torstai 29. kesäkuuta 2017

Ilmakasvit

Minähän hankin noita ilmakukkia silloin keväällä.

Hyvin vaikuttavat viihtyneen. Kertaakaan en ollut vielä niitä upottanut veteen kuten hoito-ohjeissa sanottiin, mutta lähes joka viikko olen suihkauttanut vettä lasipalloon ja näköjään se riittää.


Ne roikkuvat pitkässä ketjussa sillä lailla ikkunan lähellä, että ovat ikään kuin tuossa ikkunan karmin kohdalla huoneessa, mutta n. puoli metriä irti seinästä.


Saavat siis runsaasti hajavaloa, mutta ainakaan näin kesäaikaan aurinko ei pääse paistamaan suoraan palloon, koska on niin korkealla.
Siinä on alapuolella telkkari (toistaiseksi), joten palloon ei kävele päin.


Minusta tämä on edelleen tosi viehättävä ja rauhallinen sisustuselementti.
Ja miten helppo.


Upotin ne nyt sitten, ikään kuin ilman lämpimyyteen vedoten, kertaalleen.



Vartin verran pidin niitä vedessä. Laitoin ne muka "pää alaspäin", mutta kellahtivat kyllä samantien noin kyljelleen.
Oletan, että ovat imeneet itseensä sitten riittävästi taas muutamaksi viikoksi.

Eipä tuo upottaminen kovin iso vaiva ollut.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juhannus meni

Olin juhannusaattona aamuvuorossa ja menossa -päivänä iltaan. Mitään varsinaisia juhannusjuhlia ei edes suunniteltu.
Tulin töistä perjantaina ja lähdettiin isän luokse kahville. Siellä olikin pöytä koreana: lettuja ja muuta hyvää. Ai nam, kelpasi! *slurps*

Ja koska olen aina ollut vähän vastavirtaan monessa asiassa, päätettiin ottaa koirat autoon ja ajaa.... minnekäs muuallekaan kuin mattopyykille. Eikös se vähän edes niin mene, että "tee juhlapäivänä sitä, mikä sinulle itsellesi tuottaa iloa, äläkä ajattele mitä muut siitä ajattelevat!"


Minusta mattojen pesu on hurjan hauskaa!!! Varsinkin kun kaupunki tarjoaa hyvän paikan: saa olla melko hyvässä asennossa, matot saa kasteltua ja toisaalta huuhdeltua hyvin, ja on mankeli, ettei niiden tarvitse valua kuivaksi päiväkausia.

Aattoiltana oli muuten rauhallista pesupaikalla. (Yllätys!!)


Pari käytävänmattoa, jotka olivat käytössä Bonon ollessa pentu. Päätin talvella, että pennun jalkojen säästämiseksi jotain mattoa on pakko olla lattialla, ettei se telo niitä. Meillä kun on tosi liukas laminaatti. Ja näiden pesu on kuitenkin melko helppoa.

Joten ne olivat keittiössä ja niihin sitten karkasi pisuja..... ja kevään ovat olleet säilytyksessä.

Kuvasta ei harmikseni näy tuo sävyero, taitettu kulma on pesty ja päälle näyttävä vielä likainen. Ne oli niin eri väriset, että itseäkin vähän ällötti.

Voi veljet mikä hieno tunne kun sai puhdasta!!!  Mäntysuopa tuoksuu vaan niin hyvältä.


Kaverit sai riekkua pesupaikalla rauhassa. Siinä on todella runsaasti maastoa, mitä haistella.


Juhannuksen merkeissä otettiin sitten vielä vähän poseerauskuvaa ruusun edessä.

Tuo juhannusruusu pitäisi leikata kertaalleen alas, koska sisäosa on yhtä kuivaa ryteikköä. En vaan raaski, koska se on niin kaunis kukkiessaan eikä ehkä kukkisi pariin vuoteen leikkauksen jälkeen.
Plus että juuri juhannusruusu on niin piikkinen yksilö, että voin vaan kuvitella miten vaikeaa sen oksien järjestäminen pois pihalta olisi... huh!


