Kaipaan valoa!!

Vaikka kesä olikin kuuma ja ihana, harmi kyllä sen ajattelu ei yhtään auta näihin sateisiin ja synkkiin marraskuun päiviin!
Kaipaan niin jo valoisia päiviä! Ja pahin on vasta edessä. Voi kamala!

Onneksi olen jouluihminen, niin sen puuhaaminen ja ennakointi tuo hyvää mieltä, mikä piristää synkkyyden keskellä.

Kotiintullessa myöhään sentään katos on valaistu. Se on mielestäni tosi viehättävä pimeällä. Tässä kuva otettu vielä valoisaan niin ihan samaa käsitystä ei tietenkään saa. Muutenkin pihavaloja on saanut laittaa ja kynttilöitä polttelen harva se ilta.

Pimeys tekee hiilihydraattinälkäiseksi. Niinpä meillä menee aivan naurettavia määriä lettuja ja leivonnaisia....

Isänpäivää vietettiin päivää aiemmin, koska olin menossa töihin sunnuntaina. Samoin mieskin joutui ylitöihin juuri sinä viikonloppuna. Kahden vuorotyöläisen perheessä tämä on niin tavallista, ettei se oikeastaan ollut edes erikoista.

Vanhempi tytärkin tuli poikaystävineen, syötiin hyvin ja nuorempi tytär leipoi meille kivoja uudenmallisia joulutorttuja. Noista lumihiutaleista oli kuva jommassakummassa iltapäivälehdessä. Tuolla lailla sokerikuorrutteella ne oli aika juhlallisiakin. Ja hyviä, tietenkin!!

Iltalenkeille saa virittää kaikki mahdolliset otsalamput nähdäkseen mitään. Koirilla on valopannat ja niissä vielä Lidlin ledit kiinni. 

Kävipä vaan eilen iltalenkillä, että jossain kohtaa hoksasin Bonon kulkevan pimeänä. Aika Houdini se on ollut, että on pannan pujottanut pois, mietin itsekseni.

Palattiin omia jälkiämme takaisin muutama sata metriä, mutta en silti erottanut punaista valoa.... 

Aamulenkki mentiin samaa reittiä, ja siellähän se. 

Jos olisin palannut ehkä vielä yhden sata metriä, oltaisiin oltu suunnilleen kohdalla. Tosin en ole varma olisinko sitä nähnyt, tuo kirkas punainen oli suoraan kohti sammalta. Oman kirkkaan otsavalon valossa on vielä hankalampi mitään erottaa....

Houdini ei ollutkaan syyllinen. Pannassa on tuollainen muovinen/kuminen kiristys patterin suojana ja se on löystynyt ja auennut. Valo paloi edelleen ja poimin sen mukaan.

Täytynee jollain eristysteipillä tai jesarilla vähän paikata liitoskohtaa, ettei aukea uudelleen. 

Pikkuisen joulua

Marraskuun alku. Sesonki pikkujoulu-seasonille.
Minä en ole mikään kova bilettäjä. Edellisistä pikkujouluista taitaa olla jo useampi vuosi.... riittääköhän neljä?

Meidän osasto nyt kuitenkin ON tämän vuoden alusta virallisesti Tyksin medisiinisen toimialueen osa, ja kun kutsu sinne tupsahti, meitä ilmoittautui aika iso porukka mukaan pirskeisiin. Pitäähän maalaiskylä tuoda kartalle!

Aamulla ylös, teetä ja koirien kanssa metsään. Kunnon lenkki alle, kotona suihkuun, kahvi ja kosmetologille. Juu, olin varannut tarkoituksella kulmien ja ripsien kestovärin tälle päivälle.

Meikin kuitenkin päätin tehdä ihan itse. Kuten kuvasta näkyy, koska en edelleenkään meikkaa mitenkään rajusti, eipä tuosta juuri kuvaa saa, että mitään ripsiväriä kummempaa olisi.

Samoin varasin kampaajan ja latvoista nipsaistiin sentti pois. Siinä ohimennen mainitsin kampaajalle, että hipat on edessä niin hän ei tyytynyt pelkästään föönaamaan, vaan kampasi.

Ai jai!! Olen edelleen niin otettu tuosta tukasta! Onhan se niin, että luottokampaaja on kyllä kuin paras ystävä: silloin paikalla kun tarvitaan eniten!! Kiitos Taru!!!

