tiistai 30. heinäkuuta 2013

Sauna ♥

Se alkaa olla valmis. Ekat löylyt otettiin niin, ettei keskimmäistä laudetta vielä ollut. (Piti odottaa sähkömiestä eikä haluttu, että hän joutuu kömpimään mistään väleistä....)


Aaltonen Spa


Tästä tuli vaan niin mahdottoman kiva.

Vielä joku lista ja käsinojapuut. Seinien ja lauteiden käsittely öljyllä. Pitää vaan miettiä missä välissä sen ehtii tehdä, kun joka ilta pitää löylytellä.....  =)

Lopputulos on jopa parempi kuin alunperin ajateltiin. Nyt talossa ei ole kohtaa, jota ei olisi itse tehty.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mietteitä MEJÄstä

Ainoa ajatus koko viikkoon: kohta se on ohi. Nimittäin tämän viikon koe, jossa olen vastaavana.
Näin paljon sontaa ja epäluottamusta en muista hetkeen saaneenikaan. Varmasti osa syystä, mutta silti.

En takuulla suostu syyllistymään siitä, että teen kolmivuorotyötä (mikä on raskasta jo sinällään) enkä näin ollen ole puhelimen tavoitettavissa 24/7. Ja kommentti "voi soittaa työvuorojen jälkeen" antaa minulle vain ajatuksen, että jatkossa rinkuttelen siis ihmisille klo 23-5 mikä on normaali työvuorojeni väli.
Miksi, oi miksi, ihmisen pitää saada se kuningasajatus lähteä silloin soittamaan kun korvien välissä kihisee se yksi liian mones kalja?

Joten:

Kunhan viikko on lopussa, sanon kiitos ja näkemiin, ja julistan seuraavat pari vuotta totisesti mejä-vapaiksi vuosiksi.

Osa ihmisistä tulevalla koepaikalla on hyvinkin rakkaita, arvokkaita, ihania jne. Ikävä luultavasti tulee, mutta olen myös ansainnut vapaani. Heistä osa sen todennäköisesti ymmärtää ja hyväksyykin.
Joillekin voisin sanoa: tee itse paremmin kun kerran tiedät.

Hasta la vista. Lähden yöksi töihin. (Tällä kertaa postaus ennen yövuoroa.... ihminen on oppivainen.)



I hope you know, I hope you know
that this has nothing to do with you
it's up to me, myself and I
I've got some straightening out to do

and I'm gonna miss you
like a child misses its blanket
but I've got to make a move on with my life...


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Sisustusta ja puutarhan hoitoa

Viime keväänä aikaisin näin jossain lehdessä muutaman idean olkkarin sisustuksesta - ja kuten kulunut sanonta kuuluu: siitä se idea sitten lähti.

Tutustuin ohimennen myös erääseen esittelijään, joka kauppaa Tupperware-tyyppisesti kotikutsuilla erilaista sisustuskamaa ja ihastuin aivan sairaasti. Hintataso oli yllättäen asiallinen (vrt. muut kotimyyntituotteet) ja tavarat aivan valloittavia.
Kutsujen emäntänä sain myös kivoja ylimääräisiä etuja, joiden ansiosta Pasikin pysyi nahoissaan kun sitä tavaraa alkoi tulla.....
Roina on ollut kirjahyllyn päällä jemmassa odottamassa sitä jotain päivää, jolloin vihdoin tehdään asialle jotain. Tänään (kesken saunaremontin, mitenkäs muuten...) sitten keksin, että jotain on puuhattava ja aloin hommiin.


Nuo tikapuut ovat nimeltään "Hups".
Ostin ne nimittäin ihan vahingossa kun kerran iltavuoron jälkeen, klo 23, surffasin sisustuskirppari-sivuilla ja osuivat silmään. Klik vaan ja olin onnellinen tikapuiden omistaja. Parin päivän päästä ajomatka Auraan niitä noutamaan, ja ovat vielä ihanammat kuin kuvassa. ♥ 



Hylly ja nuo betoniset taulut + purkit olivat jotain niin vastustamatonta.
Samalla olkkarin tuorein värimaailma 
(johon olin sivumennen päätynyt jo ENNEN kuin törmäsin näihin) 
alkoi hahmottua. 



