Elämänmuutosta etsimässä

Minähän en varsinaisesti ole tunnettu siitä, että olen hidas ja hiljainen.
Tästä syystä olen suorastaan ylpeä itsestäni, miten rauhallisesti olen ottanut tämän, että meillä on uusi koti jo tiedossa, mutta siellä asuu joku muu. (Myönnettäköön, että ajatuksissani olen ajatellut useammin kuin kerran, että "johan kaupasta on XX päivää, eikö se nyt jo voi muuttaa pois?)

Kevään kasvua lisää.

Terassihortensia, jonka tuuppasin kasvulavaan syksyllä.

Nyt siinä on pulleat silmut ja jo vihreääkin vähän.... ♥

Niin, tässä pitäisi siis päästä muuttamaan. Ostimme siis talon.  Hupsis!

Siellä on pientä remonttitarvetta. Yläkerrassa on isohko aulatila ja lisäksi rakentamaton makuuhuone, jonka haluamme käyttöön. Siihen on edellisen toimesta jo haettu rakennuslupa, joten kyse on vain viitseliäisyydestä ja siitä, että laittaa eristeet ja levyt paikalleen. 

Koska olen melko innovatiivinen, minullahan riittää sitten ideoita tämänkin jälkeen..... 😂

Mutta toteutusta tehdään kk-palkalla, ei lainarahalla, joten koetan hillitä suurinta intoani. Suuret linjat ovat kuitenkin kunnossa eikä mitään kallista remonttia ole tarkoituskaan tehdä. Mutta liukuovikomero yläkerran matalaan tilaan (Annukka) ja muuta pientä elämää helpottavaa, kun tavaroille löytyy oma paikkansa.

Jonain aamuna lenkillä oli huikaisevan sininen taivas.

Nämä koivut ovat vaan niin upeat.

Sillä välin odotan toki innokkaasti, että joku lapsiperhe löytää meidän nykyisen talon netistä ja ilmoittaa haluavansa sen. Tokihan meille on helpotus sinänsä, ettei sitä ole niin sanotusti vielä myyty alta pois, koska on kiva ajatus tehdä remontti asumatta siellä pölyn keskellä. (Näkisi vaan, etten kanna sinne patjaa ja tyynyä välittömästi.....)

Kyllä. Pähkähullua mutta totta. Ostimme jo uuden, vaikka vanha on myymättä.

Sen uuden kanssa oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja koska meillä oli siihen mahdollisuus, miksei tarttuisi tilaisuuteen. Kerran täällä vaan eletään.... 

Iltalenkin kuultavaa polkua

Se muu elämänmuutos sitten.

Noh. Ei liene mikään valtiosalaisuus, että meillä töissä on ollut jo pidempään melko raskasta. Ei, ei yksin korollasta johtuen, mutta sillä on toki ollut vaikutuksensa. Meillä on porukka yleisesti aika väsynyttä ja alkaa olla loppuunpalamisen kintaalla..... Se taas näkyy suoraan esim. töissä käytöksessä, puheissa ja yleisessä viitseliäisyydessä. Tämä taas luo huonoa työilmapiiriä, ja viimevuodesta jotain oppineena en halua jatkaa näin.
Olen itse nyt OK mutta en kuitenkaan koe olevani tällä hetkellä se oikea taho tukemaan uupunutta työkaveria. 

Toisekseen valtiotason salaisuus ei liene sekään, että sairaalan loppua kohti kolkutellaan. Uskon uuteen uljaaseen sairaalaan, kun kuoppa on kaivettu ja peruskivi muurattu. Senhän piti tapahtua vielä tämän kuun lopussa..... 
Sanoin silloin, kun teimme päätöksen lähteä lähemmäs Turkua, että itselleni "maailma avautuu" kun on mahdollisuus ajaa vaikka sinne töihin. Matka on kuitenkin vain puolisen tuntia kaikkine parkkipaikan hakemisineen. 
Sen verran olen tätä realisoinut, että olen pariin paikkaan heittänyt vähän siimaa ja kysellyt.

Tassunkuva sydäm..... eikun....   😀

Saapa nähdä. 

