tiistai 26. marraskuuta 2013

Keittiöremontti

On se Pasi aika guru.
Kävi ohimennen (piti muutaman palkattoman päivän...) tekemässä sen keittiön Turussa. Ja kuvista päätellen tuli pirun hieno.

Koko kämppä maalattiin valkoiseksi, lisää kummasti valoisuutta. Keittiö on kokonaan valkoinen, vain pöytätason etureuna on sellainen hopeanvärinen, mitä nyt paljon suositaan.



 
Ihan ekana ostin kunnon ison jääkaappi-pakastimen, sen vieressä lasiovinen kaappi, jonka alapuolella hylly mikrolle. Kulmassa ikkuna. Taso on matala koska ikkunan pitää mahtua auki. Mutta on laskutaso kuitenkin.

 
Ostoslistalle pääsi myös kunnollinen liesi. Asunnossa oli pieni 2-levyinen, n. 40cm leveä systeemi, oikein retkiliesi.

 
Heti oikealle seinän takana allas, sitten kulmakaappi. Yläkaappeja koko matkalta.
 
 
****
 
Tekniset ongelmat koneen kanssa tuntuvat jatkuvan. Tai no, alkavan, miten vaan.
Latasin Joonaksen suositusta vastaan Chromen tuossa kesällä. N. kuukausi sitten kone alkoi temppuilla ja olla hidas, viime viikolla heitti sitten blue screeniä kehiin......
Sonyn puhelintuki oli juuri niin tehokas kuin voi kuvitella: "buuttaa" ja "tee jotain"..... just.
 
Poistatin pojan avustuksella osan ohjelmista ja latauksista, otin neuroottisena varokopiot kaikesta irtokovalevylle ja latasin jonkun kevyen nettiversion takaisin.
 
Siitä hyvästä google ei anna ladata enää kuvia kansioon ja herjaa mm. sähköpostiin kirjautumisesta, että "vikkaa, vikkaa".....
 
Saakelin vakoojat!!   =)

Pikkujouluja ja jatkoja...

Vuoden tyhy-rahat oli sovittu käytettäväksi osaston pikkujouluihin, joissa ohjelmana paikallisen kapakan ruuat ja päälle ravintolateatteri.
Teatterissa vaikuttaa myös entinen kurssikaverini, jonka show'ta viime vuonna en päässyt katsomaan joten mielenkiintoa oli.
Ruoka oli ok, tarjoilu melko järkyttävää...
Show... no, kun ei seuraa TV:tä lainkaan ja suurimmat sitä koskevat juorut kuulee kahvipöydässä, oli ajoittain erittäin vaikea ymmärtää mille piti nauraa. Osa vitseistä meni siis korkealta ja kovaa, osa ei ehkä muuten vaan jaksanut naurattaa. Mutta joo, tulipa nähtyä.

Jatkoille jäimme samaan kapakkaan, jossa melutaso hiveli tärykalvoja sellaisilla desibeleillä, että hoh hoijaa....  Keskustelusta ei siis tullut yhtään mitään, mutta tanssilattialla oli ihan viihtyisää ja tulipa nyt kerrankin istuttua työkavereiden kanssa iltaa.
Mulla on ♥ työkaverit!

Muuta jatkoa. Lähinnä työkuviot.
Vähän olen selvitellyt paikkoja myös muilla osastoilla.... heikolta näyttää.
Kun tuota Salon sairaalaan alas ajetaan kuin käärmettä putkeen, ei siellä oikein ole mahdollisuuksia.
Toistaiseksi olen odottavalla kannalla ja katson mitä elämä tuo. Seuraavissa työvuoroissa näkyy onko mulla jatkoa vai ei, suhde katkeaa näillä näkymin 14.1. ja lista menee sen yli.....

(Suoraan sanottuna ajoittain kyllä jurppii tämä roikkuminen.... asiasta voisi keskustella vähän avoimemmin.)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Onko pakko jos ei yhtään haluu?

Alkaa olla mitta täynnä taas tätä huushollia. Työt missä tahansa toisella paikkakunnalla kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta.

Talossa asuu kaksi ihmistä, jotka tekee perse ruvella töitä pitääkseen yllä kulissit; laskut, sapuskat, rätit ja lumput, herrasväen ylläpidon parhaaseen mahdolliseen tyyliin.
Sitten löytyy täysi-ikäinen patalaiska, jolle se, että saa ruhonsa ylös penkiltä jossa istuu takomassa tietokonetta 20 tuntia vuorokaudessa, ottaa koville. Ajatella, mutsi ei ole tehnyt ruokaa valmiiksi, kuolenpa nälkään täyden jääkaapin eteen. Ja mitä? Koirat pitää lenkittää kun vanhemmat on töissä.... miksi aina minä??
(Miksi mä ylläpidän tän tyypin autoilua ja muuta elämää kun vastineeksi saan vetelää ja satunnaista toimintaa silloin harvoin kun älyän sitä pyytää??)