Eteisessä hiljattain tehty hankinta (taulu) ja Ronjan joululahja-kynttiläpurkki.
Nuo mulkosilmät ja Puuha-Peten kissa ovat sisäpiirivitsi meille. Kuuluvat kuvioon.

*****

Jossain kohtaa olin vakavissani sitä mieltä, että haluan ehdottomasti uuden sohvan. Tiedän edelleen minkälaisen. Se vaan ei mahdu meidän nykyiseen olkkariin. Asiaa on pähkäilty ja väännetty ja käännetty. Mutta ei se siitä miksikään muutu. Kun ei mahdu, ei mahdu. 
Joten tänään asiaa veivattiin lenkillä ja ruokapöydässä ja tehtiin päätös hankkia irtopäällinen nykyiseen.

Säästän kyllä ne kaksi lehden kuvaa, joista ideaa on työstetty. Eihän sitä tiedä miten tämä talo muuttuu kun nuoriso jossain kohtaa alkaa muuttaa pois.... 

*****

Puutarhassa on tapahtunut myös kesän aikana. Kasvun ihme. Tosin osin maksullisella vedellä, kuivuus Perniössä on ollut melko uskomaton kun lehdistä on saanut katsoa kuvia, miten Salossa tulvii paikka paikoin...


Tyrni
Viime vuonna istutettu, tänä vuonna näemmä satoa. Jihaa!!


Avomaankurkut, joita Vanharouva ei ole löytänyt.
Karohan siis pisteli poskeensa kahdeksan (8!!) kurkkua eräänä päivänä kun oli sattumalta nuuskutellut tiensä mun kasvimaalle. Kyllä sai koira kyytiä.... 


Kasvihuonekurkku on ihan EU-mitoissa myös suoruuden suhteen, ja tänä kesänä ensimmäistä kertaa laitoin kasvihuoneeseen munakoisoa. Se tekee valtavasti satoa ja on todella hyvää kun sen muistaa itkettää ennen käyttöä.

Teen usein kasvisvuokaa lisukkeeksi, helppoa ja melko nopeaa:

munakoisoa
kesäkurpitsaa
tomaattia
sipulia

Nämä kaikki viipaleiksi ja kerroksittain vuokaan ja uuniin. Varsinaisen herkun saa kun heittelee väliin feta-juustoa tai kuorruttaa koko jutun juustokastikkeella.




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lenkillä, musaisku

Olen saattanut mainitakin, että mulla on aika rankka työvuorokuvio tämän kesän. Kun vakkareilla on lomat ja sijaisilla ei ole lääkelupia, jonkun on pakko olla paikalla. Vapaasti voi arvailla kukahan se on......
Eli tämä päällä oleva kuuden viikon lista on melko raskas: pitkiä duuniputkia yhdellä vapaalla ja niitä useampi peräkkäin. Lohduttaudun sillä, että tienaan tulevia reissuja varten. (Jostain se riemu ON revittävä....)

Tämän putken (5 päivää ja 2 yötä) riemastuttavin idea oli luonnollisesti vetää yksi tuplavuoro siihen keskelle, eli eilen sunnuntaina tein 8-20:30 vuoron kun sijaista ei vaan sairastuneiden tilalle saatu. Jaksaa, jaksaa....

Tänään lähdin juoksemaan ihan vaan päätä nollatakseni. Venyttelin ensin keittiössä ja annoin juutuuban laulaa. Bussissa aamulla olin kuulevinani jotain puolituttua, mutta radio oli niin hiljaisella etten voinut olla varma....  joten tässä sitä kuulemaani:

http://www.youtube.com/watch?v=Cmk9pQlEsQU

PÄKÄ, rakas ystäväni vuosien takaa. Tää on niin sulle! ♥
Itsekseni hihittelin ja mietin, että voi meitä teinipissiksiä silloin kun lukion jälkeen notkuttiin Porvoon Musiikin tiskillä kuuntelemassa "karvaisia kyyneleitä".......

****

Lenkillä sitten yksi ihan parhaista verkkabiiseistä, jolla löytää oikean tahdin ja tulee törkeän hyvälle tuulelle:

http://www.youtube.com/watch?v=CpWAl8C0H0A

SEIJA, sinä valloittava ihminen, joka tutustutit minut tähän triplettiin. Edelleen yksi niitä biisejä, joita odotan mun sadan kappaleen jemmasta kun lähden juoksemaan. Tää (ja toiset saman esittäjän) saa aina niin mahtavalle tuulelle ja lentämään.

