tiistai 27. lokakuuta 2015

Jatkuu

Siitä, kun ensimmäisen kerran päädyin hengittelemään Ventolinet ea:n verhoihin, on nyt kolme viikkoa. Virallista saikkua takana 15 päivää, mutta käytännössä olen näiden kolmen viikon aikana käynyt tekemässä sen yhden vuoron, joka toi saikun...

Kolmessa viikossa ehtii paljon.

Olen kävellyt koirien kanssa 205 km (tänä aamuna laskettu luku). Ilman yhtään lepopäivää. Valitettavasti se tuntuu selässä ja jaloissa.... lepoakin tarvittaisiin.

Kirjasto on lempipaikkani, olen lukenut 18 kirjaa,
19. on nyt vaiheessa... saan sen loppuun tänään ja jatkan seuraavaa. Lukeminen on intohimoni.

Olen aloittanut katsomaan Greyn Anatomian kausia alusta, nyt on viides ohi (eilen kaksi viimeistä ahdistavaa jaksoa pikakelauksella) ja kuudes aloitettu. Pysyykö työote tällä kasassa? Ei takuulla...  *röhönauru*  (Tjaah, taisin aloittaa katsomisen ja paljon ennen lomaa...)

Olen leiponut. Leipää, pullaa, kakkuja, piirakoita, yhtä sun toista. Tehnyt ruokaa, nautiskellut keittiöstä ja ajasta. Pessyt pyykkiä. Yhden ensimmäistä kertaa en ole imuroinut. (havainto tämäkin) Pitäisikö tänään? Arki on pyörinyt.

Olen ollut patalaiska, lojunut ihanassa Lotan potkuhousuhaalarissa pitkin kämppää. Vaikka puhelin krenkkaa, en ole saanut aikaiseksi pestä hiuksia, piirtää silmiä päähän ja pukeutua esim. farkkuihin, että olisin voinut lähteä ihmisten ilmoille vaikka nyt vertailemaan puhelimia...  (Ruokakaupassa kävin pipo silmillä....)

Olen naureskellut tinttejä, varpusia, pikkuvarpusia ja yhtä tikkaa. Lintujen ruokinta on aloitettu ja meidän parvekkeella on vilinää. Että ne tirskuttaa.

Olen saanut nauttia kauniista säästä ainakin 90 % ja luultavasti jo yksin tästä syystä tämä syksy tulee olemaan helpompi kuin viime vuonna. Kirkasvalolamppu tosin on käytössä aamuisin.
Olen juonut enemmän ja vähemmän hyvää kahvia ja silittänyt koiria.

Kolmessa viikossa ehtii paljon.
Koirat jäävät takuulla kaipaamaan tätä lomaa: joka aamu ihana pitkä lenkki vapaana metsässä. Sen jälkeen rötköttelyä missä milloinkin. Karo yleensä sohvalla, Edu mun jaloissa toisella tuolilla, pää mun jalkojen takana.

On kiva palata töihin.
Toisaalta pakko myöntää, että olen nauttinut tästä suunnattomasti.
Huono omatunto seuranani olen nauttinut mahdollisuudesta olla terveenä luvalla pois töistä. Sairaslomalla.
Toivottavasti siellä on tuuletettu paikat kuntoon.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ärsyynnyn

Sallin itseni ärsyyntyä. Pikkuasioista? Takuulla.

* myynti-ilmoituksissa: 1 kpl:tta (1 kpl), drigoo (trikoo?), teeppari (what?? T-paita kuvasta päätellen), gollarit (college (paita/housut)), vähästi/muutamasti käytetty (vähän/muutaman kerran??), painavEmpi, kyynErpää....   jukolauta ihmiset, opetelkaa kirjoittamaan!

* ketä, ketä, ketä.... sissus tätä varsinais-suomalaista puhetapaa.... tätätätätätätät.....
* samaan liittyy tää "nyt mä istusin", "huomenna mä kaatusin, sit mä kait nousisisisin..."  isi isi isi...
* miten olisi mimmottis, kummottis, sillattis.....  luoja varjele....

