maanantai 30. marraskuuta 2015

Hyväpäivä

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun asiat vaan loksahtelevat paikalleen ja kaikki sujuu kuin valssi?
Tänään oli sellainen päivä.

Aamulla heräsin peltien kolinaan, kuulosti kuin olisi satanut tasaisesti ja lisäksi tuullut kunnolla. Kuitenkin kun olin noussut, syönyt ja pukeutunut ja pihalla koirien kera, ei vettä satanutkaan. Tuuli toki oli reipas, mutta siihenhän on totuttu.
Aloitettiin perinteinen aamulenkki suunnistamalla metsään. Ja kyllä, olin ollut viisas ja pukenut maiharit (vaikka jalka ei niistä tykkääkään....) joten metsänreunaan päästyämme en kastellut sukkia heti, vaan pystyin kävelemään varsin kivasti. (Ehkä olen oppinut kävelemään älykkäämmin, ainakaan jalka tai selkä ei ottanut itseensä mitenkään merkittävästi....)
Hurjan pimeää tosin oli. Kello oli tasan 8 kun lähdettiin ja vasta hyvinkin tunnin päästä valostui niin, että pystyi sanomaan muutaman kymmenen metrin päästä mitä siellä näkyy. Tämän asian hyvä puoli: eipä ollut ruuhkaa poluilla....  Koirat sai häröillä vapaana ja lukea omat aamulehtensä huolella tai huolimattomasti.

Reilu seiska tuli käveltyä, Edun johdolla vielä pururadalla alkuperäistä suunitelmaa pidempi reitti kun poika niin sutjakkaasti sinne suunnisti ja muorikoira marssi perässä häntä pystyssä.
Kotona ensin koirat suihkuun, sitten itse. Vähän pyykkikin ehdin huitoa koneeseen ja pyörimään.

Talven lomaa varten soitin yhden puhelun, jonka lopputulema oli erittäin mieluinen: kohde vaihtui toivotunlaiseksi. Ilman mitään kuluja. Jei!

Erinomaiset kahvit, vähän paahtoleipää (niin, jos päivälle jotain heikkoa haluaisi hakea, se olisi eittämättä tilanne, etten syönyt mitään järkevää koko aamupäivän aikana...) ja lukemista. Pari laskua maksuun.

Iltavuoroon töihin hyvissä ajoin. Matkalla paketti postiin, suunta sille valtameren taakse, vähän jouluiloa.
Töissä hyväntuulista porukkaa. Vaihdoin muutaman sanan pomon kanssa, hyvällä lopputuloksella, jätin myös matkalaskun maksettavaksi ja lopulta vuoronvaihtoon naurun saattamana.

Iltavuoro hyvällä mielellä, joululauluja hyräillen, vähän välillä reippaampaankin menoon innostuen. Loistavat työkaverit, ihana fiilis!!

Järjettömän hyvä päivä!!
Ja hei, koska työputkella alkaa olla mittaa, mulla on huomenna jo perjantai!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joulumarkkinat

Ihania kuvia jostain Saksan ja Itävallan joulumarkkinoilta.
Kuka lähtee mun kanssa marras-joulukuun taitteessa 2016 jonnekin pitkäksi viikonlopuksi??

Yövuoron krapulassa; myyntimies, älä vaivaudu

Ensimmäiset yövuorot yli 9 viikkoon takana. Jännitti muuten ihan tolkuttomasti ennen ensimmäistä yötä. Olin takuuvarma, etten pysy hereillä. Ja aamulla viiden jälkeen seisoin parvekkeella pakkasessa ja toivoin, etten nukahda.... väsytti nimittäin niin paljon. Ennen seiskaa seisoin siellä uudestaan ja odotin, että tuttuja naamoja alkaisi tulla pihaan ja kävellä ohi, olisi lupaus kotiinpääsystä.
Kotimatkalla pää oli niin tyhjä, että onneksi yhtään elukkaa ei osunut näköpiiriin....

Joka tapauksessa, näistäkin selvittiin.
Sää suosi päivällä-nukkujaa. Kaunis pakkaspäivä ja aurinko. Oli ihanaa lenkkeillä koirien kanssa herättyään. Päivänvalo teki hyvää ja mieli piristyi kummasti.
Tänään sää sitten näytti jo toisen puolensa kun alkoi vapaat: vettä tuli aamusta ja edelleen on harmaata ja synkkää.

