Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 

Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....

Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot

ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.

Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.

Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.

Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!

Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

T niinkuin taimikasvatus, niinkuin turhautuminen

Joku uskoo siihenkin, että siemenet pitää istuttaa jonkun tietyn kuun asennon mukaan. No, meillä nyt feng shui ja kuut on olleet nähtävästi suoraan syvällä ja poikittain kun mitään on istutettu.... niin aiemmin kuin tänäkin vuonna. Story of my life.

Kolme viikkoa kylvön jälkeen kasvaa:  EI YHTÄÄN MITÄÄN. 😠  Ja hiton hyysääminen näidenkin kanssa taas ollut.

Samoista siemenistä kuitenkin työkaverit on saaneet jo vihreää pilkistämään. Joten nakkaan koko hiton systeemin helkkariin ja painun toukokuussa taimikauppaan tai vielä mielummin pistän kasvihuoneen myyntiin ja asfaltoin koko pihan.

Kysyn vaan, että miksi edes yritän kun ei tule kuin sutta ja sekundaa.

UGH!

Hellää helmikuuta

Tammikuusta 2024 jäi päällimmäisenä mieleen jokseenkin hirvittävä liukkaus. Itse asiassa taisi olla ihan alkukuusta myös ne kovat pakkaset, joiden jälkeen föhn-tuuli kävi päälle ja sulatti suuren osan.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että maailma on käveltävissä varovasti, eikä yhtään ainutta nollan ylittävää päivää tarvittaisi, ennemminkin ihan muutama sentti kosteahkoa lunta tuohon päälle. Se tekisi pinnoista miellyttävän tahmeat kävellä rennosti.

Taimikasvatus ei varsinaisesti etene. Jouduin nauramaan itselleni, kun mies totesi, että viime vuonna oli ihan sama tilanne. Kylvin siemenet ja olin kahden viikon jälkeen aivan hermokimppu, kun homma ei lähtenyt vetämään. Huoh!
Luin Jovelan Johannan tekstin noista lämpimistä kasvualustoista, ja toden totta, sehän meillä tässä ongelma on. Nuo turvepotit ovat järjettömän kylmiä, joten ei ihme, ettei idä. Toisaalta ei saa unohtaa faktaa, että kaivoin kätköistä myös mm. myskikurpitsan siemenet vuosimallia 2021 joten itämättömyys lienee myös ihan omaa vikaa. Samoin viime kesänä noukitut ananaskirsikat, jotka eivät ehtineet edes kypsyä. Hulluko olen, kun kuvittelen niiden siemenien sitten jaksavan lähteä kasvamaan?

Missä vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin?

Tekeleet tältä viikolta

Savityöt jatkuivat tauon jälkeen ja ideaköyhänä varastin tämän ajatuksen suoraan Pinterestistä. Kuvittelen siis, että näistä voisi tulla kaikista vähän eri sävyisiä sinisiä, ja jos ripustaisin ne naruun puukeppiin, ne voisi ehkä laittaa koristeeksi seinälle. Jää nähtäväksi. 

Vähän ongelmallista on se, että lasittaa voi vain toiselta puolen. Uuniin ei voi laittaa mitään niin, että lasite on uunin pohjassa, joten pitäisi keksiä tuet, minkä varassa nämä voisi olla ja lasittaa edes suurelta osin. Kyselen tästä lisää ensi viikolla, kun pääsen viimeistelemään ja totean jäävätkö polttoon asti. 

Bono-koira oli reissussa kasvattajan luona viikon verran. Tähän lomaan liittyy myös tällainen "perästä kuuluu" viesti. Kovin hyvin se oli solahtanut kasvattajan perheeseen, sen jälkeen kun ensin 12v mummokoira teki selväksi, että hän on perheen matriarkka ja pomo, ja kaksi muuta tyttöä samoin selvittivät, että he itse asiassa määräävät myös sängyssä paikan, minne vieraan sopii päänsä painaa. 