Eikö ne väitä, että ihminen tarvitsee isoja muutoksia tietyin väliajoin? Itselläni oli muistaakseni siinä 7-9 vuoden kohdalla aivan hirveä muuttokuume. Nyt kun muutto konkretisoituu, saatan samalla vaivalla tehdä muitakin muutoksia elämässäni. Kerran täällä vaan eletään ja oman elämäni on parasta olla juuri minulle hyvää.

Kevään kasvu

Laitoin viimevuotisista chileistä siemeniä talteen syksyllä. Nyt oli aika kaivaa ne kirjekuoresta ja sujauttaa multaan. Tein tämän siis jo tammikuun lopulla...

 
Samalla kaivauduin hangen läpi kultasadepuun viereen ja napsin siitä muutamia siemenpalkoja irti ja tuuppasin niitäkin siemeniä multaan. Minähän jo syksyllä istutin pari kultasateen siementä ja niistä yksi itikin hyvin. Se vaan oli hassu aika ja päädyin sen siirtämään ulos lavaan ja syksyllä.... Saa nähdä nouseeko sieltä mitään taimea tämän talven jäljiltä. Toisaalta, ulkokasvihan se on, että sikäli pitäisi kestää. Mutta pystyykö sitä siirtämään muualle kasvamaan, on sitten taas toinen tarina....

Ylempi kultasade, alempi chili

Hiukan olin yllättynyt, että chileistä vain yksi siemen iti. Se teki sen kyllä nopeasti, mutta muualta purkki on ihan tyhjä. Siemeniä oli hyvinkin 15-20...  (Kyse oli viime vuonna siemenestä istutetusta taimesta, jonka hedelmistä keräsin siemenet. Mahtaako niiden itävyys heiketä vuosi vuodelta?)

Eilen sitten iloitsin valtavasti, kun hoksasin, että kultasadekin oli itänyt yhden siemenen osalta.

Siirsin purkit (Ikean isossa muovipussissa "kasvihuoneessa") jo edellisviikolla työhuoneen pöydälle, koska työhuone on tällä hetkellä talon viileä huone ja kuvittelen viileyden tekevän hyvää sikäli, ettei taimet retkahda hassuun kasvuun ja jää honteloiksi. Saatan hyvin olla väärässä, eipä olisi ensimmäinen kerta. 😄

Koska talokauppaa nyt edelleen odotellaan, on kuitenkin ihanaa, minkä tekosyyn se antaa hankkia tulppaaneja joka viikko. Pitäähän talo olla esittelykuosissa. Thih!! 
Katselijoita on ollut joka viikko, tällä viikolla tulee kuukausi siitä, kun tehtiin sopimus myynnistä. Muutama ihan potentiaalinen ostaja siellä on käynyt, mutta vähän välillä ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että tullaan ihastumaan ja vasta jälkeen hoksataan, että pankillakin voi olla sanansa sanottavana ostopäätökseen. 

Eräs nuori perhe nimittäin kohnasi nurkkia tunnin ja 20 minuuttia ja olivat lähtiessä eteisessä todeneet "tää me halutaan". Siellä oli välittäjän mukaan jo mittailtu huonekalujen paikkoja ja verhoja..... mutta vasta jälkeenpäin kertoivat, etteivät ole edes käyneet kysymässä pankista voisiko saada lainaa ja miten paljon.   Huoh! 

Me löysimme uuden kodin.

Se oli meille rakkautta ensi silmäyksellä. Realiteetit kuitenkin mukana. 

Siellä on tehty kaikki 2010-luvulla: sähköt, vesiputket, katto, ikkunat, keittiö, pesutilat, salaojat. Talo oli minusta kauniisti tapetoitu ja pidetty siistinä. Se on samanlainen rintamamiestalo kuin nykyinen, mutta pienempi. Huomattavasti pienempi, mutta eipä meitäkään tässä ole kuin kaksi. 

Keväällä muutetaan. JEE!!  Esittelen talon sitten tarkemmin.... 

Satunnaisia (talvi)kuvia ja ruokahöpötystä

Tämä on ollut mahdottoman hieno talvi!! Myös valokuvausta ajatellen...
Ainoa harmitus on, että pakkasessa sormet kylmenee turhan paljon kuvattaessa ja lisäksi laitan puhelimen aina välipaidan taskuun, jotta se pysyisi läpimänä ja akku kestäisi... joten sen kaivaminen edellyttää hetkellistä vetoketjujen avaamista ja kaivelua. Aika ajoin ehtii tulla vähän vilu. 