****
Meillä uusittiin taloon kaikki ikkunat muutaman vuoden aikana. Viimeiset hankittiin ehkä 2008 tai niillä main. (Voin hyvinkin muistaa väärin.) Joka tapauksessa minusta kyllä ulkoa katsottuna näkee, että ne on uudet.
Katto vuosi syksyllä 2010 ja vaihdettiin kiireessä ennen Thaimaahan lentoa samana syksynä. Muistan ikuisesti: räntää/lunta tuli vaakatasossa ja jossain kohtaa pakkanen tippui -15°C tuntumaan - ja talossa ei ollut kuin villat ja muovi päällä.

Näistä remonttimuistoista tähän päivään: tulimme koirien kanssa lenkiltä aamulla ja pihassa seisoo mies. Edu tietysti tapansa mukaan haukkui hulluna ja mies vähän väistyikin, mutta tunki kuitenkin terassille ja alkoi tarjoamaan Tiivi-ikkunoita. Totesin varsin tylysti, että ikkunat on niin uudet, ettei niitä nyt tähän hätään vaihdeta ja passitin miehen matkoihinsa.
Olin hädintuskin saanut märät vaatteet roikkumaan ja itselleni kuivaa (se Lotan rakas potkupuku...) päälle kun ovelle koputettiin.
Olin suoraan sanottuna järkyttynyt, kun oven takana seisoo toinen mies, ja tarjoaa tällä kertaa KATTO-remppaa.
Tämäkin mies sai lähtöpassit haukkujen kera ja jäin hetkeksi pohtimaan, näyttääkö meidän kämppä oikeasti siltä, että se kaipaa jotain remonttia kipeästi. Eikö nuo myyjät vaan avaa silmiään tullessaan pihalle vai mikä tässä maksaa?  Meille on kyllä tarjottu sekä ikkunoita että kattoa aiemminkin, mutta ei ihan näin tiuhaan....

Olin virittänyt tulen takkaan ja istuin selaamassa viikkoja vanhoja lehtiä kun oveen kolkutettiin taas.
Kiitos Edu, kun olet siellä valmiina rähisemässä.... nimittäin ne Vartiotornin tarjoajat saivat sitten jo korvallisen ja uhkasinpa päästää koirankin irti. Tällä kertaa lehteä ei jätetty ainakaan terassille, postia en ole vielä hakenut.....

Joten. Hankintalistalle pitänee laittaa. Mielellään usealla kielellä, koska niitä hilavitkutin-kauppiaitakin pyörii...


perjantai 20. marraskuuta 2015

Hyvä päivä

Satunnaisia hauskoja tapahtumia ja sattumia:

- Mulla on tosi kiva opiskelija. Hän on syventävällä jaksolla ja täysin valmis vaikka tulemaan mulle kollegaksi, niin pätevä. Ihana ohjattava. (Auttaa toipumaan edellisen jättämästä fiiliksestä.....)

- Eilen jälleen TYKSissä luennolla. Hyvä puhuja (kuten muutkin yliopiston puhujat tähän asti) ja mielenkiinto aiheeseen on edelleen kova. Täytyy siirtyä kirjoittamaan seuraavaa työtä pikkuhiljaa.

- Turun reissulla pitkästä aikaa visiitti lapsen luokse. Treffattiin Myllyssä, jossa hän söi ja minä join kahvit, sitten haettiin vielä kassillinen ruokaa ja ajettiin kämpille. Sillä on kaikki niin hyvin. Ilo katsoa ja kuunnella.
Olivat olleet jossain Slushin viereisessä tapahtumassa, minne heidät oli valittu osallistumaan. Viikonlopun koodaustapahtuma ja hyviä kontakteja. Ihanaa kun se on niin innostunut valitsemastaan alasta ja motivoitunut opiskelija.

- Ostin joitain viikkoja sitten puhelimen. Eilen kävi ilmi, että lapsikin on ostanut itselleen uuden. Mulla on nyt todistettavasti erinomainen luuri, pojalla on sama malli. Nauratti. Hän on nimittäin todella tarkka siitä, että puhelin sitten myös toimii, sehän on hänelle työkalu.

