keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Norppalive

Pullervo is back!!
Kuva napattu netistä nyt kun tyyppi tuntuu olevan kivellä lähes joka päivä!! Ihana!!


Ehkä mielenkiintoisin live-show ikinä.

www.wwf.fi/norppalive 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Lenkeillä ja ostoksia

Heti alkuun huomautus, että tämä teksti on alustavasti kirjoitettu jo toukokuun alussa, jolloin meillä  oli vielä yöpakkasia (ja vähän päivälläkin....) joten keleistä mainitut kommentit voivat vaikuttaa hämmentäviltä näin jälkikäteen ihmeteltynä.  =)

****
Muistaakseni kertaalleen oli jo kohtuullisen kivojakin ilmoja. Minähän villiinnyin silloin korkkaamaan pyöräilykauden.

En omista normaalia poljettavaa fillaria, vaan kickbiken. Hauska vekotin. Paitsi vastatuulessa. (Saatan kuvitella, ettei mikään pyörä niin hauska ole vastatuulessa....)


Ensimmäisen lenkin jälkeen paikat oli tosi kipeät. Seuraavana päivänä olo oli aivan onneton.
Kolmantena päätin, että sillä se lähtee millä on tullutkin, ja tein toisen lenkin.....

Sen jälkeen onkin sitten tullut lunta, räntää, rakeita, lisää lunta, pakkasta jne. joten se niistä lenkeistä Meni hukkaan sekin kipu, saamari.

****
Koiriahan lenkitän joka päivä. Metsässä ei oikeastaan edes tuule. Toisaalta meidän kävelyvauhti on sellainen, ettei pipo nyt ihan lähde päästä vaikka tuulisikin...


Minkähän lenkin tänään tekisi??
Meidän vakiopolku on tuo 3,5 koska kotoa tähän tulee jo reilu kilsa. Tosin kuva on sikäli lavastettu, että metsässä me ollaan tepsuteltu koko kevät. Polut on hauskempia kuin pururata.


Kuten sanottua, oli niitä kauniitakin päiviä, ja pikkukoiraa ei tarvinnut houkutella lätäkköön kun sille tuli kuuma ravatessaan pitkin kanervikkoa.

****
Tein löydön.
Paitsi että oikeastaan kaksi.

Kävimme Kemiössä tutustumassa saaren sekatavarataloon, koska niiden mainos näytti hauskalta. Siinä taitaa olla liike, joka myy kaikkea muuta paitsi tuoretavaraa. Siis ihan mitä tahansa. Jäi sellainen maku, että mitä sieltä ei saa, sitä ei tarvita. Hyvässä mielessä.

Sieltä jäi käteen muutamia pikkujuttuja, mutta myös kaksi riipputuolia terassille. 


kuva pihistetty netistä, koska omat on vielä vähän levällään....

Näiden kanssa kävi sillä lailla uskomaton tuuri, että siellä oli tuoli näytteillä, ja koeistuimme sitä ja totesimme, että se on mukava. (Ollaan nimittäin koeistuttu näitä useampia, ja joissain meni niska ihan kaksinkerroin tai oli muuten jotenkin ahdas. Ajatelkaa nyt, tällä hukkapätkälläkin joutui jalat ihan taittamaan moninkerroin mahtuakseen....)

Hinta oli melko hyvä. Joissain liikkeissä näitä kaupattiin meinaan oikein vaan usealla sadalla eurolla kappale!! Nämä oli sillä lailla suhteellisen halvat, joten päätin, että koska terassille tarvitaan kalusteet kuitenkin, menee samaan konkurssiin.

No, kysyimme kassapojalta olisiko toista vielä varastossa. He tarkistivat asian ja löytyi, YKSI. Lupasivat myydä tuon näytekappaleen myös, koska kahta havittelin, ja kas kummaa, mehän saimme sen sitten ihan törkeän halvalla kun siinä oli joku muukin jo istuskellut. Heh!! Kerrankin hyvä tuuri ja oikeaan aikaan paikalla.

Toinen löytö oli sitäkin hupaisampi. Totuushan on, ettei naisella voi olla liikaa kenkiä, eikä perheessä toisaalta yhtään torkkupeittoa liikaa. Joten:


Arvaatteko, että tämä oli pakko saada!! Sellaista samettista, mikähän materiaali se on nimeltään. Ja voi miten hyvät päiväunet sen alla saa..... 
Ja jos tulee viileä päivä, minähän vaikka käperryn tuollaiseen tuoliin tämän huovan alle lukemaan.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Arkihaaste 20/52

Arjessa työläintä: siivous.
Siivoaminen on ihan kivaa. (Muinoin äidinkielen maikka sanoi, että siinä on typeristä typerin sanonta, ei tarkoita mitään, vaan on vaan - noh, ihan kiva....)