* maggaraa (siis ilmeisesti olen huumorintajuton yksilö kun minusta makkara on makkaraa eikä muutu paremmaksi muuttamalla koot geeksi)

* ja pahin kaikesta: joka ikinen "tykkää ja jaa" joita edelleen suurin osa mun "kavereista" tuntuu pitävän ainoana "kuulumisena" koskaan

****
Jep, nyt on korkea aika siirtyä tekemään ihan mitä tahansa oikeassa elämässä, ja jättää some kaikkine lieveilmiöineen.

Silloin kun fb:n liityin. Mikä sivumennen tapahtui pitkän harkinnan jälkeen. Muistan ihmetelleeni jo heti alussa tätä "poke"ttamista ja hetken päästä jotain lumipalloilla heittelyä. Pidin itse sitä tavallaan pikaviestittelyn mahdollisuutena, jossa jengin ei tarvitsisi kirjoittaa blogiin, vaan päivittäiset kuulumiset saisi helposti ja nopeasti. Totta puhuen sitä se alussa pitkään olikin. (Näiden lumipallojen ohessa.) Tokihan osalla meni heti alkuvaiheessa vähän yli, ja viestit oli sarjaa "nyt käyn veskissä" ja seuraavaksi "nyt juon kahvia", itselläkin takuulla oli yhtä kiinnostavia viestejä.

Mutta sittemmin fb kaupallistui nopeammin kuin kukaan taisi ehtiä huomatakaan, ja nyt ainakin oma fiidini on yhtä tykkäämistä ja jakamista ja satunnaisesti sen lisäksi jotain feng shui -tyyppistä "minkävärinen aurasi on tänään" sontaa.
Tässä kolmen viikon saikun aikana olen järjestelmällisesti poistanut/blokannut kaikki mainokset omasta fiidistäni, en koskaan tykkää ja jaa muutenkaan mitään enkä tee näitä halvatun testejä, ja ihmettelen, että mitä enemmän niitä poistin, sitä enemmän niitä on.

Haluaisin omaan fiidiini kavereiden kuulumisia, siksi alunperin liityin koko someen. Kokeilin jo osan kavereista blokkaamista. Se toki vähensi mainontaa sen osalta mitä he koko ajan jakavat, mutta fb edelleen katsoo oikeudekseen tunkea mun fiidiin enemmän mainontaa kuin kuulumisia.

Pettynyt? Olen.

****
Jos nyt onnistun saamaan töitä jostain. Hakualueeni on jotakuinkin koko Suomi, joten jää nähtäväksi osuuko kohdalle Turku, Kuopio vai Mikkeli. Saattaa olla, että aloitan ns. uuden elämän.
Ehkä siinä vaiheessa sitten punnitaan ne todelliset kaverit. Epäilen, ettei kovin montaa löydy irl vaan jäävät sinne somen puolelle.

torstai 22. lokakuuta 2015

Keittiössä

Poistan näiltä sivuilta osion "Ohjeet".
Tein toisen pelkästään keittiöjuttuja varten. Yhtä älyvapaata tajunnanvirtaa.

http://vivinkeittiossa.blogspot.fi/

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kampaajalla ja lisää ruisleipää

Mun kampaaja-Taru on taiteilija!!
Kävin leikkauttamassa hiukset heinäkuun puolivälissä, just ennen Jenkki-reissua. Itse asiassa ne oli mun makuun aika paljonkin liian lyhyet, mutta toisaalta siellä helteessä tosi helpot koska päivittäin oli pakko pestä eikä kaivannut muuta laittamista.
No, lyhyt tukka ei ole mun juttu, koska olen onneton käymään kampaajalla. Se on ihanaa, nautinnollista ja muuta, mutta mulla ei vaan ole aikaa tai rahaa hypätä siellä joka kuukausi. Joten moppi on vähän päässyt roikkumaan....   (Lyhyt tukka on siisti ja kiva kun sen pitää siistinä ja kivana! Ei näin!)

