Viikon varrelta

Huh huh, jopas on ollut viikko.
Lauantaina siis miehen auto sanoi sopimuksen irti, mutta saatiin tekohengitettyä takaisin elämään akun vaihdolla.

Maanantai ja tiistai menivät omalla painollaan töissä lääkevuoroissa.

Keskiviikkona vapaa ja Bonolle varattuna trimmi. Tehtiin pitkä aamulenkki ja sen jälkeen vein pojan kylpyyn. Tuollainen vanha vauvan amme on tosi hyvä: sen mahakarvat ja tassujen koristekarvat likoaa laimeassa shampoovedessä suht pitkään ja tulee valkoisiksi, samalla saan varta vasten ostetulla kuupalla loiskittua vettä sen päälle ja siten pestyä myös selän päältä. Toiselle kierrokselle huuhtelun jälkeen vielä hoitoaine ja poika oli valmis. Kylpytakin kanssa kuivattelua pari tuntia, siinä välissä itselle kahvia ja pohdintaa syödäänkö viikolla vielä jotain......

Illan suussa trimmiin. Täältä ajaa sinne 45 minuuttia ja se on kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, ihan korvessa. Trimmi oli nopea ja koirasta tuli nätti. Startti kotiin ja hups.... 50 metrin jälkeen auton kojelautaan syttyy joulukuusen valot, jokin anturi alkaa kiljua kuin viimeistä päivää, joten vedän sivuun ja sammutan. Uusi startti ja sama toistuu.  PRKL!

Ohjekirjan selaus kertoo, että jarrusysteemi on todennäköisesti sökö. Varoitellaan ajamasta pitkästi.... mutta onko tässä vaihtoehtoja? Huristelen kotiin ja totean, että jarrut toimii siinä kohtaa kun on pakko. Toivon toki hartaasti, ettei yhtään metsänelävää loiki eteen.

Loppuviikko yritetään järjestää huoltoa. Temppu ja kuinka se tehdään. On se samperi.
Lopulta merkkihuolto suostuu ottamaan vastaan perjantaina, kun lähes nyyhkytän jo puhelimessa....
Ja kas kummaa: sulakkeen vaihdolla tilanne hoituu. Tosin varoittavat, että edelleen se herjaa jotain ABS:iin liittyen, eli vähän jää vaivaamaan, tapahtuuko jotain, jos tulee äkkijarrutustilanne.

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

****
Perjantaina normi aamuvuoro venyy pitkäksi ja teen vielä lääkevuoron siihen perään suuren hälytysrahan toivossa. Onneksi perhe on tottunut....

Lauantaina on vihdoin vapaapäivä!!!

Kello soi silti 5:57. Olemme jo hyvän matkaa menossa, kun se on vartin yli kuusi.... koirien aamulenkki, sitten itselle aamupala, lehti, teetä ja lähtö sairaalan tyhy-retkelle Örön saarelle.
Bussi ottaa kyytiin ihan tästä läheltä, joku 45 min myöhemmin ollaan Kasnäsin satamassa ja noustaan kippoon.

Merimatka kestää toiset 45 min ja on upea!!!
Aamulla tosin oli pakko laittaa päälle vähän takkia, viima oli sen verran rapea.

m/s Sissel

Päästivät sentään liikkumaan alueella,

unohtivat kontrolloida henkkarit!  =D 

Nauroin tätä kylttiä, että kun on ollut intti-käytössä, 

eivät halua vanhoja partoja paikalle ollenkaan....

Vuokrasimme fillarit ja poljimme ns. 12-tuuman reitin (8,8 km)

Tämä tykki on vähän pienempi, olisiko 6-tuumainen?

Meidän ajama reitti meni tuonne kartan yläreunaan pohjoisrantaan.

Oikein hieno paikka!! Jos mahdollisuuksia on, suosittelen todella käymään.
Meillä oli tosi lyhyt aika eli kolmisen tuntia varattuna saarella oloon, piti jo sisällään syömiset. Pari tuntia lisää olisi mahdollistanut vielä paremmat maisemienkuvaamiset.

