torstai 31. heinäkuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti....

Ensin menee pari viikkoa ettei tehdä juuri mitään, ollaan ja möllötellään, luetaan kasakaupalla hyviä kirjoja ja otetaan aurinkoa, lomallahan ei tarvitse suoritta.... sitten viimeisillä päivillä, kun vielä odotetaan pariakin eri vierasporukkaa kylään, alkaa vimmattu into puuhastella. Tyypillistä. Heh.

Kaikkihan alkoi siitä, että bongasin kirppari-palstalta hauskan teholavoista tehdyn sohvan. Olen heitellyt ajatusta, että Pasi ostaisi töistä lavoja ja tehtäisiin sellainen itse. Hidaste oli, että terassia kaunisti papan tekemä iankaikkisen vanha ja painava pirttikalusto. Koska emme kuitenkaan pääasiassa syö pihalla, vaan siellä vietetään muuten aikaa, halusin mielummin sinne sohvan (tai minkä tahansa selkänojallisen istuimen).
Miten ollakaan, sohva oli todella edullinen ja kun olin ilmoittanut, että haemme sen, pistin oman kalustomme myyntiin. Ja se varattiin myös heti. Joskus vaan ihmisellä käy mäihä.

Sohva on jo todistettu mukavaksi. Siinä on hyvä istua, paksut, tukevat patjat  - ja tämä askartelu-innostus vähän lähti lapasesta kun Pasi haki niitä lavoja, joista tehtiin pöytä. Siihen piti hakea valkoista maalia. Ja maalaamisen jälkeen piti tilata lasilevy pöytälevyksi.

***

Jo talvella löysin Nokialta jostain halpa-kaupasta lasitiiliä puoli-ilmaiseksi. Ajatuksen varastin törkeästi joltain verkkosivulta, mutta toteutus on sentään oma. Noita sisustustarroja kun saa tätä nykyä joka paikasta, tilasin muutaman ja aloin askarrella.....




Pasi porasi noihin yläosaan reiän, mistä saa pujotettua sisälle joululedit. Ne on todella kauniit valot päällä. 

****
Ja seuraavana päivän (eli tänään) piti hakea lisää valkoista maalia (eri merkkiä toki) ja alkaa maalaamaan olohuoneen seiniä, jotka piti alunperin maalata sillä aikaa kun poika suoritti palvelustaan valtiolle.....  Muahan on nyppinyt koko talven se, että olkkarissa on vanha puna-sävyinen boordi ja muuten sisustuksen väritys on turkoosi-harmaa-vaalea.

Joten tilanne on tämä: kello tulee illalla kymmenen, kämppä on kuin ryssän helvetti, täysi kaaos siis. Maali loppui niukasti kesken, joten aamulla pitää sännätä hakemaan litra lisää. Samalla voinee ostaa ruokatarpeet, koska vanha ystävä tulee lounasvieraaksi. (Olisi kiva sitä ennen saada esim. huonekalut paikalleen.....)
Illalla on markkina-pub, jossa en ole koskaan ollut, mutta tänä vuonnapa menen ja otan lonkeron tai pari ja viihdyn Wire-bändiä kuunnellen.

Ja ettei se tähän loppuisi: lauantaina tulee toisia vieraita, vanha työkaveri perheineen.
Edu päätyy kellariin evakkoon, koska heillä on pieniä lapsia, ja grillaamme jotain hyvyyksiä, paistamme varmaan letut ja vietämme kivaa kesäpäivää.


Ruokahuoneessa on mm. sohva, osin parvekkeella.... 


Olkkarin peräseinää, maali jo kuiva. Laskeva aurinko paistaa ikkunasta kivasti.


Olkkarin se seinä, jossa maali loppui vaiheeseen.... värieron näkee tästä. 

Kaikesta huolimatta melkoisen tyytyväisellä tuulella. Monta mielessä ollutta asiaa on tehty ja jälki on hienoa. 
Huomenna vielä takan päällisen huolellinen siivous ja ehkäpä eräs mielessä kummitellut hylly aluilleen...... 

