torstai 24. tammikuuta 2019

Toimittajan kanssa kävelyllä

Meillä ilmestyy pieni hauska paikallislehti kerran viikossa. Olemme tilanneet sitä vuodesta 1997 eli heti kun muutimme tänne. Uutiset ovat aitoja paikallisesti kirjoitettuja, mitään ei osteta valtakunnan uutisista eikä samoja juttuja tarvitse lukea ensin Hesarista ja sitten Salon seudun sanomista.


Kirkkaana ja rapsakkana päivänä tein koirien kanssa aamulla varhain pikkulenkin, pakkanen nipisteli -25,7°C ja Bono totesi reilun kilsan jälkeen, että varpaat ei kestä. Edu puolestaan oli syvästi tyrmistynyt, että aamulenkki loppui sikseen.... se istui vartin eteisessä ja tuijotti ovea syyttävän näköisenä.

Olin sopinut treffit toimittaja-tutun kanssa klo 11. Pakkanen ei merkittävästi lauhtunut, keittiön mittari näytti vielä -22 kun pakkasin vaatetta päälle. Onneksi löysin kätköistä Bonolle sopivat töppöset, joskus Mummo-Karolle ostetut fleecesukat.

Tepasteltiin treffipaikalle eikä pakkanen totta puhuen tuntunut ollenkaan niin kylmältä, mitä lämpötila antoi ymmärtää. Toimittaja-Aku saapui paikalle sovitusti ja lähdettiin metsään. Juttuidea oli kertoa muistakin kuin ns. perinteisistä ulkoilulajeista talviaikaan. Olen myös itse kirjoittanut erinäisiä kiittäviä mielipidekirjoituksia lehteen, koska meillä täällä ON hirveän hyvin pidetyt reitit ja polut.


Nytpä me sitten ollaan koirien kanssa paikkakunnan turhimmat julkkikset. Nauroin juttua ilahtuneena, kivasti kirjoitettu ja juuri sellainen tänne sopiva, valoisa ja positiivinen. Kuvat oli tosi kauniita, ja mikäs ollessa, kun päivä sattui olemaan juuri parahultainen tällaisen jutun tekemiseen.
Tunnin verran käveltiin ja pohdittiin syntyjä syviä. Toimittaja totesi, ettei näitä kävelypalavereja suotta kehuta, sitähän tuntee itsensä aivan uudeksi ihmiseksi pienen keskipäivän ulkoilun jälkeen.


Eipä tässä voi kuin allekirjoittaa. Ulkoilun jälkeen olo on ihan toisenlainen kuin sisällä vietetyn päivän.
Ja vaikka tästä jutusta kirjoitankin, nauran kyllä tälle "julkisuudelle". Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa muutenkin. Muutamia nauraen heitettyjä "jaatko nimmareita" -kommentteja sain samantien aamulenkillä. Lehti kun ilmestyy aamulla niin puoli kylää vähintään on sen jo lukenut.

7 kommenttia:

  1. Meillä on kanssa kaksi paikallislehteä ;Sydän-Hämeen lehti ja Kangasalan Sanomat. Kumpikaan ei oikeastaan Kuhmalahden asioista kirjoita. Sydis on sellainen "Pälkäneen sanomat" ja toinen kirjoittaa pääasiassa Kangasalan vanhan alueen asioista.
    Tuollainen kirjoittelu paikallisista ihmisistä ja heidän tavallisesta elämästä minuakin kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään, että kuulee kylän asioista. Salon sanoma kirjoittaa mielestäni pelkästään urheilusta (mikä ei allekirjoittanutta kiinnosta pätkääkään) ja kopioi loput uutiset valtakunnan lehdistä.
      Tässä paikallisessa on aina jokin juttu Teijon suunnalta ja samoin näistä muista pienistä kylistä tässä lähistöllä. Kiva kuulla vaikka lähistöllä olevasta uudesta kahvilasta, jossa myydään käsintehtyä artesaanijäätelöä.

      Poista
  2. Ihanaa, että on vielä olemassa paikallislehtiä. Meilläkin täällä yksi sellainen ilmaiseksi sitkeästi kerran viikossa ilmestyy, vaikka nimeään on matkan varrella tainnut vaihtaa useammankin kerran. Jutut on jotenkin sellasia todellakin paikallisia ja "tavallisia", eikä tosiaan mitään Lännen Median kierrätystavaraa niinkuin meidän kotikaupungin maksullisessa lehdessä, jonka kanssa samaan kuuluu Hämeen Sanomat ja mitä kaikkea lie.

    Olispa ollut vähän isompi kuva, niin olisin tihrustanut artikkelia tarkemmin. Mutta varmasti oli mukavan rempseä tarina ja pakkasmaisemat nyt on vaan niin parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Paikalliset uutiset itse kirjoitettuna on aidompia kuin nuo valtakunnan tason kopiot.
      Nettilinkistä näkee vähän. Harmi, etteivät julkaise kaikkea, mutta syy on tietenkin jälleen kerran raha: jos kaikki lukisivat netistä, tuskin moni tilaisi enää lehteä.

      Poista
  3. Ihana juttu tuollainen! Ja todellakin ihana toi iso kuva!! ♥ Sun pitää kehystää se seinälle!

    Ja reiteistä puheen ollen; olis todella ihanaa, jos olisi lähellä tuollaisia kulkureittejä. Meillä on tarjolla joko tie oikealle tai tie vasemmalle. Ja sitten mennään sitä joku matka ja samaa tietä takaisin. =D Ellei sitten mene tuohon minikokoiseen metsään tai pelloille. Jos haluaa kunnolla metsään, pitää ajaa ensin autolla sen metsän luokse... =D No, aina ei voi voittaa. Tykkään kuitenkin tästä avarasta peltomaisemasta ja koira viihtyy ihan tuossa pienessäkin metsässä (samoin kuin minä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin kyllä talteen. Meillä on melkoinen arkisto tuosta lehdestä leikattuja juttuja. =)

      Oih, minä tosiaan tykkään yli kaiken siitä, että pääsen metsässä jonkunlaisen ympyrän. Miksei tietäkin pitkin olisi ihan hauska kävellä (varsinkin kun joutuu rämpimään hangessa), mutta koirien irtipitäminen metsässä on parasta sielun rauhaa ja lepoa.
      Peltokin kyllä varmaan toimii, tosin menee taas siihen rämpimiseen. Sukset voisi olla hyvät (koirillakin.... heh!)

      Poista
  4. Oi miten jännää ja oli teillä kauniit säät kuvauksiin, vaikka pakkanen taisi vähän purrakin. :)

    Ihanaa uutta viikkoa sinne. <3

    VastaaPoista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...