sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Arkihaaste 30/52

Tälle viikolle löytyy yksi hyvin kuvaava sana: puusouvi.  (Ja se kyllä jatkuu tulevallakin viikolla...)

Vaikka maalämmön ansiosta lämmittäminen onkin nyt edullista, meillä tykätään takkatulesta ja elävän tulen tuomasta lämmöstä silti. Asuinkerroksessa (eli keskikerroksessa) meillä on hyvin harvoin patterit edes päällä, vain eteisessä ja sekin lähinnä lapasten ja kenkien kuivaamista varten. Vintti on vilpoisa joten siellä lämmitys tulee talon keskuslämmityksellä, samoin kellarissa.

Puuta kuitenkin kuluu kohtuullinen määrä aina talvessa ja sitä on hankittava lisää kuivumaan, koska poltamme vain ns. ylivuotista puuta.


Mies tilasi rankoja paikalliselta sahalta. Nämä kun saadaan pilkkeiksi, on talvelle 2018-19 ja ehkä 2019-20 tiedossa muhevia lämpöjä.


Meillä on sellainen työnjako, että mies sahaa ja minä pilkon.
Olen tykännyt heiluttaa kirvestä jo ihan teinitytöstä lähtien. Kun teini-iässä olin pakotettuna vanhempien kanssa veneilemässä, pursiseurojen saarissa oli aina puuvaja ja puulämmiteiset saunat. Siellä pilkoin sydämeni kyllyydestä halkoja.

Olen edelleen tosi ylpeä, että vanhempani luottivat siihen, etten kalauta kirvestä polveen, olin kuitenkin 13-15 -vuotias tuolloin.


Meillä on useampi Fiskars mutta tämä suurin halkomakirves on vaan auttamatta paras.
Vaikka se on itselleni pitkä ja painava, minun ei tarvitse sillä varsinaisesti lyödä, vaan puuhun osuessaan se halkaisee omalla painollaan.

Ja niska- ja selkälihakset kiittää. (Ensimmäiset krampit tosin aina vaivaa muutaman yön homman aloittamisen jälkeen, venyttely kun ei kuulu omaan tapavalikoimaani vieläkään.....)


Pilkkeet sitten pinotaan seinälle. Myönnän, että tämän(kin) tekee mies. Minä en saa pinoista sellaisia, ettei ne lähde kallistumaan ulospäin ja petä kun korkeus kasvaa.

Puulämmityksen parhaat puolet: ilmainen treeni ja fakta, että sama puu lämmitää useasti. Ensin pilkkoessa, sitten kantaessa ja lopulta poltettaessa.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Body World: Animals inside out

VAROITUS: Sisältää kuvia eläimistä ilman nahkaa, siis lihakset paljaana!! 
Ei välttämättä miellyttävää katsottavaa!!


Kun olin noilla vapailla, tehtiin vielä toinenkin reissu nuorimman tyttären, Ipanana tunnettu, kanssa.
Suuntana tällä kertaa pääkaupunkiseutu ja Heureka.

Koska täältä ajaa reilun puolitoista tuntia sinne, ja oltiin tietenkin tehty koirien kanssa kunnon aamulenkki alle, oli pakko haukata jotain. Kokemuksesta Heurekassa on sika-kallista eikä ruoka ollut viimeksi (öööhhh, useita vuosia sitten....) edes kovin kaksista.

Joten luottoravintola Espoon risteyksessä: IKEA.  (Jään odottamaan jotain kantis tarjousta, minähän syön tuolla nykyään joka kuukausi....)


Lihapullat vaan toimii, ei auta.  NAM!!

(Ja kun vertaa hintoja: Heurekassa hampurilainen 24,90, lihapullat taisi olla 5,90/annos)


Pilvisenä päivänä aivan oikea kohde.




Heti ensimmäisenä valkohai, jolla suussaan hylje.
Näytti totta puhuen savukalalta.....


