keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kuivurin tuomaa ja kuulumisia

Kuivuri on pöhissyt ankarasti. Vaikkei se kolise, se pitää kuitenkin hurinaa - ja kohta alkaa nuppi olla kyllästynyt siihenKIN ääneen.


Kesäkurpitsasipsejä. Suosittelen!!!
Oikein hyviä, jotenkin makeita, koska en pohdinnasta huolimatta laittanut niihin sittenkään suolaa päälle ennen kuivatusta. 


Punasipulia silppuna.

Ja sitten seuraa kysymys: mitä ne tekee noille kuivasipulirouheille, mitä kaupassa myydään, kun niitä voi syödä vaikka kourallisen ja saada ilokseen vain korkeintaan pieruvaivaa - mutta nämä kotona kuivatut on oikeasti ihan yhtä väkeviä kuin raaka sipuli??

Kuvittelin nimittäin, että tämä on sitten sellaista iloista silpettä, mitä voi maistella.... ja kissanviikset. Ihan nousi vedet silmiin, koska se oli väkevää!!

Mahtaa olla kyllä mainiota ruuanlaitossa. Minä kun olen saamaton ja laiska pilppuamaan sipulia kun nopeasti keksin jotain tehdä. Tätä pitää kuivattaa vielä paljon lisää.

****
Muita kuulumisia: no, kukaan ei ole vielä talosta tarjousta tehnyt ja totta puhuen omakin into on laantunut. Julkinen näyttö oli sunnuntaina eikä paikalle tullut ketään. Maanantaina oli privaattinäyttö jollekin, joka ei työn vuoksi päässyt sunnuntaina paikalle, mutta siitäkään ei ole kuulunut halaistua sanaa.

Tultiin Ipanan kanssa tallilta ja puhuttiin matkalla, että jos/kun talo ei mene kaupaksi noin kuukaudessa, sitten se on jo myyntiaiheena vanha eikä siis mene tämän vuoden aikana, ja me rauhoitamme tilanteen eikä mitään kauppaa aleta tekemään tai harkitsemaan ennen kuin YO-kirjoitukset on ohi. Rauha siis opiskelijalle!!

Ratsastamisesta: Ipana vaihtoi kuin vaihtoikin tallia.
Harrastamisesta oli vähän mennyt ilo, kun kivoja hepoja lopetettiin ja toisaalta uudet oli aina vaan pieniä poneja.

Uudella tallilla on isoja polleja ja ainakin näin alkuun vaikuttaa melko napakalta opetusmielessäkin.
Kuvissa Ipana ja Pulla.



Olen ollut nyt pari kertaa tallilla katsomassa tuntia ja kyllä taitava ratsastaja saa sen näyttämään ihanan helpolta. Minä sekosin jo ohjeiden annon kohdalla osassa kaksi.....

Tuolla on ratsukoilla korvanapit ja opettajalla mikki - eikä maneesissa siis kukaan huuda ohjeita vaan puhuu rauhallisesti ja hiljaa.
Ei niin katsojaystävällinen tapa, mutta varmasti kaikille muuten mukavampi.


Tämä on Viljo.
Viljo on aivan hurjan suloinen. Karsinapaikka vastapäätä hepoa, jolla Ipana ratsasti, ja Viljo kommentoi tuosta kurkistusluukusta koko ajan. Oih, tämän ponin haluan nähdä vauhdissa. Se on nuori (5 v?) ja puuhakkaan oloinen....

****

Muutama rakkaus-kuva vielä.




Meidän hellä hetki. Voin kertoa, että selfien ottaminen koiran kanssa on erittäin vaikeaa jollei mahdotonta. Mutta lystiä oli (ja märkä naama....)

Iloa loppuviikkoon!!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Arkihaaste 34/52

Tätä viikkoa kuvaa parhaiten yksi sana: PANIIKKI!!


Vedettiin tarjous mökistä pois.
Nyt ei ole oikea aika hankkia lisäharrastuksia, koska näyttää pahasti siltä, että on syytä alkaa miettimään missä asumme esim. jouluna....



Jos mulla ei olisi näitä kahta, pää ei ehkä kestäisi.
Metsässä toivun, stressi helpottaa ja päänsärky loppuu.

