lauantai 30. tammikuuta 2016

Orkideakuiskaajaa?

Mulla on keittiön ikkunalaudalla läjä orkideoita. Niitä on siunaantunut mikä mitäkin kautta, osan hankin itse alennusmyynnistä kun oli lystikkäät kukat ja yhden olen raahannut (lue: salakuljettanut) Thaimaasta. Niiden hoitaminen sopii luonteelleni: niitä ei hoideta. Muistan ehkä joka toinen viikko upottaa ne keittiön altaaseen reiluksi tunniksi ja sitten taas jätän vaan olemaan. Yksi niistä ei ole suostunut kukkimaan hankkimisen jälkeen, muut kukkivat usein.

Mutta... viime syksynä meille siirtyi päivähoitoon isän kämpältä ihan perus Phaleonopsis eli perhosorkidea. Se kukki pitkään ja vielä toisenkin kerran ja jäin odottamaan, että se kuivattaa kukkavarret, että leikkaan ne pois. Ja katinvillat se mitään kuivattanut. Nyt se puskee lehtiä sinne kukkavarren päähän....

APUA! Miten tuon kanssa nyt toimitaan? Ilmeisesti siitä saisi uuden kasvin mutta miten, siinä meni sormi suuhun.


torstai 28. tammikuuta 2016

Autokauppaa

Olen takuulla niin pois omalta mukavuusalueeltani kuin mahdollista, mutta olenpa tässä lapsen puolesta koettanut kaupata hänen autoaan....
Kokemus on ollut mielenkiintoinen vähintäänkin.

Asioita, joita en tajua enkä halua tajuta:

- olemme Suomessa, emme käsittääkseni Thaimaassa torilla tai Turkkilaisessa basaarissa. Jos pyydän tonnia, haluan tonnin. Mikä tässä oli niin hankalaa? Onko autokaupassa täysin tavatonta laittaa pyyntihinnaksi se hinta, jolla haluaa auton myydä? Eli mun kuuluisi pyytää tonnin autosta vähintään kolme, jotta tinkaaja saisi kokea jotain onnistumisen/voittamisen iloa?

- Mitä tarkoittaa "viimeinen hinta"? Kts. edellinen. Sori, en myy tonnin autoa kolmellasadalla vaikka sitä tarjoaisit kaksikin kertaa.

- Jos pyydän tonnin autosta kolme tonnia, käsittääkseni se ei silloin osu mahdolliseen hakukriteeristöön, koska ainakin itse haen autoja nimenomaan hinnan ja muiden speksien kautta, en randomisti selaamalla myytäviä...

- Jos laitan ilmoitukseen, että työstä johtuen en ole tavoitettavissa puhelimitse kuin txt-viestillä, vastaanko todennäköisemmin kun soitat 30 kertaa tunnin aikana?

- Koska en vastaa puheluihin, KUTEN AIEMMIN KERROIN ILMOITUKSESSANI, maksaako todella vaivan laittaa puolihävytön txt-viesti siitä vastaamattomuudesta? Olitko ostamassa autoa vai hakemassa juttuseuraa?

Todellakin. Tämä on ollut opettavainen kokemus.
Jos nettikirpputoreilla oli aika ajoin meno villiä, autokauppa näyttää olevan sitä entistä enemmän.
Muita havaintoja: ostajat eivät käytä koskaan muita kuin prepaid-numeroita. Pistää epäilemään yhtä sun toista. Nimittäin tarkistan soittajien numerot, koska itselläni puuttuu puhelimesta n. 80% kavereiden numeroita, jäivät vanhaan luuriin...
Ostajat, joiden kanssa olen mahdollisesti päässyt txt-viestitasolle asti, ovat kaikki ulkomaalaisia. Yksikään Pekka tai Jouko ei ole autoa kysynyt. Voi olla, että nettiauto-sivusto ei ole enää oikea paikka. Ei sillä, sama se, kuka sen ostaa. Pisti vaan silmään.

Jep, auto seisoo tukevasti edelleen pihassa. Ja itsellä on melkoinen elin otsassa näiden viestien jäljiltä.