- Olen vähän viritellyt jo joulua. Odottaminen on parasta!



Joulusta:
Olen tänä vuonna joulun töissä, kaikki kolme päivää. 
Puhuin asiasta kotona ja kommentit oli luokkaa "jaa, no syödään sitten joku toinen päivä oikein hyvin ja pitkään, eihän se nyt siitä päivästä kiinni ole".... eli ihan kuten ajattelinkin. Edeltävän viikonlopun olen vapailla, joten aikaistamme joulun varmasti syöminkien osalta näin.

Töissä saan kuraa niskaan asiasta taas. Ihmiset ei edes halua ymmärtää. Meille joulu on mielentila, ei päivä kalenterissa. Ainoa asia, jonka mukaan työvuoroja toivoin oli, että saan katsoa kotona joulurauhan julistamisen eli menen iltavuoroon.

Jouluruokia olen vähän jo suunnitellut. Perinteet on ajat sitten paiskattu mäelle, tänä vuonna ehkä taas jotain uutta ja jännää. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Nightwish

Olen aiemminkin (edellisessä blogissa) hehkuttanut bändiä. Ei auta. Olen ollut intohimoinen Dingo-fani muinoin 1980-luvulla ja tämä kolahti samalla tavalla silloin 2000-luvun alussa.

Kesällä keikka oli samaan aikaan kun olimme Jenkeissä. Hirveän pahoillaan ei toki voinut olla, ettei keikalle päässyt kun vaihtoehto oli Yellowstone..... mutta toki mielessä kävi, että marraskuun konserttiin olisi hienoa päästä. Työvuorotoiveeksi laitoin, ettei iltavuoroa, mutta sitten tuli saikku ja kaikkea muuta ja liput jäi ostamatta.
Joskus viikko sitten katsoin lippumyyntiä ja vain aivan korkeimmalle piippuhyllylle olisi saanut enää paikan joten vähän haikeana totesin, ettei aina pysty.
Ja sitten vanha koulukaverini laittaa fb-sivuilleen, että hänen kaverinsa yrittää päästä lipusta eroon muiden menojen takia. Jösses! Olin samantien käsi pystyssä. Työvuorotkin natsasi täydellisesti. (Joskus ihmisellä käy mäihä!!)



Eilen ajoin vanhoille huudeille Itä-Helsinkiin. Treffasin tämän Marjon, joka luovutti minulle lipun. Hän oli sen voittanut firman palkintona, joten kenelläkään ei ollut rahaa kiinni siinä. Fiilis oli melko uskomaton, kun sain sen käteeni.
Itiksessä pörhälsin vähän, haukkasin bagelin ja varsin herkullisen porkkana-juoman (carrot cooler tms) ja ihmettelin suuren maailman menoa.


Olemme asuneet muinoin tuolla ja Itis oli meidän "lähikauppakeskus". Vähän on kasvanut noista vuosista, siellä oli kauppoja joista en ole edes kuullut. Totesin siinä itsekseni, että tyttöjä on turha lähteä raijaamaan Tallinnaan, vaan voidaan tehdä päiväretki tuonne ja niillä on siellä jopa hauskempaa. Hintataso räteissä ja lumpuissa on kuitenkin sama.
Ainoa lievää hämmennystä aiheuttava asia oli, että siellä puhuttiin enemmän venäjää ja erilaisia arabiankielisiä kieliä kuin suomea....

Jotta saisin aikaiseksi myös jotain älykästä, tein pienen kotiseutu-sightseeing'in ja ajoin vanhojen kotikulmien läpi vielä vanhemmille kotikulmille (Vantaan Hakunilaan) ja piipahdin Ikeaan. Meillä on mennyt muutama lasi rikki ja koska se oli tavallaan matkan varrella, nappasin kuusi lasia matkaan. Otin myös pari kynttilää, joten kokonais ostossumma oli päätähuimaava 9 eur. Enpä muista hiljattain päässeeni siitäkään kaupasta ihan näin halvalla.

