tiistai 29. toukokuuta 2018

MEJÄ-koe Niinijoki

Vuotuiset treffit ihanien ihmisten kanssa metsässä on takana!
Täytyy sanoa, että oli kyllä aivan paras tapa viettää loma olemalla ensin pari päivää kotona miehen nukkuessa yövuorojen väliä, joten oli loistava tekosyy viettää päivät pelkästään auringossa ilman huolta ja murhetta. Heh!!

En näytä teille rusketusraitoja, mutta niitä löytyy..... (juu, en ole vielä ottanut opikseni, ehkä sitten kun lääkäri sen melanooman toteaa....)



Isän(nän) nukkuessa on hyvä lähteä Ipanan kanssa paikalliseen
Papu-kahvilaan vähän välipalalle....  


Tulossa maailman paras tapa viettää viikonloppu!!!

Perjantaina mies nukkui puoleenpäivään ja sillä välin keräsin jo kamoja kasaan. Pakkasimme auton ja starttasimme iltapäivästä kohti Niinijokea.

Sattumilta ei säästytty: olimme jo Salossa asti (puoli tuntia) kun liikennevaloissa juolahti mieleen, että hitsinpimpula, koirien paperit jäi kotiin. Periaatteessa rekkareista olisi selvinnyt toimivalla netillä, mutta rokotustodistusten näyttäminen virtuaalisesti on hivenen haastavaa......
ja samoissa valoissa tajusimme, että myös koirien remmit roikkuu edelleen nätisti eteisen kaapissa......  joten auts ja pah, ja auto valoissa uukkarilla ympäri ja uusi startti. Sattuuhan näitä!

Pääsimme lopulta mallikkaasti metsästysmajalle, tapasimme suloiset ihmiset ja fiilis oli loistava. Majapaikkamme Wanha Kanala odotti jälleen ja meille oli varattu käytännössä koko talo. Vain yhdessä, eteisen huoneessa, olisi joku nukkumassa sen ensimmäisen yön.
(Edes koirat eivät kuulleet, että joku olisi tullut sinne yön tunteina ja kun heräsimme itse aikaisin ja lähdimme, emme koskaan nähneet ketään....)


Päivystäjä ikkunassa


Lämmin suositus jos vaan ikinä tarvitsette majapaikkaa Loimaan suunnalta!!! 

Suunnistimme ensimmäisen jäljen jo perjantaina illalla, kävelytimme koirat ja asetuimme taloksi. Lauantaina oli melkoinen hellepäivä viettää metsässä, ja teimme kaksi jälkeä, koska molemmat koirat oli pääsemässä kokeeseen.
Koirille päivä oli pitkä ja raskas: paljon odottelua ja ihmettelyä miksi lauma menee metsään ilman heitä. Illalla pitkä lenkki vielä tasoittamaan, mutta kyllä olivat voipuneita päivän tarkkailusta ja Bono piti ihan herättää vielä iltapissalle...

Sunnuntaina koeaamu oli onneksi vähän lauantaita viileämpi, mutta lämmin siitäkin tuli.
Oma aamuni alkoi jäljen opastuksella ja purkamisella, Bono meni heti kakkosena, sitten mies opasti omansa, ja viimeisenä oli Edun jälki. 


THE Nenä

Teimme vähän järjestelyjä, ettei kumpikaan koira päätynyt jäämään autoon yksin tai kaksin, koska ne alkavat haukkua nähdessään toisen menevän metsään. Oli helpompi tehdä niin, että logistiikka vei ja toi koiria aina tarvittaville paikoille.

Palkintojen jaossa odotin Bonolle jotain tulosta. Olin miehen ilmeestä (oli jäljellä ohjaajana) nähnyt, että junnukoira oli ollut ihan pätevä. Kokeen luonteeseen kuuluu, ettei mitään asioita puida etukäteen, joten edes minä en saanut kuulla mitään.

Yllätys oli aivan mieletön, kun kävi ilmi, että Bono oli kokeen paras avoimen-luokan koira ja otti ykköspalkinnon ja 45/50 pistettä. Ensimmäisestä kokeestaan!!! 
Jukravit, ei mikään turha nuuskuttelija tuo!! Että olen ylpeä ja onnellinen (vaikkei minulla periaatteessa ole osaa eikä arpaa tähän, itsehän se siihen on innostunut!)

