sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Web-kamera

Joku Pasin tuttu oli näyttänyt linkin, mistä pääsee seuraamaan Virolaisia riistakameroita.
Alkuun en suuremmin innostunut, mutta sitten hylkeet tulivat pintaan, niitä oli monta, ja ne temmelsivät siinä mun ilona ja riemuna yhden lounaan ajan. Sen jälkeen yövuorossa seurasin työkaverin kanssa peuroja ruokailemassa, mäyrää rapsuttelemassa itseään ja useita eri lintuja, varsinkin merikotkaa, pesimässä ja ruokkimassa poikastaan.... todella koukuttavaa.

Viihdyttävämpää kuin TV. Katso itse: https://www.eenet.ee/EENet/kaamerad.html

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Valo

Eilen se tapahtui: lähdin normaalin iltavuoron jälkeen kotiin, 21:30, ja oli vielä niin valoisaa koko kotimatkan, että näki hyvin tien pientareilla mahdollisesti kytiksellä olevat eläimet. Jesh!
Jo pari yövuoroa sitten huomasin saman jutun aamuissa: 7 jälkeen on ollut jo jonkun aikaa niin valoisaa, että on kiva ajella kotiin yövuorosta, mutta tää iltavuoro oli kyllä kiva yllätys.

Se on vain ja ainoastaan kesää kohti!!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Huikean kiva viikko, erinomainen lauantaiaamun retki

Tämä on ollut kaikin puolin toimiva viikko.
Töissä asiat sujuivat juuri niin hyvin kuin mahdollista. Olen aika innoissani tulevasta ja totta puhuen mietin entistä vähemmän sitä menetettyä vakkaripaikkaa. (Näinhän siinä pitikin käydä.....)

Hyvät uutiset näköjään vetävät puoleensa hyviä uutisia: ensin kuulin sivukorvalla, että Joonas on saanut työpaikan. HYVÄN työpaikan! Normaali viikkotyöaika ja mahdollisuus jatkaa siellä luultavasti sittenkin kun koulu alkaa.
Ei sillä, kyllä meitä vähän nauratti sekin, että asia kuului pikkulintujen kautta eikä lapselta itseltään. Mutta kuten sanottu, se elää nyt omaa elämäänsä.

Eilen kun olin tullut kotiin siinä 21 aikaan, Ronja kurvasi autolla pihaan heti perään. Erittäin tyytyväisenä käveli sisälle ja julisti: no niin, mulla on nyt sitten töitä.
Hitsinpimpula!! Hän aloittaa toukokuun puolivälissä, tekee koko kesän ja voinee jatkaa myös koulun ohessa syksyllä.

****
Tänään herättiin ajoissa, kun illalla oli menty ajoissa punkkaan. (Pasi valvoi edellisen yön.)
Pakattiin termari ja vähän purukahvia ja normaalille aamulenkille. Aamu oli tosi kaunis.
Pasi osui aiemmin viikolla koirien kanssa paikalle, jota emme tienneet olemassa olevankaan.


Pytönkoski


Pieniä puroja, isompia putouksia


Mummokoira säpäkkänä aamulenkillä


Suvantopaikkaa


Jotain hajuja kulkeutuu kirsuun


Tätä keltaista iiristä haluaisin pihalle... mahtaisiko se kasvaa muualla kuin vedessä?

Juotiin hyvät kahvit ja pari suklaakeksiä, koirille oli Dentasticksit. 
Joskus pitää tehdä arjesta juhlaa. Näin pienellä sekin onnistuu. Peurojen jälkiä oli paljon ja ainakin Pikkukoira oli täpinöissään niitä jäljittäessään.

Retken jälkeen pyykit narulle, sitten vähän ruokaa ja pihahommiin. Kolmisen tuntia myöhemmin meillä on etupihalta osin siivottu yksi kukkapenkki. (Se on tarkoitus purkaa kokonaan... siitä myöhemmin.) Toisaalta terassin viereen on askarreltu aika kiva reunustettu penkki, johon siirretty etupihalta päivänliljat ja tarkoitus hankkia pari hortensiaa..... 
Tiedän, tiedän, haravoidakin pitäisi ja nyt olisi ollut aikaa...... mutta.... 

