Luetut kirjat: lokakuu

Jälleen pelkkää listaa.

Enni Mustonen: Kukkia Piretille
Enni Mustonen: Nostovara
Enni Mustonen: Yksinäisten sydänten kerho
Jaana Taponen: Lalalandia
Liza Marklund: Turvapaikka
Alistair McLean: Pelko on aseeni
Eeva Nikoskelainen: Keltainen vaara
Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki
Jo Nesbo: Veitsi
Agatha Christie: Viisi pientä possua
Agatha Christie: Sininen juna
Agatha Christie: Kellot
Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu
Jarkko Sipilä: Uhripeli
Leena Lehtolainen: Henkivartija
Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura (kesken)

Oma havainto: olenpa ehtinyt lukea paljon tässä kuussa.
Tosin Enni Mustoset oli yhtenä kirjana, jonka ahmaisin menemään. Jotkut muutkin noista sellaisia "en pysty laskemaan käsistäni ennen loppuratkaisua" joten näillä on menty.

Työputken päässä siintää aurinko

Otsikko on harhaanjohtava sikäli, että tasaisen harmaa lonkerokeli täällä on, mutta henkinen aurinko kyllä paistelee.

Ihan tällaisesta ruskasta ei ole enää tietoa.

Muutama pakkasyö ja lehdet putoilivat..... 

Jotenkin näiden värit on herkulliset auringossa.

Jokunen kerta on ehditty vähän sienestämäänkin. Henkilökohtaisesti en pidä mitenkään valtavasti suppilovahveron mausta. Olen ehkä kyllästynyt. Meillä on sitä syöty 15 vuotta ämpärikaupalla....
Mutta kiva sieni siitä, että niitä tulee tasaisen varmasti joka vuosi, ja ne kuivuvat äkkiä. Tänäkin syksynä laitoin isälleni mukaan ison säkillisen kuivattua, kun lähtivät etelän lämpöön talveksi. Siellä on kiva paistaa munakas tai jotain ja maustaa kotimaan herkuilla. Samoin jouluna tekevät sienimuhennuksen "jouluaterialle". Minähän teen vastaavan täällä kanttarelleista.  Hih!

Kun siitä keittiöremontista kirjoitin.....
No, olipa kerran sunnuntai. Oltiin juuri tuotu ämpärillinen suppiksia kotiin aamulenkiltä, juotiin rauhassa kahvia, ja sanoin: "voi että kun tää keittiö pitäis edes maalata ennen lakkiaisia...."
(Sivuhuomautus: meillä on keittiössä ollut sellainen boordinauha ehkä reilut 10 vuotta ja sen värit eivät ole enää sopineet verhoihin moneen vuoteen....)
Mieheni, joka on onneksi tyyppiä innostuu kohtuullisen äkkiä (kun on siis kuunnellut tätä puhetta aiheesta jo eräänkin tovin), totesi "no, jos juon tän kahvin ensin pois...." Ihana ominaisuus ihmisessä muuten! ♥

Joten kahvin jälkeen aloin tyhjentää kaappeja astioista, nostettiin ruokapöytä olkkariin ja sen päälle kaikki särkyvät. Viimeisenä sitten kaappitasot ja kylmälaitteet sivuun.
Tässä vaiheessa itsellä oli vielä mielessä, että no, jos ei remonttia niin ainakin kunnon siivous saadaan tehtyä.....

Tässä näkyy tuo vihreänsävyinen boordi vielä.

Mikä sen parempi, kuin aloittaa sunnuntaina, jolloin kaikki kaupat on kiinni. Mistään ei saa mitään tarvikkeita, mies on lähdössä yövuoroon illalla, minä taas päivätöissä kaikki päivät. Juuri meidän tapaista, ilman järjen häivääkään.... *nauraa*

Työnjohto tarkkana.

Onhan maalarinvalkoinen sentään oikeaa sävyä.

(Lattiassa olevat tahrat ovat tahroja...)

Maanantaina rautakauppa oli yhden maaliämpärin verran auki. Muutenhan meillä on kotona olemassa remonttitarvikkeet, niin ei se vaatinut kuin kaman siirtämistä ja pakkelia. Voi hyvä maailma mikä määrä reikiä olikin tuohon seinään ehditty näiden vuosien aikana iskeä.......
Mies oli nukkunut päivän, ja kun minä saavuin kotiin, oli jo ehtinyt repiä suurimman osan boordia pois. Käytin koirat lenkillä, hän otti loput boordista, ja sitten pakkeloitiin reikiä.