****

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä, suomalainen, joka saa edelleen sanomallaan lähes itkemään. (Joo, tää on jo täällä kerran, ei haittaa!!)
Videokaan ei ole huono, kaikkea muuta!!
PIIA, tää on sulle!  =)

http://www.youtube.com/watch?v=sue_ufnvqcs

****

Jää nähtäväksi osasinko (tälläkään kertaa) jakaa noita videoina (juu, EN!!).... juuri kun luulin oppineeni, menivät muuttamaan tuuban asetuksia..... höh!  Mä EN tajua miten sen voi jakaa suoraan videona kun ainoa mitä se "upota" käsky tässä jakaa on pitkä rimpsu koodia......
Arvatkaa miksi musta tuli sairaanhoitaja eikä esim. elektroniikka-asentaja.

Hahaa...... yksi pakollinen mulle itselle. Rakas tyttäreni (nuorin niistä) joikasi tätä mun lisänä kun venyttelin lenkin jälkeen.

http://www.youtube.com/watch?v=vx2u5uUu3DE&NR=1&feature=endscreen






tiistai 9. heinäkuuta 2013

Herpetologiaa

Elämme sammakkolammessa, lähes.

Etupihalla on kookas allas, jonka Pasi urheasti kaivoi käsin kesänä muutamana. Alkukeväällä ihastelimme n. koripallon kokoista kutu-möykkyä ja nauroin, että muksut saavat katsella nuijapäitä ja pikkusammakoita kesällä. Paljonpa tiesin.

Kuvasin keväällä vesiliskon, jonka nimesimme Lissu Liskoksi. Siellä se uiskenteli reunaa pitkin tyytyväisen oloisena. Olimme laskeneet suurimman osan vettä pois altaasta, koska allas on aina keväisin pesty. Sinne kertyy lehtiä ja muuta moskaa pohjalle ja se alkaa levättyä ja haista. Olin vielä sanonut, että laitetaan uusi vesi vasta kun männyt ovat siitepölyttäneet kun muuten vesi on viikossa ihan vihreää puuroa. Tällöin, veden ollessa n. 10 cm korkeudella, pelastimme kauhalla nuijapäitä ämpäriin ja Lotan kanssa bongasimme Lissun. Sen jälkeen sanoin, etten raaski sitä alkaa koukkia millään työkalulla ämpäriin ettei vahingoitu, vaan valutetaan vaan puhdas vesi päälle kun suurin moska on haravan avulla nosteltu pois.



Lissu on päästä hännänpäähän ehkä 12 cm pitkä. Kuva  otettu 21.5.2013


Siivotessamme haravan lappeella istui pieni rupikonna, joka hyppäsi takaisin altaaseen, ja sanoin Pasille, että voi hitsi, siellä on enemmänkin elämää, että mamma-konnakin on vielä "talossa".

Eilen, heräsin 14:15 yövuoron jälkeen. (Miten kaikki asiat aina tuntuukin tapahtuvan niiden jälkeen??) ja kävelin hetken pihalla herätäkseni kunnolla. Menin myös altaalle päin ja hätkähdin kun jotain lojui veden pinnalla ketarat levällään....  Sammakko sukelsi äkkiä ja kun hetken vahdin, se nousi uudelleen pintaan. Melkoinen jötikkä varsinkin koivat harallaan. Siinä se kellui pinnalla ja antoi auringon lämmittää.

Kun Pasi tuli kotiin, kyykin edelleen sitä katsomassa ja juuri kun hän seisoo takana, toisessa päässä allasta nousee toinen, isompi sammakko pintaan. Tokaisin vain "sano nyt että näin väärin, ei niitä VOI olla kahta...." mutta hetken päästä niitä todella lojui pinnalla kaksi, isompi ja pienempi.



