sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Wappurauhaa

Tänä vuonna vappu osui viikonloppuun.
Eipä silti, koska se ei kuulu niihin juhliin, joita välttämättä juhlimme, eipä sillä sitten ollut mitään väliä.

Taisin taannoin vähän satsatakin ajatukseen, ja laitoin ilmapalloja ja serpentiiniä.

(Tarkistin, ja viime vuonna on ollut tosi kaunista ja meillä on tehty vaikka mitä pihajuttuja...)

Tänä vuonna toukokuu läheni niin salavihkaa, että oikeastaan tajusin vasta loppuviikolla sen olevan tässä kulman takana - enkä viitsinyt, ehtinyt tai enää halunnut nähdä kovin paljon vaivaa.

Munkkeja paistoin.


Rasvankäry oli mahtava taas kerran. Pidin läpivetoa kämpässä ja palelin. Onneksi oli lämmin päivä.

Sorruin sen laatuiseen tyhmyyteen, että sokeroin niitä kulhoon valmiiksi, kun odottelin teiniä koulusta kotiin, ja miten ollakaan, oma käsi kävi vähän väliä kulhossa ja pupelsin munkkeja menemään. Äh ja röyh, miten oli lähes huono olo paistamisen päätteeksi. Ahne porsas!


Puolustuksena, että teen tosi pikkuruisia munkkeja, eli ne on pyöreänä pullana halkaisijaltaan n. 3 cm ja vedän siihen sitten sormilla reiän kun laitan öljyyn.
Saa niistä silti parin viikon rasvakiintiön kun urakalla syö.


Myös simaa laitoin tulemaan, mutta sen tekemisessä tapahtui jotain.
Mies nimittäin sanoi, että se oli hapanta. Siis liian vähän sokerista.

En pysty muistamaan laitoinko jotenkin vähemmän sokeria kuin ennen, tuskin....
ja laitan yleensä aina myös limeä sinne joukkoon.

Taisin laittaa tänä vuonna pelkkää fariinisokeria kun yleensä sekoitan myös tavallista. Ehkä se on syy, ettei tullut niin imelää kuin tavallisesti. Toivon, että se tulee kuitenkin juotua pois.


Vappuaaton aamuna mies oli yllättäen jälleen töissä. 
(Se ei ole tainnut pitää yhtään kokonaista viikonloppua vapaana koko alkuvuonna, poislukien lomareissu, vaan vähintään toisen vkl päivistä ylitöinä koko ajan....)

Lähdin koirien kanssa metsään lenkille, ja kieltämättä tänä vuonna sanonta "Suomen suvi, vähäluminen" piti niin paikkansa.



Lähes tykkylunta,
märkää ja painavaa räntää.


Maisema oli todella harmaa.
Koirat onneksi suhtautuu keliin kuin keliin niin, että "jaa" ja sitten mennään. Itsellä tässä oli vähän orientoitumishankaluuksia.

Lenkkarit ja sukat kastui.
Huikean hienon väristä vihertävän harmaata oli kaikkialla. Eikä ristinsieluakaan.

Hyvin konkreettisella tavalla valkeni myös totuus, miksi spanieli tarvitsee laittaa näyttelyä varten kun noutajan voi viedä vaikka suoraan metsästä kehään: tuo pentukoira oli kuin rämemajava kaikkien lumipaakkujen ja rähmäisten karvojensa kanssa.

Ratkihauskaa työn juhlaa kuitenkin kaikille!!
Itse vietän ensi yön työn merkeissä sairaalanmäellä.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Arkihaaste 17/52

Miten teen arjestani juhlaa?? No, keittämällä kahvit, tietenkin.

Ostin joitain vuosia sitten Bodumin pienen kahvimyllyn, ja nykyään kun haluan oikein hemmotella itseäni, jauhan pavuista porot ja keittelen oikein tehosumpit.


Tilasin pitkään, ja vieläkin satunnaisesti, hyviä papuja Cremalta, mutta ihan ruokakaupasta saa peruskahvipapuja melko edullisesti (siis Pressaa ja Juhla Mokkaa). Koska juon kahvia kuitenkin oikeastaan vain sen kupillisen kaksi päivässä (kotona), ei tämä tule merkittävästi kalliimmaksi kuin tavallisten kahvinporojen ostaminen.

