keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tossuja ja saappaita

Miten vaikeaa voi olla löytää ihmiselle kunnon kengät???

Joulukuussa Tallinnan keikalla kokeilin aivan syötävän suloisia ja ihania tossuja, joista ei valitettavasti ollut oikeaa kokoa..... ja koska liian isolla (puoli numeroakin on liian iso....) ei voi juosta, tossut jäi Tallinnaan. HÖH!
Jälkeenpäin googlailin niitä mutta jätin kuitenkin tilaamatta kun talvi oli alkamassa... ajatus oli, että juoksen vanhoilla vielä tämän talven ja vaihdan sitten keväällä uusiin. Periaatteessa toimiva idea, pitäisi vaan muistaa mistä ne silloin löytyi netin syövereistä.

Mun logiikkaan ei oikein istu, että kun askellus on neutraali eli kenkä on periaatteessa hyvinkin "tavallinen", ilman mitään erityisiä toppauksia, se on silloin kalliimpi kuin ne, joissa näitä tukia ja puffauksia on.
Ihan vaan mainoksesta luin juuri, että neutraalin hinta 179 € kun pronaatiotuetun hinta vastaavasti ilman ykköstä eli 79 €. Ai pikkasen pännii?

Lisälystin asiaan tuo mutkan kautta se, että Lotalle pitäisi löytää uudet ratsastussaappaat. Edellisistä irtosi viime kisoissa kantapää...
Tietenkään sellaista kauppaa ei olekaan, josta saisi yhdellä tilauksella äidille lenkkarit ja lapselle saappaat. Ehei. Barcelonassa oli se mahtava urheiluliiike, jossa oli iso heppaosasto ja samalla ihan mieletön valikoima kaikkea mahdollista urheilusta patikointiin ja mihin tahansa aktiviteettiin.... vaan muistanko nimeä? En. (Enkä siis näin ollen voi edes tarkistaa olisiko niillä nettimyynti....)

Elämä on.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Arki

FB:ssä pyöri haaste, jossa piti kuvata omaa arkeaan viitenä päivänä ja jakaa kuvat. Ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin ne jatkuvat "lisää pelkkä ♥ statukseesi äläkä selitä mitään ja näin muistutamme jokaista rintasyövästä" -kiertokirjeet....  tai tiettyjen ihmisten jatkuvalla syötöllä jakamat haukkumaviestit/kuvat/muut provot liittyen Ukrainan/Suomen/EU:n/minkätahansa tilanteeseen.....

Henkilökohtaisesti "käytän" Fb:tä korkeintaan hyvin vaatimattomana tiedotuskanavana jolla pysyttelen aavistuksen kärryillä mitä mun tuttaville kuuluu. En käsitä tätä mentaliteettia, jossa siellä pitää jakaa "viimeisin tieto" kaikesta mitä uutiset ovat tulvillaan, eritoten kun itse on päättänyt, että hallitus/pressa/naapurimaan hallitus/Jenkkien pressa/joku muu on aina väärässä ja vain oma kanta on oikea.

Mutta alkuperäiseen ideaan.
Heitän nyt omat arkikuvani myös tänne ihan vaan, että säilyvät jossain vähän muistona, minkälainen viikko se pääsiäisviikko 2014 oli.

Maanantaina kuvasin vain uuden terassikaluston ja Pasin paistamat letut. 
Ei julkaisemisen arvoista oikeastaan, idea oli vähän hakusessa...



Tiistai: 
- lomasta jää putkia päälle, itsellä jäi Harry Hole-putki  =)
- saimme tuliaisena kuivattua inkivääriä. Sillä lähtee tauti talosta kuin talosta.
- Leevi ♥ ja tiistain tunti  (tätä kuvaa olen ideoinut jo reissusta lähtien, aurinko oli bonus)
- halusin yhteen kuvaan Karon kuonon. Huono kuva, mutta idea tärkein.


Keskiviikko:
- kalenteri ja työvuoromuutos, tavanomaisinta arkea ever
- parhaat ystävät kun kyse on iltavuorosta: tossut ja remmit (+ remmien jatkeet)
- arpien pehmittämistä kaikin keinoin
- päiväkahvi (kävin myös aamukahvilla jo puolimatkan krouvissa, siitä ei ole kuvaa)


Torstai:
- kaupassa on pakko käydä, varsinkin ennen pyhiä, hyh!
- lapsille jotain pientä hemmottelua
- Thai-ystäville viestiä, kiitosta ja valokuvia
- lounas, paistettu vuohenjuustosalaatti, slurps!
- päiväkahvi ja mullekin jotain hyvyyksiä.... 



