torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvästi 2015, tervetuloa 2016

2015, en jää sinua kaipaamaan. Muutama hassu viikko, joita kannattaa muistella, muuten yhtä kuraa alusta loppuun. Paska vuosi.

2016, odottavalla kannalla.
Aloitin sulkemalla sosiaalisen median omalta osaltani. Tulevan vuoden aikana nähdään oliko niitä oikeita kavereita, jotka ottaa yhteyttä kun ei voi koneelta lukea kuulumisia. Niitä on ehkä kolme. Loppujen kohdalla kyse on sitten iloisesta yllättyneisyydestä.

****
Menen illaksi töihin. Kotiin siinä vaiheessa, kun kotona läähättää yksi levoton sielu, hermostuneena jatkuvasta metelistä. Ei pysty syömään, ei voi päästää pihalle asioilleen, ei voi olla paikallaan.
Luultavasti istun lukemassa kirjaa kellarissa sen kanssa ja menen ennen puoltayötä nukkumaan. Yleensä se on siihen rauhoittunut.

Miksi Suomessa pitää rakettien ampumisen olla kansalaisoikeus? Ottaen huomioon ne vahingot, joita joka vuosi tulee kun känniääliöt ja kakarat aiheuttaa itselleen ja sivullisille, puhumattakaan roskaamisesta joita yksikään ei takuulla seuraavana päivänä ole korjaamassa.
Miksei rakettien ampuminen voisi olla oikeutettua kunnille, kaupungeille ja yhdistyksille? Paitsi, että tällä saataisiin kerralla vähän isompi ja hienompi show, se voitaisiin sovitusti myös aikatauluttaa niin, ettei paukkuarkojen koirien ja muiden eläinten tarvitsisi olla montaa päivää kirjaimellisesti kusi sukassa.

Eipä silti, ei tässä maassa montaa muutakaan järkevää lakia ole, joten tätä ei pitäisi viitsiä edes hämmästellä.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Maalaistörpöt kaupungissa

Päivitykset menee aikataulullisesti vähän väärässä järjestyksessä. Voi voi.   =) 

****
27.12. sunnuntaina nappasin likat autoon ja porhallettiin Hesan itäkeskukseen. Ronjahan on syntyperäinen Hesalainen, se oli meidän "lähikauppakeskus" vielä 90-luvun alussa kun asuttiin Mellunmäessä.

Oltiin Stockan parkissa just viittä vaille. Porukkaa jonotti jo ovilla (kaupat avasi vasta tasalta), mutta me oltiin nokkelia ja marssittiin sinne kauppakeskuksen oville ja päästiin sisään. Tyttöjen ilmeet oli näkemisen arvoisia siinä sisääntuloaulassa. Onhan ne isoja nähneet, mutta jotenkin sitä maalaisena kuvittelee, että näitä on vaan maailmalla. Takit oli jätetty autoon (ehdottoman fiksu liike) joten laskin likat irti. Sovittiin, että soitellaan.

Itsellä oli treffit mun Maailman Rakkaimman ja Ihanimman Ystävän kanssa. Oltiin Porvoon lukiossa p&p (=paita ja peppu) ja vaikka elämä on kuljettanut erilleen, yhteyttä ollaan pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt kun muksut alkaa olla riittävän isoja, huomaa miten sitä voi monen kuukauden tauon jälkeen vaan jatkaa siitä lauseesta, mihin viime kerralla päästiin eikä puhetta tarvii lopettaa kenenkään nenän pyyhkimiseen... 

Päkän kanssa suunnistettiin ekana Anttilaan, missä hän palautti yhden lapsen tuplana saadun joululahjan, sitten mentiin kahville. Iloinen yllätys, että Robert's Coffeessa oli edelleen piparkakkulatte tyrkyllä ja se oli taas erittäin hyvää. Siellä kulmapöydässä istuessa pistettiin aivot narikkaan, annettiin molemmat tulla ja tuuletettiin ajatuksia urakalla.

Vessareissun jälkeen käppäiltiin vähän ympäri ja valikoitiin ruokapaikkaa. Lopulta päädyttiin yläkerran ravintolamaailmaan, missä Mario's tarjosi ihan kohtuullisen hyvän broileriannoksen ja jälleen oli mahdollisuus antaa suiden paukkua. (Meidät tuntevat tietävät, ettei hiljaista hetkeä tullut. Oli ympäristön onni, että aika ajoin oli suu täynnä sapuskaa.... heh!)

