maanantai 21. lokakuuta 2013

Syyslomaa

Kävi tosiaan niin hauskasti, että työvuorokuvioista johtuen (yöt su-ti) olin lähes koko syyslomaviikon vapailla.
Erikseen olin laittanut tosin pomolle viestin, että voin tehdä koko viikon töitä koska talossa on paljon "lapsellisia" jotka lomaa toivovat, mutta eipä se pahaa tehnyt itsellekään.

Torstaina otin pikkulikat eli Lotan ja lainalapsen Juulian ja ajettiin Helsinkiin. Hartwall Areenalla jokavuotinen HIHS (Helsinki International Horse Show) ja siellä meidän tallilta Elena ja Zinta. Ronja tuli kyydillä Pasilaan ja hummasi päivän kaverinsa kanssa Stadissa. Me katsoimme junnujen ja nuorten luokan esteratsastusta, ja täytyy sanoa, että kovin yleisöystävällinen show ja erittäin hyvin ja kivasti rakennettu kokonaisuus. Ainoa, josta voi purnata on HA:n naurettavat hinnat syömisessä ja juomisessa (2,50 eur mukillisesta vettä!!!) mutta se ei ollut ollenkaan Show'n vika.
Pikkulikat oli mainiota seuraa, meillä oli tosi hyvä päivä. Illansuussa Ronja palasi Pasilaan ja ajettiin Lohjalle ABC:lle haukkaamaan pizzat.
Retkipäivä, joka teki syyslomasta sellaisen, että oli "lomalla" olo.

Lauantaina vietimme melkein samalla porukalla saunailtaa, lisänä edelliseen siis lainalapsen vanhemmat naapurista. Ihanan rauhallinen ja viihtyisä ilta hyvien syöminkien ja juotavien ääressä loistavassa seurassa. Ei ollenkaan hassumpi tapa viettää syysiltaa vaikkei saunasta tarkentunutkaan enää terassille.



****

Remontti sitten. Se etenee.... kai. 
Huomenna tapaan jo raksamiehen ja teemme sopimuksen. Keittiön pohjakuvaa on veivattu kuin iisakin kuuluisaa kirkkoa. Tuntuu, että hän ei ole alunperin ollenkaan ymmärtänyt mitä minä ja vuokralainen sinne haluamme, on tunkemassa astianpesukonetta kuin käärmettä piippuun vaikka hyvin selkeästi sanoin alunperin että yksiössä voi tiskata käsin. Tärkeämpää sinne olisi saada pyykinpesukone, jota ei valitettavasti saa mahtumaan ilman kylpyhuoneremppaa ja siihen en ole valmis lähtemään.

Ihan törkeän kallista tuntuu olevan tuo rakentaminen. Useita kertoja on mielessä käynyt olisko helpommin varaa ottaa Pasille muutama viikko palkatonta ja paiskata hänet sinne. Kun suvussakin on raksataitoisia ihmisiä, apua olisi saatavilla ja homma olisi jo selvä. 
Katsotaan mitä tuleman pitää..... 

****

Opiskelijaohjaus. Varsinainen taiteenlaji. *huokaus*
Jaksan tämän kaksi viikkoa ja sitten sanon, että kiitos, ei nyt hetkeen.
Toki hän on parantanut kuin hirvi juoksuaan suolla, mutta aika tässä loppuu kesken. Kun edelleenkään ei jalat liiku eikä oma-aloitteisuutta löydy edes siinä kohtaa kun suoraan sanon "mennään"...
Kaikenlaisia ajatuksia pyörii. 

****

Koirat

Edu on päättänyt jälleen siirtyä bikinikauteen näin lokakuussa. Erittäin loogista. Eipä sillä mitään väliä ole, yhtään näyttelyä ei ole suunnitteilla ja vaikka olisikin, tuskin mitään menettäisi. MUTTA.... kuinka yhdestä koirasta VOI irrota tuollaiset määrät tuppoja ihan kun se vaan makaa paikallaan? Se on kuin se sarjakuva-Karvinen joka pudottaa karvansa käskystä. Ja miksi ne kaikki karvat tarvii olla mun makuuhuoneen lattialla???
Selkä on kaventunut yhden 10cm ja reisissä ei ole kuin päälliskarva. Pihalla on kuitenkin pakkasta.....
(Sanoin hiljattain kuin kiukuttelin imurin kanssa olkkarissa, että "hitto vie, HEVONENkin olisi helpompi kun se ei ainakaan olisi mun olkkarissa.." ja tajusin samalla sekunnilla, että Lotan kaikki tuntosarvet oli heti pystyssä ja hymy naamalla....)

