maanantai 24. helmikuuta 2014

Arjen gourmeta

Eilisen kisan takia jäi vähän ruoka laittamatta ja syötiin suosiolla kisoista jääneitä pikku-pizzoja sekä lauantaista hapanimelää kanaa.

Tänään sitten vuorossa ne sunnuntain eväät, lisukkeeksi sille edelleen lauantaista jääneelle kanalle....

AURAJUUSTOPURJO

Tämä on paras ruoka tehdä talvella kun purjot alkavat olla jo vähän nahkeita ja sitkeitä. Kesällä tuoreita on synti käyttää tähän ruokaan....

Leikkaa muutamasta isosta purjosta kaikki valkoinen osa n. 5 cm pätkiksi ja niin paljon vihreää kuin pystyt, ilman että hiekka narskuu hampaissa. Ryöppää ne kevyesti, viitisen minuuttia. Kaada uunivuokaan ja murustele kolmio Auraa päälle. Anna olla uunissa kunnes juusto on sulanut ja pinta ottanut vähän väriä. Itse pidän n. 150 asteessa kiertoilmatoiminnolla, ja aikaa menee reilu puolisen  tuntia.

HUNAJAHERKKUSIENET

Napsauta sienistä jalat pois, aseta sienet kuppi ylöspäin uunivuokaan, ja täytä kupit hunajalla.
Tällä kertaa heitin myös jalat samaan vuokaan ja valutin hunajaa niillekin.
Menee samassa uunissa purjojen kanssa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Lotta & Huima estekisa





Tänään siis oli se ensimmäinen kerta, kun parivaljakko Lotta & Huima kisasivat yhdessä.

Tallille ajeltiin pian yhdeksän jälkeen, laitettiin kanttiinia kuntoon samalla kun Lotta harjasi erittäin kuraista ja hiekkaista ponia puhtaaksi ja valmisteli sitä.



Alkuverkassa poni oli rauhallisen oloinen, rento, hyppäsi kivasti mutta ei lähtenyt puskemaan. Tyttökin oli rauhallinen ja rento.

Kisa itse meni hienosti. Suht pieni luokka, helppo alku ja onnistunut lopputulos. Kaikki olivat tyytyväisiä.



Seuraaviin kisoihin ladataan odotuksia enemmän, korkeudet kasvavat ja kokemus karttuu.



On se reipas ja kiva eläin.




Palkintojenjaossa



Oma murunen



Rusetoitu





torstai 13. helmikuuta 2014

Palomiesten kyydissä

Koska halusin osallistua palokunnan naisosaston toimintaan ja siihen kuuluu oleellisena osana miehistön kahvittelut, päätin keskiviikkona, kiitos sen mahdollistavan työsuunnittelun, osallistua itsekin palomiesten harjoituksiin nähdäkseni mitä siellä oikein puuhataan. (Tarkistuskeikka: ovatko mitään kahvia ansainneet... =D)
Palomiestähän minusta ei saa tekemälläkään enkä edelleenkään ole lähdössä hälytysosaston toimintaan, mutta noin ensivasteen näkövinkkelistä myös ihan kiinnostavaa. Yhteistyötähän se on.

"Hälytys" tuli Teijolle. Laivassa lauennut palohälytys, asiaa mennyt tutkimaan vartiovuorossa oleva mies, ja satamamestari ei tämän jälkeen ole miestä nähnyt. Savunmuodostus suurta laivan sisätiloista.
Laiva oli ihan oikea alumiininen entinen rannikkovartioston paatti, pituutta n. 50 m ja sisätiloissa majoitusmahdollisuus 40:lle. Korkeita kynnyksiä, rikkinäisiä paikkoja (se odotti purkuvuoroaan), hirveä määrä ovia ja aukkoja, kapeita rappusia ja ihmeellistä sokkeloa.

Savusukeltajat vetivät kamppeet päällensä ja tekivät suunnitelman miten iskevät. Koska oikeaa savua ei laivaan saatu, ohjeistus oli pitää kaikki valot pois päältä, jotta tilanne olisi autenttisempi.
Ulkopäin katsellen aika tyylikästä: pari lähti tutkimaan asiaa, ns. kapu piti koko ajan kelloa silmällä ja muistutti tarkistamaan pullot joka viiden minuutin välein. 10 minuutin jälkeen parin vaihto. Samalla kapu puhutti satamamestaria ja tiedusteli laivan sisärakenteiden muotoja ja kulkureittejä.

Palo oli saunassa, se havaittiin ja sammutettiin. Myös sähköpääkeskus oli leimahtanut, kun saunan palo alkoi, sekin saatiin sammumaan.

***
Toinen erä alkoi niin, että ensimmäisessä harjoituksessa olleet miehet eivät osallistuneet vaan lähtivät siistimään kamojaan ja toiset vetivät sukellusvermeet päällensä. Tässä välissä palopäällikkö ohjasi minut yhteen hyttiin, jonne olin "jäänyt jumiin ja mennyt tajuttomaksi savun takia".