Juhannus sunnuntaina sitten oli meidän vuoro kutsua isä avokkeineen kahville.
Heitin valmiin torttupohjan päälle pikaisen mansikkakakun ja täytyy sanoa, että olipa taas kiva mieli sen kahvittelun jälkeen.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Arkihaaste 25/52

Vuosi on suunnilleen puolimatkassa ja minua hirvittää jo nyt, miten pystyn keksimään joka viikolle uudenlaisen arkisen asian.....

Tähän viikkoon kuitenkin sopii haastetta kuvaamaan yksi sana: maalaus.


Meille vaihdettiin ulkolaudoitus joku 12 vuotta sitten. Sen jälkeen pintaa ei ole huoltomaalattu, ja se alkoi olla varsinkin tältä eteläpäädyn osalta melko rupisessa kuosissa. Aurinko kun paahtaa Suomessakin, se on havaittu.

Minä vietin edellisen viikonlopun koirahommissa ja mies oli kiireinen tellingeillä levitellen Vinhaa.
Aikanaan valittiin tuo maali siksi, että rautakaupan mies tarjosi sitä sanoilla "Vinhalla peittyy puu mutta jättää vinhasti syyt näkyviin". Se on ilmeisesti jokin suoja-aine maalin ohella?

Jälki on kuitenkin ollut erinomaista, ja täytyy sanoa, että olen ihan ylpeä siitä, miten kahdessa päivässä talosta tuli yhden seinän osalta kuin uusi.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Iloista ja turvallista Juhannusta!!!

Sekalaisen kuvakavalkadin myötä:


Muka auringon ottoa. Pitkähihainen ja verkkarit.
Bono "kainalossa"... hah!

Taisi olla melkoisen lavastettu kuva.


Ipana on kunnostautunut kesän aikana jo useasti.
Aivan älyttömän ihana tulla kotiin, kun siellä tuoksuu vastaleivottu.....

Miksi, oi miksi, minä en osaa tehdä lusikkaleipiä, ja Ipana heitti niitä kasaan ihan tuosta vaan?

Toisaalta, minähän ostan aitoa voita kun saan palata tähän tuoksuun kerta kerran jälkeen.


Kesä!! Suvi!! Kesä!!


Yrttipurkit keittiössä.
Pitäisi siirtää vähän isompiin, jotteivät kuivuisi.


Paikallisen M-marketin uusin tempaus: jäätelökioski kaupan sisällä.

Koirat toivotettiin tervetulleiksi terassille vesikupilla,
joten mehän iltakäveltiin sitten jäätelöille.

NAM!


Sireeni kukkii... 
huumaava tuoksu!!


Lenkkipolun varrella tukkikuorma.
Tästä kun saisi polttopuita, ei tarvitsisi talvella(kaan) palella.


Olipa kerran myös päivä, jolloin sai riisua pitkät hihat.
Tämä on yövuoron krapulapäivänä.
Aurinko herättää kun paistaa, vaikka sitten luomien läpi.


Edu siirtyi suosiolla vähän varjoon torkkumaan.


Ihan paras kesätee.
Maistuu oikein hyvältä myös jääteenä!!
Suosittelen!

Ei sisällä teetä eli on pelkkä yrttihauduke.


Kirjastosta lukemista.
Pakko lukea sarjaa alusta...


"Pieni" näkkileipä. (Vajaat 30cm)

Jäi harmittamaan, että omasta kaupasta ei tätä nimenomaista leipää
saa kuin valmiiksi leikattuina paloina.

Tämä rinkula on niin herkullinen.


Rodot parhaassa terässä.

IHANAA, NAUTINNOLLISTA 
JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA!!!!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hyvin koiramaiset vapaat

Joskus talvella jo kuulin paikallisen koirakerhon järjestävän kaksipäiväisen kokeen kesäkuussa. Pyysin ja sain viikonlopun vapaaksi, ja vieläpä muutaman arkipäivän siihen perään. Pieni sievä viiden päivän loma siis.

Kun on tällainen sekopäinen koiraihminen ja monessa mukana, ilmoittauduin tuohon lauantain koirajuttuun vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Nuo kokeet on yleensä nimenomaan työntekijälle melko hauskoja, tyypit on hyvällä tuulella ja kun ei oma koira ole kokeessa, ei ole mitään jännitettävääkään.