Eilen otin itseäni niskasta kiinni kun aamulenkin jälkeen (pipokausi....) olo oli "lievästi" rähjäinen ja ulkonäkö jotain pöllönperseen ja metsässäasujan väliltä. Soitto auttoi, joten suihkun jälkeen tiesin pääseväni hakemaan apua. Iltapäivällä siis tuttuun tuoliin ja yhteinen hämmästys: miten se on voinut kasvaa näin paljon muutamassa kuukaudessa? Esim. päälaelle oli leikattu n. 5cm pitkiä kerroksittain ja nyt nekin yltää korvaan.... Ehkä ei leikatakaan enää vaan siistitään ja jätetään kasvamaan. Hih!!
Ehkä ensi viikolla pään kanssa kehtaa jo mennä töihin. Seuraava parturireissu varmaan sitten vähän ennen Norjan keikkaa.... pitäähän telkkarissa olla siisti. Heh!

****
Otin myös ruisleivän juuren, jonka rakkaudella ja ajatuksella pakastin, sulamaan.
Eilen sekoitin uuden raskin ja tänään oli tarkoitus leipoa lisää leipää.

Ja perskules... siinä vaiheessa kun olin jo sekoittanut joukkoon jauhot, tajusin, että tästä raskista unohtui ottaa se seuraava juuri.
No, ennen vanhaan ruistaikina tehtiin puukaukaloissa, joita ei pesty, vaan juuri ikäänkuin kuivui siihen kulhoon ja siitä sitten jotenkin tekeytyi... joten hyvin toiveikkaana nappasin klimpin puolivalmista taikinaa ja pakastin. (Koska en koe, että toi muovikulhon jättäminen ikäänkuin kasvualustaksi on paras mahdollinen vaihtoehto....)

Jää nähtäväksi joudunko tekemään seuraavan juuren taas uudelleen. Jäätävä homma jos niin, koska en ole tunnettu kärsivällisyydestäni ja se neljä päivää taas uunin kanssa pelaamista ja vatkaamista ei ehkä olisi mun juttu.

Tosin lopputuloksen kannalta olen valmis vaivan näkemään, leipä on nimittäin tosi hyvää!! Pidelkääs peukkuja, että taikina riittää juureksi...

lauantai 17. lokakuuta 2015

Arvostuksia

Taustaa: ajelin rauhassa kotiin kaverin luota ja ajattelin soittaa.... ja kas, puhelin ei toimi. Herjaa vaan jotain "pakkosulkeanytheti" viestiä eikä herää henkiin enää edes johdon nokassa. (No, heräsi sitten kotona...)
Inhoan tilannetta, jossa jokin riivatun kodinkone alkaa hikata. Ja puhelin nyt on kohtuullisen oleellinen tänä päivänä kun lankasellaista ei löydy.

Vähän vertailin netissä. Sitten kyselin fb:n kautta kavereilta suosituksia tietyin ehdoin. Jatkoin vertailua. Nyt tiedän suunnilleen mitä haluan hipelöidä tarkemmin....

Samanaikaisesti kaveri linkitti jonkun uutisen, jonka mukaan n. 78 % ihmisistä arvostaa toisia sen mukaan miten he kertovat elämästään fb:ssä.
Tuosta puhelinkeskustelusta ja tästä linkistä tuli sitten mieleen sekin, että mitä eri ihmiset arvostavat. Siis yleisesti. Mihin ovat valmiita pistämään rahojaan.

****
Henkilökohtaisesti joku iPhone edustaa mulle statussymbolia siinä missä Ferrari tai Porche. En halua sitä itselleni (tai en ole valmis maksamaan siitä sen statuksen arvoa) enkä totta puhuen ehkä edes käsitä ihmisiä, joiden on "se pakko saada".
Minulle puhelin on käyttökama, joten sen pitää olla halpa, toimiva, simppeli käyttää ja sillä pitää pystyä tekemään ne kolme asiaa, joihin sitä käytän: puheluihin, viesteihin ja Endomondoon. Jos Endomondo ja tietyt viestipalvelut eivät edellyttäisi älypuhelinta, ottaisin vanhan Nokialaisen (ostettu kirpparilta 40 eurolla....) käyttöön heti.

