tiistai 30. kesäkuuta 2015

Yksilönvastuu

Meidän lapset on rokotettu normaalin rokoteohjelman mukaan, mutta mitä tulee näihin vapaaehtoisiin ja/tai suositeltuihin rokotteisiin, olen periaatteessa äärettömän rokotevastainen.
Ymmärrän kausi-influenssapiikin jollekin perussairautta sairastavalle lähipiireineen, mutta en perusterveelle.
Ja kyllä, meillähän on koko perhe rokotettu myös hepatiitti a/b:tä vastaan.

Pasi otti influenssapiikin vuosia vuosia sitten. Se pistetään syksyllä.
Keväällä hän sitten sairastui influenssaan, ja ihan tosissani pelkäsin, että minulta kuolee koko mies. En muista nähneeni ketään koskaan niin sairaana...

Mehän sairastimme possunuhan, minä ja lapset. Ja suureksi raivokseni ala-asteen kouluterveydenhoitaja tökkäsi molemmille tytöille käsivarteen Pandemrix-rokotteet silloin kun olivat ensimmäistä päivää koulussa taudin jälkeen (kolmen kuumeettoman päivän jälkeen, sairastimme viikon.) Vastalauseisiin terkkari totesi vaan, että "sinähän allekirjoitit sen luvan silloin elokuussa".
Joopa joo...
Jos jommallekummalle olisi tullut sittemmin surullisenkuuluisia seuraamuksia, olisin varmasti mennyt tuon terkkarin päälle jälkeenpäin....

 Töissä sain mm. viime syksynä ottaa koko korvallisen sontaa, kun ilmoitin heti, etten suostu ottamaan jokavuotista piikkiä. Onneksi en ollut ainoa.

Mainittakoon, että tiedostan tämän rokotevastaisuuteni. Pystyn silti lukemaan tutkimustuloksia objektiivisesti.

****

Jokainen tekee toki juuri niinkuin juuri itselle on hyväksi. Niin minäkin mielestäni teen.
Jos sairastun influenssaan, sittenpä tiedän kenen vika se on, kun en piikkiä anna pistää.

Nuorin lapsi olisi saanut sen kondylooma-piikin koulussa viime vuonna. Hän ilmoitti ettei halua sitä. Minä luin ja tutkin asiaa, ja selvisi, että rokotteesta on melko vähän luotettavia tutkimuksia, mutta kaikki eivät ole niin yksiselitteisin aurinkoisia mitä mm. THL antaa ymmärtää. Suostuin lapsen pyyntöön ettei rokotetta pistetä. Kun kävimme terkkarilla ennen yläasteelle siirtymistä, hän otti asian vielä puheeksi. Lotta kielsi heti mutta minua alettiin puhumaan ympäri. Kerroin mielipiteeni ja minut jotakuinkin leimattiin vastuuttomaksi vanhemmaksi....

Noh. Jää nähtäväksi. Riittävästi lisätietoa siitäkin rokotteesta on sittemmin tullut - sehän on mm. kielletty jo joissain Euroopankin maissa kunnes saadaan lisää tutkimustuloksia.

****
Tänä kesänä olen ensi kertaa todistanut itsessäni käveleviä punkkeja. Useitakin.
Taivaan kiitos yhtään ei ole ollut vielä kiinni. Niitä on riittävän ällöttävä irrottaa koiralta.....

Joten tämä rokotevastainen äiti pyysi ja sai osaston lääkäriltä reseptin punkkipiikkiin.
Ensimmäisen pisti työkaveri töissä, pikaisesti ja ohimennen. Vasempaan olkavarteen.
Iltavuoro meni kivasti mutta että käsi särki seuraavan päivän.....
Toisen annoin pistää menneellä viikolla ja jo valmiiksi jännitin tulevaa särkyä. Metkaa olikin se, että se särki sen yhden illan ja sitten ei mitään.
Vuoden päästä vielä viimeinen tehoste, sen jälkeen jollain harvemmalla aikataululla.

