maanantai 25. toukokuuta 2015

Surua

Ikävä uutinen tavoitti meidät samanaikaisesti, kun iloitsimme Edun toisesta ykkösestä.
Vaihtariperheeni äiti, rakas Mom, oli nukkunut pois sairastettuaan raskaasti viimeisen kuukauden Salt Lake Cityn teho-osastolla.


Olen etuoikeutettu, ihan täysin hopealusikka suussa syntynyt, mitä tulee siihen, että sain niin mahtavan perheen vaihtarivuodeksi. 

Todella ikävää! Ajatukset ovat kaukana, sisarten luona.
Kesällä lennämme tuonne, mutta emme tapaakaan koko perhettä. *huokaus*

Näin se elämä menee. Iloa ja surua jossain suhteessa.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Edu mejä osa II

Lähtö tutkitaan, ohjattuna jäljelle. 1. osuuden alussa pieniä tarkistuksia riistan jäljille. Muuten tarkkaa hyvin etenevää jäljestystä. 1. kulma tarkasti, katkolla veri loppuun, kaarroksella ulkokautta uudelle osuudelle. 3. kulma tarkastuslenkillä. Makauksista kaksi ensimmäistä nuuhkaistaan nopeasti, ei pysähdy, kolmas ohi, neljäs merkataan. Kaadolle suoraan, jäi nuuhkimaan.

VOI1/43p

- Marko Aaltonen

****
Marko totesi majalla, että jos ensi vuonna tavataan kokeessa samalla kokoonpanolla, hän istuu tien varrella kannonnokassa ja kirjoittaa noin ylläolevan koeselostuksen, ja Pasi & Edu voivat sillä aikaa kävellä jäljen läpi.  =D
Tämä oli aika mones kerta saman tuomarin kohdalla samoin pistein.

Makauksista kaksi Edu oli selvästi vilkaissut, pysähtynyt nostamaan jalkaa metrin kahden jälkeen näreeseen, ja Marko oli todennut, että "olisi nyt hyvänen aika merkannut kuseksimalla edes kohdalla".

Kiva viikonloppu! Oikein hyvä mieli jäi siitä, että meidän tekemältä jäljeltä tuli kokeen paras tulos.
Seura oli mukavaa. Niin se tapaa tuolla olla. Yövyimme tällä kertaa Wanhassa Kanalassa, koska asuntovaunua ei ole ja postimerkin kokoiseen Toyotaan ei hyvin mahdu. Matka kotiin ei olisi ollut pitkä mutta laiskotti eikä huvittanut ajaa. Yömaja oli niin hyvä, että luultavasti jatkossa aina siellä!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Köyhäilyruokaa

Meille on jostain syystä siunaantunut nimenomaan toukokuulle iso liuta isoja laskuja. Joka vuosi kiukuttelen kun en ole tajunnut olla yhteydessä laskuttajiin ja pyytää vaihtamaan eräpäivää jonnekin muualle... joten näin kuun puolivälissä on ihan hyvä vähän miettiä mitä ruokakaupasta kantaa kotiin.

Eilen oli töissä Lindströminpihvejä ja siitä tuli ajatus, että olen pitkään ajatellut kokeilla näitä kasvisvoittoisia ruokia.
Kaupan kautta lenkin jälkeen ja siitä se lähti. Aika lailla on hommaa pilkkomisessa, raastamisessa ja muussa, purkkeja sotkeentuu urakalla, mutta täytyy myöntää, että kun valmista taikinaa oli sellainen pienimuotoinen pesuvadillinen ja valmiita pihvejäkin pari pellillistä, oli hyvä mieli.

Lisukkeeksi sopii, kuin nenä päähän, jogurttipohjainen tsatsiki. Tein sen ensin, että ehtii tekeytyä.

Tsatsikikastike

Raastoin noin puoli kurkkua hienolla terällä, annoin liemet ja kaikki mennä joukkoon. (Ihan siinä alkuperäisimmissä ohjeessahan kurkku valutetaan.....) Sekoitin sinne turkkilaista jogurttia ehkä kolmisen desiä, maustoin tsatsikimausteella ja vähän sipulijauheella ja jätin jääkaappiin maustumaan.

