lauantai 27. huhtikuuta 2013

Pikkukoiran potkut

No niin, otsikko on taas hämäävästi sen kuuloinen, että Leyserillä olisi asiaa. Pikkukoiraa ei kuitenkaan olla potkittu sanan siinä merkityksessä, vaan Pikkukoira on saamassa potkut - nimittäin vartiokoiran tehtävistä.


Postipaketti valmiina, Pikkukoira lähtee.....   =)


Tässähän kävi niin, että tulin lauantaina töistä kotiin, istuin keittiössä ja keittelin kahvit kun en ollut ehtinyt töissä hörppäämään edes kupillista.
Ovelta kuului epämääräistä koputusta johon en reagoinut, koska lasten kaverit tapaavat joskus kopauttaa ja kävellä sisään, ja Lotta oli häärännyt jotain eteisessä. Kuuluu kuitenkin oven avausääni, jota seuraa mielipuolinen haukku. Tämäkään ei ole tavatonta. Joskus joku vähän harvemmin käyvä kaveri saa toki haukut.....

Sitten kuuluu Lotan ääni: "Äiti, tuu käymään täällä", ja kun menen eteiseen, meidän terassilla on polvillaan vieras mies (lue: puolalainen taulukauppias) joka RAPSUTTAA meidän "vahtikoiraa" eli Pikkukoiraa. HÖH!! Kun menen, hän nousee ylös ja näyttää jotain lappua, johon minä tietenkin että "ei, ei, ei tänään".... väsynyt kun olin. Mies hymyilee, sanoo "hyvä, anteeksi" ja kääntyy lähteäkseen. Edu-RONTTI heiluttaa sille häntäänsä ja liehakoi minkä ehtii..... ja mies ei ota askeltakaan, koska Karo (hahaa, meillä on sittenkin vahtikoira!!) tuijottaa sitä eikä mies ilmeisesti uskalla lähteä ohittamaan.

Kyörään Vanhanrouvan pois ja mies kävelee pihalta.

Vasta tässä kohtaa tajuan, että jos lapset olisivat olleet yksin kotona, koirat ei siis reagoineet merkittävästi, ja tämä olisi voinut olla niitä "voinko saada lasin vettä ja tyhjentää teidän omaisuuden sillä välin" tyyppejä. Hätkähdytti toki.

Vasta reilu kuukausi sitten tuli toinen mies kun olin yksin kotona aamulla. Koputus sai raivoisat haukut, ja pitelin Edua niskavilloista kun avasin, ja tämä mies taas totesi naama valkoisena "a dog, a dog..." ja lähti juosten, hyppäsi loppujen lopuksi vielä aidan yli päästäkseen nopeasti pois pihasta. Eduhan lähti multa käsistä ja jäi portille haukkumaan.....
Silloin ajattelin, että toivottavasti viesti kulkee eteenpäin, että siihen taloon ei tarvi mennä kun ne hullut koirat on siellä. Eli oliko tämä joku toinen tarkistuskerta vai oikea kauppias? PAH!! En halua miettiä. Mutta ovet pysyvät lukossa....

Onneksi ei ole postilaatikkoa mistä pudottaa mitään epämääräisiä herkkuja........   hyi mikä ajatuskin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Vapaa viikonloppu, Blondi, sairastupa

"Ystävämme" Yrjö tuli kylään.  =(

Keskimmäinen aloitti to-pe yönä yökkimisen, oli aamulla haamunkalpea ja jäi sohvalle päiväksi. Iltapäivällä söi jo popcornia, joi vettä ja söi illalla nälkäänsä (!) salaattia.

*********

Itsellä poikkeuksellisesti vapaa viikonloppu. NIIN ylellistä!