Jossain vaiheessa teimme säännöllisen viikkosiivouksen. Se oli aina keskiviikkoisin.
Perustelu tälle päivälle: en halunnut "pilata" viikonlopun alkua suututtamalla koko perheen, kun vaadin niitä osallistumaan viikkosiivoukseen ja viikonloppuna pitää olla parempaakin tekemistä kuin siivoaminen.

Ainoa ohjeeni lapsille onkin ollut: vaikka mikä olisi, pyhitä viikonloppu (tai muu vapaa) muulle kuin siivoamiselle. Se on kätevintä hoitaa nimenomaan arjen puuhana! Nykyisessä työssä teen siivouksen ihan samalla logiikalla maanantaina tai sunnuntaina, paitsi että harvoin sunnuntaina.... heh!

En pidä siivousta sinänsä pahana. Tosin sen verran olen laiska, että kun itse siivoan, hoidan vain asuinkerroksen. En siis kuljeta imuria rappuja ylös tai alas.
(Nyt kun muutimme yläkertaan nukkumaan, jääkin nähtäväksi miten usein sängyn alusta tulee oikeasti imuroitua.....)

Tykkään nähdä kätteni jäljen, ja esim. lakanoiden vaihtaminen ja petivaatteiden tuulettaminen vaan on kivaa, koska siinä voi jo tehdessä tuntea sen ihanuuden kun pääsee pujahtamaan illalla sänkyyn. Samoin vessan peseminen on minusta siivoamistouhuista hauskimpia, koska tykkään kloorin hajusta ja on ilo nähdä siisti vessa.


Kiiltää, kiiltää...


ja tuoksuu, tuoksuu....

Mutta muuten: imuroiminen on niin turhaakin turhempaa.


Koirat kantaa tassuissaan hiekkaa, pölyä ja kuraa sisälle läpi vuoden, ja itse sorrun siihen, että tassuttelen kengät (lue: lenkkarit) jalassa perimmäiseen nurkkaan asti lähtiessäni koiralenkille ja hakiessani niiden karkit jääkaapista. Koska hoksaan aina vasta siinä vaiheessa, että karkkipussi on vielä jääkaapissa.


Vähän haaveilen jo uudesta Dysonista.
Jälleen: Miksi ihmeessä kun vanha toimii eikä siinä ole muuta vikaa kuin likainen säiliö, jonka voisi kait pestä??? 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Pentunäyttelyssä

Bono, Bompeli, Bonsku, Boo-boo - rakkaalla on monta nimeä.
Ilmoitin sen pentunäyttelyyn jo aikaisin talvella, koska näyttely oli Kotkassa kasvattajan lähistöllä ja halusin heille mahdollisuuden nähdä kakaraa näin kasvun vaiheessa. Hyvä ja kätevä tekosyy.


Edellisenä päivänä ajettiin Porvooseen niin sanotusti puolimatkan krouviin ja vietettiin ihana ilta kavereiden luona. Vanha kaupunki näyttää jotenkin upean synkeältä tuon massiivisen pilvimuodostelman alla, siihen kuitenkin paistoi vielä aurinko sivusta.


Kapeita kujia vanhassa kaupungissa


Penska kulttuurimaisemassa


Porvoon Linnamäki


Kotivalmisteisia susheja ennen saunaa!

****
Lauantaina sitten suunta Kotkaan.

Sisaruksia oli puolen bändin verran eli neljä. Bändi siksi, että nämähän on nimetty bändäreiksi, meillä Rock'n'Roller, näyttelyssä mukana Piano Man, Dancing Queen sekä Pop Princess.

Noh. Minähän en ymmärrä näistä missikisoista paljoakaan, ja erityisesti en ymmärrä juuri tämän rodun esittelyä, koska ne seisottamiset pöydällä yms.....   (Noutaja ON helppo, sen kuin käskee sen seistä!)
Ja hyvä maailma sentään tuon näyttelyhihnan kanssa temppuilua.... arggh!! Ei ole minun laji, ei.


Puolikas bändiä, varsinainen sinfoniaorkesteri...


Bono kuitenkin esiintyi kivasti ja sai todella kivan arvostelun. Osasin sen verran kipittää, että ihan lekkeriksi ei pistetty. Kasvattajalle kertyi kivasti mainetta ja kunniaa kun yksi bändiläinen oli paras pentu myös ryhmässä ja lisäksi saimme kasvattajaryhmälle kunniapalkinnon sekä koko kasvattajakilpailuissa toisen sijan.


Vauvaluokkam heh!


Häkkieläin.

Parasta päivässä oli tutustuminen moniin sisarusten omistajiin, kasvattajan näkeminen, ja tietenkin se, että Bono sai kokea näyttelytouhua turvallisesti ja maltilla. Se rentoutui tuossa häkissään niin, että nukkui ihan kunnon unta keskellä kaikkea hälinää.

Sen verran se riemastui rokkarin tyyliin, kun kasvattajaryhmät olivat viimeisenä ja joutui encoren encoren encoren tekemään kehään... silloin en enää saanut sitä nätisti asettumaan vaan pisti lekkeriksi. Noh, lapsihan se vielä on.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Splizzeria ja kaksi hammaslääkärikeikkaa

Päädyin joitain viikkoja sitten tekemään kaksi hammaslääkärikeikkaa yhden päivän aikana. Omaan suuhuni.

Tässähän kävi niin, että edeltävänä perjantaina iltapäivällä huomasin, että kieli hakeutuu johonkin outoon koloon suussa. Tajusin ilman peiliäkin, että isosta poskihampaasta oli lohjennut kookas pala pois. (Jälkeenpäin kävi ilmi, että sitä oli suunnilleen puolikas hammas kadonnut...)

Hain apteekista itse laitettavaa paikka-ainetta ja hyvin hygieenisesti sössin sitä sormella siihen koloon kauppakeskuksen vessassa, kun odottelin miestä hakemaan minua kyytiin matkalla koirauimalaan.
No, sehän ei siellä pysynyt kuin suunnilleen vartin. Jo matkalla kaivoin suusta pieniä paikan murusia....

Maanantaina soitin vastaanotolle, ja annettiin ymmärtää, että pitää tulla jonottamaan kipupäivystykseen. Joten tiistaina sinne aamulla ennen kasia. 

Ottivat heti sisään, mutta lekuri kurkisti suuhun ja totesi, että kyse on niin isosta operaatiosta, ettei sitä voitaisi tehdä päivystysaikana, joten kiitos ja näkemiin ja tervetuloa uudelleen. Samana päivänä iltapäivällä. Tunki sitten n. 33 sekunnin verran sinne lisää kertakäyttöpaikkaa ja passitti ulos.

Ja jumalaare, sanovat vielä, että julkisen puolen hammashoitoon on jonoja. Täällä saa puoli vuotta varata jos haluaa tarkastukseen. Silti tuollainen aika irtoaa tuosta vaan samalla päivälle. Just!! (Nopeammin se olisi hoitunut siinä samassa, laittaisivat niitä päivystysaikoja sitten pidemmälle.....)

Eipä siinä, mullahan oli vaan työpäivä (7-15), josta olin käyttänyt huolella aamulla reilun tunnin tähän keikkaan, ja pomo ilahtui suuresti kuullessaan, että lähden taas 12:30 seuraavalle keikalle.

Iltapäivällä kuitenkin hoitivat homman kuntoon: ilmeisesti sinne rakennettiin koko hampi uudestaan. Päätellen siitä, että 45 min olin kita auki ja tolkuton pärrääminen ja poraaminen kävi suussa....

Pääasia kuitenkin, että kita tuli entiselleen. Eikä kieli enää viilly rikki siihen terävään reunaan. Särky tosin oli mahtava kun puudutus katosi. Ei muuten, mutta siitä revittelystä kaikki lihakset ja posken nivelet.

Hupaisaa keikassa oli se, että ne puudutti sekä posken että kitalaen puolelta, ja puudutus tehosi myös silmään. Vasen silmä siis puutui siten, että se ei kunnolla räpsynyt vaan kuivui päähän. (Minä siis käsin räpsyttelin silmää aika ajoin, siis painoin luomen kiinni ja auki.) Kammottava tunne. Alaluomi tuntui myös roikkuvalta (vrt. poski ja huulet, jotka tuntuu aina puudutuksessa turvonneelta) mutta peilikuvan mukaan ei sitä ollut. Lohdullista!

Vaikka pelkäänkin hammaslääkäriä, ja sain myös töissä paljon kommentteja siitä, että "menisit yksityiselle niin se olisi hoidettu heti kuntoon", pidän kuitenkin oikeutenani valita julkisen puolen hoidon niin kauan kuin oma palkkani tulee myös julkiselta.

On se nyt *kirosana* jos mun tarvii maksaa yksityiselle enkä saa samaa hoitoa mitä periaatteessa ja käytännössä itse annan.

****
Joka tapauksessa.
Koska olin puudutuksen vuoksi sitten nälässä ja puutunut ja kurja, ja lisäksi iltapäivälle oli vielä asiaa Saloon, olin järjettömän nälkäinen päästessäni kauppakeskukseen.


En saa tästä mitään lisäarvoa, en tee yhteistyötä mainostajan kanssa, mutta kerronpa muuten vaan nimeltä, että kävin Splizzeriassa.
Ravinteli, josta mm. eräs tämän perheen jäsen on sitä mieltä, että niiden pizzat on "kummallisia" ja "niissä oli joku ihme majoneesi". (Teini-angsti, sanon minä...)

Noh. Olen syönyt siellä nyt kahdesti ja molemmilla kerroilla tykännyt kovin.
Tykkään konseptista. Itselleni kokonainen pizza on aina liikaa. En halua jättää (koska maksan siitä) ja toisaalta sellainen ähky-olokin on tukala. Salaatin tilaaminen on niin jotenkin neitimäistä ja liian fitnessiä, ja tuolla saan todella molemmat.

Salaatissa savulohta ja herkkusieniä, pizzassa mozzarellaa, pinjansiemeniä ja rucolaa. Niin mun makuun!! NAM!

torstai 11. toukokuuta 2017

Arkihaaste 19/52

Menee arkihaasteet nyt ihan siivoamisen piikkiin.... lupaan, ettei tule enää kolmatta ikkunoidenpesusta. Sitä ei totta puhuen voida laskea edes arkihaasteeksi, koska suostun tekemään sen ehkä kahdesti vuodessa, max.

Minä olen maailman kehnoin siivoaja mitä tulee pölyjen pyyhkimiseen.
Inhoan koko hommaa.
Ostin joskus sellaisen staattisen pörröharjankin, että sillä muka sutisin pölyjä..... ahhahahah!! Olenko kerran pitänyt sitä kädessä ja silloinkin härnäsin sillä koiraa....

Toivoisin, että sen osuuden siivouksesta voisi ulkoistaa jollekin muulle tehtäväksi. (Ja olen niitä ihmisiä, joiden pitäisi kiljua kuin jalopeura, että perhe siivoaa ahteri kuurassa kaksi päivää ennen maksetun siivoojan tuloa....)

Joitain vuosia sitten bongasin ruokapöydän + tuolit halvalla paikalliselta nettikirpparilta ja kävimme hakemassa sen kotiin. Jo edellisessä pöydässä oli, joten halusin tähänkin, lasin suojaamaan pöydän pintaa.

Muuten hyvä ajatus, mutta totta puhuen tuon lasin pitäminen puhtaana on paljon työläämpää kuin pöydän....


Joka ikinen sormenjälki ja tahra oikein loistaa lasista kun aurinko osuu siihen.
Ja kun ikkunan suunta on lounaaseen, siihenhän osuu aurinko ihan joka päivä, talvellakin....


Varustaudun siis mikrokuituliinalla ja sumutinpullolla ja käyn pöydän pintaa läpi.
Se on hyvä noin 15 sekuntia, sitten kaadan itselleni kahvit, istun pöydän ääreen juomaan, ja samalla kosken itse lasin pintaan...

Täysin menetetty peli.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

TYHY-päivä

Meidän työpaikalla työhyvinvointi ei ole pelkästään korulause vuosiraportissa vaan aktiivista toimintaa. Meillä on tosi reipas tyhy-porukka, jotka ideoi ja pohtii ja järjestää.

Eilen loikittiin aamulla bussiin ja osin aurinkoisessa, osin räntä/lumi/rae/vesisateessa, ajeltiin kohti pääkaupunkiseutua.


Ensin piipahdukset Iittalan, Oriolan sekä Lumenen tehtaanmyymälöihin. Itselleni keikka oli sikäli halpa, että Iittala oli sikamaisen kallis (kakkoslaatu maksoi monta euroa enemmän kuin ykköslaatu paikallisessa Prismassa), Oriolalta en tarvinnut kuin koiralle hampaidenpuhdistuspuruluita ja Lumenelta ostin (koska Sulo Vilén ja kaikki muutkin...) yhden kasvoöljyn.

Sitten, pääkohteemme:


Eli Porvoo, Brunbergin tehtaanmyymälä ja lopulta muutama tunti aika chillailla kaupungilla.
Vein, eli opastin reitin, muutaman työkaverin lounaalle Cafe Pos3:iin ja olihan kyllä viihtyisää ja hyvää. Ihana paikka!!

Käytiin vielä yksillä Porvoon Paahtimolla ja käveltiin tuota toista rantaa pitkin takaisin bussille.

Ihana vapaapäivä! 
Sää tosin oli niin vaihtelevaa, etten ole hetkeen nähnyt. Miten voikin saman tunnin aikana tulla kaikki neljä, ja vähän enemmänkin, vuodenaikaa......


Tuliaisia toin sen verran, että ostin pari pussia Kaneli-Alkuja sekä noita ihania toffeita, toisen minttusuklaata ja isompi lakritsia.

Sitten Petri's Chocolate Roomista kolme jättimarenkia, joita ollaan tyttären ja miehen kanssa parhaamme mukaan koetettu tuhota, mutta on imelääkin imelämpää, joten kerrankin meikäläisellä säästyy vähän seuraavaankin päivään....