli kuvia väleissä....)
Hyppäsin suoraan tähän ja jätän julkaisematta tuon Luetut kirjat: joulukuu, jutun. Säästytte edes siltä.

Alkuperäinen tarkoitus oli jopa merkata ne kirjat, jotka luin ensimmäistä kertaa, mutta en kertakaikkiaan pysty enää muistamaan mitkä näistä oli uusia tuttavuuksia, ainakaan kaikkien osalta.
Leena Lehtolaiset, Agatha Christiet, Tuija Lehtiset ja moni muu on näitä, joita luen uudestaan ja uudestaan.

Listauksesta pystyy myös näkemään, että kun tykkään jonkun kirjailijan kirjoista, luen ne kaikki.
Lainaan monesti kirjastostakin puolen metrin pinkan eli yhden kirjailijan kaikki kerralla. (Kuten tein tuon Alexander McCallin kanssa.

Lars Kepler: Lazarus
Jo Nesbo: Macbeth
Ilkka Remes: Perikato
C.J. Tudor: Liitu-ukko
Lee Child: Omalla maalla
Peter James: Kuolema sanelee ehdot
Tuija Lehtine: Seinäruusu
Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli
Tuija Lehtinen: Ruutukuningatar
Metropoliitta Panteleimon: Murha kirkonkylässä

Metropoliitta Panteleimon: Murha näyttämöllä
Metropoliitta Panteleimon: Kohtalokas Leningradin matka
Metropoliitta Panteleimon: Murha kirjapiirissä
Antti Heikkinen: Juice Leskinen 1950-2006, risainen elämä
Alexander McCall-Smith: Naisten etsivätoimistao nro 1
Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis
Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis suuvedellä
Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis naisissa
Juice Leskinen: iltaisin, kun veneet tulevat kotiin
Juice Leskinen: aika jätti

Alexander McCall Smith: Kahvia komeille miehille
Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa
Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat
Alexander McCall Smith: Nainen, joka käveli auringossa
Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille
Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä
Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet
Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät
Tuija Lehtinen: Mikaelan enkelit

Tuija Lehtinen: Ruusumadonna
Lina Bengtsdotter: Annabelle
Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia
Lee Child: Viimeinen vieras
Tim Weaver: Uhri
Camilla Grebe: Lemmikki
Queen, tavallaan elämänkerta
Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies
Lee Child: Raaka laki
Arto Paasilinna: Maailman paras kylä

Alexander McCall-Smith: Oivallinen aviomies
Alexander McCall-Smith: Harhapolkuja savannilla
Alexander McCall-Smith: Häähuumaa lauantaina
Alexander McCall-Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu
Alexander McCall-Smith: Pienten muutosten kauneussalonki
Horth & Rosenfeldt: Korkeampi oikeus

M.J.M. Grath: Jään muisti

M.J.M. Grath: Lumipoika

Markus Kajo: Kettusen kootut
Anne B. Ragde: Berliinin poppelit

Anne B. Ragde: Erakkoravut

Anne B. Ragde: Vihreät niityt

Fiona Barton: Lapsi
Timothée de Fombelle: Tobi Lolness
Timothée de Fombelle: Tobi Lolness, Elishan silmät
Outi Pakkanen: Linna
Liza Marklund: Helmifarmi
Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
Michael Connelly: Yövuoro
Gillian Flynn: Teräviä esineitä


Anne B Ragde: Perintötila
Anne B Ragde: Elämänrakentajat

Anne B Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi
Anne B Ragde: Satnnaista seuraa
Peter James: Kiistaton todiste
Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet
David Baldacchi: Kunnian vartijat
David Baldacchi: Pelurit
David Baldacchi: Koston enkelit
David Baldacchi: Kaappaus

David Baldacchi: Aikapommi
David Baldacchi: Sekuntipeliä
David Baldacchi: Henkeen ja vereen
David Baldacchi: Räjähdyspiste
David Baldacchi: Kuudes nero
Ursula Auer: Murha Maltalla
Ursula Auer: Murha Maintenonissa
Ursula Auer: Murhia Mankalassa
John Grisham: Caminosaari
Lars Kepler: Hypnotisoija

