torstai 22. elokuuta 2013

Koiria

Pasi pelaa kameran kanssa joka käänteessä. Kuvia on niin paljon, ettei niistä enää löydä parhaita.
Jotain kivoja otoksia koiristakin on tämän kesän aikana saatu.


Vanharouva, Karo, tyypillisimmillään


Tämä on autenttinen tilanne: olin lenkkarit jalassa eteisessä ja kilistelin koirien remmejä. 
Ulkona satoi....
Katsokaa ja ihastelkaa tuota intoa lähteä....   =D

***


Edun lelu: kottikärryn pyörä. 
Jotain, mitä se ei takuulla saa koskaan rikki.


2013 kesällä kastelin aika lailla pihakasveja sadettamalla.
Edu kävi viilentymässä sadettimen alla.


Tykkään yli kaiken tästä "mainoskoira-ilmeestä". 
(Mainoksessa muistaakseni puhutaan kipeästä vatsasta...)

Tässä kuvan ulkopuolella on jokin pieni liikkuva mönkiäinen, mitä vahditaan.


Rauhallisena kotipihalla.


Sadettimen jäljiltä märkänä ja hyväntuulisena. Tyypillistä Edua.


Nettikirppuja

Löysin muutaman nettikirpparin, joiden tarjontaa seuraan. Sen lisäksi siistin vähän nurkkia ja laitoin hyväkuntoista turhaa roinaa eteenpäin eli tarjosin myyntiin. Ja jouduin huomaamaan nettikirppareiden maailman karuuden ja ihmisten merkillisen välinpitämättömyyden...
Etiketti kaikista "varaan", "ostan" ja "jonoon" kuvioista tuli myös selväksi...

Bongasin kirpparilta farkut, jommalle kummalle likalle. Siistit pillit, juuri sellaiset kuin nyt pitää olla. Kalliitkin olivat, kirpparifarkuiksi. Varasin ja sovittiin yhteinen treffiaika. Hänen piti tuoda ne mulle töihin maanantaina.
Miten ollakaan, myyjä ei koskaan ilmestynyt paikalle.
Sen sijaan päivää myöhemmin hän otti yhteyttä, että "mitäs nyt tehdään, niistä on moni muukin kiinnostunut..." Rivien välistä näppärästi luin, että mun olisi pitänyt hankkiutua hänen työpaikalleen (myös sairaalaan) hänen työaikanaan ja hakea ne sieltä. Vaikka olin ilmoittanut heti kättelyssä, että valvon tällä viikolla ja olen vain maanantaina järkevästi tavoitettavissa päiväsaikaan.
Ilmeisesti jäin ilman farkkuja.

Itse kauppasin merkillistä muotoiltua tyynyä, vaihdossa halusin kahvipaketin. Varaus tuli puoli minuuttia sen jälkeen kun olin ilmoituksen tehnyt. Samalla tavalla sovittiin treffit sairaalan parkkipaikalle kun olen menossa töihin. Ensimmäisen kerran piti muistaakseni nähdä viime perjantaina - tyyny on mulla edelleen autossa...

Tai myin käsilaukkua. Ensimmäinen varaaja halusi lisätietoja jotka lähetin, ja tämän jälkeen hän totesi, ettei laukku ehkä olekaan hänelle sopiva. Tämä keskustelu käytiin erittäin hyvässä hengessä ja asiallisesti vuorokauden sisällä.
Joten tarjosin laukkua sille, joka oli samoin heti ensimmäisen perään laittanut "Jonoon". Siitä jonottamisen aloituksesta oli kulunut ehkä puolitoista vuorokautta, ja yllättäen nyt hän olikin jo ehtinyt ostaa toisen laukun....  luonnollisesti kirpparilla hän edelleen seisoi "jonossa".

****

Ilmeisesti netissä on niin helppoa klikata tätä ja haluta tuota, että ihmiset sokeutuvat sille, että joku ihan oikeasti haluaisi joko ostaa tai myydä.
Tai että tavaraa kaupataan neljällä palstalla eikä enää itsekään olla tietoisia siitä, kuka oikeastaan oli se ensimmäinen, jolle reiluuden nimissä se pitäisi myydä. Puhumattakaan, että oltaisiin sen verran viitseliäitä, että pohdittaisiin hyvässä hengessä miten ja missä treffaaminen onnistuu. Jokainen odottaa (minäkin!), että yhtään sormenpään liikettä ei tarvitse tehdä vaan roina kulkeutuu kotiin itsestään.