****
Lisäys: tämän kirjoittamisen jälkeen sain yhteydenoton hyvin kohteliaasti in English, joltain Abdullahilta.
Vastasin, että sopii tulla, maksaa ja ajaa rakkine pois pihasta.
Vastaus oli mielenkiintoisesti muotiltu "nigerialaiskirje", tosin Syyriasta.... jotta...  point made.

Jäin ilman 15% 97 miljoonasta kun en heti luovuttanut visaa, tunnuslukuja, nettipankkitunnuksia, henkkaria yms. tietoja. Harmi.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Vapaa viikonloppu

Yövuorojen jälkeen ohjelmassa on vapaa. Jokseenkin onnellista, että osui viikonlopulle.
Pikkuserkkupoika (vähän mutkat suoriksi vedettynä) vaimoineen kutsuttiin kylään, ja istuttiin iltaa pitkän kaavan mukaan. Lounas, sauna, juorut, purtavaa, höpöttämistä. Niin rentoa.




Sunnuntaina sitten - no EI, ei todellakaan mikään krapulapäivä, vaan vielä rauhallisempi, jonka alku tosin meni ihan mönkään kun yhtään katua ei oltu aurattu ja oma selkäni kramppasi siinä 200 metrin jälkeen oikein pahasti. Tyhmyyttäni sitten pakotin itseni kävelemään sen reilu 3 km ja päänsärkyhän siitä tuli. Onneksi oli kirjastonkirjoja ja sohva, ja kahvia. Kyllä se siitä sitten.... muistuttelee toki itsestään taas.

Kirjoista.
Dekkarin sankaritar on kirjoissa varsinainen velho keittiössä ja huvikseni kirjan lopussa oli mainittu monta hyvänkuuloista ohjetta. Näistä vaniljaisia kaurakeksejä innostin tytöt kokeilemaan ja lopputulos oli erinomainen. Onneksi Lotta sekoitti heti tupla-annoksen taikinaa, keksit on nimittäin jo syöty....

(klikkaamalla kuva suurenee niin, että ohjeesta saa selvää)


Kirja on Outi Pakkanen: toinen kerros



Tänään sitten palautin kirjat ja otin kuvat näistä parista ohjeesta. Parmesaanikeksejä testattiin Ronjan kanssa pikaisesti näin iltapuhteena, mutta niiden ohjetta täytyy vielä muokata, lopputulos oli kuivakka ja jauhomainen. (Johtuu takuulla siitä, että mun käyttämä parmesan on sellaista jauhoa eikä mitään hienoa (=kallista) vastaraastettua....)


Väittävät, että huomenna tulee vettä. 
Radiossa Pekka Pouta sanoi, että Hesasta Vaasaan ulottuvalla vyöhykkeellä ja nimenomaan sen eteläpuolella lounais-Suomessa luultavimmin talvi loppuu sitten tähän viikkoon ainakin lumen suhteen. Voi ähhh! 
En minä nyt mikään talven suurin fani todellakaan ole, mutta kaunista se on. Sitä kuraa ja rapaa ei kestä kukaan.



Rakas ja aamun aurinko


Kuvan (c) Ronja
Kiipesi katolle ilman lupaa. 


Missä hauva luuraa?


Tässä kuvassa on jo niin kevät.
(Totta puhuen lienee otettu helmikuussa 2014.... )




Lenkkipolun varrella on aina jokin vakiopaikka, jonne heitellään karkkia.
Koska on hanki ja nietokset, joutuu vähän käyttämään nenäänsä löytääkseen.

****

Sain vähän brassailtua töissä aamulla. Täytyy myöntää, että kuulostaahan se hienolta heittää aamukahvipöydässä työkavereille, että "nousin muuten aamulla viideltä ja paistoin jo perheelle aamulla leipää...."

(Jep, laitoin illalla taikinan nousemaan kylmään veteen ja jääkaappiin ja aamulla vaan nostin vajaaksi tunniksi huoneenlämpöön, muotoilin ja lämmitin padan, jonne taikinan kippasin. Muu perhe varsinaisesti hoiti paistamisen loppuun...)





keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kotoilua

Valevapaa. Yöksi töihin.