Miehet löysivät palon ja loppujen lopuksi minutkin, ja raahasivat kannelle.
Savusukellusvermeissä niissä tiloissa sanoisin, että todella ensiluokkaista kyytiä.  =D

***
Palomiesten loppupalaverin jälkeen matka takaisin asemalle, missä ne ansaitut kahvit.
Samalla puolisko tuli ilmoittautumaan porukkaan eli lähtee jatkossa sitten hälytysosaston mukaan, ensin treeneihin ja jossain vaiheessa varmaan keikoillekin.

Keikkaa siis pukkaa koko perheelle.

tiistai 11. helmikuuta 2014

DonRosan ankat yhdistettynä Tuomas Holopaisen musiikkiin...... WOW!





Joskus 90-luvulla ilmeistyi muistaakseni ensimmäiset sellaiset Roope Setä -tarinat viikottain tulevassa Aku Ankassa, joiden piirrosjälki oli vähän erilaista, paljon yksityiskohtia ja ihan mieletöntä tarinankerrontaa. Myöhemmin joku mainitsi erikseen ihastuneensa "sen Don Rosan piirustusjälkeen" ja itsekin havaitsin, että kyse oli tästä miehestä.



Akua meille ei enää tule, mutta nuo Don Rosan albumit Roope Sedän elämästä löytyvät kaikki. Itse asiassa ei niinkään kauaa sitten, luin viimeksi koko tuotannon ja nautiskelin uudelleen...



***



Tunnetusti tykkään myös Nigthwishin musiikista ja Tuomas Holopaisen monipuolisesta taidosta tehdä kiemuraisia ja monimutkaisia kappaleita.

Sen verran huonosti seuraan mitään uutisointia, että tämä asia pääsi yllättämään ihan puun takaa: Tuomas tekee (on tehnyt jo) Rosan kirjaan "Roope Ankan elämä ja teot" niin sanotun elokuvamusiikin....



No, allekirjoittanut on melko sanaton! Tiedän jo nyt haluavani tuon "leffamusiikin" ja lukevani sarjakuvaa sitä kuunnellen vielä usein tämän kevään aikana.



Tuon videon loppu, missä piirros paljastetaan, sai kylmät väreet menemään pitkin selkää! Ihan törkeän hieno video.
Henkilökohtaisesti en Johanna Kurkelan äänestä pidä mitenkään erityisesti, mutta tähän se sopii.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vapaita

Vaikka yövuorot on rankkoja sekä fyysisesti että ajoittain psyykkisestikin, lähes kaiken kyllä korvaa nämä piiiitkät vapaat niiden päätteeksi.
Mulla on kiva pomo siinä mielessä, että hän kerää noita vapaita pötköön ja lyö ne sitten just yövuorojen perään niin että ihan oikeesti pystyy palautumaan ja jaksaa taas painaa.

Mitä sitten teen vapaalla, kun muu perhe on koulussa ja töissä?

Koirat saavat 1-3 kunnon lenkkiä päivän aikana, ihan aamulla ensin oikein kunnollinen 5-6 kilsan pätkä jolla ei ole kiire ja saavat tavata aamulehtensä ja sähköpostinsa. Kotona tyypillisesti vähän paikkojen raivausta (hirveesti en siivoa, se EI ole mikään yksin mulle kuuluva juttu vaan hoidetaan koko perheen kera), pyykkien pesua kun siihen on hyvin aikaa, kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa.

Eilen tein erittäin simppeliä thai-tyylistä kanakastiketta, joka yleensä maistuu kaikille.

THAI-KANA

800g broilerin filepihvejä (leikataan paloiksi)
400g purkki tomaattipyrettä
400g tölkki kookosmaitoa
mausteita

Paista kanapalat nopeasti niin, että pinnat on "valkoiset", kaada ne kattilaan ja hölvää päälle tomaattikastike ja kookosmaito, kourallinen kuivattua sipulirouhetta ja anna kiehua hiljalleen.
Mausta kunnon määrällä sitruunamehua (aito sitruuna tai lime on vielä parempaa), korianteria, pippuria, soijakastiketta, ripaus chiliä...
Ihan unelma olisi saada aitoja sitruunaruohoja tai niitä lime-lehtiä, mitä maassa käytetään.

Maista. Lisää mikä puuttuu.
Ja seuraksi riisiä.

Tänään aamulenkin jälkeen poikkesin kaupassa hakemassa loppuviikoksi tarvikkeita ja huomasin iloisesti liehuvat liput vähän joka tangossa. Todellakin, Runebergin päivä.
Henkilökohtaisesti en tykkää Runebergin tortuista joten en sellaisia halua myöskään askarrella, mutta idea kyllä oli, että jotain hyvää voisi väkertää....
Olen maailman laiskin tekemään mitään piirakkapohjia. Mielestäni ne on pelkkää rasvaa ja jauhoja eikä maistu miltään, ja tuntuu suussa kuivalta pölyltä mihin tukehtuu.... joten miksi nähdä vaivaa?