Jännä muuten: ihan sama onko stressi osittain positiivista, silti se on stressiä ja kroppa reagoi siihen.

torstai 24. elokuuta 2017

Eräs torstai

Elokuinen torstai.
Niitähän on kalenterissa useampiakin.... mutta vain yksi torstai tätä laatua.

Meillä sovittuna treffit pankissa. Muutaman asian sopiminen siellä ja tädäm: kiinteistönvälittäjälle lähti tarjous kesämökistä, jota olemme käyneet pariin kertaan katsomassa!!!  HUI!!  JÄNNÄÄ!!

Tämä mökkijuttu on sellainen, että meillä ei ole kummallakaan ollut koskaan mitään lapsuudenmökkiä. Vanhemmat eivät siis ole olleet mökkeilijöitä.
Joskus jonkun kaveriperheen mökillä piipahdettu tai vuokrattu oma viikoksi jostain.

Muttamutta.... ehkä se on tämä keski-ikäisyys kun vaivaa. Nyt on alkanut olla sellainen olo, että olisi kiva olla joku piilopaikka, jonne hautautua vapaapäivinä, pois kaiken keskeltä. Paikka, jossa ei ole työleiriä siinä mielessä, että kaikki isot hoidettavat pihat on heti poissuljettu.

En kaipaa edes sisävessaa tai suihkua. Vaan metsää, rauhaa ja hiljaisuutta.
Toisaalta mahdollisuus esim. käydä sieltä käsin töissä kesäaikaan on iso plussa, joten siitä syystä paikkakunnat on valikoitu alle tunnin matkan säteellä.




Kuvia mökkirannasta......

Toim.huom: tarjousta ei ole vielä hyväksytty!
Nyt vasta hehkutellaan.

****
Pankin jälkeen kotona pikaiset kahvit. Ja sitten toinen tädäm: Kiinteistönvälittäjä meille. 
Katselee ympärilleen, tekee tarjouksen ja päätämme tehdä paperit.






Sitten stailattiin ja otettiin kuvia. Kiinteistönvälittäjä napsi itse joitain, jotka minusta (netistä katsottuna) olivat melko mitäänsanomattomia. Joten kun poika tuli käymään, pyysin ottamaan mukaan Dronen ja napatiin sitten vielä ilmakuviakin....

Yövuorossa piirsin pohjakuvia, joita tästä talosta ei ole. Yhtään eivät ole mittakaavassa, mutta näkee niistä sentään suunnilleen mitä mahdollisuuksia tässä talossa on. (Ja sittisontiainen sentään, olivat sitten laittaneet ne 1965 piirretyt kuvat julki. Ne, joissa esim. kellarin rakenteet on täysin väärin....)

En pidätä henkeä odotellessa, että joku tämän ostaa. 
Jollain tavoin on jopa kylmä rinki pyrstön alla, että pitäisi alkaa pakkaamaan ja siirtämään tätä roinamäärää jonnekin. Toisaalta on sellainen helpottunutkin olo, että päätös on uskallettu tehdä.

Meillä on etsinnässä helpompi (lue: vähemmän työleiriä) eli rivi- tai paritalo pienemmällä pihalla. Kuitenkaan emme tässä vaiheessa hylkää tätä kirkonkylää jo pelkästään lapsen lukion vuoksi. Mutta yksi vaihtoehto on myös jäädä jonnekin vuokralle.....

Katsotaan JOS siihen pisteeseen joudutaan/päästään.

****
Päivitys tilanteeseen tänään: joku riivattu on nyt sitten jo välittäjältä kämppää kysellyt ja tulevana viikonloppuna on näyttö.
NYT olen sitten paskahalvauksen partaalla, että mitä jos joku ostaa kumminkin mun kodin......

maanantai 21. elokuuta 2017

Kuivuri käy

Aamulla tuoksui ihan syksylle!! ♥


Kesäkurpitsa on vasta nyt alkanut tehdä satoa. Tai siis.... se on ehtinyt siellä askarrella noita kurpitsoja, mutta minä en ole muka ehtinyt siellä käydä tilannetta tarkistamassa ja nyt meillä on pari reiden paksuista kurpitsaa odottamassa käsittelyä.