Päivän agenda: aamulenkki, takkatuli, kirja, teetä ja voileipä. Jossain vaiheessa toinen leipä, kahvia ja toinen lenkki.
Norjalainen ruskea juusto on hyvää ruisleivällä kurkun alla. Jos joku on menossa Norjaan, tilaan juuston tai pari tuliaisiksi, maksan.

Ja edelleen kaipaan kaveria, joka lähtisi ennen joulua jonnekin Eurooppaan joulumarkkinoille. Anyone?

tiistai 19. tammikuuta 2016

Let it snow

Lunta on tullut. Ja pojat, että on kaunista.
Hankin tuon uuden puhelimen syksyllä kun vanha kieltäytyi enää vastaamasta, ja tässä on nyt kunnollinen kamera. Olen aina ollut sitä mieltä, että kännykkä on puhumista ja viestittelyä varten ja kamerat sitten erikseen. Mutta pakko myöntää, että siinä on puolensa, että voi satunnaisesta hauskasta kohteesta napata kuvan ihan ohikävellessään eikä tarvitse hankkiutua paikkaan takaisin uudestaan (kun valo on jo aivan erilainen).

En tiedä mistä sääennusteiden pakkasmäärät katsotaan, mutta ainakaan omalta kohdaltani eivät pidä paikkaansa yhtään. Piti jo maailmallekin lähettää viesti, etteivät kauhistele niin paljon. Hesari väittää tänne tänäänkin -18°C ja mittarissa seisoi -7,3°C kun aamulla lähdettiin.

Koirat tykkää. Tosin tassuihin paakkuuntuu kokkareita, ja niitä aika ajoin lenkin varrella poimin pois kun molemmat alkavat linkuttamaan jotain jalkaa. Edu kestää järjettömän isoja kokkareita varpaissaan ennen kuin oireilee. Ihan kammottaa kun nyppii kahden euron kokoista klönttiä pois ja joukossa on sepeliä ja kiviä...

Edu on näin vanhempana kasvattanut jonkun aivosolun ja on tyystin välinpitämätön mitä tulee vastaantuleviin koiriin tai ihmisiin. Jotenkin herttaista. Aamulla jonkunrotuinen pystykorva ja mäyräkoira saivat ihan primitiiviraivarin meidät nähdessään ja toinen jatkoi rauhassa lumen nuuskimista eikä edes nostanut päätään. (Ja se todistettavasti kuulee vielä hyvin.)
Tosin, jättämällä kulkevat rauhaan se kuitenkin ottaa jostain tuntemattomasta syystä kilarit .... eikä vähemmälle kuin lumiauroille. Yritin puhua järkeä, että on vähän iso haastettavaksi, mutta joku niissä saa sen raivon partaalle ja jokainen aura ja traktori on pakko haukkua. Onneksi kylän auramiehet moikkaavat muutenkin nähdessään niin heiluttavat sitten kättään sieltä kopista ja nauravat....

****
Autokuume. Kammottava tauti.

Periaatteessa mitään tarvetta autolle ei ole. Pärjään tuolla kirpulla.
Mutta... ja se onkin isompi mutta. Kesällä tulee Linzie ja jos meitä lähtee viisikin muutamia kertoja parin-kolmen päivän reissulle, kirppu ei enää riitä.
Vertailen. Pohdin. Lasken.

Onni on se, ettei ole kiire. Nyt eletään vasta tammikuuta ja reissujen ajankohta on aikaisintaan kesäkuussa.

Hoi, jos joku haluaa meidät kylään, kannattaa heittää vinkki. Ainakin tuo saaristorengas on tarkoitus kurvailla. Olen varma, että Linzie tykkäisi nähdä, kuulla ja tavata Suomalaisia. Myös vinkit kohteista, joissa kannattaa käydä, tähän suuntaan, kiitos. Kommentti-kenttä on vapaa.