Ponin luuranko, taustalla ihminen


Suomalainen ruskeakarhu

Tassut oli mielettömän kokoiset.


Gorilla

Haluaisin edes vähän tuollaiset hartiahabat  =)


Väittivät tätä Aasian norsuksi.

Minusta se oli naurettavan suuri sellaiseksi, ja mittakaava oli
hassu tuon pituuden vuoksi.

Mutta en väitä vastaan, löysä nahkahan tästä puuttuu päältä, 
ja iso määrä lihaksia yms.


Kirahvi.
Olisi pitänyt ottaa kuva, jossa allekirjoittanut seisoo vieressä.
Se oli nimittäin aivan huikean korkea.


Perinteiset keittiöntuolit, jotka kuvastaa aikuiselle mittakaavaa,
miltä n. 2-vuotiaasta tuntuu istua aikuisten keittiössä. 

Ipana siellä räplää kännykkäänsä.


Pihalla Galilei-puistossa oli arboretum, joka tosin
ei ollut kovin ihmeellinen.
Käveltiin kuitenkin katsomassa havupuut.


Pihalla on kaikenlaista kapinetta, ja ihanaa kun kaikkeen saa koskea.
Minä mm. pystyin nostamaan miehen ja Ipanan ylös keinussa kun vipuvarsi oli
riittävän pitkä. Sellaisia hauskoja juttuja, joista koulussakin puhutaan.


Tätä pyörää pyöriteltiin, jotta vesi virtasi toisessa.
En muista kenen korkkiruuvi oli kyseessä.


Ipana kokeili kävellä tuon renkaan ympäri.
Melko hankalaa.


Ennen kotiinlähtöä otettiin vielä kylmät juotavat ja possumunkit.
Noille munkeille nauroin tovin.

Heureka on kyllä kiva paikka.
Suosittelen sitä varsinkin lasten kanssa, mutta on siellä paljon nähtävää ja tehtävää myös aikuiselle.

Olimme positiivisesti yllättyneitä miten rauhallista siellä oli arkipäivänä. Kapineisiin sai ja pääsi todella koskemaan ja kokeilemaan. Planetaarioelokuva (Panda) oli myös kiva ja sinnekin mahtui hienosti. Kaikki tuo sisältyy myös lipun hintaan. Muistaakseni ennen piti ostaa planetaariolippu erikseen, hyvää kehitystä siltä osin.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tall Ships Races 2017 Turku

Neljä vuotta sitten kun isot laivat olivat viimeksi Suomessa, meillä ei ollut vapaata ja jotenkin tuntui hassulta ajaa tunti työpäivän jälkeen katsomaan laivoja.
Jälkiviisaana totean, että olisi kannattanut.

Kun lopetin valvomisen viime torstaina, alkoi muutama vapaa, vähän normaalia pidempi pätkä. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka mini-kesälomaksi.
Perjantaina ajoimme tutuille Turun liepeille ja siitä kaupunkiin, jossa Aurajoen rannalla oli alue purjeveneille ja kaikenlaista oheistoimintaa.



Tuolla lossilla pääsi myös "joen yli", tosin se ajoi viistoon, mutta
ottaen huomioon jonot Förille (=jokilautta), tuohon mahtui enemmän
ja se osui meille sopivaan kohtaan paluumatkalla kun palasimme autolle.



Pirates of the Caribbean


Aurajoki



Käytiin jokilaiva Bruno II:lla syömässä tosi hyvät 
metsästäjänleivät, aurinko paistoi tässä vaiheessa täydeltä terältä.




Bore,
ennen vanhaan tällä mentiin Tukholmaan.
Nyt se on vastaavassa käytössä kuin Tukholman Birger Jarl
eli lähinnä hostellina, jossa voi yöpyä.
Siellä on kivat ravintolatilat, joissa on usein elävää musiikkia yms.


Kaljuuna Olga

Tällä pääsee käsittääkseni normaalisti Uudestakaupungista Kustaviin ja ehkä Turkuunkin.