Pasille vein kakkospiikin tänään töihin. Apteekkarin kanssa juteltiin asiasta ja hän sanoi, että tätäkin pohditaan rokoteohjelmaan, mutta eihän valtiolla ole nyt rahaa.
Niin. Minusta yksilölläkin voi olla jokin vastuu. Ei valtion tarvitse tarjota kaikkea. Ehkä jotain voidaan jättää näin itse ostettavaksi. Jos asuu punkkialueella muttei koskaan liiku missään, missä on todennäköistä saada punkki iholleen, miksi rokottaa kaikki. Jos taas on todennäköistä, että punkkeja saa ja todennäköisesti TBE:n, mutta rahaa ei ole, ehkä silloin voidaan tulla vastaan.

****
Ymmärrän lasten rokotusohjelman, niillä rokotteilla ehkäistään tauteja, jotka ovat kuolemaksi tai vammauttavat.

Vaikka meillä on ollut ns. korvalapsi, en silti ensimmäisenä ymmärrä sitä korvatulehduspiikkiä, koska se ei kuitenkaan todistettavasti voi tehota kaikkiin korvatulehduksiin. Näen, että sen hyöty jää kuitenkin kyseenalaiseksi. Onko sen rokottaminen sitten sen väärtti?? Kukaan ei pysty etukäteen sanomaan.
Olisinko nyt onnellisempi jos Lotta ei olisi syönyt 14 ab-kuuria vuoden aikana ennen putkitusta? Silloinen pomo ehkä olisi ainakin ollut. Vähemmän töistä poissaoloja. Mutta tärkein, eli lapsi, ei kuitenkaan asiasta kärsinyt mitenkään ihan mielettömästi.

Toisaalta vesirokko. Meillä on sairastettu kolme kertaa, myönnän, että hyvin helposti. Kutinaa ja näppyjä oli miljoona. Kylpyjä, suihkuja, mentolispriitä, videoita, äidin lukemia satuja ja muuta mukavaa. Jäi arpiakin. Mutta kuoleeko siihen? Onko rokote todella tarpeen? En ole asiaa tutkinut sen enempää, en ota kantaa muuten kuin mutuna, että ehkä ei....

Vaikea aihe, paljon mielipiteitä, paljon tunteita, huomattavan paljon sitä, että "sinähän olet sairaanhoitaja"....  Eipä meitäkään siinä koulussa yhdestä muotista valettu joten yksilölliset mielipiteet saanevat painaa edelleen.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Pari smoothie-ideaa

Keväällä hankittu blenderi on edelleen ehkä yksi suosikki-keittiökoneistani. Naapurin Minna on vegaani ja jakaa omassa blogissaan mielenkiintoisia vinkkejä ja ohjeita, joten itse nappasin niistä yhden toteutukseen - ja vaikka tapani mukaan en noudatakaan ohjetta pilkulleen, vähän sinnepäin kuitenkin.

Vihersmoothie kahdelle

omena
muutama varsi varsiselleriä
pari kourallista pinaattia
n. 400ml vettä
chia-siemeniä
(ropsaus chlorella-jauhetta)
pari puserrusta mehua lime/sitruunamehupullosta

Omena ja selleri pilkottuna, muut vaan "pinoon" kannuun ja muutama tukeva pyöräytys ja jääkaappiin tekeytymään yön yli. Itsehän en syö aamupalaa kotona ennen aamuvuoroa, mutta tämä pitää kivasti nälkää pois siihen asti, että siinä 8-9 välillä syön töissä rahkan.

Tätä modasin niin, että jätin sellerin pois ja laitoin tilalle fenkolia. Kaipaamani lakritsinmaku ei tosin tullut esille, ennemminkin oli aika mautonta. Höh!
Tytöt ei tykkää selleristä, joten tää on ollut aikuisten juttu aamuisin.
Chia-siemenet ja chlorella-jauhe tekee hyvää vatsalle.