Leppämäen Marketta oli samaa asiaa jo ehtinyt kirjoittaa. Hitsi kun meillä ei mene pikkelssit. Meinaan tässä pitäisi keksiä mitä niistä tekee.

Ainakin osan soseutan ja käytän talvella joko sosekeittoon tai sitten piirakkaan (käy sekä suolaiseen että makeaan) ja ehkäpä osan voisi vaan viipaloida ja paistaa pannulla.
Toisaalta kesäkurpitsalasagne on niin hyvää....  tässähän alkaa viikon ruokalista olla kohta kasassa.

Tyrni on kypsynyt.


Mies saa sitä alkaa keräämään. Minä pelkään niitä piikkejä...  Jokainen marja tarvitsee irrottaa yksitellen. Hidasta ja tuskaista hommaa. Ei tälle hermorakenteelle!!

Ensimmäinen koesatsi pyörii jo kuivurissa. Viime vuonna kuivattiin aika paljon ja rouhittiin sitten kuivatut yleiskoneella. Tyrnirouhetta aamusmoothieen niin tulee vitamiinit talteen. Eikä maistu ihan niin kirpakalle.
Tytär tosin toivoi, että ainakin osa pakastetaan ihan sellaisenaan. Hän napsii niitä jäisenä....


Kuivuri on tosiaan pöhissyt nyt vuorokaudet läpeensä vajaan viikon.
Viimevuotinen hankinta on painonsa arvoinen kultaa!! Niin nopea ja näppärä. Hurinaa se pitää, muttei ollenkaan sellaista kolinaa kuin edellinen, jonka kansi rämisi niin, ettei nukkua voinut.


Myös kantarellit on päätyneet kuivurin kautta vanhoihin keksilaatikoihin ruokakomeron hyllylle.

Jovelan Johanna oli jälleen aktivoitunut ja jukra mitä ihania ohjeita siellä olikaan.....
Meidän ehkä täytyy pakosta kokeilla ainakin noita marjaremmejä. Ja itse asiassa edes tästä tietämättä olin jo ehtinyt pohtia tuota sipulin kuivattamista ja hän ehtikin informoida, että se toimii hyvin ja on siis mahdollista.
Sipuliahan meillä ei ole omassa maassa, mutta voin ostosipuliakin kuivattaa. Tykkään käyttää kuivasipulia, koska se on niin helppoa ruuassa kuin ruuassa.

Syksyn todistaa luonnollisesti alkaneeksi koulut.
Että minä inhoan kontaktimuovia!!!!


Eniten jaksan ällistellä sitä, että tuon muovin on ihan pakko olla n. 50cm korkeaa kun kaikki koulukirjat on järjestään jotain 30 sentin luokkaa. Sitä muovia menee naurettavia määriä hukkaan jokaisesta rullasta!!! Eikö kirjojen ja muovin tekijät voisi vähän puuhata jotain yhteistyötä??

Tyttären lukio on alkanut kivasti, hän on innoissaan.
Äitinä olen vähän kauhuissani. Lukion aikana tarvitsee lukea n. 80 kurssia. Tytär on nyt ekalle vuodelle ottanut niitä 37.... päivät ovat siis pitkiä ja tehtävää on paljon. Mutta epäilemättä tuo on toimiva idea, kun aikoo suorittaa sen kolmessa vuodessa. Toisena vuonna tulee jo niitä tanssiaisia ja muuta sellaista, mikä vie aikaa lukemiselta ja viimeisenä vuonna niitä abi-kursseja....

Pirteää ja toivottavasti vielä aurinkoista syksyä!!

lauantai 19. elokuuta 2017

Arkihaaste 33/52

Aloitan tämän kirjoittamisen jo maanantaina. Pysyypähän ruodussa viikon tapahtumat.

Tänään aloitimme aamun tavanomaista paremmalla aamupalalla. Nimittäin isäni avokin poika, nimitän häntä puoliveljeksi, on Suomessa ja lähdimme porukalla patikoimaan Teijon luonnonpuistoon. Siellä perinteinen Vicksbäckinlahden laavu ja aamupala levälleen.



