Nillittäjät

Asia, jota on saanut erityisesti tänä kesänä pohtia ehkä tavanomaista enemmän: paraneeko Suomen kesäkelit, jos niistä jatkuvasti ruikuttaa, valittaa ja vouhottaa joka mahdollisessa mediassa?

Ainakin meillä töissä, samoin kuin kaveripiirissä somessa, on suurilukuinen joukko ihmisiä, joiden ainoa kesähuvi tuntuu olevan säästä valittaminen. Koskee se sitten lomakeliä, vapaapäivän säätä tai ihan vaan sitä, mitä ikkunasta katsottuna näkee. (Huom, olemme käsittääkseni edelleen kohtuu siistissä sisätyössä.)
Samoin fb on täynnä yhtä ruikutusta ja negaatiota siitä, miten "taas sataa" ja "aina tuulee".

Tähän väliin pohdinta, että onko tuo valittaminen kuitenkin toiselta nimeltään Suomalainen tapa small talkiin? Jos näin on, voisiko sen jollain tavoin muuttaa vähän positiivisempaan suuntaan? Itse en ainakaan jaksa alkaa keskustelemaan kelistä kun alku on heti yhtä nillitystä.

Elämä nyt vaan on. Itse aloitin alkukesästä keräämään kuvia, joilla olisin todistanut, että tänä kesänä on totisesti aurinko paistanut. Lopetin sen kuitenkin kun totesin, että minun ei tarvitse todistaa kenellekään sen paistaneen. Nuo perusnegatiiviset ihmiset eivät kuitenkaan edes uskoisi....

Kosmetologi kommentoi edellispäivänä, että "jestas kun sä olet ruskettunut", johon totesin, että "joo, ihan täällä Perniöläisessä auringossa...."
Ehkä juttu onkin se, että kun ei odota koko ajan niitä julmettuja hellekelejä tyyliin 2014 kesä, vaan tyytyy menemään ulos joka päivä säässä kuin säässä, se arskakin alkaa huomaamatta näyttäytyä enemmän? Ihmettelen näitten valittajien kuoroa: kuinka moni todistettavasti on joskus ruskettunut istumalla hanuri homeessa telkkarin edessä olkkarissa?

Minun kesäni tähän asti kuvina:

Olen muuten tähän mennessä tainnut joutua kaksi kertaa kävelemään koiralenkin sateessa. 

Joskus on alkanut sataa kesken lenkin ja olen ollut capreissa ja T-paidassa, mutta ehkä kahdesti olen vartavasten pukenut sadekamppeet (goretexit) päälle.

Ja rusketusrajat on muikeat....  ;-)   (Niistä ei takuulla tule ennen eikä jälkeen kuvia....)

Kaikki kääntyy hyväksi.....

Meinasi ihan joutua suuttumaan.

Sunnuntaina aamulla luen puhelimesta pikaisesti, että sähköpostia on tullut. Koska odotin toiselta siskoltani viestiä, avasin oikein koneen ja menin lukemaan. AirFrance siinä ystävällisesti ilmoittaa, että "voit tehdä check-inin netissä vuorokautta aiemmin, eli LAUANTAINA 18.7.".
Oli onnea, että silmä takertui tuohon lauantaihin. Meidän lento nimittäin on maanantaina, ja mitenkään en saa vuorokautta takaperin välille ma-la. Joten tuli avattua koko viesti.

Jossain siellä ohimennen heitettiin, että "lentoanne on muuten aikaistettu ja lennättekin su iltana klo 19:30 sen alkuperäisen ma 7:30 sijaan"....    Noh, siitähän se rähjä sitten syntyi. Nimittäin alkuperäinen lentomme Paris-SLC on kuitenkin edelleen maanantaina klo 10:40 ja henkilökohtaisesti päätin siinä siunaaman sekunnissa etten takuulla vietä yötäni (13h) kentällä jossain kurjassa Pariisissa. (Sivumennen, 2009 toukokuussa Finnairin terminaalissa Pariisissa ei ollut edes vessaa!! Sieltä piti mennä turvatarkastuksen läpi jos halusi käydä... käsittämätön loukko.)

Ihan vaan huvituksen vuoksi, käykääpä surffaamassa airfrance.com sivuilla. Pyysin jo paria kaveria sen tekemään, koska en uskonut silmiäni. Heidän AINOAT yhteydenottotapansa nimittäin ovat: facebook ja twitter.  (Kyllä, ei puhelinnumeroa, ei sähköpostia, ei mitään....  osoite info@airfrance.com ei johtanut kuin palautuneeseen viestiin.)