Voittaja-luokan palkintojen jaossa olin levollinen. Edu on niin monesti todistanut olevansa vakaa ja varma jälkikoira, joten sinänsä ykköspalkinto ei yllättänyt. Mutta se, että Edukin oli kokeen voittaja-luokan paras, kyllä pysäytti!! Meidän perhe siis kirjaimellisesti tyhjensi pöydän kun palkintoja jaettiin!!


Huh huh!!! Niinijoen ihana karma on ollut jälleen kanssamme!

Kaikista mejä-paikoista se on rakkain ja suosikkimme. Ei näiden palkintosijojen vuoksi, vaan jälkimaasto, ihmiset, emännät, ruoka, majoitus ja ulkoilumaastot. Niistä koostuu ihmisen mahtavin kokemus tällä saralla.

Vaikkette tätä täysin pähkähullua lajia harrastakaan (töissä saa mielenkiintoisia katseita kun kertoo viettäneensä viikonlopun metsässä hyttysten syötävänä ja vetänyt perässään veristä pesusientä), suosittelen joskus ottamaan kotimaan matkan tuonne Virttaanharjun maastoihin joko patikalle tai hiihtämään. Siellä on uskomattoman kaunista!

Pätkäloma osa I

Olen nyt täysin ajastani jäljessä.
Toisin sanoen: koska on niin ihanat kelit, en vietä hetkeäkään sisällä saati koneen vieressä ja puolivalmiit tekstit jää odottamaan jotain....
Tämäkin siis kirjoitettu keskiviikkona 23.5.

****
Tästä se taas lähtee. Nimittäin allekirjoittaneen tapa lomailla pätkissä.
Joku kysyi talvella miten jaksan koko pitkän työputken kun en pidä kunnon lomaa, mutta tässähän se vastaus juuri on: pitämällä lomaa usein!

Voihan se olla, että jonain vuonna saan päähäni, että haluan lähteä jonnekin kiertueelle vaikka Eurooppaan, ja silloin useampi viikko on pakko saada yhtä soittoa, mutta tällä hetkellä en koe mitään tarvetta lomailla neljää viikkoa putkeen.


Lomailija siristelemässä.
On ollut aivan mielettömän hienot kelit. Tosin en ole tajunnut käyttää tilannetta hyväkseni ja esim. suorittaa muutamia melko pakollisia juttuja..... kuten terassinpesu. Mutta ehtiihän tuota.


Riipputuolien paras puoli kun ovat vierekkäin: toiseen saa nostettua jalat jos hotsittaa ottaa pikaisen päivätorkut. Ja minähän totisesti OLEN päivätorkkunut ihan joka päivä.


Ipana yllätti äitienpäivänä tekemällä juuri sellaisen kakun, josta tiesi, että minä tykkään: sitruunarahkaa ja erilaisia salmiakkeja, välissä vielä salmiakki/lakritsimoussea. NAM!!!


Omenapuut ovat kukkineet ihan mielettömästi. Hivenen silti jännittää tuleeko mitään satoa, koska pölyttäjistä on todellakin pula. Meillä on ollut vuosia, kun melkoinen tasainen surina on kuulunut joka paikasta, mutta nyt on luvattoman hiljaista. Tosi sääli.


Sain pari hauskaa tarraa, jotka koristavat nyt auton perää. Siinähän mun pojat nyt sitten ovat tunkeneet päänsä luukusta ja kurkkivat!


Perinteinen MEJÄ-kautemme starttaa tulevana viikonloppuna Niinijoella. Bono pääsee ensi kertaa viralliseen kokeeseen. Pari koejäljen mittaista jälkeä sille on tehty ja kivasti se näyttää kuonoaan käyttävän. Toki maasto on uusi, jäljet on tehnyt vieras ja nyt on ollut aivan tolkuttoman kuivaa, joten ei tule olemaan mikään helppo nakki junnulle.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Keittiöideoita

Harvinainen aivopieru. Tai siis sellainen vahingossa hyvä-äiti/hyvä-vaimo -päivä.

Olen ollut kova leipomaan ja edelleen rentoudun hyvin keittiössä, mutta nykyään en vaan koe, että siihen olisi riittävästi aikaa. (Täytyisi pohtia mihin käytän leipomisesta ylijääneen ajan....)
Tuli kuitenkin mielitekoja ja päästin luovuuden kukkimaan.