Nyt viimeksi "löysin" S-kaupasta Arvid Nordqvistin luomupapuja, pussi on musta ja siinä on jos vaikka kuinka paljon tekstiä. Jotain REKO-tekstiäkin oli, en ymmärtänyt mitä se tarkoitti (siinä yhteydessä).  (Ah, google kertoikin enemmän, linkissä tietoja jos kiinnostaa.)
Joka tapauksessa oikein erinomaisen hyvää kahvia. Suosittelen!

Tänään kutsuin isäni avokkeineen pikaiselle kahville ja maistamaan vapun munkit, joita paistoin.
Tuota kahvia ja siihen lämmitetty ja vaahdotettu Professional maito niin avot....  *slurps*


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Suomen kaksi vuodenaikaa: räntä ja loska, Bonon seikkailut


Tulipa totta tosiaan SE aamu. (Tiistai 25.4.2017)

Nousin puoli seiskalta ja päästin koirat ulos. (Koska mies nukkui vielä, en nostanut makkarista verhoa, enkä siis kyennyt valmistautumaan tähän mitenkään....) Tyrmistys ulko-ovella oli melkoinen.

Sissus saakeli: antakaa ny vähän armoa!! Se on huhtikuun loppu, vappu tällä viikolla, ja meillä tulee 15 cm loskapaskaa taivaalta.....

Kesärenkailla oli suht mielenkiintoista mennä töihin.

Bono sen sijaan loikki kuin aropupu pitkin pihaa ja pyöriskeli ihastuksissaan lumessa. On se kiva, että edes yksi perheenjäsen riemastui tästä(kin) sään vaihtelusta ja siitä, että ainakin Varsinais-Suomessa on näköjään kaikki neljä vuodenaikaa kahden tunnin sisällä.
Iltapäivällä oli nimittäin todella hurjan kaunista, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli kevät parhaimmillaan.

****
Bonosta puheenollen: arvatkaa kenen pentu meni ja löysi 15 kilon ruokapussin yksin kotona ollessaan....


Kyllä!

Sain töihin viestin, että alaovi (kellarin ovi keittiöstä) oli auennut. Siinä on tylsä ominaisuus, että ilmanpaine avaa sen, jollei ole oikein kovin vetänyt (ts. paukauttanut kuin vihaisesti) kiinni, ja Ipana ei ollut kouluunlähtiessään tätä tajunnut tehdä.
Pikkukoirapa oli päättänyt lähteä seikkailulle kellariin ja törmännyt varsinaiseen Jack Potiin, pussia kun säilytetään siellä. (Se ei ole tätä ennen kamalasti halunnut portaisiin muutenkaan....)

Siihen mennessä kun mies tuli kotiin lounaalle, se oli juonut jo litran vettä ja paino noussut 1,5 kiloa edellisestä lauantaista (tämä tapahtui muistaakseni ke tai to päivällä). Sitä ihteään oli myös aivan koko maailma täynnä.....
Lenkillä oli oma pirteä itsensä, mitä nyt sairaan pönäkkä.... ja paskoi menemään kyllä huolella koko lenkin. (Parempi näin, ehdin jo miettiä kaikki parafiiniöljyt ja parsat....)

Pidettiin paastolla se ilta, sai piimää ja pienen määrän lihaa suurimpaan nälkään, seuraava päivä vähän pienemmillä aterioilla, ja voila: lauantaina punnituspäivänä oli tullut normaali 300g viikon aikana. Läpipasko!

(Se ei varmaan ollut syönyt loppujen lopuksi kovin montaa desiä. Maha on kuitenkin pieni, ja se oli välittömästi ennen tätä syönyt aamupalansa, joka on melko suuri ateria. Mutta voin kuvitella sen onnen fiiliksen, kun on säkkiin sukeltanut.....)

****
Asiasta havumajaan: Sitä kun on riittävän kaheli, sitä tekee lähes mitä tahansa koiransa eteen. 

Joten: 


Jep!! Varasin lintukoiralle uimahalliajan ja oikein uimaopettajan. (Ja jo kauan ennen kuin nähtiin, että dieetti tuli tarpeeseen....)