Tähän saumaan oli tietenkin hirveän huvittavaa saada viesti isoilta lapsilta, että "tulisimme isäinpäivänä syömään, oletteko kotona".... koska ruokapöytä ei varsinaisesti palvellut 8 ruokailijaa juuri tässä mallissa.

Jatkokertomuksen omaisesti: lisää seuraa.....

Remonttimietteitä/haaveita

Minä haluaisin "uuden keittiön". Tai siis.

Meillä on tehty keittiöremontti alunperin 1999 kun muutettiin. Silloin laitettiin kaikki. Sittemmin, ehkä 5-8 vuotta sitten piti vaihtaa liesi, ja halusin silloin upotettavan uunin sekä liesitason. Olen näihin hirmu tyytyväinen, mutta muu keittiö on edelleen siltä 90-luvulta ja alkaa olla aika kulahtanut.
Lisäksi vuosien varrella olemme ostaneet pari alakaappia (tai siis laatikostoa) lisää, ja niiden etuosien väri on pyökki, vaikka muu keittiö on valkoinen. (Syy tähän on hyvin proosallinen: alkuperäisten kaapien väri ei ole puhdas valkoinen ja täysin saman valkoisen löytäminen oli mahdotonta. Oli helpompi valita suoraan täysin muu väri.)

TämäKIN on asia, joka ottaa itseäni silmään, nyt kun annan sen osua silmiin joka kerta.
Niinpä niin. Päästä ajatus päähän ja sen poistaminen onkin järjettömän työlästä.

Tuo lieden takaseinän laminaattikin lähinnä ärsyttää.

Mainitsemattakaan liesituuletinta, jonka ainoa toimiva ominaisuus on kova ääni.

Se ei siis ime hittojakaan mitään käryä.

Suurin ongelma, mikä ei koske pelkästään keittiötä, vaan koko asuinkerrosta, on hyvin riutunut laminaattilattia. Olen joka tapauksessa jo melko kyllästynyt väriin pyökki, ja lisäksi talon liikkuminen/eläminen ja satunnaiset putoilevat asiat ovat tehneet lattiaan rumia jälkiä.

Saumat ovat eläneet.

Niiden korjaaminen olisi iso työ, eikä jäljen pysyvyyttä voi taata.

Satunnaiset painavat putoamiset näkyvät jälkinä lattiassa.

Keittiö- tai kylpyhuoneremontit ovat niitä, joissa rahaa palaa aivan tolkuttomasti.

Meillä tilannetta hankaloittaa (rahanpuute), että asuinkerros on yhtä ja samaa pintaa ilman väliovia. Listoilla on eri huoneet eritelty toisistaan, mutta laminaattia on joka huoneessa tasaisesti, ja se pitäisi siis vaihtaa aivan kaikkialle.

Ajatuskin siitä, että lähtisi roudaamaan kaikki huonekalut muualle lattian vaihtoa varten. Huh, hiki nousee jo ajatuksesta. (Toki jotain sen suuntaista tarvitsisi tehdä jokatapauksessa, mutta itsellä on mielessä vähän pienempi vaihtoehto....)

Luin pitkästä aikaa mitään blogeja. Tunnen itseni ihan luuseriksi, kun en ole kertakaikkiaan pystynyt/ehtinyt/kyennyt seuraamaan mitä teille kaikille kuuluu ja varsinkaan kommentoimaan kaikkea mitä haluaisin sanoa. Kollektiiviset pahoittelut teille kaikille!!!

Mutta yhtä kaikki. Luin siis Paluumuuttajan blogia, jossa he olivat maalanneet vanhan laminaatin!!

Sytyin idealle heti täysillä.

Tuollaisen voisi tehdä rauhallisesti huone kerrallaan. (Siis minäkin. Tyyppi kaikki-mulle-heti-nyt?)

Betolux-maalissa on varmasti useitakin sävyjä, joita voisin miettiä. Samalla laajensin ajatteluani sen verran, että miksei keittiön kaappien oviakin voisi maalata. Ne on muuten pinnoiltaan hyväkuntoiset, mutta kulahtaneet, osin ehkä vähän tahraiset ja ennen kaikkea olen kyllästynyt. Pohdin samantien myös sellaista pystyisikö noita keittiön kaappien ovien koristeuria täyttämään, jolloin kaikki pinnat olisivat suorat? Hmmmmm..... voi olla, että siinä tapauksessa lopputulos ei olisi siisti.