Tosi hienoa, että tuollainen vanha armeijan alue on vapautettu kokonaan yleiseen käyttöön, se on nykyään kansallispuisto. Kaksi eri patikkareittiä kulkee hyvin opastettuna, alueella on hotelli, ravintola ja kiva vierasvenesatama.

****
Niin, miksi Bono sitten puunattiin?
Koska sunnuntaina on näyttely ja poika on jälleen kehässä. Ensimmäinen startti nuorten luokassa.

Olisihan ihan tavatonta, jos kerran olisi viikonloppu vapaana ilman aivan koko ajalle suunniteltua ohjelmaa. *silmien pyörittelyä*

Bonomainen viikonloppu

Oli taas vähän "kerrankos sitä ilmoituksia laitetaan sisään" -viikonloppu kun alkoi pukata kutsua erinäisiin kinkereihin....
Tuo työ haittaa harrastustoimintaa todella vakavasti!!!

Lauantaina herätys 5:20 ja startti kotoa 6:30, nokka kohti Pöytyän Raasia, jossa mm. armeijan ampumarata ja muita intin juttuja. Hivenen huolestutti, kun liikennemerkeissä melko tiukkaan sävyyn kiellettiin edes pysähtymästä.....

Bonolla tähtäimessä taipparit eli taipumuskoe.
Treenattiin sitä jonkin verran ja koska kyse on taiputuksesta, en treeniin mitenkään panostanut. Lähinnä varmistelin, että koiralle sopii uimiseen ranta kuin ranta, ja toisaalta tiedän, että sillä on nenä päässä ja se toimii.

Näillä eväillä.

Lyhyesti: ei taipunut meidän hurtta lauantaina. Taisin osittain itse sössiä jäljestysosuuden omalla toiminnalla, lisäksi järjestäjien puolesta oli kyllä pieni työtapaturma matkassa, ja tuo koirahan on nähnyt ja haistanut fasaania kerran, joten ei sovi ihmetellä, ettei se niin mieluinen ollut......  jäljestysosio, joka on siis meidän vahva alue, hylätyksi, ja sitä myöten tiesin heti aamusta, että hylky siitä tulee.

Muut osiot menikin sitten mallikkaasti ja päivä oli viihtyisä.  Koiraharrastusporukoissa on yleensä kivoja ihmisiä, joten nuo koepaikat on hauskoja!!

Poislukien fakta, että mua tietenkin pänni toi kämmi jäljellä, koska en kertakaikkiaan tiennyt miten siellä olisi saanut toimia (enkä tajunnut kysyä, koska ensimmäinen kerta) ja toimin siksi väärin. Lisäksi just kun tultiin metsästä hylättynä pois, saan mieheltä viestin, että sen auto on kuollut keskellä korpea toisella puolen Varsinais-Suomea, ja meidän pitäisi mahdollisesti noukkia äijä kotiin vielä illan tullen ja sen jälkeen pohtia miten seuraavan päivän logistiikka hoidetaan.....

No. Me ajeltiin kotiin tuon SPA0 tuloksen kanssa. Olin tietenkin äärettömän pettynyt ja rima mennä kokeilemaan uudestaan oli ainakin kolme metriä korkea.
Kotona ei ollut mitään ruokaa ja söin happamana hapankorppuja.....  (Joo joo, kun potkii, potkii kunnolla. Pieni marttyyrius tekee poikaa aika ajoin!!)

Sitten mies laittaa viestiä: auto on tekohengitetty pajalle (Motonetin pihaan), siihen vaihdettu akku ja se kehrää jälleen kuin kisu, joten hän ajaa tästä ohimennen kotiin. Pyysin tuomaan jotain sapuskaa tullessa ja mieliala kohosi samaa tahtia verensokerin kanssa kun mätin Perniön parasta kebabia huuleen.