Ilta oli tosi hieno. Oltiin rannassa joskus 17 jälkeen ja käveltiin toista rantaa yhteen suuntaan ja toista toiseen. Lopulta mentiin lossilla paluumatka ja käveltiin takaisin autolle.
Kotiin päästiin lähtemään 23 jälkeen.

Tässä tapahtumassa eniten kiinnitti huomiota se, että ihmiset oli järjestään hyvällä tuulella, ärripurri-viinaa ei ilmeisesti myyty missään. Siellä meni lapsiperheitä, nuoria, aikuisia, pyörätuolikulkijoita ja mitä tahansa ja kaikki sulassa sovussa. Edes ruuhkaisimmissa paikoissa kukaan ei ärähtänyt kun pysähdyit kuvaamaan ja jono ikäänkuin seisoi selän takana. Yllättävää!! Sinänsä harmi, että moisesta pitää yllättyä....

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Arkihaaste 29/52

Tämän viikon haaste osuu sillä lailla aivan kohdilleen, että luultavasti jotakuinkin joka vuosi teen saman asian samalla viikolla.
Kyse siis marjojen pakastamiskauden aloituksesta. Vuorossa: mansikka.


Meidän portin ulkopuolella kasvaa muutamia ahomansikoita. Vuosi vuodelta ne koettivat levitä ja pari vuotta sitten niitä olikin jo tosi paljon.
Nyt jostain syystä heinä/ruoho valtaa alaa ja ne jäävät sinne tukehduksiin. Tosi harmi.
Muutamia punaisia herkkuja olen kuitenkin napsinut suuhun asti.


Varsinaiset pakastusmarjat hain luottotoimittajaltani läheiseltä tilalta. Meidän isot lapset olivat heillä töissä nuorempana muutamana kesänä ja heiltä saan aina hyvälaatuista marjaa.
Tänäkin vuonna tilasin ns. pientä mehumarjaa, koska soseutan aina kaikki pakastusta varten eikä marjan tarvitse olla isoa ja siinä mielessä ensiluokkaista.
No, hakiessa havaitsin, että nämä eivät ole pientä nähneetkään. Kyllä on taas niin hienoa marjaa tarjolla.... ja halvalla.

Ikionnellinen!!

Hassu havainto sikäli: väkihän tässä huushollissa vähenee vuosi vuodelta, ja nyt ostin jo NELJÄ laatikkoa pakkaseen menevää mansikkaa. 
Siis marjojen määrä lisääntyy kun väki vähenee. Hmmmm.....


Oi, mitkä marjat!!

Näistä syödään ensin niin paljon kuin mahat vetää. Sitten siistitään ja survotaan. Pakataan rasioihin. Sitten jätetään vielä puoli laatikollista ja popsitaan taas niin, että naukuu.... . NAM!!


torstai 20. heinäkuuta 2017

Yövuorossa

Kuvaus yhden sairaanhoitajan yhdestä yötyövuorosta.

Meidän sairaalan, itse asiassa meidän osaston, yövuorojen työaika on 20:30 - 7:15.
Näin kun olen illantorkku, normaalioloissa hakeudun sänkyyn lukemaan helposti jo 21 jälkeen. Arvatkaa vaan miten hauskaa on aloittaa työvuoro kun yleensä silloin menisi nukkumaan.

No, valittamatta asiasta enempää, tykkään kuitenkin jollain perverssillä tavalla siitäkin vuorosta. Minusta tämän työn suola on potilaat ja pippuri sitten vuorotyö.

Meillä on Suomen suurin yksittäinen vuodeosasto. Meidän potilaspaikkamäärä on 43 kun talo on kirjaimellisesti viimeistä sijaa myöten täynnä. Päivisin osasto jaetaan kolmeen soluun, joissa jokaisessa on ns. oma henkilökuntansa, öisin se jaetaan kahtia. Johtuen muutamista yhden hengen eristyshuoneista, jako ei mene ihan tasan puoliksi, mutta karkeasti yöllä kaksi hoitajaa vastaa n. 22 potilaasta. Yleensä jako on sairaanhoitaja/lähihoitaja.

