Vaatehuoneen ovi ja muuta pikku puuhaa

Näin Pinterestissä (kaiken pahan alku ja juuri mieheni mielestä... 😂) hauskan idean ladon ovi -ovesta sisätiloissa. Ja siitähän ajatus sitten lähti.

Ihan alunperin toivoin vaatehuoneeseen liukuovia. Toiselle puolelle, eli makkariin, sellaiset sittemmin laitettiinkin, ja ihan käyvät kapistukset. Mutta toki Elfa-korien taakse jää runsaasti hukkatilaa, mikä ei ainakaan helpota kaman säilyttämistä. Ja oma ajatukseni oli, että Elfan voisi vetää ovesta "ulos" vaatteita kaivaessaan, mikä taas edellyttäisi kaikkien pystytolppien poistamista (mikä tehtiin makkarissa) ja sitten... ja sitten.... joten se unohdettiin, koska pystytolppien rakenne kuitenkin pitää kattoa paikallaan ja sekin on ihan kiva ominaisuus talossa, ettei katto tule niskaan.

Meille siis jäi vaatehuone, minkä joku edellinen asukas on suunnitellut. Oviaukko on niukka, hyvä jos 60cm leveä, ja kun "huone" vielä madaltuu ulkoseinää päin mentäessä, ei siellä mitään tansseja pidetä. Ei tosin ole tarvekaan. 
Mehän järjestimme sitä viime talvena uusiksi ja saimme siitä toimivamman. Huone on pitkulainen ja ihan perällä on mm. valokuva-albumit, joita on tullut väsättyä 90-luvulla, kun muksujen kuvia oli rullatolkulla. Takana on myös poikittain tanko, jossa harvemmin käytettäviä vaatteita, ns. parempia. Niihin pääsee käsiksi tarvittaessa, mutta eivät ole tyrkyllä joka päivä. Tangon edessä sitten miehen Elfat ja sitten suoraan ovesta käytävä kohti seinää ja toisella puolen minun Elfat. Näin molempien jokapäiväisessä käytössä olevat kuteet, T-paidat, alusvaatteet, sukat, kalsarit jne on siinä heti oven kahta puolta.

Ovi oli vaan tylsä. Siis ihan tavallinen ovi. Ja koska yläkertaan on tehty sitä "ilmettä", halusin jotain erilaista. Ja koska ideoin, mies alkoi totetuttaa.... Pihalla on joutilaita kuormalavoja eli puutavaraa oli. Työkaluja löytyy eli laudat sai höylättyä ja hiottua. Eikä se sitten lopulta ollut kummoinenkaan homma väsätä ovea. Ja Puuilo kauppasi ladonovi-mekanismin. 

Ensin tovi askartelua. Sitten vahaus. Tuo Osmocolorin vaha on todistettu tosi hyväksi ja toimivaksi. Kuivuu ehkä vähän pitkään (verrattuna maaliin) mutta lopputulos on kaunis.

Hiomisen jälkeen vahasin oven samalla kuultovalkoisella, millä aikanaan ruokapöytäkin.

Lopputulos oli meidän mieleen. 

Oven alaosaan tulee vielä lattaraudasta vastaavat pystyraudat koristeeksi, vastakohtana noille oven kiinnityksille ylhäällä. Olin tosi iloinen löydettyäni tuon kahvan, joka on jotenkin hauskalla tavalla vanhanaikaisen oloinen. 

Nyt yläkerrasta puuttuu enää sähkömiehen tekemät lopulliset pistorasiat yms. Eli noista oikean alareunan johtohässäköistä päästään joskus eroon, kun ei tarvitse kaikkea kytkeä jatkojohtoihin.

Hei hei takka

Takka olohuoneessa käyttäytyi kummallisesti jo parina talvena.
Hormista putosi puolikas tiili ensimmäisenä talvena tulipesään, viime talvena sain liki varpailleni pari tiiltä....

Tähän vaiheeseen ei mennyt kuin reilu tunti.

Jälkikäteen ajateltuna tuo pinta varmasti piti koko takkaa kasassa.....

Luulemme, koska vahvistusta asiaan ei ole saatu. Mutta tässä talossa on ilmeisesti sen valmistumisesta lähtien eli 40-luvulta, asunut Rauha-rouva (en muista sukunimeä), joka sittemmin myi maitaan grynderille, joka mm. rakensi nuo kolme taloa tähän meidän naapuriin. Niillä rahoilla kertoman mukaan Rauha uusi taloon ja ulkorakennuksiin katot ja sen jälkeen pisti tontin rakennuksineen myyntiin. 