Minä, nopean toiminnan ihminen, hermostuin tietysti tästäkin. Menin heidän fb-sivulleen ja kirjoitin sinne, että jos likapyykki pitää pestä julkisesti, antaa mennä sitten vaan.
(Myönnettäköön, että kohtuu nopeasti joku tytön huitukka sieltä kyllä privaatisti sitten vastasi.)
Ja erittäin näppärästi pesivät kätensä koko touhusta:

Koska liput on ostettu KLM:n kautta, asia ei kuulu AF:lle vaan luonnollisesti sille, jonka liput ovat. Olkaa siis yhteydessä sinne.
Huvittavaa sinänsä, myös KLM:n netistä löytyy nuo em. yhteydenottotavat ensisijaisena, tosin myös LinkedIn oli valikoimissa, ja aikani kaivettuani myös jokin puhelinnumero.

Maanantaina roikuin puhelimessa 45 min. ja pääsin läpi järkyttävän odotusmusiikin jälkeen. KLM melko ystävällisesti selvitti asiaa, totesi lyhyesti, että tuo iltalento on Finnairin, joten ... yllätys yllätys, olkaapa hyvä ja soittakaa sinne. Näinhän tein.
"Niko Finnairilta hei, kuinka voi auttaa" vastasi vielä huonomman taukomusiikin jälkeen ja oli ensimmäinen, joka otti asian hoitaakseen. Hän myös aloitti jutun heti sanomalla soittavansa takaisin, koska  kieltämättä 3,18 eur/min + pvm jo saattoi ottaa aivoon jonottamisen jälkeen.

Niko totesi itsestäänselvyyden soitettuaan takaisin, että meidät on siirretty iltakoneeseen. Mutta syy olikin se, että seuraavan aamun pitkää lentoa oli aikaistettu 10 min, minkä vuoksi meidän vaihtoaika olisi ollut liian lyhyt emmekä todennäköisesti olisi ehtineet vaihtaa terminaalia ja päästä koneeseen. (Tässä kohtaa emme ala edes saivarrella niistä matkatavaroista jotka jäävät Pariisiin.....)
Niin, vastuuhan olikin loppujen lopuksi kuitenkin sen AirFrancen, koska kyse oli nimenomaan heidän lennostaan, jonka aikataulu oli elänyt. Ja silloin saatoin kyllä raivostua.... koska ympyrä oli pyörähtänyt jo kokonaan kerran ja valmista ei ollut tullut.

Seuraava viestini AF:lle sisälsi liudan ISOJA KIRJAIMIA ja melko tiukkaa tekstiä.
Kun eilen lähdin töihin, asia jäi takaraivoon ja kieltämättä takaraivossa kiersi stressinpoikanen.
Yllätys oli iloinen ja suuri, kun Juliette oli illalla laittanut viestin, että "tässä tapauksessa he luonnollisesti korvaavat tilanteen, maksavat meille hotellin Pariisissa, myös pari ateriavoucheria ja vieläpä korvaavat sen Hesaan varatun hotellin, jota emme pysty käyttämään."

Olen ilahtunut, rennompi, mutta myös ajattelen, että "uskon kun näen".
Lennämme siis sunnuntaina ja AF:n tiskillä Pariisin päässä pitäisi olla ohjeet jatkotoimiin.

Matka lähenee, jännitys tiivistyy

Tehtiin "pienet" tuliaisostokset eilen. Hankalaa, kun ei ole ihan tarkkaa käsitystä mitä he Suomesta ja sen tarjoamista jutuista tietävät/muistavat, ja toisaalta on otettava huomioon paino ja muut mahdolliset rajoitukset. Ja sitten se fakta, että sisaruksia oli viisi, joista yksi siis veli. Naisille on vaan helpompi ostaa kaikenlaista. Ron asuu Californiassa joten en usko, että hän ajaa 10 tuntia vain meitä tapaamaan....

Jotain kuitenkin löytyi. Fazerin suklaa on aina hyvä vietävä, samoin Marianne-karkit. 