Joku tuntematon oli tampannut ihanan sydämen metsään meidän vakio-

karkkipaikalle, joten laitoin karkit sydämeen, että sain 

hauvat siihen kuvattavaksi.
Tämä ystävänpäivänä! ♥ 

Voisin seisokella täällä ja vaan katsella maisemaa kun 

se elää auringon siirtyessä.

Rakas nenä ♥

Vahva suositus tälle!!

Luin aiemmin sen edellisen kirjan ja tykkäsin.

Tämä oli tosiasioihin perustuva, kertoen ensimmäisestä presidenttikaudesta.

Arvostan miehen tekemää työtä ja suurisuuntaisia suunnitelmia ja haaveita.

Ainakin kirjasta saa käsityksen äärettömän selväjärkisestä ihmisestä, jolla ei ole liiallisia kuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudestaan tai mahdollisuuksistaan. 

Tuossa maassa on pähkähullu puoluejärjestelmä ja täysin idioottimainen logiikka siinä, että kun saat jotain väkisin runnottua läpi, seuraava pressa voi yhdellä allekirjoituksella sen perua. (Mikä tuli todistettua jälkeenpäin....)

Pullavanukas, osa II

Ei ole kaunis, mutta oi jestas miten hyvää!

Silloin kun lapset oli pienempiä, luin jostain dekkarista, miten sankaritar teki pullavanukasta ja kiikutti vadillisen poliisiasemalle kiitoksena. Minä tein silloin sitä donitseista ja laitoin nesteeseen myös kondenssimaitoa. Ja huh huh miten imelää!!

Nyt tarkistin reseptiikkaa vähän aikuisempaan makuun.

Leipänä paahtoleipää (täysvilja), munamaito ihan maidosta (5 munaa / 6 dl maitoa),

väleihin mustikoita pakastimesta (4 dl, sokeroimaton) ja nokareita vaniljatuorejuustoa päälle.

Annetaan ensin 10 min hautua, että leipä imee kosteutta munamaidosta.

Paistetaan folion alla alkuun 30 min  175°C ja sitten otetaan pintaan väri.

JEEESSSS!! Todellakin toimii!

Meidän paikkakunnalle ilmestyi uusi burgeripaikka.

Pariskunta, jonka työt korona vei, halusi työllistää itsensä,

ja laittoivat ison tien varteen pienen kopperon, jonka luukusta myyvät.

Respect yritteliäisyydestä!!!

Mainittakoon heti alkuun, etten syö ikinä hampurilaisia. Halusin kuitenkin testata tuon paikan, ihan jo kannatusmielessä. Sunnuntaina kun ajoin kotiin, soitin etukäteen ja varasin miehelle naudanlihaburgerin ja ranut, itselleni tilasin juustopallot ja bataattiranut.

Voi veljet!!! Suositus tällekin, jos sattuisit syystä tai toisesta

ajamaan Salosta kohti Tammisaarta. Siinä se on, puolimatkassa.

Viki & Jack's

Vietän tällä viikolla talvilomaa. Taisin joskus aiemminkin jo mainita, että meillä työehtosopimuksen paras puoli on siinä, että kun varaan itselleni loman ke-su, käytän lomaa vain kolme päivää, mutta saan viisi. Olin lisäksi suunnitellut tälle viikolle maanantain ja tiistain vapaaksi, joten lomaa oli tiedossa koko viikko. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinenkin. 

Noh, tilanteet muuttuu.
Osastolla oli puute tekijöistä ja kollega keuhkopolilta tarvitsi vapaan lääkärikäyntiä varten, joten otin itselleni pari vuoroa tästä keskeltä viikkoa.
Niinhän ne sanoo, että halvat huvit hulluilla, mutta joskus lomalla voi jopa tienata! 😄

Kysymyksiä talvesta

Kristiina Kortelahti oli laittanut blogiinsa hauskat kysymykset talvesta ja niihin omat vastauksensa. Koska aika ajoin on hauska lukea muiden mietteitä ihan tavallisista asioista, nappaan kiinni samaan ja toivon, että moni teistä, jotka bloggaavat, jatkavat vastauksia omalta osaltaan.