Ruokaisampi rahkasmoothie kahdelle

omena
400g rahkaa
2-3 dl omena-vaniljasoppaa (Valion kausimaku-keitto)
chia-siemenet taas


HUOM! Chiat pitää tosiaan turvottaa ennen nauttimista. Nämä tarvii näin ollen tehdä hyvissä ajoin. Itse teen illalla niin ei tarvi aamulla nähdä vaivaa eikä toisaalta käyttää konetta kun tytöt vielä nukkuu.





torstai 25. kesäkuuta 2015

SOME

Vaikka itse olenkin ihan vapaaehtoisesti hyvin paljon sosiaalisessa mediassa (kaiketi tämäkin mokomaksi lasketaan....), en ole ihan sokea sen eri puolille. Toki julkaisen itse kuvia/juttuja/juoruja ym. myös lapsistani, mikä toisille on ihan punainen vaate. Kuvat julkaisen kylläkin vain asianosaisen luvalla ja hyväksynnällä. (Ja sivumennen sanoen, en koskaan jakaisi edes nyt lasten jotain vauva-aikaisia alastonkuvia, olkoon miten hellyyttäviä hyvänsä.) Erityisesti teinit arvostavat tänä päivänä entistä enemmän, ettei "hauskoja pikku juttuja tyyliin lasten suusta" enää paljasteta.

ÄRSYTTÄVÄKSI koen sen, että johtuen sitten sosiaalisuudestani tai mistä lie, tässä ihan lyhyen ajan sisällä useampi kaverini (tai "kaverini") on syystä tai toisesta myös jakanut yhteystietojani eteenpäin. Mistäkö tiedän? Koska nämä soittelijat kertovat suoraan saaneensa nimen ja numeron xxxx:ltä. Ja soittelijat ovat kerta toisensa jälkeen jotain "myyjiä", on sitten kyse jostain tuppervaara-tyyppisestä "ole kiltti ja pidä kutsut" tai toisaalta "olisitko kiinnostunut kokeilemaan"....
Yleensä en vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Näin teen siis jatkossakin. Tässä oli muutama viikko kun odotin paria puhelua vierailta ihmisiltä, joten sorruin vastaamaan kaikkiin.... nytpä opin taas läksyt hetkeksi.

****
Ärsyttävänä pidän myös tiettyjen ihmisten tapaa "tykätä ja jakaa" aivan kaikki. On kyse sitten jostain idiootti-kilpailusta, jossa muka-voi-voittaa-elämänsä-loman (takuulla, näyttäkää YKSI joka on joskus voittanut!!) tai sitten muuten vaan typerät iltapäivälehtien uutiset. Nämä ihmiset eivät tyypillisesti koskaan kerro mitään omaa, kaikki heidän julkaisunsa ovat yhtä jakamista.
Taivaalle kiitos, ko, esitykset pystyy blokkaamaan, ja hyvin pian ollaan onneksi siinä tilanteessa etten koskaan ns. kuule heistä mitään, koska kuten sanottu, he eivät koskaan sano mitään itse.

Toiset puolestaan jakavat joka jumalan päivä näitä "ihania" ja "rauhoittavia" postikortteja, joissa on jokin "ajatus". Kyllä, auringonlasku ja totuus "elämä on ihmeellistä" on tosiaan se, mitä haluan kuulla.... päivästä toiseen.
Onneksi nekin voi blokata ja jälleen kerran on joukko ihmisiä, joista en kuule halaistua sanaa.

****
Minulla on kavereita eri elämän osa-alueilta. On vanhoja luokkakavereita, joiden jutut menevät joskus yli, kun en tunne elämäntilannetta enkä perhettä. On kuitenkin kiva lukea näitä pikaisia "pojan autokoulu meni hyvin" ja "tyttäret tekivät hienon aterian"-tyylisiä juttuja. Niihin voi perhettä sen enempää tuntematta samaistua.

Toiset ovat tulleet tutuiksi koira-juttujen kautta. Heidän päivitykset ovat monesti agia, mejää, tokoa, nomea ja muuta lurppakoiramaista. Koska ainakin luulen tietäväni em. lajeista jotain ,ja lisäksi koiranomistajana tiedän, miten kiva kivoja kuulumisia on jakaa, näitäkin on hauska lukea.
Osalla koira-tuttavista on pieniä lapsia. Siihen elämään olen jo vähän "liian vanha", koska omista pikkulapsiajoista on niin kauan, mutta pystyn edelleen samaistumaan valvottuihin öihin, korvatulehduksiin ja muihin pikkulapsiperheen juttuihin. Ne on kuitenkin ihmisen omaa asiaa eikä vaan jotain muodon vuoksi on pakko laittaa jotain -diipadaapaa.