Lauantai oli päivä, joka muistetaan: aamulla koiralenkki ja aamukahvit parhaassa mahdollisessa seurassa @ Mäntytien puolimatkan krouvi. Pihalla autojen renkaiden vaihto, vähän haravoimista, vadelmien leikkaus, pyykkiä. Aurinko paistoi kirkkaasti aamusta iltaan.
Pojat hakivat kesäkumien ilmauksen yhteydessä vähän grillattavaa ja syötiin terassilla, naapurin isäntä liittyi kutsusta seuraan kun oli "poikamiehenä" päivän. Päiväkahvit vielä erinomaisessa seurassa.
Illan suussa sukulaiset poikkesivat vielä sen verran, että hakivat korvikset, jotka ostimme Hua Hinistä varta vasten pyynnöstä. Lisää hyvää seuraa, hyvää kahvia jne.

Ja kun he tekivät lähtöä, eikös meidän portin takaa kulje parivaljakko emäntä + koira meidän lainalapsen perheestä, ja hän heittää "tuletteko saunaan, se on lämmin". Eipä meitä tarvinnut kahta kertaa pyytää!!

Saunareissu vielä naapuriin, jossa ihan parasta seuraa, hauskaa höpöttämistä lähelle puoltayötä, ja niin maailma oli taas loistava paikka ainakin yhden päivän.

********

Aamu ei sitten valjennutkaan niin kauniina. Kirjaimellisesti oli toki upea paiste. Mutta yöllä kun pesin hampaita, nuorimmainen on vitivalkoisena oven takana, ja syystäkin se oli pakko päästää vessaan.....

Nyt talo siis sairastupana: yksi on jo noussut, kaksi on vielä makuulla ja kaksi odottaa koska se iskee.......

********

Tämä Blondi sitten ajatteli, että alkuperäisestä suunnitelmasta mennä ulos syömään ja ostoksille pidetään kiinni. Väki vaan väheni.

Olin aamun koiralenkillä hakenut suolakeksejä pahoinvoiville, ja ottanut mukaan pelkän pankkikortin ettei koko lompakkoa tarvinnut kantaa.

Tarviiko edes kertoa loppuun?

... ...

Kätevää olikin huomata kun ruokatilaus oli jo tehty, että minulla ei ole minkään valtakunnan maksuvälinettä matkassa.
Tässä kohtaa saattoi olla onni onnettomuudessa, että isäntä on toinen niistä makuuasennossa olevista: soitto kotiin selvitti tilanteen hänen siirrettyä nettipankissa rahaa lapselle, joka toimi maksumiehenä.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Netissä tyhmyys tiivistyy

Pyydän jo valmiiksi anteeksi tuntemiltani tuomareilta ja harrastajilta. Tämä ei kohdistu yhteenkään henkilökohtaisesti tuntemaani tuomariin tai keneenkään, kenen kanssa olen lajia harrastanut tai asiasta joskus keskustellut vaikka vaan kerran, kasvokkain.

Rakkain lajini MEJÄ kukkii myös Facebookin ihmeellisessä maailmassa. Samaan harrastukseen hurahtaneet voivat vaihtaa ajatuksia, kertoa huolistaan (kuten nyt kevään viivästymisen ja tulevien kokeiden onnistumisen suhteen) ja muutenkin ideoida lajia mahdollisesti jopa eteenpäin. Jokunen tuomarikin kirjoittelee siellä ihan omalla nimellään.

Ihmiset myös valitettavasti tuntuvat paljastavan oman idioottimaisuutensa (tässä kohtaa se anteeksipyyntö!!) tai ainakin sosiaalisen median lukutaidossa olevan puutteensa tuolla palstalla. Tyyli on "jos et ole samaa mieltä, olet eri mieltä". Mustavalkoisuus kunniaan, ei ole olemassa harmaan eri sävyjä.

*syvä huokaus*

Jos ihminen ei osaa kirjoittaa äidinkieltään edes auttavasti, käyttäen välimerkkejä ja isoja kirjaimia, jolloin lukijan on ehkä mahdollista havaita missä yksi lause alkaa ja toinen päättyy, olisi syytä vähän petrata asiaa. Myös täysin turha tarkoituksellinen provosoiminen tuntuu älyttömältä. Haluaisin tietää kuka asiassa voittaa, jos samasta asiasta pitää aloittaa jo kolmas keskustelu kuukauden sisään?