Pikkumustaa ja pikkukenkää. Vaihdoin kyllä tummat sukkahousut kuitenkin myöhemmin.

Mekko on itse asiassa lapsen jenkkituonti, hän käytti sitä niissä Prom-tansseissaan. Ihanan laskeutuva trikookangas, äärettömän miellyttävä päällä.

Pikku etkot työkaverin luona. Syötiin salaatit ja otettiin skumppaa ennen bussin kyytiin menoa.

Ihanat naiset bileissä!!

En hirveästi kuvia räpsinyt. Minusta meni hyvinkin mauttomuuden puolelle, kun osa porukkaa ei muuta tehnytkään kuin heilui tanssilattialla kameran kanssa ja koko ajan poseerasi sinne ja tänne.

Meitä lähti sinne joku kolmisenkymmentä. (Osaston koko n. 75 henkilöä.)

Kiva olla työkavereiden kanssa vähän vapaalla.

Ruoka oli hyvää. Juomat oli vapaasti. 

Bändi oli outo. (Soitti siis minusta jotain muuta kuin tanssittavaa musiikkia suuren osan, mutta kyllä se tahti siitä parani niin, että lopun Bon Jovi -veto It's my life sai vanhan tädinkin jo hyppimään!!)

Mutta kyllä vaan aamu ainoa ongelma oli: kipeät päkiät!! Sen verran jorattiin! 

Pakko ottaa pyjamassa peili-selfie yöllä 02:15 kun on menossa nukkumaan. Toi tukka ♥

(Siinä on ranskalainen letti oikealta ohimolta taakse. Kaikki oli kiharrettu ja sitten pinneillä letin häntä kiinni ja niistä kiharoista sellanen pömpylä tuohon korvan taakse!)

En sitten purkanut kaikkia 30 pinniä päästäni yöllä vaan nukuin kampauksen kanssa.

Ei parhaita ideoitani: niska oli aamulla jumissa kun ei voinut kylkeä kääntää eikä edes kääntyä selälleen. Unta sentään sain joku 5-6 tuntia.

Ainoa miinuspuoli koko bileistä oli, että meille alunperin ilmoitettiin niiden kestävän klo 01:00 saakka ja niinpä meidän bussi pyydettiin paikalle silloin. Muuten kiva, mutta paikka pistettiin kiinni 23:30 ja meidät siirrettiin pihalle...... 

Noissa vaatteissa meinasi tulla kyllä vähän enemmänkin vilu ja oli tympeää seistä kadulla.

Nyt vaan toivon, että kylmän tunne, joka on edelleen päällä, väistyy eikä aiheuta jälkiseurauksia!! Ei olisi aikaa sairastella, joten juon kuumaa ja lepään ja otan illalla vähän enemmän D-vitaa enkä anna itseni unohtaa sinkkiä tällä viikolla.

Hyvällä mielellä huomenna työmaalle ja tästä taas jatkoon!! 

Matkalla Helvettiin ... ja takaisin

Kun lähdettiin kotimatkalle Ähtäristä, tie vei ensin kaikkien mahdollisten "vesien" ohi. Oli Ruovesi, Visuvesi, Orivesi...
Ja sitten oli Helvetti. Luonnonpuisto siis.

Ihan alkuperäisen ajatuksen mukaan meidän piti jossain vaiheessa viikon aikana ajaa päräyttää tuonne patikoimaan päiväksi. Tiedättehän, eväät ja kaikki -tyyliin. Mutta kun selasin nettisivuja, kävi ilmi, ettei tuossa luonnonpuistossa ole varsinaisesti yhtään ympäri menevää reittiä, vaan ovat kaikki tyyliä aasta beehen. Kun auto kuitenkin olisi jossain, olisi kohtuullisen tylsää päätyä jonnekin muualle.
Koirien kanssa ei voisi ajatellakaan mitään julkista liikennevälinettä takaisin. (Sikäli kuin sellaisia edes kulkee.....)

Koska paikka osui kotimatkalle JA olimme lähteneet hyvissä ajoin liikkeelle, ei pysähdys nyt niin merkillinen asia ollut. Ja itse asiassa siellä oli yksi luontopolku -tyyppinen juttu, joka teki ympyrän. Sillehän me menisimme.  JEE!!

Portilla. Täytyy sanoa, että tuo on hienosti toteutettu kokonaisuus. Kelpasi vähän naureskella.
Minä harvoin patikoin farkuissa, mutta nehän jalassa oli, koska kotimatka......  noooh....