Haluan, että tuo tottuu uimiseen ja veteen niin, ettei se ole jännää eikä ensimmäinen kerta syvässä vedessä pelottava.


Se oli aivan mielettömän hauskaa.

Oikein kiva ja asiallinen ope: kannusti ja leikitti, ja sitten hyvin päättäväisesti kahvasta avusti veteen, jolloin jäppinen lopulta ui.
Alku oli vähän jännää, vauhti miljoona ja mitään tajua siitä että pitäisi kääntyä kun vastapäinen seinä tulee vastaan, ei ollut, vaan mies päätyi kääntämään sen, jotta ui toiseen suuntaan. (Onneksi oli se kahva...)

Sitten Bono vähän rentoutui. Altaan reuna oli melko jyrkkä alamäki ja se vähän vierasti sitä veteen mennessä. Sitten siinä oli kuitenkin jo tasanne, josta oikein hyppäämällä otti vauhtia ja lähti uimaan kohti. Osasi muuten kääntyäkin...  heh! 
Lopulta jo vähän hörppikin vettä uidessaan.

20 min intensiivistä uimaopetusta, sitten lämmin suihku ja kylpytakki päälle.
Autoon oli varattu huopa, johon vielä käärittiin, ja unta riitti todellakin koko reilun tunnin kotimatkaksi.


Minä en tiennyt, mutta uimaopettaja valisti, että jopa 50 % koirista EI osaa uida. Myös niistä roduista, joita periaatteessa porukka käyttää esim. linnustamiseen eli joiden erityisesti tarvii uida. 

(Siis tietenkään sellaista koiraa ei veteen paiskata veneestä, mutta voi joku niinkin ajatella, että "hitto kun tuli ostettua "työkalu", joka ei toimi..." noin kärjistäen. Ja pahassa tapauksessa meillä on joku uuden-kodin-etsijä-koira, jolla on "pitovaikeuksia" tai vielä pahemmassa se pistetään kuoppaan kun siitä ei ole metsästäjäksi.)

Lisäksi kaikilla koirilla ei ole luontaisesti oikea uima-asento, jolloin uiminen on raskasta ja voi olla vaarallistakin.

Uiminenhan on mielettömän hyvä treeni, nivelystävällinen ja pehmeä laji.
Pitäisi meidän Pappakoiralle varata allas käyttöön. Sen tassulle tuollainen kuntoutus olisi tosi hyvästä. (Tosin tässä ehtii kesä tulla ja uimavedet luonnossa ennen kuin sinne ehtii, koska altaat on tosi varattuja.)

****
Muita koiramaisuuksia: arki jatkuu ja jokapäiväinen lenkki on ilomme.



Onneksi kevät on näyttänyt myös vähän hyviäkin päiviä.
Totta puhuen ainakin viime viikolla jokainen aamu oli kaunis kuin mikä, mutta lähes joka päivä puoleenpäivään mennessä veti pilveen ja roimi milloin mitäkin alas.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Arkihaaste 16/52

Me pakastetaan tosi paljon marjoja joka vuosi. Kellarissa on parisataa litraa arkkupakastinta, johon pakastetaan lähes pelkästään marjat. (Parina talvena on meinannut tulla paniikki, kun se possu on teurastettu marraskuun lopulla ja lihat pitänyt saada mahtumaan jonnekin....)

Lisäksi vanha kaappipakastin, jossa on koiranruuat ja tarpeen mukaan jollain hyllyllä/lokerossa jotain ihmisillekin, ja keittiössä ns. käyttöpakastin (kaappi).
Kannan arkusta aina ylös marjapurkkeja tuohon kaappiin niin, että ne on helppo käyttää joko leipomiseen tai sitten tähän jokapäiväiseen: smoothieen.


Surautan meille oikeastaan joka ilta smoothiet aamuksi. Aloitin talvella 2015-16 ja tein havainnoin, ettei kukaan perheestä sairastanut yhtään. Joten päätelmä loogisesti: päivittäisellä marjojen syömisellä on jokin funktio tässä. (Eikä siitä takuulla haittaa ainakaan ole.)