Lopulta, kun sellaset viisi tuntia oli mennyt, Lotta laittaa viestin, että pitää mennä katsomaan yhtä tarjousmekkoa, jonka hän oli bongannut rippijuhliin. Harmi kyllä sitä tarjousta ei enää ollut ja minusta se oli tosi kallis (75 eur) joten jätettiin ostamatta. Pääseehän tuonne takaisin, ja keväämmällä on jo uudet mallit ja uudet kujeet. (En usko, että tytöt kieltäytyy lähtemästä uudestaan....)

Sitten ajettiin autot vierekkäin, siirrettin heiltä mulle pari 7,5 litran hanapakkausta pyykinpesuainetta ja hyvästeltiin tältä erää.
Ronja lähti kaverinsa luokse Stadiin, me Lotan kanssa haettiin juotavaa ja irtokarkkeja. Ja totta puhuen matkalla autolle vielä pari kirjaa ja Joonakselle joulunjälkeen joululahjaksi sähköhammasharja.

Kotona odotti lättyjä ja Star Wars: Empire strikes back. 

****
Enpä hetkeen muista yhtä hyvää päivää. Viisi ja puoli tuntia ostoshelv.... tai siis tietenkin -paratiisissa ja onnistuin ostamaan kahvin, lounaan, ne kirjat ja hammasharjan. Kävin yhdessä rättikaupassa sisällä.
Jengiä oli kuin maailmanloppua odotellessa. Ihan turha sanoa, ettei Suomessa irtonaista rahaa olisi.

Tää me otetaan uusiksi keväällä. Porvoosta tuohon on helppo tulla, samoin meiltä. Ja kun siellä voi laskea lapset vapaasti hillumaan, niilläkin on lystiä.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Hammaslääkärissä

Hetki, jota olen lykännyt: koirien hammaskiven poisto.
Itse pelkään hammaslääkäriä. Melko huono tekosyy olla hoitamatta toisten hampaita. Mutta kun siihen liittyy se rauhotus....
Jo keväällä kyselin kavereilta uskallanko. Mummokoira kun on kroonisesti sairas vanhuuden lisäksi. Lääkäri lohdutti, että sillä on hyvä sydän joten miksi ei kestäisi. Toisaalta hampaat ei omaan silmään nyt NIIN likaisilta edes näyttäneet, kiitos raakaruuan....

Tekosyitä toisensa perään. Joten kun piti rokottaa, varasin samalla hammashoidon kummallekin.

Aamulla pimeässä ihana metsälenkki. Saivat toheltaa vapaana, Mummokoira on aika säpäkkä näin pakkasella. Herättiin tarkoituksella hirveän aikaisin, että sain antaa niille ruokaa, lääkäri kun oli vasta puolilta päivin. (Edu oksentaa tyhjää mahaa, joten en olisi voinut pitää niitä nälässä sinne asti.)


Mummokoira laitettiin ensin alas. Se riehaantui piikistä, säntäili pitkin lääkärin huonetta kuin pahainen penikka... kunnes kiipesi ikkunalaudalle ja sammui. Mun oli pakko silittää ja vahtia, että se varmasti hengittää.
Pikkukoira sammutettiin hoitopöydälle. Ihan tasan mahalleen, "ei, en takuulla kaadu rennosti kyljelleen täällä..."

Tunnin päästä kaksi rokotettua, kaksi kaunista hymyä ja kaksi krapulaista autoon ja kotiin.
Kehuja tuli. Molempien hampaat hurjan hyvässä kunnossa jo valmiiksi, ihan kovasti ei ollut tarvinnut töitä tehdä. Ostin vielä monivitamiinipillereitä ja maksoin ihan törkeän hirveän kokoisen laskun.... sissus mä olen väärällä alalla.  *virnistys*

Karon kanssa myöhemmin päiväunet sohvalla, tuli yllätyskutsu yöksi töihin. (Pomokin sanoi, että "kun sä yleensä aina suostut..." Niinpä. No, hälytysraha ja ylityöt kelpaa tässä tapauksessa.)
Ja heräsin... Mummokoiran pissalätäköstä sohvalta. Ressukalla petti pito ja niin kaksi sohvatyynyä päätyi suihkuun.

(Myönnän, että mulla kävi ajatus hivenen mielessä. Joskus kauan sitten Hesan ell:ltä tullessa se pissasi samalla tavalla autoon....  Mutta ajatus unohtui. Onneksi on pestävät päälliset.)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulu

Lupauduin tekemään ylimääräisen yön tässä välissä.... joten ne paljon puhutut (ja hivenen lyhentyneet) vapaat siis vasta huomisesta.

