torstai 25. joulukuuta 2014

Joulu, joulu, joulu tuo, riemun suo.... ♪♫♫♪♫

Kun pistetään hynttyyt yhteen, jossain kohtaa tulee aina keskusteluun, miten joulua kuuluu viettää. Joka perheellä on omat tapansa. Varsinkin lasten kanssa keskustelu voi saada ärhäköitäkin muotoja....

Me ollaan oma osamme jouluista vietetty lasten isovanhempien luona, ehkä nimenomaan heidän perinteittensä mukaan. Jotain tosi rauhoittavaa ja rentoa oli tässä 2014 joulussa, kun oli vain me, meidän perhe ja me viisi päättämässä.

Jouluruuat
Meillä syötiin tänä vuonna todella erinomaista pulled porkia. Sen seurana oli tuoreita vihanneksia, tortilla-lättyjä, kastikkeita, rosolli, peruna- ja porkkanalaatikot sekä kalaa. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt sanontaa "kinkku on kunkku", koska minulle joulun tekee kaikki ihanat kalat, ja isän tyttönä olen todella tyytyväinen, että isän ohjeen mukaan tehty jääkellarin lohi on ja oli äärettömän maistuvaa.


Pieni elvyttävä leipä kahvin kanssa aattolenkin jälkeen. 

Se, mikä oli hauskaa huomata, oli, että nuorisokin viihtyi pöydässä paljon pidempään kuin ns. "normaalin" jouluruuan äärellä. Joonas sen muotoili: "Niin, ensin otetaan ne alkupalat. Mä otan rosollia ja kalaa ja syön. Sit tulee kinkku ja laatikot ja mä syön vaan sen kinkunviipaleen ja ihmettelen kun ei ole edes perunaa sille kaveriksi..."
Nyt meillä istuttiin lähes 45 min. yhdessä, syötiin rauhassa ja höpötettiin, kehuttiin eväitä ja naurettiin kaikenlaisia juttuja.

Tykkäsin!



Ruokaa oli mahdoton määrä. Onni on iso ruokapöytä.


Joulukoristelut
Naurettiin tätä aaton koiralenkillä aamulla. Molempien kodeissa kuusi on kannettu sisään vasta päivä pari ennen aattoa ja sitten se koristelu on ollut joku ihmeellinen juttu nimenomaan jouluun liittyen.
Meillä ei ensinnäkään ollut tänä(kään) vuonna kuusta, vaan vetelin muutaman lampun ja koristeen noihin tikapuihin. Kuusi on toki laatikossa vintissä, mutta sille ei tällä hetkellä ole järkevää paikkaa enkä näe syytä kalustaa koko olkkaria yhden kuusenroikaleen takia.
Tänä vuonna keittiön pöytä on niin ihanan suuri, että sen päähän mahtui myös pieni kukkajuttu parin pallon ja valon kanssa. Kaunista ja simppeliä.  Ja mikä ehkä parasta: ei järjetöntä siivoa joulun jälkeen.
Minähän en kestä joulun pakkojatkamista minnekään tammikuulle, vaan meillä on aina kerätty kuuset ja muut koristeet pois ajoissa, joskus jopa ennen vuoden vaihdetta. Toisaalta laitan kyllä joulun esille jo hyvinkin itsenäisyyspäivänä, koska minusta joulunodottaminen syntyy niistä valoista ja tunnelmasta siinä kaikkein synkimpänä aikana.


Joulun pakolliset
Joulunahan ei saanut mennä kavereille, ei saanut soitella kenenkään ovikelloja eikä varsinkaan saanut pyytää ketään (muita kuin sukulaisia) kylään. Muistan lapsuudesta ne päivät, jotka oli pitkiä kuin nälkävuosi kun kaverit oli kotonaan pihan toisella puolen..... 
Joonas lähti Minnalle jo aaton iltapäivästä, toisaalta ollaan alustavasti sovittu yhdet joulukahvit kavereille huomiseksi (Tapaninpäivä). Ja olisin hyvin voinut eilen kahvittaa vaikka naapureita.... 