****
Mitäpä muuta? Näin sosiaalisesti...
Töihinpaluu oli melko pehmeä. Meillä on kiva osasto, kivat työkaverit ja tällä hetkellä (otan harkitun riskin, "sanon" sen ääneen), aika rauhallista ja jopa tyhjiä sänkyjä osastolta löytyy. Aikamoista!
Seuraavaa lomapätkää odotellessa.


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kärsivällisyyttä

Otetaan liian iso lordoosi (=notko) selässä, olemattomat vatsalihakset ja jostain tuntemattomasta syystä tavallisesta kävelystä jumiin vetävät pakaran ja takareiden lihakset. Saadaan kivat sävärit, jotka säteilevät jalkaa alas. Kutsun sitä vale-iskiakseksi. Kaverina lähes yhtä tylsä kuin esikuvansa, kuvittelisin.

Otetaan aamu, jolloin sataa kaatamalla, mutta asenteesta ja pukeutumisesta se on kiinni.... joten liikkeelle ilman suurempia rutinoita, kunnes...  kaksi koiraa, kaksi remmiä, kaksi nenää, joiden pitää jostain syystä haistaa joka-ikinen-ruoho mitä matkalle on tullut, vaikka niiden välimatka olisi 50cm. Ja nuo sävärit tosiaan tuntuvat pahiten aina liikkeelle lähdössä.

Kestin kuin kestinkin, en tosin ihan kiukuttelematta, pururadalle asti. Siellä, kaikesta kiinnipitoajasta huolimatta laskin molemmat juoksemaan vapaana. Ei tarvinnut pysähdellä vaan korkeintaan hidastaa. Heti mukavampaa.

Olisi varmaan syytä 1) hankkia jostain ne vatsalihakset ja 2) käydä jollain asiantuntijalla kysymässä voisiko tuolle tehdä jotain kotikonstein ja 3) tehdä jos jotain voi.
Nyt venyttelen, olen kokeillut myös foam-rolleria (sattuu niin paljon että kyyneleet nousee silmiin!) ja lepoa.

Mutta hei: aamun reilu vitonen on tehty, karvakorvat märkiä ja tyytyväisiä ja minäkin jo kuivissa kuteissa ja kohta vähän lisää aamuteetä. Ei valittamista!


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Lomaa osa I

Aloitin tosiaan viikon loman niistä valvomisista.
Mitään erikoisia suunnitelmia ei tälle viikolle ollut. Se onkin paras tapa.

Maanantaina lähdettiin aamulenkille Teijolle. Luontotalolta patikoitiin Endalin laavulle siten, että yhdessä risteyksessä käännyttiin väärälle polulle ja päädyttiin kartalla lähes Teijon keskustaan, kunnes käännyttiin takaisin. Reilu 7 km tuli ennen kuin osuttiin laavulle, mutta kivaa reittiä joten mikäpä siinä oli tepsuttaessa...
Kahvit laavulla. Siellä oli yöpynyt jokin nuorisoporukka, kolme jäppistä heräili vasta kun saavuttiin paikalle, joten aika pikaisesti jatkettiin matkaa.
Kympin lenkki autolle saavuttaessa, hauskasti matkan varrella vielä työkaveri-Maija tuli miehineen vastaan.



Koirien kahvitauko: kurkkutorvet


Ryhmä-Rämä, koirien parhaat puolet näköjään kuvassa


Keskiviikkona tehtiin suunniteltu retki Porvooseen. Vanha lukion aikainen kaveri perheineen otti meidät vastaan ja lähdettiin turistiksi kotikaupunkiin. Harmitti jälkeenpäin etten hoksannut tökätä trackeriä päälle, olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuinka paljon me loppujen lopuksi käveltiin, koska koko kaupunki kierrettiin.
Porvoo on muuttunut aika tavalla siitä kun itse siellä asuin, tai kun käytiin vanhempien luona. Suloinen kesäkaupunki!! Suosittelen!