****
Huomenna Lotan koulukisat ja aamu kanttiinissa. 
Olen järkyttävän bronkiitin kourissa jo toista viikkoa ja sikäli pahoillani, että tiedän jo valmiiksi miten kylmä siellä maneesissa on patsastella paikallaan. (Tauti alkoi viimekertaisen palelun jälkeen....)  Mutta ehkäpä se tästä.

Yksi lapsi tulee huomenna käymään kotona äänestämistä varten ja syömään. Ohjelmaa, kivaa sellaista, riittää siis ihan viikon loppuun saakka.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Vapaita viettämässä

Pääsiäisenä kun tein yövuorot, Pasi käytti koiria lenkillä vähän poikkeavissa maastoissa. Lähinnä hän kävi tarkistamassa pari kalapaikkaa, mutta kun metsää löytyi, siellähän oli hauska vähän haistella....


Meri on vielä osin ohuessa jäässä (4.4.)


Hetken huili ja sitten taas painetaan...

Kuten sanottua, olin pääsiäisen valvomisten jälkeen jossain oudossa taudissa, mikä nosti kuumeen muttei mitään muita oireita. No, siinähän piti tietenkin käydä niin, että muut oireet tulivat jälkijunassa. Valitettavasti.
Aloin siis viikonloppuna yskiä ja nyt keuhkoihin viiltää hengittäminen ja kaulalla olevat imusolmukkeet tuntuvat mukavan pulleilta. Pah! Kuivattelen niitä Duactilla ja rauhallisilla lenkeillä.

Tänään tehtiin kiva vajaan kasin lenkki. Koirat on jollain tavoin niin onnellisia kun olen siirtynyt pururadan maastosta ihan metsään, meillä menee kyllä todella paljon kaikkia kivoja polkuja tuolla ristiin rastiin. Onni on asua maalla! 

****
Matkalle mieleni tekisi.
Syksyllä olisi kiva piipahtaa jossain....  pitkä viikonloppu jossain Eurooppalaisessa kaupungissa kuulostaa niin mainiolta. Pitää alkaa kauppaamaan tätä ideaa kotona. 

****
Pomon kanssa eilen melko mukava keskustelu. Varsinaisia kehityskeskusteluja ei olla ehditty pitää, mutta koska olen jo pitkään tiettyjä juttuja miettinyt, kysyin saisinko vartin ja sain.
ERITTÄIN hyvä ja kannustava keskustelu!! Kovasti tyytyväisenä lähdin siitä jatkamaan iltavuoroa. Voi olla, että ainakin joku mun ajatuksista lähtee nyt kantamaan.... 

Positiivista: se, että viikon maanantaina on "mun perjantai", koska vapaat osuu tiistaille ja keskiviikolle. Erittäin positiivista se, että huomenna tulee pari naisystävää Saloon hömpöttelemään  Tampereelta asti! 

torstai 9. huhtikuuta 2015

Ei ollut tauti tappavaksi

Jälkimmäisen yön jälkeen menin normaalisti aamulla nukkumaan siinä ennen kahdeksaa. Jostain syystä torkuin huonosti ja olin vielä kympiltä "hereillä" ja tajusin, että jalat on kuin jääkalikat. Outo juttu sinänsä: kun jalkoja palelee, muun kropan on mahdotonta sammua ja nukkua.
Torkuin puoleenpäivään ja sen jälkeen oli viluinen ja väsynyt olo.

Seuraavat päivät jatkuivat samaan tapaan, paitsi että kun vapaina yleensäkin kävelen vähän pidempiä lenkkejä tai usemmmin, kiinnitin huomiota, että jalkojen lihakset tuntuivat kovin kivuliailta jo kesken lenkin. Sen lisäksi kiukutti kun Pasi ei ollut polttanut takassa tulta pyhinä ja palelin koko ajan. (Sisälämpö kotona oli varmasti yli 21 mutta....) Heitin Emgesania nassuun iltaisin ja jatkoin... paitsi että kivut siirtyivät koko kroppaan niin, että selkälihaksetkin alkoivat särkeä kuin viimeistä päivää. Lopulta oli pistettävä mittari kainaloon ja olihan se aika järkytys kun lämpö oli päälle 38°C. Outo tauti. Ei räkää, ei kurkkukipua, ei mitään tavanomaisia flunssan oireita.
Pari päivää meni Paratabsia ja Buranaa napsiessa ja levätessä. Siitä se sitten... ainakin nyt olo on jo virkeämpi eikä kolotakaan.