Sämpylät, levite, leikkeleet, kurkku, avocadot, munat, brie-juusto, kahvi ja suklaakeksit.



****
Tiistaina oli normi aamuvuoropäivä.
Tuntemattomasta syystä nukuin hyvin!! Erittäin poikkeuksellista! 
Heräsin siis viideltä (väsyneenä) ja suihkunraikkaana menin töihin, kiva päivä, ja sitten kaikesta huolimatta hurja väsymys iski kotimatkalla. Paikkasin sitä lenkittämällä koirat ja litkimällä litran teetä, illalla vielä kauppareissu ja ajoissa nukkumaan.

Keskiviikon vastaisena yönä nukuinkin sitten jälleen huonosti. Meillä on töissä niin epäergonomiset työpisteet, että koska en venyttele joka ilta (saati käy hierojalla päivittäin....), kroppa on jumissa ja sitten yöllä paikat jomottaa.

Vihaan sitä kääntyilyä ja kellon katsomista keskellä yötä!!

Heräsin kuitenkin hyväntuulisena ja taas pakattiin maanantain jengi kasaan, evääksi tällä kertaa vaan kahvia ja keksejä, ja ajettiin Särkisalon Ulkoluodolle, jossa on paitsi kiva maisemakallio, myös luolia. Niistä oli juttua eri lähteissä googlatessakin.... tässäkin.



****
Torstai oli jännä päivä. 
Sen sisältöön myöhemmin toivottavasti enemmänkin......

****
Sitten alkoi varsinaiset kituajat: minähän olen tehnyt tämän vuoden alusta vain yhden yövuoron kerrallaan (vaikkakin tuossa jossain kohtaa sitten joka viikko...) koska en vaan osaa nukkua päivällä. Nukun kyllä hyvin, mutta surkean lyhyen aikaa (5 tuntia) ja seuraavana yönä saan sitten unen helposti ja hyvin, ja toivun noista raskaista vuoroista. Ja jaksan hyvin mennä aamuvuoroon jo yhden lepopäivän jälkeen.

No, meillä on töissä ollut sitä tilannetta....
En saisi syyttää, mutta väitänpä kuitenkin, että eräs pikkupomo (koska mä voin -asenteella) laittoi minulle sitten tähän listaan kaksi peräkkäistä yövuoroa.

Ensimmäinen meni vanhalla painolla. Väsytti mutta pärjättiin. Siinä on aina alla se 26 tuntia hereillä. Nukuin 7:45-13:30 (mikä on minulle jo tosi pitkään....) mutta seuraava yö sitten.... 
Voi itku ja hammasten kiristys!! Minähän olisin halunnut nukkumaan siinä kohtaa kun työvuoro alkoi!
Kroppa löi homman ihan läskiksi. Töissä myös melkoinen hässäkkä, koko yö mentiin. (No, eipä ehtinyt ajatella, että väsyttää kun joutui painamaan.....)

Summa summarum: selvisin aamulla kotiin. 
Vedin muutaman tunnin tirsat ja lähdettiin melko isolla sakilla (me + isä avokkeineen ja velipuoli) vähän tuulettumaan:


Kohde, lossilla menossa


Farmor's Cafe tarjosi erinomaisen saaristobuffet'n ja jälkkäriksi halusin
(tajuamatta miten ähky-täynnä olisin lounaan jälkeen)
kahvin ja palan Brita-kakkua.

Harmi. Olisi pitänyt syödä se kakku erikseen.
Mutta voi että oli namia!!


Ajeltiin pieni lenkki saaristossa, eli Dalsbrukin kautta kotiin.

Oikeastaan hyvä idea. Seurassa pysyi hereillä ja virkeänä.
Ajoissa nukkumaan ja sunnuntai olkoon se viikon paras päivä!!

Tämä on siis ollut puuhakas viikko sen suhteen, että koska olemme tuulettaneet velipoikaa, olemme samalla käyneet kaikenlaisissa paikoissa ja tehneet paljon.
Tuo Ulkoluodon keikka oli siitä hauska, että koska teki ennen töihinmenoa jotain erilaista, oli vähän sellainen olo kuin olisi pitänyt vapaapäivän siinä välissä. Tosi rentoa siis.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Syksympää?