Olen harvinaisen kyllästynyt ikuisiin ja ainaisiin mokkaruutuihin. Ne on helppoja ja nopeita, mutta....
Joten jotain muuta kehiin, mutta yhtä nopeasti ja helposti valmistuvaa. Lisäksi koska en ole suurikaan suklaan ystävä (joo, tiedän, joku reikä päässä näin naisena....), muokkasin vähän ja lopputulos oli ainakin tuhat kertaa tavis mokkaruutuja parempi.


Nimitetään sitä vaikka Snickers-kakuksi.
Pohja on ihan tavallista mokkaruutu-pohjaa, tosin vähemmällä kaakaomäärällä. Tein myös tarkoituksella vähän pulleamman eli ison taikinan pellille.

Täytteeksi sekoitin puoli purkkia jotain halpis-peanut butteria ja purkillisen valmiiksi keitettyä kondenssimaitoa, joka on siis toffeeta. Hifistelin vielä, koska jemmasta löytyi, ja murskasin joukkoon pari kourallista suolapähkinöitä.

Päälle keitin/sulatin tilkassa maitoa yhden Panda-maitosuklaalevyn.

(Tein vähän vastaavan töihin vietäväksi, koska olin hyvällä tuulella. Töihin sekoitin perinteisen tomusokeri-rasva -kuorrutteen ilman kahvia (laitoin tilkan vettä) ja se ei ollut ihan yhtä hyvää.)


Nämä oli vähän haastavampi tekele, ja totta puhuen noudatin kerrankin ohjetta.
Ohje oli pääsiäisen Iltapäiväscheissesta (en muista kummasta), jota luin lentokoneessa.

Nuo on periatteessa isoja kaurakeksejä, joiden taikinassa oli valkuaisista ja sokerista vatkattua marenkia, paistetaan ja yksi kerrallaan nostetaan uunista jonkun pyöreän päälle taipumaan rullaksi. 

Totta puhuen taivuttamisvaihe oli vaikea. Ne repeilee ja murtuu helposti, eikä meillä ollut mitenkään äkkiä mitään oikean kokoista rullaa. Laitoin lopulta foliorullan ja taivuttelin vain kaksi keksiä kerrallaan, kunnes ne sai siirtää lautaselle jäähtymään loppuun.

Sisällä on rahkaa ja vatkattu vaniljakastike. En tekisi uudestaan Irish Coffee -makuista. Sitruuna olisi ehkä toiminut paremmin.
Ja kuten huomaatte, jätin koristeet laiskuuttani vähemmälle.  Tuoreet marjat tms tekisi näistä varmasti tosi kauniit tarjottavat. Ehkä kokeilen uudestaan kesällä.

****
Sitten oli kuuma sunnuntai. Lähdimme koirien kanssa iltakävelylle vasta melko myöhään, koska on ollut niin kuumaa. Otin varta vasten käteistä mukaan (mikä ihme, että sellaista ylipäänsä oli!!) ja ajattelin, että poiketaan kotimatkalla jätskille koko sakki. No pöh, kauppahan oli mennyt jo kiinni, koska sunnuntai.

Siitä hivenen suivaantuneena ajattelin, että teen sitten itse.

Koirien jäätelö:

iso porkkana raastettuna
2 dl kermaviiliä
2 dl piimää
100 g koirien jauhelihaa (tonnikala olisi varmasti huikea herkku!)

Kaikki sekaisin blenderissä, kaadetaan muffinssivuokiin, joissa jäädytys. Jäätyneenä voi poksautella irti vuuasta johonkin muovipurkkiin ja voila: meillä on sokerittomia ja viileitä tarjottavia koirille. Takuulla terveellisempää kuin valion vaniljapurkki hillosilmällä. 

Ihmisten jäätelöitähän olen tehnyt viime kesästä lähtien itse.
Ensin vähän idealla otetaan mitä kaapista löytyy, sittemmin olen joskus jopa varta vasten ostanut jotain aineita.....
Laitan aina meidän jäätelöihin rahkaa, koska minusta pelkkä vispikerma-kondenssimaito tekee  rasvaisen ja liian makean.
Kaadan seoksen isoon muoviseen purkkiin ja se saa jäätyä yön yli. Jäätelökauhalla siitä saa kivasti monta annosta.

