torstai 28. kesäkuuta 2018

Rakastu Ikeaan ja muita keski-ikäisen kriisejä

Ei tainnut pomo tietää mitä teki, kun laittoi ne kolme vapaata putkeen!
Nehän piti käyttää hyödyksi.....

Olen suunnitellut ainakin kerran fillaroivani töihin ja takaisin (ehkä eri päivinä eri suuntiin, matkaa on 22 km/suunta) tänä kesänä. Sitä varten olen vähän treenannut, että ahteri kestää tosipaikan tullen.
Lisäksi liikunnasta saadut endorfiinit tehoaa aika hyvin myös nukuttajana. Saunan lisäksi.

(Nyt tosin mietin miksi pitäisi hikoilla työmatkalla, kun voin varsin helposti vetää tuon treeninä ja päästä kotona venyttelemään ja suihkuun jälkeen... hmmm... pitänee vielä harkita.)


Fillarilenkin jälkeen.
19km/55min

Mieletön fiilis ja hiki!

Myönnettäköön alkuun, että olen kyllä ottanut torkkuja joka päivä ja öisinkin nukkunut melko hyvin. Minähän alan aina kärsiä unettomuudesta, kun stressitasot nousee.... ja unettomuus, pitkä työmatka ja tuollainen työ ei ole kovin hedelmällinen yhdistelmä. Riittävän huonosti nukuttujen öiden jälkeen pieneksi lisä-iloksi tulee sitten myös rytmihäiriöt. Joten jos nyt näin saa sanoa: en mitenkään iloitse noista huonosti nukutuista ja unettomista öistä! (Kukapa nauttisi....)


Olkoon tämä alku jollekin uudelle!
Tuokoon hyviä unia ja rauhallisia öitä taloon!

Olin päättänyt, että Ikean reissu on tehtävä ennen vieraiden tuloa, koska meillä ei vaan ole riittävästi tyynyjä majoittaa neljää ihmistä omien lisäksi. Toisekseen, näppäränä (jälkiviisaana!) keksin, että siitähän isompi tytär saa sitten heille parit uudet tyynyt, koska en nyt niin montaa halua säilytellä nurkissakaan.

Joten Skodan nokka kohti Raisiota, hyvällä fiiliksellä.
Lienee ollut ensimmäinen kerta, kun en edes havitellut kahvia sieltä vaan painuttiin suoraan myymälän puolelle.

Ihan ensimmäisenä iskin silmäni päärynä"skumppaan".
Siskoni perheineen on melko ehdottomia absolutisteja, ja toisaalta olisi kiva kilistää jollain kun ovat täällä, joten mikäpä sen hauskempi kuin tällainen lasten versio.


Maistettiin yksi pullo ja se ei ollut Smurffi-limsaa vaan oikein kiva päärynäinen kupliva "mehu". Ehkä hivenen siiderimäinen suutuntuma tuli. Ja käy siis hyvin autoreissulla myös kuskille! Piknik-juoma.

Tekstiiliosastolla menetin sitten vähäisenkin järkeni. Muotoilin asian perheen WhatsApp-ryhmässä "kotilon aivoiksi".

Muutaman euron tyynyjä, 8 kpl. (Voi sitten pedata jokaiselle kaksi ja niistä luovuttaa vanhemmalle tyttärelle heti neljä....) Toisaalta Ipanalle uusi tyyny, myös mies havitteli uutta, koska kärsii niskajumeista aamuisin. Tyynyliinoja.... oijoi mikä valikoima.
Sitten päädyin pussilakanaosastolle ja hitsi, miksei kukaan ole kertonut, miten kauniita kuoseja niiden lakanoissa on!? Pari isoa aluslakanaa, niitä kuminauhareunaisia, jotka pysyvät ihanasti paikallaan....  jipii, vihdoin kokoa 180x200 cm  - jospa ne saisi venyttämättä petarin päälle ilman, että jokainen kulma töröttää pystyssä?

Kärryssä alkoi olla jo tavaraa pienen kaupan perustamiseen. Mutta siis miten perhe voisi tulla toimeen ilman uusia kivoja huopia, joilla voi suojata sohvan? Vanhat on ihan kauhtuneet ja kamalat....