****
Olen ollut somesta pois nyt kolmisen viikkoa. Ei vieroitusoireita.
Tosin pieniä harmeja, jotka ovat ratkenneet matkan varrella: esim. munataxi toimii nykyään omilla nettisivuillaan eikä sen vuoksi siis tarvitse avata naamakirjaa uudestaan.
Joidenkin kirpparipalstojen puuttuminen vähän kaihertaa, tosin juuri nyt en mitään erityistä tarvitsekaan. Ja pojan autoa pystyy myymään paremmin torilla kuin nettiautossa...

Kavereista kertoo paljon: kahdelta olen saanut viestin.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Talven ihmemaa

Lumityöt on vähän kuin ruohonleikkuu: sitä innostuu aina kauden alkaessa, että "jee, pääsee taas pitkästä aikaa tekemään tätäkin".... ja heinäkuun alkuun mennessä on valmis tilaamaan Lemminkäisen pihaa hoitamaan ja näköjään tammikuussa alkaa toivoa, että kevät tulisi jo.

Raavin omaa pihatietä puhtaaksi tässä aamulla lenkin jälkeen. Mikäs tuota kevyttä pakkashöttöä on siirrellessä... Rauhalliseen tahtiin kun ohimennen leikittää koiria ja samalla lykkii, ei se nyt varsinaisesti tunnu edes työltä. Tilanne on täysin eri, kun tulee märkää loskaa jonka läpi on oikeasti paha ajaa.


Pihatiessä ei ole muuta kurjaa kun sepeli, joka kulkeutuu lumentyöntimen myötä nurmikolle... Kesällä saa sitten kyykkiä noukkimassa kiviä ja paiskoa niitä takaisin tielle etteivät kolise ruohonleikkurissa.

****
Pasi on käynyt omaa kouluaan nyt vuoden. Joka toinen torstai hän lähtee jo kuudelta Turkuun bussilla, ja eilen kävi niin tylsästi, että itsekin lähdin jo kuuden jälkeen töihin. Koirat jäivät ilman perinteistä aamulenkkiä. Tytöt oli kyllä onneksi kävelyttäneet puiston ympäri, että edes tarpeilleen pääsivät, mutta muuten tiedän minkälaista mököttävää naamaa täällä on näytetty....
Harmillisesti syksyllä oli muutama näitä päiviä, ja nyt eilen taas, että myös oma koulutukseni osui torstaille, eli ajoin töistä Turkuun iltapäivällä ja tällöin paluu jää aina myöhäiseksi. Koska sinne tulee nyt ajettua, yleensä pyrin järjestämään muutkin siellä hoidettavat asiat sitten samalla, ja niinpä eilenkin poikkesin viemässä pojalle 7,5 litran pyykinpesu-hanapakkauksen ja hänen meille unohtuneet joululahjat. Lisäksi ajettiin kotimatkalla pikkuserkkujen luokse vielä kahville, niin senhän arvaa miten kotiinpaluu viivästyy.
Koiraparat.

Onneksi niillä on normaalisti sen verran tyylikkäät oltavat lenkkien suhteen, että kestävät hyvin nämä poikkeukset. 
Edellispäivän iltana mentiin hännät viipottaen niin reippaasti, että olin ihan hikinen. Mummokoira erityisesti pisti parastaan. Ilmeisesti niitä turhautti kovat pakkaset kunnolla. Nyt kun on lauhempaa, mennään niin iloisesti reilu tunti.
Ostin hammaslääkärikäynnin yhteydessä Multidogs-tabletteja ja näyttääpä siltä, että virkeys on lisääntynyt. Ehkä tuollainen vitamiini-kuuri tekee noillekin hyvää. 


tiistai 12. tammikuuta 2016

Harry Holen jalanjäljillä

Joskus on saattanut käydä ilmi, että luen paljon.
Muutamien viime vuosien aikana olen havainnut, että ruotsalaiset ja norjalaiset kirjoittavat sellaisia dekkareita, jotka ovat minun makuuni. Kirjasto on yksi lempipaikoistani.

