Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista vapaista, tulivat tarpeeseen.

Isäni viettää talvet nykyään Las Palmasissa ja alkoi kysellä joulun tienoilla olisiko meillä mitään mahdollisuutta piipahtaa "kylässä". No, alun perin piti puksutella pohjoiseen, mutta se odottelee loppukesää ja nappasimme siivet alle ja muutaman päivän irtioton kaupunkilomalle, jossa pystyi liikkumaan T-paidassa. Melko ylellistä.

Löysin kivan AirBnb-asunnon suunnilleen kävelykadun puolivälistä niin, että kävelykadulle oli matkaa 25 m ja isän kämpille 500 m. 

Asunto oli tosi kiva ja suosittelemme, jos joku haluaa joskus tuohon kaupunkiin lähteä tutustumaan. Sijainti oli täydellinen. Kadun toisella puolen oli iso HiperDino supermarket ja kaikki kävelymatkan päässä. Omistaja toki puhui vain espanjaa, mutta elekielellä ja google-kääntäjällä pärjää yllättävän pitkälle.

Las Palmasin Canteras-kävelykadun varrella 

olevat talot on viehättävästi erivärisiä. 

Canterasia riittänee suunnilleen 5 km matkan verran, 

jos kävelee päästä päähän.

Meillä oli tapana aloittaa aamu tuoreella hedelmällä, yleensä papaijalla ja itse join siiinä vaiheessa litran teetä. Sitten teimme aamulenkin jompaan kumpaan päähän ja takaisin, ja palasimme syömään lisää aamupalaa eli siis lähinnä kahvia ja leipää. Päivisin oli sen verran kuuma, ettei ruoka sinänsä maistunut. Joimme yleensä tuorepuristettua mehua jossain vaiheessa ja söimme vasta illalla päivän aterian. Ruoka oli taivaallista. Saari kun on, kalaa ja mereneläviä sai tuoreena kaikissa muodoissa....

Santa Catalinan hotellin puistikossa

sangrialla. Oli muuten todella erinomainen!!

Haluaisin tietää mikä mauste siihen oli valittu.

Isä siippoineen oli tietenkin tosi otettu meidän tulosta ja järjestivät sitten kaikenlaista tutustumista. Kävelimme päivittäin varmaan 10 km kun tutkimme kulmia. Tuo on aika iso kaupunki kuitenkin, joten paikallisbussi pelasti pariin kertaan, kun päädyimme riittävän kauas kävellen, eikä hotsittanut kulkea enää takaisin.

Muikeana sunnuntaiaamun churroilla

Santa Anan katedraalin edustaa.

Katedraali oli upea sisältä ja tornista oli hienot näköalat, 

joista selvisi miten mäkinen kaupunki on.

Teimme yhtenä päivänä retken Agaeteen, kartalle ihan vasemmassa reunassa. Nuo onnettomat pienet tiet (joita myös moottoriteiksi kutsutaan) ja todella valtava 60 paikkainen bussi. No, jännitystä ei puuttunut. 

Puerto de las Nieves oli jotenkin kovin välimerellinen maisemaltaan. Hiljainen ja viihtyisä, noin käydä. Oleskeluun olisi liian rauhallinen. Mutta taas kerran: ruoka oli niin hyvää.....

Puerto de las Nievesiä

Vajaassa viikossa ehti tankata sekä aurinkoa että tuulta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää mistä tulee sanonta surffitukka. Nimittäin vaikka ei hiukset kostuneet, tuo suolapärske lentää jatkuvasti rannassa ja leijailee ilmassa, ja iltaisin hiusten setviminen oli tuskaa...

Las Palmas ei ole kuuluisa aurinkokaupunki, mutta kyllä me päivittäin paistetta saimme. Tuuli teki olosta oikein mukavan, lämpötila oli aamun +16 asteesta päivän kuumimman hetken +25. Yhtenä päivänä oli todella kuuma ja lämpötila oli mittareiden mukaan varjossakin +28. Silloin ei jaksanut tehdä yhtään mitään.

Canterasissa on siis myös lähes koko matkan mittainen hiekkarantakin. Sitä suojaa kauempana merellä Barré eli jonkinlainen riuttamuodostelma. Laskuveden aikaan aallot olivat mahtavat osuessaan riuttaan. 

Me emme yhtään hetkeä rannalla viettäneet. Kävelimme toki ensimmäisenä aamuna paljain varpain sen verran, että totesimme Atlantin olevan turhan viileä vielä maaliskuussa. Mutta hiekan putsaaminen niin, ettei kengät olisi hiertäneet jälkeenpäin, oli sen verran työlästä, ettemme rantaan menneet uudestaan kulkemaan.