Vihdoin pois siltä osastolta. Pari led-lamppua, 60W vahvuisia. Niitä tarvitaan aina ja ne on kestäviä ja järkeviä.  Aloin jo huokailla helpotuksesta, että tämähän kävi kohtuullisen kivuttomasti, kun päädyin kylpyhuone/vessaosastolle. JAIKS!

Voi maailma mitä ihania paksuja ja tuhteja pyyheliinoja!! 100x150 cm joihin pystyy siis kietoutumaan kokonaan, kunnon lakanoita! Uusia vessanmattoja, vanhat on olleet valkoiset ehkä viisi vuotta sitten, nyt pistetään väriä elämään ja ostin yhden valkoisen, yhden harmaan ja yhden turkoosin!

Kasviosastolta kyytiin hyppäsi ihan itsekseen kolme mehikasvia keittiön ikkunalaudalle sekä Aloe Vera Ipanan huoneeseen, kun palaa syksyllä Jenkkilästä.....


Kotona sohva tuli kohtuullisen täyteen. Eikä reissu ollut kyllä halpa!! Jännä, että muutaman euron tavaroista kertyy äkkiä muutama satanen, kun niitä on järjetön kärryllinen...

Olen kuitenkin ihan rakastunut näihin uusiin lakanoihin. Vanhoissa oli milloin mitäkin kuosia. Osa on hyvinkin vanhoja, olen toki matkan varrella hankkinut silloin tällöin myös uusia, mutta pakko myöntää, että kun ostaa jotain halpis-merkkiä, ei niiden kestävyyskään ole mitään huippuluokkaa!
Monien tyynyliinat on jo rikki ja heitetty pois, monien saumat ovat osin ratkeilleet.

Lisäksi huomaan nyt eläväni vaihetta, jossa haluan yksinkertaista ja simppeliä. En räväköitä värejä ja sellaista "meluavaa", vaan rauhaa ja tasaisuutta.


Ipanalle nyt alkuun nämä musta-valkoiset.
Väristä huolimatta ne on jotenkin tosi raikkaat!


Nämä vanhanaikaiset raitakuosit saivat minut lähes polvilleen!
Ja katsokaa noita nappilistoja tyynyissä... ♥ 


Pienen keski-ikäkriisin koin sitten kun olin pakkaukset avannut ja päädyin silittämään lakanoita!
Minähän siis EN SILITÄ!

Koskaan.
Mitään.
Ikinä.

Tunnen ihmisiä, jotka silittävät T-paidatkin. Itselleni rauta tulee käteen ihan pakon edessä (lue: paitapusero), ja mm. tyynyliinojen tai keittiöpyyhkeiden silittämistä pidän ihan hukkaan heitettynä elämänä.
Huom! En siis moiti ketään, joka katsoo, että silittäminen ja rentouttavaa ja tekee sen mieluusti. Itselleni se vaan ei käteen istu ja teen mitä tahansa mielummin, katson vaikka ruohon kasvamista.

No, niinpä vaan löysin itseni silittämästä tyynyliinoja - ja varjele mikä määrä niitä loppujen lopuksi oli. Koska, kuten sanottua, vanhoja on mennyt rikki ja olen aika ajoin jostain ostanut aina pari....


Sain sitten vanhemmalle tyttärelle kivan pinkan erivärisiä liinoja silitettynä valmiiksi. Parit pussilakanat myös kelpasivat.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Ryytymys maximus

Stressimittarilla lukemat paukkuu punaisella.
Enpä ole hetkeen ollut yhtä paljon loman tarpeessa, kuin tällä hetkellä.


Onneksi on muutama luottoihminen. Kun ei enää osaa edes sanoa ei, eikä (ehkä) tajua omaa parastaan, joku kirjaimellisesti kolauttaa takaraivoon ja kertoo, että hetkeksi seis.

Tänään taisin näyttää aamusta vielä tavanomaistakin räytyneemmältä.
Kävin kysymässä esimieheltä voisinko käyttää viime listan (päättyi eilen) ylitöitä kuittaamaan tämän listan (alkoi tänään) vajaaksi jääviä päiviä, kun vaihdoin mm. yhden yövuoron pois ja tein päivän sen sijaan.