(Ymmärrän. Te, ketkä mahdollisesti luette tätä ettekä ole lukeneet keskustelua, tämä viesti on kuin kirjoittaisi sujuvaa belgiaa....  sorry!)

Valitettavasti tietyt ihmiset ovat minun silmissä pilanneet maineensa siltä osin, että toivon ettei kukaan tule ehdottamaan, että minä soittaisin heille ja pyytäisin meidän kokeisiin. Luultavasti ovat hyviä tyyppejä, joilta vaan puuttuu juuri se kohta sosiaalista osaamista päässä, jota minä toivon.

UGH, olen puhunut. (Turhaan.)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Poliittisesti korrektia harrastamista

Sosiaalisen median "hauskat" puolet tulevat hyvin esiin, kun sukeltaa harrastepiirien sivuille. Jokainen lajia kokeillut on lajin mestari ja tietää juuri tarkkaan miten sitä lajia harrastetaan. Ja pois ne, joilla on poikkeavia mielipiteitä! NIH!
Harrastaessa sitä kuvittelisi, että kun asian voi tehdä usealla eri tavalla, jos lopputulos on sama, mitä väliä miten homma on tehty. Mutta ei. Jos pitsit nyplätään oikealta vasemmalle, nehän nyplätään oikealta vasemmalle. Vaikka vasemmalta oikealle tehty olisi jopa hienompi, niin EI VOI TEHDÄ, se on väärin.... *huoh*  Toisilla ilmeisesti iso ego ja pienet.... *piiiip* ... johtavat siihen, että jonkunasteinen pelko iskee kehiin heti kun ehdotetaan uusiutumista ja/tai toisenlaista lähestymistapaa.

Ehkä johtuen Nokia-historiastani, opin yli 10 vuoden aikana, että ainoa pysyvä juttu maailmassa on jatkuva muutos. Nimenomaan työelämässä. Ja kyllä, olin ehdottomasti itse yksi niistä vastaanhangoittelijoista ja niistä, jotka olivat sitä mieltä että jatkuva muutos on pahasta.... mutta fact of life vaan on, että näin se menee. Ota tai jätä.

Välillä ottaa vaan NIIN raskaasti pannuun, kun sanot oman mielipiteesi ja korkeintaan odotat siihen perusteltuja vastauksia ja/tai vastalauseita, ja ainoa mitä saat vastaan on suunnilleen nimittely. Jurppii myös se, että pitää aina miettiä miten kuka tahansa kuulija asiaan reagoi, eikä saa sanoa mitä oikeasti ajattelee.
Tämä poliittinen korrektius jotenkin tuntuu kumuloituvan nimenomaan koiraharrastuksissa (johtuen ehkä siitä, että en paljon muuta harrasta porukalla...)

Jos sanon tekeväni koirasta nahkarukkaset sellaisena päivänä, kun olen herännyt väärällä jalalla, kahvi on loppu ja koira on tehnyt jotain oikein ääliömäistä, kuten vaikka kuseskellut olkkariin, johan on kohta rivi ihmisiä naputtamassa, että "pitääkö sulta ottaa se koira pois" ja "taidan soittaa Leyserille".
Ja kun joku toinen tekee saman, sille naureskellaan hyväntahtoisesti ja kysellään mitä ihmettä Rekku tällä kertaa mahtoi keksiä.

*******

Jälkihuomio ihan vaan kaiken varalta: tänään heräsin melko hyvin nukkuneena, aamuteetä oli jo keitetty valmiiksi (kiitos, tytöt ♥ ) ja koirat käyttäytyivät erinomaisesti aamulenkillä. Sain jopa sitä kahvia poiketessani puolimatkan krouvissa ennen lounaan tekoa...

MUISTUTUS:
Muistakaa madottaa eläimenne nyt keväällä!! Itse hoksasin asian eilen. Tänään töihin apteekin kautta.




keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kuvia

Vähän kuvasaastetta.