Se ns. lyhyt ympyräreitti on tämä Helvetistä itään -kierros. 

(Jäin pohtimaan onko olemassa myös länteen-versio. Asia ei mistään ole vielä selvinnyt.)

Vinkkinä vastaisen varalle: minusta tuo oli oikeasti hieno ja kaunis reitti. Mutta olen tyytyväinen, etten käyttänyt siihen 1,5 tuntia ajoaikaa ja bensaa, että olisimme menneet erikseen. Ihan niin kiva se ei kuitenkaan ollut. Ei siis ehkä sen rahan ja vaivan väärtti. JA tuon tunteroisen takia olisi ollut turha pakata eväitä sen enempää.... 

Pituutta tuolla reitillä oli ennakkotietojen mukaan nelisen kilsaa, mun Endomondon mukaan reissusta tuli viitisen kilsaa. Koko matkan on helposti käveltävää. Rattailla tms apuvälineillä ei pääse, parissa kohtaa oli portaita. Mutta vähän huonompijalkainenkin pärjännee ja matkan varrella oli penkkejä ja pöytiä pysähdyksiä varten.

Helvetinkolu. Näköalapaikka.

Ainoa kurja tässä oli, että kävelymatkan varrella aurinko pilkisteli tosi kirkkaasti, samoin jälkeenpäin, mutta tietenkin lykkäsi pilveen kun olimme kohdalla. Höh!

Maisema oli toki hieno ja kuvasta ei juuri käsitystä saa.

Puusto on kyllä aika korkeaa ja piilottaa tuota näkymää jo hyvin tehokkaasti. 

Eniten kiinnostaisi mahdollisuus mennä tuonne alas jollain vesikulkuvälineellä ja soudella tuota solaa pitkin. Se mahtaisi olla hienoa!!

Joten pääsinpä sitten kehuskelemaan vieneeni koko perheeni helvettiin ja takaisin. Heko heko!! Mun parhaat patikointikaverit oli tosi täpinöissään. Edu kun ei matkusta hyvin, oli tosi innoissaan aamun reilun 6 kilsan lenkistä huolimatta, että matkan kestettyä vain 45min pysähdyttiin taas ja pääsi juoksentelemaan. Ja uupui ressukka sen verran kaikesta urheilusta, että nukkui loppumatkan kotiin.

Tuo kierros oli tosi kivasti toteutettu! Pitkospuut suojasi jalkoja, nimittäin tuo suo oli märkä!! Ei todella tehnyt mieli astua vahingossa hutiin....

Loppupäässä maisema oli jollain tavoin niin kotoisaa. Meillä on Teijolla aivan samannäköinen puro. 

Jouduin melkoisen tovin ällistelemään tässä, että koirat sai kahlailtua riittävästi ja katosivat kuvasta.

Luonnonpuisto niin kaatuneita puita ei korjata pois. 

Poluilta ja kävelyreiteiltä rungot toki katkotaan ja siirretään vähän sivuun, mutta muuten luonto saa hoitaa tuolla tehtävänsä. 

Jos jotain nimensä veroista halusi hakea alueelta, tämä lienee se pahin. Eikä siis tämän pahempi ollut.

Mistähän moinen kaunis järvi on saanut niinkin kammottavan nimen aikoinaan?

Kiinalaisista ja pandoista

Lähteä viikoksi Ähtäriin ja olla käymättä eläintarhassa, jonne suuren kohun kanssa hankittiin ne kaksi pandaa?? Todellakin.

Käytin tekosyynä hintatasoa. Minusta tuolla eläintarhassa ei sen antamien tietojenkaan mukaan ole mitään erikoista nähtävää, eläimiä on kohtuullisen vähän, ja koska pandataloon pääseminen maksaa erikseen (asia, jota en käsitä!!), minusta se oli naurettavan hintainen kokonaisuus.

Tähän aikaan vuodesta ei sentään ole aika slotteja kuten kesällä. Silloin ihmiset saivat vain vartin aikaa tuijottaa pandoja kun piti jo jatkaa eteenpäin päästääkseen seuraavat sisään. Kohtuuttoman mautonta rahastusta tuokin, olihan se ennalta arvattavissa, että jengi hakeutuu paikalle nimenomaan ensimmäisenä kesänä.