1. Kuntosali vai metsälenkki?

Heh, minut tuntevat tietävät jo vastauksen, joka lienee itsestäänselvä: metsälenkki. Mieleni lepää metsän siimeksessä, nautin valtavasti kauniista, rauhallisista kävelyistä koirat vapaana.

Kuntosalille on paikkansa ja aikansa, vielä en ole niitä uudestaan löytänyt. Jossain vaiheessa kävin melko paljonkin, ja myönnettävä on, että puntinnosto olisi tarpeen lihaskunnon ylläpitämiseksi, koska ei tarvitse kovin montaa naistenlehteä selata, kun jo tehdään selväksi, miten tässä iässä lihakset suorastaan haihtuvat ilmaan ihan joka päivä.... huoh!

2. Mökki vai hotellimajoitus?

Hmmm. Tämä ei ole niin itsestäänselvä. Tällaisena epidemia-aikana pidän mökkimajoitusta turvallisempana, mutta hotellissa on puolensa. Mökissä oma rauha ja mahdollisuus ruokailuun täysin omaan tahtiin on miellyttävää, samoin mm. mahdollisuus saunoa juuri silloin kun huvittaa. Hotellissa taas valmiiksi katettu aamiainen on ihanaa ylellisyyttä, johon harvoin törmää.
Koirista johtuen valitsen tässä kohtaa mökin. 
Ulkomaille mennessä suosin hotellia.

3. Kuuma kaakao vai kermakahvi?

Olen sillä lailla outo ihminen, etten pidä suklaasta. 
Tosin hyvin tehty kaakao vaikka kermavaahdolla voisi kruunata raikkaan ulkoilun talvilomalla hienosti.
Pitääkin testata kermakahvia. Yleensä juon kahvini maidolla.

4. Kirja vai TV-sarja?

Heh, ei toista kysymistä: kirja. Aina. 
Olen tosin tänä vuonna tavoistani poiketen jo muutamia tunteja istunut telkkarin edessä ja tuijottanut putkeen SYKE-sarjan paria edellistä kautta Ruutu-palvelusta. 

5. Hiihto vai luistelu?

Tämä on vaikea. Olen tehnyt molempia hyvin monta vuotta sitten. Luistelusta mieleen on jäänyt se, että varpaille tulee aina kylmä, oli luistimet sitten kuinka reilun kokoiset hyvänsä. Koskaan mikään sukkamäärä ei pidä varpaita lämpimänä. Lisäksi koen sen tavallaan vähän tylsäksi, koska en osaa luistella hyvin ja se on sellaista staattista pyörin tässä nyt paikallani -puuhaa.
Hiihtääkään en tosin osaa, mutta ainakin siinä maisemat vaihtuvat ja pääsee eteenpäin. Koen sen myös liikuntana tehokkaammaksi ja virkistävämmäksi. Haaveilen mahdollisuudesta joskus vielä matkustaa pohjoiseen talvella ja vuokrata hiihtimet ja opetella se uudestaan. 

6. Pilkkikalastus vai lumikenkäily?

Olen lapsena pilkkinyt ja se oli kivaa. Tosin jälleen kerran, varusteiden puute tekee sen, että se kuulostaa kovin kylmältä harrastukselta. En välttämättä näe järkeä hankkia pilkkihaalaria yhtä tai kahta kertaa varten, kun täällä seudulla ei ole talvea edes joka vuosi. Lisäksi pelkään heikkoja jäitä hysteerisesti, enkä mene niille mielelläni ikinä.
Lumikenkiä en ole päässyt kokeilemaan ja haluaisin. Tähän sama juttu kuin edelliseen: haaveilen retkestä Lappiin sellaiseen vuodenaikaan, että näitä talviharrastuksia pääsisi testaamaan.

7. Nastakengät vai UGGit?

Huoh. Minulla on vain huonoja kokemuksia nastakengistä, niistä monien kehumista Bugeista. Kun ne nastat eivät vaan pyöreäpohjaisina pure peilijäähän, ja jos taas ei ole peilijäätä, pärjää millä tahansa kengillä. Mursin olkapääni nimenomaan nastakengillä, joten puolustelut niiden pidosta eivät uppoa tähän kuulijaan...
En kuitenkaan valitsisi UGGeja, minusta ne on kammottavat, löysät ja rumat ja tasapohjineen takuulla omalle selälleni vielä huonompi vaihtoehto kuin edelliset. 
Kiitos, kunnon talvikengät "telaketjupohjalla".