MANGO-ANANAS-KOOKOSTORTTU

Purkillinen säilykemangoa
Purkillinen ananasviipaleita
400g kookosmaitoa
2 munaa
Purkillinen kermaviiliä
sokeria
vaniljasokeria
kookosjauhetta

Pieni hedelmät ja kaada ne piirakkavuuan pohjalle. Riko munat kulhoon, vatkaa rakenne rikki. Kaada joukkoon kermaviili ja kookosmaito, vatkaa sekaisin ja mausta sokerilla + vaniljalla. Maista. Lisää kookosjauhetta sen verran, että rakenne vähän kiinteytyy. Maista taas, joskus tässä vaiheessa seos on vähän kitkerää ja kaipaa lisää sokeria.
Kaada liemi hedelmien päälle ja paista, itse käytän kiertoilmatoimintoa, 150 °C ja sellainen reilu puoli tuntia, että pinta ottaa väriä.

Koska tytöt eivät ole suurimpia kookoksen ystäviä, tein heille vielä persikkatortun.

POHJATON PERSIKKATORTTU

Iso purkillinen persikanpuolikkaita
2 munaa
2 kermaviiliä
tölkki kondensoitua maitoa

Pilko persikat kuten äsken, kaada vuokaan. Sekoita samoin munat, viilit ja maito, mausta mahdollisesti tilkalla sokeria ja vaniljalla, kaada hedelmien päälle ja paista. Samassa uunissa valmistuivat.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Huima vai huimaa kyytiä?

Lotalla oli estevalkka tänään. Nabris on kyllä suloinen kun jaksaa joka viikko rakentaa radan ja miettiä miten noita pikkuipanoita kehittäisi paremmiksi.

Lotan kaveri Sofia lähti tallille mukaan, koska tänään ei ollut kylmä, ja siellä tarkenisi kuvata tapahtumia. Ja melko hauskan videopätkän Sofka saikin aikaan. Ihan hyvä etten ollut itse kuvaamassa. Koska olisin luultavasti hytkynyt naurusta niin, että kuva olisi tärissyt....
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Putoaminen ei koskaan ole vaaratonta, mutta onneksi Lotta on sen verran lahjakas, että selvisi tänään erinomaisesti, joskin hupaisan näköisesti.

Video löytyy linkin takaa kohdasta Lotta ja Huima.

http://www.youtube.com/channel/UCSNAvXXqZA1R5gqdEVbTNKA

Suunnilleen kohdat 1,24 ja 2,20 kannattaa katsoa tarkkaan. Ensimmäisessä Lotta päätyy keskelle trippeliestettä kun Huima vetää liinat kiinni. Toisessa Huima hyppää niin kaukaa, että Lotta kaatuu kaulalle ja poni jatkaa tyytyväisenä eteenpäin....

Patikkaretki pyhäpäivän ratoksi

Valvoin kolme yötä. Kehitin kunnollisen yövuorokrapulan liian vähistä unista ja luultavasti liiallisesta kofeiinista, lauantai ei ollut paras päivä viikossa.
Lisäksi lauantaihin liittyi jo aiemmin sovittu palokuntanaisten koulutus, johon menin myöhässä koska oli pakko nukkua edes ne kolme tuntia. No, koulutus oli hyvä, ruoka oli hyvää ja seura vallan mainiota - joten päivä ei mennyt hukkaan. Illalla kaaduin ajoissa punkkaan ja kun olin nukkunut hyvin ja sikeästi sen 11+ tuntia, oli elämä varsin aurinkoinen pyhäpäivän aamuna (vaikkei oikeasti paistanutkaan).

Aamupalan jälkeen pakkasimme koirat autoon ja ajoimme Sauruntien varteen. Teijon luonnonpuistohan nimettiin kansallispuistoksi tällä viikolla. Joten aamukahville pikku retki.


Hamarijärven reunaa pitkin, osin jäällä, mikä oli taas jollain tavoin sydäntäpysähdyttävän pelottavaa... 
En vaan tykkää tunteesta, että jos alkaa ratista, alla on 30m vettä ja on kylmä. (Joo joo, on ollut pari viikkoa kunnon pakkasia ja siellä oli ihmisiä kuin pipoa.... silti!)

Päädyttiin Hamarijärven nuotiopaikalle, jonne Metsähallitus tarjoaa polttopuut, siellä on puucee ja muut "mukavuudet". Termarista sumppia ja kotona tehdyt voileivät. Kyllä oli hyvää. 


Seura oli taattua laatua. Eväitä vahtimassa. 


Tässä Edu on juuri varastanut hyppäämällä Pasin leivän päältä juuston.....  =D


Mahtaisiko mammalta tipahtaa pala metukkaleipää?


Pakollinen poseeraus kivellä, jota emme lähteneet tuomaan kotiin vaikka se olisi kotipihalla hauska.


Alkumatkasta meinasi nousta tie pystyyn...
Pitkospuut johtavat reitille, ja ilmeisesti Seija-myrsky oli tehnyt temppujaan.




Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...