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi.
Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä meidänkin edestä tien lumiauralla, joten suurin osa loskasta saatiin raavittua pois ja meillä näkyy asfaltti. Ainakin toiseen suuntaan. 
Tyypillinen aamulenkkini on toki ensimmäisen 700 metrin matkalta edelleen silkkaa peilijäätä. Vanha hiekkatie, joka tehty huolella vinoksi, että vesi valuisi reunalle, tekee tuosta jäästä varsin jännittävän käveltävän, koska vasen jalka kiskoo koko ajan alamäkeen oikean pyrkiessä pitämään tasapainoa. Kaipa tästä lihaskuntoharjoittelua seuraa.... ?

Iloa päivään sai kuitenkin lähtemällä lenkille ensi kertaa moneen kuukauteen LENKKAREISSA. 
Kun muuten takana on viikonloppu helvetistä melko väsyneenä, edes jotain meni asiallisesti. Parin viikon jaksoon tehnyt 48 tuntia ylitöitä omien normaalien 40 viikkotuntien lisäksi...   Metka huomata, että kun 10 vuotta teki "kävelytöitä" eli oli käytännössä jalkojen päällä päivät, nyt kun saa enimmäkseen istua ja menee keikalle niin, että kävelee pari päivää, jalat hapottaa ihan huolella. Eipä löydy resilienssiä vanhojen akkoja koivista.

Vähän alkaa olla äiti väsynyt. Nyt menossa putken 15/18 päivä. Loppua kohti.

Pakollinen "ensimmäinen kahvi terassilla",

jota en tosin juonut pihalla

Lunta on vielä jonkin verran mutta jos näitä lauhoja päiviä pysyy ja aurinko pilkahtelee ajoittain, taitaa sulattaa nopeastikin. Harmi kyllä, katuja alittavat rummut taitavat olla jäässä. Ainakin meidän kohdalla kertyy parhaillaan uutta järveä kohdalle (rantatontti, mahtaa olla arvonnousua....) ja osa autoilijoista jättää ajamatta lätäkön läpi. (Asia, joka ei harmita hiukkaakaan, tässä on ajoittain järjettömät ajonopeudet pienelle tielle.)

Aamun uutisten seuralaiset uuvahtaneet lenkin jälkeen.

Parasta tässä ajassa on se, että aamulla valostuu aikaisin ja iltapäivällä valoa riittää tosi pitkään. Ihan turhaa kellojen siirtelyä taas tiedossa koska valostuu muutenkin.

Aamut on kyllä parhaita. Eikä illoissakaan totta puhuen vikaa ole, kun aurinkoa riittää. Paneelit ovat alkaneet tuottaa kivasti pitkän kuivan kauden jälkeen vaikka uutisointi siitä, miten aurinkopaneeleiden tuotto tehdään jatkossa vähemmän kannattavaksi muokkaamalla laskutusta siihen vartti-hintaan.

Kiusa se on pienikin kiusa tältä hallitukselta. Nih!

Meillä on pieni loma tiedossa loppuviikosta. Siis ensi viikko. Tulee tarpeeseen. 

Vielä ei kumpikaan ole sikäli lomaa "ansainnut", että olisi palkallista, mutta onneksi työnantaja ymmärtää tilanteen ja myöntää vapaata omakustanteisesti.

Sosiaalisen median ihmeellisyydet

Moni on pohtinut somessa olemisen tarpeellisuutta. Itsekin vietän ihan liikaa aikaa siellä.
Tai vietin.

Nimittäin. Tulin äsken koirien kanssa lenkiltä ja tarkoitus oli tarkistaa yksi fb-kirpputoripalsta, mutta enpä päässyt puhelimesta sinne enää edes sisälle. Kun yritin kirjautua, herjasi, että lähetetään koodi WhatsAppiin, mutta eipä koskaan tullut. Joten - nopea kun olen liikkeissäni - tökkäsin kohtaa "poista koko profiili". Antaa paskan olla.

Voi toki olla, etten pääse enää Instagramiinkaan, samaa Meta-sontaahan sekin.... 

Liekö toisaalta niin suuri menetys? Joitain ihmisiä on, joiden välillä ainoa yhteydenpito on ollut sitä kautta, mutta on sitten niinkin, että jos eivät voi lähettää ihan henkkoht viestiä, ei liene kovin suuri tarve kuulla kuulumisiakaan....

Sillä tavalla. Somettamatta.

Jatkossa joko täällä tai muuten enemmän ja vähemmän "lähikontaktissa". Ne, kenellä on yhteystiedot, pystyvät yhteyttä pitämään, muilla ei liene sitten väliäkään.