8. Pipo vai hattu?

Pipo. Trikoinen, ohuempi, kun on vain viileää. Paksumpi trikoinen tai villapipo kunnon kylmällä. 

9. Laskettelu vai lautailu?

En ole kokeillut koskaan lautaa, mutta koen pelottavana ajatuksen, että jalat olisi "sidottu kiinni". Suksilla olen joskus mutkamäkeä tullut alas ja se on hauskaa. 
Vanhat polvet eivät vaan oikein kestä sitä, vaikka sekin kuuluisi uudelleen kokeiltaviin lajeihin, jos pääsen joku kerta pohjoiseen talvikaudella.

10. Avanto vai uimahalli?

Kävin joskus vuosia avantouimassa kerran viikossa. En ole koskaan nukkunut niin hyvin, kuin noiden uintikertojen jälkeen. Maailma tuli myös aina puhuttua uuteen hyvään järjestykseen lauteilla isossa porukassa. Harmi kyllä, sain ajan myötä kylmäihottumaa (kyllä, ihan oikea diagnoosi), eli ihoni ei kestä kylmän ja kuuman vaihtelua, vaan löi kammottavalle ihottumalle reisistä ja jouduin lopettamaan harrastuksen, koska en pitänyt viikottaista Hydrokortisonikuuria järkevänä vaihtoehtona. Edelleen talvisin, kun käyn varovasti saunasta pihalla jäähtymässä, huomaan, että tietyt kohdat tulevat kutiavimmiksi saunan jälkeen. 

Uimahalli ja uiminen on kivaa, paitsi etten ole taitava ja saan siinä niskan aina kipeäksi. 

11. Toppatakki vai villakangastakki?

Molemmille on paikkansa ja aikansa. Tällä hetkellä en omista toppatakkia. Kävelen kaikki koiralenkit edelleen, -20°C pakkasessakin, tuulitakissa. Puen alle kerroksittain teknistä paitaa ja fleeceä ja pärjään hyvin. Yläkroppa ei palele.

Villakangastakkia käytän työmatkoilla ja niin sanotusti siistimmässä pukeutumisessa, esim. farkkujen kanssa tai kun lähden kauppaan.

12. Lumityöt vai joutenolo takkatulen ääressä?

Heh, jos joku muu vaan tekee lumityöt, todellakin jään takan ääreen mielummin lukemaan teekupposen kanssa. 
Koen jonkinlaiseksi ongelmaksi sen, että Fiskarsin lumentyönnin, millä saa kivasti rullattua lunta sivuun, on niin naurettavan pitkä, että jopa 182 cm pitkä mieheni on sen kanssa ajoittain helisemässä. Puhumattakaan tällaisesta hukkapätkästä, joka joutuu pitämään siitä kiinnikin puolivälistä vartta.
Kola taas on yleensä liian painava. Joten en valitse lumitöitä, jos pystyn ne välttämään.

Aika messevä viikonloppu

Jokseenkin mielettömän hienoja aamuja takana. Olin aika monta aamua viime viikolla kotona, joko iltavuoroon menossa tai vapaalla, ja oli kyllä ilo lähteä aamuisin lenkille.

Päivän pidentymisen huomaa jo selvästi. Aamulla valostuu selkeästi jo kahdeksalta ja pärjää ilman otsavaloa!!

Ja mikä parasta, eilen illalla oltiin jo matkalla kotiin, urheiluhallin pihan poikki. Bongasin seinältä, että kello oli tasan 17:00. Koirilla oli hyvä fiilis ja koska pakkanen ei pureskellut liikoja, päätettiin mennä vielä metsän kautta kotiin. Aivan mieletöntä, että metsässäkin näki aivan hyvin, vaikka kello oli hyvinkin 17:30 kun päädyttiin kotiovelle.

En olisi kuunaan uskonut, että itse olen jo taas pikkuhiljaa vähän talvi-ihminen. Tosin tunnustan, että olen vuosien varrella aiemminkin pohtinut samaa. Ne tyypilliset Varsinais-Suomalaiset kuratalvet on ne, joita inhoan ja miksi kuvaan itseäni talven vihaajaksi. 

