maanantai 21. elokuuta 2017

Kuivuri käy

Aamulla tuoksui ihan syksylle!! ♥


Kesäkurpitsa on vasta nyt alkanut tehdä satoa. Tai siis.... se on ehtinyt siellä askarrella noita kurpitsoja, mutta minä en ole muka ehtinyt siellä käydä tilannetta tarkistamassa ja nyt meillä on pari reiden paksuista kurpitsaa odottamassa käsittelyä.


Leppämäen Marketta oli samaa asiaa jo ehtinyt kirjoittaa. Hitsi kun meillä ei mene pikkelssit. Meinaan tässä pitäisi keksiä mitä niistä tekee.

Ainakin osan soseutan ja käytän talvella joko sosekeittoon tai sitten piirakkaan (käy sekä suolaiseen että makeaan) ja ehkäpä osan voisi vaan viipaloida ja paistaa pannulla.
Toisaalta kesäkurpitsalasagne on niin hyvää....  tässähän alkaa viikon ruokalista olla kohta kasassa.

Tyrni on kypsynyt.


Mies saa sitä alkaa keräämään. Minä pelkään niitä piikkejä...  Jokainen marja tarvitsee irrottaa yksitellen. Hidasta ja tuskaista hommaa. Ei tälle hermorakenteelle!!

Ensimmäinen koesatsi pyörii jo kuivurissa. Viime vuonna kuivattiin aika paljon ja rouhittiin sitten kuivatut yleiskoneella. Tyrnirouhetta aamusmoothieen niin tulee vitamiinit talteen. Eikä maistu ihan niin kirpakalle.
Tytär tosin toivoi, että ainakin osa pakastetaan ihan sellaisenaan. Hän napsii niitä jäisenä....


Kuivuri on tosiaan pöhissyt nyt vuorokaudet läpeensä vajaan viikon.
Viimevuotinen hankinta on painonsa arvoinen kultaa!! Niin nopea ja näppärä. Hurinaa se pitää, muttei ollenkaan sellaista kolinaa kuin edellinen, jonka kansi rämisi niin, ettei nukkua voinut.


Myös kantarellit on päätyneet kuivurin kautta vanhoihin keksilaatikoihin ruokakomeron hyllylle.

Jovelan Johanna oli jälleen aktivoitunut ja jukra mitä ihania ohjeita siellä olikaan.....
Meidän ehkä täytyy pakosta kokeilla ainakin noita marjaremmejä. Ja itse asiassa edes tästä tietämättä olin jo ehtinyt pohtia tuota sipulin kuivattamista ja hän ehtikin informoida, että se toimii hyvin ja on siis mahdollista.
Sipuliahan meillä ei ole omassa maassa, mutta voin ostosipuliakin kuivattaa. Tykkään käyttää kuivasipulia, koska se on niin helppoa ruuassa kuin ruuassa.

Syksyn todistaa luonnollisesti alkaneeksi koulut.
Että minä inhoan kontaktimuovia!!!!


Eniten jaksan ällistellä sitä, että tuon muovin on ihan pakko olla n. 50cm korkeaa kun kaikki koulukirjat on järjestään jotain 30 sentin luokkaa. Sitä muovia menee naurettavia määriä hukkaan jokaisesta rullasta!!! Eikö kirjojen ja muovin tekijät voisi vähän puuhata jotain yhteistyötä??

Tyttären lukio on alkanut kivasti, hän on innoissaan.
Äitinä olen vähän kauhuissani. Lukion aikana tarvitsee lukea n. 80 kurssia. Tytär on nyt ekalle vuodelle ottanut niitä 37.... päivät ovat siis pitkiä ja tehtävää on paljon. Mutta epäilemättä tuo on toimiva idea, kun aikoo suorittaa sen kolmessa vuodessa. Toisena vuonna tulee jo niitä tanssiaisia ja muuta sellaista, mikä vie aikaa lukemiselta ja viimeisenä vuonna niitä abi-kursseja....