Pomo katsoi minua hetken ja totesi "tiedäthän, ettei sun ole pakko joka kerta sanoa kyllä kun kysytään tekemään jotain vuoroja tai kun kaverit pyytää vaihtamaan."
Sitten hän rauhallisesti ujutti mun ylityötunnit tähän listaan ja kehotti pitämään kolme päivää vapaata!

Huh huh!!

Onneksi kotiintulo on aina yhtä riemukas!!


Voi jee, voi jee!!
Sä asut täällä sittenkin vielä!
Mulla oli jo niiiiiin hirveä ikävä kun olit ihan puoli vuotta pois!!
(toim. huom. ihan kahdeksan tuntia)

Piha on vielä vaiheessa. Suurin kiitos miehelle, joka puuhasteli sen kanssa koko armaan juhannuksen kelistä välittämättä. Itse asiassa ne pienet sateenropinat taisi tehdä hirmu hyvää tuolle kuivuvalle betonille. Sehän ei saa kuivua liian nopeasti, koska halkeilee silloin.


Alkaa näyttää siltä, miltä pitikin.


Takaosaa pitää vielä vähän kaivaa auki.
Harmikseni tuo iso kivi onkin todella iso.
Olisin halunnut sen käännettäväksi esiin, mutta käännäpä tuollaista kuution
möykkyä ihan vaan rautakangella ja ihmisvoimin.....

Laitetaan sen ympäristö nyt sitten pikkukiville.


Arvatkaa vaan onko muurahaiset ehtineet kahdessa päivässä
kantaa tuohon jo monta kourallista hiekkaa.
PRKL!

Kun piha nyt vihdoin saadaan kuntoon JA ulkomaiset vieraat lähtevät kotiinsa, ehkäpä lepään vaikka pari päivää? (Ajattelematta, miten seuraavat ulkomaiset vieraat tulevat jo siitä vajaan kuukauden päästä ja rumba alkaa alusta? Mukana myös reilu vuosikas lapsi ja meidän Edu ei ole lapsiperheen koira......)

Tosiaan, vajaa kolme viikkoa jenkkisiskon ja lastensa saapumiseen. Tarkoitus on ajaa Saaristorengas Kustavista Paraisille ja viettää yksi päivä Flow Parkissa Turussa. Ajattelin, että tuollainen kiipeily on varsinkin teineille kohtuullisen hauskaa (sitäpaitsi tykkäsin siitä itsekin viime syksynä....) ja tulee tarpeeseen päivän autossaistumisen jälkeen.

Stressaan siitä viikosta itseni mahahaavalle. Kun toiset meistä aloittavat loman vasta sen jälkeen ja tämän työn yhdistäminen mihinkään vieraiden viihdyttämiseen on hivenen haastavaa. Lisäksi tällä on hyvin hiljaista ja ahdistun ajatuksesta, että joutuvat istumaan tyhjänpanttina meillä....  *huoh*



Onneksi on pinkkejä asioita, jotka ilahduttavat!!

Puuma-Panttereita löytyi vielä!! NAM!!
Ja tuo pelargoni on vaan niin hienon värinen!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannustaikoja

Päivityksiä tulee hitaanlaisesti.
Työt uuvuttaa, tekemättömiä töitä olisi kotona ja töissä....  mutta jos taas välillä.

Minä kun olen luonteeltani sellainen "se tapahtuu nyt tai ei tapahdu".... joskus en oikein pysy itseni perässä itsekään.


Sain päähäni, että NYT pitää korjata altaan ympäristö. Se kasvoi kaikenlaista ällöttävää heinää kivien väleistä, oli jotenkin ruokoton ja epäsiisti, ja tehdään siis HETI.
Kivet pois, alta vanha katematto pois, siitä olikin juuret jo kasvaneet niin paljon läpi, että oli ihan riekaleina. Hetken asettelua ja sitten uusi matto, kivet paikalleen ja....