Sauna 10.4. asussaan välittömästi ennen kuivatushärvelin sisäänajoa


Pikkukoira päikkäreillä


Karon alahampaat


Edun takatassu, tuoksuu popcornilta  =)


Koulurauhaa?

Mihin olemme menossa tässä maassa, jossa se opettaja, joka poistaa päätään aukovan ja hävyttömyyksiä heittelevän oppilaan ruokasalista häiritsemästä kaikkien ruokailua, saa potkut?? Minkälainen esimies (rehtori) tuossa koulussa toimii, kun ei pidä alaistensa puolta, vaan itse lähtee ajojahtiin yhden opettajan saamiseksi pois koulusta?  Miksi ensimmäinen ajatus oli, että "saakeli, naisjohtaja, joka pilaa nyt kaikkien naisten maineen" ja "olikohan kyseessä jotain henkilökohtaisempaa skismaa, minkä akka sai näin purettua"?

Haluaisinpa nähdä mitä omat työkaverini sanoisivat, jos itse alkaisin töissä kulkea huppu päässä ja haistattelisin kun siitä huomautettaisiin. En osaa edes kuvitella, että esimieheni saisi potkut jos ojentaisi minua asiasta, päinvastoin. Minähän siinä varoituksen saisin. (Ei huolta, en aio kokeilla.)

Ylen nettisivuilla oli mainio kirjoitus aiheesta: http://yle.fi/uutiset/anna_perho_tyokaverini_laski_sika/6572450

********
Perniössäkin tämä suosittu Kiva Koulu -hanke pyörii ainakin ala-asteella. Yläasteesta en tiedä. Mutta niinpä vaan sieltäkin uutisoitiin tänään, miten eräs, jo pidempään koulukiusattu oppilas oli hermostunut kiusaajiinsa (??) kotitaloustunnilla ja tarttunut keittiöveitseen.
Tilanne saatiin nopeasti rauhoitettua eikä henkilövahinkoja (fyysisiä) tullut. Koulun kaikkien oppilaiden vanhemmille lähti käsittääkseni aiheesta kuitenkin viesti, ja oppilashuoltotyöryhmä on asiaan puuttunut. Mieleen vaan tuli, että jos kaveria on koulukiusattu jo vuosia, olisiko SIIHEN pitänyt puuttua jo vähän aikaisemmin? Ehkä tämänpäiväinen oli vasta alkusoitto, ja seuraavalla kerralla uhkailu ei tapahdu koulun tiloissa ja/tai sellaisessa paikassa, jossa aikuinen pystyy siihen puuttumaan välittömästi. Lopputulemaa voidaan arvailla ja muistella muutamaa julkisuudessa ollutta tapahtumaa.....

Samanaikaisesti Salon älytön kaupunginhallitus vääntää kättä yhden yläasteen lopettamisesta ja sen koulun oppilaiden jakamisesta muihin kaupungin yläasteihin.
Maalaisjärjellä ei asiassa ole pätkääkään käyttöä: onhan selvä, että 500 oppilaan koulu on turvattomampi (lue: huonompi) vaihtoehto kuin pari 250 oppilaan koulua. Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan, milloin jotain vakavampaa sattuu. Sitten voidaan taas levitellä käsiä, että "mistäs sen olisi voinut tietää"....

Ylläoleva ei sikäli koske omia tenaviani, koska eihän tänne periferiaan mitään oppilaita voida kuljettaa. Mitä siitä, että meillä on hiljattain peruskorjattu koulu, jossa on ylimääräistä tilaa. Kantatie 52 Salo-Perniö -välillä kulkee todistettavasti vain täältä Saloon.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Porkkanakakku

Yövuorossa vaihdettiin suunnitelmia seuraavan päivän suhteen ja kuinka ollakaan, sekä Irinalla että minulla oli tiedossa leipomista. Irina jakoi mahtavan ohjeen, jota kokeilin ja suosittelen:

MEHEVÄ PORKKANAKAKKU

1 dl pähkinärouhetta
5 dl porkkanaraastetta
1 dl ananasmurskaa
2 dl öljyä
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
(Laitoin itse myös kardemummaa ja ihan vähän neilikkaa)

Sekoita keskenään porkkana, pähkinärouhe, ananasmurska, öljy ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä edelliseen. Sekoita hyvin.