****
Melkoinen myräkkä oli eilen. Iltapäivälenkillä alkoi yhdessä kohtaa vähän arveluttaa kävellä metsässä kun puut näyttivät taipuvan lähes vaakaan ja natina oli kuuluvaa. Pururadalle päästyä hengähdin vähän (ei olisi kannattanut....) ja eikös siellä suoralla ensin Edu meni metkan näköiseksi ja hakeutui ihan jalkoihin, samassa takana kaatui kuusi keskelle reittiä ja hetken päästä toinen kuusi edessä. Siinä seistiin sitten kahden kaatuneen puun välissä melko säikähtäneinä. Mummokoira oli ainoa, joka ei välittänyt asiasta vähääkään, se ei edes huomannut. Kuurous voi olla tässä kohtaa onni. (Onni oli sekin, että se pysytteli lähellä eikä tapansa mukaan siellä 10-15 metrin päässä, koska olisi jäänyt alle....)
Saanen mainita, että matka pois pururadalta tapahtui harvinaisen reippaaseen tahtiin ja olin kuitenkin sen verran avulias, että ilmoitin siitä Salon kaupungille.

Osaan näemmä lukea tuota Pikkukoiraa. En olisi ehkä pysähtynyt jos sen olemus ei olisi viestittänyt jostain poikkeavasta. Mamman hengenpelastaja! ♥

Mutta kaiken varalta en lottoa tällä viikolla, enkä ensi viikollakaan. Eiköhän ole tuuri tullut käytetyksi toviksi.

****
Tolleri-ihminen poikkesi kahville. Tapahtuma, joka kirjoitettakoon historiaan. Tunnetusti meille on niin pitkä matka ettei tänne tule kuin ihmiset todella kaukaa.
Nina kävi vaihtamassa mulle liput Svenskanissa kun kämmin niiden kanssa.... ja koska sattui olemaan paikkakunnalla työasioissa, poikkesi kahville.
Olin muutenkin ajatellut tehdä jotain hyvää välipalaa muksuille, joten tämä oli kiva tekosyy pistää vielä vähän enemmän....

Vivin töhnätortillat

paketillinen jotain hyvää leikkelettä, esim. nautaa/poroa
Philadelphia-juusto "cracked peppers" (niitä uusia korkeita purkkeja)
mauton tuorejuusto
ruohosipulituorejuusto
sipulirouhetta
mausteita maun mukaan (sinappia, balsamicoa)

Leikkaa leikkeleet pieneksi silpuksi. Yhdistä kaikki aineet yleiskoneeseen ja vatkaa sekaisin. Anna maustua jääkaapissa yön yli.
Levitä tortillalle, laita päälle pari salaatinlehteä ja kurkkuviipaleita, kääri paketiksi ja leikkaa pitkittäissuunnassa poikki.


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäisherkkuja

Osuin vapaille sopivasti ennen pyhiä. Aamun lenkin jälkeen lähdin kauppaan tarkoituksena ostaa "jotain pientä", ja päädyin kassalle järjettömän täysinäisen kärryn kanssa tajuten samalla, että mukana oli YKSI onneton kauppakori ja kylmälaukku. (Loput siis kotona....) Onneksi ne myy muovipusseja.

Olin jo haahuillut pitkin ja poikin, ja tajunnut jossain vaiheessa, että ne pyhät sieltä pukkaa ja ilmeisesti kaupat on myös kiinni....  Sitten osuin lihatiskille toistamiseen. Hiplasin isohkoa palaa possun ulkofilettä, mutta jätin sen käsistäni kun ajattelin, etten sellaista "paistia" kumminkaan tekisi... ja kun joku mies pienen lapsen kanssa tuli viereen ja otti saman lihan käteensä, iski hirvittävä annoskateus ja mulkoilin miestä pahasti, kunnes laski lihan käsistään. Iskin kiinni...  (Joo, saa nauraa!)