Sunnuntaina sitten.
Itsellä 7-21 päivä töissä. Mies Bonon kanssa vaihteeksi jälkikokeeseen. Sitä se oli tekemässä lauantaina kun auto levisi urheilukentälle.

Töihin alkaa pukata viestiä, joka pistää hymyilemään jo päivän mittaan, ja sitten ihan viimemetreillä:
toinen AVO1 tulos, 48 pistettä ja kokeen paras AVO-koira.
Eioletotta, eioletotta!!!

Bono siis siirtyy jatkossa voittaja-luokkaan.....

Voi mitä tästä koirasta vielä tulee??

Kesäjuhlat

Meidän osasto on kuulunut TYKSin Medisiiniseen toimialueeseen nyt vuoden alusta.
Joten kun kutsu medisiinisen kesäjuhliin tuli, meitähän oli monta samantien ilmoittautumassa, että aivan varmaan ollaan mukana.

Eilen sitten.
Mulla on ehkä parhaat työkaverit ikinä!!!  ♥

Me oltiin Team Asystooles ja vedetiin hyvin. 15 rastitehtävää, joissa tultiin neljänsiksi ja voittona saatiin nimitys järjestää seuraavat bileet vuoden päästä.

Asystole

= 

stabiili rytmi

Neljä lääkäriä ja kahdeksan hoitsua. 

Tolla porukalla tuli hyvin valmista.

Ruoka oli taivaallista, tehtävät hauskoja ja kaiken kaikkiaan meno rentoa! 

Lisää tällaista!!

Tule suvi suloinen....

Kai se sitten on virallisesti kesä, kun koulujen suvivirret jälleen virsutaan ja lapset kirmaavat vapaille.

Kovin on kuivaa. En pysty muistamaan milloin viimeksi satoi. Vaikka maa oli todella märkää talven jäljiltä ja niitä "tulvia" oli metsässä joka reitillä, nyt aivan pölisee.
Niinijoen kokeessa oli juuri edellisellä viikolla palanut pari hehtaaria metsää varomattoman tupakoinnin jäljiltä, että varovainen siellä saisi olla. Täälläkin Luonnonpuistossa ehdottomasti kielletään tekemästä tulta edes ns. nuotiopaikoille (jotka on rautapatoja), mutta aina löytyy se joku urpå, jonka oikeuksia ei voida näin polkea....

Olin ajatellut tässä toukokuun lopulla - kesäkuun alussa vihdoin laittaa kasvihuoneen lopulliseen kesäkuosiin. Vaan miten kävikään?? Kaikki puutarhamyymälät myy ei-oota tomaattien ja kurkkujen suhteen. Jengi hamstrasi kaiken heti vapun jälkeen kun minä tapani mukaan jätin silloin vielä laittamatta. Koska meidän kasvihuonetta ei pysty lämmittämään mitenkään, olen joskus palelluttanut taimet kun hallaöitä yleensä tulee, ja sitten pännii hankkia uudet kalliit turhaan.
Joten voihan höh!!

Emme kyllä ole ehtineet mitenkään laittaa myöskään mun hienosti suunniteltua "ruokapuutarhan puolta" kuntoon. Siellä on yksi vanha omenapuun kanto, mikä pitäisi jyrsiä alta pois, muuten kasvulaatikoita ei saa asiallisesti paikalleen ja ruohonleikkuu on mahdotonta. Huoh!! On niin sellainen olo, että mikään asia ei edisty.
Tästä syystä näyttää siltä, etten saa myöskään avomaankurkkua tai kesäkurpitsaa minnekään, koska ei ole paikkaa....

Terassi sentään on vihdoin puoliksi pesty ja öljytty, ehkä tänään sitten toisen puolen pesu ja viikonloppuna öljyäminen. Hiivatti kun ihmisellä on niin rajallisesti aikaa (ja rahaa)!

Kiva katsoa työtä tekevää miestä...

Tuore öljy pinnassa.

Se on jalan alla kuin silkkiä ja samettia. 