Vertaa huvikseen vaikka Korkeasaaren hintoja....

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään rahasta. Tässä mennään taas reippaasti pois omalta mukavuusalueeltani, koska tiedostan itsekin olevani tekopyhä.
Kävinhän juuri keväällä Teneriffalla eläintarhassa ja rehellisesti nautin siitä suunnattomasti. Se oli hieno, eläimet oli hienoja ja näytökset vasta hienoja olikin. (Ja se siitä luonnollisuudesta.....)

Mutta...

Juuri edeltävästi (vasta 2017) kohuttiin hillittömästi delfiinien saamiseksi pois Suomesta, koska villieläimet eivät kuulu vankilaan ja niiden pitäisi saada toteuttaa luontaisia taipumuksiaan yms.
Samanaikaisesti Suomi käy Kiinan kanssa jotain merkillistä pehmeää kauppaa ja sopii ensinnäkin rakentavansa miljoonilla ihmeellisen talon, jonne sitten sijoitetaan kaksi vankeudessa syntynyttä pandaa. Osakeyhtymä Suomi sitten maksaa kaiken, niinkö? Meidän veroeuroilla kiinalaisten hyväksi?

Eläintensuojelu on ihan ok, kannatan sitä. Mutta maan, joka polkee ihmisoikeuksia (joo, hirveän huono lähde, wikipedia), eläinten oikeuksia ja pitää oman kansansa kärsimässä ja edesauttaa ilmastonmuutosta täysillä, mistä kärsivät lopulta ihan kaikki, on aika turha tulla selittämään pandojen hyvinvoinnista mitään. Miksei niitä eläimiä suojella siellä missä niiden kuuluisi asua?

Esim. lehdessä julkaistu juttu, joka kertoo Kiinan jatkossa sallivan uudestaan tiikerin ja sarvikuonojen luiden käytön, saa minut lähes oksentamaan!
Eläinlajit, jotka ovat kuolemassa sukupuuttoon muutenkin, nytkö niitä aletaan metsästää, että rikkaat kiinalaiset saavat potenssilääkkeensä? Aikamoista paskaa suoraan sanottuna.

Kiina kuvittelee kaiketi maailman sulkevan silmänsä kaikelta pahuudelta, kun tekevät tätä pehmeää kauppaa. Ehkä näillä pehmeillä arvoilla loppujen lopuksi on jokin oikea arvo, mene ja tiedä.
En vaan itse koe voivani siihen pelleilyyn osallistua.

Onko se sitten Ähtärin pandojen vika?? Ei.
Kuolevatko ne lopulta nälkään, meneekö kaupunki konkurssiin ja kaikki voivat huonosti, koska mitä useampi ajattelee näin ja jättää menemättä, sitä vähemmän rahaa....
Sepä se.

Jos pandat voisi opettaa esim. syömään pohjanmaalla kasvatettua rehua, ehkä tässä olisi mielestäni vähän enemmän järkeä. En tiedä.
Asia ei ole yksiselitteinen enkä tuomitse ketään, joka tuonne hankkiutuu niitä katsomaan. Onhan ne kivannäköisiä otuksia minustakin! Tyydyn kuitenkin katsomaan niitä kuvista.

Terveisiä Ähtäristä

Huikean rankan viikon päätteeksi ajoimme perjantaina Ähtäriin viettämään patikkalomaa koirien kanssa.
Viikko meni töissä vauhdilla, stressaten yhdestä sun toisesta asiasta ja tehden ohimennen vielä yksi ylityövuoro toisen perään (tietämättä liiton asettamasta vuoronvaihto- ja ylityökiellosta, josta sain sitten kuulla... mutta jos maassa on idiootti pääministeri, ei se ole potilaiden vika, eikä niitä voinut pulaankaan jättää.)

Torstaina vielä päivä astma-koulutuksessa Helsingissä, joten matkoineen olin pois

rapiat 12 tuntia silloinkin....  onneksi koulutus oli joka osaltaan loistava!

Pystynpähän tekemään työni jatkossa hyvin!

Perjantaina vaihdettiin autoon alle talvirenkaat ja viriteltiin katolle teline ja boksi.

Onhan tuo minun auto varsin hullunkurisen näköinen iso boksi katolla. Olen sitä (boksia) koettanut kaupata ja ostaisin tilalle pienemmän, mutta eipä taida nykyään oikein kelvata tuollainen ei-minkään-merkkinen... 