Menisikö tällainen sellaiseen hyväksyttävään toimintaan, jossa ei tule jätteitä, ei heitetä pois käyttökelpoista ja toisaalta saisin itselleni jotain uutta ja kivaa? Tässä olisi näppärästi talvi aikaa, koska luonnollisesti ensi kevään lakkiaiset (jotka toivottavasti saan järjestää) olisi se kohta elämässä kun olisi kiva esitellä uudistettu köökki! 

Asialla ei myöskään olisi aikataulusyistä nyt kiire, joten ehtisin pohtia värimaailmaa yhdessä ja erikseen sekä lattian että ehkä keittiön osalta.

Jos joku on tällaista tehnyt, olisin ikikiitollinen kaikista suosituksista, kokemuksista, käytännön järjestely-vinkeistä yms.

Uusi lelu

Instagramissa löytyy mahdoton määrä tosi hienoja kuvia hakusanalla glassball_photography.
Minähän tilasin tällaisen pikkupallon Kiinasta, kun halusin kokeilla.
Jonkunlaisen telineen se tarvitsisi. Käytin tässä nyt aurinkovarjon jalkaa.

Yllättävän vaikeaa se oli. Jos palloa pitää sormien välissä ja toisella kädellä kuvittelee zuumaavansa palloon, ei ainakaan mun kännykän kamera pysty sitä tarkentamaan riittävästi, vaan lopputulema on melkoista tuhrua.  (Mainittakoon, että kun kuvattava juttu on myös levoton ja sekava, tuskin siitä voi odottaa kovin kaksista kuvaa paikallaankaan....)

Suurennuslasimaisena se taas toimii hauskasti. Pitänee muistaa sijoittaa niin, ettei aurinko pääse paistamaan siihen ja sytytä koko torppaa....

Onpahan lelu.

10 asiaa joista pidän, ei ihmisiä tai eläimiä

Facebookissa kiertää hauska haaste otsikon mukaisesti.
Oma listani näyttää tältä:

1/10 Oma hetki työpäivän jälkeen.

Kahvia, lukemista (tiistai, ei ollut postia) ja tovi hiljaisuutta.

2/10 Työ.

Tykkään työstäni älyttömästi.

Mulla on ihan parhaat kollegat hoitajissa ja lääkäreissä,

ja työkavereina laikkareissa ja sihteereissä.

3/10 Dinosaurukset.

Olen hassu dinosaurus-fani vuosien takaa.

4/10 Mejä. Metsä.

On vain yksi harrastus yli muiden.

Milloin tahansa viikonloppu metsässä tuhat kertaa

mielummin kuin kaljakellunta paljussa.

5/10 Kaneli.

Mihin tahansa (lähes) voi lisätä kanelia,

eikä mennä vikaan sen kanssa.

Harmittaa rutosti, ettei kanelikarkkeja tai purkkaa saa muuta

kuin tilaamalla Amazaonista tai eBaystä.

6/10  VPK toiminta

Meillä on hulvaton porukka, loistavaa huumoria ja kivaa yhdessä tekemistä.

Lisäksi arvostan ylipäänsä vapaaehtoistoimintaa, josta on konkreettista hyötyä.

7/10 Minähän olen intohimoinen Star Wars -fani. 

Olen elänyt läpi tuon ensimmäisen triplan: 

Uusi Toivo, Imperiumi ja Jedin paluu! 

Seuraavaan triplaan sain sitten innostajaksi Ipanan,

ja nyt odotamme molemmat uusia ensi-iltoja kieli pitkällä!

8/10 Kotikylä

Pidän asuinpaikastamme!

Täällä on kaikki: kauppa, kirjasto, koulut. 

Lisänä kansallispuisto liki takapihalla.

Mitä ihminen voi kaivata muuta?

9/10 Matkustelu.

Haluaisin ehkä ottaa tavoitteeksi

peittää jääkaapin ovi magneeteilla eri paikoista, 

mutta ilmastonmuutoksen vuoksi joudun tätä vähän

itseni kanssa vielä työstämään.

10/10 Suurin rakkaus ikinä: sauna!!

Aivan itse tehty ja suunniteltu.

Paras mahdollinen paikka rentoutua.

Pienen pieni syysloma

Jopas on ollut kiireistä ja stressaavaa. Paha kyllä, sitä joutuu katsomaan peiliin kun miettii, kuka se olikaan, joka varasi kalenterin täydeltä tapahtumia.