Oli ilo tehdä lauantaina pitkä aamulenkki kaikkien koirien kanssa. Ilma oli suloinen ja lumi natisi kenkien alla. Bonolla oli valtavasti lukemattomia uutisia matkan varrella eikä kiire ollut kellään.

Nämä kaislat ovat itse asiassa yhden päätien varressa ja minusta tekevät jotenkin ihanasti sellaisen kevätfiiliksetn (vaikka helmikuussa siitä on vielä ihan turha puhua), erityisesti tuota sinistä taivasta vasten. Vähän myöhemmin keväällä aurinko alkaa laskea niin, että kaislat saa siihen punaiseen kiinni. 

Lauantain sauna oli Bonolle myös viikon kohokohta. Meillä Merlin tulee saunaan, se sammuu lähes samantien kyljelleen lauteelle, ottaa ensimmäisen kierroksen löylyt ja haluaa sitten sisälle nukkumaan. Beet sen sijaan jatkaa kierros kierroksen jälkeen. Ne käyvät piehtaroimassa hangessa ja juovat löylyvettä, makailevat lauteilla rentoina ja hiljaa. 

Yhtään koiraa meillä ei ole koskaan tuotu saunaan, kaikki ovat tulleet sinne itse. Ja jokainen on jäänyt nauttimaan. Saunaa ei meillä lämmitetä kovin kuumaksi, sellainen 60 astetta on meistä hyvä. Pystyy hyvin hengittämään ja istumaan pitkiäkin aikoja vaan rentoutumassa. Pata kuitenkin lähtee niissäkin lämmöissä jo kiehumaan hyvin, ja ilma on pehmeän kosteaa.

Meillä on meidän mielestä ihan paras pihasauna!! ♥ 

Pientä myrkynkeittoa

Tehtiin kirpputorikierros, mutta löytöjä ei ollut. Ennemminkin pisti erikseen silmään, että kahdella isolla kirppiksellä oli tosi runsaasti tyhjiä pöytiä ja hyllyjä - ja että ihmiset tuntuvat hinnottelevat kaiken mahdollisen niin, ettei sitä kukaan halua ostaa. 

Osa tavarasta tuntui olevan silkkaa roskiksen täytettä, kuten vanhoja viinapulloja. Jossain pöydässä pisti silmään, että sinne oli tuotu iso osa vähänkin kalliimman tapaisia astioita; oli Taika-mukit, ja -lautaset sekä Muumi-mukit ja vielä jotain muuta Iittalan keittiökamaa. Hinnat vaan oli Taika-mukeissakin samat kuin esim. Prismassa, joten vaikea kuvitella niiden menevän käytettynä kaupaksi. Toisaalta jäin sentimentaalisena pohtimaan, josko perheessä on rahat loppu ja ruokalaskun kattamiseksi kiikutettu kirpparille ne ns. paremmat astiat.

Toisen kirpparin yhteydessä on Minihinta-niminen market. Sen myynti oli sitten kaikkea mahdollista ja vielä vähän. Oli pesuaineita, kynttilöitä, paperitavaraa ja jotain vaatteita. Osa ihan älyttömän halpaa (kuten ostamani tuulilasin pesuneste....) ja osa sitten sellaista, mille ei nyt vaan meillä ollut käyttöä. Mutta kauppa oli hupaisa. Voin tehdä retken sinne toistekin ihan vain katselumielessä. 

Paluumatkalla pysäytin saksalaisen marketin kohdalla, koska niillä on parhaat ja suurimmat inkiväärit. Pari miehen käden kokoista palaa ja pari pussia sitruunoita. Myrkynkeittoon kotona. 

Sulattelin hunajaa lämpimään veteen ja mies päristeli noista hedelmistä mehulingolla varsin tiukkaa tavaraa. Sitä kun ottaa snapsilasillisen aamuisin, luulisi pysyvän tautien loitolla.

Toistaiseksi helmikuu on hellinyt ainakin sään puolesta. Toki se Norjalainen myrsky tuntui melko reippaana tuulena vielä tänään ja savupiipussa vihelteli kun poltettiin. Mutta kiitos, näin saa jatkua.