Saattoi olla ihan ensimmäinen reissu Thaimaahan, 2009 jouluna, kun anoppi osti meille kaksi pokkaria joululahjaksi. Ne pakattiin mukaan reissuun, ja Soi 104:n pihalla luin auringossa ensimmäiset Harry Hole -dekkarini. Norjalaisen Jo Nesbon luoma hahmo, reilu 180 senttiä tiukkaa alkoholisoitunutta mutta reilua poliisia, nappasi heti koukkuun.


Pokkarikokoelmani on lisääntynyt tuosta joulusta. Olen jokaisen lukenut useaan kertaan. Suosittelen.

Oslon reissu oli tässäkin mielessä hauska. Katujen ja paikkojen nimet oli tuttuja, monet tapahtumat sijoittuvat ihan niille hoodeille, missä käveltiin.
Itse asiassa tuon ensimmäisen päivän railakkaan bussimatkan jälkeen käveltiin Majorstuanista Bislettin stadionille ja siitä ohi kohti keskustaa. Matkan varrelle jäi Sofies gate 5, Harry kotiosoite.

(Mainittakoon, että itse asiassa ovikello ei ole tuossa osoitteessa, vaan pitää mennä kulman ympäri, ja se löytyy seuraavasta ovisyvennyksestä. Me etsimme siinä onnistumatta, ja löysin tiedon netistä vasta samana iltana. Kuva on pihistetty netistä tästä syystä.)

Vaikka kyse on mielikuvitushahmosta, Oslossa järjestetään kerran viikossa kävely oppaan kanssa Harryn hoodeilla. Mm. kapakka, josta useampi poliisijohtaja hänet on löytänyt, pari dekkareissa tutuksi tullutta rikospaikkaa ja muuta sisältyy tähän kävelyyn. Aikataulusyistä me ei tälle lähdetty, mutta osuttiin kuitenkin päivien aikana erittäin monelle paikalle.


Summeriin ei vastattu. Harmi.

Joten Helenan huviksi hihittelin, meidän katsellessa nähtävyyksiä ja ihmetellessä paikkoja, tiettyjen nimien ja paikkojen "tapahtumia" ja mm. Pelastusarmeijan ovisyvennys osui kohdalle puhtaasti vahingossa kun käveltiin Akerselvan rantaa pitkin. Samoin Egertorget, jossa em. armeijan upseeri ammuttiin (Punarinta) ja kuninkaanlinnan edus, jossa samassa kirjassa tapahtui viimeinen yhteenotto. Holmenkollenilla emme kiivenneet hyppytorniin, josta Lumiukon murhaaja hyppäsi alas ja Harry jäi roikkumaan käsirautojen varassa palkkiin.... 

Erittäin hyvä englanninkielinen juttu tästä Harry-kävelystä näytti löytyvän täältä

perjantai 8. tammikuuta 2016

#visitoslo #norwaytrouble

Sitä lukee ja kuulee, että Norja on kallis maa. Kenties. Tosin kolmen päivän kokemuksella en sitten tiedä mikä on kallista. Ruoka/juoma oli jotakuinkin Suomen hinnoissa, osa rättikaupoista näytti hinnat sekä Nokeissa että Euroissa ja NOK oli halvempi....

*****
Teimme täsmäiskun Osloon. Kolme päivää, jotakuinkin kaikki pakolliset nähtävyydet (ja vähän extraa....) ja ankaraa kävelyä. Huikean kivaa!! Kun vielä muistaa, että Suomessa oli reissun aikana näitä iloisia -28°C pakkasia, oli jokseenkin viihdyttävää kävellä kauniissa Oslossa, jossa pakkanen paukkui vain kymmenen tienoilla...


Oopperatalo.
Kaunis.


Matkan tarkoitus: I kveld med Ylvis.
Sattui vaan niin, että pojat kiersivät bussilla ja heittivät keikkaa siinä samalla. 
"Sattumalta" osuttiin kyytiin, huikeaa menoa. 
Olimme TV Norgen live streamissa. Vielä kun sen löytäisi netistä....


Busseissa kulki mainoksia, samoin pitkin kaupunkia. 
TV-show'n uusi kausi alkoi tiistaina.