***

Muistinko jo mainita, että kävimme Pasin ja Lotan kanssa tänään pikku-lounaalla Perniön Asemalla, jossa toimii Opaliina-niminen kahvila. Veronica pitää pitopalvelua, ja on kehittänyt tämän todella suloisen, romanttisen, pitsihuvilamaisen kesäkahvilan pari vuotta sitten. 
Tarjoilu oli mahtavaa: söimme pekonijuustopiiraat, mukana todella maukas salaatti, jonka salaisen kastikereseptin sain kerjättyä.  Hihii! 
Jälkkäriksi ihanat Opaliinan vohvelit ja kahvi. Lotan sanoin: näissä ei olekaan mitään valmista pullokermaa vaan aitoa tavaraa. Todella nam!! Suosittelen!!


Piiraan seurana omatekoista raparperijuomaa. Eikä kattaus ainakaan ruokahalua huonontanut.


Opaliina on Asemalla aivan Maurin Makasiinin kyljessä. Maurin paikka on nähtävä itse, sitä ei pysty kuvailemaan. Ja sattumalta tein siellä ihan hurjan hauskan löydön....
Mummo en vielä ole, enkä toivottavasti vielä vähään aikaan, mutta.... 


Tadaa!!!   =)



****
Kaiken tämän keskellä, no jaa, ennen ja jälkeen, olen ehtinyt tehdä niitä lenkkejä sekä hölkötellen että potkittavalla fillarilla. Mahtava suvivapaa.



torstai 24. heinäkuuta 2014

Lomapuuhaa


Aamulenkin jälkeen ihana iso latte, naistenlehti ja aurinko. 


Joonas tuli töistä. 


Pasi palaa mereltä, joten iltaherkkua.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Banaaniletut

Vaikka keli toki tuo ihanasti mieleen Thaimaan rannat, muuten elämme sentään ihan koto-Suomea, vaikkei se ehkä reseptistä heti päälle näkyisi.
Pari vanhaa, jo ihan mustaksi mennyttä banaania katseli surullisena minua aamulla hedelmäkorista. Pois en raaski heittää, mutta en ole suuri banaanin ystävä....  joten kehittelemään.
Banaaniletut-ohjeella löytyy tuo urheilijoiden ihannoima eväs, jossa pelkkää banaania ja kananmunaa paistetaan, minä nimittäisin sitä banaanimunakkaaksi.... mutta sovelsin ohjetta sen verran, että siitä sai rehellisesti "lettuja".

Sinä, joka et pidä kookoksesta, älä anna tämän estää kokeilemasta. Meidän tytöistä kumpikaan ei pidä kookoksen mausta ja molemmat tulivat totta puhuen keittiöön paistamisen aikana nenä nirpalla, että "täällä haisee aurinkorasva".... ja kumpikin sanoi, että letut olivat parempia kuin perinteiset ja että jatkossa näitä on oltava ensimmäisenä koulupäivänä.

Banaaniletut

2 melko pientä, kokonaan mustaa banaania muussattuna (niiden on oltava kypsiä)
400g purkki light kookosmaitoa
3-4 munaa
1 rkl kookosruokosokeria (ei välttämätön)
pari desiä jauhoja, itse käytin kauraisaa sämpyläjauhoa

Paistamiseen käytin - yllätys, yllätys - kookosrasvaa, kylmäpuristettua. Sitä riittää teelusikallinen pannulliseen. Jos olet Pekka Puskan uskollinen seuraaja ja uskot ja noudatat maamme virallisia ruokasuosituksia, jättäisin joko tekemättä kokonaan, mutta voit toki paistaa ne tavallisessakin margariinissa. Banaani tekee taikinasta tarttuvaa, joten ihan teflon-pannukin vaatii pienen määrän rasvaa.

Itselleni pistin muistiin, että hankittavaksi tulee lettupannu, jossa ne pienet kolot letuille. Tämä toimisi niissä parhaiten, koska kääntäminen ei ollut helppoa; taikina on hajoavaista. Jenkkiläis-tyyppiset pulleat pancakesit sitäpaitsi voisivat toimia ehdottoman hyvin tällä taikinalla.
Induktioliesi vaatii vaan tietyn pannun, joten sellainen joulupukin toivelistalle.



Päälle laitoimme tavallista tummaa siirappia. Vaahterasiirappi varmasti kruunaisi koko jutun.