Aamuisin on tosi kosteaa.
Itse asiassa niin kosteaa, että hiuksetkin tuntuu kosteilta kun palaa lenkiltä kotiin.


Aamulla heti 8 jälkeen.


Keijun mekkoja on joka paikassa.

Tiedättehän tarinan keijun mekoista: yöllä on keijujen ja menninkäisten juhlat ja mekot pitää jättää kuivumaan oksille päiväksi. Näin syksyllä kaste vaan paljastaa mekkojen sijainnit.

Tästä syystä syksyisin näkee keijun mekkoja pitkin metsää.
Aika juhlat on olleet!





Sitten tärkeä kysymys: miten se nyt oikein menee?

"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" eli jos on paljon marjoja, ei voi tulla paljon lunta - vai
"Tulee kova talvi kun pihlaja tekee linnuille niin paljon syötävää"? Tarkoittaako tässä kova kylmää vai runsaslumista?


Marjoja on nimittäin minun nähdäkseni tosi paljon. Monesti noissa vanhoissa sanonnoissa on vinha perä, joten haluaisin tietää miten, miksi ja mistä sen tietää milloin joku pitää paikkansa. Ja ennen kaikkea, kumpaa tässä kannattaisi uskoa?  =)  *näitä elämää tärkeämpiä kysymyksiä*

Taidan koettaa muutamia noita kerätä ja vähän keittää pihlajanmarjahyytelöä. Se on herkkua lihan kanssa.

****
Sienethän kuuluu syksyyn.
Meillä sienestetään oikeastaan kahta lajia: kanttarelli ja suppilovahvero. Korvasienet noukin keväällä jos satun paikalle, missä niitä on.

Suolasieniä tykkäisin tehdä, mutta olen tosi huono tunnistamaan ja siten keräämään muita kuin noita tuttuja... karvarouskuja täällä ei juurikaan ole. Niitä muistan, että äidin kanssa kerättiin suolasieniksi.


Bonon kanssa oltiin kaksin liikkeellä. Sitä pitäisi viedä nyt metsiin yksin, koska ensi vuonna tavoitteena on spanielien taipumuskoe, ja siinä koiran pitää "tehdä hakua" eli lähinnä nyt pööpöillä eli poukkoilla pitkin ja poikin itsenäisesti.
Joten lähdettiin pööpöttämään ja mies otti Edun ja kävi katsomassa onko pellolla kyyhkyjä.

No. Me saatiin saalista, toiset pojat ei.

Minä kuivaan myös kanttarellit. Moni sanoo, että niistä tulee sitkeitä, mutta viime vuoden kokemus osoitti, että niistä saa myös erinomaista kermakastiketta talvella kun liottaa kuivattamisen jälkeen. Meillä kun pakastimeen ei tahdo mahtua...
Viime jouluna syötiin meinaan toista litraa kanttarellikastiketta. NAM!

Syksy. Oikeastaan yksi kivoista vuodenajoista jälleen.
(Ja niin onnistuin vakuuttamaan itsenikin, etten oikeasti haluaisi asua maassa, jossa on vain aina kesä. Kyllä nämä neljä vuodenaikaa on ihan mahtavat!!)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Arkihaaste 32/52

Alkuviikko:


Mulla on todella metkan näköinen työmatka silloin kun keli sattuu osumaan kohdilleen.

Tämä oli aamuna, jolloin katsoin jo kotona, että pientä sumua ja aurinko nousemassa. Otin kännykän varmuuden vuoksi taskuun (sen sijaan, että se olisi ollut laukussa takapenkillä niin kuin yleensä) ja kun tämä näky tuli eteen, vedin vaan sivuun ja nappasin muutaman kuvan auton katon yli.

Verrattuna viime viikkoon, tämä viikko alkoi aivan hervottoman kikattavassa seurassa. Osittain johtuen työkavereista ja tiimistä, mutta myös siitä, että ehkä se oma viimeviikkoinen PMS laukesi viikonlopun aikana. Juttu oli joka tapauksessa kaksi päivää hyvin levotonta....