Tämä oli hyvä joulu. 
Tonttu Aaltonen ei ollut kovin salainen 24.-25.12. välisenä yönä tonttuillessaan lakki päässä (kulkunen piti yöllä piilottaa lakin käänteeseen ettei kaikki heränneet) töissä. Tänään muutaman tunnin unet, sitten ihana aurinkoinen lenkki noiden nelivetoisten kanssa, jotka pitävät kyllä jalat maassa, oli pyhä tai ei. Pasi ja lapset poikkesivat Pasin vanhemmilla tänään yllätysvierailulla, joten illalla vielä sauna ja rentoa lököilyä ilman suorituspaineita. 

maanantai 22. joulukuuta 2014

torstai 18. joulukuuta 2014

Jouluruuat testiin, osa II

Suru-uutinen tavoitti meidät Thaimaan lämmöstä: isän äiti, rakas Mamma, on päässyt lepoon. Niin surullista kuin se onkin, asia on kuitenkin ollut odotettavissa jo melko pitkään. Kohtuullisen rauhallisin mielin siis.
Suruun sekoittuu hullulla tavalla iloa: vanhukset lentävät Thaimaasta hautajaisia varten joulun jälkeen, eli tapaamme heidät kuitenkin tämän(kin) talven aikana.

****
Rakennan kuitenkin omalle perheelleni joulua näinä vapaapäivinä, ja lisättäköön että hyvällä joulumielellä kaikesta huolimatta.

Tänään testiin lähtee joulun välipäivien eväs, se, mitä mahdollisesti tarjoan myös noille omaisille kun tänne lennähtävät: pulled chicken eli riivitty kana.
Meillähän syötiin kinkkua jo Joonaksen synttäreinä marraskuun lopulla. Nuoren miehen oma toive synttäri"kakuksi" tuo sika oli, ja joulun aterialla tarjolla onkin jotain ihan muuta.....

Mutta jottei joulu olisi yhtä ja samaa evästä, päätin kokeilla myös jotain eksoottisempaa. Siksi siis testiin tämä kotkotti.

Ostin 8 kpl mauttomia koipireisiä, koska google kertoi, että luullinen liha on maukkaampaa. (Kauppa ei tarjonnut rintaleikkeitä, joita olisin ostanut....)
Kuorin ne, eli nyljin nahat pois, ja keittelin haudutusliemen:

Kahvipannullinen (Moccamaster) kuumaa vettä
kunnon plöräys (3-4 rkl) kanafondia
4 tl Sambal Oelek -tahnaa
2 tl inkivääritahnaa
lihaliemijauhetta
sipulijauhetta
valkosipulirouhetta

Kanat laakeaan uunivuokaan, liemi päälle, folion alle ja reiluun sataan asteeseen. Netti kehotti pitämään siellä kaikkea kolmesta viiteen tuntiin joten katson missä vaiheessa tarvitsen uunia johonkin muuhun.....

****
Kana oli uunissa reilut 3 tuntia. Sen jälkeen ne lähes "nyhtäytyi" jo katseesta... joten revin lihat erilleen isoon kulhoon, osin haarukalla, pääosin sormin.
Kommentti tässä kohtaa: en osta ensi kerralla koipireisiä, niistä menee hurjan iso osa tavaraa roskiin. Uskon, että jostain filepihveistä tulee ihan yhtä hyvää, luultavasti nopeammin koska ovat lähtökohtaisesti mureita.

Sitten keittelin sille (hyvin reilusti soveltaen) maustesiirapin:

2,5 dl kanojen keittolientä (otin talteen kaiken, sitä oli vielä litran verran)
2,5 dl fariinisokeria
5 tähtianista
valkosipulirouhetta
2 tl Sambal Oelekia
1 tl inkivääritahnaa
1 tl sitruunatahnaa
loraus Kikkomania

Keittelin sitä vajaan puoli tuntia, se vähän siirapoitui. Sitten vaan uudestaan siivilän läpi kannuun ja pikkuhiljaa kanojen päälle, välillä maistellen.

Havainto: joukkoon sopisi varmasti pieni loraus jotain etikkaa. Tekisi mausta vähän vähemmän imelän ja ehkä jotain hapanimelää. Tosin näin makeanakin se oli tosi hyvää!!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Juosten juustoa

Jottei aika kävisi pitkäksi näin yövuorojen välissä, mikäpä olisi parempi päivä soveltaa jotain netistä löytämiään ohjeita....

Koska juustot kuuluvat meillä jouluun samoin kuin monella se sika, kokeilemaan, jotta tietää sitten mitä ehkä pitää vielä tehdä erilailla.

Jos haluat kokeilla, tämä on vähän tällainen "tee kuten minä sanon"-ohjeistus.