Meillä on käytössä ns. hiljainen raportti. Tarkoittaa sitä, että hankkiudun osastolle, avaan itselleni koneen ja luen kirjaukset, joita päivän (ja joskus edellis(t)enkin päivän) aikana on tehty. Rakennan tällä tavoin itselleni kuvan potilaan voinnista, kirjoitan ylös asioita, joita haluan muistaa ottaa huomioon sen vuoron aikana, esim. kuumeilu, nesteytys, lääkitys tai vaikka tutkimukset, joihin valmistan potilaan tai otan esim pissanäytteitä.
Kun olen raportin lukenut, iltavuoro on vielä paikalla ja voin tarkentaa jotain asioita. Yleensä höpötämme siinä potilaiden kuulumisia, laitamme muistiin asioita, joita pitää miettiä aamuksi valmiiksi ja suunnittelemme yön kulkua. Iltavuoro lähtee talosta 21:30.

Yö alkaa kierrolla: käymme jokaisen vastuullamme olevan huoneen läpi, esittäydymme ja toivottelemme hyvät yöt. Kerromme, että olemme talossa ja voi soittaa, jos apua tarvitsee, sammuttelemme valoja ja telkkareita. Sammutamme käytävältä puolet valoista, koska vaikka potilashuoneiden ovet ovat umpipuuta, lähes jokaisesta huoneesta joku käy käytävällä vessassa yön aikana, ja silloin on kiva, ettei kirkkaat valot herätä kaikkia. Talvisin huoneissa palaa joulukyntteliköt ja saatamme sammuttaa kaikki valot ja olla ihan hämärän hyssyssä.

Klo 22-23:30 on sellaista rauhallisempaa: juttelemme niitä näitä, nostamme keskiyöllä menevät lääkkeet esiin, kudomme sukkaa.
Klo 00 laimennan yöllä menevät antibiootit ja työparini lähtee tyhjentämään pissakatetripussit ja kiertämään kaikki huoneet. Jaan lääkkeet tippumaan, teen tarvittavat kirjaukset ja 30-45 minuutin päästä käyn napsimassa tyhjät pullot huoneista pois.

Sitten syödään!!  =D   Yön paras hetki.


Minä syön yleensä aina pelkästään salaattia/vihanneksia. Näyttää näin kuvassa tosi aneemiselta. (Tuo valkoinen pallo on nauris, ja laiskuuttani en jaksanut mitään pilkkoa, onpahan hampailla vähän töitä.) Minun vatsa ei vaan halua mitään roiskeläppäpizzaa keskellä yötä. Pakki turpoaa yöaikaan muutenkin naurettavasti ja ihan kaikki närästää. Ihmiselimistö haluaisi pitää lepoajan ruuansulatukselta, joten koetan helliä sitä tällaisilla helposti sulavilla eväillä. (Pilaan sitten sen kupillisella kahvia, mutta sehän on ihan toinen tarina.....)

Kun tuo noin yhden aikaan tapahtuva "ruokatunti" alkaa, kokoonnutaan aina kaikki neljä hoitajaa kahvihuoneeseen. Siellä hölötetään sitten niitänäitä, nauretaan ja kerrotaan tarinoita. Silloin puhumme harvoin varsinaista työasiaa, jos ei joku potilas esim. voi huonosti tai ole muuten mielessä akuutisti.
Pöydän ääressä istutaan pitkään, tarpeen tullen ja mahdollisesti vaikka aamuun asti. Meillä näkyy kahvihuoneessa potilaskutsut, joten siitä poiketaan tarpeen mukaan pissattamaan ja kuivittamaan, viemään lääkkeitä ja auttamaan, jos joku kutsuu. Hereillä pysyy parhaiten, kun on seurassa ja vuoronperään puhutaan niin ei tule sellaista kurjaa "nyt en pysy hereillä millään" -oloa. Voidaan poiketa parvekkeella haistelemassa yöilmaa ja joskus ollaan kuvattu tosi upeita auringonnousuja. Korkealta näkee hyvin!!