Olen ostanut jotain myös niin, että olen maksanut tavaran ja se on postitettu minulle. Tähän astiset ostokset ovat ilahduttaneet koko perhettä.
Samoin olen suostunut jotain postittamaan eteenpäin ja kieltämättä jännittänyt tuleeko maksua koskaan... (tuli!)


Tässä yksi onnistunut ostos. Maksoi kokonaisen vitosen. 
Ja sattumalta meillä oli kotona krysanteemi odottamassa, että purkitan sen. 

perjantai 16. elokuuta 2013

Valtava maailma kutsuu mua...



Tästä videosta ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle!  Antti on aika ihq... =D

****

Alkaa vaikuttaa siltä, etten kelvannut edes haastatteluun. Tarkoittanee sitä (viimeaikaisten uutisten valossa), että maailma on todellakin auki...
Stressiä?  Toki. Mutta samalla ajatus mahdollisuuksista...

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Valkosuklaavaahto ja tyrnikastike

Sunnuntaipäivä. Edeltävästi ihana lauantai-illan sauna, sitten raukea aamu, aamulenkki, kahvit pikaisesti Mäntytien puolimatkan krouvissa takapihan auringonpaisteessa, kotiin tekemään lounasta....

Pläni oli alunperin tehdä jotain thaimaalaista kanaa, broileri kun oli tarjouksessa eilen.
Vaan jotain olisi kiva saada myös jälkkäriksi. Jostain lehdestä löydetty ohje, jota voi vähän modata....

Valkosuklaavaahto

2 kpl Pandan valkosuklaalevyjä (käytin itse vaan yhden, tarvii kaksi...)
3,30 dl purkki kuohukermaa
3 dl turkkilaista jogurttia
sokeria
vaniljasokeria

Kiehautin pikkutilkan kermaa kattilassa ja sulatin suklaan siihen. Vatkasin kerman löysäksi vaahdoksi samalla kun jäähdyttelin tuota kuumaa suklaaseosta. Vaahdon joukkoon nuo jogut, sokerit ja muut, ja lopuksi suklaakerma. Saa vatkata ihan reilulla kädellä, että on vaahtomaisempaa.
Maista ja tarkista sokeri ja vanilja.

Kaada laseihin (meillä oli 5 melko isoa lasia tästä annoksesta) ja heitä jääkaappiin kylmenemään.

Tyrnikastike

Ostin Meritalon (menköön mainoksena) tyrnimehupullon. Siitä n. puolet kattilaan, päälle vettä ja desin verran sokeria (maista!!) ja kuumensin kiehuvaksi. Joukkoon perunajauhosotku vedellä ohennettuna, sen verran, että on paksu kastike, ei ihan kiisseli.

Soossi pieneen kannuun ja jäähtymään syömisen ajaksi.



Aika nam. Nuoriso kommentoi, että suklaavaahdosta voi jättää ne "happamat" pois ja tehdä pelkkään kermaan jatkossa...... noh....   Tyrnikastike jakoi mielipiteet. Lotta inhoaa tyrnimarjoja, mutta tykästyi kuitenkin kastikkeeseen. Sokerissa sen salaisuus.....

****

Eli thai-broileria riisipedillä ja jälkkäri. Siitä on hyvä sunnuntai tehty.
Ohjelmanumerona muuten pyykinpesua ja oleilua.

Eilen palasin henkisesti 80-luvulle. Hankin nimittäin ....  tadaa ...  LEIPÄKONEEN! (Kirpparilta...)
Vähän aikaa olen miettinyt mokoman rakkineen hankkimista. Meillähän menee leipää yhden viljapellon verran viikossa. Vaikka leivon kuinka paljon itse, se on kuitenkin aina sidottu työvuoroihin ja muihin tekemisiin. Ruisleipää ostan suosiolla kaupasta. Sellainen valmis ruisleipäaines toki löytyy ja sitä on kokeiltu, mutta ne vaan ei toimi samoin kotiuunissa, pakko se on myöntää.

Joten tänä aamuna herättiin melkoisen houkuttelevaan leivän tuoksuun. 700g leipä katosi parempiin suihin samantien, ja kone maksoi melkein itsensä takaisin.