Blenderiin marjoja, tässä mustikkaa ja tyrniä. 
Lisäksi rahkaa, Alpron soijamaitoa, raakakaakaonibsejä ja chiaa. (Jos laitat jotain vege-jogua, tämähän on ihan vegaaninenkin....)

Käytin myös tänä talvena pullollisen MCT-öljyä loraus kerrallaan. (En ole vielä ehtinyt päästä kontrolloimaan kolesteroleja. Pitäisi, koska väittävät, että kookosrasva on ns. kovaa rasvaa ja tuosta MCT:stä on eri tutkimuksia, joissa tämä ainakin osittain kumotaan.....)


torstai 20. huhtikuuta 2017

Piipahdus Turussa, intoilua vähän siitä ja tuosta

Olen viime vuodesta viisastunut.


Noin vuosi sitten valvoin pari yötä töissä, ja yövuoron krapulapäivänä lähdimme Turkuun Ikeaan ostamaan uutta kaappia vessaan. Päädyimme kotiin noin kolmen kaapin, altaan, allaskaapin ja tusinan muun tavaran kanssa - koska yövuorokrapulassa mikään ei maksa mitään eikä sillä ainakaan ole mitään väliä.



Koska lopetin valvomisen maanantaina, lähdettiin tällä kertaa Turkuun vasta tiistaina.
Ähäkutti, krabbe, siitäs sait.


Napattiin vanha ihana ystävä mukaan shoppailureissulle.

Hyvin pikainen piipahdus kauppakeskukseen, jonka apteekkiin palautin muovikassillisen vanhentuneita lääkkeitä ja sitten Prismaan, missä koeistuimme toivottavasti meille muuttavan uuden pihakaluston.
Siitä Ikeaan, jossa hyvä lihapullalounas. (Ne vaan on niin hyviä....)
Sitten Ikean vuodevaateosastolle, koska halusin meille uudet tyynyt. (En ole vielä täysin unohtanut haavetta höyhentyynyistä ja -peitosta, mutta niiden eettisyys tässä arveluttaa....)

Olen muistaakseni pohtinut aiemmin myös, että haluaisin Porin Villa ja Peitteen villaiset tyynyt ja peitot - mutta.... ne on hurjan arvokkaita ja pohdin mitä sitten jos tyyny ei olekaan omalle niskalleni hyvä.
Joten tyydyin halvempaan vaihtoehtoon. Minulla on ollut muutaman vuoden käytössä Ikean tyyny ja se on palvellut hyvin. Nyt oli vaan aika vaihtaa.

Luonnollisesti siinä kävi niin, että juuri sitä samaa tyynyä ei ole enää myynnissä, mutta (kun halvalla sai) sen sijaan tarjouksessa oli setti, missä oli tyyny + peite, tartuin tarjoukseen. Ikeassahan on periaatteessa 90 päivän palautusoikeus (jos ei tee kuten itse, että heittää kuitin väärässä kohtaa jo kotimatkalla roskiin.....)
Hups!


Tyynyt ja peitteet siis....


Jollakulla oli kotona kivaa pahvien kanssa....


Ikeasta jää aina käteen jotain suunnittelematontakin ostamista....
Perustan kohta tähän keittiöön kahvi- ja jäätelökaupan, kyltit jo on. 

Sitten halusin vielä Plantageniin ennen kuin siirryimme päiväkahville.
Annukka kirjoitti blogissaan aivan valloittavasti tillandsioista eli ilmakasveista

(Sori, linkki vien nettikauppaan, niitä on siis muuallakin. Nämä oli muuten paljon edullisempia näin, koska halusin myös tuon pallon ja ne vasta nettikaupassa tulikin hintoihinsa kun pakkaavat ja postittavat hyvin arvokkaalla "särkyvää" systeemillä... ) 

Minun oli kuitenkin pakko saada sellainen. Tämä on näitä asioita, kun näkee jossain, ja siitä vaan tulee pakkomielle. Tykästyin asiaan just heti välittömästi.


Lasipallo ja yksi pakkaus "kukkia".
Lisäksi vain muutama vuosittain kerätty simpukka ja korallinpala....


Jotenkin niin herkkä.
Niin helppo.
Sisustuksellinen.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen puuhat

Pääsiäisen aikaan sattui monta hyvääkin päivää ilmojen puolesta, ja otin kyllä ilon irti jokaisesta mahdollisuudesta käyttää koiria lenkillä.