Meillä on ollut vuosien varrella noita autoja. Oli mm. siisti uudehko Volvo. (Suurta oli bensankulutus, kääntösäde ja vakuutusmaksut. Mun egoon sillä ei ollut hurjasti vaikutusta.)
Ja nyt ajan tuolla taivaanvanhalla ruppanalla Yariksella, josta tykkään kovasti. (5 l/100 km, vakuutukset puoli-ilmaiset, ja kääntyy vaikka A4:lla...) Ehkä jengi hihittelee selän takana, en tiedä. Kukaan ei ole kehdannut vielä nauraa päin näköä.

****
Muuten arvostamisesta.

Töissä porukalla on joka kahvitauko puhelimet sekunnissa pöydällä ja jokainen lääppii sitä yksinään, pääasiassa facebookia. Itse pidän tätä vain ja ainoastaan huonona käytöksenä. Mikä tahansa selitys miten just nyt joku kaveri jne... ihan sama. Minusta se on epäkohteliasta ja törkeää.

Itse tsekkaan ehkä tauon alkaessa onko joku soitellut ja onko tullut sähköpostia, sitten suljen puhelimen takaisin kaappiin.
Meillä sitäpaitsi ON SÄÄNTÖNÄ, että puhelimet pysyy kaapeissa eikä työpukujen taskuissa. Metkaa, ettei se koske yli 90 % meidän henkilöstöä.

****
Jäin myös asian myötä pohtimaan mitä sitten arvostan ja mihin olen valmis sijoittamaan rahaa, ehkä välillä naurettaviakin määriä tai ihan järjettömillä perusteilla.

RUOKA
En koskaan katso mitä ruoka maksaa enkä edes tiedä jonkun maitopurkin hintaa. Ostan sitä mitä meillä halutaan syödä. Toki valikoin yhtä helposti Extra-merkkisen rahkapurkin kuin (puolet pienemmän ja kalliimman), jonka valmistaja on Valio/Arla. Ja kyllä, meillä menee naurettavia summia ruokaan kuukaudessa. Eikä summa edes merkittävästi pienentynyt vaikka yksi lapsi asuu pois. (Se suurin syömäri....)

LENTOLIPUT/MATKAT
En lennä businessluokassa eli tässä mielessä säästän tai katson hintaa, mutta jos/kun haluan jonnekin lähteä, tilaan liput helposti vaikka heti. Tästä esimerkkinä tulevan tammikuun Norjan reissu vanhan työkaverin kanssa. Odotan jo niiiiin innolla!!

KIRJAT
Kaiken saisi kirjastosta. Mutta kirjat vaan on niin kivoja. Esim. uusin Remes kuuluu ostaa joka syksy. Samoin muutama muu sarja, jota olemme keränneet. Ne maksaa omaisuuden ja seisoo keräämässä pölyä. Älytöntä? On.
Toisaalta samanaikaisesti lainaan kirjastosta akkainlehtiä. Ainoat meille tilattavat ovat Hesari ja Villivarsa.

KOIRANRUOKA/TAVARAT
Koska koirat barffaa, on oikeastaan se ja sama mitä Vauhti-Raksu lihoistaan pyytää, minä tilaan. Haluan niille laadukasta ruokaa, tähän pätee vähän sama kuin ihmisten ruokaan. En katso hintoja, katson sitä miten paljon pakastimessa on tilaa....
Samaan kastiin kuuluu vähän muut koirien härpättimet. Leuchtien valopannat oli törkeän kalliit ja Karon panta sitäpaitsi surkean huono, mutta huonompaa en huoli. Tai eläinlääkärikulut.
Koirat eivät valinneet meitä eivätkä pysty itse näitä juttuja hoitamaan, joten se on mun velvollisuus, jonka täytän mielelläni.