.... päästiin sekoittamaan kuraa.
Päätin siis betonoida ne välit. Luulisi, ettei hirveän hyvin ainakaan kasva, ja keväällä voisi puhaltimella puhaltaa irtoroskat pois.



Luonnollisesti on maailman älyttömin idea aloittaa tällainen viikolla, jolloin mies on yövuorossa ja toisaalta itse töissä koko viikonlopun. Noooooh, minä en ole kuuluisa hyvästä maltista ja harkinnasta muutenkaan, ja tähän asti hommat on hoituneet.
Pari metriä saatiin kurattua kiviä paikalleen. Täytyy vielä huomenna aattona hakea viitisen säkkiä lisää betonia ja hoidella tässä pyhien aikana loppuun. Meille juhannus on näemmä yhtä paljon työn juhlaa kuin vappu.

Koska voin, kuvasin pikaisesti myös tyttären vanhan leikkimökin (lienee vuosimallia 1995 tai jotain, koska ostettu meillekin käytettynä) ja laitoin sen muutamalle facebookin kirpparisivulle viestillä, että annetaan ilmaiseksi, kunhan haetaan vielä viikonlopun aikana.



Siinä omien pihapuuhien välissä se sitten haettiin. Olen tosi iloinen, että mökki saa uudet asukkaat ja siitä tulee kuulemma uusien keppihevosten talli. ♥
Tosi kiva, ettei tarvinnut jäädä meidän pihaa turhanpantiksi.

Muuten juhannustaiat pitivät sisällään vähän parempaa syömistä:

Tein siis Key Lime Pien, johon väkersin päälle tuon marengin, koska en keksinyt valkuaisille muutakaan käyttöä.
Ateriana taas pulled peuraa, joka tarjoiltiin tällä kertaa salaatin ja jogurttikastikkeen kera pita-leivästä. Ah, namia!!



Bonon siskon omistaja taas poikkesi meillä portin takana sen verran, että toi ostamani pelargoniat.
Näiden tuotto siis yhdelle Espoolaiselle käsipalloseuralle.
Minusta aivan huikean väriset!!


Niin. Huomenna olen jo aamuvuorossa kun muu Suomi valmistautuu vetämään per   juhlimaan hillitysti  iloitsemaan ihanasta keskikesän juhlasta.

Kaikille suloista suvea ja mahtavaa juhannusta!! Unohtakaa puheet siitä, miten kesä on jo ohi, vaikka päivä muka piteneekin!! Vielä on kesää jäljellä!

Ihanaa juhannusta! Olkaa ihmisiksi ja turvallisesti!

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Viikon varrelta

Huh huh, jopas on ollut viikko.
Lauantaina siis miehen auto sanoi sopimuksen irti, mutta saatiin tekohengitettyä takaisin elämään akun vaihdolla.

Maanantai ja tiistai menivät omalla painollaan töissä lääkevuoroissa.

Keskiviikkona vapaa ja Bonolle varattuna trimmi. Tehtiin pitkä aamulenkki ja sen jälkeen vein pojan kylpyyn. Tuollainen vanha vauvan amme on tosi hyvä: sen mahakarvat ja tassujen koristekarvat likoaa laimeassa shampoovedessä suht pitkään ja tulee valkoisiksi, samalla saan varta vasten ostetulla kuupalla loiskittua vettä sen päälle ja siten pestyä myös selän päältä. Toiselle kierrokselle huuhtelun jälkeen vielä hoitoaine ja poika oli valmis. Kylpytakin kanssa kuivattelua pari tuntia, siinä välissä itselle kahvia ja pohdintaa syödäänkö viikolla vielä jotain......


Illan suussa trimmiin. Täältä ajaa sinne 45 minuuttia ja se on kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, ihan korvessa. Trimmi oli nopea ja koirasta tuli nätti. Startti kotiin ja hups.... 50 metrin jälkeen auton kojelautaan syttyy joulukuusen valot, jokin anturi alkaa kiljua kuin viimeistä päivää, joten vedän sivuun ja sammutan. Uusi startti ja sama toistuu.  PRKL!


