Suomen kesä, vappu tulee

Olipa kerran hoitaja, joka päätti haistattaa pitkät koko koronalle ja lähti kauppareissulle....

Ei. Ei tämä satu ihan näin oikeasti mennyt.

Mutta kävin silti kaupassa. Koska täysin vahingossa olin saksalaisen marketin hoodeilla muutenkin, piipahdin todella pitkästä aikaa sinne.

Linnunpesiä marengista.

Päällä Bailey'sillä maustettua juusto-kermavaahtoa.

Elämä jatkuu arkiseen tapaansa.

Koiria lenkitetään, oli arki tai pyhä. Miehen iltavuoroista johtuen sain tossuihin monta kilometriä menneellä viikolla. Meillä koiralenkit on nimittäin nykyään tehtävä erikseen: ensin Bonon kanssa sellainen tunnin metsälenkki ja siihen perään Edun kanssa pieni puistokävely, jolla Pappa saa lukea uutiset ja tehdä tarpeensa.

Puistossa oli keskelle vanhaa pappilan nurmikkoa noussut kasa skillaa. 

Näytti kivalta: kuin pieni lampi.

Käpy keräsi käpyjä

Minähän olen keräillyt käpyjä milloin mistäkin ja tuonut niitä tuliaisina. Yhdet Jenkeistä tuodut Bono söi pentuna, onneksi Ipana keräsi uusia samasta kansallispuistosta pari vuotta sitten.

Olinkin iloisesti yllättynyt, kun meidän vanhan, jo puretun lukion, pihapiiristä löytyi satoja Sembramännyn käpyjä pudonneena. Keräsin niitä vähän läjään ja ihailin. Minusta noissa jättimäisissä kävyissä on jotain niin supersympaattista.

Väittävät, että vappu on tulossa.
Ilmankos kelit muuttuivat taas kylmäksi. Öisin on pakkasta!!! Hrrr....
Inhottavinta on se, että autonratti on jäätävän kylmä pitää kiinni kun ajaa töihin.

Koska olen niin tottunut suurperheeseen, en aina (aktiivisesti) muista, että meitä on tässä taloudessa enää kaksi.
Ämpärillinen simaa lienee melko kookas annos kahdelle.
Laitoin lapsilleni viestin, että jos tähän siman viereen tarvitsee paistaa litran taikina munkkeja, luotan teidän apuun syömisissä.....

Häshtäg koronaläski

Aika muuttua, aika muuttaa?

Aikanaan loin tämän blogin elämäntilanteessa, jossa muutos oli ainoa mahdollisuus.
Aletaan palaamaan juurille.

Työpaikalla tilanne on sellainen, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa laittamaan verkkoja vesille. Tähtäin siis siinä kuuluisassa "jotain muuta".

Aika näyttää.

Juustoansa, kevättä, ulkoilua

Suloinen vapaa viikonloppu takana. ☼

Perjantaina tein jotain, mistä tuli hyvä mieli monellakin tapaa. Suosin "paikallista", joka tosin tässä tapauksessa oli Helsinkiläinen.... pienyrittäjä kuitenkin.
Eli tilasin juustoja firmalta Juustoansa.

Koska Uudenmaan rajat avattiin, he pystyivät laajentamaan Juustotaksi-konseptiaan ja ajoivat ilmeisesti ensimmäisen kerran reitin myös Turkuun. Matkan varrella oli helppo pysähtyä tässä meidän hoodeilla ja niinpä sain paketillisen herkkuja.

Me tykätään juustoista kovasti. Itse en ole Emmentalin ystävä, lähes kaikki muut maistuvat.
Tilasin nämä tyylillä: pakkaa jotain yllättävää ja annoin hinnan. Kerroin vähän taustaa, mistä pidetään yleensä ja lisäksi mistä olin kuullut kehuja (kuten kuusenkerkkägouda....)