Ja mehän olimme siellä. Siis Folketeatterissa yleisönä. 
Mikä meno!!




Oslossa voisi helposti shoppailla. Ihania kauppoja, ihania tavaroita.
Tuli taas todistettua, ettei ole sellaista kuin nainen ja liian monet kengät.
Ei, emme ostaneet juuri mitään. Pelkkä käsimatkatavara mukana.


Pakollisista nähtävyyksistä Vigeland parken.
Metkoja "ruumiita".


Tietenkin söimme hyvin.


Kuninkaan residenssi oli Karl Johans Gatan toisessa päässä. 
Oslossa oli niin vähän lunta, että kunkun puistoa lumetettiin.


Holmenkollenilta oli mahtavat näköalat. Tosin kaupunki oli vähän pilvessä lumisateen vuoksi.


Holmenkollen. Sollenwollen. 
Tuon lajin harrastajan täytyy olla vähän päästään kipeä. Tuo mäki oli ihan tajuttoman jyrkkä.


Akerselva.
Kaupungin joki. Tämä lähellä Ylviksen toimistoa.
Jäinen hyhmä virtasi... hrrr..

****

Muita huvittavia sattumia:

- Scandic Byporten ei luultavasti toivu koskaan tästä "lepso-kaksoset" draamasta, koska olivat sählänneet huoneen kanssa ja jouduimme asiasta soittamaan.... Joten palvelualtis henkilö tulee juuri kun toinen oli suihkussa (jossa ollaan tyypillisesti alasti) ja toinen samanaikaisesti teknisessä alusvaatekerrassa lämmittelemässä sängyssä peiton alla. Myöhemmin, toisen tullessa molemmat yöpaidassa sängyssä peiton alla iltapäivällä klo 17:30...  (Hei, huone oli jäätävä. Se oli ainoa lämmin paikka.)

- Ostamalla yhden kertalipun julkisiin kulkuvälineisiin ja unohtamalla leimata sen, voi helposti kulkea koko päivän busseilla ja ratikoilla.

- Oslo-passiin pystyy näemmä kohtuullisen pienellä vaivalla vaihtamaan ostoajankohdan. 11:30 muuttui 17:30 silmänräpäyksessä. Ei tosin metron valvovan kameran alla....

- Ja kaikesta kulkumahdollisuudesta huolimatta turistin on mahdollista kävellä pois kartalta. Turisteille ei saisi antaa karttoja, jotka loppuvat tuolla lailla kesken, eikä toisaalta pitäisi olla luvallista nimetä katua joksikin ja vaihtaa sen nimi puolivälissä samaa katua...

- Norjassa voi joutua selittelemään jääkaappimagneettia vaaralliseksi teräaseeksi ja päätyä tyhjentämään koko käsimatkalaukun turvatarkastuksessa. Toisaalta Norjasta saa tuoda paikallista ruskeaa juustoa kun lepertelee virkailijalle ja kyselee tarjoiluvinkkejä...

- Helsingin päässä voi joutua istumaan lentokoneessa 15 minuuttia odottamassa, että kone tullaan hinaamaan portille. Loppujen lopuksi hinattava matka oli ehkä 5 metriä (ihan oikeasti). Slogan kävellen olisit jo perillä, tuli mieleen.

Helena, kiitos seurasta!! Huikea matka!!

****
Jälkeepäin lisättyä: linkki siihen bussireissuun. Me mennään kyytiin jossain tunnin kohdalla ja melko useassa kohdassa osutaan näemmä ruutuun.









sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Noin 12 tuntia erottaa minut lomastani

Kohta se on totta.
Eilen hölötettiin puhelimessa illalla juuri ennen kuin pakkasin itseni eväineni autoon ja ajoin valvomaan yhden yön. (Hei, ylellistä saada tehdä vain yksi yö kerrallaan. Joulun listaan niitä osui nyt kolme ja voisin tehdä näitä jatkossa aina. Ihanan helppoa toipumista!)

Huomenna Norskin siivet alle ja kaverin kanssa reissuun.


Nyheter og bilder senere.