Tai teinipissis jota ei kämpän säännöt ole koskaan koskeneet eikä takuulla koske nyt kun hän on AIKUINEN ja käy AMMATTIKOULUA..... eihän silloin sovi tulla kotiin ajallaan saati tarjoutua koskaan tekemään himassa mitään. Kilinvillat. Meikkiä naamaan niin että halkeilee ja mahdollisimman kireät vaatteet että tasan jenkkikset piukoaa...  Omalla rahalla voi ostaa sipsiä, karkkia ja limsaa, kuka niitä laskee? Siis syökö joku muka aamupalaa himassa? Hyi hitto, voihan aina hakea Liiteristä tai K-kaupasta vähän energiajuomaa ja suklaata.....
(Hei mutsi, mä tarviin taaaaaaas uudet farkut....)

****

Antakee voimia!!! Kauan en lupaa edes yrittää jaksaa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

EVY

Äiti teki joskus töitä Porvoon keskuskoulussa (ala-aste) tarkkailuluokalla. Sitten joku taho (takuulla EU....) kielsi käyttämästä nimeä tarkkailuluokka ja luokista tuli EMUja (erityinen ja mukautettu opetus muistaakseni) sekä EVY (lyhennettä en muista, lapset käänsivät sen äkkiä Erittäin Vammaisiksi Yksilöiksi... ).

Olin siis EVY-kurssilla, osa II. Saatte rauhassa nimitellä vaikka tuolla lasten keksimällä.... (Todellinen on kuitenkin ensivasteyksikkö, palokuntien siis.)

Anne-nukke tuli vaihteeksi tutuksi kaikissa koissa (vauva, lapsi, aikuinen), samoin jälleen kerran pari muuta maallikkoelvytykseen liittyvää juttua. Lauantaina elvytin niin, että hiki haisi kotimatkalla. (NAM!)
Testeissä havaitsin osaavani monenlaista, mutta myös olevani jo sokeutunut tietyille jutuille nykyisen työn erikoisalan (sisätaudit) myötä...

Palomiehet, mahtavaa kurssiporukkaa. Meitä oli Perniön seudulta kaksi ja Rymättylästä pari, joiden kanssa kävimme kurssin aikana aina kimpassa ruokailemassa. Vatsalihakset kipeinä kaikesta nauramisesta. Lisänä tosi hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen, toi palopuoli kun on mulle täysin vieras ja esim. kooditus menee puhtaasti sen mukaan myös evyillä.
Lopputentti meni kuitenkin puhtaasti läpi, myös käytännön osalta, joskin tapaus "Stefu" aiheutti ihan järjettömän naurunpurskahduksen josta oli vaikea löytää keskittyminen kun keikka alkoi...

Opeteltavia asioita: Virven käyttö, Perniön evyjen ja paloautojen numerointi ja logiikka.

Se on meikäläisen hakeuduttava siis myös pelastuspuolen treeneihin. Kivaa!! Harrastukset ovat suola.
Jään odottamaan viestejä keikoista ja toivon olevani vapaalla kun keikka tulee.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Hajatelmia

"Mitä sinulle kuuluu" kyselee Facebook kun sinne menee. No eipä ole kuulunut mitään erikoista viime aikoina, tämä on tätä arjen pyörittämistä kolmivuoron ja kaksivuorotyön ohessa...

Sen verran voin kehua Facebookia, että Lotallehan sattui vahinko tuolla HIHS:ssä, kamera putosi taskusta ja jäi sille tielleen. Laitoin samana iltana vielä naamakirjaan viestin, jossa kerroin asiasta ja pyysin jakamaan. Hirveästi en herätellyt toivoa...
Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin metkan txt-viestin joltain Markolta. Markon tytär oli löytänyt kameran, ottanut mukaansa ja he olivat ällistelleet viikon verran mistä löytäisivät ihmisen kenelle se kuuluu. Lopulta Marko oli työmatkalla vienyt sen takaisin HA:n löytötavarapisteeseen - JA samana päivänä nähnyt jakamani viestin FB:stä, joten osasi laittaa mulle viestin, että soita Areenalle.
Ja miten ollakaan, kamera kuvineen ja videoineen saatiin takaisin.
Kyllä tuli hyvä mieli ja paransi taas luottamusta ihmiskuntaan!