Jonille ostin pari Mariskoolia lempiväreissä, koska niitä voi käyttää moneen ja uskon, että design kuitenkin näkyy siitä edes jotenkin. Lisäksi nappasin ison pinkan kaikenvärisiä Marimekon servettejä, koska edelleen, nimi Marimekko lienee se juttu.... servettejä toki saa kaikkialta, mutta onpahan edes muka-designia ja kevyttä vietävää.

Jandiltä tuli viesti, että hän tykkäsi niistä "black licorice things that looked like a candy bar".... noh. Käsi ylös, kuka pystyy muistamaan mitä lakritsi/salmiakki-juttua myytiin 1989. 

Ostin sitten Hopea Toffeeta ja muutaman Käckin. Eivät ole ainakaan pahimmasta päästä salmiakkia. 

(Pohdin pitäisikö ostaa itselle pari pussia Turkinpippureita..... =) )

****

Ihan mielettömän hyvällä fiiliksellä siis lähdössä. Eilen "ajoin" lähes koko matkan kentältä Jonille & Scottille Street Viewn kanssa. 

Muutama työvuoro, sitten noita omia juttuja ennen matkaa. En ollut tajunnut, että kampaajankin voisi varata ajoissa. Kun vihdoin soitin, tajusin, että omakin kalenteri on täynnä ja esim. työpäivä 8-20:30 tekee hieman vaikeaksi päästä parturiin työaikojen ulkopuolella. Onneksi luottokampaaja-Taru on joustava ja saatiin sopimaan aika.

Lomassa ehkä parasta on sen odottaminen!

Sticky Rice

Itselleni muistiin.
Vanhukset toivat pyynnöstä keväällä pari kiloa paikallista aitoa sticky ricea eli riisiä...
Tänään keksin, että voisi tehdä viikonlopuksi jälkkäriä. Pistin ekan satsin kiehumaan vähän hatusta vedetyllä ohjeella.... ja sitten havaitsin, että riisipussissa on elämää...

Iloisesti pellille levitettynä pari kiloa riisiä kävi 250 asteisessa uunissa muutamassa erässä, pieni iltapuhde. Jos ei öttiäiset kuolleet, ainakin niillä oli kurja olla.
(Sen verran tuolla on tottunut yhteen sun toiseen, että tää oli odotettavissa. En vaan halua, että ne asuttaa mun kaikki kuiva-aineet....)

Sitten, riisin jo kiehuessa, googlasin.... ja hahahaaa, ohjehan löytyi, ihan lähes kotimaisella kirjoitettu mutta aito thaimaalainen. Oma ohjeeni oli ihan ok, mutta jos tästä tulee sellaista alkuperäistä, se on hyvää.

Sticky rice

3,5dl sticky riisiä
3 dl kookosmaitoa
3/4 dl sokeria (ja vielä 3 rkl myöhemmin)
1/4 tl suolaa
1 iso mango, mielellään tuore, mutta purkkituote toimii

Pese riisi useaan kertaan jääkylmässä vedessä, kunnes siitä ei irtoa enää gluteenia (= valkoista jauhomaista).  Jätä likoamaan uuteen kylmään veteen yön yli.

Huuhtele riisi hyvin lävikössä. Aseta lävikkö riiseineen sopivan kokoisen kattilan päälle (riisi ei saa koskettaa veteen) ja anna veden kiehua ja riisin höyrystyä peitettynä keittiöpyyhkeellä ja kannella. Höyrytä n. 30-40 min. kunnes pehmeää.

Riisin höyrystyessä kaada toiseen kattilaan 2,5 dl kookosmaitoa ja 3/4 dl sokeria sekä suola, sekoita kunnes sokeri ja suola ovat liuenneet, poista levyltä mutta pidä lämpimänä.

Kaada höyrytetty riisi kulhoon ja kaada päälle kookosmaito. Jätä lepäämään peitettynä n. 30 minuutiksi tai kunnes maito on imeytynyt riisiin. Tällaista riisiä voi säilyttää huoneenlämmössä pari tuntia, sen jälkeen se pitää laittaa jääkaappiin.

Riisin tekeytyessä ja jäähtyessä kaada loput kookosmaidosta kattilaan, lisää 3 rkl sokeria ja keitä noin minuutin ajan, kunnes vähän sakeutuu ja tulee siirappiseksi.

Tarjoile muotoilemalla riisistä keko esim. lasin avulla ja viipaloi mangoa viereen. Tarjoile siirappinen kookoskastike erikseen vaikka pienestä kannusta.