***
Virallisista ruokasuosituksista sen verran, että uskoo ken tahtoo.  Minä en.

Olen vakavasti sitä mieltä, että tässä maassa ruokateollisuus saa sanella poliitikkojen ja muiden päättäjien mielipiteet siitä "mikä on terveellistä". Jos näin ei olisi, hevi-tuotteiden arvonlisävero poistettaisiin ja kaikille eineksille ja muille rasvapommeille heitettäisiin tuplavero eikä nysvättäisi jonkun kaljapolitiikan kimpussa vuodesta toiseen. Tällä hetkellä köyhällä ei ole varaa syödä hyvin, koska ruoka on sikamaisen hintaista, erityisesti kun puhutaan siitä, mitä suositellaan: 1/3 lautasesta vihanneksia, 1/3 hyvälaatuista lihaa/kalaa/kanaa. Esim. kala on niin kallista, että meilläkään sitä ei oikesti ole varaa ostaa kaupasta joka viikko, ja olemme sentään niitä saakelin "hyvätuloisia" keskiluokkaisia....
Mikään muu ei ole halpaa kuin höttöhiilarit, kuten peruna ja pasta. Kummankin ravintoarvo noin nolla. (No, perunassa sentään jotain, ainakin uusina.) Sen lisäksi kaikki valmisruuat ovat kohtuuhintaisia, koska niiden sisältö voi olla ihan mitä tahansa... mutta osta huviksesi talvella hyvät salaattiaineet, jotain lihaa ja hedelmiä, niin ei satanen riitä kauppalaskulle viikoksi. Ja meilläkin kuitenkin on vuosittain sitä omenapeuraa/hirveä, eli kaikkea lihaa ei kanneta kaupasta.

En käsitä miksi EU:hun liittymisestä vouhotetaan edelleen ja puhutaan suurin kirjaimin miten hyvä asia se oli, kun tätä nykyä meidän omat päättäjät on vain ja ainoastaan pyllistämässä omalle kansalle ja tarjoamassa sille EU:lle kaikkea hyvää (lue: rahaa) samaan aikaan kun oman maan EU-hyviin-puoliin tehdään tekemällä rajoituksia. 
Jos joku viinaralli Virosta ei henkilökohtaisesti hetkauta, koska olen tähänkin asti voinut kantaa itse omat viinani laivasta ulos, pidän kuitenkin melko kohtuuttomana, että mikään muu ei saakaan liikkua enää vapaasti kuin ne Baltialaiset murtomiehet ja Romanian kerjäläiset, vaikka sitä vapaata liikkuvuutta niin mainostetaan EU:n hyvinä puolina. Ja samanaikaisesti Helsingistä kahden tunnin matkan päässä ruuan hinta on ehkä puolet meidän hintatasosta. Että missähän se tasa-arvo nyt sitten olikaan?

Onneksi voin jatkossakin äänestää jaloillani ja käydä Virosta ostamassa mitä tykkään. Sen lisäksi, että vapaan liikkuvuuden nimissä voin myös valita asuinpaikkani jostain muualtakin kuin täältä.... 

Hmmm. Mentiin aika pitkälle banaaniletuista.  =)



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lomalla

Kun edellisen kerran on lomaillut palkallisesti 2009 heinäkuussa, muistaakseni päätähuimaavat 2 viikkoa, kieltämättä tuntuu aika makealta aloittaa loma - kirjaimellisesti pitkästä aikaa. 3,5 vuotta meni opiskellessa ja kaikki kesät töitä tehdessä. Taisi mulla joku viikon pätkä olla jossain kohtaa.... mutta toisaalta opiskelun ohessa vedin sitä 30 tuntista viikkoa, että ehkä voisi sanoa jopa ansainneensa tämän loman. Siihen sitten menneet 1,5 vuotta kokoaikaisessa työssä. Joo, ansaittu on.