 Paista 175°C n. tunnin verran, pellillä vähemmän aikaa riittää.

Kuorrutus

200g mautonta tuorejuustoa
3 dl tomusokeria
vaniljasokeria
(Itse sulatin 25g margariinia vielä joukkoon)

Sekoita keskenään ja levitä kakun pinnalle. Koristele esim. nonparelleilla.

Lenkkiä ja leipomista

Vastahan pääsin kehua retostelemasta miten selkä on ollut koko talven kunnossa, kun olen aktiivisesti vältellyt metsäteitä. Haa.
Sitten tuli jäätä ja lunta myös pyöräteille (kaupungin säästöbudjetti, buuuu!) ja niinpä vaan lipsui ihan pyörätielläkin. Plus että sauna ja siihen liittyvä venyttely on nyt pois käytöstä....  *huoh*
Olen tosiaan niin tönkkö. Notkea kuin Reinikaisen rottinki.

"Löysimme" koirien kanssa yhden vanhan tutun metsäpolun, joka oli käveltävissä aamuisin, kun yöpakkaset oli jäädyttäneet pinnan hyväksi. Iltapäivisin upposi ja lipsui. Pari kertaa ja olin valmista kauraa.... hitsi.

(Pitääkö mun antaa periksi ja luopua tästä "periaatteesta", että venyttely on ihan homojen hommaa....?)

***********
Kivoja lenkkejä on kuitenkin tehty, koirien kanssa ja ilman. Virittelin myös lenkkitossut pitkästä aikaa samaan tahtiin kuulokkeiden kanssa ja hölkkä kulki yllättävän kivuttomasti. Jee!!

Koirat taas nauttivat edelleen suunnattomasti näistä pitkistä rennoista vapaista, joita vuorotyöläinen saa. Monta lenkkiä päivässä, siihen päälle tyttöjen tekemät pikkulenkit ja esim. Pasin töistä-haku-lenkit milloin mistäkin syystä, kun ollaan tehty tikusta asiaa ja tepsutettu vielä vastaan. Se riemu ja pomppiminen kun isäntä tulee "tien päästä" ja kävellään yhdessä kotiin.

************
Etelän Hetelmäiset tosiaan kotiutuivat, ja samaan aikaan heidän tahdissaan Suomeen lensi Mikko, Eeva-Liisan poika eli vähän kuin "velipuoli".
Tosi kivaa nähdä. Hän asuu Saksassa ja tavataan n. kerran vuodessa, joten mahtavaa, että sattui vapaita ym. juuri siihen viikkoon kun aloittelin taas kahvikissan uraani päivittäisillä käynneillä puolimatkan krouvissani.

Mikko oli myös tehokas tekosyy jatkuvaan leipomiseen, ja nimenomaan gluteenittomien juttujen leipomiseen. Suosittelen gluteenittomien vehnäjauhojen käyttöä esim. taivaalliseen suklaakääretorttuun. (Ohje on jauhopussissa.) Käytän sitä muutenkin kotioloissa, niin hyvää se on.

Ikuiset pohjattomat juustokakut, porkkanakakku ja muut herkut tosiaan opettelin varta vasten.
Ja tämä lempijuttuni, niin helposti muokattavissa milloin minkäkin makuiseksi.