Ohjekirjan selaus kertoo, että jarrusysteemi on todennäköisesti sökö. Varoitellaan ajamasta pitkästi.... mutta onko tässä vaihtoehtoja? Huristelen kotiin ja totean, että jarrut toimii siinä kohtaa kun on pakko. Toivon toki hartaasti, ettei yhtään metsänelävää loiki eteen.

Loppuviikko yritetään järjestää huoltoa. Temppu ja kuinka se tehdään. On se samperi.
Lopulta merkkihuolto suostuu ottamaan vastaan perjantaina, kun lähes nyyhkytän jo puhelimessa....
Ja kas kummaa: sulakkeen vaihdolla tilanne hoituu. Tosin varoittavat, että edelleen se herjaa jotain ABS:iin liittyen, eli vähän jää vaivaamaan, tapahtuuko jotain, jos tulee äkkijarrutustilanne.

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

****
Perjantaina normi aamuvuoro venyy pitkäksi ja teen vielä lääkevuoron siihen perään suuren hälytysrahan toivossa. Onneksi perhe on tottunut....

Lauantaina on vihdoin vapaapäivä!!!


Kello soi silti 5:57. Olemme jo hyvän matkaa menossa, kun se on vartin yli kuusi.... koirien aamulenkki, sitten itselle aamupala, lehti, teetä ja lähtö sairaalan tyhy-retkelle Örön saarelle.
Bussi ottaa kyytiin ihan tästä läheltä, joku 45 min myöhemmin ollaan Kasnäsin satamassa ja noustaan kippoon.

Merimatka kestää toiset 45 min ja on upea!!!
Aamulla tosin oli pakko laittaa päälle vähän takkia, viima oli sen verran rapea.





m/s Sissel


Päästivät sentään liikkumaan alueella,
unohtivat kontrolloida henkkarit!  =D 

Nauroin tätä kylttiä, että kun on ollut intti-käytössä, 
eivät halua vanhoja partoja paikalle ollenkaan....



Vuokrasimme fillarit ja poljimme ns. 12-tuuman reitin (8,8 km)


Tämä tykki on vähän pienempi, olisiko 6-tuumainen?



Meidän ajama reitti meni tuonne kartan yläreunaan pohjoisrantaan.



Oikein hieno paikka!! Jos mahdollisuuksia on, suosittelen todella käymään.
Meillä oli tosi lyhyt aika eli kolmisen tuntia varattuna saarella oloon, piti jo sisällään syömiset. Pari tuntia lisää olisi mahdollistanut vielä paremmat maisemienkuvaamiset.

Tosi hienoa, että tuollainen vanha armeijan alue on vapautettu kokonaan yleiseen käyttöön, se on nykyään kansallispuisto. Kaksi eri patikkareittiä kulkee hyvin opastettuna, alueella on hotelli, ravintola ja kiva vierasvenesatama.

****
Niin, miksi Bono sitten puunattiin?
Koska sunnuntaina on näyttely ja poika on jälleen kehässä. Ensimmäinen startti nuorten luokassa.

Olisihan ihan tavatonta, jos kerran olisi viikonloppu vapaana ilman aivan koko ajalle suunniteltua ohjelmaa. *silmien pyörittelyä*

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Bonomainen viikonloppu

Oli taas vähän "kerrankos sitä ilmoituksia laitetaan sisään" -viikonloppu kun alkoi pukata kutsua erinäisiin kinkereihin....
Tuo työ haittaa harrastustoimintaa todella vakavasti!!!


Lauantaina herätys 5:20 ja startti kotoa 6:30, nokka kohti Pöytyän Raasia, jossa mm. armeijan ampumarata ja muita intin juttuja. Hivenen huolestutti, kun liikennemerkeissä melko tiukkaan sävyyn kiellettiin edes pysähtymästä.....

Bonolla tähtäimessä taipparit eli taipumuskoe.
Treenattiin sitä jonkin verran ja koska kyse on taiputuksesta, en treeniin mitenkään panostanut. Lähinnä varmistelin, että koiralle sopii uimiseen ranta kuin ranta, ja toisaalta tiedän, että sillä on nenä päässä ja se toimii.