Pirteää ja toivottavasti vielä aurinkoista syksyä!!

lauantai 19. elokuuta 2017

Arkihaaste 33/52

Aloitan tämän kirjoittamisen jo maanantaina. Pysyypähän ruodussa viikon tapahtumat.

Tänään aloitimme aamun tavanomaista paremmalla aamupalalla. Nimittäin isäni avokin poika, nimitän häntä puoliveljeksi, on Suomessa ja lähdimme porukalla patikoimaan Teijon luonnonpuistoon. Siellä perinteinen Vicksbäckinlahden laavu ja aamupala levälleen.



Sämpylät, levite, leikkeleet, kurkku, avocadot, munat, brie-juusto, kahvi ja suklaakeksit.



****
Tiistaina oli normi aamuvuoropäivä.
Tuntemattomasta syystä nukuin hyvin!! Erittäin poikkeuksellista! 
Heräsin siis viideltä (väsyneenä) ja suihkunraikkaana menin töihin, kiva päivä, ja sitten kaikesta huolimatta hurja väsymys iski kotimatkalla. Paikkasin sitä lenkittämällä koirat ja litkimällä litran teetä, illalla vielä kauppareissu ja ajoissa nukkumaan.

Keskiviikon vastaisena yönä nukuinkin sitten jälleen huonosti. Meillä on töissä niin epäergonomiset työpisteet, että koska en venyttele joka ilta (saati käy hierojalla päivittäin....), kroppa on jumissa ja sitten yöllä paikat jomottaa.

Vihaan sitä kääntyilyä ja kellon katsomista keskellä yötä!!

Heräsin kuitenkin hyväntuulisena ja taas pakattiin maanantain jengi kasaan, evääksi tällä kertaa vaan kahvia ja keksejä, ja ajettiin Särkisalon Ulkoluodolle, jossa on paitsi kiva maisemakallio, myös luolia. Niistä oli juttua eri lähteissä googlatessakin.... tässäkin.



****
Torstai oli jännä päivä. 
Sen sisältöön myöhemmin toivottavasti enemmänkin......

****
Sitten alkoi varsinaiset kituajat: minähän olen tehnyt tämän vuoden alusta vain yhden yövuoron kerrallaan (vaikkakin tuossa jossain kohtaa sitten joka viikko...) koska en vaan osaa nukkua päivällä. Nukun kyllä hyvin, mutta surkean lyhyen aikaa (5 tuntia) ja seuraavana yönä saan sitten unen helposti ja hyvin, ja toivun noista raskaista vuoroista. Ja jaksan hyvin mennä aamuvuoroon jo yhden lepopäivän jälkeen.

No, meillä on töissä ollut sitä tilannetta....
En saisi syyttää, mutta väitänpä kuitenkin, että eräs pikkupomo (koska mä voin -asenteella) laittoi minulle sitten tähän listaan kaksi peräkkäistä yövuoroa.

Ensimmäinen meni vanhalla painolla. Väsytti mutta pärjättiin. Siinä on aina alla se 26 tuntia hereillä. Nukuin 7:45-13:30 (mikä on minulle jo tosi pitkään....) mutta seuraava yö sitten.... 
Voi itku ja hammasten kiristys!! Minähän olisin halunnut nukkumaan siinä kohtaa kun työvuoro alkoi!
Kroppa löi homman ihan läskiksi. Töissä myös melkoinen hässäkkä, koko yö mentiin. (No, eipä ehtinyt ajatella, että väsyttää kun joutui painamaan.....)

Summa summarum: selvisin aamulla kotiin. 
Vedin muutaman tunnin tirsat ja lähdettiin melko isolla sakilla (me + isä avokkeineen ja velipuoli) vähän tuulettumaan:


Kohde, lossilla menossa


Farmor's Cafe tarjosi erinomaisen saaristobuffet'n ja jälkkäriksi halusin
(tajuamatta miten ähky-täynnä olisin lounaan jälkeen)
kahvin ja palan Brita-kakkua.

Harmi. Olisi pitänyt syödä se kakku erikseen.
Mutta voi että oli namia!!