Esimerkiksi:

2 dl vatkattavaa vispikermaa
2 dl maustamatonta rahkaa
hippunen sokeria
purkillinen kondensoitua maitoa
keksimuruja (Bastogne-keksit on taivaallisia....  tällöin voi maustaa seoksen myös hippusella kanelia)


2 dl vatkattavaa vispikermaa
2 dl sitruunarahkaa
purkillinen kondenssimaitoa
sitruunan mehu ja raastettua kuorta

(Koska meillä tykätään aidosta sitruunan mausta, en laittanut tähän enempää sokeria. Seosta kannattaa kuitenkin aina maistaa ennen pakastusta.)

2 dl vispikermaa
400 g purkki kookoskermaa
purkillinen kondensoitua maitoa
purkillinen ananasmurskaa (ensi kerralla laitan kaksi purkkia!)

(Jos olisi ollut tummaa rommia, olisin lorauttanut sitä tähän!! Ipana ei tykkää kookoksesta muutenkaan, joten tämä olisi toiminut aikuisten jäätelönä piña colada -tyyppisesti.....)

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kuvien purkua

Puhelin on taas niin täynnä erilaisia "tätä voisin käyttää blogissa" -kuvia.... mutta kun tekstiä ei vaan tahdo syntyä.

Ihan alkuun tuon edellisen jutun jatkoksi tänä aamuna (19.5.) otettu kuva tuosta purosta sellaisena, kuin olen sen tottunut yleensä näkemään. Ehkä tämä kuva valaisee miksi olin niin hämmentynyt siitä vesimäärästä.


Meillä oli eilen perjantaina pakollinen koulutusristeily jälleen.
En ollut mitenkään järin innostunut asiasta etukäteen ja näin jälkikäteen ajattelen vaan, että hyvä kun on ohi. Ei siinä, mulla on oikein kivat työkaverit, mutta meillä oli sellainen aihepiiri, jonka koin ja koen lapselliseksi, ja lisäksi tapa jakaa porukka erilaisiin ryhmiin satunnaisesti ei minusta yleensä tuota kovin hyvää tulosta. Minusta ei eilenkään.

Mutta se siitä.
Amorellan kahvi oli aamulla aivan hirveää kuraa. Siis kertakaikkiaan niin kammottavaa, että jäi juomatta. En osaa sanoa mikä siinä oli vialla, mutta pahaa se oli. Pari työkaveria joi urheasti kofeiinintarpeessaan sitä, mutta minä vaihdoin teehen.

(Kesken koulutuksen oli sitten pakko hakea kunnon kahvia..... minähän jo pilkin väsymystä.)

Piknik-risteilyn paluumatkalla Gracella oli sitten buffet, joka ei kyllä petä.
Ruoka on hyvää, jonot oli maltilliset ja tajusin jättää jälkiruuallekin tilaa. Kohtuullisen hyvin siis!

Ruuan päälle pikaiset ostokset. Ne pakolliset "Kympillä neljä säkkiä Fazerin karkkeja" sekä ripsiväri (joka sivumennen ei ole pätkääkään halvempi laivalla kuin maissa, aivan turhaa ostaa se tuolta!)
Kokonaisen yhden lonkerotölkin ostin, ja sen join salavihkaa laivalla myöhemmin.
Olin autolla, joten muuten join sitten lasten drinkkilistaa läpi.....


Punainen "Red Cranberry" pitää sisällään myös holia,
keltainen Sun jotain oli aivan ihana moktail, jossa passionhedelmää.

Käytiin kannella ottamassa pakolliset kuvat, mutta tuuli oli navakka ja siellä oli kylmä.


Onneksi ihana työkaverini oli mukana.
Olisin ollut muuten siinä porukassa melko orpona....


Istuimme yökerhossa, jossa bändi soitti. Höpisimme, katselimme, nautiskelimme.
Vaikka saaristomeren on nähnyt aivan juuri maaliskuussa, on se silti todella kaunis.

Muuten päivä oli tosi pitkä ja väsyttävä. Koska paluulaivalla ei ollut muuta kuin aikaa hengailla, oli vähän tylsää joutua pakosta viettämään aika siellä. Kotonakin olisi joskus kiva olla, noin vinkkinä....

Niin, koti!


Omenapuun kukkien tuoksun voi melkein haistaa ruudun läpi!


Kotiportilta.
Toisella puolen sireeni alkamassa kukkia,
toisella omenapuu täydessä kukassa.