Edeltävästi olen käynyt ostamassa elintarvikelämpömittarin, käytännössä ilmeisesti kuten mikä tahansa kinkunpaistomittari, jossa siis pitkä piikki ja digitaalinen näyttö pitkällä johdolla. Jo vuosia sitten olen hankkinut jostain kirpparilta muistaakseni juustomuotin. Lisänä on kiva olla pätkä tai kaksi vanhaa vauvan pukluliinaa eli sideharsorättiä.




Tein itselleni aamuteen ja samalla 10% suolaliemen.
1,5 dl merisuolaa ja 15 dl vettä, osa siitä suoraan kahvinkeittimestä. 
Loppujen lopuksi päädyin laittamaan liemeen vielä reilun ruokalusikallisen sokeria.


Näistä se lähtee?


Maito kattilaan, mittari heti kehiin, hidas kuumennus 37 asteeseen, 
jolloin ruokalusikallinen juustonjuoksutinta joukkoon, 
kuumennus jatkuu, kunnes maito 42 asteista, 
ja tällöin kattila sivuun.

Koska induktioliesi on tosi sähäkkä, pidin liettä melko pienellä, lisäksi heiluttelin maitoa koko ajan (mittarin piikkiä väistellen) puuhaarukalla, jotta lämpö olisi tasainen.


Juustoutuva maito sai levätä hellan reunalla 20-30 min, 
jonka jälkeen vetelin ihan veitsellä siihen ristiviillot. 
Jätin sen vielä seisomaan n. 10 minuutiksi.


Kuva hämää. Mätin siis juustomassan harsolla vuorattuun siivilään, 
pusertelin ja puristelin sitä melko railakkaasti. 
(Tässä kohtaa viisaammat käyttävät esiliinaa, se hera roiskuu ihan joka ilmansuuntaan, 
olo oli kuin olisi lehmää lypsänyt.)  
Tuo juoksutin tuntui tekevän koko maitomäärästä juustoa, joten loppujen lopuksi kaadoin sen juustoisen maidon vielä siivilään ja jätin valumaan. 

Valutin reilun tunnin, sitten otin harson ja puristelin sitä vielä todella kunnolla. 
Juuston tuntuma oli tässä vaiheessa jotakuinkin raejuustomaista.
Sitten mätin juuston muottiin. Idea on, että se valuu vielä ja kiinteytyy, 
jonka jälkeen se vielä upotetaan suolaliemeen suolaantumaan toviksi.

****
Hyvä äiti -päivä tänään. Keitin vielä ison kattilallisen riisipuuroa nuorisolle juustoepisodin päätteeksi. *tap tap* omalle olkapäälle.

****
Jatkoa/muokkaus:

Se valui jääkaapissa vielä toisen tunnin, reilunkin, jonka jälkeen taputtelin sen irti muotista. Oli melko kiinteää. Sanoisin, että yön yli valuttaminen on paras vaihtoehto.

Viipaloin neljään osaan ja upotin jokaisen tuohon suolaveteen n. 10-15 sekunniksi. Hiukan se murustuu sinne veteen, tosi varovasti pitää käsitellä, mutta toimii.

Jei!! Olen tyytyväinen. Testikappale on hyväksi havaittu (ja lähes syöty, ilman että kukaan muu on vielä edes maistanut...) ja nyt tiedän miten askartelen SEN juuston jouluksi. 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulupaniikki?

Hankkisiko joulupaniikin?
Töissä kuuntelin kun jengi kertoi mitä oli jo tehnyt ja mitä vielä aikoo tehdä - enkä tässä yhteydessä puhu sanaakaan mistään siivouksesta....  - ja se alkoi vähän nostaa päätään. Minähän olen vasta tehnyt listan. Jaiks!!

Ajatus oli, että menen viikonloppuna kaupoille, koska kala kestää kolmisen päivää  tekeytyä. Ostan samalla muutkin ja pikkuhiljaa siinä alkuviikosta nysvään sitten sen siivouksen ohessa jotain....

Ehkä se joulu kuitenkin tulee ja menee omalla painollaan, panikoin sitten tai en.