TIETYT HARRASTUKSET
Ratsastaminen on kuulemma kallista. Olen tästä osin eri mieltä, mutta kieltämättä maksan tyttären 10-kortista kivoja summia kun hän käy useita kertoja viikossa tallilla. Onpahan pois pahanteosta senkin aikaa. =)  Hankin myös lapselle harrastuskamoja, tosin ison osan saa nykyään netistä (kirppareilta).
Toisaalta silloin kun harrastimme koiran kanssa, koe sai maksaa lähes mitä vaan, samoin se sai olla vaikka maan äärissä niin sinne hankkiuduttiin, kuluista viis.

OSIN REMONTTIJUTUT
Riippuen vähän. Kun kesällä sain päähäni haluta pantryn, se vaan laitettiin tapahtumaan. Eikä se ihan ilmaista ollut. Vähän sen mukaan mitä se tulee maksamaan.
Toisaalta lykkään edelleen talon maalausta, ensi kesänä se on ehkä pakko suorittaa.....

****
Minkä kanssa kitsastelen tai edes pohdin tarvitaanko ja mitä olisin valmis maksamaan:

- vaatteet (kirppari käy)
- huonekalut (90 % alkaa olla kirppareilta....)
- auto (kunhan se kulkee paikasta A paikkaan B)
- tietyt kodinkoneet (poislukien pakolliset keittiöhärpäkkeet kuten yleiskone/vatkain Kenwood...)
- puutarhajutut kuten keväällä hankittavat kasvit, sipulit, siemenet.... (tähän meni tosin monta vuotta)

Toisaalta kilpailutan säännöllisesti sähkön, vakuutukset ja muut, mitkä nyt helposti voi.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Ruisleipää

Päähänpistoista ehkä paras.

Lauantaina laitoin tekeille ruisleivän juuren.

3 dl 40 asteista vettä
3 dl ruisjauhoja
2 rkl siirappia

Vatkasin nuo rivakasti velliksi ja jätin seisomaan. Jotta olisivat lämpimässä ja vedottomassa paikassa, peittelin liinalla ja heitin uuniin. Viereen asensin lämpömittarin.

Päivittäin sekoittelin juurta kerran pari. Se muuttui liejuisemmaksi ja kieltämättä kolmantena päivänä tuoksahti jopa epämiellyttävälle. Aika ajoin heitin kiertoilman päälle ja nostin uunin lämmön jonnekin 35 ja jätin taas olemaan. Ja ruokaa tehdessä nostin tietty kulhon pois uunista (toim.huom.)!

Eilen, tiistaina, kolmantena päivänä, lisäsin 5 dl lämmintä (40 astetta on hyvä luku) vettä ja saman verran ruisjauhoja, siirsin myös koko hoidon isompaan kulhoon. Tämä RASKI jäi samoin hautumaan puolilämpimään uuniin liinalla peitettynä.

Tänään raski kupli iloisesti kun puolenpäivän aikaan otin sen uunista. Sekoitin ja otin siitä pari kauhallista sivuun ja heitin tämän, tulevien leipien juuren, pakkaseen.

Sitten epäusko koetteli mieltäni. Joten sekoitin 2 tl kuivahiivaa 42 asteiseen veteen lasissa, jossa oli 1,5 dl vettä. Sanovat, että kuivahiiva tarvii sen lämmön herätäkseen.... tuo raskihan oli siis hyvinkin alta 30 asteista.

Vatkasin hiivaveden joukkoon ja aloin alustaa ruisjauhoja joukkoon. Koska epäusko edelleen vaivasi, sekoitin joukkoon kuitenkin 2 dl vehnäjauhoja. Ruisjauhoja meni yhteensä ainakin litran verran. Taikina oli tinttaraa ja takertuvaa, mutta ei kovaa.
Raaputin irti sormista veitsellä ja laitoin nousemaan, yllätys yllätys, uuniin, jonne väänsin 35 astetta lämpöä. Taikina nousi liinan alla yli 2 tuntia kunnes oli noin kaksinkertainen.
Kumosin sen pöydälle ja hieroin pötkyläksi, jonka leikkasin kahtia. Toisen puolen pötkylän leikkasin myös kahtia ja vasta siitä neljänneksestä leikkasin sitten pikku paloja, jotka muotoilin "lihapulliksi" ja litistin pellille.