Ajeltiin pieni lenkki saaristossa, eli Dalsbrukin kautta kotiin.

Oikeastaan hyvä idea. Seurassa pysyi hereillä ja virkeänä.
Ajoissa nukkumaan ja sunnuntai olkoon se viikon paras päivä!!

Tämä on siis ollut puuhakas viikko sen suhteen, että koska olemme tuulettaneet velipoikaa, olemme samalla käyneet kaikenlaisissa paikoissa ja tehneet paljon.
Tuo Ulkoluodon keikka oli siitä hauska, että koska teki ennen töihinmenoa jotain erilaista, oli vähän sellainen olo kuin olisi pitänyt vapaapäivän siinä välissä. Tosi rentoa siis.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Syksympää?

Aamuisin on tosi kosteaa.
Itse asiassa niin kosteaa, että hiuksetkin tuntuu kosteilta kun palaa lenkiltä kotiin.


Aamulla heti 8 jälkeen.


Keijun mekkoja on joka paikassa.

Tiedättehän tarinan keijun mekoista: yöllä on keijujen ja menninkäisten juhlat ja mekot pitää jättää kuivumaan oksille päiväksi. Näin syksyllä kaste vaan paljastaa mekkojen sijainnit.

Tästä syystä syksyisin näkee keijun mekkoja pitkin metsää.
Aika juhlat on olleet!





Sitten tärkeä kysymys: miten se nyt oikein menee?

"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" eli jos on paljon marjoja, ei voi tulla paljon lunta - vai
"Tulee kova talvi kun pihlaja tekee linnuille niin paljon syötävää"? Tarkoittaako tässä kova kylmää vai runsaslumista?


Marjoja on nimittäin minun nähdäkseni tosi paljon. Monesti noissa vanhoissa sanonnoissa on vinha perä, joten haluaisin tietää miten, miksi ja mistä sen tietää milloin joku pitää paikkansa. Ja ennen kaikkea, kumpaa tässä kannattaisi uskoa?  =)  *näitä elämää tärkeämpiä kysymyksiä*

Taidan koettaa muutamia noita kerätä ja vähän keittää pihlajanmarjahyytelöä. Se on herkkua lihan kanssa.

****
Sienethän kuuluu syksyyn.
Meillä sienestetään oikeastaan kahta lajia: kanttarelli ja suppilovahvero. Korvasienet noukin keväällä jos satun paikalle, missä niitä on.

Suolasieniä tykkäisin tehdä, mutta olen tosi huono tunnistamaan ja siten keräämään muita kuin noita tuttuja... karvarouskuja täällä ei juurikaan ole. Niitä muistan, että äidin kanssa kerättiin suolasieniksi.


Bonon kanssa oltiin kaksin liikkeellä. Sitä pitäisi viedä nyt metsiin yksin, koska ensi vuonna tavoitteena on spanielien taipumuskoe, ja siinä koiran pitää "tehdä hakua" eli lähinnä nyt pööpöillä eli poukkoilla pitkin ja poikin itsenäisesti.
Joten lähdettiin pööpöttämään ja mies otti Edun ja kävi katsomassa onko pellolla kyyhkyjä.

No. Me saatiin saalista, toiset pojat ei.

Minä kuivaan myös kanttarellit. Moni sanoo, että niistä tulee sitkeitä, mutta viime vuoden kokemus osoitti, että niistä saa myös erinomaista kermakastiketta talvella kun liottaa kuivattamisen jälkeen. Meillä kun pakastimeen ei tahdo mahtua...
Viime jouluna syötiin meinaan toista litraa kanttarellikastiketta. NAM!

Syksy. Oikeastaan yksi kivoista vuodenajoista jälleen.
(Ja niin onnistuin vakuuttamaan itsenikin, etten oikeasti haluaisi asua maassa, jossa on vain aina kesä. Kyllä nämä neljä vuodenaikaa on ihan mahtavat!!)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Arkihaaste 32/52

Alkuviikko:


Mulla on todella metkan näköinen työmatka silloin kun keli sattuu osumaan kohdilleen.