Minne polku vie?


Jotain hyvää tarjolla, nenänkäyttöä kesken lenkin.


Jotenkin kaunis vanha kelottunut puu

Olin käytännössä koko pääsiäisen ajan töissä, ja niinpä meidän "virallinen" pääsiäisateria nautittiin lauantaina ennen kuin säntäsin iltavuoroon: paistoin peuran filettä ja punasipulirinkuloita, ja tein uunissa kermajuustoperunat. Olipa hyvää.


Sitä samaa sitten popsittiin muut pyhät kun annoskoot meillä on edelleen sitä suurperhe-luokkaa. En ole vielä päässyt sinuiksi sen faktan kanssa, että kaksi lapsista (se suuriruokaisin toinen niistä) eivät ole enää viikonloppuisin pöydässä.

Jälkkärinä on ollut pääasiassa Kinder-munia. Rehellistä laiskuutta.


Olin menossa sunnuntaina vielä yöksi töihin ja käytiin päivällä tyttären kanssa leffassa. Boss Baby oli listalla ja olikin ihan hauska pätkä. Hurjasti järjettömän kokoisia silmiä (lähikuvassa) ja jättimäisiä päitä. Tarina siitä miten ihmisten pitäisi rakastaa lapsiaan eikä aina vaan uusia koiranpentuja. Osui sillä lailla kivasti huumorilla hermoon, että moni asia nauratti kunnolla.


Leffan jälkeen poikettiin pikaisesti Lidlissä hakemassa muutama peruselintarvike, ja nappasin siitä mukaan muutaman purkin vispikermaa, koska halusin kokeilla ideaa nimeltä sitruunasemifredo.

Jossain naistenlehdessä ohje oli. Hetken lehtikin oli auki työpöydällä, kunnes siivousvimma siirsi sen sivuun, mutta ajatus jäi...

Olen patalaiska googlaamaan mitään ohjeita, heittelen mielummin päästäni reseptin kasaan. Joskus onnistuu (yleensä, rehellisyyden nimissä), joskus menee niin reippaasti metsähallituksen puolelle, että sitä voi nauraa (vuosien päästä) toisenkin kerran.
Joten koska oli idea, töihin.

Vispasin kermat (yht. 6 dl) ja desin verran tomusokeria tiukaksi vaahdoksi.
Vatkaimen käydessä kaadoin joukkoon tölkillisen kondensoitua maitoa, kahden sitruunan raastetun kuoren ja mehut. Se maistui tosi hyvältä. (Myös koirien mielestä, kun saivat nuolla vatkauskulhon ja silikonisen kaapimen....)
Kippasin koko hoidon silikoniseen vuokaan (joka ilmestyi jostain kätköstä siivouksen yhteydessä) ja pistin pakkaseen.


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Jälleen Teijolla

Meillä on ollut töissä melkoinen puserrus uudenmallisen opiskelijaohjauksen suhteen. Olen ollut kirjaimellisesti naimisissa sen kanssa 24/7 ja käyttänyt mm. edellisen listan kaikki vapaapäivätkin asian/asioiden hoitamiseen sen tiimoilta. Takki olikin aika tyhjä tässä viime viikolla....

Toisaalta olen siihen tosi tyytyväinen ja innostunut edelleen.
Vähän saatiin julkisia kehuja kantasairaalassa Turussa pari viikkoa sitten ja lisäksi päästiin myös sosiaaliseen mediaan apulaisosastonhoitajan toimesta ihan kuvan kera, joten sen verran röyhistelen myös rinnuksia, että ansaittukin jotain on. (Hetkeni julkisuudessa, hehe!)

Onni onnettomuudessa, että pikkuhiljaa homma toimii ja koin itsekin, että (vesilasiin ei jää omasta etusormestani reikää kun otan sen pois....) voin viettää vapaapäivät ihan vapaalla.
Edellisenä iltana oli keli ollut järkyttävä, ja vähän mietin voiko Forecan lupauksiin luottaa. Se nimittäin povasi aurinkoa, ja koska myös miehen puolikas oli menossa iltavuoroon, ehdotin pikaista aamuretkeä jälleen Teijolle.