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Hevostelua

Lotta osallistui taas valkkaan Huiman kanssa eilen, välittömästi ennen omaa tuntiani. Koska mulle oli varattu Leevi-Leppoisa, joka oli jo edellisellä tunnilla, ehdin katsomaan valmennusta kentälle.
Hitsi ne on kyllä päteviä. Huima tykkää hyppäämisestä eikä Lottakaan ole hassumpi...





Valkan jälkeen oli mun normi-tunti, minkä piti tällä kertaa Nabris (joka pitää myös valkkaa) ja hän oli saanut päähänsä opettaa myös meille aloittelijoille esteiden alkeet.....

Puomeja olen mennyt aiemminkin eikä tunti kaiken kaikkiaan ollut yhtä kehno kuin viikko sitten, jolloin en tuntunut yhtään tietävän miten edes nostetaan laukka.....
Mutta että este. Hmmm...

Minusta erinomaisen huono idea. Sanoinkin Nabrikselle, että vaihdan ratsastajaa, koska Lotta on aloittanut hyppyuransa Leevin kanssa.... mutta niin sitä sitten lähdettiin muka kevyessä ravissa päädystä, ja Leevihän näki esteen ja vanhana kisapollena kiihdytti suoraan laukalle (mikä piti siis nostaa esteen jälkeen!!) ja kiihdytti vaikka kuinka pyrin hidastamaan..... 
OK, "este" oli yksi pieni ristikko, jonka yli Leevi todennäköisesti vain astui, mutta huh huh.... 



Kaikesta huolimatta: hevostelu on hauskaa. 
Kuvissa näkee ärsyttävästi omat virheensä, joten hyvästä sekin (kai?)  =)


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lotta & Huima, estekisa 70cm

Edellinen työviikko oli jälkeenpäin melkoinen katastrofi. Itse lupasin ja ajattelin jaksaa, mutta 2 yötä, yksi vapaa, ilta, aamu ja taas 2 yötä oli kyllä liikaa....
Ensinnäkin nukuin jälkimmäisten öiden päivät todella huonosti, levottomasti ja vähän...
Mutta siinähän ne.
Eilisen (torkkupäivän) koomasin lähes täysin. Käytiin kyllä koiralenkillä, että heräisin yövuorokrapulasta mutta silti torkuin sohvalla jo 1,5 tuntia iltapäivällä ja kaaduin punkkaan illalla ennen kahdeksaa.

Tänään ei tarvittu kelloa herättämään... sellainen 12 tunnin putki takana...  =)
Sadepäivä, Lotan kisapäivä, ensimmäistä kertaa korkeammassa luokassa...


Kanttiinintätinä on helppo olla kun joku muu leipoo. Katsokaa näitä suloisia....


Lotta & Huima vauhdissa, puhdas rata ja tyytyväinen parivaljakko

Lotta hyppäsi rauhallisesti (mitä kameran takaa pystyin katsomaan) ja vieressä seisoi koko kisan ajan tuomari, joka luetteli kirjaajalle tyyliin "ensimmäinen este, nolla, toinen, nolla....) joten vaikken tavallaan pystynyt kisaa seuraamaan, jotenkin kuitenkin näin miten kivasti se meni. 

Sijoitusta ei tullut, samassa luokassa oli niin paljon väkeä ja osa hyvinkin kokeneita. Se, mikä oli hauskaa, oli, että Huima kuitenkin sijoittui toisen ratsastajan kanssa toiseksi. 

Meillä on onnellinen ja tyytyväinen pikkuratsastaja ja äitinkin herännyt koomasta reippaan ulkoilun jälkeen.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Mai Pen Rai

Kun jouluna 2009 ajoimme ensi kertaa taksilla Blue Wave Beachille Hua Hinissä, emme tienneet kenen aurinkosängyn vuokraisimme - emme totta puhuen edes tienneet, että ne pitää vuokrata. Sattui niin hauskasti, että kujalta rantaan kävellessämme joku kysyi "want a sunbed?" ja päädyimme nykyään tutun Sheriffin asiakkaiksi.
Tuntia tai kahta myöhemmin isä ja EL tulivat rantaan ja kävi ilmi, että he tunsivat jo ennestään sattumalta - kun isä oli telonut jalkansa meressä ja sama väki oli avustanut hoitoon.