Ainoa, josta keksin ihan itse ottaa vähän kierroksia, on juusto. Tykkään hurjasti noista kotijuustoista ja olen niitä milloin milläkin menestyksellä tehnyt (lue: kokeillut tehdä), ja aina saanut parempaa joko kaupasta valmiina tai esim. joltain pitopalvelulta.
Ajattelin kuitenkin tänä vuonna kokeilla jotain ihan uutta, nimittäin juoksuttimella tehtyä juustoa. Tarina sen onnistumisesta (tai ei) myöhemmin... taidan kokeilla yhden satsin hyvissä ajoin ennen eli käytännössä kun nämä tulevat yöt on lusittu, ja jos ohje toimii, sitten lisää ensi viikolla.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Päivän puuhia

En muista milloin olisin aloittanut työviikon maanantaista. Yleensä teen kuitenkin 5/6 viikonlopusta töitä joten mun maanantai on milloin sattuu.

Viime viikolla oli kesälomalla 3 päivää (9 vapaata), ja viimeinen vapaapäivä kului iloisesti pääkaupungissa. Työpaikan tyhy-ryhmä oli varannut bussikyydin Hesaan naisten käsityömessuille, ja vaikken messuilemaan mennytkään, oli päivä muuten oikein iloinen. Tapasin ihanan ystävän kahvin ja jutustelun äärellä, maailmasta tuli jälleen parempi paikka, ja lisäksi toimitin muutamia tontun puuhia ja nautiskelin jouluvaloista ja muusta tunnelmasta. Täytyy sanoa, että näin maalaisena oli vähän sellainen "maalaisjuntti kaupungissa" olo. Tuollahan on tosi kansainvälistä meininkiä, paljon kahviloita ja hurjasti jouluvaloja ja sellaista suuren maailman bling blingiä. (En muista milloin olisin ollut ihan Hesan keskustassa viimeksi.....)

Joka tapauksessa aloitin työviikkoni maanantaina ja olinkin sitten kolme päivää sekaisin mikä päivä on.
Tänään viikon ainoa vapaa ja tästä vielä neljän putki ennen paria vapaata.

****

Joulu on jo lähes täällä. 


"Joulupuu" on rakennettu.


Ainakin joku on ollut kiltti....


Pasin herkut. 


Muillekin jotain pientä.


Eeva-Liisan Zamioculcas-parka puettiin myös jouluasuun, se kun sattuu olemaan tuossa esillä. 

****

Tein jo illalla valmiiksi sapuskan, koska sekä Pasi että Ronja oli lähdössä aamulla aikaisin ja halusivat eväät. Sikäli kiva, että me Joonaksen kanssa vaan sitten nautiskeltiin lounaasta kun nälkä tuli. 

Pari kakkua leivoin, taatelikakkua jälleen, ja lisäksi melko hauska Ikean sitruunakakku. Ikea myy valmiita pakkauksia, joihin lisätään vain vesi. Vähän kuin iso maitopurkki, ja ravistamalla pitäisi selvitä. Toinen oli sitruunamuffinssi-taikina, jonka siis kaadoin vaan leipävuokaan ja se julistettiin nyt kuivakakuksi, toinen leipätaikina, joka odottaa vielä kokeiluaan. 
Sellainen vinkki, jos ostat, että älä luota siihen ravistelun voimaan. Hakkasin meinaan todella pöytää vasten, että "jauhot olisivat irtonaisia" kuten ohjeessa sanotaan, ja silti purkin pohjalle jäi yli puoli desiä kuivaa tavaraa ravistelun jälkeen. Eli itse aion jatkossa kaataa sen vuokaan ja sekoittaa vatkaimella. Tässä siis leipäpakkaus. Kuulostaa hyvältä. 


****
Jälleen kerran laskin opiskelijan harjoittelusta hyvällä arviolla. Mulla on nyt muutaman kerran käynyt todella tuuri, ja olen saanut innostuneet ja kovasti kyselevät ja reippaat opiskelijat. Niitä on kiva ohjata ja helppoa, kun uskaltavat sanoa, että "et muuten ole kertonut tätä", koska kun samoja asioita pyörittää itse ja toisen kanssa, unohtaa mitä on jo kertonut ja mitä ei. 



lauantai 6. joulukuuta 2014

Kakkua

En koskaan noudata mitään ruoka- tai leivontaohjeita.
Torstain ruoka-Hesarissa oli kuitenkin niin mielenkiintoinen juttu, että päätin kokeilla. Ja koska resepti oli niin kummallinen, se tuli luettua ja noudatettua grammalleen.