Kyllähän se yhden sortin kaheliutta toki edellyttää, kun vapaapäivänä kello soittaa viideltä (heräsin itse asiassa 4:40) ja kuudelta olen jo tien päällä.
Mutta tiedättekö, se tunne on kuitenkin melko miellyttävä.

Seiskalta oltiin jo koepaikalla ja purettiin peräkärrystä tavaraa.
Aurinko paistoi ja kaikki oli niin mainiolla tuulella.


Mikäs tällaisessa maisemassa on ollessa? Suomen suvi todellakin kauneimmillaan.


Vähän oli toki edellisenä päivänä sählätty kun reitti koepaikalle oli merkattu. Tuon rytäkön läpi ei sentään pitänyt kulkea, mutta tällä puolella, missä seisoin kuvaamassa, oli ihan hyvää maastoa, ja rytäkön toisella puolella oikein märkää suopohjaa. (Eli siinä ohjatulla reitillä....)


Päivän aikana tuli hoidettua omalta osaltani päivän lenkki/lenkit. 
Jalat oli aika tapissa kun pääsin lähtemään kotiin. Merivesi tuntui viileältä ja ihanalta. Onpahan edes säärikarvojen osalta nyt pudotettu se talviturkki.

Päätettiin käyttää koirat meren rannalla. Bonohan ei ole vielä uinut kuin uimahallissa liivi päällä. 
Tuolla se alkuun vähän kainosteli merta, lähinnä sitä, että laineet tuli nenälle kun sitä vettä yritti haistaa siinä rannassa.

Kannoin sen sylissä nilkkasyvyiseen veteen ja se hoksasi, että siellä on maata tassujen alla, ja sen jälkeen se olikin menoa: reippaasti hypäten lähti uimaan jonkun heitetyn kaislan perään useita kertoja.
Tietenkin hoksasin ottaa videota vasta viimeisellä kerralla kun se oli jo uinut vaikka kuinka pitkään.

*****


Jottei sunnuntainakaan olisi rauha maassa koiratouhujen suhteen, ilmoitin Edun jo aiemmin jäljestyskokeeseen, jonne saimme paikan.

Taas on pistetty lounaissuomalaisia metsiä tarjoukseen (näkyy huonosti) eli puihin liimattu tarjoustarroja näyttämään kuljettu reitti.

Aika kammottava maasto näin capreilla kuljettavaksi. Oli meinaan risua ja ryteikköä ja sääret on kahden keikan jälkeen aivan verillä. (Kannattaisiko ottaa käyttöön pitkät housut, nimim. tämän ennenkin kokenut?)

Mutta hyvä jälki siitä tuli. Vaikka ihmiselle epämiellyttävä kulkea, koira tykkää.


Suurin kiitos olikin se, että meidän tekemältä jäljeltä tuli kokeen paras tulos!!! 
Siinä saa jo oikeasti vähän röyhistellä ja paukuttaa henkseleitään!


Bono tuli mukaan ammuttavaksi. Tälläkään kertaa se ei hätkähdystä kummempaa paukkuun reagoinut. Laukausvarma koira siis.

Me tehtiin pientä treeniä ja käveltiin lenkki sillä aikaa kun muut oli metsässä.


Edu teki työtä, kuten yleensä. ♥
Se on tuollainen metsäpuksuttelija, mies oli tosi tyytyväinen koiraan kokeen jälkeen.

Älyttömän hauskat kolme päivää, mutta kyllä on ihana tietää, ettei tänään tarvitse minnekään lähteä!!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arkihaaste 24/52

Piha jos jotain on arkista.

Tilasin viime kesänä ensimmäistä kertaa sellaisen jättisäkin multaa.
Koska tykkään laittaa paljon kesäkukkia, se on käytännöllinen ja halpa. Viime kesänä rippijuhlien takia oli vielä muutakin laitettavaa niin säkkejä meni meillä kaksi. Kaksi kuutiota. Huh!