Ihan heti alkumatkasta Edu-Pappakoira sai minut hysteeriseksi sinkoutumalla jäälle (n. 100 metriä rannasta jäässä, sitten täysin aukinainen järvi) sorsaparin perään. Kiljuin takuulla kuin rantapiru ja näin jo silmissäni miten seuraavaksi alan riisua ja lähden konttaamalla hakemaan sitä jäistä....

Hullua kyllä ja onneksi, jää kantoi 25 kiloa ilman risaustakaan....
Pappa-ressukka päätyi narun jatkeeksi sillä puolen rantaa, koska jäätä oli vain järven varjoisalla puolen enkä enää luottanut, että tuuri käy toiste. (Ei, en todellakaan lotonnut!)


Toisella rannalla järvi oli auki ja Pappakoira ilmoitti, että uintikausi avataan nyt.


Bonossa on sen verran neitiä (lue: mahdollisesti järkeä päässä), että se pysyttelee mielellään tassut kuivana. Kovin hämmentynyt se oli Pappakoiran pulikoimisista.


Vicksbäckinlahden laavulla pistettiin tulet ja pidettiin reilu tauko. Tuo laavu on tavallaan saaressa. Sinne kulkee pitkospuut kostean kaislikon läpi.

Koirille oli jälleen purutikkuja, me juotiin kahvit ja syötiin keksejä. (Otetaan ilme: olen yllättynyt!)
Aurinko paistoi tosi ihanasti ja lämmitti oikein.

Laavun läheisyydessä on vielä toinen "saari" mihin kulkee pitkospuut. Meidänhän piti käydä vähän hyppelemässä ympäriinsä.
Mielessä tosin kävi, että viimeistään kuukauden päästä noissa maastoissa lienee käärmeitä eli tarvii muistaa olla silmä tarkkana ja varovainen.


Tuon verran oli jäätä/riitettä vielä rannan läheisyydessä. Ihan rannassa (kuvassa oikealla) oli kuitenkin jo pitkälti auki niin koirille ei tullut mieleen kokeilla onneaan kestävyyden kanssa.


Halusin ottaa uuden profiilikuvan itsestäni niin, että koirat olisi olleet kuvassa.
Kuten näkyy, nämä poseeraajat ei varsinaisesti ole mitään linssiluteita.
Kuvasta sentään näkyy, että kumpikin on....


Edun kanssa saa hienoja kuvia, se kun malttaa totella istumis-käskyä ja kuvaan on helppo tyrkätä oma naamansa...


Laavulla istuskeltiin kirkkaassa auringonpaisteessa.
Käärin Bonon hetkeksi mikrokuitupyyhkeeseen (muuten paras keksintö ikinä) ja se ottikin pienet torkut tuossa makuualustan päällä.


Saaren toisessa päässä kalliolla nuuskiessamme läheisestä poukamasta kuului toitotus ja hanhilaumahan siellä ui.
Edu lähti uimalla kokeilemaan onneaan, mutta sekä meidän vislauksesta että ukkohanhen uhkailusta kääntyi takaisin rantaan. Pyyntiaika kun on vielä edessäpäin. Eikä todellakaan noissa maastoissa....


Jälleen aivan ihana  retki. Tällaisen päivän jälkeen olo on kuin olisi ollut viikon lomalla, henkisesti.

Kotona pesin koneellisen pyykkiä ja vein sen ulos.
Eikä mennyt kuin muutama hassu tunti kun sain juosten hakea pyykit jatkamaan kuivumista sisälle.
Meillä nimittäin satoi lunta!

Mitäpä siitä, että kesärenkaat pitäisi lain mukaan olla alla ensi viikolla ja täällä tulee vielä valkoista.....
hoh hoijaa.  Kesä, tule jo!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Ystäväni-kirja

Lapsuudessa otsikossa mainittuja kirjoja piti olla monta: kaikenvärisiä, -muotoisia ja varsinkin niitä, joissa (sama asia) kysyttiin vähän eri tavoin. Oi ja voi niitä(kin) aikoja.