Mitä siis aion lomalla tehdä? En yhtään mitään etukäteen suunnittelemaa juttua. Tänä vuonna ei ole remontteja eikä sen ihmeempiä rakennusideoita, ei ole pakollisia menoja eikä muita retkiä. Edes ruokaa ei tarvi tehdä jos siltä tuntuu. Osin vitsillä heitin töissä, että syödään sitten vaikka kebabia pari viikkoa jos ei nappaa, mutta onhan se napannut...  =)

Vapaapäiviä vietin viikonlopun yli. Ammatin aurinkoisin puoli: lomapäiviä kuluu virallisesti juuri se, mitä listaan on kirjoitettu, omassa tapauksessani siis 10 kpl kahden viikon aikana. Viikonloput on leimattu listaan vapaaksi.... syksyllä pidän pari kolmen lomapäivän pätkää, molempiin tulee TESsin mukaan 5 vapaata ja lisäksi  toiseen pätkään pyysin vielä naittamaan esim. yövuorojen aikahyvitykset, jolloin saan heti vähintään 7.... jälkimmäiseen taas en toivokaan kuin nuo muutamat päivät. Ja talveen jää pari kokonaista viikkoa, jotka on tarpeen, koska lentoliput kauas maailmalle on jo ostettu. Tällä kertaa retkiseurana appivanhemmat. Mutta se on jo ihan toinen juttu se.

Pasin ja koirien kanssa käytiin tutustumassa hassuun, oikein lehdessä mainostettuun lenkkiin, jonka Perniön Urheilijat kunnostivat. Siellä on joskus 2000-luvun alkupuolella järjestetty SM-tason hiihtokisoja mutta maasto oli ruohottunut umpeen. Nyt se kunnostettiin talkoilla.
Kaunista maisemaa, jylhiä ylös-alas-rinteitä. Otti kivasti pohkeisiin, jotka oli potkittu kick-bikella jumiin edellisenä iltana.... (Minua ei ikinä saisi sinne minkään maailman suksilla. Niitä mäkiä ei voi laskea....) Mutta omituista: ei mitään "lenkkiä" kuten voisi kuntopolulta odottaa vaan merkillistä pellonreunaan tai tielle töksähtävää polkua, josta piti omia jälkiä palata takaisin. (Ilmeisesti talviaikaan ladut vedetään pelloille, jolloin tätä umpipussi-ideaa ei  tule...)
Retken päätteeksi juotiin retkikahvit majan pihassa. Maja olikin paras anti: kaunis paikka, jossa voisi kuvitella viettävänsä jotkut juhlat..... hmmmm ....

Sen lisäksi olen ehtinyt innostua kunnolla Hannan vetämästä kahvakuulasta, käynyt tosiaan potkittelemassa yhden vajaan kympin lenkin ekaa kertaa moneen vuoteen, kokeillut polven kestävyyttä juoksulenkillä ja ehtinyt tepsuttaa koirien kanssa pitkin poikin.... ♥ kuntoloma ♥. Toiset maksaa rahaa päästäkseen jonnekin Vierumäkeen mokomille. Pitääkin alkaa mainostaa tätä omaa arkea ja ottaa jengiltä rahaa että ne pääsee kokeilemaan meidän arkea. Hah!

Tämän ei-päätä-eikä-häntää-lätinän lopuksi yksi parhaista ilmeistä. Nimitän tätä "sairaan koiran ilmeeksi", koska jossain rakkimme-lehdessä vastaavalla kuvalla kaupataan kipulääkettä tms.
Joku odotti iltalenkille pääsyä kun perhe (lue: aikuiset) vaan luki kirjojaan...




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Thai-kana

Tilanne: ruokavieraita (appivanhemmat) ja ideat lopussa. Toisaalta tulevana talvena tiedossa yhteinen reissu sillä porukalla joten jotain teemaan liittyvää.....

Siitä se lähti.



Ainekset kasassa: kasviksia (keltaista paprikaa, porkkanapennejä, sipulia, valkosipulia, cashew-pähkinöitä) ja tietenkin unohdin ne bambunversot....  noooh....  (purkkeja kaapissa 5, edelleen.)
Lisäksi 4 x 400g broileria kokonaisena fileenä, leikataan melko kookkaiksi paloiksi eli ei mitään suikalerääppeitä. Mausteita....