Halusin sellaisen tänäkin vuonna. Tarkoitus oli parantaa ja korottaa noita kasvulavoja ja lisäksi laittaa kesäkukkia.

Yllätys ja kauhistus olikin melkoinen, kun kuorma-auto peruutti pihaan ja kuski kysyi minne voisi kaataa kuorman....

Sanoin kahteen kertaan, että oltiin ajateltu, että sen voisi nostaa tuohon (osoitin paikkaa) ja hän nauroi, että muuten meni ihan hyvin, mutta tavara ei ole säkissä.
Heillä ei ollut säkkejä ja koska tämä oli tilanne, laittoivat sitten kuormaan hyvityksenä vielä ylimääräistä, joten multaa olisi nyt parin kuution verran ja minnehän sen siis voi kipata.....


Pystyttekö kuvittelemaan ajatukseni kun pihassa oli vapaana kaksi koiraa ja pari kuutiota multaa??
Minä näin jo edeltä käsin miten tämä homma jossain kohtaa päättyy......


Kärräsin kuitenkin useita kärryllisiä multaa kasvulavoihin ja kuoppasin mm. perunat.


Kuten näette, joku herra nokkelus oli hyvin mukana hommassa.
Olen satavarma, että kun silmä välttää, se kaivaa ne ylös tuolta.....

****
Kesäkukkia laitoin vähän.
Seuraava kuvasarja todistaa mitä tarkoittaa vähän.
Kaksi kuvaa taitaa olla kesäkukista, muut perennoista ja muusta pihalta.....


Etuterassille pariin purkkiin vähän jotain.
Ja herra Linssiluteen oli tietenkin oltava mukana kuvauksessa....


Riippaherne kukkii. Meillä on siis yksi puu, joka on riippuva malli.
Tykkään tästä älyttömästi.


Kaaren purkkeihin viritin tänäkin kesänä ---- 

tähän piti tulla sen köynnöksen nimi 
ja jälleen tuli täysi black out. 
Ei mitään muistikuvaa. Ei ole maljaköynnös vaan joku toinen...  *huoh*
Kelloköynnös? Onko sellaista? 
Tekee vähän sinikellomaisen kukan, sinisen vaaleanpunaisen lilahtava..... 

Viime vuonna ne viihtyi hyvin ja tänä vuonna otettiin purkeista pois
sinne pohjalle laitettu lecasora ja täytettiin pohjaan asti mullalla.
Pitäisi mahtua juurten kasvamaan eikä kuivua niin herkästi.


Kasvimaalla harson alla avomaan kurkku ja kurpitsa.


Nimitän tätä kurkkuyrtiksi, lienee jotain muuta.
Leviää kuin rutto.
Nytkin sitä pitäisi repiä ja sitten pitää ruohonleikkurilla kurissa tuon tason alla.


Pioni, ikiaikojen ihanuus.
Äitini vanha sanonta, että "aina kun pioni kukkii, sataa kovaa" valitettavasti on pitänyt
paikkansa ainakin meillä joka ikinen kesä.

Kukat on niin tuhdit, että sateen jälkeen ovat ihan levällään.


Kasvihuone ammottaa vielä tyhjyyttä.
Olin sillä lailla myöhässä puutarhalla, että kurkut ja tomaatit oli jo loppu.

Mietin nyt mitä tehdä. 
Koska oli pitkään hallaöitä, en hankkinut mitään.
Moni muu on ollut aikainen lintu....


Omenapuukin kukkii vihdoin.


Rodotkin alkaa kohta kukkimaan.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ostoksia

Jonain päivänä minulle käy vielä köpelösti kaiken intoilun kanssa. Lähinnä nettikauppojen suhteen.
Olen niin höynäytettävissä.....

Olen tilannut useammat lenkkerit nettikaupasta. No, niinhän se menee, että nykyään samainen kauppa sitten muistaa käytännössä vähintään kerran pari viikossa sähköpostilla, että "jälleen edullisesti"...
Yleensä poistan nämä viestit jo puhelimesta sen erikoisemmin lukematta.
MUTTA... kun taas kerran lenkkereista tulee molemmat pikkuvarpaat läpi (miten se muuten on edes mahdollista? Onko mulla terävät pikkuvarpaat??), ja kun kilsoja tulee vuodessa kuitenkin yli 2000, kengät on oltava hyvät.