Näillä eväillä.

Lyhyesti: ei taipunut meidän hurtta lauantaina. Taisin osittain itse sössiä jäljestysosuuden omalla toiminnalla, lisäksi järjestäjien puolesta oli kyllä pieni työtapaturma matkassa, ja tuo koirahan on nähnyt ja haistanut fasaania kerran, joten ei sovi ihmetellä, ettei se niin mieluinen ollut......  jäljestysosio, joka on siis meidän vahva alue, hylätyksi, ja sitä myöten tiesin heti aamusta, että hylky siitä tulee.

Muut osiot menikin sitten mallikkaasti ja päivä oli viihtyisä.  Koiraharrastusporukoissa on yleensä kivoja ihmisiä, joten nuo koepaikat on hauskoja!!

Poislukien fakta, että mua tietenkin pänni toi kämmi jäljellä, koska en kertakaikkiaan tiennyt miten siellä olisi saanut toimia (enkä tajunnut kysyä, koska ensimmäinen kerta) ja toimin siksi väärin. Lisäksi just kun tultiin metsästä hylättynä pois, saan mieheltä viestin, että sen auto on kuollut keskellä korpea toisella puolen Varsinais-Suomea, ja meidän pitäisi mahdollisesti noukkia äijä kotiin vielä illan tullen ja sen jälkeen pohtia miten seuraavan päivän logistiikka hoidetaan.....


No. Me ajeltiin kotiin tuon SPA0 tuloksen kanssa. Olin tietenkin äärettömän pettynyt ja rima mennä kokeilemaan uudestaan oli ainakin kolme metriä korkea.
Kotona ei ollut mitään ruokaa ja söin happamana hapankorppuja.....  (Joo joo, kun potkii, potkii kunnolla. Pieni marttyyrius tekee poikaa aika ajoin!!)

Sitten mies laittaa viestiä: auto on tekohengitetty pajalle (Motonetin pihaan), siihen vaihdettu akku ja se kehrää jälleen kuin kisu, joten hän ajaa tästä ohimennen kotiin. Pyysin tuomaan jotain sapuskaa tullessa ja mieliala kohosi samaa tahtia verensokerin kanssa kun mätin Perniön parasta kebabia huuleen.

Sunnuntaina sitten.
Itsellä 7-21 päivä töissä. Mies Bonon kanssa vaihteeksi jälkikokeeseen. Sitä se oli tekemässä lauantaina kun auto levisi urheilukentälle.

Töihin alkaa pukata viestiä, joka pistää hymyilemään jo päivän mittaan, ja sitten ihan viimemetreillä:
toinen AVO1 tulos, 48 pistettä ja kokeen paras AVO-koira.
Eioletotta, eioletotta!!!

Bono siis siirtyy jatkossa voittaja-luokkaan.....



Voi mitä tästä koirasta vielä tulee??

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kesäjuhlat

Meidän osasto on kuulunut TYKSin Medisiiniseen toimialueeseen nyt vuoden alusta.
Joten kun kutsu medisiinisen kesäjuhliin tuli, meitähän oli monta samantien ilmoittautumassa, että aivan varmaan ollaan mukana.

Eilen sitten.
Mulla on ehkä parhaat työkaverit ikinä!!!  ♥

Me oltiin Team Asystooles ja vedetiin hyvin. 15 rastitehtävää, joissa tultiin neljänsiksi ja voittona saatiin nimitys järjestää seuraavat bileet vuoden päästä.




Asystole
stabiili rytmi


Neljä lääkäriä ja kahdeksan hoitsua. 
Tolla porukalla tuli hyvin valmista.

Ruoka oli taivaallista, tehtävät hauskoja ja kaiken kaikkiaan meno rentoa! 
Lisää tällaista!!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Tule suvi suloinen....

Kai se sitten on virallisesti kesä, kun koulujen suvivirret jälleen virsutaan ja lapset kirmaavat vapaille.