Sen jälkeen kun olemme vuosittain tuonne menneet, olemme aina saman paikan kanta-asiakkaita. Sheriffillä oli jo ensimmäisenä vuonna hevosia, Happy-niminen vaalea poni sekä joku isohko ruskea hevonen. Silloin baarina oli ehkä leveä lankku kahden betoniharkkopinon varassa, muutama olut ja vesipullo. Kun joku osti vettä tai kaljan, niillä rahoilla haettiin lisää myytävää.

Viiden vuoden aikana business on kannattanut: nyt heillä on siisti puusta valmistettu maja, jossa baaritiski juomineen, pakastin/kylmätilat juotaville, keittiö ja ruokapöytiä useampi. Kun nyt menemme rantaan, ostamme juotavat ja kaapissa on silti vielä lisää, ruuan voi tilata valikoidusti listalta (en muista 2012 talvelta, että olisi ollut ruokaa....) ja se on hyvää ja tuoretta.

Kadehdin, hyvällä tavalla, tuota elämänasennetta.

Vaikka siellä eletään tietyllä tavalla kädestä suuhun, maltilla pikkuhiljaa kasvatellen Sheriffillä on useampi hevonen, baari on kasvanut ja vetää siis useampia asiakkaita, palvelu on edelleen ystävällistä ja mainiota. Pois tämä länsimainen hapatus mullekaikkihetinyt ja isompaa, kauniimpaa, enemmän, parempaa...

Viime vuonna viimeisinä päivinä juttelimme Sheriffin kanssa pitkään. Hän kyseli meidän töistä ja tavoista Suomessa. Hämmästeli sitä, että lomaa on "vain" 5-6 viikkoa  vuodessa, koska itse koki, että koska hänen elämänsä oli sitä, rannalla hengailua ilman pakkoa, hän tavallaan on lomalla koko ajan ja silti tulee toimeen. Jos häntä ei huvita, hän ei tuo rantaan hevosia. Baari on toki auki ilmeisesti läpi vuoden, koska käsittääkseni ihan vahtimissyistä siellä on joku oltava. En tiedä. Mutta kieltämättä vihersi ajatus "this is my life" ja viittoo kädellä sitä 7 kilsan rantaa.....

Thaimaassa on sanonta "mai pen rai". Se tarkoittaa lähinnä "ei sen nyt niin väliä".
Jossain netin mainoksessa oli muutamia "pakollisia" opittavia lauseita thaiksi ja siinä oli hauska esimerkki tästäkin.
"Ai teillä on jo oma vaimo ettekä halua tätä Ladyboyta, no mai pen rai, jatkamme matkaa."

Tuon elämänasenteen haluan pitää.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kävin, näin, koin...

AY90 palautti meidät kotimaan kamaralle. Inasen verran liikaa Bamse-klubia (kosketusetäisyydellä ainakin 7 alle vuosikasta....) mutta menettelihän se. Melko hyviä leffoja....  =)

Kaksi viikkoa aurinkoa, hyvää ruokaa, ihanaa seuraa, reipasta menoa, pari retkeä, rauhalliset hetket parvekkeella aamuisin kun kaikki muut nukkuivat, rauhalliset pitkät aamupalat porukalla, tyttöjen riemu milloin mistäkin, jokapäiväinen leikkimielinen kauhistelu tien rakentamisesta....

Sanalla sanoen: IHANAA!




Tyttöjen laukkakisa loppuviikosta. Katsokaa tuota riemua!




Nämä miehet kun saisi pulloon niin tulisi aurinko Suomeenkin. 



Pääasiallinen näkökulma lähes joka päivä.
Koh Talulla vähän pilvisempi päivä tuo ensimmäinen, mutta ehdittiin silti pötkölleen sielläkin.

***




Ainoa ikävä juttu, viidennen kerran samassa rannassa ja nyt ensimmäistä kertaa: iso valkoinen jellyfish, meduusa. Kahlasin jo pois merestä, vettä ehkä puolireiteen, kun aalto heitti sen lonkerot päin reisiä...

Ensiapu rannassa oli niin hyvää, että kotona ihmeteltiin tk:ssa ettei mitään muuta ole enää tehtävissä. Kuten rannan rouva sanoi: maassa, jossa tämä on arkipäivää, osataan näitä hoitaa. Muualla ihmetellään ensin Terveysportin kanssa eikä sittenkään keksitä kuin että "huuhtelu etikkaliuoksella ja palovammavoide".

Arvet jää luultavasti pysyvästi. Mai pen rai. 


Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...