Joten sorruin. Lukemaan. Mainoksia.

Sisäinen Sulo Vilénini huutaa hurraata. Kun halvalla saa....


OK. Ei se nyt tietenkään niiiiiin paha ollut. Haha! Sulo täällä selittelee...

Nämä Merrellin maiharit nimittäin oli jäännöspareja. Onneksi itsellä on niin pieni jalka, että yleensä juuri kokoa 36 jää jos jotain.
Ajattelin, että "testaan nyt ja palautan sitten" mutta nämä istui jalkaan kuin sukat. Ja vasta kotona huomasin, että tuo alaosa on itse asiassa kumia, eli ovat vähän muck bootsin tyyppiset.
Täydelliset Lounais-Suomalaiseen talveen. Pohjissa tehokas telaketjukuvio.

Ei ne Ice Bugeja korvaa pitävyydessä, mutta päätin pitää ja kokeilen tulevana syksynä/talvena miten Merrellit kulkee. Merrell on vanha tuttu merkki ja sopii mun jaloille ja selälle.

Ja oli ne halvat. 
Oikeesti.


Lenkkareitahan menin siis oikeasti ostamaan. Olen vuosia käyttänyt Asicsia. 
Kuten aiemmin kirjoitin, nilkat aiheuttaa harmia ja kenkien on oltava just eikä melkein. 

Sitten osio purnausta:
Kun lähdet hakemaan mistä tahansa kaupasta tossua, jonka ainoa vaatimus on neutraali, hinta nousee samantien satasella. Ihan oikeesti. Mitä tahansa pronaatiotuettua kenkää (= vahva tuki jalan sisäpuolella) saa muutamalla kympillä ns. kalliissakin merkeissä, mutta tällainen tavan tossu on sitten pilattu hinnalla, joka alkaa ykkösellä.....  NIIN EPÄREILUA!

Tilasin kuitenkin testiin tällaiset, itselleni uusi merkki, Mizuna.

Sisätiloissa kivat, istui jalkaan, pohja tuntui napakalta mutta neutraalilta. Joten lähdin testaamaan niitä lenkille. 
Kokemuksia: Hmmm. Jalkapöytä puutuu eli pohja joko ei tue riittävästi (kuulostaa oudolta) tai sitten kengän malli on niin matala, että se puristaa (vaikka löysäsin nauhoja). Ei muita puutteita.

Valitettavasti nettikauppojen säännöt on sikäli typerät (ihan asialliset kyllä), että kun niitä on käyttänyt ulkona, ei oikeastaan voi enää palauttaa. (Onhan niistä silloin jo leikattu laput pois ja vaikka putsaisi, enpä haluaisi itsekään kenenkään valmiiksi kävelemiä kenkiä.) 

Yleensähän siinä käy juuri näin: tuntuu sisällä hyvältä (kun en tepastellut niiden kanssa edes varttia) ja vasta käytössä huomaa puutteet.
Eipä hätää. Käytän tämän parin kyllä, mutta taidan pitäytyä jatkossa omassa merkissäni....

****
Sitten se, mistä olen kaikkein onnellisin.

Alkuun: en ole sitten pätkääkään hame-ihminen!! Tällä lyhyydellä mikään hame ei koskaan istu ja koska omistan vielä paksut jalat, turvallisinta on tunkea ne mihin tahansa housuihin.

MUTTA, minäkös siitä välittäisin.  Hahahah!


Fiftarimekko.
Kuvassa vielä niin, että on vaan neuloilla kiinni "lyhennettynä", 
koska, yllätys yllätys, oli mulle niin paljon liian pitkä.

Vein ompelijalle lyhennettäväksi.

Perniön VPK täyttää tänä vuonna Suomen kanssa sen sata vuotta. Meillä on isot tanssiaiset heinäkuun alussa, ja minä tykkään lavatanssia. Mainittakoon, että osaan valssin askeleet ja muuten olen oikein hyvä soveltamaan.....