Tämä raikas valkoisuus ja pakkassää on kyllä mieletön!! Hieno!! Nuo kultaiset puut ja kullan valo nousevassa auringossa. ♥

Kiitos, jos tilauksia otetaan vastaan, tätä tuonne maaliskuun alkuun saakka ja sitten nopea ja reipas kevät. 😀

Uniset murmelit

Taloja ollaan käyty katsomassa. 
Yhdestä tuli tosi hyvä tunne sydämeen, se voisi olla meidän tuleva koti. ♥

Nyt vaan peukkuja pystyyn, että joku näistä lukuisista katsojista tykästyisi meidän nykyiseen kotiin niin paljon, että tekisi asiallisen tarjouksen. Katsojia on nimittäin käynyt joka viikko useita (myyntiaika on ollut olemassa kaksi viikkoa....) ja täytyy sanoa, että meillä on paikka paikoin liiankin siistiä, kun koko ajan on oltava kaikki puts plank. (Tapa se on siitäkin kärsiä...)  

Merlin pitää huolen siitä, ettei päästä asettumaan liikoja ja tuudittautumaan siisteyden olotilaan. Viime viikolla se ensin pureskeli pari polttopuuta tulitikuiksi pitkin kämppää ja toisena päivänä söi yhden Aku Ankan taskukirjan. Liika siisteys on täysin yliarvostettua!

Aika innoissamme ollaan ajatuksesta päästä muuttamaan. 

Viime viikonloppuna käytiin ensin vanhemman tyttären luona kahvilla ja tavattiin koko oma porukka, ja ajettiin sieltä katsomaan taloja. 

Oli kyllä niin hieno tunne, kun tajusi, että välimatka lasten luokse olisi vain 30 minuuttia. Siinähän olisi mahdollisuus vaikka piipahtaa työpäivän jälkeen kylässä normaalina arkipäivänä. (Tai lähteä illalla käymään leffassa ja sen jälkeen jossain....) Asia, jota emme todellakaan ole voineet edes ajatella tähän saakka tuon 70 minuutin matkan takia. Kun muistaa, että tällä hetkellä kotiin ajan niin sanotusti väärään suuntaan...

Suunnitelmia ja haaveita siis. 
Fiilis on hyvä ja rento. Toki olen tyyppiä kaikki-mulle-heti-nyt ja sikäli väistämättä malttamaton ja kiireisen tuntuinen noiden katsojien suhteen. Samoin luonnollisesti huolissani siitä, että kukaan ei ymmärrä meidän talon hyviä puolia. 

Itse ajattelen, että talo tarvitsisi taas pieniä jalkoja sinne tassuttelemaan. Näkisin hyvin sinne jonkun toisen lapsiperheen puuhaamaan pihalle ja ihmettelemään kasvavia marjoja ja hedelmiä. 

Joten koetan pitää pään kylmänä. Olla rauhallinen. Asennoitua niin, että asioilla on tapa selvitä ja kaikki tapahtuu ajallaan. 

Vanhemmiten olen oppinut ilmeisesti vähän hölläämään. Jotenkin nyt tuntuu, ettei mun tarvitse mennä toreille huutelemaan, että kuka ostaa, hyvä talo kaupan. Antaa välittäjän tehdä työnsä, hän osaa sen. 

Itse suunniteltu on hyvin tehty

Noista meidän autonomisista työvuoroista tulikin runsaasti kommenttia ja ihmettelyä.
Avaan asiaa vähän. 

Aamu valkenee polilla.

Meillä siis suunnitellaan listat itse. Koska työ tehdään kolmen viikon listoilla, listoja avataan kerralla kaksi. Käytännössä saamme sähköpostin, että "listat X ja X ovat auki, aloitetaan yövuoroista". Meitä oli vajaa 10 ihmistä työryhmässä vuosi sitten keväällä, kun suunniteltiin miten tämä voisi toteutua käytännössä. Nyt siis ensimmäiset viikko-puolitoista laitetaan yöt, pitkät, polit ja vapaatoiveet. Vapaat priorisoidaan.

Öitä ja pitkiä vuoroja (7-20:30) saa varata kolmeen viikkoon max neljä siten, että niitä varataan molempia yhteensä neljä, ei neljää molempia. (Kaikki ei tee öitä eikä kaikki tee pitkiä, toiset tekee molempia.)
Toisaalta vajaan listan tekijät jättävät yhden pois samassa suhteessa kuin tekevät töitä, esim. itse teen max kolme/kolme viikkoa. 
Vapaita saa priorisoida kolme, lähinnä siis päivät, joina on pakko saada olla vapaalla.