Viime vuonna useampi työkaverini jäi eläkkeelle ja törmäsin ensimmäistä kertaa Aikuisten ystäväkirjaan. Sen kysymykset oli luonteeltaan (minusta) yleisesti kovin vakavia ja tosikkomaisia. Sääli, koska tuollainen on hauska idea nimenomaan työpaikkaa vaihtavalle tai muuten kuvioista pois jäävälle, muisto vanhoista kavereista.

Nyt monikin bloggaaja on jakanut itsestään tätä versiota.
Joku oli myös luetellut hyvinkin henkilökohtaisia asioita nimellä "25 asiaa minusta", joten otan ilon irti ja sekoitan tähän mielestäni parhaat palat koottuine selityksineen.

Nimeni: 
Vivi Karoliina

Nuorempana olin pahoillani nimestäni.
Miten vanhemmat saattoivat antaa jonkun näin vanhanaikaisen nimen?
Taivaalle kiitos niitä iitä on sentään vaan yksi eikä niitä kolmea, miten jotkut nimen ääntävät.....

Haavenimeni oli Satu Susanne  (voi taivas, kehtaako tätä edes myöntää?) ja
sillä nimellä leikin Barbie-leikkini naapurin tyttöjen kanssa.
(Barbien nimi oli siis tuo.)

Nykyään olen nimeen hyvin tyytyväinen.
Kaimoja ei tule joka käänteessä vastaan.
Toisaalta minut toki löytää mistä tahansa googlaamaalla juuri em. syystä.
Asia, joka ei ole yksioikoisesti hyvä tässä ammatissa....

 hikilenkillä

Lempinimeni: 
olin vuosia Vicky,
siitä johdettuna muutama rakas ystävä edelleen kutsuu minua Viltsuksi.

♥ ja pus teille!

Synnyin: 
vauvana (ehe ehe ehe!!) Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa
eräänä maaliskuisena aamuna 1970

 kuva netistä

Kasvoin:
hyvin vähän korkeutta,
eli jäin viimeisen mittauksen mukaan (peruskoulussa) 156 cm pieneksi.

(Asia, joka saa luvan kanssa pänniä kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.
Ei tosin enää nykyään yhtä paljon kuin vaikka 25 v sitten.)

Puolustan haluani käyttää noita MBT-kenkiä myös sillä, että 4cm pohjan korkeutta
tekee ihmettä itsetunnolle kun joskus edes ylettää jonnekin.

Pienenä halusin: 
opettajaksi tai sairaanhoitajaksi (kas, kas!!!)

Sen sijaan minusta tulikin: 
ensin talousalan ammattilainen, sittemmin se sairaanhoitaja. 
Hupaisaa molemmissa ammateissa oli se, että koulutin talouspuolella pääasiallisena työnäni 
viimeiset kolme vuotta, 
ja nyt sairaanhoitajana toimin opiskelijavastaavana eli koulutan jälleen itselleni kollegoita.

Minusta tuli myös kolmesti äiti.
Elämäni tärkein rooli.

Parhaat piirteeni:
optimismi, ikuinen lapsekkuus

Elämäni kaupunki:
Porvoo, yksi kotikaupungeistani

 kuva netistä

Kappale:
buaaah.... tää on kamalan vaikea
ihan vaan äkkiä vaikka Nightwishin The greatest show on Earth


Radiokanava:
autossa huudatan aamuisin Novaa, koska tykkään niistä juontajista.

Iltavuoron jälkeen, erityisesti perjantaisin, vaihdan aina kanavaa, koska
saan lähes kirjaimellisesti ihottumaa jostain retro-perjantaista ja ysäri-biiseistä. YÄK!

Suomipoppia kuuntelin jonkun kerran, mutta en jaksanut juontajien
muka-tekohauskaa-itsensä-kehumista ja alapää-juttuja heti aamukuudelta.
Myös kiroilu aamuradiossa oli omille korvilleni sellainen nou-nou!

Kunhan soittavat kunnon musaa ja puhuvat vähemmän.
Erityisesti vaihdan kanavaa heti kun alkaa joku 15 kilsan pätkä mainoksia.

Samoin olen hyvin rajoitteinen Jenni-eteerinen-huokailija-Vartiaisen suhteen,
joten jokainen huokailubiisi vaihtaa kanavaa. Sori, Jenni-fanit.