Päiväkahville ajoin Kirkkonummelle "velipojan" ja vaimonsa luo. Ihana nähdä heitä! Lämmin halaus Tina ja Pate!! Tulkaa pian meille! 
Koska aikaa oli hyvin, juoruttiin urakalla, juotiin kahvia ja oli niin lämminhenkinen ja kiva fiilis. K-nummen Prismassa poikkesin sen verran, että ostin muutaman paketin teetä. Kun käyn harvoin noissa isommissa liikkeissä kotona ollessa, aika ajoin harmittaa pienet valikoimat lähikaupassa. Tuolla oli kivoja tee-merkkejä ja aamut on taas hetkeksi pelastettu.

Sitten illansuussa kohti Barona-areenaa, tai nykyään se on ilmeisesti Metro-areena. Oli mikä oli, liikennemerkeissä lukee edelleen Barona....
Auton sai hyvin parkkiin ja itse asiassa loistavalle paikalle lähes ulosajon viereen.

Lämppäri oli HUONO. Mutta....  itse keikka sitten. Joo, eipä siitä muuta kuin että ne kuulostaa ihan omilta itseiltään myös livenä. Jos vertaan Dingo-aikoihin, niitähän toki katsoi muttei kuunnellut livenä, mutta näitä sekä katsoo että kuuntelee.
Floor Janssen on parasta mitä bändille on tapahtunut. Järjetön ääniala. Jollain aiemmalla levyllä on Brittiläinen poikakuoro (sopraanoita) yhden kappaleen alussa ja niin vaan Floor veti poikien osuuden ihan itse.... kylmät väreet vaan kiiri selässä.


Ever Dream


Alpenglow


The Islander tähtitaivaineen


Ghost Love Score  (Tää on niin käsittämätön veto...)


Pillipiipari Troy ja The Greatest Show on Earth

Ainoa häiritsevä tekijä oli isohko, ilmeisesti jonkun firman sponssaama, porukka, jotka istuivat kahdelle edessä olevalla rivillä. Olin nähnyt aiemmin yhdessä VIP-aitiossa Tuomaksen ja Floorin haastattelussa ja sitten näitä vanhoja setiä ja tätejä yksin ja yhdessä valokuvattavana. No, joko tarjoilua oli ollut liikaa, tai sitten kertakaikkiaan vaan ihan noin vaivaisten ihmisten ei pitäisi keikalle lähteä. Nimittäin siinä oli 3-4 setää, joiden piti hypätä veskissä ihan joka 10-15 minuutin välein ja se alkoi jurppia jossain kohtaa niin, että harkitsin jo kalauttavani niitä kalloon....  Jos prostata vaivaa noin paljon, pitää tajuta olla juomatta tai laittaa vaipat.

Ah ja voi! Seuraavaa kertaa odotellessa!





keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Marraskuu

Kuukausista kamalin, elämme sitä juuri nyt.
Olen niin syntynyt väärään maahan, en kestä kaamosta, pimeyttä, sadetta, synkkyyttä ja kalseutta.

Tänä vuonna myönnettäköön, että on ollut helpompaa kuin aiemmin. Tosin maailmalta tuli huonoja uutisia, joiden takia oli mieli aika maassa tässä menneen viikon. Jos olisivat lähempänä, olisin lentänyt itse paikalle, nyt teki vähän heikkoa....
Parempaan päin kuitenkin onneksi jo mennään.

Arki pyörii.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Uutiset Suomesta

Aamun Hesari sai ärsyyntymään: juttu jostain koulusta, jonka lapset opiskelevat parakeissa kun rakennus on homeessa. Pikkujutussa vieressä tarina jostain paikkakunnasta, jonne rakennetaan maan ensimmäistä hirsikoulua, koska on todettu hirsirakennuksen olevan sisäilmaltaan erinomainen. Ongelma vaan on, etteivät hirsirakennusten ilmanvaihtomääräykset toteudu nykystandardien mukaan.