Juurespihvit

porkkanaa
palsternakkaa
perunaa (keitettynä)
juustoraastetta
munia
kikherneitä (soseutettuna)

Raasta juurekset, keitä perunat kypsiksi ja muussaa ne. Aja kikherneet jauhoksi/soseeksi monitoimikoneella. Yhdistä kaikki aineet. Riko munat eri purkkiin, esim. lasiin ja kaada joukkoon. Sekoita vielä juustoraastetta ja mausteita. Itse laitoin sipulijauhetta, timjamia ja aromisuolaa.

Paista pannulla pinnat kivoiksi, siirrä uunipellille ja paista vielä uunissa (meillä aina kiertoilma), n.175°C ja puolisen tuntia.


Tästä se lähtee. 
Keitin perunat tuossa TW:n kannussa. (mainos!)
Tykkään noista tetroista eri pavuille ja herneille. Näitä on yleensä aina kaapissa.

Eikä tuo keltainen kippo sitten enää riittänyt tilan puolesta kun piti alkaa sekoittamaan... 


Kauniiksi niitä ei sovi kehua, mutta maistui hyvältä.
Onko se palsternakka vai timjami vai ne yhdessä, mutta metka vähän saippuainen tuoksu niistä tuli.



sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Edu mejäili Sauvossa

Edulle osoitetaan lähtömakaus, jonka haistelee ja sen jälkeen hetken ohjaajan saattelemana innokkasti jäljelle. Heti alkuviitoituksen jälkeen laaja kaarros jäljen sivussa hakkuuaukealla, palaa itsenäisesti jäljelle aloittaen jälkitarkan ja hyvin etenevän sekä selvästi halukkaan työskentelyn. Peitteisissä maastokohdissa Edun työskentely on pääosin jälkiuran päällä etenevää, ainoastaan pieniä tarkistuspistoja tehdään kaikilla osuuksilla. Avoimessa maastossa ja kallioilla työskentely on epävarmempa tarkistusten ollessa paljon laajempia. Edu tosin kompensoi asiaa pistämällä turbovaihteen silmään, jolloin etenevyys sinänsä pysyy hyvänä mutta joka tapauksessa tarkkuus hieman kärsii näissä kohdin. Ensimmäisellä kulmalla laaja kaarros ulkokautta, katkokulma erittäin tarkasta jäljentekijöiden jalanjälkiin tukeutuen ja kolmas kulma jäljen mukaan. Makauksista osoittaa kaksi ensimmäistä, ylittäen vauhdissa muut. Kaadolle tulee jäljen päällä, pysähtyy tutkimaan sorkkaa ja jää kaadolle osoittaen selvästi jäljen loppuneen.

Erinomainen suoritus, jossa parempi tarkkuus makauksilla ja avoimissa maastokohdissa toisi huippupisteet.

VOI1 / 43p

- Kari Kielo

****
Meillä on ollut yli vuoden tauko. (Hups, siis kahden, kaudella 2014 ei mejäilty kertaakaan....)
Tällä viikolla koira pääsi haistamaan verta ensimmäistä kertaa sitten 2013 kokeen, erittäin lyhyellä treenijäljellä, jonka Pasi myös videoi. Harmi sinänsä, että video on heiluvassa kädessä ja aiheuttaa matkapahoinvointia, siitä kyllä pitkälti näkee työskentelyn innokkuuden ja nauroinkin ääneen tuota turbovaihdetta, koska näin sen ihan omin silmin jo aiemmin.

Parasta tässä on, että koira on tyytyväinen lajivalintaan ja nauttii tekemästään työstä.
Ehkä vielä toinen koe tälle vuodelle.
Noilla pisteillä ja makausten merkkaamattomuudella PM-kisaan ei tarvitse pyrkiä. Omaksi iloksi voi joskus aina treenata.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Valkopapuja ja kukkakaalia sosekeittoon

Inhoan hernekeittoa.
Joskus 1995 olin äidin ja hyvin pienen Joonaksen kanssa Turussa sukuloimassa ja mamma keitti silloin vanhanaikaisesti laskiaiseksi rokkaa. Koko talo haisi sille... ja yöllä aloimme koko porukka oksentaa. Ihan rehellinen vatsatauti. Mutta kun sen yhdistää siihen hajuun, jäi muistiin vaan ajatus "ei ikinä". En muuten muista syöneeni hernekeittoa sen koommin. Enkä kyllä sitä mielelläni lämmitä lapsillekaan.