Annoin noiden valmiiksileivottujen leipienkin istuskella lämpimässä uunissa paristen tuntia..... (Siinä oli hyvä väli lenkittää koirat.)
Sitten väänsin uunin 200 asteeseen ja jätin..... ja varttia myöhemmin muistin, että pirskatti, siellä on myös mun lämpömittari joukossa. Entinen siis. Se ei arvostanut muoveineen lämpöä. Onneksi muistin ennen kuin patteri räjähti tms.....

35-45 min myöhemmin meillä on leipää.
MINÄ, kaupunkilaiskakara, olen leiponut ruisleipää.... wau!!


lauantai 10. lokakuuta 2015

Rahkaomenapiirakka

Kieltämättä ehkä vähän noloa aloittaa resepti sillä, että lähdetään tässä vaiheessa vuotta OSTAMAAN kaupasta omenoita... mutta tämän vuoden sato vaan on auttamatta tosi pieni ja huono, joten näillä mennään.

Luin jonkun ohjeen, näin kuvan ja siitä kiinnostus heräsi. Tänään en enää löytänyt sitä ohjetta joten piti soveltaa.

Omenapalat ja kinuski

Kinuski:

4 dl kuohukermaa
3 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
vaniljaa

Keitä kinuski, eli kerma ja sokerit, anna kiehua hiljalleen, kunnes vähän sakeampaa, ehkä 15-20 min. Lisää vanilja, jätä jäähtymään.

Muruseos:

6 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjahetta
1 tl soodaa
250 g sulatettua margariinia
vaniljaa

Tee muruseos: sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin ja lisää niihin vatkaimen käydessä sula rasva.
Ota seoksesta erilleen n. 1/3 pienempään kippoon, jätä sivuun.

Lisää sekoituskulhoon jääneeseen muruseokseen 2 dl piimää, 3 munaa ja maun mukaan vaniljaa, sekoittele tasaiseksi.
Levitä pellille ja laita uuniin. Mulla oli kiertoilma ja n. 160°C.
Pohjan ei ole tarkoitus tulla kypsäksi asti,

Rahkaseos:

200 g rasia Philadelphia juustoa tai muuta mautonta tuorejuustoa
2 munaa
500 g purkki rahkaa

Sekoita juusto, munat ja rahka. Mausta sokerilla, noin desi ja vaniljalla. Itse laitoin myös kanelia. Maista ja mausta lisää.

Kun pohja on paistunut sen verran, että pinta on nahkea (ja kestää levittämisen), levitä juustoseos päälle.

Meillä pilkottiin 4 isoa Granny Smith omenaa oikein pieneksi silppeeksi ja ripoteltiin juuston päälle, sitten siitä pienestä kiposta ne loput murut vielä ja takaisin uuniin. Puolisen tuntia, kunnes pinta alkaa ottaa vähän väriä.

Tarjoillaan kinuskin kanssa.



tiistai 6. lokakuuta 2015

Kun happi loppuu....

Varsin vauhdikas maanantain lääkevuoro. Neljäs työvuoro putkeen, neljäs työvuoro niin, että osastolla on ollut käynnissä homeenpoisto / kuivatus / jokin merkillinen operaatio, mikä pitää sisällään muovitetun huoneen ja kovasti hurisevat imurit...

Meillä oli töissä vastaava kuivatus ehkä puolisentoista vuotta sitten. Silloin aloin oireilemaan sillä nimenomaisella käytävällä: silmien kirvelyä, nuhaa, kurkkukipua....
Pyysin ja sain siirron toiseen soluun, mahdollisimman kauas tuosta kuivatuksesta. Selvisin.