Pääasia kuitenkin, että autoon mahtui sisälle hyvin.

Matkaan meni hyvinkin reilut neljä tuntia, kerran käytiin pissalla Oriveden ABCllä ja viimeiseksi pysähdyttiin Ähtärin kaupoissa hakemassa aamupalatarpeet ennen mökkiin siirtymistä. 

Mökki on tosi viehättävä.

Parvella vielä nukkumapaikat neljälle, mutta

meidän käytössä on vain normaali makkari.

Kaikki kodin mukavuudet: tiskikone, pyykkikone, kuivauskaappi,

takka, sauna ja muut.... aa että!! Kelpaa!

Ihastuin tyystin näihin reittimerkkeihin.

Myös nuo keltaiset tassunkuvat olivat mielestäni tosi hauskat!

Mökkikylän alueella postilaatikot oli valtavan hienot!

Meidän pääty mökistä.

Paritalohan siis se.

Omalla to do -listallani on ollut jo jonkun aikaa visiitti Keskisen kauppaan, koska siitä niin kovasti vouhkataan. No, nyt sinne on 20 minuutin ajomatka, joten otettiin heti lauantaina aamulenkin jälkeen auto alle ja painuttiin Tuuriin. (Koska siellä oli myös lähin Musti & Mirri, ja pojille piti saada myös sapuskaa....)

Tämän kaiken kehitellyt tyyppi on paitsi äärettömän fiksu, mutta täytyy kärsiä jonkunlaisesta Napoleon-kompleksista! Siis kauppa itsessään ei ollut yhtään mitään erikoista, steroideja kiskonut perusPrisma, jonka hintataso ei edes houkutellut ostamaan mitään erikoista.

Kuvitelkaa Vantaan Jumbo tai Raision Mylly tungettuna yksien seinien sisään: siis vain lukuisia myymälöitä/myyjien paikkoja mutta niin, että kaikki maksetaan yhdelle kassalle. Ja aivan kaikkea: mottorinosista suklaaseen.

Ensimmäisen vartin jälkeen olin aivan uuvuksissa. Lähinnä halusin vain pois.

Onneksi kohdalle osui Jäämaa, jossa suloiset puput vähän virkisti, samoin kuin mahdollisuus iskeä ahteri penkkiin toviksi.

Sitten jaksoin vielä vähän katsoa koiranruokia (kuivia kaikki, joten ei käyneet meille) ja kiittelin onneani, etten osunut tänne esim. pari vuotta sitten kun odotimme Bonoa. Siellä oli nimittäin aika villi osasto koirien vaatteille....

Joulumaa oli ihana, mutta todettava oli, että kun ei mitään tarvitse,

ei mitään tarvitse ja turha on ostaa.

Summa summarum: nyt se on nähty ja pois bucket-listalta. Eipä tarvitse enää varta vasten sinne hakeutua.

Epäilemättä päädymme ajamaan Tuuriin vielä toiste viikon aikana tuon eläinkaupan vuoksi, mutta en taida rahaa Keskiselle kantaa.

*****

Lenkkimaisemiltaan Ähtäri on suurenmoinen!

Meillä ei ole ajatustakaan maksaa 40 eur/nekku nähdäksemme pari mustavalkoista karhua. Olkoonkin, että asuvat ihan kivenheiton päässä. 

Tämän lähemmäs Lumia ja Pyryä en siis päädy. Talo on kyllä hieno ja isolla rahalla tehty. Sitähän kiinalaiset edellyttivätkin.

Muutenkaan emme taida eläintarhaan pistää jalkojamme. Lystikästä "huutelua" sieltä toki päivittäin on kuulunut, olisikohan hirvi? Edelleen ihmettelen, ettei koirat reagoi ääneen mitenkään. Kahtena päivänä olemme olleet aika lähellä lenkillä eikä kumpikaan korvaansa lotkauta. Höh!! Mun metsästyskoirat....  

Yhden karhun viereen toki itseni tälläsin.

Huikean kirkas aurinko!

Aamulla patikoimme jo aika pitkästi ja iltalenkillä piti vaan ihan vähän käydä.....
No, päädyimme tuonne kyltissä mainitulle Kierinniemen luontopolulle, jonka pituus olikin lähes 3 km ja kun ensin oli kävelty sinne ja sitten takaisin.... ja totta puhuen vähän eksyimmekin luontopolun varrella.....
No, iltalenkkikin oli sitten hyvin reipas joten päivälle tuli kilsoja yli 16  yhteensä.