Teen muutenkin usein levitteitä, varsinkin kaikenlaisiin illanistujaisiin. Aamulla sitten piti kehitellä taas levite, jota läästitään leivälle, jonka paistan iltapalaksi.

Levite

150g leikkelettä (tänään meillä oli kylmäsavupaistia, myös poro on todella hyvää)
2 prk Philadelphia mauton juustoa
1 prk Creme Bonjour sipuli, sellainen pyöreä purkki, joka on kaiketi tarkoitettu kastikkeeksi
sipulirouhetta
yrttejä
rosepippuria
pippuria myllystä
loraus balsamicoetikkaa
3 cm sinappia

Silppua leikkeleet vähän pienemmiksi. Sekoita kaikki aineet jossain tehosekoittimessa ja aja sekaisin. Maista ja mausta.

****

En ole iskelmä-ihminen. Mutta tämä Suvi Teräsniska iskee.
Tässä teille fiilistelyä päivänä, jolloin lakanapyykki roikkuu narulla ja ukkonen jytisee - ja minä pohdin juoksenko noiden jalkarätin kokoisten pisaroiden välistä hakemaan lakanat sisälle vai annanko olla. (Jälkimmäinen...)



perjantai 9. elokuuta 2013

Koppoti koppoti...

Olihan se arvattavaa. Kerran kokeilu ja meikäläinen on koukussa. (Onneksi en innostu kokeilemaan mitään vaarallista, kuten laskuvarjohyppyjä tai huumeita....)

Toukokuussa ratsastin siis Lotan kortilla muutaman kerran. Se oli kivaa!! Se on niin hienoa ja vaikeaa, ja ihan täydellinen tapa nollata nuppinsa, koska kun jalkojen välissä on 500 kiloa lihaa, on pakko keskittyä vain ja ainoastaan sen hallintaan.
Joten here we go. Säännölliset tunnit alkavat ensi viikolla. Aivan mahtava systeemi töissä: voi toivoa tietylle päivälle aina iltavapaata, jolloin harrastus mahdollistetaan!

Muut aloittelijat (lue: 6-7 -vuotiaat) aloittivat jo tällä viikolla tiistaina, mutta olin silloin töissä enkä päässyt paikalle. Kun pahoittelin tätä tallin pitäjälle, hän vaan kommentoi "olethan jo ratsastanut jonkun verran, joten ei se haittaa". (Kolme kertaa....)

Lotta oli tiistaina tallilla avustamassa ja taluttamassa alkeisryhmäläisiä. 12-vuotiaan suurella viisaudella ja aikuisuudella kävimme keskustelun:

Lotta:  Äiti, sä olet ens viikolla sitten ainoa alottelija jolla ei ole taluttajaa.
Minä:  Jaa, ne muut on sitten kaikki ekaluokkalaisia?
Lotta:  Joo, eskareita ja ekaluokkalaisia. Mä tuun taluttaa niitä LAPSIA mutta sun tarvii sitten osata jo itse ohjata ja vähän väistää ja varoa niitä.

*****

Kesälomareissulla Helsinkiin poikkesimme Horze-kaupassa ostamassa Lotan kauan haikailemat kisahousut (valkoiset) ja uuden kypärän. Ja ostinpa sitten itsellenikin oman potan. Mukavampi tietää, että mahdollinen täitartunta tulee muualta kuin tallilta....
Erittäin kätevää on, että Ronjan vanhat ratsipöksyt olivat aivan sopivat ja Nokialaiset mulla on omasta takaa. Jossain vaiheessa EHKÄ tarvii miettiä jotain oikeita ratsastuskenkiä, mutta toistaiseksi Kontiot kelpaavat.

Sen verran allerginen olen, etten luultavasti kestä sitä harjaamista ja pöllyttämistä, varsinkaan keväällä. Joten Lotalle tulee tallipäiviä kun hän laittaa kahtena päivänä oman heponsa valmiiksi ja vielä lisäksi yhtenä minulle. Kun vielä valmennukset alkavat, alkaa neidillä olla tallipäiviä enemmän kuin mitään...

Kai se on julistettava syksy alkaneeksi kun koulu starttaa ja harrastukset samalla.
Mitenkään pahoillani siitä en kyllä ole.