Ah ♥

Pienimuotoista stressiäkin ilmassa.

Ipanahan goes America. Sitten tuossa talven aikana yksi (Penny) mun Jenkkisiskoista kyseli voisiko tulla tyttärensä kanssa käymään elokuussa. Tottahan se kuulosti ihanalta!! Olin heti suunnittelemassa kaikkea kivaa, mitä voidaan tehdä, minulla kun on silloin pätkä lomaa.

Sitten toisen systerin (Darlene) tyttärentytär kyseli voisiko hän tulla kaverinsa kanssa syyskuussa ja asua meillä. No, mikäs siinä, onhan täällä tilaa. Kerroin, että ollaan itse silloin jo töissä, että sikäli on omillaan, mutta mikäs tuollaista teiniä toisaalta pitelisi. Ei se vanhaa tätiä kaipaa seurakseen.

No, eilen sitten vielä yksi sisko (Joni, jonka luokse Ipana menee) laittaa viestiä, että miten olisi, jos he tulisivat juuri viikkoa ennen kuin Ipana lähtee heille. Tällöinkin olen lomalla, mutta jotain omiakin menoja on jo sovittu....

ARRRGGHHH!!
Siis minusta on oikeasti tosi ihanaa ja aivan älyttömän kivaa, että haluavat tulla, mutta että kaikki samana kesänä??!! Ja tää vähän tarkoittaa sitä, että mun kesäloma(t) menee nyt sillä lailla toisten suunnitelmia noudattaessa ja passatessa.
Plus että mun kaikki säästöthän on edelleen kirjaimellisesti sen halvatun kylppärimunaajan taskussa ja olen sikäli melko onnettomassa taloudellisessa kuosissa, ihan hivenen hirvittää.....

No. Lähdetään siitä, että kaikki sujuu.

MEJÄ-koe Niinijoki

Vuotuiset treffit ihanien ihmisten kanssa metsässä on takana!
Täytyy sanoa, että oli kyllä aivan paras tapa viettää loma olemalla ensin pari päivää kotona miehen nukkuessa yövuorojen väliä, joten oli loistava tekosyy viettää päivät pelkästään auringossa ilman huolta ja murhetta. Heh!!

En näytä teille rusketusraitoja, mutta niitä löytyy..... (juu, en ole vielä ottanut opikseni, ehkä sitten kun lääkäri sen melanooman toteaa....)

Isän(nän) nukkuessa on hyvä lähteä Ipanan kanssa paikalliseen

Papu-kahvilaan vähän välipalalle....  

Tulossa maailman paras tapa viettää viikonloppu!!!

Perjantaina mies nukkui puoleenpäivään ja sillä välin keräsin jo kamoja kasaan. Pakkasimme auton ja starttasimme iltapäivästä kohti Niinijokea.

Sattumilta ei säästytty: olimme jo Salossa asti (puoli tuntia) kun liikennevaloissa juolahti mieleen, että hitsinpimpula, koirien paperit jäi kotiin. Periaatteessa rekkareista olisi selvinnyt toimivalla netillä, mutta rokotustodistusten näyttäminen virtuaalisesti on hivenen haastavaa......
ja samoissa valoissa tajusimme, että myös koirien remmit roikkuu edelleen nätisti eteisen kaapissa......  joten auts ja pah, ja auto valoissa uukkarilla ympäri ja uusi startti. Sattuuhan näitä!

Pääsimme lopulta mallikkaasti metsästysmajalle, tapasimme suloiset ihmiset ja fiilis oli loistava. Majapaikkamme Wanha Kanala odotti jälleen ja meille oli varattu käytännössä koko talo. Vain yhdessä, eteisen huoneessa, olisi joku nukkumassa sen ensimmäisen yön.
(Edes koirat eivät kuulleet, että joku olisi tullut sinne yön tunteina ja kun heräsimme itse aikaisin ja lähdimme, emme koskaan nähneet ketään....)