Seura oli meillä nyt tavanomaista parempaa. Ihana lounas sushi-paikassa, terassikeikka (kesän ensimmäinen!) ja hyvät kahvit päälle Lähdepolulla. Kyllä todellakin kelpasi! Tää otetaan uusiksi samalla porukalla vaikka jossain toisessa kaupungissa.  KIITOS!!


Raatihuoneen toria
Hassu yksityiskohta: kukaan ei myynyt "Porvoo"-aiheisia kamoja, oli pelkkää Finlandia ja Helsinkiä.


Kapeita kujia, turistilaumaa


Kävelysilta oli remontissa, Paahtimo taustalla


Ne pakolliset ranta-aitat....


Vanhaa kotitaloa portilta kuvattuna, ei näytä muuttuneen paljoakaan

Muuta tekemistä: koetettiin lopetella tuota loputonta yläkerran siivoamista/remonttia. Lotan huone alkaa olla aika lailla valmis, jotain pieniä yksityiskohtia vielä on.
Kuvasin ja lajittelin kamaa kirpputoreille, ja ilokseni aika paljon kamaa onkin jo vaihtanut tai vaihtamassa omistajaa. Vielä tosin löytyy yhtä sun toista..... *huoh*

Juhannus meni rauhassa kotona. Oltiin toki pohdittu, että lähdettäisiin Förbyn juhannusjuhlia katsomaan, siellä oli bändi ja muuta iloista menoa, mutta jotenkin ei innostanut. Pihahommia touhuttiin siinä päivä, hiukan kehnosta kelistä huolimatta, ja iltaa kohdenhan se vaan parani.


Idea ei ole yksin omani, mutta meistä tämä oli melko tyylikäs.


Päiväkahvin seuralainen: kirsikkapiirakka


Allas tuli pestyä ja iloksemme sieltä löytyi, ilmeisesti viimevuotisen poikanen, toinen vesilisko



Juhannuksen pakollinen: ei kokko, mutta grillissä poltettiin

Näin juhannuksen jälkeen, juhannuspäivänä: pekaanipähkinäpiirakkaa, luultavasti lisää yläkerran siivousta jos alkaa satamaan. Mattopyykki oli mun haaveena, mutta koska niitä ei pysty kuivattamaan, taidan sen sijaan pestä saunan.  =)

Ja koska seuraamani merikotkan poikanen tekee ensimmäisiä lentotreenejään tuolla suorassa lähetyksessä, vahtaan sitä silmä kovana ja olen huolissani mokoman pennun puolesta. Hih!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Veljekset kuin ilvekset

Yksi Edun veljistä asuu Raahessa, kaukana pohjoisessa. Emäntänsä Tiina taas suunnistaa. Paimiossa juostiin lauantaina Venlojen Viesti ja seuraavana yönä Jukolan viesti. Kun yhdistää nämä kaksi, lopputulokseksi saadaan kaukainen vierailija pohjoisesta. Edun kasvattaja taas asuu Turun liepeillä, joten oli luontevaa sopia treffit kaikkien kolmen kesken.

Itse lopetin valvomisen lauantaina aamulla. Klo 7:15 itse asiassa alkoi tämän kesän ensimmäinen lomapätkä. Hurraa sille!!
Nukuin mahdollisimman pitkään eli yhteen, sen jälkeen paistoin nopeasti pienen piirakan (Rehellisyyden nimissä Pasi sen paistoi mun ohjeilla.....) ja lähdettiin ajamaan Turkua kohti. Mentiin ensin hakemaan Joonas ja siirryttiin Myllyn Prismaan. Lapselle jääkaapillinen ruokaa, itselle mm. uusi paistinpannu ja muita kummallisuuksia. Olo oli kuin ulkomailla. Tuo oli ihan hieman eri kokoluokkaa oleva kauppa kuin mihin täällä maalla on totuttu...

Joonas keitteli meille kahvit, kertoi kuulumisiaan ja oli tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa. Työtä ja treeniä, joku keikka Tampereelle kuuntelemaan jotain puistofestaria, mitä se muuta nuori mies elämäänsä tarvitsisi. Ylpeä äiti saa olla. Kämppä oli siisti ja on edelleen tosi kiva. Kaikki palikat siis kohdallaan.