Pikaisesti käristin kaikki vihannekset laji kerrallaan kookosöljyssä (=kestää hyvin todella kuumaa pannua) ja siirsin sivuun. Jopa porkkanaviipaleet kypsyivät al denteksi sillä pyörittelyllä. Viimeisenä broiskut. Niitä kypsensin vielä mikrossa pannun jälkeen, koska kananlihan ON OLTAVA kypsää. Sen liemen/nesteen mitä siitä aina valuu purkin pohjalle, siivilöin takaisin pannuun ja siitä se varsinaisesti alkoi:

Lisäsin pannulle kuumaa vettä, Kikkomania (kalakastike olisi aitoa tavaraa, en halua ostaa, koska soija on monikäyttöisempää), sitruunaruohotahnaa, sambal oelekiä ja korianteria. Lisäksi myllystä pippuria, hiven sipulijauhetta, muutama kuivattu inkiväärinpala lillumaan.... ja keittelin. Soossia saa tälle määrälle olla aika paljon, idea on se, että nuo syötävät ovat siinä kastikkeessa. Maistelin ja maustoin lisää, sitruunamehu antaa säväyksen, sitten hunajaa ja ihan vähän fariinisokeria - siinä se alkoi olla. Maizenalla sopivan tönköksi. (Tjaah, jossain välissä koukin ne inkiväärinpalat pois, koska meidän muksut alkaa olla kypsiä pureskelemaan niitä vahingossa....)

Ja tässä kohtaa kerron jo mikä meni vikaan. Soossi oli siis näineen tosi hyvää. MUTTA... en ottanut huomioon, että kanat oli mauttomia lähtökohtaisesti, joten tee joko a) hyvin voimakas/vahva kastike tai b) marinoi kanat etukäteen että niissä on makua. (Itse teen ensi kerralla been.)

Viimeiseksi riisi kiehumaan, salaatti valmiiksi, kattaus.... ja vihon viimeisenä koko hoito, lihat + rehut tuonne kastikkeen joukkoon siksi aikaa, että kaikki on taas kuumaa ja tarjolle.

Melko aito maku. Olin yllättynyt positiivisesti.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hulluja ostoksia, osa II

Ettei se siihen loppuisi, että ruokavalio uusiksi.
Uusiavanhoja harrastuksia...


Kävin joskus ohjatullakin tunnilla. Laji on kiva, haastava ja siitä näppärä, että ei vie tilaa kuin sen pari metriä joka suuntaan ja aikataulullisesti nuo säännölliset tunnit eivät varsinaisesti sovi.... 
Ja Pasille oma. 

Jollei muuta, saahan noista ovistoppareita, eikä takuulla ovet heilu.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hulluja ostoksia

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantansseja.....

Luin erästä blogia, lähes naapurin kirjoittamaa, ja sallin itseni innostua puolittain ajatuksesta kokeilla vegaanista ruokavaliota. Siis osittain. Minähän tykkään syödä proteiinia niin etten pystyisi ihan äkkiä muuttamaan koko ajatusmaailmaani, mutta tiettyjä vinkkejä sieltä voi napsia.

Koska aamulla oli aika työterveyslääkäriin (pitkä tarina, ei siitä sen enempää), ja lopetin valvomisen juuri 3 tuntia aikaisemmin, pyysin Pasia kuskiksi etten väsyksissä ajaisi kolaria.
Lekurin jälkeen poikkesimme Säästä & Punnitse -kaupassa täydentämässä varastoja (kuivamarjoja, hedelmiä, pähkinöitä jne.) ja siellä sitten tein löytöjä: chia-siemeniä ja Spirulinaa.

Testiin heti tänään pääsi chiat ja voihan pojat että oli hyvää. Tätä lisää ehdottomasti.

Ohje siis tuolla ohje-puolella.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Merellä

Ihanat naapurit, meidän reissukaverit, kutsuivat viikonloppua viettämään veneelle.
M/S Anna puksutteli upeassa kesäsäässä, kirkkaassa auringonpaisteessa Kattisaareen, virallisesti Utterholmen, jossa on Salon pursiseuran majapaikka.
Saunottiin, uitiin, miehet uittivat vieheitä ja toivat veneelle saalista... patikoitiin saarta ympäri, puhutiin, viihdyttiin, grillattiin.
Mikä parhain tapa nollata ja unohtaa kaikki töihin liittyvät asiat. (Edeltävä ilta oli ollut rankka.....)

Jälleen kerran jouduin toteamaan, että olen kalat, paitsi horrorskoopiltani, myös sielultani. Jo mukulana veneessä vietetyt kesät palasivat heti mieleen ja haikeus jäi. Mun sielunmaisemaa on nuo jylhät kalliosaaret, käkkärämännyt ja kirkas sininen, taivas ja vesi.









Vesi oli ehkä +15°C. Kylmää kuin mikä, mutta todella kuumasta saunasta varsin miellyttävää....