Päivystäjä ikkunassa

Lämmin suositus jos vaan ikinä tarvitsette majapaikkaa Loimaan suunnalta!!! 

Suunnistimme ensimmäisen jäljen jo perjantaina illalla, kävelytimme koirat ja asetuimme taloksi. Lauantaina oli melkoinen hellepäivä viettää metsässä, ja teimme kaksi jälkeä, koska molemmat koirat oli pääsemässä kokeeseen.

Koirille päivä oli pitkä ja raskas: paljon odottelua ja ihmettelyä miksi lauma menee metsään ilman heitä. Illalla pitkä lenkki vielä tasoittamaan, mutta kyllä olivat voipuneita päivän tarkkailusta ja Bono piti ihan herättää vielä iltapissalle...

Sunnuntaina koeaamu oli onneksi vähän lauantaita viileämpi, mutta lämmin siitäkin tuli.

Oma aamuni alkoi jäljen opastuksella ja purkamisella, Bono meni heti kakkosena, sitten mies opasti omansa, ja viimeisenä oli Edun jälki. 

THE Nenä

Teimme vähän järjestelyjä, ettei kumpikaan koira päätynyt jäämään autoon yksin tai kaksin, koska ne alkavat haukkua nähdessään toisen menevän metsään. Oli helpompi tehdä niin, että logistiikka vei ja toi koiria aina tarvittaville paikoille.

Palkintojen jaossa odotin Bonolle jotain tulosta. Olin miehen ilmeestä (oli jäljellä ohjaajana) nähnyt, että junnukoira oli ollut ihan pätevä. Kokeen luonteeseen kuuluu, ettei mitään asioita puida etukäteen, joten edes minä en saanut kuulla mitään.

Yllätys oli aivan mieletön, kun kävi ilmi, että Bono oli kokeen paras avoimen-luokan koira ja otti ykköspalkinnon ja 45/50 pistettä. Ensimmäisestä kokeestaan!!! 

Jukravit, ei mikään turha nuuskuttelija tuo!! Että olen ylpeä ja onnellinen (vaikkei minulla periaatteessa ole osaa eikä arpaa tähän, itsehän se siihen on innostunut!)

Voittaja-luokan palkintojen jaossa olin levollinen. Edu on niin monesti todistanut olevansa vakaa ja varma jälkikoira, joten sinänsä ykköspalkinto ei yllättänyt. Mutta se, että Edukin oli kokeen voittaja-luokan paras, kyllä pysäytti!! Meidän perhe siis kirjaimellisesti tyhjensi pöydän kun palkintoja jaettiin!!

Huh huh!!! Niinijoen ihana karma on ollut jälleen kanssamme!

Kaikista mejä-paikoista se on rakkain ja suosikkimme. Ei näiden palkintosijojen vuoksi, vaan jälkimaasto, ihmiset, emännät, ruoka, majoitus ja ulkoilumaastot. Niistä koostuu ihmisen mahtavin kokemus tällä saralla.

Vaikkette tätä täysin pähkähullua lajia harrastakaan (töissä saa mielenkiintoisia katseita kun kertoo viettäneensä viikonlopun metsässä hyttysten syötävänä ja vetänyt perässään veristä pesusientä), suosittelen joskus ottamaan kotimaan matkan tuonne Virttaanharjun maastoihin joko patikalle tai hiihtämään. Siellä on uskomattoman kaunista!

Pätkäloma osa I

Olen nyt täysin ajastani jäljessä.
Toisin sanoen: koska on niin ihanat kelit, en vietä hetkeäkään sisällä saati koneen vieressä ja puolivalmiit tekstit jää odottamaan jotain....
Tämäkin siis kirjoitettu keskiviikkona 23.5.

****
Tästä se taas lähtee. Nimittäin allekirjoittaneen tapa lomailla pätkissä.
Joku kysyi talvella miten jaksan koko pitkän työputken kun en pidä kunnon lomaa, mutta tässähän se vastaus juuri on: pitämällä lomaa usein!