Enhän minä kotona ehtinyt kauaa vanheta.
Koirien aamulenkin jälkeen kamat kasaan ja paloasemalle. VPK-naisten kirpputoripäivä ja kahvionpito.

Onneksi ilma oli todella kaunis.
Harmi kyllä paikkakunnalla oli noin 8 eri tapahtumaa saman päivän aikana ja se söi meiltä osallistujia tosi paljon.

Muurinpohjalettuja myytiin kyllä ämpärillinen taikinaa -verran, mutta muuten oli hiljaista.


Hyväntekeväisyyspäivä taas

torstai 17. toukokuuta 2018

Loppujen lopuksi aika hidas kevät

Hupaisia sattumia osastolla "saatan joskus aloittaa jonkun blogitekstin hyvissä ajoin ja ajattelenkin julkaista sen myöhemmin."
Sitten kun tällainen teksti hautautuu jonnekin ja sen löytää ihan liian paljon myöhään....
Noh, lukekaa itse. Kuvissa on vielä lunta!!!

Ja täällä sentään on ollut hellelukemia jo reilun viikon.

****
Piti jo itsekin selata taaksepäin, että oliko jossain vaiheessa puhetta, miten onnistuin kastumaan polvea myöten kun hankikanto ei enää kantanutkaan. Kevät oli silloin hyvässä vauhdissa. No, se on vähän hidastanut tahtiaan....


Tässä oli silloin vielä puhdas valkoinen hanki, jäisellä pinnalla,
ja lähdin kiertämään tuota alakuvassa näkyvää "puroa", mutta
upposin polvea myöten veteen kun hanki petti alta.

Olisikohan tämä tapahtunut.... öööö...  huhtikuussa. 
Muistan kirjoittaneeni siitä, ja pikainen tarkistus toi päivksi 8.4.


Tämä puronen on sellainen metrin verran leveä kesäaikaan.
Siinä on monta kivaa astinkiveä keskellä, että yli pääsee kuivin jaloin.
No, routa oli jäädyttänyt maan ettei vesi imeytynyt
ja purolle oli tullut leveyttä jonkin verran.....


Tämä kuva on otettu 28.4. ja silloin osa oli jo sulana,
mutta ehkä tuosta näkee miten paksussa jäässä se vieläkin on.
Ei siis ihme, että sulaminen kestää.

Ihan joka paikasta ei ole routa vielä sulanut ja kaikki sulamisvedet ei valitettavasti imeydy ihan niin reippaaseen tahtiin. Niinpä, lenkkareissa kulkija kun olen, varpaat on käytännössä märkänä vielä jokaisen lenkin jälkeen. Pahimpia paikkoja onneksi pystyy jo kiertämään, koska suurin osa imeytyy.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Pullervo is back

Nyt kesä tuntuu jälleen todella kesältä. Ei yksistään siksi, että säästä on saanut NAUTTIA!!  (Oi mikä ihana, suloinen aurinko....)

Mutta PULLERVO

Jotain merikotkiakin löysin kerran, mutta pitänee googlata uudestaan. Pennut on jo isoja. Harmi, etten bongannut niitä vielä hautomisvaiheessa ja ihan pienenä.

Eipä silti, ei koneen vierellä kamalan paljon ole ehtinyt aikaa viettää ja mitään tehdä. Pullervonkin heitän auki vaan taustalle ja ilahdun suuresti kun se kivelle nousee ja huomaan.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Kotiseutukierros ja vähän koirajuttuja

Tässä ammatissa ilo on otettava silloin kun sitä on tarjolla. Toisin sanoen itsellä osui viikonloppu tällä viikolla kohtaan torstai-perjantai.
(Alunperin listassa oli peräti neljä vapaata, ti-pe, mutta ahneuksissani buukkasin niitä pari työnteolle.)



Torstaina herätyskello soi, vaikkei ollut töitäkään. Suunta vei Janakkalaan Hämeenlinnan viereen, kouluttautumaan.

Päivä oli hieno ja iloisin yllätys oli Bonon toiminta. Mehän on luonnollisesti tehty kaikki mahdolliset virheet lähtien siitä, että se lenkkeilee harvoin jos koskaan yksin, ja yleensä aina poluilla. (Meillä ihmisillä on outo tapa kulkea valmiiksi merkittyä reittiä pitkin.....)