Tämä oli aamuna, jolloin katsoin jo kotona, että pientä sumua ja aurinko nousemassa. Otin kännykän varmuuden vuoksi taskuun (sen sijaan, että se olisi ollut laukussa takapenkillä niin kuin yleensä) ja kun tämä näky tuli eteen, vedin vaan sivuun ja nappasin muutaman kuvan auton katon yli.

Verrattuna viime viikkoon, tämä viikko alkoi aivan hervottoman kikattavassa seurassa. Osittain johtuen työkavereista ja tiimistä, mutta myös siitä, että ehkä se oma viimeviikkoinen PMS laukesi viikonlopun aikana. Juttu oli joka tapauksessa kaksi päivää hyvin levotonta....

Keskiviikosta lähtien olinkin sitten lomalla.
Jos ehdin tuossa valittaa hoitoalan ongelmista, tässä teille tietoisku sen hyvistä puolista: meillä ei lasketa lauantaita lomapäiväksi ja TESsin mukaan kun viikkoon varaa kolme lomapäivää (ke-pe), saa viikonlopun lomana ilmaiseksi eli viisi päivää. Myös silloin, jos olisin, kuten totesin jälkiviisaana, varannut koko ensi viikon. Olisin kuluttanut 8 nimettyä lomapäivää ja saanut 5+7 päivää vapaita.

Nyt mennään kuitenkin näillä viidellä, ja sain bonuksena ensi maanantain vielä vapaaksi eli tekee kuusi vapaata putkeen!!!

Menköön siis arkihaasteesta, koska itselläni arkea on tällä viikolla siis loma. Jei!



Pieni retki erään järven rantaan

Torstaina puolittain ex tempore: hyppäsimme bussiin Ipanan ja kaverinsa, meidän lainalapsen, kanssa, ja huristeltiin PK-seudulle.


Suuntana:


Päästin tytöt irti kun rannekkeet oli ostettu, ja istuin itse mukavaan kahvilaan taivaallisen jäälatten ja voileivän kanssa lukemaan kirjaa. Kyllä, raahasin mukanani kirjan...



Vähän kuljeskelin ympäriinsä. Emme muistaneet ennalta, mutta Hesassa alkoi koulut tuolloin ja oli ihanan rauhallista. Likat kertoi, ettei juuri minnekään tarvinnut jonottaa ja päivä oli äärettömän kaunis. Juuri sellainen sopiva retkipäivä.

Sea Lifeen hankin lipun myös itselleni. Se oli tosi mielenkiintoinen.
Ensinnäkin heti ensimmäisten altaiden kohdalla oli meneillään ruokinta ja kalahoitaja kertoi auliisti kaikenlaista niistä.

Lisäksi osuimme siihen pään yli menevään putkeen juuri kun hait saivat ruokaa, joten paljon kaikkea mielenkiintoista osui samaan käyntiin. Suosittelen!! Oli hieno.





Korvameduusat näytti niin kauniilta.
Ja pieniltä kun mietin jälleen sitä yhtä minua polttanutta....



Pitihän näistä pehmoista sitten ottaa vielä kuva.

Parasta tuossa päivässä oli idea kulkea julkisilla: on rasittavaa ajaa vasten aurinkoa illalla. Nyt ajamisen hoiti joku muu ja sain torkkua rauhassa 1,5 tuntia suuntaansa.

****
Perjantaina oli sitten vuoro vastaanottaa ihania ystäviä kylään. Ruokaa, seurustelua, saunaa.... 
Lauantaina keksittiin tehdä retki Kasnäsiin, jossa oli Meripäivät ja Regatta. 

Ennen ei olla käyty, eikä tarvitse mennä enää uudestaan. Melko laimeaa oli. Ja kylmä.




Regatasta en osaa sanoa mitään.
Hassulta se näytti eikä purjehtiminen ole koskaan ollut itselleni mikään "juttu"....