Sunnuntaina meillä on joulu. Joten näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, kohti uusia tuulia, uusia seikkailuja.....


tiistai 15. joulukuuta 2015

Talven ihmemaa

Kyllä ei mikään virkistä mieltä kuin se, että herää aamukolmelta julmettuun mekkalaan kun lumiaurat pitää kokoontumisajoja makuuhuoneen ikkunan takana. Olihan sitä lunta tullutkin jo peräti 2,5 senttimetriä. Vähintään kolmelle auralle oli tarve tuossa meidän risteyksessä.
Se siitä unesta sitten loppuyöstä. Vuoro vasta iltaan, mutta heräsin kyllä harvinaisen tympeällä tuulella. Eikä ainakaan vähennä intoa pohtia sitä muuttoa....

... niin. Appivanhemmat oli syömässä lauantaina ja kerroin heillekin suurena järkytyksenä, että jos ja kun tuo työpaikka siirtää meidät kaikki Turkuun, minä en jää tänne ihmettelemään kenen sormesta se suurin reikä vesilasiin jää, vaan muutan. Ajoin yhden talven tuota väliä, enkä edes päivittäin, ja tiedän mitä se oli. Ei kiitos.

Jossain muualla voisi ehkä olla myös kadut hoidettu vähän paremmin. Tänään nimittäin tein koirien kanssa iltalenkin pitkin kylää, oikeastaan sen ympäri, ja koska täällä tunnetusti on jalkakäytävää n. 400 metriä yhteensä, kaikki tienpientareet on taaperrettu. Ja fakta oli, että tiet on lanattu aivan peilisileäksi, mutta säästetty on siinä kohtaa, että olisi pari murusta hiekkaa tai soraa kaadettu kaduille....

Ei saa ymmärtää väärin: tykkään Perniöstä! Minusta on ylellistä kun on metsä minne ehtii muutaman minuutin kävelyn jälkeen, on upeat ulkoilumaastot kävelymatkan päässä kotoa. Mutta niistä ei ole varsin paljon iloa jos työt on 75 km päässä.

Aika näyttää.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Jouluhösellystä

Yövuorojen jälkeen viisi (5!!!) vapaata, niin ylellistä. Tässä ensimmäinen.

Tiedättekö miten hienolta tuntuu ajaa mäkeä ylös kun sekä naapurissa että omassa ikkunassa loistaa tähti, kuin opastamassa väsynyttä perille.













1988 Jenkeissä perheellä oli sellainen pata, johon Mom jätti päiväksi ruuan tulemaan ja palasimme koulusta ihanaan tuoksuun. Muistan vieläkin ne chili con carnet ja muut järjettömän hyvät syötävät. Olen sellaista pataa pohtinut vuosien varrella.

Kesällä Jonilla oli vastaava ja siellä heräsimme myös viimeisenä aamuna melkoisiin tuoksuihin...  ja oma ideani kirkastui, pata on saatava. Toisaalta samanaikaisesti pohdin olisiko painekattila kuitenkin meille kätevämpi. Oma lieteni vaan toimii niin, että kahden tunnin jälkeen se sammuttaa itse itsensä. Valmistuuko ihan kaikki kahdessa tunnissa? Joskus on ollut ongelma, kun olen jättänyt lihapadan hautumaan ja levy on sammunut kesken....

Google oli ystäväni ja hetken kaivelun jälkeen löytyikin nettikauppa, josta aidon ja alkuperäisen, Crock-Potin, saisi edullisesti vielä ennen joulua. Ja tilaukseen.



Laitoin eilen illalla siihen jäisen possunpalan ja mausteliemen, ja käänsin pienelle lämmölle päälle. Ajastimeen 9 tuntia.
Yövuorojen jälkeen ensimmäinen yö: olisin voinut hyvin nousta ja neljältä kun tuoksu alkoi levitä kämppään. Pitelin sängyn reunoista kiinni ja kun Pasin kello herätti viideltä, pakotin itseni olemaan vielä puoli tuntia.... 
Että oli pehmeää ja hyvää! NAM!! Tykkään!

****
Koirien kanssa todella varhainen aamulenkki, koko matka pimeässä, 7:30 - 8:30. (Suomen talvi on todella käsittämätön tämän pimeytensä kanssa.... pliiis, tehkää joku asialle jotain.)

Kotona ruisleipätaikina sillä välin noussut. Nopea piparkakkulatte, puikulat pellille nousemaan ja riisipuuron keittoon. (Riisiä ei ollutkaan tarpeeksi.... ohessa myös kauppalistan kirjoitusta.)