No, eipä tehnyt tiukkaakaan. Vesiosio, jota olin toisaalta pitänyt ihan varmana, olikin vähän jännä ja sitä on vielä hiottava.
Meillä on siis tavoitteena läpäistyt taipparit vielä tälle kesälle.

****
Tänään aamulla, koska eilinen oli koko päivän rutistus matkoineen, otettiin rauhallisemmin. Aamupalaa syödessä idea kuitenkin lähti: jos menisi Teijolle aamukahville?


Lenkkihän siitä sitten tuli.



Vähän toisenlainen lenkki kuin aiemmin.
Tänään jälleen pohdittiin miksei käydä useammin näissä maisemissa.


Kalasuntin saareen pitää mennä ihmisvetoisella lossilla.
Losseja on molemmin puolin saarta.
Lautturiksi siis harjoiteltu tänään!




Nämä tassut on tehty kulkemaan.....

Kotiin palattiin lähes kolme tuntia jälkeenpäin. Onnellisena, väsyneenä, tyytyväisenä.
Hetki lepoa terassilla, saatoin jopa torkahtaa aurinkoon.

Sitten laiskotti niin paljon, että ajatus: en kyllä tänään kokkaa. Lähdetään jonnekin syömään.
Joten ajoimme Teijolle takaisin, tällä kertaa Mathildedahliin ja siellä Ruukin Krouviin. Voin suositella!!



Ruukkialue on tosi kaunis käveltävä.


Aurinko häikäisee...


Alpakat ♥
Voi mitä söpöliinejä


Jos joku on tonttuoviin jo ihastunut, tässä kesäinen vaihtoehto:
kaapelikelapöydässä asuivat Herra Hiiri ja Rouva Orava





Kotiin vielä Kyläpuodin kautta ja vähän leipää iltapalaksi.
Chiabatta oli vielä kuumaa, kun sen pussitin.
Speltti-suklaa-cookiet sulivat suuussa....
Siemennäkkileipä, juureen tehty, on aivan taivaasta.....

Nyt olo on sellainen, kuin olisi ollut lomalla. Jännä, mitä ihmiselle tekee se, ettei vaan jää kotiin viettämään vapaata vaan tekee jotain vähän poikkeavaa. Patikointi ei meillekään ole mitenkään erikoista, mutta jotenkin siitä tulee aina niin paljon parempi mieli kuin tavallisesta lenkistä. 
Kaikki syömiset ja muu viihdyke on toki sitten extraa.

Kalenterin viikonlopuksi siis loistavalla mielellä töihin. Mulla oli äitienpäivä jo tänään! ♥

lauantai 5. toukokuuta 2018

Mitä minulle kuuluu?

Muutamakin bloggaaja oli vastaavan tehnyt, ja varastan törkeästi idean, koska muutakaan älykästä kirjoitettavaa ei juuri nyt irtoa. Eikö se ole ihan yhtä hyvä tekosyy kuin mikä tahansa muukin?

Mitä kuuluu?

Tänään oikein hyvää. Aurinko paistaa, vietän ansaittua vapaapäivää. Koirat on lenkitetty aamulla hyvin, ja olen jo ehtinyt vähän laittaa pyykkiä pyörimään ja juoda kahvit.


Mitä toivot juuri nyt?

En osaa toivoa erityisempää. Takaraivossa on pysyvä toive siitä, että erittäin onneton kylpyhuoneremontti poistuisi mielestä lopullisesti ja se pataonneton urakoitsija palauttaisi meille turhaan maksetut rahat ja muut korvaukset, joita nyt vaadimme.

Todennäköisesti päädymme tämän asian kanssa etenemään raastupaan saakka ja se kyllä rassaa, vaikkei aktiivisesti mielessä koko ajan olekaan.

Mitä olet tänään syönyt?

Koiralenkillä aamulla proteiinipatukan. Jostain syystä aamulehden ja teen kanssa ei tuntunut yhtään nälkää ja skippasin aamupalan - huonolla menestyksellä.
Äsken join kupin kahvia ja söin muutaman Väinämöisen palttoonnapin ja kalatahnaa.


Mikä on suosikkihedelmäsi ja suosikkimarjasi?

Hedelmistä papaija, jota syön vain etelän maissa, joissa se kasvaa makeaksi ja hyväksi. Suomessa syön hedelmistä mieluiten Sharonia.
Marjoista suosikki tuoreena pensaasta vadelma, pakastemarjana ehkä mansikka/mustikka. Tosi vaikea valita.