Keskiviikosta lähtien olinkin sitten lomalla.
Jos ehdin tuossa valittaa hoitoalan ongelmista, tässä teille tietoisku sen hyvistä puolista: meillä ei lasketa lauantaita lomapäiväksi ja TESsin mukaan kun viikkoon varaa kolme lomapäivää (ke-pe), saa viikonlopun lomana ilmaiseksi eli viisi päivää. Myös silloin, jos olisin, kuten totesin jälkiviisaana, varannut koko ensi viikon. Olisin kuluttanut 8 nimettyä lomapäivää ja saanut 5+7 päivää vapaita.

Nyt mennään kuitenkin näillä viidellä, ja sain bonuksena ensi maanantain vielä vapaaksi eli tekee kuusi vapaata putkeen!!!

Menköön siis arkihaasteesta, koska itselläni arkea on tällä viikolla siis loma. Jei!



Pieni retki erään järven rantaan

Torstaina puolittain ex tempore: hyppäsimme bussiin Ipanan ja kaverinsa, meidän lainalapsen, kanssa, ja huristeltiin PK-seudulle.


Suuntana:


Päästin tytöt irti kun rannekkeet oli ostettu, ja istuin itse mukavaan kahvilaan taivaallisen jäälatten ja voileivän kanssa lukemaan kirjaa. Kyllä, raahasin mukanani kirjan...



Vähän kuljeskelin ympäriinsä. Emme muistaneet ennalta, mutta Hesassa alkoi koulut tuolloin ja oli ihanan rauhallista. Likat kertoi, ettei juuri minnekään tarvinnut jonottaa ja päivä oli äärettömän kaunis. Juuri sellainen sopiva retkipäivä.

Sea Lifeen hankin lipun myös itselleni. Se oli tosi mielenkiintoinen.
Ensinnäkin heti ensimmäisten altaiden kohdalla oli meneillään ruokinta ja kalahoitaja kertoi auliisti kaikenlaista niistä.

Lisäksi osuimme siihen pään yli menevään putkeen juuri kun hait saivat ruokaa, joten paljon kaikkea mielenkiintoista osui samaan käyntiin. Suosittelen!! Oli hieno.





Korvameduusat näytti niin kauniilta.
Ja pieniltä kun mietin jälleen sitä yhtä minua polttanutta....



Pitihän näistä pehmoista sitten ottaa vielä kuva.

Parasta tuossa päivässä oli idea kulkea julkisilla: on rasittavaa ajaa vasten aurinkoa illalla. Nyt ajamisen hoiti joku muu ja sain torkkua rauhassa 1,5 tuntia suuntaansa.

****
Perjantaina oli sitten vuoro vastaanottaa ihania ystäviä kylään. Ruokaa, seurustelua, saunaa.... 
Lauantaina keksittiin tehdä retki Kasnäsiin, jossa oli Meripäivät ja Regatta. 

Ennen ei olla käyty, eikä tarvitse mennä enää uudestaan. Melko laimeaa oli. Ja kylmä.




Regatasta en osaa sanoa mitään.
Hassulta se näytti eikä purjehtiminen ole koskaan ollut itselleni mikään "juttu"....

Jos meille tulisi vene, haluaisin moottoripurren.
En tykkää siitä, että kannella ei pysty olemaan kun se on täynnä "roinaa" eli noita 
köysiä ja vermeitä - lisänä se, ettei siellä ole hetken rauhaa olla,
vaan koko ajan pitää olla jotain tekemässä purjeiden kanssa.

Elämäntapana ei siis minulle.



Kotimatkalla pysähdyttiin kuitenkin tällaisessa paikassa.
Erittäin positiivinen kokemus.

Putiikki aukesi klo 13:00. 
Me olimme pihalla klo 12:20 ja totesimme, että "suljettu on".

Mies tuli kuitenkin perään huutelemaan, että kahvia saa mutta munkkeja vasta paistetaan.
Ja niin otimme kahvit ja jäätelöt, ja mies tuli tarinoimaan kaikenlaista,
siinä sivussa vaimonsa sitten paistoi meille lämpimäiset eli 
aivan tuoreet ja kuumat munkit, jotka oli kyllä niin herkullisia, että.....

Jäi erinomaisen hyvä kuva paikasta, ja otamme
vielä tarkoituksella joskus auton alle ja lähdemme tuonne pizzalle.