Kun listantekijä näkee, että nuo em. vuorot on aika lailla varattuja, hän avaa listan lopuille vuoroille. Silloin jokainen näpyttelee sinne siis omat aamunsa ja iltansa, meillä myös lääkevuorot. 
Sitten jokaisen velvollisuus on käydä tutkimassa kesken olevia listoja viikottain, ja jos esim. aamussa on väkeä ylenmäärin, mutta illasta puuttuu, mahdollisuuksien mukaan siirtää itsensä sen mukaan. Joka vuoroon on asetettu tavoitemäärät sairaanhoitajia ja lähihoitajia. 

Esimerkki omasta suunnitelmastani

Lista näyttää suunnitteluvaiheessa värikoodein vuorojen raskauden, eli minulla tuo Q-vuoro eli pitkä näkyy aina punaisena. (Haluaisin tietää, miksi systeemi ei tarjoa noihin kaikkiin vapaihin vihreää.... mysteeri, joka kaipaa ratkaisua.)
Alapuolella näkyy miinukset eli vuoroista vielä puuttuvat toiveet/suunnitelmat. Alapuolelle muuttuvat vihreät ruudut kertovat siitä, että vuorosuunnitelma on "täydellinen" eli joka vuorossa on sopivasti väkeä. Meillä ei ole koskaan niin paljon työntekijöitä, että kaikki ruudut olisivat vihreinä. 😁
Tuonne oikeaan laitaan tulee näkyviin oma tuntimääräni ja se, miten paljon esim. vuoroja vielä tarvitaan, että lista on täynnä. 

Koska isolla osastolla on jonkin verran yksinhuoltajia tai muita, joilla on ns. vuoroviikot, heille suodaan enemmän esim. sitä, että joka toinen viikko on aamua, joka toinen iltaa, mutta muiden pitäisi tasata aamut ja illat suunnilleen 50/50. Toisaalta YH-äiditkin pystyvät kuuden viikon listalla tekemään aika tasaiset aamut ja illat. Samoin viikonloppujen vuorot pitää mennä niin, että jos varaa itselleen sunnuntain (kallis vuoro), on tehtävä myös sama tuntimäärä jonain lauantaina.

Keuhkopolin hoitaja, huomenta

Käytännössä itse suunnittelen omaan kalenteriin ensin lyijykynällä vuorot siten kuin toivoisin niiden menevän. Nyt kun teen 80 % työaikaa ja polia, pyrin järjestämään listat niin, että jos kollega vetää polia viikon, otan siihen alkuviikon vapaaksi ja teen jossain kohtaa vähän pidemmän putken töitä. Toisaalta, silloin kun ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, on melko lailla se ja sama mitä vuoroa listalle laittaa. Katson kuitenkin myös miehen vuoroja siten, ettemme olisi yhtä aikaa iltavuorossa vaan pyrin suunnittelemaan vuorot ristiin koirien takia.

Toki muutoksia tulee. Jonkin verran muokkaan omia toiveitani joka kerta, mutta pääasiassa koen kuitenkin aina tehneeni listan ihan omien toiveideni mukaan. 
Ainahan on joku, joka tekisi kolme sunnuntaita ja nolla lauantaita. Tai pelkästään aamua/iltaa. 
Koska kyse on naisvaltaisesta paikasta, on valitettavasti tai onneksi, en ole varma kumpi, sanottava, että kanalauma kyllä puuttuu muiden sluibaamiseen herkästi. 

Ihan tulevasta pääsiäisestä jo nousi mekkala, kun joku oli ahneena varannut itselleen neljä pitkää päivää yhtä soittoa.... Sovittiin sitten osastokokouksessa, että pääsiäisen pyhille saa varata yhden pitkän per nekku.