Tältä se näytti lehden jutussa.
Ensimmäinen ongelma: en omista yhtä saati kahta 20 cm vuokaa..... 

Sovellus alkoi siis tässä vaiheessa.


Tässä se on valmiina esillä päiväkahvilla. 
En halunnut päälle mustikoita, koska ne sotkevat kerman, jollei ole ihan tuoreita pensasmustikoita.



Kahvina Malawi Pamwamba, tuorepaahdettuna papuina, vastajauhettuna.
Päälle sekoittelin Alpron soijamaidosta (maku vanilja) kevyen vaahdon. 


Ja tältä se näytti sen jälkeen kun perhe oli lopettanut. 
Johtuen tilanteesta kakkuvuokien kanssa en rakentanut siihen kuin kolme kerrosta.

Kannattaa kaivaa resepti Hesarista jos kiinnostaa. 
Blue Velvet Cake

Hyvää ja rauhallista Itsenäisyyspäivää!





Allekirjoitan välittömästi aloitteen, jossa Finlandia-hymnistä ehdotetaan uutta kansallislaulua Maamme-laulun sijaan.



(Ei saa ymmärtää väärin: Maamme-laulussa ei ole mitään vikaa, mutta tämä on huomattavasti juhlallisempi ja lisäksi tehty vain ja ainoastaan meille, toisin kuin nykyinen, joka on myös Virolaisten kansallislaulu.)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Lista

Rakastan listoja.
Parasta kaikessa, on se sitten matkalle lähtö, joulun tulo, lasten synttärit tai jotain muuta, on se, kun voi listata asioita mitä pitää tehdä ja sitten suunnitella missä ja miten ne tehdään. Ihan oikeasti. Hullua? Takuulla.

Nyt keittiöstä löytyy paperi, jossa lukee

peruna
porkkana
punajuuret
sipuli
suolakurkut

Muista kuohukerma!!


omena
peruna
sipuli
suolakurkut
pari kermaviiliä

Muun muassa näistä koostuu meidän joulupöytä tänä vuonna....  =D

Ensimmäisestä koostuu rosolli, toisesta perunasalaatti. Ja kaupassa kuljen nuppi turvoksissa siitä, että kahdessa kohtaa lukee suolakurkut ja käyn purkin toisensa jälkeen läpi, että onhan varmasti kaikki.

****
Mun työkaverit uskoo ihan oikeasti, että inhoan joulua ja kaikkia muita juhlapyhiä. Sanottakoon nyt kerralla, että se ei pidä paikkaansa. Joulu on tosin ainoa juhlapyhä, josta todella pidän! Inhoan näitä perussuomalaisia ryyppyjuhlia tyyliin vappu, juhannus ja uusivuosi, mutta pystyn varsin sujuvasti viettämään niitä hyvässä seurassa syöden hyvin ja seurustellen.
Tuo käsitys lienee peruja siitä, että yleensä tarjoudun vapaaehtoisesti töihin noina juhlapäivinä, koska meillä on osastolla pienten lasten äitejä, joiden on kiva saada olla mm. jouluaattona kotona ja koska itselleni joulu on mielentila eikä tietty päivä kalenterista. Jo tuolla aloittaessani sanoin, että meillä ei lapset usko enää joulupukkiin eikä siihen, että äiti olisi kotona. Lisäksi tässä muutaman viime vuoden aikana meillä on vietetty joulua niin eksoottisissa ympäristöissä ja niin kummallisina päivinä, että olen jo sillä todistanut, että se voi olla muutakin kuin puuronsyöntiä ja kinkkua nimenomaan 24.12.

****
Veronpalautuspäivä.
Sattumalta juuri tänään lähden ostoksille. Syynä ei ole palautukset vaan se, että MunaTaxi tulee Saloon juuri tänään. Olen tilannut yhtä sun toista lystiä tälle päivälle joten melkoinen läjä sapuskaa odotettavissa.
Käyn toki samalla vähän katsomassa jos jotain sellaista osuu silmään, mitä perheessä tarvitaan. Olen jo vuosia sitten lakannut ostamasta lahjoja vaan lahjojen ostamisen vuoksi.
Pojalle huutelin äsken yläkertaan tarviiko hän jotain sukkaa, kalsaria tms. mutta vastaus oli, että "anna mielummin rahaa farkkuihin niin haen ne joulualesta" joten saamansa pitää.

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...