Autossa on edelleen kesägummit alla. Olen toki jo vaivannut päätäni ajatuksella, että ehkä nastat pitäisi kohta vaihtaa.... mieluusti ennen kuin on se ensimmäinen sateen jälkeinen pakkanen ja aamuvuoro.

Molemmilla koirilla on järjetön karvanlähtö. Edu tekee tämän joka vuosi: pudottaa tukkansa kun tulee kylmä. Omituinen otus. Tosin se kompensoi sen sitten joulun aikaan kasvattamalla ihan mielettömän hienon näyttelyturkin - tänäkin vuonna tosin turhaan, näytelmiä ei ole tiedossa. Piha näyttää melko räävittömältä kun koirankarvatuppoja on pitkin pihaa. On kuin joku olisi höyhennetty....

Lotta osallistui estekisoihin. Jostain tuntemattomasta syystä hän oli päättänyt pitää kisataukoa, mutta kun sekä tallin opettaja että minä puhuimme järkeä, ilmoittautui sittenkin. Kuten opettaja sanoi, kaikki harjoitus on aina harjoitusta, myös kisatreeni.
Hienoa oli, että osallistui, koska kisa meni hyvin, teki siistin puhtaan radan, kauniit tiet, ja tuli omassa luokassaan (55 cm)  toiseksi. Tuli kesällä hankitut kisahousut nyt korkattua asiallisesti.


Jostain valmennuksesta, alla Kukkis.
Näköjään erittäin hyvällä tuulella.


Kisapäivänä isä paistaa lättyjä kanttiinissa ja antaa kovasti ohjeita. 
Emme tiedä kummalle, hevoselle vai tyttärelle. Kukkis ei näytä mitenkään kuuntelevalta.


Tyytyväinen rusetoitu kakkonen ja Kukkis.


Itse hevostelen vielä. Edelleenkään en tunnu mitään osaavan ja tuntihevoset vie kuin kaurasäkkiä.... mutta silti se ON kivaa. 

Annoin hakata itselleni kulmakarvat. Kestopigmentoida lienee se oikea sana. Niitä on nyt 20 vuotta värjätty joko kosmetologin tai omasta toimestani. Hyvänä väri kestää ehkä viikon, sitten saisi taas olla levittämässä. Joten pysyvämpi ratkaisu.
Melko tummat ne toistaiseksi on ja vaatii tottumista. Mutta tykkään. Tosin laittaminen oli kamalaa. 

Salon aluesairaalan alasajoa on päivitelty maanlaajuista lehdistöä myöten. (Julkisuudessa puhutaan siis vaan synnärin siirrosta mätään ja vettävuotavaan U-sairaalaan Turkuun...)
Kovin rauhallisesti siihen on vaikea suhtautua, mutta eipä henkilökohtainen hötkyily mitään autakaan. Olen ollut yhteydessä vähän muuallekin, jalkaa olisi vähän pakko saada oven väliin jos ja kun huonosti käy.  Melko mielenkiintoista tämä odottelu omalla tavallaan on. 
Kun tieto siitä, että töitä on joka tapauksessa, ei välttämättä lohduta, kun on valinnut näinkin naurettavan ja typerän asuinpaikan....  Turkuun on hiukan liikaa matkaa, samoin Lohjalle.
Toivon ettei meidän tarvitse käydä vakavassa mielessä keskustelua mahdollisesta muutosta muualle.

Uusia harrastuksia jälleen. Ilmoittauduin palokuntaan ensivasteryhmään. Viikonloppuna evy-kurssi, jonka jälkeen sitten mahdollisesti hälytyksiä. 
Näköjään sitä alkaa "elää" ihan toisella tavalla kun on päässyt opiskeluista ja tottunut taas tähän työssäkäyntiin.

Vielä vinkki yhteen vahingossa kehiteltyyn arkiruokaan, oli todella onnistunut ja hyvää.

Kermainen Koskenlaskijan kalakeitto

2 bataattia
3 porkkanaa
hernemaissipaprika-pussi
tuoretta tilliä
2 pkt lohikuutioita pakastealtaasta
pussi murustettua Koskenlaskijaa
mausteita

(2,5 dl juustokermaa)

Pilko vihannekset ja laita ne keittymään melko lyhyeen liemeen. Keitä viitisen minuuttia. Lisää jäiset lohikuutiot ja he-ma-pa. Kun soppa kiehuu jälleen, kokeile vihannesten pehmeyttä, saavat jäädä vähän rapsakoiksi. Sekoita joukkoon juustomuru ja mahdollisesti kerma, voit myös jatkaa lientä kiehuvalla vedellä (kahvinkeittimestä), jotta saat riittävän sakean mutta ei liian laihan liemen. Mausta ja maista. Leikkaa päälle tuore tilli.