Kovin on kuivaa. En pysty muistamaan milloin viimeksi satoi. Vaikka maa oli todella märkää talven jäljiltä ja niitä "tulvia" oli metsässä joka reitillä, nyt aivan pölisee.
Niinijoen kokeessa oli juuri edellisellä viikolla palanut pari hehtaaria metsää varomattoman tupakoinnin jäljiltä, että varovainen siellä saisi olla. Täälläkin Luonnonpuistossa ehdottomasti kielletään tekemästä tulta edes ns. nuotiopaikoille (jotka on rautapatoja), mutta aina löytyy se joku urpå, jonka oikeuksia ei voida näin polkea....


Olin ajatellut tässä toukokuun lopulla - kesäkuun alussa vihdoin laittaa kasvihuoneen lopulliseen kesäkuosiin. Vaan miten kävikään?? Kaikki puutarhamyymälät myy ei-oota tomaattien ja kurkkujen suhteen. Jengi hamstrasi kaiken heti vapun jälkeen kun minä tapani mukaan jätin silloin vielä laittamatta. Koska meidän kasvihuonetta ei pysty lämmittämään mitenkään, olen joskus palelluttanut taimet kun hallaöitä yleensä tulee, ja sitten pännii hankkia uudet kalliit turhaan.
Joten voihan höh!!

Emme kyllä ole ehtineet mitenkään laittaa myöskään mun hienosti suunniteltua "ruokapuutarhan puolta" kuntoon. Siellä on yksi vanha omenapuun kanto, mikä pitäisi jyrsiä alta pois, muuten kasvulaatikoita ei saa asiallisesti paikalleen ja ruohonleikkuu on mahdotonta. Huoh!! On niin sellainen olo, että mikään asia ei edisty.
Tästä syystä näyttää siltä, etten saa myöskään avomaankurkkua tai kesäkurpitsaa minnekään, koska ei ole paikkaa....


Terassi sentään on vihdoin puoliksi pesty ja öljytty, ehkä tänään sitten toisen puolen pesu ja viikonloppuna öljyäminen. Hiivatti kun ihmisellä on niin rajallisesti aikaa (ja rahaa)!


Kiva katsoa työtä tekevää miestä...


Tuore öljy pinnassa.
Se on jalan alla kuin silkkiä ja samettia. 
Ah ♥

Pienimuotoista stressiäkin ilmassa.

Ipanahan goes America. Sitten tuossa talven aikana yksi (Penny) mun Jenkkisiskoista kyseli voisiko tulla tyttärensä kanssa käymään elokuussa. Tottahan se kuulosti ihanalta!! Olin heti suunnittelemassa kaikkea kivaa, mitä voidaan tehdä, minulla kun on silloin pätkä lomaa.

Sitten toisen systerin (Darlene) tyttärentytär kyseli voisiko hän tulla kaverinsa kanssa syyskuussa ja asua meillä. No, mikäs siinä, onhan täällä tilaa. Kerroin, että ollaan itse silloin jo töissä, että sikäli on omillaan, mutta mikäs tuollaista teiniä toisaalta pitelisi. Ei se vanhaa tätiä kaipaa seurakseen.

No, eilen sitten vielä yksi sisko (Joni, jonka luokse Ipana menee) laittaa viestiä, että miten olisi, jos he tulisivat juuri viikkoa ennen kuin Ipana lähtee heille. Tällöinkin olen lomalla, mutta jotain omiakin menoja on jo sovittu....

ARRRGGHHH!!
Siis minusta on oikeasti tosi ihanaa ja aivan älyttömän kivaa, että haluavat tulla, mutta että kaikki samana kesänä??!! Ja tää vähän tarkoittaa sitä, että mun kesäloma(t) menee nyt sillä lailla toisten suunnitelmia noudattaessa ja passatessa.
Plus että mun kaikki säästöthän on edelleen kirjaimellisesti sen halvatun kylppärimunaajan taskussa ja olen sikäli melko onnettomassa taloudellisessa kuosissa, ihan hivenen hirvittää.....

No. Lähdetään siitä, että kaikki sujuu.

Matkalla pohjoisessa

Kesäloman viimeinen viikko tältä erää ja tien päälle. Koska ajoaikaa tiedettiin kuluvan runsaasti (mapsin mukaan 11 h 50 min) ja haluttiin ...