Ruisleivät uunista, puhelu rakkaan ystävän kanssa, ihan pieni tauko.

Joulusiivouksen osana halusin välttämättä, että keittiön välitilan kaakelit siivotaan, joten toin Kärcherin ylös, kytkin lämpenemään ja vetelin kaakelit säihkyviksi.

Samalla tuli vähän pohdittua mitä kaikkea pitää tasoilla säilyttää. Minulla on oikeasti siinä mielessä iso keittiö, että työtasoa on runsaasti. Kuitenkin AINA leivottaessa tuntuu, ettei tila riitä kun jos jonkunlaista keitintä ja konetta pitää olla esillä. Huoh!

Siivouksen jälkeen pienen pieni taikina kasaan ja muutama karjalanpiirakkakin vielä. 


Joulumielellä siis.
Päivä ei ole valjennut tänään lainkaan. Masentavaa.
Koska nämäkin kaksi näyttävät näin reippailta ja halukkailta, taidanpa ottaa remmit ja lähteä vielä toisen kerran metsään tänään....


Tuolit ovat kirpputoriostos. Maksoin niistä yhteensä 20 eur ja olen tykännyt hurjasti. Tosi kivat istua.
Saatan antaa verhoilla ne uudestaan. Taitaa olla parasta valita tollerinpunainen sävy....

torstai 3. joulukuuta 2015

Voihan peba

Alkoi talvikausi sen suhteen, että lenkkareissa kastuu varpaat mikä on tympeää. Erityisesti kun ensimmäisen 400 metrin jälkeen vasta mennään metsään ja varpaat on puolen kilsan kohdalla märät ja kylmät, ja lenkkiä jäljellä rapiat 7 km. Oli ihan pakko siirtyä maihareihin.

Monet minut tuntevat ovat joutuneet kuulemaan, miten mun selkä ei tahdo kestää juuri mitään kenkää. Vaiva johtuu jaloista: aikanaan 80-luvun lopulla leikatut nilkat on kiristetty vähän liian tiukoiksi ja askellus oireilee siis lonkkaan asti ja säteilee siitä näppärästi ylöspäin. Heti kun lyön jalkaan kovapohjaisen jäykän kengän, askellus muuttuu ja selkäongelmat alkaa. Tästä syystä vihaan talvea. Sellaista talvikenkää ei ole tehtykään, joka vastaisi mun ääreis-neutraalia ja löysää Asicsin tossua.

Joten vaihdoin Meindlin maiharit koipeen viime viikon lopulla. Lenkit sujui kivasti, varpaat oli kuivat ja niillä ON erittäin hyvä kävellä maastossa. (Tosin jäykkäpohjaisena ne on kallioilla yllättävän liukkaat kun ei ole mitään tuntumaa...) Viisi lenkkiä ja avot, pakarakramppi on täällä jälleen.
Niin venyttelyn vastainen (eli laiska) kuin olenkin, olen venytelly, ja sivellyt tiikeribalsamia ja hevoslinimenttiä sekä takareiteen että pakaraan. Ja eilen aamulla lähdin lenkille tossuissa, päätöksenä mennä pururadalle pelkästään, koska siellä ei ole pakko loikkia minnekään märkään.
Ja eilenhän oli pakkasta, joten asfaltti oli jäinen ja liukas. Se lipsuttelu tekee myös tosi höpöä ja pari kertaa jalka vaan ei ottanut painoa päälle...
Lenkki tuli kuitenkin tallusteltua ja kun lihakset lämpenee, ne kestää vähän paremmin. Mutta kankku ja reisi kramppaa aika ajoin ihan vaan istuessa, mikä hiukan hidastaa toimintaa.

Pasi voitti jostain Omronin neuro-stimulaattorin ja eilen istuin lätkät persiissä ja otin sähköhoitoa parin syklin verran. Aamulla kävelylle lähteminen ei kuulostanut kivalta mutta mentävä oli... ja otinpa äsken vielä parit sähköt lisää.
Jää nähtäväksi. Yö oli jo levoton, koska särky säteilee myös selkään. Koko kroppaa kun en pysty mitenkään sähköttämään kivuttomaksi.

Raivostuttava riesa. Mielessä on käynyt sekin, että tarjoisi noita nilkkoja leikattavaksi uudestaan.... tosin askellus näiden 30 vuoden aikana on varmasti jo mennyt sellaiseksi, että siitä seuraisi vain uudenlaisia ongelmia.