Oli miten oli. Se lihapala päätyi marinadiin illalla, seuraavana päivänä pöydälle lämpenemään ja yöksi uuniin itse sovelletussa liemessä, jossa oli mm. cokista. Perjantaina sai pidellä sängyn reunoista kiinni kun nasu alkoi tuoksahdella uunissa....  *slurps*
Pulled pork siis ihan omalla reseptillä, ja helppoa kuin heinänteko. Lisäksi kilohinnaltaan edullisempaa ja maukkaampaa kuin valmiit.

****
Poikanen tuli kotiin viikonlopuksi. Tai, tuli perjantaina, poikkesi kotona, söi vatsallisen nasua ja lähti kavereilleen. Iltamyöhällä palasi, söi lisää ja ilmoitti, että voisi oikeastaan palata KOTIIN jo seuraavana päivänä, koska siellä on kuitenkin omat kamat ja tekemiset.
Niin. Vähän huokailutti, toisaalta nauratti. Näinhän se pitää mennä. Oma elämä, kaverit, tekemiset ja kämppä. Kotona voi poiketa syömässä, mutta kuten hän sanoi: mitäpä sitä hengailemaan väkisin paikkakunnalla, jossa ei ole kuin pari kaveria ja nekin ovat käyneet just Turussa.

****
Ihanat työkaverit puhui leivonnaisista niin, että kuola valui jo töissä. Ja pakkohan sitä oli lähteä soveltamaan. Minähän en ohjeita noudata....

BRITAKAKKU

250 g margariinia (saisi olla huoneenlämpöistä)
3 dl sokeria
vaniljaa
4 keltuaista
2 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkataan hyvin rasva ja sokeri. Lisätään keltuaiset yksitellen ja annetaan koneen käydä. Kaadetaan joukkoon vuorotellen maito ja jauhot. Levitetään taikina uunipellille, itse paistoin sitä kymmenisen minuuttia n. 175°C.

4 valkuaista
3 dl sokeria
1-2 dl mantelilastuja

Vatkataan valkuaiset tiukaksi vaahdoksi, kaadetaan joukkoon sokeri rauhallisesti koneen käydessä ja annetaan tulla oikein kovaksi marenkivaahdoksi. Ripsutellaan joukkoon mantelilastut.

Esipaistetun pohjan päälle levitetään marenki ja laitetaan takaisin uuniin. Itse laskin lämpöä hivenen, ehkä 150°C ja paistoin kunnes marenki oli kauniin beige.

Annoin jäähtyä hyvin. Vatkasin purkin vaahdotettavaa vispikermaa, 3 purkkia vaniljarahkaa, purkin mustikoita ja toisen vadelmaa, sokeria maun mukaan. Kakkupohja kahteen osaan, toinen tarjoilulautaselle, päälle rahkaseosta ja lisäksi raastettua suklaata, toinen levy päälle ja toisto.
Tosi hyvää!!


Kaunis se ei ole, mutta sitäkin paremman makuinen.



keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Aprillia....

Kuukausi vaihtui. Eipä muuta sanottavaa vielä huhtikuusta.  =D

Viikonloppuna oli hulinaa. Joonas tosiaan muutti omaan kotiinsa Turkuun, kiva kämpppä ja hienosti mahtui ja sopi kaikki mööpelit paikalleen. Varsin erinomaiset kahvit poika keitti meille muuttoporukalle sillä aikaa kun kävin hakemassa vähän pullaa (ja ehkä jotain muutakin jääkaapin täytteeksi....)

Fiilis nyt?
Haikeaa, hiljaista, omalla hassulla tavallaan vähän kummallista. Sitä on niin fakkiutunut tiettyihin tapoihin. Maanantaina melkein huusin yläkertaan "juotko kahvia" ennen kuin muistin.... vähän huokaisten keitin sitten vaan itselleni.
Olen ollut reipas ENKÄ ole kysellyt yhtään kertaa miten menee. Laitoin viestin, että "milloin tulet" kun oli sovittu, että tulee pääsiäiseksi syömään kotiin. Lievää liiottelua osoitin kun hankin sapuskaa viikonlopuksi. Hih!


Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...