Voihan se olla, että jonain vuonna saan päähäni, että haluan lähteä jonnekin kiertueelle vaikka Eurooppaan, ja silloin useampi viikko on pakko saada yhtä soittoa, mutta tällä hetkellä en koe mitään tarvetta lomailla neljää viikkoa putkeen.

Lomailija siristelemässä.
On ollut aivan mielettömän hienot kelit. Tosin en ole tajunnut käyttää tilannetta hyväkseni ja esim. suorittaa muutamia melko pakollisia juttuja..... kuten terassinpesu. Mutta ehtiihän tuota.

Riipputuolien paras puoli kun ovat vierekkäin: toiseen saa nostettua jalat jos hotsittaa ottaa pikaisen päivätorkut. Ja minähän totisesti OLEN päivätorkkunut ihan joka päivä.

Ipana yllätti äitienpäivänä tekemällä juuri sellaisen kakun, josta tiesi, että minä tykkään: sitruunarahkaa ja erilaisia salmiakkeja, välissä vielä salmiakki/lakritsimoussea. NAM!!!

Omenapuut ovat kukkineet ihan mielettömästi. Hivenen silti jännittää tuleeko mitään satoa, koska pölyttäjistä on todellakin pula. Meillä on ollut vuosia, kun melkoinen tasainen surina on kuulunut joka paikasta, mutta nyt on luvattoman hiljaista. Tosi sääli.

Sain pari hauskaa tarraa, jotka koristavat nyt auton perää. Siinähän mun pojat nyt sitten ovat tunkeneet päänsä luukusta ja kurkkivat!

Perinteinen MEJÄ-kautemme starttaa tulevana viikonloppuna Niinijoella. Bono pääsee ensi kertaa viralliseen kokeeseen. Pari koejäljen mittaista jälkeä sille on tehty ja kivasti se näyttää kuonoaan käyttävän. Toki maasto on uusi, jäljet on tehnyt vieras ja nyt on ollut aivan tolkuttoman kuivaa, joten ei tule olemaan mikään helppo nakki junnulle.

Keittiöideoita

Harvinainen aivopieru. Tai siis sellainen vahingossa hyvä-äiti/hyvä-vaimo -päivä.

Olen ollut kova leipomaan ja edelleen rentoudun hyvin keittiössä, mutta nykyään en vaan koe, että siihen olisi riittävästi aikaa. (Täytyisi pohtia mihin käytän leipomisesta ylijääneen ajan....)
Tuli kuitenkin mielitekoja ja päästin luovuuden kukkimaan.

Olen harvinaisen kyllästynyt ikuisiin ja ainaisiin mokkaruutuihin. Ne on helppoja ja nopeita, mutta....
Joten jotain muuta kehiin, mutta yhtä nopeasti ja helposti valmistuvaa. Lisäksi koska en ole suurikaan suklaan ystävä (joo, tiedän, joku reikä päässä näin naisena....), muokkasin vähän ja lopputulos oli ainakin tuhat kertaa tavis mokkaruutuja parempi.

Nimitetään sitä vaikka Snickers-kakuksi.

Pohja on ihan tavallista mokkaruutu-pohjaa, tosin vähemmällä kaakaomäärällä. Tein myös tarkoituksella vähän pulleamman eli ison taikinan pellille.

Täytteeksi sekoitin puoli purkkia jotain halpis-peanut butteria ja purkillisen valmiiksi keitettyä kondenssimaitoa, joka on siis toffeeta. Hifistelin vielä, koska jemmasta löytyi, ja murskasin joukkoon pari kourallista suolapähkinöitä.

Päälle keitin/sulatin tilkassa maitoa yhden Panda-maitosuklaalevyn.

(Tein vähän vastaavan töihin vietäväksi, koska olin hyvällä tuulella. Töihin sekoitin perinteisen tomusokeri-rasva -kuorrutteen ilman kahvia (laitoin tilkan vettä) ja se ei ollut ihan yhtä hyvää.)