Jos meille tulisi vene, haluaisin moottoripurren.
En tykkää siitä, että kannella ei pysty olemaan kun se on täynnä "roinaa" eli noita 
köysiä ja vermeitä - lisänä se, ettei siellä ole hetken rauhaa olla,
vaan koko ajan pitää olla jotain tekemässä purjeiden kanssa.

Elämäntapana ei siis minulle.



Kotimatkalla pysähdyttiin kuitenkin tällaisessa paikassa.
Erittäin positiivinen kokemus.

Putiikki aukesi klo 13:00. 
Me olimme pihalla klo 12:20 ja totesimme, että "suljettu on".

Mies tuli kuitenkin perään huutelemaan, että kahvia saa mutta munkkeja vasta paistetaan.
Ja niin otimme kahvit ja jäätelöt, ja mies tuli tarinoimaan kaikenlaista,
siinä sivussa vaimonsa sitten paistoi meille lämpimäiset eli 
aivan tuoreet ja kuumat munkit, jotka oli kyllä niin herkullisia, että.....

Jäi erinomaisen hyvä kuva paikasta, ja otamme
vielä tarkoituksella joskus auton alle ja lähdemme tuonne pizzalle.

perjantai 11. elokuuta 2017

Kesän viettoa

Suomen kesä on minusta käyttäytynyt tänä vuonna hyvin tavallisesti: se varsinainen kesä, eli lämpimät kelit, tulee taas päälle vasta kun ihmisten mielestä aletaan jo viettää syksyä. Tyypillisesti kuumimmat viikot on heti silloin kun koulut alkavat.

Edellisessä elämässä, kun vielä pidin pitkän kesäloman, meillä ei ollut mahdollisuutta hirveästi valita ajankohtaa. Se vaan tarjoutui mahdolliseksi silloin kun kvartaali oli juuri vaihtunut ja ensimmäinen kuukausi mentiin pidemmällä eli viiden viikon jaksolla. Silloin pystyi nipistämään kolmisen viikkoa vapaata. Neljän viikon jaksoissa max vapaa olisi ollut reilu viikko.

Minä olisin aina halunnut pitää loman heinäkuun lopulta elokuulle. Se on ollut lempiajankohtani aina. Tykkään elokuun pimenevistä illoista ja toisaalta siitä, että kesän herkut on kaikki yleensä jo tarjolla. On marjaa, hedelmää ja vihannesta. Kaikkea ihanaa saa tuoreena! NAM!


Kahvihetki auringossa


Fiskars terässä

Näin kun pitää loman pelkästään pätkissä, halusin nimenomaan yhden pätkän elokuulle. Olisin, näin jälkiviisaana, voinut toki suunnitella sinne vähän pidemmänkin pätkän kun lomapäiviä jäi jäljelle vaikka kuinka kevättä varten. 

Kunnon breikki nimittäin tekisi nupille hyvää

Se varmasti tuli ilmi tuosta parin jutun takaisesta, meinaa aika ajoin vähän kilahdella töissä ja tauko olisi hyvästä varmasti kaikille osapuolille.
Mutta parempi edes viisi päivää kuin ei ollenkaan.


Suomaisemaa

Jollain tavoin on aika ylellistäkin, kun ei ole mitään suunnitelmia. Minulla on paha tapa aina lähteä suorittamaan asioita, jos suunnitelmia tehdään. 

Lomareissuilla ne on sellaisia "nämä asiat kuuluu käydä katsomassa tuolla paikkakunnalla" ja "sinä ja sinä päivänä voisi sitten sitä ja tätä". Stressihän siitä pukkaa.


Heinää.

Tavallinen arki on oikeastaan varsin suloista aikaa.
Kun päivä koostuu siitä, että herätään, käytetään koirat lenkillä ja nautitaan luonnosta, keitellään kahvit ja tehdään hetken mielijohteesta sitä minne nenä näyttää ja mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu, siitä koostuu sellainen rentouttava loma.