Mitä aiot tehdä tänään?

Vähän pihahommia. Istutin jo (kasvu)laatikollisen perunaa. Koetan ehkä kaivaa pensasmustikat ylös ja siirtää ne.

Otan myös jossain vaiheessa kirjan käteeni ja nautiskelen vapaasta.
Ohjelmassa on takuulla myös ainakin yksi koiralenkki vielä lisää.


Kenen kanssa nukuit?

Kuten aina, kolmen miehen seurassa.  =)
Puoliso ja pari koiraa lämmittämässä.

Mitä luet parhaillaan?

Jason Pinterin "Veri vettä sakeampaa"
Nyt hyvin poikkeuksellisesti on vain yksi kirja kesken, ja sekin on ollut sitä jo pitkään. Olen puuhastellut niin paljon muuta vapaa-ajalla, että lukeminen on jäänyt vain juuri ennen nukahtamista tapahtuvaksi ja kirjat kestää pitkään.

Mikä on viimeksi näkemäsi elokuva?

Mitähän olimme viimeksi katsomassa. Taisi olla Midnight Sun. Ihana nyyhkyleffa ihan kasarityyliin.
Tänään illalla ohjelmistossa taitaa sitten olla "Minä, Simon". Mahdollisesti toinen vastaavantyylinen, kertoen homopojasta, joka ilmeisesti tulee kaapista....

Mikä on viimeisin saamasi tekstiviesti?

Palokuntanaisten muistutus tulevasta tapahtumasta tekstiviestillä.
WhatsApp-viestejä vaihdoin parin työkaverin kanssa jo aamusta varhain, liittyen uusiin työvuoroihin.

Mille viimeksi nauroit ääneen?

Bonon kyttäämiselle kun kuoppasin perunoita.
Jäi olo, että sen tekemisiä pitää pihalla vahtia, tai perheeseen ei saada yhtään uutta perunaa kesällä vaan cockeripoika on pistellyt siemenperunat parempaan talteen.

Mitä ostit viimeksi?

Tänään aamulla ne perunat.


Mitä pelkäät?

Äitinä ainainen kauhu ja kammotus, että lapsille sattuu jotain.

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?

Jos voisin lähteä minne tahansa, haluaisin käydä jälleen tervehtimässä Jenkki-siskoani ja perhettä siellä.

Toisaalta realistisempi juttu olisi myös tehdä visiitti Porvooseen ihanan ystävän luokse. Kävellä pitkin kaupunkia ja istua illalla saunassa ja pistää maailma jälleen järjestykseen.

torstai 3. toukokuuta 2018

Elämäntapamuutos tiedossa

Sanotaan, että on terveellistä syödä omena päivässä, että lääkäri pysyy loitolla.
Kannattaa syödä myös raaka sipuli päivässä. Se pitää kaikki muutkin loitolla.
Niin, pitää syödä banaani, että saa kaliumia. Pitää myös syödä appelsiini, että saa C-vitamiinia.
Vihreää teetä on juotava joka päivä (ilman sokeria, ettei vaan sairastu diabetekseen), koska se pitää kolesteroliarvot hyvänä.
Pitää myös juoda kaksi litraa vettä päivässä (ja pissata saman verran, mikä tuplaa vessassa vietetyn ajan päivittäin.)
Unohtamatta jogurttia. Hyvänen aika. 2 dl jogurttia joka ikinen päivä, välttämättömyys, että vatsan bakteerikanta pysyy terveenä. Ei sillä. Kukaan ei oikein tiedä mitä ne bakteerit ovat, mutta niitä TÄYTYY olla ainakin miljoona voidaksesi hyvin.

Sinun tulee myös nauttia lasillinen punaviiniä joka päivä, jottet saa sydäninfarktia.
Lasillinen valkoviiniä taas suojaa hermostoa.
On oleellista juoda päivittäin myös lasillinen olutta. (En pysty nyt muistamaan miksi, mutta se kuulostaa hyvältä, joten sanon, että on tärkeää juoda joka päivä lasillinen olutta!)

Jos nautit nämä kolme lasillista samanaikaisesti, voit toki saada aivohalvauksen, mutta ei sillä ole niin väliä, koska sitä et huomaa itse, ja toisaalta olet jo hyvällä fiiliksellä.