****

Kikherneitä ja kidney beanejä käytän joskus. Nyt kuitenkin jostain kirjaston akkainlehdestä plarasin ohimennen ohjeen sosekeittoon, jonka kehuttiin pitävän nälkää koska siinä on myös jotain proteiinia. Ohjetta en löytänyt kun olin kukkakaalin ostanut, mutta soveltamalla.....

Soppa

kukkakaali höyrytettynä kypsäksi (säästä liemi)
purkillinen (400g) valkoisia papuja suolaliemessä (huuhdo)

Heitä blenderiin ja soseuta. Itse jatkoin lientä vielä purkillisella ruokakermaa maultaan sipuli ja tilkalla vettä. Valmiin soseen kaadoin takaisin kattilaan ja lämmitin. Jatkoin vielä muutamalla veitsellisellä kanttarelli-Creme Bonjour juustoa, ehkä ruokalusikallisella balsamicoa ja parilla kunnon ruokalusikallisella hunajaa. Niin, ja tietenkin vähän kasvisliemijauhetta ja vähän pippuria.

Kukkakaalista tulee jännä kirpakka maku. Etikka vähän taltuttaa sitä ja hunaja pehmeyttää muuten vaan.
Yllättävän hyvää.

Tarjoiluun sitten muutama krutonki ja vähän rouhittua paahdettua sipulisilppua.

****
Joko muistin kehua hauskaa ostostani saksanpojan marketista? Ostin siis vihdoin haaveilemani blenderin. Monitoimikoneessa on jonkunlainen, mutta mittakannu on auttamatta pieni, lisäksi muovinen eli ei kestä, ja esim. porkkanaa se ei todellakaan jaksa murskata.


Turkoosi pahalainen

Jos kesäksi saisi kevennettyä edes vähän.

torstai 14. toukokuuta 2015

Kuvia

Jotain on pihalla tapahtunut.


Pallohuuli vauhdissa.
Tästä kuvasta tulee jotenkin hyvälle tuulelle. Se on niin aito tilanne.


Narsissit. Mun lempi kevätkukka.


Sinivuokko. 
Olin jo varma, ettei ne talvehtineet mutta niin vaan jaksoi nousta...


Äitienpäiväkukka. 
Tänä vuonna hirveän aikaisessa. Ihania! 


Mummokoira. Rakas Vanharouva.

****

Myös äitienpäivää vietettiin. Ihan koko porukalla. Tässä tapauksessa pitää sisällään siis edellisen sukupolven ja koko mun perheen, mukaanluettuna se kotoa-muuttanut. ♥ 


Kattaus odottaa syöjiä.


Vähän jotain hempeää ja helmeilevää alkuun.
(Ja voi hurja että se oli makeaa.... *puistatuksia*  En ole muutenkaan yhtään skumpan ystävä.)


Marenki-tiramisu.
NAM!


torstai 7. toukokuuta 2015

Koiramaista

Suostun hirveän harvoin kommentoimaan juuri mitään koirista. Omistani tai muidenkaan.
Siihen on syynsä, kaikki eivät niitä positiivisimpia, ja liittyvät kaikki koiraihmisiin. Tällä kertaa muihin kuin koiraihmisiin.

Kävelin tuossa päivänä muutamana koirien kanssa pitkän iltapäivälenkin työpäivän päätteeksi. Loppumatka lenkistä tullaan pururataa pitkin ja koirat oli kytkettyinä. Siinä on ihan reitin varrella hiekkakenttä, jossa oli joku treenariporukka aloittelemassa. Juurikin saman kentän vierellä on pari mäntyä, joiden juurelle olen opettanut koirat juoksemaan vapaina käskyllä "puun alle", ja siellä on talvella saanut karkkia....

Molemmat kiskoivat remmissä oikeaan suuntaan, mutta en voinut laskea irti, koska treenareiden takana näytti palloilevan pari vaahtosammuttimen korkuista tenavaa.....  jotka saivat hetkeä myöhemmin kuningasidean lähteä juoksemaan kädet ojossa kohti, että "koila, koila..."
Karjaisin vähemmän kauniisti, että "älkää tulko kohti, näitä ei saa koskea" kun penskat olivat enää muutaman juoksuaskeleen päässä ja tunsin jo kädessä, että toinen omistani murisi...
No, sieltähän nousee sitten joku treenariäiti, joka kilahtaa just välittömästi minulle, että "älä huuda mun lapsille". Yritin selittää rauhallisesti, että koiriin ei voi tulla käsiksi ja että ylipäänsä olisi jokseenkin aiheellista selittää omille kakaroilleen, että mihinkään vieraaseen koiraan ei mennä kädet ojossa päälle, vaan ainakin kysytään ensin matkan päästä saako silittää. Ja mitä tekee tämä äiti? Kiljuu mulle naama punaisena, että "kun sulla ei edes ole mitään keltaista nauhaa"....