Eihän se vaadi edes paljon. Sattumalta ostat vesimelonia ja mansikoita, ja kun keität kahvia, keitätkin niin paljon, että siitä riittää vähän muillekin, ja soitat, että "tulkaas kahville".
Sitten vaan terassin sivupöydälle pieni tarjoilu esiin räikeässä auringossa ja onpa ihanaa....


Joskus voi käydä niinkin, että kahvinkeitin kiukuttelee. Se siis valuttaa veden niin ripeästi porojen päälle, että suodatinsuppilo ei tyhjene ajoissa, vaan jollet ole varuillasi, se tuuttaa sumpit yli äyräiden.

Silloin, voi miten hurjan harmi, voi olla ihan pakko korkata vaikka Fresita-pullo ja kaataa lasilliset - kun kahvia kerran joutuu odottamaan....  hehe!!

(Ostin muuten uuden kahvinkeittimen. Jää nähtäväksi johtuuko tuo suodatusongelma itsejauhetuista poroista vai oliko keittimen ongelma.)


Näiden kavereiden kanssa arki on juhlaa.


Meidän suolla oli muutama hilla!! 
Yksi oli keltainen ja kypsä, sen pistelin parempaan talteen.

Siinä on muuten tavallaan tosi pahan makuinen marja noin itsessään. 
Oikein huvittaa, että sitä niin himoitsee itsekin.
Se, jos mikä, maistuu paremmalta pienen sokerimäärän kanssa.


Lopuksi pitää vähän leuhkia ja nautiskella.
Olen nähnyt Cats-musikaalin Lontoossa 1987 kun olin babysittaamassa yhden kesän pikkuserkkuani, joka oli silloin 6-7-vuotias. Isotäti, joka minut sinne kutsui, vei minut sitten musikaaliin yhtenä iltana ja se oli menoa. 

Nyt West Endin porukka tulee Helsinkiin syksyllä ja tilasin liput silloin heti kun tulivat myyntiin.
Tällä viikolla ilmestyi postissa outo paketti Englannista ja sielläpä olikin nämä liput..... 
Wuhuu, enpä arvannut olevani ihan tälle tasolle lippuja ostanut. 

Ai että on jotain ihanaa mitä odottaa!!!

maanantai 7. elokuuta 2017

Pihan kukkijoita

Huh huh! Tämäkin teksti on roikkunut luonnoksissa jostain kesäkuulta saakka....
Joten kuvat on ainakin jo aikansa eläneitä, eikä tekstikään mitenkään erityisesti hemmottele.
Julkaisen nyt kuitenkin kun on tullut tehtyä!

****
Silloin kun meille laitettiin maalämpö, se oli siis helmikuu 2015, ajoivat mokomat sillä koneella mun vastasiirretyn jasmikkeen yli.

Tuota jasmikepensasta olin hautonut etupihalla vuosia ja se kitui ja voi siinä huonosti. Silloin syksyllä päätin etsiä sille uuden paikan, koska nuoruudenkodissani Porvoossa sellainen kasvoi piharappusten vieressä ja tuoksu oli aina huumaava.

No, kuten sanottua, puskasta ei ollut jäljellä kuin pienet töröt kun maalämpö valmistui ja olin valmiiksi vihainen ja pahoillani.

Vaan.... kukapa olisi tiennyt, että juuri sitä se riivatun puska kaipasi: vähän rouheampaa käsittelyä.


Nyt korkeutta on jo metrin verran ja siinä on yksittäisiä kukkiakin. Ja se tuoksu... ♥♥

Myös parivuotiaat valkoiset pionit näyttävät voivan erinomaisesti. Niille pitäisi nyt kiireen vilkkaa saada jonkinlainen tuki, koska kukat ovat avauduttuaan niin kookkaat, että lätsähtävät varmasti maahan....


... kuten tässä.

Äiti sanoi aina, että silloin kun pioni kukkii, sataa, ja näin se tekee. 
Vanha totuus, jota kylven alvariinsa.
Hitsi kun en näille hoksannut kaivaa vanhaa verkkoaitaa ympärille ajoissa, nyt ovat jo levällään kuin jokisen eväät....