Perjantaina saunan jälkeen oli aivan pala taivasta istua alas ja vähän herkutella!
Jos olette liikkeellä Helsingissä ja ehditte poikkeamaan Vanhaan kauppahalliin, piipahtakaa!

Lauantaina mies lähti kaverinsa kanssa kalaan. Minä ulkoilutin koirat ja pääasiassa luin.
Ihanaa, kun voi vaan olla. Ihan rehellisesti ilman mitään suorituspaineita.

Sunnuntaina oli sen sijaan sitten aamulenkin vuoro:

Teijo on niin rauhallinen. Tälläkään kertaa siellä ei näkynyt kuin yksittäisiä ihmisiä. Tulen aina niin hyvälle tuulelle nähdessäni, miten jotkut ovat telttailleet tai muuten yöpyneet noilla tulipaikoilla.
Tulee sellainen olo, että maastoja käytetään ja niistä iloitsee moni.

Hesari kirjoitti juttua moisesta hassusta Dalgona-kahvista.
Minä kuulkaas hankin oikein sähkövatkaimen tätä varten. *nolo*

Juu ei, meillä ei ole tähän asti ollut tavallista käsikäyttöistä sähkövatkainta, pelkästään yleiskone. Mutta tuon vaahdon annoskoko oli niin mitätön, että isolla koneella se olisi vaan levinnyt pitkin kulhon reunoja.

No, kuten kuvasta näkee, tätä tavoiteltiin ja tätä saatiin. Ilmeisimmin jotain meni pieleen!
Lisäksi: meistä ei kumpikaan käytä kahvissa sokeria ja sitä tähän tuli reilusti. Mmmmmhhh.... ei hjuva.
Vaahto ei ollut ihan noin kuohkeaa lähdössäkään, halusin kuumaa kahvia joten oletus olikin, että se sulaa....

Mutta mutta. Voisiko joku nyt selittää blondille miksi haluaisin juoda kylmää maitoa ylimakean kahvinmakuisen vaahdon läpi? Tässä täytyy olle jokin jippo, jota en vaan tajunnut.

Teijolta palatessa pysähdyimme puutarhalle. Olen pitkään havitellut ja nyt sen sitten ostin: pienen sitruunapuun. Katsotaan saanko sen pysymään hengissä saati tekemään mitään satoa enää ikinä tämän jälkeen.

Puutarhamyymälä oli kohteemme, koska Madeiralta tuomassani kasvissa on vilissyt jotain ötököitä.
Pesin sen kertaalleen mäntysuovalla ja vaihdoin mullat, mutta niitä pirulaisia oli aina vaan. Suurennuslasi paljasti ne ilmeisesti villakilpikirvoiksi....   murh!
Yhtä kaikki: myrkky liotettuna multaan tappanee jokaisen. Tähän asti olen nipistellyt niitä hengiltä aina nähdessä pienillä pinseteillä.

Koronapääsiäinen

Tämän kevään juhlat lienee sitten juhlittu.
Meidän osalta vappua en pidä juhlana ja lakkiaisia ei voi järjestää.

Huoh!! Tuo lakkiaisten järjestäminen "joskus" on asia, joka stressaa. Aika paljonkin.

Kun ei tiedä voiko ne pitää kesällä, siirtyykö syksyyn vai peräti joulun alle. Lakitettavalla on myös ostettuna lentoliput pitkälle reissulle heinä-syyskuulle niin eipä ole juhlakalukaan toivon mukaan paikalla, jos koulu järjestää juhlat elokuulla.

Stressinaiheeksi voidaankin lisätä tuo reissu. Minä kun en osta lentolippuihin mitään peruutusturvaa, jää nähtäväksi miten rajat aukeavat ja pääseekö niitä käyttämään....

Pääsiäinen tuli. Pupu sukelsi muniin ja hukkui.....
Sain yhdeltä ystävältä näitä huovutettuja pupuja viime vuonna 
ja minusta tämä pelkkä peppu on kerrassaan viehättävä!