Nämä oli vähän haastavampi tekele, ja totta puhuen noudatin kerrankin ohjetta.

Ohje oli pääsiäisen Iltapäiväscheissesta (en muista kummasta), jota luin lentokoneessa.

Nuo on periatteessa isoja kaurakeksejä, joiden taikinassa oli valkuaisista ja sokerista vatkattua marenkia, paistetaan ja yksi kerrallaan nostetaan uunista jonkun pyöreän päälle taipumaan rullaksi. 

Totta puhuen taivuttamisvaihe oli vaikea. Ne repeilee ja murtuu helposti, eikä meillä ollut mitenkään äkkiä mitään oikean kokoista rullaa. Laitoin lopulta foliorullan ja taivuttelin vain kaksi keksiä kerrallaan, kunnes ne sai siirtää lautaselle jäähtymään loppuun.

Sisällä on rahkaa ja vatkattu vaniljakastike. En tekisi uudestaan Irish Coffee -makuista. Sitruuna olisi ehkä toiminut paremmin.

Ja kuten huomaatte, jätin koristeet laiskuuttani vähemmälle.  Tuoreet marjat tms tekisi näistä varmasti tosi kauniit tarjottavat. Ehkä kokeilen uudestaan kesällä.

****

Sitten oli kuuma sunnuntai. Lähdimme koirien kanssa iltakävelylle vasta melko myöhään, koska on ollut niin kuumaa. Otin varta vasten käteistä mukaan (mikä ihme, että sellaista ylipäänsä oli!!) ja ajattelin, että poiketaan kotimatkalla jätskille koko sakki. No pöh, kauppahan oli mennyt jo kiinni, koska sunnuntai.

Siitä hivenen suivaantuneena ajattelin, että teen sitten itse.

Koirien jäätelö:

iso porkkana raastettuna

2 dl kermaviiliä

2 dl piimää

100 g koirien jauhelihaa (tonnikala olisi varmasti huikea herkku!)

Kaikki sekaisin blenderissä, kaadetaan muffinssivuokiin, joissa jäädytys. Jäätyneenä voi poksautella irti vuuasta johonkin muovipurkkiin ja voila: meillä on sokerittomia ja viileitä tarjottavia koirille. Takuulla terveellisempää kuin valion vaniljapurkki hillosilmällä. 

Ihmisten jäätelöitähän olen tehnyt viime kesästä lähtien itse.

Ensin vähän idealla otetaan mitä kaapista löytyy, sittemmin olen joskus jopa varta vasten ostanut jotain aineita.....

Laitan aina meidän jäätelöihin rahkaa, koska minusta pelkkä vispikerma-kondenssimaito tekee  rasvaisen ja liian makean.

Kaadan seoksen isoon muoviseen purkkiin ja se saa jäätyä yön yli. Jäätelökauhalla siitä saa kivasti monta annosta.

Esimerkiksi:

2 dl vatkattavaa vispikermaa

2 dl maustamatonta rahkaa

hippunen sokeria

purkillinen kondensoitua maitoa

keksimuruja (Bastogne-keksit on taivaallisia....  tällöin voi maustaa seoksen myös hippusella kanelia)

2 dl vatkattavaa vispikermaa

2 dl sitruunarahkaa

purkillinen kondenssimaitoa

sitruunan mehu ja raastettua kuorta

(Koska meillä tykätään aidosta sitruunan mausta, en laittanut tähän enempää sokeria. Seosta kannattaa kuitenkin aina maistaa ennen pakastusta.)

2 dl vispikermaa

400 g purkki kookoskermaa

purkillinen kondensoitua maitoa

purkillinen ananasmurskaa (ensi kerralla laitan kaksi purkkia!)

(Jos olisi ollut tummaa rommia, olisin lorauttanut sitä tähän!! Ipana ei tykkää kookoksesta muutenkaan, joten tämä olisi toiminut aikuisten jäätelönä piña colada -tyyppisesti.....)