Lempijuoma:
vesi, juon sitä litroittain joka ikinen päivä kesät talvet,

sitten kuitenkin se kahvi hyvänä kakkosena


Juon kyllä tolkuttomia määriä myös teetä.
Itse asiassa enemmän kuin kahvia.
Aloitan aamun teellä ja lopetan päivän teellä.
Molemmilla kerroilla sitä menee helposti pannullinen, koska teelasini mitta on 6 dl.


Tykkään pääasiassa sitruuna- ja piparminttuteestä. Myös lakritsi on suosikki aamuisin.
Sitruunainkivääri taas tappaa kaikki taudin alut, näin uskon. Siihen lisään hunajaa.

Alkoholijuomista Lonkero, se ainoa oikea ja aito, 
ei todellakaan mikään kaupan versio.

Tässä suhteessa olen nirso.
Olen noita kaupan versioita maistanut ja ovat minun suuhuni vaan 
järjestään pahoja. Joten tämän suhteen tie vie viinakauppaan.


Puhelimen käyttö:
Voisi olla kova paikka joutua olemaan ilman luuria esim. pari vuorokautta.
Käytän puhelinta päivittäin.
Mutta en tykkää puhua puhelimessa.
(Muutama hyvin harva poikkeus (ihminen) on, keiden kanssa vaihdan kuulumiset luurissa.)

En varsinkaan halua hoitaa mitään asioita puhelimitse, vaan saatan tehdä itselleni
pienestäkin tikusta asiaa, jotta menen esim. käymään paikan päällä
soittamisen  sijaan.

Töissä soittelen ja vastaan puhelimeen joka päivä.

Mielileivonnaiseni:
tykkään leipoa juustokakkuja 
mutta parasta on kuitenkin kahviloissa on jokin marenkinen ja höttöinen ilmava kakkupala


Sarja:
Grey's Anatomy,

nuorempana (lue: 80-90-luvuilla) seurasin intohimoisesti myös 
E.R:ää, Bill Cosby Show'ta, Kate & Allie'tä, Cheer's'iä ja lukuisia muita

Kosmetiikka:
Kanebon 38° ripsiväri

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen:
nukkuisin enemmän ja treenaisin koiria paremmin tai ainakin enemmän


Matkalle mukaan aina:
lukemista, korvatulpat, hyvät kengät

Jos kukaan ei näe, kotona teen:
näkipä joku tai ei, saatan ottaa päiväunet sohvalla

Viimeisin sisustusostokseni:
En rehellisesti muista, lasketaanko koiranpentu sisustukseen?


Appsit ja Spotify:
Onko What'sApp appsi?? Sitä käytän eniten kaikkeen kommunikoimiseen. 
Muina jokapäiväisessä käytössä Endomondo seuraamaan liikkumista ja piirtämään karttoja lenkeistä.

Olen perus-ikivanha kalkkis mitä tulee tähän juttuun.
En jaksa mitään appseja. 
En kiinnostu tällaisesta pätkääkään, jos se ei liippaa liki jotain mitä haluaisin muutenkin tehdä.

En ole eläissäni kokeillut Spotify'ta, 
(en totta puhuen edes tiedä tarkalleen mikä se on...)

Instagram:
Minut löytää siitä omalla nimelläni.

Pidin hajurakoa ja käyttötaukoa Faceen 2016 ensimmäiset puoli vuotta
(enkä muuten menettänyt mitään sinä aikana....
kannattaisi ottaa uusiksi, pysyvästi!)
ja sinä aikana latasin Instan käyttöön. Tykkään siitä jopa enemmän kuin facesta.

Kuvaan paljon ja satunnaisesti pitkin poikin.
Joskus tulee vahinkolaukauksia (hyviä!) ja joskus tarkalleen suunnitellut menee metsään...

Paras tapa tuhlata 50 euroa:
kutsua kaveri mukaan ja käydä kahvilla (tarjota)

Mottoni:
Mai Pen Rai 
( = thain kieltä, tarkoittaa jotain tyyliin olkien kohautus, sellaista sattuu, ei voi auttaa, ei sen nyt niin väliä, ookoo, antaa olla)

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin.