Kesää kohti, harrastuskausi alkaa

Tästä se lähtee, jokavuotinen harrastuskausi. Aika ajoin toivon, etten olisi niin riivatun tohkeissani näistä kokeista aina keskitalvella ja innostuisi ilmoittamaan koiria joka kissanristiäisiin ja juhliin heti alkukeväästä.... Nimittäin juuri nyt ei ilmojen puolesta kyllä hirveästi houkuttele. 

TämäKIN kevät on ollut jollain tavoin poikkeuksellisen kylmä. Eipä silti, hiljattain muistelin yhtä metsäretkeä vanhalla paikkakunnalla vappuaattona ja metsässä oli joku pieni surullinen männyntaimi julmetun kinoksen alla. Ei ne harvinaisia ole, vappulumet, täälläkään. Sitä vaan jotenkin toivoo vuosittain, että juuri tänä vuonna kevät olisi kaunis ja lämmin. Niitäkin kun on ollut. Valokuvat todistaa vuosien takaa, kun esim. pääsiäisenä 2002 kaivoin kukkapenkkiä T-paidassa ja miehet maalasivat talon ulkoseinän lautoja.

Kotipiha 23.4.24

Jos jotain iloa sosiaalisesta mediasta on, ainakin se tuo näitä muistoja. Kolme vuotta sitten oltiin muutettu ja samana päivänä oli jotakuinkin saman näköistä. Ei siis mitään uutta...

Tämän kevään osalta, ja muistaakseni muuten silloinkin, yksi jälkikoe jouduttiin perumaan/siirtämään lumen vuoksi. Nytkin asiasta käytiin melko vilkasta whatsapp-keskustelua, ja lopulta todettiin vesisateen sulattavan sen verran, että uskalletaan järjestää viikonloppuna. (Meillä ei muuten lunta ole enää kuin satunnaisia pieniä kasoja, joihin lumiauran jäljiltä jäi isompi paakku...)

Vilpoisuudesta on toki se riemu, että hirvikärpäsiä on perin vähän eikä käärmeitäkään ole vielä näkynyt. 

Ja taimet viihtyy kyllä tuossa sopivassa viileydessä siten, että kasvavat näköjään tukevavartisiksi.

Tomaatit

Harrastuskausi siis alkamassa. Toivotaan hyviä säitä ja varsinkin vähän lämpimämpää.

Iloa vappuun ja aurinkoista toukokuuta!!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto. 
Omalta osaltani jälkimmäinen menee yleensä helposti, aamuvirkku kun olen. Ja nyt tuo sattui sopivaan kohtaan, kun oli näitä extra vapaita, jolloin sai aamulla nukkua muutenkin.

Vähän jo kulahtanut hajusintti

Löysin suureksi ilokseni keltaisen hyasintin. Tykkään niistä jouluna erityisesti tuoksun vuoksi, mutta minusta tämä oli värinä mahdottoman kiva. Ja jälleen kerran ajattelin kokeilla säilyisikö se hengissä, jos istutan pihalle. Olisi superkivaa saada joskus kukkapenkistä keltainen nousemaan.

Kuisti sai uudet asukkaat tomaatintaimista.

Talvetin kuistilla kahta bougainvilleaa ja ne saivat tulla nyt olkkariin. Tomaatit siirsin jälleen suurempaan ruukkuihin, nyt yksittäin, ja toivon, että jaksavat kasvaa kunnes on aika päästä jättiruukuissa kasvihuoneeseen. Harkinnassa tosin vielä on kasvusäkkien hankinta, koska niissä olisi lannoitteet valmiina ja tomaatti on ilmeisesti hyvinkin vaativa ja ahne lannoitteille. Pelkkää vihreää kun en haluaisi kasvattaa.

En yleensä hirveästi harrasta sesongin mukaisia koristeluja. Ulkovarastosta, niitä ruukkuja penkoessa, löytyi jostain kulkeutunut vanha pussi ohransiemeniä ja nakkasin ne pieneen multamäärään. Ilahduin aivan naurettavan paljon, kun itivät. (Täytynee jatkossa laittaa vuosittain kun niin paljon ilahdutti.)

Ja suunnittelin vappupirskeitä, joihin luonnollisesti liittyisi serpentiinit ja ilmapallot!!

Nyt ohraa on jo päädytty leikkaamaankin ja koirat saivat kuppeihinsa "salaatin" pääsiäisen iloksi.

Pitkäperjantaina tytöt tulivat perheineen syömään. Pikkuiset olivat niin tohkeissaan, meillä kun on heille uusia leluja.

Samassa yhteydessä vaihdettiin kuulumisia Vietnamin suuntaan. Poika on löytänyt itselleen isomman asunnon ja teki muuttoa kuun vaihteen. Kun tekee töitä kotoa käsin, on kiva, että löytyy työhuone erikseen. Lisäksi Hanoissa ei ole mitenkään lämmin talvisin ja edellisen asunnon kanssa joutui pukemaan ulkovaatteet sisällä ollessaan, kun sisälämpö tammikuussa oli +16 asteen luokkaa....

Nyt on tilaa ja toimivuutta. Lisänä oma pyykinpesukone. Tuolla kun asunnot vuokrataan kalustettuna eikä hän mitään erikoista aio hankkia, kun ei tiedä milloin siirtyy seuraavaan kohteeseen.

Syötiin rauhassa koko porukalla, juotiin kahvit ja syötiin juustokakkua, jonka väkersin kasaan torstaina fiiliksissä "mikään ei onnistu". Munat eivät nimittäin suostuneet vatkautumaan ja päädyin kaatamaan marenkitaikinan viemäriin.... 

Loppu hyvin kuitenkin.

Pääsiäisen pari pyhää teen ylitöitä vuodeosastolla. Vähän extravapaata niille kollegoille, jotka voivat viettää aikaa esim mökillä tai ihan vaan perheen kanssa, ja toisaalta vähän extraa meille, koska löysimme itsellemme uuden sängyn, kun piipahdimme reissuun lähtiessä Ikeassa syömässä. (Hyvä, etten sammunut lihapullien jälkeen sinne testipunkkaan, niin hyvä oli....)

Win-win tilanne siis.

Pirteää huhtikuuta!! Älkää aprillatko!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista vapaista, tulivat tarpeeseen.

Isäni viettää talvet nykyään Las Palmasissa ja alkoi kysellä joulun tienoilla olisiko meillä mitään mahdollisuutta piipahtaa "kylässä". No, alun perin piti puksutella pohjoiseen, mutta se odottelee loppukesää ja nappasimme siivet alle ja muutaman päivän irtioton kaupunkilomalle, jossa pystyi liikkumaan T-paidassa. Melko ylellistä.

Löysin kivan AirBnb-asunnon suunnilleen kävelykadun puolivälistä niin, että kävelykadulle oli matkaa 25 m ja isän kämpille 500 m. 

Asunto oli tosi kiva ja suosittelemme, jos joku haluaa joskus tuohon kaupunkiin lähteä tutustumaan. Sijainti oli täydellinen. Kadun toisella puolen oli iso HiperDino supermarket ja kaikki kävelymatkan päässä. Omistaja toki puhui vain espanjaa, mutta elekielellä ja google-kääntäjällä pärjää yllättävän pitkälle.

Las Palmasin Canteras-kävelykadun varrella 

olevat talot on viehättävästi erivärisiä. 

Canterasia riittänee suunnilleen 5 km matkan verran, 

jos kävelee päästä päähän.

Meillä oli tapana aloittaa aamu tuoreella hedelmällä, yleensä papaijalla ja itse join siiinä vaiheessa litran teetä. Sitten teimme aamulenkin jompaan kumpaan päähän ja takaisin, ja palasimme syömään lisää aamupalaa eli siis lähinnä kahvia ja leipää. Päivisin oli sen verran kuuma, ettei ruoka sinänsä maistunut. Joimme yleensä tuorepuristettua mehua jossain vaiheessa ja söimme vasta illalla päivän aterian. Ruoka oli taivaallista. Saari kun on, kalaa ja mereneläviä sai tuoreena kaikissa muodoissa....

Santa Catalinan hotellin puistikossa

sangrialla. Oli muuten todella erinomainen!!

Haluaisin tietää mikä mauste siihen oli valittu.

Isä siippoineen oli tietenkin tosi otettu meidän tulosta ja järjestivät sitten kaikenlaista tutustumista. Kävelimme päivittäin varmaan 10 km kun tutkimme kulmia. Tuo on aika iso kaupunki kuitenkin, joten paikallisbussi pelasti pariin kertaan, kun päädyimme riittävän kauas kävellen, eikä hotsittanut kulkea enää takaisin.

Muikeana sunnuntaiaamun churroilla

Santa Anan katedraalin edustaa.

Katedraali oli upea sisältä ja tornista oli hienot näköalat, 

joista selvisi miten mäkinen kaupunki on.

Teimme yhtenä päivänä retken Agaeteen, kartalle ihan vasemmassa reunassa. Nuo onnettomat pienet tiet (joita myös moottoriteiksi kutsutaan) ja todella valtava 60 paikkainen bussi. No, jännitystä ei puuttunut. 

Puerto de las Nieves oli jotenkin kovin välimerellinen maisemaltaan. Hiljainen ja viihtyisä, noin käydä. Oleskeluun olisi liian rauhallinen. Mutta taas kerran: ruoka oli niin hyvää.....

Puerto de las Nievesiä

Vajaassa viikossa ehti tankata sekä aurinkoa että tuulta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää mistä tulee sanonta surffitukka. Nimittäin vaikka ei hiukset kostuneet, tuo suolapärske lentää jatkuvasti rannassa ja leijailee ilmassa, ja iltaisin hiusten setviminen oli tuskaa...

Las Palmas ei ole kuuluisa aurinkokaupunki, mutta kyllä me päivittäin paistetta saimme. Tuuli teki olosta oikein mukavan, lämpötila oli aamun +16 asteesta päivän kuumimman hetken +25. Yhtenä päivänä oli todella kuuma ja lämpötila oli mittareiden mukaan varjossakin +28. Silloin ei jaksanut tehdä yhtään mitään.

Canterasissa on siis myös lähes koko matkan mittainen hiekkarantakin. Sitä suojaa kauempana merellä Barré eli jonkinlainen riuttamuodostelma. Laskuveden aikaan aallot olivat mahtavat osuessaan riuttaan. 

Me emme yhtään hetkeä rannalla viettäneet. Kävelimme toki ensimmäisenä aamuna paljain varpain sen verran, että totesimme Atlantin olevan turhan viileä vielä maaliskuussa. Mutta hiekan putsaaminen niin, ettei kengät olisi hiertäneet jälkeenpäin, oli sen verran työlästä, ettemme rantaan menneet uudestaan kulkemaan.

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi.
Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä meidänkin edestä tien lumiauralla, joten suurin osa loskasta saatiin raavittua pois ja meillä näkyy asfaltti. Ainakin toiseen suuntaan. 
Tyypillinen aamulenkkini on toki ensimmäisen 700 metrin matkalta edelleen silkkaa peilijäätä. Vanha hiekkatie, joka tehty huolella vinoksi, että vesi valuisi reunalle, tekee tuosta jäästä varsin jännittävän käveltävän, koska vasen jalka kiskoo koko ajan alamäkeen oikean pyrkiessä pitämään tasapainoa. Kaipa tästä lihaskuntoharjoittelua seuraa.... ?

Iloa päivään sai kuitenkin lähtemällä lenkille ensi kertaa moneen kuukauteen LENKKAREISSA. 
Kun muuten takana on viikonloppu helvetistä melko väsyneenä, edes jotain meni asiallisesti. Parin viikon jaksoon tehnyt 48 tuntia ylitöitä omien normaalien 40 viikkotuntien lisäksi...   Metka huomata, että kun 10 vuotta teki "kävelytöitä" eli oli käytännössä jalkojen päällä päivät, nyt kun saa enimmäkseen istua ja menee keikalle niin, että kävelee pari päivää, jalat hapottaa ihan huolella. Eipä löydy resilienssiä vanhojen akkoja koivista.

Vähän alkaa olla äiti väsynyt. Nyt menossa putken 15/18 päivä. Loppua kohti.

Pakollinen "ensimmäinen kahvi terassilla",

jota en tosin juonut pihalla

Lunta on vielä jonkin verran mutta jos näitä lauhoja päiviä pysyy ja aurinko pilkahtelee ajoittain, taitaa sulattaa nopeastikin. Harmi kyllä, katuja alittavat rummut taitavat olla jäässä. Ainakin meidän kohdalla kertyy parhaillaan uutta järveä kohdalle (rantatontti, mahtaa olla arvonnousua....) ja osa autoilijoista jättää ajamatta lätäkön läpi. (Asia, joka ei harmita hiukkaakaan, tässä on ajoittain järjettömät ajonopeudet pienelle tielle.)

Aamun uutisten seuralaiset uuvahtaneet lenkin jälkeen.

Parasta tässä ajassa on se, että aamulla valostuu aikaisin ja iltapäivällä valoa riittää tosi pitkään. Ihan turhaa kellojen siirtelyä taas tiedossa koska valostuu muutenkin.

Aamut on kyllä parhaita. Eikä illoissakaan totta puhuen vikaa ole, kun aurinkoa riittää. Paneelit ovat alkaneet tuottaa kivasti pitkän kuivan kauden jälkeen vaikka uutisointi siitä, miten aurinkopaneeleiden tuotto tehdään jatkossa vähemmän kannattavaksi muokkaamalla laskutusta siihen vartti-hintaan.

Kiusa se on pienikin kiusa tältä hallitukselta. Nih!

Meillä on pieni loma tiedossa loppuviikosta. Siis ensi viikko. Tulee tarpeeseen. 

Vielä ei kumpikaan ole sikäli lomaa "ansainnut", että olisi palkallista, mutta onneksi työnantaja ymmärtää tilanteen ja myöntää vapaata omakustanteisesti.

Sosiaalisen median ihmeellisyydet

Moni on pohtinut somessa olemisen tarpeellisuutta. Itsekin vietän ihan liikaa aikaa siellä.
Tai vietin.

Nimittäin. Tulin äsken koirien kanssa lenkiltä ja tarkoitus oli tarkistaa yksi fb-kirpputoripalsta, mutta enpä päässyt puhelimesta sinne enää edes sisälle. Kun yritin kirjautua, herjasi, että lähetetään koodi WhatsAppiin, mutta eipä koskaan tullut. Joten - nopea kun olen liikkeissäni - tökkäsin kohtaa "poista koko profiili". Antaa paskan olla.

Voi toki olla, etten pääse enää Instagramiinkaan, samaa Meta-sontaahan sekin.... 

Liekö toisaalta niin suuri menetys? Joitain ihmisiä on, joiden välillä ainoa yhteydenpito on ollut sitä kautta, mutta on sitten niinkin, että jos eivät voi lähettää ihan henkkoht viestiä, ei liene kovin suuri tarve kuulla kuulumisiakaan....

Sillä tavalla. Somettamatta.

Jatkossa joko täällä tai muuten enemmän ja vähemmän "lähikontaktissa". Ne, kenellä on yhteystiedot, pystyvät yhteyttä pitämään, muilla ei liene sitten väliäkään.

Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 

Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....

Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot

ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.

Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.

Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.

Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!

Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

T niinkuin taimikasvatus, niinkuin turhautuminen

Joku uskoo siihenkin, että siemenet pitää istuttaa jonkun tietyn kuun asennon mukaan. No, meillä nyt feng shui ja kuut on olleet nähtävästi suoraan syvällä ja poikittain kun mitään on istutettu.... niin aiemmin kuin tänäkin vuonna. Story of my life.

Kolme viikkoa kylvön jälkeen kasvaa:  EI YHTÄÄN MITÄÄN. 😠  Ja hiton hyysääminen näidenkin kanssa taas ollut.

Samoista siemenistä kuitenkin työkaverit on saaneet jo vihreää pilkistämään. Joten nakkaan koko hiton systeemin helkkariin ja painun toukokuussa taimikauppaan tai vielä mielummin pistän kasvihuoneen myyntiin ja asfaltoin koko pihan.

Kysyn vaan, että miksi edes yritän kun ei tule kuin sutta ja sekundaa.

UGH!