***********'*

JUUSTOKAKKU, peruspohja

Laita 7-8 liivatelehteä likoamaan jääkylmään veteen

4 valkuaista vatkataan kovaksi vaahdoksi, maustetaan n. desillä sokeria vaahdon loppuvaiheessa

4 keltuaista
1 pkt mautonta tuorejuustoa
Desin verran sokeria
Flora Vanilla vaniljakastike

Vatkataan sekaisin, jätetään kone käymään. Kuumenna tilkka (desi) nestettä kiehuvaksi ja liota liivatteet siihen yksitellen. Koneen käydessä kaada neste hitaasti joukkoon ja lisää valkuaisvaahto kokkareina, anna sekoittua. Kaada hyytymään irtopohjavuokaan. Kylmässä vähintään 5 tuntia.

Hyviä "täytteitä" tai "makuja":
- Mariannerouhe
- Kahvi + tilkka viskiä (tai ilman viskiäkin)
- Liivatteiden sulatusveteen vaniljasokeria, mahdollisesti myös keltuaisosioon
- Mikä tahansa likööri (en ole tosin itse kokeillut, voisin kuvitella, että toimii)
- Vaniljakastikkeen sijasta esim. mustikkajogurtti, laita tällöin enemmän kuin 2,5 dl
- Mitkä tahansa marjat tai hedelmät (kiivi ei hyydy, siinä on joku juttu liivatteen kanssa!)

***********
Minusta juustokakku on helppo tehdä. Sen ainoa ongelma on, että tehdessä sotkee puolen tusinaa kippoa ja tiskikone tulee täyteen. Mutta lopputulos on sen arvoinen.
Itse en nykyään laita edes sitä keksinmuru-voi -pohjaa. Se ei maistu miltään ja kukaan ei ole kaivannut sitä kuivaa rouhetta. Pohjaton kakku toimii kuin häkä!


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Remonttia, kevät

Nyt se on kevät, virallisesti. Terassikausi korkattiin pääsiäisenpyhinä tyytyväisenä! Vaikka vielä olikin kahvia juodessa pakko pitää takki päällä, pipon pystyi sentään riisumaan ja aurinko paahtoi naamaan väriä.

Pasi on vääntänyt saunan kanssa monta päivää. Ja kun kone hyytyi piikkaamiseen, vuoroon tuli varastojen siivous ja romun kantaminen lavalle.

 
Sauna siinä asussa kun se oli lauteiden poistamisen jälkeen....

 
Lauteet siis siirrettiin kokonaisina pesuhuoneeseen, koska tässä vaiheessa eläteltiin vielä hullua kuvitelmaa, että ne voisi laittaa takaisin....

 
Vahingon aiheuttaja: pieni halkeama putkessa. Mainittakoon, että tähän putkeen nojasi raitisilmaputki, jossa on edellisten 10+ vuoden aikana ollut pakkasta useampaankin kertaan. Mikä sen halkaisi tänä talvena, emme koskaan saa tietää.

 
Purkamisen yhteydessä kävi ilmi, että saunan rakenteiden takana on "toinen sauna".... eli koska pinta-ala lisääntyy melkein neliöllä kun remppa pääsee siihen vaiheeseen, että aletaan rakentaa uutta, oli lauteet pakko ulkoistaa kokonaan.
Pääsiäisenä meidän perinteisiin ei kuulu polttaa kokkoa, mutta makkarat sentään grillattiin näillä lauteilla. Sen verran hötöä puuta, ettei niitä maksa vaivaa ottaa sisälle lämmittämiseen.

 
Pihan "kaunistus", jätelava. Ihan tarpeellinen mutta ah, niin raivostuttava. Aamupakkasilla autoja ei saa katokseen ja ikkunat ovat jäässä. Toisaalta se on myös tiellä ihan 100% ajasta. Minne hyvänsä menetkin, aina kierrät....


**************

Ja kevät on siksikin virallisesti, että muuttolinnut ovat palanneet Suomeen. Etelän Hetelmät siis lensivät tänään takaisin pakkasen keskelle ja tulivat työpäivän jälkeen kyydillä kotiin.

Teimme viikonloppuna isot lasagnet sekä heille että itsellemme ja lisäksi paistoin pari saaristolaisleipää. Tästä alkaa taas meidän lenkkien puolimatkan krouvissa piipahtaminen ja jatkuva kahvinjuonti.  =D