Nyt jo perjantai-iltana huomasin, että nokka on tukossa ja silmät kirvelee. Olo oli muutenkin jotenkin liian nuutunut siihen nähden, että olin töissä 12-20. Mutta ei kun uutta putkeen. Viikonloppuna jaoin myös tabletit, ja koska kuivatus on lääkehuoneessa, uusi paikka jaolle sijaitsee paikassa, jossa sai parvekkeen oven selälleen. Oli viihtyisää ja raitista. (Moni muu ei tykännyt kun huone oli kuulemma kuin jääkaappi, minusta siellä oli mukavaa.)

Mutta eilen maanantaina farmaseutti jakoi pillerit ja olin itse vain tippavuorossa, käytännössä istuin siis yhdessä kansliassa tekemässä tarvittavat kirjaukset sen lisäksi, mitä nyt juoksin ympäri osastoa tekemässä töitäni.
Joskus iltapäivällä se alkoi: ikävä tunne rintakehällä, kuin ei olisi saanut henkeä. Ihan kuin keuhkot olisi loppuneet puoliväliin. Hengittäessä tunne oli lähinnä, että silmät pullistuu päästä....

Ja vuoron loppuessa totesin, että henki ei vaan kulje. Joten työkamppeissa (käytin hyväkseni, koska pääsin jonon ohi, myönnän!) luukulle päivystykseen ja sieltä samantien lekurille. Kuuntelussa kaikki kuten ennenkin, ei rahinoita, rohinoita tms. Olin vähän tsekkaillut matkan varrella ja tiesin, että saturoin ihan hyvin, ei poikkeavaa siinäkään. Sydänfilmin halusi poissulkuun ja sitten heitti avaavan lääkkeen hengiteltäväksi. Joten siellä verhoissa sitten piiputin sen 10 min.
Olo toki koheni, mutta silti ajoin aamulla töihin ilmoittamaan, että olen omalla ilmoituksella päivän pois. Siitä seuraavaksi sitten työterveyteen ja jatkoja....

Nyt mittaillaan nelisen viikkoa PEF-arvoja eli noita astmaatikkojen puhalluksia. Töihin on tarkoitus palata vapaiden jälkeen perjantaina. Ja jännittää ihan pikkasen....

****
Hain jääkaapista sinne jääneen rahkan vielä työterveyshoitajan käynnin jälkeen, kävin labroilla ja totesin työmaalla, että pomot ottavat asian vakavasti: siellä siirrettiin henkilökuntaa pois sen pöhinän vierestä vauhdilla. Arvostan!!

Työterveyshoitaja oli ilmeisesti myös käynyt osastolla. Toivon, että puuttuvat asiaan tarpeeksi. Talon johto lakkautti suunnitelman väistötiloista, joilla koko talo olisi remontoitu kunnolla ja kerralla. ILMAN, että kukaan altistuu. Nyt sitä maksetaan pahimmassa tapauksessa henkilökunnan terveyden kustannuksella......

maanantai 5. lokakuuta 2015

Mikä syksyssä pännii?

Olen syntynyt keväällä. Tämä selittänee jotain angstista, jota koen aina loppuvuodesta. Inhoan syksyä. Suorastaan vihaan sitä. Kalenterista voisi poistaa loka-, marras- ja joulukuun kokonaan.

Tänä vuonna tosin ei ole ollut ollenkaan niin miserable (tuo sana on NIIN kuvaava) kuin vuosi sitten, jolloin sade alkoi 5.9. ja jatkui jonnekin kesäkuulle....
Esim. viikonlopun aamulenkit olivat todella kauniita ja ajoittain jopa ajattelin nauttivani niistä.


Niin, olihan viikonloppu tosiaan niin kaunis.
Mänty, sielunpuuni.

****

Eikä yksin sää. On olemassa montakin asiaa, jotka jurppisivat muutenkin, mutta kumuloituu jotenkin syksyyn: syyshelvetinkoneet ja niiden taukoamaton ulina. Siis mitä virkaa sillä on? Puhalletaanko ne lehdet tästäkin kylän keskustasta Tammisaaren rajan yli? Jonkunhan ne käsittääkseni pitää silti haravoida ja kerätä kasaan...
Kun muuttaa kirkon viereen ja hautausmaalla kasvaa vaahteraa, tuota ulinaa riittää.
(Mainittakoon, että mies, joka tässä talossa asuu, hankki moisen helvetinkoneen myös....)