Karo taas ei irrota karvaakaan. Ei vahingossakaan, vaan kuljettaa uskollisesti koko arsenaalia mukanaan. Ensi kesänä vedän taas sen vatsan paljaaksi koneella, se oli hyvä idea joka piti sen asiallisessa lämmössä tänä vuonna.
Syksyn viileät ilmat ovat saaneet Vanhanrouvan pentuilemaan taas. Välillä se saa niin hillittömiä pentuhepuleita, että Edukin jää alakynteen... 
Laihikselle Rouva joutui, kilon verran oli päässyt kesällä tulemaan liikaa. Sitä kuivatellaan nyt pikkuhiljaa pois.



sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Voihan remontti....

Ennen kuin kukaan ehtii älähtää, MEILLÄ ei tällä kertaa tehdä remppaa.
Mutta tavallaan kuitenkin.

Eli mulla on Turussa Koulukadulla yksiö, jossa asustaa tällä hetkellä erittäin asiallinen vuokralainen. Hän ilmoitti tuossa kuukausi sitten, että valitettavasti keittiön allas vuotaa.....
Ennen kuin kämppä on päätynyt minun/meidän haltuun, siinä on asunut nuori mies, joka oli teettänyt jonkunmoisen rempan (kylppäri, lattiat, seinät), mutta keittiö on edelleen melko 60-70-lukua.... ja se nyt vuotava allas on takuulla samaa ikäkautta.

Joten.... minä otan KVG:n esiin ja kaivan Turusta remontti-Reiskoja. Melko pian tärppää, soitan ja kuulemani perusteella nuori mukavan kuuloinen mies lupaa tehdä mulle suunnitelman, hinta-arvion ja luultavasti myös työt. Tähän asti homma etenee kuin se kuuluisa junan vessa.
Vuokralainen on tyytyväinen kun remppa-Reiska käy pikaisesti ottamassa mittoja ja tekemässä alustavaa suunnitelmaa. Koska vuokralainen on fiksu nuori nainen, lupaan hänelle melko vapaat kädet osallistua suunnitelmaan. Jotain edullista Ikeaa tullaan siis kantamaan sisälle.

Mutta..... ainahan jonkun asian on alettava tökkiä, niin tälläkin kertaa.

Olen reilun viikon odottanut näkeväni kuvia suunnitelmasta. Ensin ne piti tulla sähköpostiin, olin muutamia päiviä vapaalla joten ajattelin, että ne ovat töissä. Eivät olleet. Sitten kävi ilmi, että Ikean keittiösuunnitteluohjelma ei välttämättä ole yhteensopiva mun koneella olevan adobe acrobatin kanssa, eli ehkä en saisi kuvia auki.....
Sitten ne piti tulla kirjekuoressa, mutta sitä kuorta odotan edelleen.

Tällä välin olen käynyt hattu kourassa kuvaannollisesti pankissa kerjäämässä muutakin kuin sympatiaa. Ja odottanut.
Tunnetusti pitkämielisenä ja kärsivällisyydestään kuuluisana ihmisenä tämä on melkoinen hermoja koetteleva aika.

****

Kun tämä joskus loppuu, remppa on valmis ja laskut maksettu... (Ja mulla toivon mukaan muutama valokuva uudesta köökistä...)... Sitten paljastan remontti-Reiskan firman nimen. Katsotaan tuleeko se suosituksena vai pelotteena.

****

Ettei riemu tähän loppuisi, sain uuden opiskelijan.
Siinä missä ensimmäinen oli eräänlainen deja vú omasta harjoittelustani, tämä on melkoinen kiviriippa toistaiseksi.

Ensimmäinen solahti osaston hommiin kuin kala veteen, oli mukava, tehokas ja reipas - olematta kuitenkaan millään tavoin olevinaan kaikkien uusin paras kaveri. Tätä tämänhetkistä olen kirjaimellisesti vetänyt perässäni nyt viikon ja olen jo väsynyt.
Jos kansliassa on kolme opiskelijaa ja potilaskellot soivat, on melko erikoista, että kaksi vakkaria säntää niihin vastaamaan ja opiskelijat jatkavat netissä surffailua kansliassa.....  puhumattakaan, että tämä toistuu päivä päivän jälkeen.

Ilmainen vinkki kaikille tuleville harjoittelijoille: ne kädet POIS taskuista ja vähän oma-aloitteisuutta ja tehokkuutta siihen hommaan jos meinaatte päästä kurssista läpi.
Ainakin allekirjoittanut voi tunnustautua melko natsiksi mitä opiskelijan ohjaukseen tulee jos homma alkaa noin mennä metsään heti alkumetreillä.