Tuon kanssa kun riittävästi pyörähdän, vilkkuu kalsarit....... *hui*

Nyt vaan ankaraa pohdintaa hankinko tälle kaveriksi tennarit (valkoiset vai tummansiniset?) vai oikeat tanssikengät?

Tuo on NIIN KIVA päällä. Kaula-aukon malli sopii tällaiselle pyöreälle, rintavalle pätkälle. Totta puhuen väitän, että se on pukeva millä tahansa vartalon mallilla.
Laskeutuu kauniisti ja oli heti jotenkin helppo päällä.

Olisko minusta kuitenkin mekko-ihmiseksi??  Hihihi!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Jalkavamma

Voi pahus ja pönttö ja mitä niitä onkaan!!  Kiukuttaa kuin sitä Ice Agen oravaa, jonka käpy on jäässä.


Lenkkimaisemaa.
Jotain ihanaa ja rauhoittavaa kuvitukseen.

Minulta on molemmat nilkat leikattu. Nivelsiteet oli lapsena/nuorena niin löysät, että pystyin kävelemään noilla  nilkan ulkopuolen luilla, taittaen siis jalat poikittain alle. (Nyt ällöttää ajatuskin, on se mahtanut olla nättiä katsoa.....)

Tilannetta ei varmasti parantanut se, että halusin harrastaa balettia (jossa ne vääntyi lisää) ja koulussa mm. pituushypyssä laskeuduin aina jotenkin niin, että ne taittui alle. Ne oli aivan kumia.
Taisin kulkea koulun 6-9 luokkien aikana enemmän kyynärsauvoilla kuin omin jaloin, koska ne oli jatkuvasti ongelmalliset. Ihme ja kumma, en saanut liikunnasta kuitenkaan ehtoja...

Teini-iässä päädyin sitten kahteen eri kertaan pöydälle ja ne kiristettiin.


Arvet lisää katu-uskottavuutta.
Vai miten se nyt meni?  =D

Toisessa on L, toisessa J.

Joitain vuosia sitten olin metsässä ja hyppäsin ojan yli laskeutuen oikealle jalalle. Ojan reunalla vaan olikin irtokivi, joka vierähti alta ja kuulin/tunsin rusahduksen oikeassa nilkassa. Muistan ajatelleeni juuri ennen kuin takamus iskeytyi maahan, että "nyt kävi huonosti".
Sattuihan se, mutta itse asiassa vähemmän kuin uskoinkaan, ja itse asiassa jalka tuli paremmaksi sen jälkeen. Side ilmeisesti löystyi vähän ja on nykyään oikeastaan normaali.

Vasen jalka taas. Se kipuili viitisen vuotta sitten kovasti ja loppujen lopuksi siihen piikitettiin kortisonia. Silloinen leikkaustekniikka on nykyään auttamatta vanhentunutta, ja siitä johtuen korjattu paikka kerää ilmeisesti jotain arpikudosta sopimattomaan kohtaan.

Ei toki pidä unohtaa, että se kiusaa vasta nyt, 30 vuotta vanha jalkaoperaatio - aika hyvin asiat siis kuitenkin on!

Mutta hittojen hitsi. Samainen vasen koipi on alkanut jälleen ärtyä.
Nilkan takaosasta säteilee akillesjänteeseen. Kantapää on tosi kipeä varsinkin aamuisin.

Tänään lenkillä sattui niin, että ei kestä painoa päällä. Lenkki siis lyheni kertaheitolla ja myönnettäköön, että kipu oli jossain vaiheessa niin kova, että meni ihan pakki sekaisin kivusta.... jotta kääk.

Ja jokainen arvannee miten se nilkan varominen kävellessä vaikuttaa sitten polveen, lonkkaan ja sitä kautta selkään. Pentele!!!

Tartteeko tässä nyt jotain lääkäriä jahdata moisen vuoksi?

Pöh ja pah ja puh!!!

Tuottaa pikkasen harmia näin jalkojen päällä työtä tekevälle, joka haluaisi kävellä päivittäin sen 5-8 kilsaa....