Antti Heikkilä: Lääkkeetön elämä
Belinda Bauer: Hautanummi
Agatha Christie: Kissa kyyhkyslakassa
Agatha Christie: Kuoleman koira
Agatha Christie: Tuijottava katse
Agatha Christie: Kohtalon Portti
Agatha Christie: Neiti Marple koston jumalattarena
Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus
Agatha Christie: Herra Quinn esittäytyy
Agatha Christie: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Kirstun arvoitus
Agatha Christie: Teetä kolmelle
Agatha Christie: Seitti (näytelmä, josta tehty kirja)
Agatha Christei: Odottamaton vieras (näytelmä, josta tehty kirja)
A.J. Finn: Nainen ikkunassa
Soren Sveistrup: Kastanjamies
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa
Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin
Belinda Bauer: Näkijä

LeahRuth Robinson: Kavala kuolema
Helena von Zweigbergk: Rakkaus viiltää syvältä
Peter Robinson: Paholaisen ystävä
Peter Robinson: Savua ja tulta
Belinda Bauer: Tappajan katse
Peter Robinson: Kylmääkin kylmempi
Belinda Bauer: Kadonneet lapset
Belinda Bauer: Ruumis nro 19

Helena von Zweibergk: Joka häpeää kantaa
Fred Vargas: Hyisiä aikoja

Tuomas Lius: Lanka palaa
Agatha Christie: Syyttävä sormi
Agatha Christie: Kurpitsajuhla
Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano
Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon
Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Stephen King: Tappaja-auto Christine

Max Seeck: Uskollinen lukija
Agatha Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava
Tuija Lehtinen: Kuollut jättää jäljen

Jaana Lehtiö: Joka viisautta rakastaa
Roope Lipasti: Jälkikasvukausi
Simona Ahrnstedt: Vain yksi salaisuus
Enni Mustonen: Maitotyttö
Enni Mustonen: Saako olla muuta?
Enni Mustonen: Hukkakaura

Enni Mustonen: Kukkia Piretille
Enni Mustonen: Nostovara
Enni Mustonen: Yksinäisten sydänten kerho
Jaana Taponen: Lalalandia

Liza Marklund: Turvapaikka
Alistair McLean: Pelko on aseeni
Eeva Nikoskelainen: Keltainen vaara
Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki
Jo Nesbo: Veitsi
Agatha Christie: Viisi pientä possua
Agatha Christie: Sininen juna
Agatha Christie: Kellot
Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu
Jarkko Sipilä: Uhripeli

Leena Lehtolainen: Henkivartija
Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura


Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
John Verdon: Syntipukki
Eeva Nikoskelainen: Ylilääkäri Männikkö ja hallittu tulosjohtaminen
Eeva Nikoskelainen: Hytösen oireyhtymä
Eeva Nikoskelainen: Heta Hörkkö ja kaksoiskierteen lumous
Eeva Nikoskelainen: Itikkakesä
Liisa Tammio: Kemiaa ja kelvottomia miehiä

Liisa Tammio: Saako herroja huijata?
Liisa Tammio: Miehetön vyöhyke
Liisa Tammio: Sikarikkaat siskot
Liisa Tammio: Maan ilot
Tuija Lehtinen: Franseska
Tuija Lehtinen: Onnentyttö
Tuija Lehtinen: Maria
Tony Parsons: mies ja poika
Mark Manson: Kuinka olla piittamatta p*skaakaan
Tuija Lehtinen: Särkyneiden sydänten hotelli

Tuija Lehtinen: Mallitoimisto Pandora
Tuija Lehtinen: Tähtilinna
Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä
Tuija Lehtinen: Suklaapolkuja
Tuija Lehtinen: Pensionaatti huojuva talo
Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä
Kokoelma: Neljä erilaista morsianta (Joku setti Harlekiini-hömppää...)

Nora Roberts: Sininen lahti
Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta sadusta 
Agatha Christie: Poirot parhaimmillaan
Nora Roberts: Pakkomielle
Simona Ahrnstedt: Vain yksi mahdollisuus  (kesken)

Vuoden 2019 aikana luin 175 kirjaa, tuo kesken oleva on laskettu tähän mukaan.  
(Näiden laskeminen oli hirveä homma. Rivit meni sekaisin monta kertaa laskujen aikana..... kunnes keksin jaotella ne kymmenen sarjoihin.)

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto.  Omalta osaltani jälkimm...