Sitten ajettiin Kaarinaan Piispanristille. Onneksi oli Tiina-kasvattajalta tarkka osoite, koska Pasin Nokia-navigaattori mm. kehotti "tekemään U-käännöksen moottoritien rampilla".....  jostain syystä tätä ohjetta en noudattanut ja perille osattiin ihan hyvin. Edellisestä kerrasta on jo tosi monta vuotta aikaa ja minusta Kaarinan keskusta on vaan vähän hassu joten ilman navia en olisi nyt löytänyt oikeaa paikkaa. Tosin loppumatkasta katujen nimet oli taas tutun kuuloisia ja äkkiä reitti palautui mieleen.

Velipoika-Väinö oli niin paljon Edun oloinen, että nauratti. Samat elkeet, äänet, liikkeet, ulkonäkö. Edulla on vähän enemmän valkoista rinnassa ja korvat vähän eri tavoin kiinnittyneet päähän, mutta aivan kaksoset ne on. Harmi, ettei näistä pysty ottamaan veljeskuvia vierekkäin.

Kun Väinön-emäntä-Tiinakin saapui paikalle, nautiskeltiin ihanaa pientä iltapalaa, höpötettiin niitänäitä, juotiin vielä hyvät kahvit ja jätskiä ja istuttiin pitkään iltaan. Noh, se oli kyllä aamuyötä.... Että olikin rattoisaa.

Hieno loman aloitus, vaikka kotiin tultiinkin vasta tämän päivän puolella. Eipä se toisaalta haitannut, mihin sitä nyt olisi kiire.
Kiitos Tiina, Tiina & Väinö!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kukkia


Oman pihan kasveja


Kai tämän oiken nimi on rohtoraunioyrtti.
Itse kutsun sitä kurkkuyrtiksi.


Pensasaitaa, angervo


Lisää pensasaitaa, kesäsireeni
Mikä tuoksu!


Pienempi alppiruusu,
rhododendron


Isompi alppiruusu


Arovuokko


Lemmikkiä



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Hulluus on hyvä ominaisuus ihmisessä

Aina joskus joku päästää suustaan jotain, mikä jää takaraivoon.... ja loppu on historiaa.

Sattui tulemaan Nanan kanssa puheeksi heidän ensi vuoden reissu. Lähtevät Floridaan niin, että ottavat AirBnb:ltä koko talon vuokralle jostain beachiltä ja tarvii ostaa vaan lentoliput. Sitten auto vuokralle ja elämä ranttaliksi. That's what we call vacation!!
Samassa keskustelussa tuli heitto "jos lähtis viettämään tulevia 50-v päiviään jonnekin lämpimään vähän tohon tyyliin, ja ilmoittais vaan ihmisille, että siellä juhlitaan ja kämppä on käytettävissä"....

Ja niin löysin itseni eilen googlaamasta a) lentoja ja  b) taloja.  Buahahahah!!
Joo, ihan ens vuonna tai ens viikolla en vielä tuota täytä, mutta kerran tässä vaan eletään, joten kunnon suunnittelu takaa hyvin tehdyn lopputuleman.

Olen valmis lyömään vetoa, että multa löytyy riittävästi niin ihania hulluja kavereita, että pistävätkin hynttyyt yhteen ja lähtevät! Minä tarjoan päivällisen, juomat ja sen, että etsin sen kämpän käyttöön. Alustavasti talo, joka majoittaa heti 12 ja lisämahdollisuus ainakin kolmelle: 2500 eur/2vk. Jos tuon jakaa vaikka kymmenellä, ei ole paha rasti per nenä.

How about it!!? Kuka lähtee, käsi ylös.  =D

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Brunssi

Vanha ystävä vuosien takaa ilmoitti tulevansa Perniöön. Onni onnettomuudessa, että lopetin valvomiset jo päivää ennen. Nopealla aikataululla pari ideaa kehiin ja brunssia, kaveri kun tuli verikokeille ja olisi takuulla erittäin nälkäinen klo 10 jälkeen kun pääsisi paikalle.