Bono oli ilmoitettu vielä Eckeröön Ahvenanmaalle näyttelyyn tälle syksylle. Viimeinen puserrus ja sitten talven yli taukoa. Bonon sisko Kira omistajineen lähti mukaan. Me olemme Mariannen kanssa olleet toistemme suurimpia yllyttäjiä tässä näyttelytouhussa, ja he ovat olleet mukana joka kerta, kun Bono on kehässä menestynyt. Ihanaa, että on ihminen, joka tsemppaa ja kannustaa!!!

Tytöt ajoivat meille Espoosta perjantaina, koska lauantaina oli aikainen lähtö Turusta Amorellalla kohti Maarianhaminaa.

Kira oli hiljattain aloittanut juoksuaikansa ja itse asiassa astutettu juuri viikkoa aiemmin. Valitettavasti se haisi Bonon nenään edelleen erittäin houkuttelevalle, ja Bono kyllä käyttäytyi melko mahdottomasti härkkiessään siskoaan aivan taukoamatta....

Mun pieni urhea matkustaja yksin suuren laivan kannella.

Täytyy sanoa, että jos Bonoa jostain voi kehua,

se on mielettömän hyvä matkustamaan ja asettuu taloksi minne vaan.

Lauantai-illan huumaa kämpillä.

Molemmat sisarukset päätyivät suihkuun ja sen jälkeen silkkien alle, että

turkki painuisi kauniisti.

Menestystä jälleen!!

Bono oli valioluokan toinen ja sai vara-Cacibin, joka

muuttuu Cacibiksi, koska voittaja on jo C.I.E.

(Cacib = kansainvälinen serti, jolla siis tullaan kans.väl. valioksi.

C.I.E.  = kansainvälinen näyttelyvalio)

Onneksi oli aikaa myös kävellä pitkin Maarianhaminaa.

Kaunis ja kiva pieni kaupunki!!

Näyttelyn jälkeen koirille pitkä lenkki.

Sitten ne jäivät kämpille nukkumaan ja me siirryimme

ihan naapurissa olevaan sporttibaariin pizzalle.

Koska olen aamuvirkku, heräsin tapani mukaan maanantainakin jo seiskalta. Bono oli jotenkin hirveän levoton aamupalan jälkeen, ja koska sen kynnet rapsutteli ja ripsutteli parketilla, pistin vaatteet päälle ja lähdin kävelylle sen kanssa.

Meillähän lenkkeillään niin paljon, että tuollainen kahden päivän lyhyt lenkki -päivässä tyyli taisi saada sen levottomaksi, ja mieluusti se kävelikin kaupungin ympäri.

Maisemat oli kauniita, ja olimme lähteneet niin aikaisin liikkeelle, että oli vielä hetken vähän hämärää.

Kaupungin katuja ja kauniita vanhoja taloja.

Rantamaisemaa. Aurinko nousemassa ja vähän punertaa kaislikossa.

Kävelykatua, ja mokoma roskakuski, joka kiinnitti huomion.

Maanantaina laiva lähti vasta iltapäivällä. Kun palasin Bompsin kanssa kämpille, Marianne ja Kira heräilivät. Syötiin rauhassa aamupala ja pakkailtiin. Sitten heitettiin kamat autoon ja luovutettiin kämppä pois. Otettiin renkaat alle ja päätettiin vähän katsella maisemia.

Otimme suunnan kohti Lemströmin kanaalia. Viehättävä paikka!!

Kesäaikaan siellä olisi kioskia ja jäätelökioskia auki, eli varmasti mainio paikka vaikka piknikille.

Koska aikaa edelleen oli, ajeltiin vielä vähän. Tuollahan matkat eivät ole juuri kummoisetkaan. 

Olimme katsovinaan kartasta, että Jomalan kirkon vieressä olisi kylä, jossa ruokapaikkoja yms.

Kirkon löysimme ja sitä kuvasimme, mutta harmi kyllä mitään muuta emme seudulta löytäneet ja päädyimme ajamaan takaisin Maarianhaminaan lounaalle.

Laivalla Kira rentoutui minun sylissä kun Marianne haki kahvia.

Luetut kirjat: syyskuu

Listaa itselleni muistiksi.

Max Seeck: Uskollinen lukija
Agatha Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava
Tuija Lehtinen: Kuollut jättää jäljen
Jaana Lehtiö: Joka viisautta rakastaa
Roope Lipasti: Jälkikasvukausi
Simona Ahrnstedt: Vain yksi salaisuus
Enni Mustonen: Maitotyttö
Enni Mustonen: Saako olla muuta?
Enni Mustonen: Hukkakaura