Vartija kiertää osaston klo 1-2 välillä, joskus jää istumaan meidän seuraan kahville, ja sitten kerrotaan taas lisää kaikenlaisia sekalaisia tarinoita. Puhutaan koirista/kissoista ja lapsista, kehutaan ja kirotaan miehiä ja perhettä yleensä, pohditaan joululahjoja (kun se aika on) ja mietitään työkavereiden synttäreitä/häitä/juhlia ja mahdollisesti hankittavia lahjoja. Sellaista yleistä sosiaalista....

Kun nyt viimeksi valvoin, ihana työparini leipoi meille Brita-kakun yökahvin kaveriksi. Voi pojat että se oli hyvää!!!


Klo 2 meillä menee listan mukaan seuraava lääkekierto, samoin klo 4. On pitkiä aikoja, ettei kenellekään mene mitään näillä aamuyön kierroilla, ja sitten on aikoja, kun tuntuu, että joka kahden tunnin välein viet jotain lääkettä jonnekin. Sinänsä harmi, että silloin tiputuksen jälkeen aina 30-40 minuutin jälkeen käyt huoneessa uudestaan, ja silloin potilaat saa nukuttua tosi huonosti, kun siellä ravataan yhtä mittaa.  Kierrämme huoneet n. kahden tunnin välein, monesti on huoneita, joissa ei tarvitse poiketa ollenkaan (asiallisia ja omatoimisia ihmisiä) tai niitä, joissa käydään vaihtamassa asentoa useinkin.

Aamun valjetessa käydään hakemassa osaston lehdet jakelulaatikosta ja sitten istutaan syömään aamupalaa (omalla kohdallani yleensä rahka+mehusoppa+soijamaito+chian siemenet) ja luetaan uutiset. Sitten kirjataan yön tapahtumat, otetaan mahdolliset näytteet, aloitellaan nesteytykset, valmistellaan niitä toimenpiteitä - ja kierretään koko osasto siinä 5:45 alkaen siten, että kaikilta hereillä olevilta napataan korvasta lämpö ja otetaan verenpaine. Nukkuvat saa nukkua, aamuporukka ehtii mittaamaan heitä.

Meillä on yksi parveke ja sitten muutamia ikkunoita, jotka läväytetään auki sepposen selälleen tuossa aamuyöllä ja tuuletetaan kunnolla. Avataan siis tarvittavat ovet käytäviltäkin, että ilma oikein lähtee kiertämään. Talvisin on joskus tosi rapsakkaa saapua osastolle, kun yövuoro pysyttelee hereillä pikkupakkasessa.... mutta se tuntuu hyvältä jollain tavoin tunkkaisen yövuoron jälkeen saada kunnon happisyöksy osaston käytäville.

Aamuvuoro alkaa valua taloon 6:30 jälkeen ja yleensä saadaan yövuoron raportti kerrottua ("Huone sejase, nukkunut, huone sejase, nukkunut, virtsanäyte saatu.....") klo 7:05 mennessä ja päästään pikkuhiljaa lähtemään. Luovutetaan lääkekaappien avaimet, puhelimet ja lista ns. tekemättömistä töistä (ne mittaukset, jotka on ottamatta) ja päästään kävelemään pukukopille.

Kyllä, tykkään tästä työstä!! ♥

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Fifty shades of..... Green

Sanottakoon, että olen lukenut tuosta otsikossa vihjattavasta sarjasta sen ensimmäisen kirjan.
Järkyttävää sontaa!!!