Ilmeisesti talon osti mies, joka remontoi sen nykyaikaiseen kuosiin, uusi mm. vesiputket, sähköt, salaojat jne, eli niitä todella kalliita juttuja, minkä jälkeen pisti taas talon myyntiin. Kaikesta päätellen mm. takka on tuolta ajalta. Se on paikallaan muurattu ja sitten slammattu pinta laitettu päälle.

Mehän ostimme talon mieheltä, joka oli asunut tässä perheineen, kunnes tuli ero ja sen sellaista.

Tämä mies oli laivalla töissä eli tuskin ikinä paikalla. Hän ei kertomansa mukaan esim. juurikaan koskaan polttanut takassa tai puuhellassakaan tulta, koska koki sen epäkäytännölliseksi, joutuessaan pitämään jonkinlaisen peruslämmön kuitenkin päällä sähköllä.

No, siihen aikaan sähkökin saattoi olla halpaa......

Piipun tiilet olivat suunnilleen kiinni purukumilla, siten, että ne pystyi nostamaan irti rapsuttelematta sen enempää. Näin nähtynä aivan hirveä ajatus.

Jos tuli olisi päässyt noihin poskikanaviin ja leimahtanut, se olisi voinut leimahtaa myös huoneen puolella. Kiitin tässä kohtaa onneani, että pyysin piipun massausta heti ensimmäisenä keväänä. Näin ollen pystyn jatkossakin luottamaan siihen, että ainakaan välipohjaan ei tuli pääse karkaamaan huonosti tehdyn muurauksen vuoksi.

Kahdelta mieheltä kesti 1,5 tuntia purkaa koko roska.

Sitten omalta mieheltä kesti vähän enemmän siivota jäljet. Huonehan oli huputettu muovilla katosta lattiaan ja pölyn määrä oli mahtava.

Nyt olkkarin seinässä on reikä ja ankara pohdinta mitä siihen tulee tilalle.

Pahaa pelkään, että jonkinverran laminaattia joutuu purkamaan ja täytynee valaa tuohon joku yksittäinen betonitaso pohjaksi. Nyt siinä on kierros samoista tiilistä, joista takkakin oli tehty. Tila on varsin ahdas ja koska polttopuut olisi kiva saada mahtumaan viereen, mistään isosta pöntöstä ei aleta edes keskustella. Pönttöuuni olisi ihana ja meillä kävi keväällä jo myyjä sellaista esittelemässäkin. MUTTA. Ja se on aika iso mutta. Kokeilin matolla, jonka ympärys on sama kuin pöntön, ja se tulisi tosi paljon ulos seinästä, ollen sitten tuon ruokahuoneen oviaukon tiellä.

Huone on pieni eikä lämmin ilma kierrä sillä lailla, että järin isosta varaavasta takasta olisi hyötyä yleisesti lämmitykseen. Lähinnä toivoisimme kamiina-tyyppistä ratkaisua, jolla tämän huoneen ja ehkä ihan hiukan eteistä (kuvassa vasemmalla) saisi lämmitettyä. Taustalla näkyvä ruokahuone ei lämmennyt edellisinäkään talvina erityisemmin, vaikka keittiössä puuhella ja tässä takka olivat kädelle lämpimiä. 

Tosi kauniita kamiinoita on myynnissä. Pitänee ottaa joku päivä ja ajella niitä katselemaan.

Kuukausikuva: kesäkuu

Kesäkuu 2023: loma, jota suunniteltiin viisi vuotta. Loma, joka muutti muotoaan aina viime vuoden syksyyn asti, jolloin teimme lopullisesti päätöksen lähteä matkaan ja nimenomaan päätöksen minne matkaamme.

Muuten kesäkuusta: hyvin viileä alku, suorastaan kylmä. Kaikki kasvimaan herkut oli istutettu ulos, kevät oli antanut valheellista toivoa lämpimästä kelistä ja sitten pukkasi ne yöt, jolloin mietin mahtaako kesäkurpitsat jäätyä.

Sitten alkoivat helteet ja niitä riitti. Koko meidän reissun ajan täällä oli ollut ennemminkin todella kuumaa kuin yhtään viileää. Onneksi olin pumpannut kaivosta vettä tankkiin sen 500 litraa, jotta kasteluvettä riitti. Ja kasvit olivatkin hienosti hengissä, mistä kiitos kodinhoitajille.

Paluumme jälkeen olikin sitten yksi reippaampi ukkoskuuro, joka taas täytti tankkiin 700 litraa kun olin tiristänyt viimeisetkin. Ja muutama pienempi sade on tullut, joten kastella ei ole tarvinnut kuin katon alla.

Se, mikä jäi kesäkuusta mieleen yleisesti, on fiilis hyvin oudosta kelistä nykyään Suomessa kesäisin. Ilmastonmuutos?