Käytännössä listantekijä, joka on tällä hetkellä yksi kollegani, sitten katsoo listan läpi ja varmistaa, että joka vuorossa on minimimäärä väkeä. Jos ei ole, hän itsevaltiaasti siirtää sinne tarvittavat, jos toisissa vuoroissa on liikaa. Hän on niin ihana ihminen, että käy kysymässä tyypeiltä onko jotain suunnitelmaa niille päiville ja siirto tehdään yhteisymmärryksessä. Mutta periaatteessa jos kukaan ei tee siirtoa itse, hän lopulta vaan siirtää sinne jonkun. Tilannehan oli aivan sama silloin kun pomo suunnitteli vuorot.

Autonominen työvuorosuunnittelu on minulle tehnyt elämästä helpompaa ja kevyempää. Koen voivani vaikuttaa asioihin ja pystyväni aidosti pohtimaan mitä tarvitsen milloinkin. Erityisesti niin, että voin tehdä 4 päivää putkeen töitä ja ottaa siihen perään 3 vapaata. 👍  Tykkään!

Pakkaamista, muuttohaaveita ja talvi

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle.

Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä!

Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti.

Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.)

Älä siinä ohita oikealta.... 

Mitähäh?

Ihana ihmiseni Sanna teki mulle pyynnöstä kaulurin ja lisäksi pipon. Samaa lankaa kuin aikaisemmin saamani upea villapaita. Ei kutita eikä hiosta, mutta lämmittää ja eritoten kauluria arvostan suuresti, koska aiempi trikookankainen on vähän lörppö ja päästää satunnaisesti kylmän ilman sinne sisälle.

Lenkille lähdössä

Auringonnousu jonain arkiaamuna! 
Taivas ihan liekehtii...

Talo laitettiin sitten myyntiin. Tämä on asia, joka todella otti tuulta alleen sillä lailla reippaasti, että minä, joka en ole tavallisesti hidas ja hiljainen, olen ollut vähällä jäädä koko homman alle.

Meinaan keulii!! 

Ensinnäkin, heitin Facebookiin vähän vitsillä, että "nyt tulee myyntiin, tule ja osta pois".

Seuraavassa hetkessä naapurista tuttu rouva laittaa viestin, että hänen poikansa perheineen on etsimässä taloa juuri tältä seudulta, voisivatko tulla katsomaan.

Noh, he kävivät, kun olin neuroottisesti siivonnut ensin päivän. 

Sitten tehtiin oikein virallinen toimeksiantosopimus välittäjän kanssa. Muutama päivä on mennyt irtotavaraa pakkaillessa ja siirrellessä laatikoita varastoon.
Paikallinen kierrätyskeskus hymyilee nykyään leveästi, kun ajan pihaan. Kumma juttu. 😃

Ja huomenna tämä sama nuoripari tulee uudestaan, nyt välittäjän kanssa katsomaan..... 

Iiiik!! 

Siinä se on.

Aamuhetki kullan kallis.

Hesari, teetä ja kirkasvalo.

Kyllä, kaivoin sen takaisin.  =) 

Kämppä on tosiaan melko streriili. Ihan kaikki koriste-esineet, taulut, kuvat, yms on siirretty muuttolaatikoihin ja varastoon. Hyllyt näyttää tosi hassuilta tyhjinä. Mutta stailausta varten toivovat näin olevan. Tuo välittäjä kuulostaa todella tehokkaalta ja tykkäsin heidän asenteestaan. He käyttävät ammattikuvaajaa ottamaan kuvat ja vaatimuslista siihen liittyen oli sellainen, että tuli vakuuttunut olo, että tekevät työnsä asiallisesti.

Koska olisi kohtuullisen viihtyisää, että omallekin tyynylle löytyisi jokin viihtyisä paikka, olemme samalla jo tehneet vähän alustavaa työtä ja karsineet myytävistä kohteista pois sellaisia "ei tätä", "ei varsinkaan tätä" ja sitten kävimme eilen katsomassa yhtä potentiaalista, jonka välittäjä on itsessään oli sen verran vastenmielinen, etten haluaisi ostaa häneltä edes unelmieni taloa.  *puistatus*

Onneksi talo sinänsä oli myös auttamatta vääränlainen, siinä oli todella niukka tontti ja muutama muukin ongelma, mistä syystä se karsiutui valikoimasta samantien.
Seuraavia näyttöjä on sovittuna tulevalle viikonlopulle, joten elämme totisesti jännittäviä aikoja.
Nyt koetamme keskittyä työviikkoon sekä siihen, että loputkin ylimääräiset tavarat saisi talosta ulos.