Kellojen siirto. Kysyn vaan: MIKSI??
Ainoa päätös ilmeisesti, jonka itäisen naapurimme päämies teki ja jota aidosti arvostan, on, ettei siellä enää pelleillä aikojen kanssa. Ketä ja mitä tämä ikuinen typeryys palvelee??
Ei mene kuin hetki niin pääsee taas töistä aamuvuoron jälkeen "yöllä", kun aina vapaa-ajalla on pimeää.
Jos hitto soikoon Brysselin kokouksiin menevät tarvitsevat tämän pelleilytunnin veivaamisen lentoaikataulujen vuoksi, mitenkä olisi, jos lentäisivät edellisenä iltana.
En ole kuullut yhdenkään lehmän valittavan lypsyä "väärään aikaan" vaikka lypsetään edellisenä päivänä tuntia aiemmin. Ilmeisesti sähköä ei säästy pennin vertaa, ja miten säästyisikään kun ihmiset pääsee töistä vasta pimeällä ja on ihan pakko lyödä ne tuikut päälle kotona koko ajaksi kun siellä on.

Jos kellojen kanssa kerran pitää pelleillä, miten olisi kun heitettäisiin sitten kertarutinalla 5 tuntia eteenpäin: pimeällä mentäisiin töihin (mikä muuttuisi?), mutta vaihteeksi olisikin päivävaloa se aika, kun töiden jälkeen (ajattelen nyt ns. toimistoaikaa) pääsisi kotiin. Ehkä ihmiset liikkuisivat enemmän ulkoilmassa, ehkä yleinen tyytymättömyys ja masentuneisuus vähenisi? Ja yllätys: illalla olisi pimeää kun mentäisiin nukkumaan (mikä taas muuttui?) Ja olisivatpa Brysselin herratkin ainakin ajoissa.... Lehmiin en tässä mallissa uskalla ottaa kantaa.  =)




torstai 1. lokakuuta 2015

Lasten suusta

Meidän Edu ei kerjää. Siis sanan siinä merkityksessä, että se notkuisi kuolaten pöydän ympärillä kun ihmiset syö.
Se toki tekee tiettäväksi, että on olemassa ja ihan tässä lähellä. Ja jos jotain sattuisi putoamaan, tai jonkun yhtäkkiä tekisi mieli ojentaa maistipala pöydän alle, se on paikalla. Mutta se EI kerjää.

Se tulee ja laittaa kuonon reidelle, tuijottaa vetoavasti ja heiluttaa häntää. Kun istun juomassa iltateetä (ilman mitään syötävää), tai kun luen keittiön pöydän äärellä.
Se painaa päätä reittä vasten vaikka käsi irtoaa ja silittää, rapsuttaa, heiluttaa korvia. Voin hyvin toisella kädellä nostaa leipää suuhun, eikä se reagoi siihen.

Tässä päivänä muutamana olin pitkän päivän töissä, lähdin 7 jälkeen ja palasin vähän ennen 21. Koirat nyt riemastuu joka kerta muutenkin kun tulee kotiin, sama se onko ollut pois vartin vai kolme viikkoa. Olin aika räytynyt ja kaadoin itselleni teetä, istuin plaraamaan postia, ja kuono ilmestyi reidelle. Silitin ja lepertelin.
Lotta tuli hetken päästä ja istui syömään iltapalaa viereen. Edu siirtyi siihen. Se tekee tosiaan tämän oman perheen jäsenille.

Lotta rapsutteli myös, myöhemmin meni oikein lattialle polvilleen ja rapsutti kunnolla. Siinä ohessa sitten tokaisi: Jos rapsutukset olis ruokaa, sä olisit kuule tosi lihava.

Hekottelin tätä vielä seuraavanakin päivänä. Se oli niin kuvaavaa.
Edu toden totta ei kerjää ruokaa. Se kerjää kyllä rapsutuksia.


Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...