Juures-leipäsalaatti

Nauriita
Lanttua
Juuriselleriä

yhteensä reilu kilo

Kuutioi juurekset, sivele päälle puolisen desiä oliiviöljyä, hunajaa ja pizzamaustetta (oreganoa), laita uunivuokaan ja paahda uunissa 200°C joku puolisen tuntia. Kaada laakean vadin pohjalle.

Juuresten ollessa uunissa leikkaa tukevasta maalaisleivästä (mielellään pari päivää vanhasta) reiluja viipaleita, kuutioi ne reilusti. Kaada kulhoon öljyä, sipulimaustetta (itselläni rouhittua kuivasipulia), tilkka balsamicoa, pari pyörätystä pippuria myllystä ja kierittele leipäpalat seoksessa. Levitä uunipellille harvakseltaan ja heitä samaan kuumaan uuniin kunnes ovat vähän rapsakoita.

Huuhtele purkillinen pitkiä vihreitä papuja (tölkistä) ja kapriksia. Kaada ne juuresten päälle. Leikkaa Mozzarellaa kuutioiksi tai käytä valmiita pikkupalloja ja levitä niitäkin salaattipohjalle, revi kunnon kourallinen rucolaa vielä kyytipojaksi. Päälle vielä leipäkuutiot, kevyt sekoitus ja se on siinä.

Tuohon varmasti sopisi hienosti esim. broilerinfileet kyytipojaksi ja voitaisiin puhua koko ateriasta.

****
Meillä oli leipää, croissantteja, levitteitä, muita päällisiä, vähän savukalaa ja hassut mangosmoothiet pulloissa. Ja riittävästi hyvää vahvaa kahvia!! Kelpasi!!


****
Puoli päivää meni iloisesti hölöttäessä ja maailmaa parantaessa. 
Ja hittolainen, kun auto lähti alamäkeen, poikkesin keittiössä ja tajusin, että jääkaapin alla on lätäkkö. 
Jääkaappi on siis vuodelta 1999, alkuperäisen remontin aikana hankittu. Sitä on tekohengitetty jo pari vuotta. Koska siellä on takaseinässä pieni reikä, minne kondenssivesi valuu, reikään kertyy jotain merkillistä limaa joka tukkii sen, ja niin vesi valuu sitten hyllyä pitkin lattialle.
Sain tarpeekseni. Piippurassilla sitä on rassattu ja se toimii aina hetken. Mutta ehkä 16 vuotta vanha kone saa jo luvan kanssa siirtyä eläkkeelle....

Tänään marssin paikalliseen kauppaan. (Uskomatonta sinänsä, että Perniöstä löytyy erittäin hyvä ja laadukas, kohtuullisen isokin, kodinkonekauppa....)
Annoin vaadittavat speksit (60cm uunin pelti mahduttava kaappiin, mahdollisimman vähäkulutuksinen, valkoinen ja tietenkin puoli-ilmainen) joista tuon ensin mainitun vuoksi hirveän montaa vaihtoehtoa ei ollut. Ehkä vartin hiplasin ja kyselin, tein päätöksen ja siirryimme tiskille. 
Päätin vaihtaa myös kaappipakastimen, koska se on samaa vuosimallia ja vilkuttelee nykyään yhtenään kun tahtoo lämmetä liikaa. Lisäksi meillä on tarve koiranruokapakastimelle ulkovarastoon, joten sinne se vielä kelpaisi.

Myyjä etsi hintoja, kertoi ne ja kertoi lisäksi mitä hän meiltä pyytää. Hintaan luonnollisesti kuuluu kotiinkuljetus ja vanhan poisvienti. Yhteishinta oli ehkä puolet ovh:sta. Muut myyntiehdot olivat "maksa sitten kun jaksat, laitan laskun ja muistat vaan käyttää samaa viitenumeroa". Että jos ei 50 euroa pienempää kerralla... 

Arvatkaa miksi käyn paikallisessa?   =D

Ja tunnin päästä keittiössä hurisee uusi kaappi. Ai että.