Jokaisen kuuluu nauttia päivittäin pähkinöitä, papuja ja herneitä. Tulee syödä 4-6 kertaa päivässä kevyitä aterioita ja muistaa, että jokaista suupalaa tulee pureskella ainakin 36 kertaa. Tähän menee vuorokaudesta noin viisi tuntia.
Sitten joka aterian jälkeen tulee muistaa pestä hampaat. Eli harjaa hampaat aina syötyäsi omenan, sipulin, banaanin, vihreää teetä, appelsiinia ja viinit ja oluet. Tätä voit jatkaa niin kauan, kuin sinulla on hampaita. Äläkä vaan unohda hammaslankaa, suuvettä ja ienhierontaa!

Samalla kun teet tätä, voit helposti pestä WC:n. Sinne kannattaa muutenkin sijoittaa CD-soitin tai TV, koska ajatellen kaikkea juomaasi vettä ja jatkuvaa hampaidenpesua, vietät siellä runsaasti aikaa.

Ihmisen pitää nukkua 8 tuntia vuorokaudessa. Töihin menee myös 8 tuntia ja syömiseen tuo mainittu 5 tuntia. Tämä tekee yhteensä jo 21 tuntia. Jäljelle jää 3 tuntia.
Tämähän ei toimi, koska jokaisen kuuluu kävellä vähintään 2 tuntia joka päivä. Pitäisi myös ennättää tavata ystäviä, sillä he ovat kuin kasveja ja tarvitsevat jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa.

Kaiken tämän lisäksi sinun tulee olla valveutunut. Lue ainakin kaksi sanomalehteä joka päivä ja mielellään pari iltapäivälehteä lisäksi, voidaksesi saada tarpeeksi laajan näkemyksen maailmanmenosta, että voit olla kriittinen.
Sinulla tulee olla aikaa perheelle, mopata lattiat, tiskata, pestä pyykkiä, puhumattakaan kaikista niistä lukuisista tehtävistä, jotka seuraavat, kun sinulla on lapsia tai lemmikkejä.

Kun lasketaan yhteen kaikki yllä mainitut asiat, ainoa tapa selvitä elämästä on yhdistää niitä.
Näppärää on esim. käydä jääkylmässä suihkussa, jossa suu auki seistessäsi saat helposti nautittua tuon pari litraa vettä. Hampaita pestessä voi seurustella perheen kanssa, viis vaahdosta.
Lattioita mopatessa kannattaa ehdottomasti pitää toinen käsi vapaana, joko puhelinta varten (jossa on ystäväsi, muista ne ystävyyssuhteet!!) tai sitten lasillinen viiniä.

Muista olla luova! Käytä mielikuvitusta!

tiistai 1. toukokuuta 2018

Wappu, työn juhlista jaloin, ei kun autolla

Työn juhla ja töissä sen vietin. Tarkoituksella.
Joskus oli tästä puhe, etten vieläkään ymmärrä mitä juhlimista moisessa on.
En tunnusta politiikkaa enkä todellakaan marssi....

Toki kevään loppumista, kesän alkua olisi ihan hauska ehkä juhlia hyvällä porukalla, mutta koskapa sitä Suomessa kesä alkaisi toukokuun ekana? Saati huhtikuun viimeisenä, jolloin Suomen kansa vetää ne perseet ja kutsuu sitä juhlimiseksi.....  (No hupsista, kyyninen ämmä jälleen äänessä....)

Sen sijaan todella hyvällä tuulella töissä. Työkavereille vähän munkkeja, ja pari muuta työkaveria toi muita herkkuja niin meillä oli todella kiva ruokahetki porukalla!


Kuvasta poiketen simaa en töihin vienyt.
Erehdyin maistamaan sitä vähän keskeneräisenä
ja sehän kipristeli mahassa pitkään.... 

Erittäin helposti tehty pyhätyö.

Ja hei, tänä vuonna ei satanut lunta, eikä pystynyt tekemään lumilyhtyjä portin pieleen. Sen sijaan vettä roimi kunnolla eikä harmittanut yhtään olla siistissä sisätyössä!

Jokainen tyylillään! Ei poroja tai herneitä. Tämä oli itselleni se helpoin ja paras tapa "juhlia".

Madeira

Tuossa vuosi sitten totesin miehelle, että en ole koskaan käynyt Madeiralla ja mieli tekisi. Koska mies on riittävän yllytyshullu, hän totes...