Että anna mun vaan kaikki kestää. Kas kun ei kuonokoppaa tai lippuviiriä.

En viitsi edes yrittää valehdella, että käyttäydyin aikuismaisesti, asiallisesti tai edes rauhallisesti. Ei, mulla hitsasi kiinni just tuohon. He****tin keltainen nauha.  Jätän tässä nyt sanomatta mitä siitä ajattelen. Tuolle äidille kyllä kerroin. Sanoin myös riittävän kovaan ääneen, että muutkin treenarit kuulivat, että "ehkä niitä lapsiakin voisi kasvattaa siellä kotona eikä vaan lukea iltapäivälehdestä viimeisimpiä hapatuksia ja olettaa, että kaikki muutkin sivistävät itseään vaan niillä."

****
Kaikki muut lenkit tällä viikolla onkin sitten sujuneet kiitettävästi ja hyväntuulisesti.
Erityisesti vapaapäivän aamulla oli ihana kävellä rauhassa, kulutettiinkin pitkään lenkkiin lähes pari tuntia ja oltiin kaikki aika räytyneitä kun päästiin kotiin. En jaksanut pakottaa koiria suihkuun (molemmat kävivät jossain ojassa ja olivat ruokottoman näköisiä....) joten keitin kahvit ja siirryin juomaan pihalle. Siinä palloillessa ne sitten kuivuivat sen verran, että suurin hiekka rapisi pois. Päivä vietettiinkin itse asiassa pihalla lähes kokonaan. Itse rapsuttelin vähän sieltä ja täältä, Edu kuljetti tennispalloa ja haisteli, Karo otti unta palloon nurmikolla.

Suloinen vapaa!

****
Olen ilmoittanut Pikkukoiran kahteen kokeeseen. Ehkäpä siinä riittää harrastusta taas parille vuodelle, jos koepaikka irtoaa. Heh! Näinköhän se enää muistaa....

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kulttuuria, kevättä

Ensimmäinen punkki otettu pois.
Hain jo edellisviikolla Bravectot koirille eläinlääkäristä ja olin ajatellut säästellä niitä vielä muutaman viikon. Ei sitten tarvinnut säästää. Päinvastoin, tänä kesänä pitää hakea toinenkin satsi joskus heinäkuussa.

****
Käytiin harrastamassa kyldyyriä.
Toisin sanoen nyt oli se viikonloppu, kun meille oli varattu Mamma Mia -esitys Svenskanissa.

Hieno!! Upeita laulajia! Mieletön miljöö!

Tosiaan, en ole tuossa teatterissa ollut ennen. Olipa se kaunis sisältä.
Ihanat loosit, joissa istuttiin samettijakkaroilla. Siis niin 1800-lukua jotenkin. Viihtyisä, kaunis, suloinen, vanhanaikainen.


****
Tänään sitten aamulenkki, tunnin jälkeen kahvit puolimatkan krouvissa. (Ihanaa kun ovat taas Suomessa!)
Kotona vähän evästä, Pasi kaivoi pihaa.... ja iltapäivällä sitten vihdoin ulos aurinkoon ja kukkapenkkihommia. 
Etupihalla on ollut vuosia penkki täysin pahuuden vallassa. Siinä oli alunperin jotain sipulikukkia ja lisäksi muutamaa lajia, jotka leviävät ihan tolkuttomasti. Lisäksi jostain lähti kasvamaan oikein kunnon ruohoa ja muuta heinää, sellaistakin, joka kutitti mm. minun silmiä urakalla.
Toivoton tapaus. Mahdoton kitkeä ja pitää siistinä.

Joten kaikki pois. Ensi kesänä on rippijuhlat ja silloin haluan nättiä ja helppoa. (Jälkimmäinen tulee prioriteeteissa ensin....)
Käytännöllisyys ennen kauneutta. Tuo vuorenkilpi ei ole mikään kaunistus, mutta helppo ja hyvä se on kun kyse on siitä, ettei p***aruoho kasva läpi.



Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...