Rupkonniahan nuo

Karo bongasi konnat ja vahti altaan reunalla pitkään. Edu valitettavasti kiinnostui iltalenkin jälkeen niistä ja sai napattua isomman, Mamma-konnan, altaan reunalle. Ilmeisesti sai jotain suuhunsa koska valutti vaahtoa ja kuolaa päälle ja muistin lukeneeni, että rupikonnat ovat myrkyllisiä. 
Toki Edua kiinnosti niitä ihmetellä, mutta komennuksella se lähti leikkimään muualle. Mammakonna selvisi vahingoittumattomana ja loikkasi takaisin. Sen verran "loukkaantui", ettei ole enää samoin tullut pinnalle kellumaan kun siinä on katsomassa.

Tänään, tiistaina, heräin jo puolilta päivin nauttimaan taas torkkupäivästä ja tulevista vapaista. Tytöt olivat altaan reunalla ja selittivät, että "niitä on kolme"..... ja Lotta vielä lisäsi "ja yksi sellainen pikkuinen". 
Ja hitsin hitsi..... hetken päästä pinnalla näkyy yksi ketarat ojossa, toinen pää (Mammakonnalla on muuten valkoinen leuan alusta, josta sen tunnistaa...) ja sitten levittäytyvän viereen nousee vielä yksi pää..... hetkeen en meinannut uskoa silmiäni. Ja altaan toisessa päässä vesi värjyy ja siellä on ehkä päästä jalkoihin 5 cm mittainen pikkusammakko......

Herpetologinen seura voisi nyt ohjeistaa mitä teemme. Talveksi ne eivät voi tuohon jäädä, jäätyvät hengiltä koska allas jäätyy pohjaa myöten. Pitääkö ne kauhoa ämpäriin ja kiikuttaa jokeen?

Lisäksi kiinnostaisi ehdottomasti tietää mistä ne ovat tänne loikkineet. Voisin vannoa ettei niitä ole ollut aikaisemmin.......

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Päätöksiä, päätöksiä.....

Kuherruskuukausi on selkeästi ohi. Ihmiset näyttävät oikeat karvansa. (Voit lukea: naisvaltainen ala ja puukkoa tulee ajoittain niin, että lapaluiden välissä kutittaa.... vain vähän kärjistetysti.)
Samaan syssyyn sitten tiedote, joka samanaikaisesti sekä houkuttaa että hirvittää.

.....

Työpaikalla siis toimia tulossa hakuun. Toimi = vakinainen työpaikka. (Virkoja ei ole enää, toim.huom.)

Kun neljä vuotta sitten heittäydyin, pelotti ihan järjettömästi.
Vakkariduuni noin vaan ulos, riskillä menoon mukaan, irtisanoutuminen, kouluun haku, sitten 3,5 v. kahta työtä päällekkäin, aika ajoin mielettömiä kokemuksia, elämää suurempia ihmiskohtaloita, toisaalta raivoa, itkua, väsymystä....

JA MÄ SELVISIN SIITÄ!!!

Nytkö pitäisi taas "tyytyä" tasaisen varmaan, ns. normaaliin elämään? Petänkö itseni jos lähden taas siihen? Vai onko se juurikin sitä aikuisuutta, vastuunkantoa ja sitoutumista?
Onko minussa riittävästi sisätautihoitajaa? Mitä haluan tehdä lopun ikääni työkseni? Haluanko työskennellä juuri tässä yksikössä? Entä ne "avautumiset" ja "karvan näyttämiset"..... miten ne tulevat jatkumaan? Olisiko hienoa olla vapaaherratar ja jos sattuu siltä tuntumaan ja perheen talous kestää, olla esim. touko-syyskuu vaan kotona tekemättä yhtään mitään?

Listaan plussia ja miinuksia, en päädy yhtään mihinkään. Kertolaskua tähän pitäisi varmaan ujuttaa.

Ei ole helppoa.

......

Tämä kaikki siis vain ja ainoastaan stressistä hakeako vaiko eikö. Mitään ei tietenkään ole missään kuulutettu, enkä hetkeäkään edes kuvittele, että olisin yksi valituista. Osastolla on N-määrä kokeneempia ja pidempään palvelleita.
Ajatuksen tasolla ongelma siis jo pelkässä ajatuksessa, että hakisin.....  yrittäisin ....

Ongelma sekin, että jos en hae, miten katsotaan...... löytyykö sen jälkeen ns. pitkää sijaisuutta?

*syvä huokaus*