Herkkuruokapäivä: keitettyjä broileripyöryköitä! Pakastimessa oli broilerin jauhelihaa. Minä tykkään siitä muuten, mutta sellaista murukastiketta on työläs tehdä, kun se on takertuvaa ja tahtoo paakkuuntua minusta liikaa.
Joten pyörykät tai pihvit siitä tulee helposti. Eikä tarvita kananmunaa tai korppujauhoja.

Minä maustoin taikinan aika vahvasti ja jätin maustumaan ehkä n. tunniksi.
Sillä aikaa sekoitin tiukan chilillä maustetun liemen, siis ihan perus kanaliemi mutta vähän lisämausteita. Liemi imee jonkin verran makua noista pullista.
Pyörittelin taikinasta lusikan avulla palloja ja pudottelin niitä 5-6 kerrallaan kiehuvaan liemeen. Ne nousee pintaan, kun alkavat olla kypsiä. Asia, joka huvitti suuresti. Keittelin ehkä 5 minuuttia aina yhtä satsia ja nostin kulhoon. NAMIA!!!

Liemen siivilöin, lisäsin puoli purkkia ruokakermaa ja suurustetta ja lopulta uitin pullat takaisin siihen liemeen. Suositus kokeiluun!

Alun perin oli tarkoitus viettää perhepääsiäinen. Ensin jänisti poika, joka ilmoitti, ettei ehkä sittenkään uskalla lähteä reissaamaan edes saman maakunnan alueella kaiken varalta. 

Koska Ipana oli kulkemassa Turkuun, pakkasin mukaan sitten herkkuja ja poika sai pääsiäisherkkuja kuitenkin. 

Seuraavaksi isäni soitti ja sanoi, etteivät he uskalla tulla syömään kuitenkaan. Mutta jaoimme eväät siten, että he paistoivat lammasta ja toivat meille palan, ja kun olimme hakeneet paikalliselta kalkkunatilalta palan savustettua kalkkunaa, leikkasin siitä kunnon kimpaleen heille.

Kahvit joimme sentään terassilla ulkoilmassa kaikki yhdessä.

Tuin paikallista yrittäjää ja tilasin juustokakun (kuvassa) heiltä. Asiasta tuli jo itsessään hyvä mieli eikä kakkukaan ollut pöllömpää!

Vanhempi tytär kävi sentään. Ipanakin kääntyi kotona.

Meillä alkaa kuulkaas tupa tyhjentyä!!! 😲

Jotain kevätkukkia uskalsin laittaa!

Ihanan pirteää ja aurinkoista - säästä huolimatta!!

Koronaa ei ole meidän sairaalassa vieläkään, kuvasta huolimatta!!
Sen sijaan saimme jotain suojaimia kaiken varalta.
Olen hyvin toiveikas, että huolimatta Uudenmaan rajojen avaamisesta se ei leviäisi enää aivan holtittomasti ja villisti.

Aikuisten ystäväkirja

PERUSJUTUT

SIVIILISÄÄTY: Naimisissa
ASUMISMUOTO: rintamamies-mallinen omakotitalo
AMMATTI/TYÖPAIKKA: erikoissairaanhoidon sairaanhoitaja
KIINALAINEN HOROSKOOPPI: piti googlata, näköjään koira
HARRASTUKSET: patikointi, lukeminen, koiraharrastukset

SYVÄLLISTÄ

PERIAATTEET: Lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä. Optimismi vie pidemmälle, vaikka pessimisti ei petykään. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

MAAILMANKATSOMUS: peruskristillinen, suvaitsevainen. Arvostan inhimillisyyttä yli ismien ja kaiken elämän suojelua yli uskontorajojen.

POHDIN: Tuleeko joskus olemaan mahdollista matkustaa toisille planeetoille? Miltä sellainen tuntuisi? Loppuuko elämä maapallolla väkisin ihmisten hölmöilyjen vuoksi ja onko nuo edellä mainitut jatkossa pakollista tekemistä elämän mahdollistamiseksi?
Olenko tähän mennessä elänyt sellaista elämää, mistä voin olla ylpeä? Mitä voisin vielä tehdä toisin, paremmin tai eri tavoin?

Näin maaliskuun lopulla pohdin myös, loppuuko koronarumba ikinä. Tämä on kestänyt pari viikkoa ja olen jo ihan kypsä. Täysin kyllästynyt, turhautunut, tympääntynyt ja väsynyt siihen, ettei mistää tule mitään muita uutisia. Maailmassa ei tunnu tapahtuvan mitään (koska kaikki on tauolla/suljettu/lopetettu/siirretty....), joten ei liene uutisoitavaakaan. Mutta silti lukisin mielummin vaikka kuninkaallisista vessapaperivuorten keskellä kuin jatkuvaa "niin ja niin monta kuollut, tehohoidossa..."

VIHAAN: epäoikeudenmukaisuutta ja selän takana puukottamista. Lisäksi hernekeittoa, maksalaatikkoa, hirvikärpäsiä ja mädältä kalalta haisevia cockeripojan huulipoimuja. (Onneksi pystyn tuolle viimeiselle tekemään jotain itse.....)

PYRIN: Elämään niin, ettei kuolinvuoteella kaduttaisi. Opettelen olemaan tyytyväinen siihen, mitä on ja olemaan haluamatta sitä, mihin ei ole mahdollisuutta. Se ei ole helppoa!!

RAKASTAN: perhettäni ja elämää!!

HAAVEILEN ENITEN: hyvästä loppuelämästä, toivottavasti terveenä ja hyvävointisena. Lisäksi siitä, että lapset voivat hyvin ja pärjäävät elämässä.

TARVITSEN: omaa aikaa ja rauhaa säännöllisesti, metsäkävelylenkkejä hiljaisuudessa.

PELKÄÄN: käärmeitä enkä mene mistään hinnasta mielellään luonnon jäälle. Vaikka näen jonkun kairaavan reiän jäähän ja näen, että jäätä on 50cm, pelkään silti heikkoja jäitä.

MUREHDIN: En ole kovinkaan suuri murehtijatyyppi. Aika ajoin poden omantunnon tuskia milloin mistäkin (työ)asiasta, kun en ole pystynyt tekemään omasta mielestäni tarpeeksi tai kaikkea mitä haluan. Toisaalta välillä hirvittää silmittömästi minkälaisen maailman jätän lapsilleni!

KERÄÄN: en ole keräilijätyyppiäkään. Joskus keksin haluta uusia peltipurkkeja tai lasiastioita jotain tiettyä tarkoitusta varten (joulun karkkipöytä). Voisin kerätä 500 euron seteleitä (aika hidasta taitaisi olla) tai vaikka koiranpentuja (montaa ei voisi olla yhtä aikaa, eikä ne edes pysy pentuina....)
Tällä hetkellä kerään vatsarasvaa, jenkkakahvoja ja pölynorsuja vuoteen alle.

LEMPI

VÄRINI: kevättaivaan sininen, mutta vaatteissa räikeä harmaa tai kirkas musta.(Huomaathan huonon huumorin tarkenteissa....)
Yllätin itsenikin ostamalla teknisiä paitoja värissä kirkas pinkki!

VUODENAIKA: kevät ja kesä

ELÄIN: Ehdottomasti koiraihminen (yllätys!) mutta jos asuisin niin maalla, että lähistöllä ei olisi teitä ja sitä kautta vaaraa, haluaisin kyllä kissan tai kaksi kulkemaan vapaana pihalla. Myös heppa/poni ja muutama lammas ja kana olisi hirveän hauskaa!!

KIRJA: Oi voi!! En pysty. Teen kaiken aikaa listausta vuoden 2020 luetuista kirjoista. Tähän mennessä (31.3.) luettuna taitaa olla 45 kpl.

ELOKUVA: Voin katsoa joitain leffoja useita kertoja. Näistä kaikkein parhaat on Mamma Mia (se ensimmäinen) ja Greatest Showman!! Parempaa musiikkia ja tarinaa en pysty kuvittelemaan. Kaunis, hauska, koskettava ja sellainen, mistä jää aina hyvä mieli!

Toisaalta katson sujuvasti dinosaurus-leffat ja vanhat Bondit (vanhat!! Ei mitään Daniel Craigia tänne, kiitos), Tähtien sodat....

MUSIIKKILAJI: laji?? Mikä laji?? Kasari-tyylinen pop/rock. Autossa kuuntelen Novaa, koska tykkään aamun juontajista. Soittolistat sen sijaan. Voi puuuuh!! Onko mitään puuduttavampaa? Niillä artisteilla olisi pari muutakin biisiä, kuin ne soitettavat, noin vink vink...

NUMERO: Kolme. 3. (Olen itsekin ihmeissäni, että tämä oli suoraan näin helppo....)

RUOKA: tacojauheliha ja sen lisukkeet (salaatit), toisaalta itse tehty kermainen lohikeitto!
Tässä perusmassakaudella (lue: töissä) olen tullut erinäisiä kertoja havainneeksi myös sellaista, että mukaan ottamat eväät on maistuneet niin hyvältä, että ajatus "oli liian vähän ruokaa" on tosi.

JUOMA: kylmä hanavesi!!! Juon paljon myös teetä ja kahvia. Saunassa lonkero.

LOMAKOHDE : Toivottavasti paras on vielä näkemättä. Toisaalta Madeirasta jäi nälkä, että saarelle olisi päästävä vielä uudestaan.
Koti-Lappi, Sallan viime kesän patikoinnit purivat jälleen ja jättivät nälän palata pohjoiseen sääski-invaasiosta huolimatta!

TUOKSU: pihalla kuivattu pyykki. Varsinaisista tuoksuista Calvin Kleinin Eternity Air.

SÄÄ: poutainen, raikas +18-23°C

TAPA VIETTÄÄ VAPAATA: tehdä hyvä patikkaretki eväineen ja palata kotiin, sauna ja sen jälkeen esim perheen kesken kiva lautapeli-ilta tai vaikka leffailta.

KERRO SIITÄ JOTAIN KUN....

OLIT 10 v NUOREMPI: 2010, olin juuri aloittanut sairaanhoitajaopinnot ja olin aivan liekeissä opiskeluista.

VIIMEKSI KOIT ROMANTTISEN HETKEN: Arjen romanttiikkaa on niskan hieronta ja se, että keittää teen tai kahviveden valmiiksi toiselle. Kun hieroo jalkoja, laittaa saunan lämpiämään...
Yhdessä patikointi hyvine eväineen.

VIIMEKSI SAIT JONKUN NAURAMAAN: Nauran töissä joka päivä, yleensä nauramme porukalla.

VIIMEKSI LUIT JOTAIN SYVÄLLISTÄ: Syvällisintä lienee ollut Idiootit ympärilläni-kirja. Puhun syvällisiä ystävien kanssa useinkin, mutta en ole self help -tyyppisten opusten lukija.

KUULIT BIISIN, JOKA KOSKETTI SYVÄSTI: Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta muistuu mieleen joka kerta, kun kuljen tiettyä lenkkiä.
Ozzy Osbournen Mama I'm coming home soi korvanapeista kun hölkkäsin Tukholman rantatietä pitkin päivää ennen kotiinpaluuta 7 viikon harjoittelun jälkeen. Muistan sen tunteen aina, kun kuulen biisin uudestaan.

Oma voimabiisini on ehdottomasti Nightwishin Ghost Love Score, erityisesti Youtube-versio Buenos Airesista, jossa Floorin viimeinen loppukiekaisu ja Empun ilme, jossain kohdassa 9,37 on vaan niin kertakaikkisen huikea!