Pappakoira-Edun tassujen puolesta vähän hirvitti, mutta hyvin se näyttää pärjäävän!

Pirteää viikkoa jokaiselle!!

Keltainen on kiva väri

Kun on tällainen maantienharmaa blondi, keltainen väri vaatteissa saa näyttämään lähinnä banaanilta. En siis suin surminkaan laita päälleni keltaista. (Paitsi hetkinen, minulla ON jakkupuku hailakankeltaisena, krääh!)

Mutta keltainen on itsessään iloinen ja pirteä väri. Eritoten luonnossa se on kirkas ja mieltä piristävä!

Joskus Suomen sininen taivas sattuu niin täydellisesti syksyn väreihin.

Olkoonkin, että tulee vähän ruotsalainen vaikutelma....

Tein uudestaan suolasitruunoita. 

Edellinen satsi kesti pari vuotta ja käytin niitä melko säännöllisesti.

Nyt laitoin joukkoon muutaman limen, ja sen sijaan, että olisin käyttänyt

pelkät kuoret, lohkoin ja laitoin lohkot suolaan.

Hedelmälihaa tuskin pystyy käyttämään, eiköhän se ole myrkkysuolaista?

Mutta kuoret antaa kivan maun monille ruuille, meidän perheessä pääasiassa

broileriruuille, mutta miksei monelle muullekin.

Kaadoin päälle vielä rutkasti sitruunamehua varmistaaksen

suolan sulamisen ja tällä hetkellä komerossa

on purkillinen hyvin mehukkaan näköistä sitruunaa.

Vaahteroiden iloittelua!

Paitsi että tämä taitaa olla tammi....

Tammenterhoja koko asfaltti täynnä.

Aamun sumua pellon päällä.

Auringonnousu kultaa kaiken.

Ainoa asia, josta tällä hetkellä voisi natista keltaiseen liittyen on vähän kulahtanut otsavalo. Pilkkopimeässä metsässä, kun tuikku alkaa himmetä ja muuttua keltaiseksi, tulee vähän sellainen olo, että mahtaako täältä päästä kotiin katkomatta jotain raajaansa....

Joulupukille laitoin toiveen, että tarvitsen vihdoin kunnollisen, kirkkaan ja pitkään palavan otsalampun! Saapa nähdä oliko pukki kuulolla....

Dinosauruksia katsomassa

Ei ole mikään suuri salaisuus, että olen dinosaurus-fani.
Kun viime keväänä/kesällä tuli mainos, että dino-spektaakkeli tulee Suomeen, tiesin haluavani liput.

Myönnettäköön, että olin ikävä ihminen ja rikoin ohjeita: erikseen nimittäin mainittiin (kahdesti!), että kuvaaminen ei ole sallittua ja puhelimet jopa kehotettiin laittamaan kiinni.....  (perustelu oli mielestäni tosi onnistunut: kenttää ei noin 160 miljoonaa vuotta sitten oikein ollut. Hehe!)

Mutta malta nyt olla kuvaamatta. ♥

Tein parhaani, etten häirinnyt kenenkään muun katselua ja kuvasin hyvin huomaamattomasti omaa rintaani vasten, ettei valo osuisi kenenkään silmiin. Kuvien laatu ei siis ole mikään mahdottoman hyvä.

Tässä vaiheessa vielä melko tyhjä Hartwall Arena.

Brachiosaurus on AINA ollut suosikkini.

Kesällä tulleessa leffassa yksi niistä hylättiin saarelle ja se päätyi tulivuoren

purkauksesta johtuviin liekkeihin ja sydän särkyi....

vaikka se oli pelkkää elokuvaa. 

Mamma T-Rex oli kova luu!!

Ärjyi aidosti.

Kovin Jurassic Parkimainen show sikäli, että niissäkin tämä aina pelastaa jutun lopuksi.

Mutta kuinka moni on päässyt kumartamaan yleisölle

vauva T-Rexin kanssa??  

Youtube tarjoaa kivan trailerin tuohon show'hun. Laitan sen tähän, vaikkei sinne enää kukaan ehdikään, sehän taitaa loppua jo huomenna.

Oli kuitenkin varsin kiva tapa lopettaa lasten syysloma jälleen tällaisella.