Minun nuoruudessani (silloin kun porukka kulki luu tukassa ja ratsasti dinosauruksilla.....) ilmestyi joku typerä tyttöjen lehti SinäMinä, ja Fifty Shades of Grey oli just jonkun Jallun ja SinäMinän sekasikiö. Ei todellakaan tarvinnut lukea ekaa osaa enempää, eikä varsinkaan maksaa latiakaan mennäkseen katsomaan sen elokuviin.  (Minun mielipiteeni.)


Dinosaurukselle sille sopiva pipo!!
Suloinen työkaveri näitä tekee.

****
Mutta otsikkoon.
Ei tarvitse matkustaa sademetsään nähdäkseen aivan hurjan määrän eri sävyjä vihreästä.


Hakkuaukealla, katse kohti peltoa ja sen takan toista hakkuuta.


Sama paikka, ihan vähän eri valo ja tunnelma on heti toinen.


Sademetsää??
Ehei, pururataa ja sen maastoa.


Hauska kivi, jonka halkeama tosin liikkui kun otin siitä tukea.
Seisoin kyllä päällä, mutta varoin tuota irtoavaa osaa. 

****
Muuta kesään liittyvää:

Ihana kesäkahvila Opaliina on jälleen avannut ovensa joiksikin viikoiksi.
Pitihän ne kesän perinteiset vohvelikahvit käydä nauttimassa.


Jotenkin niin valloittava.
Runsaus ja värikylläisyys oikein hyppäsi silmille.


Ihanat vanhat kahvikupit, jokaiselle erilainen.
Vesikin kristallilasista, mistäs muualtakaan.


Täällä sitä käytiin, taas.


Mies ei ottanut kahvia vaan Opaliinan raparperijuoman.


Vohvelit oli jälleen kerran niin taivaasta, että.....

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Arkihaaste 28/52

Koin tuon viime viikkoisen tavan melko hauskaksi: listata kuvia, joita on sen viikon aikana otettu. Niistä näkee aika äkkiä mitä on tullut puuhailtua.

Vaikka kuvaankin aika paljon, koetan kuitenkin välttää kuvaamasta ihan samoja juttuja useita kertoja. Paino sanalla "koetan".....

Tälle viikolle muutama erikoinen juttu: mies ja koirat heitti talviturkin. Tai siis mies, koirathan on uineet jo monta kertaa.
Minä jänistin. Vetosin siihen, että vesi on kuitenkin kylmää ja hitsi kun harmitti rannassa ettei uikkaria tullut mukaan. Pojat kun se näytti hauskalta!


Bono ui jo tosi hyvin.


Tämän lätäkön vesi oli hurjan kirkasta. Sellainen metsälampi.


Meidän vakiolampemme


Suuri pelastaja lähti vauhdilla kun mies sukelsi.


Laiheliini märkänä.
Ei tarvinne tätä koiraa laittaa dieetille...


Tää on sellainen "elämäni miehet" -kuva.
Ne, jotka vielä asuu kotona.


Ensi kerralla kyllä itsekin!!

Sitten tuli tehtyä nettiostoksia. Nettikauppa mainosti hyviä tarjouksia (juu, taas....) ja koska entiset, tai siis nykyiset, viime kesänä hankitut lenkkarit alkaa näyttää melko huonoilta, oli pakko käydä tarjoukset läpi. (Ja koska ne edelliset tulee kyllä käytettyä, mutta ei tunnu jalassa niin hyvältä. Voi huokaus tätä tuhlaamista.....)
Mies tarvitsi myös uudet tossut, joten käytin sitä tekosyynä. Ja onneksi tällä kertaa sain omani oikeasti halvalla. Kun nuo maksaa yleensä vähintään sen 150 eur, nyt sain uudet 56 eurolla.


Miten nää voi mennä vuodessa tähän jamaan?
Kuinkahan monta km on takana?


Uudet on vähän tylsät väritykseltään, mutta
kun halvalla saa, ei sovi olla nirso.

Muita hauskoja tämän viikon juttuja oli tuo kesäpäivä-retki Högsåraan. Siitä juttu erikseen.

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...