Pisti kiukuttamaan tosissaan. Mikä tässä maassa mättää kun asioita ei osata enää tehdä kunnolla vaan kaikki on yhtä juosten kustua ja sekundaa? Ja että raha on ainoa, mikä ratkaisee.
Miksei niitä standardeja voida muuttaa kun KAIKKI rakennukset järjestään jostain 80-luvulta on nykyään mätiä, kun rakennustekniikka on muuttunut ja sen mukana näköjään maalaisjärkikin on vedetty vessasta alas.
Ehkä nämä muovipussikämpät kaikkine hiton hienoine ilmanvaihtosysteemeineen ei todistettavasti sovi tähän ilmastonalaan? Eikö noin 30 vuoden jälkeen voi todeta, että metsään mentiin ja lahjakkaasti? Miksei?

Tämäkö on halpaa kun tehdään sutta ja sekundaa ja sitten a) korjataan niitä vuosi vuoden perään ja b) sallitaan ihmisten sairastua huonon rakentamisen takia? Joku kohta näistä kahdesta on sellainen, jota en vaan pysty käsittämään.

Jos meillä kotona aika ajoin lattiat on kylmät (meillä ei suoranaisesti vedä, mutta lattialämmitystä ei ole, ja toki painovoimainen ilmanvaihto tuntuu vetona) niin sehän on oikeastaan tasan ja vain pukeutumiskysymys. Meillä aikuisilla on tohvelit, tytöillä villasukat. Rankkaa.

****
Toinen, jokavuotinen, pännivä asia, on nämä verotilastot.
Kateellisten naapuriakyttäävien kansalaisten maa.
Onko jollakulla oikeasti kiinnostusta tietää mitä se naapuri tienasi viime vuonna? Mitä sillä tiedolla tekee? Kadehtii vielä vähän enemmän sitä naapurin uutta riippumattoa? Jättää lähettämättä joulukortin?

Hoh ja hoijaa.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Halloween

Olen vuosia ollut sitä vastaan, että kaikki mahdollinen jenkki-hapatus raahataan tänne ja sitten krääsäkauppiaat on ainoa taho, joka ideasta hyötyy.
Toisaalta jo aika monta vuotta sitten isompi tyttö järjesti useampana vuonna peräkkäin synttäreidensä juhliksi Halloween-teemaisen diskon... kaikkine oheiskrääsineen ja tarjottavineen.

Tänä vuonna meillä ei mitenkään juhlittu, mutta olen muuttanut omaa ajatusmaailmaani matkan varrella. Suomen syksy on synkkä, pimeä ja pitkä. Miksei siihen voisi jotain hippaloa vähän ujuttaa? Trick or treat -kierros ja mahdollisesti jopa tuttujen kesken sovittu trick voisi olla ihan hauskaa (ilman vessapaperia tai kananmunia....). Isolla porukalla yhteiset illanistujaiset. Kyllä.

Tässä maassa muutenkin pönötetään ihan liikaa. Juhlapyhät on yhtä haudoilla juoksemista (mielellään räntäsateessa) ja sen jälkeen pimeässä kämpässä yksin istumista telkkarin äärellä ja pitäähän sitä nyt kossua ottaa, Suomalainen juhlapyhä kun ***kele on....

Jenkkilässä itsenäisyyspäivä on koko kansan juhla. OK, ajankohtakin on ehkä vähän helpompi piknikkiä ajatellen, mutta silti. Käsittääkseni itsenäisyys on asia, jota voisi ihan jokainen juhlia. Suomessa yläluokka bailaa ja rahvas tuijottaa sitä telkkarista. Onpa  hauskaa. (Ja sitten nuo jo mainitut "tarjoiltavat"....)

Monta vuotta sitten ystäväpariskunnan kanssa ideoimme bileitä itsenäisyyspäiväksi. Kunnon hauskat juhlat, ruokaa, juomaa, kaikenikäisille sopivaa, ehkä vähän tanssia, seurustelua, miksei sauna ja lumihankikin.... ja illan päätteeksi iso yhteinen ilotulitus.
Mistä vetoa, että ilotulitukseen ei saisi lupaa tuolle päivälle vaikka olisi miten hyvä peruste?

****
Muuta: olin viime viikolla kolme päivää töissä. Henki kulkee kuin pendolino, ei kuten vanha lättähattu piipittäen ja puuskuttaen. Hauskaa.
Tuntuu hyvältä olla jälleen ruodussa.