Jossain sosiaalisen median alustalla kiersi mielestäni melko hauska haaste luetella tyypillisiä asioita, joita käytät/sanot työpäivän aikana.
Moni asioista on sellaisia, joiden selittämiseen olisi pitänyt käyttää tilaa ja aikaa, joten tästä tuli melko lyhyt ja omastakin mielestä tylsä.
Unettomina öinä, niitähän nykyään riittää 7/7 viikossa, ehdin miettiä mitkä ovat toisaalta asioita, joita kuulen jatkuvasti ja joihin en voi vastata vaikka haluaisinkin. Mutta täällä voin vastata/kirjoittaa juuri niin kuin ajoittain tekisi mieli sanoa.
Joka ammatissa on takuulla asioita, jotka toistuu asiakkaan toimesta. Asioita, joita kahvipöydässä voidaan porukalla nauraa ja kirota.
Jos olet kovin tosikko luonteeltasi, jätä lukeminen tähän.
Turha kommentoida että olen asiaton ja hirveä. Työpaikkahuumori on laji, jota ei voi selittää, mutta jonka avulla pystyy seuraavan vastaavan tilanteen kohdalla jatkamaan ammattilaisena ammattimaisesti.
Flunssapiikki...... flunssapiikki.... flunssapiikki.....
Verenpaine ampuu kattoon sanasta flunssapiikki.
"Ja sit ei tule flunssaa koko vuoteen". Niin. Sellasenkin kun menisivät vihdoin kehittämään. Flunssapiikin nimittäin.
Kyse nyt ON influenssarokotteesta. Ja kyllä, ymmärrän täysin, että puhekielessä siitä tulee flunssa, mutta kun influenssa ja flunssa nyt vaan ON kaksi eri tautia.
"Sitä en kyllä ota. Otin kerran 1976 ja sairastin koko talven..."
Juuh. Näin just, siitä rokotteestahan se.... Annettiin sitten juuri sinä vuonna varta vasten rokote, jolla jengi sairastaa kunnolla. Paitsi influenssaa.
Toinen juttu, ei niinkään puhuttu tai sanottu, mutta ai varjele näissä joukkorokotuksissa, joissa varataan ajat 1,5-2 minuutin välein: ihmisten pukeutuminen.
KUKAAN, ja tarkoitan ihan kukaan, ei koskaan ota edes takkia pois päältään jo odotustilassa. Ei. On kivempi odottaa hikisenä aulassa, että pääsee sinne huoneeseen riisumaan:
Ensin on Uuno Turhapuro-mallinen hihaton, sitten Black Horse pitkähihainen kalsaripaita, siinä ruudullinen kauluspaita viimeistä nappia myöten napitettuna, päälle henkselit ja vähintään slipoveri, mieluummin villapaita...
Pyydät riisumaan mutta ei. Aletaan kiskoa niitä hihoja ylemmäs, no ne pakkautuu kyynärpäähän. Ei ihan riitä, ota vaan kokonaan pitkähihaiset pois. No ei, kun sitten revitään vielä vähän, että jos kumminkin....
Yleensä taputus siihen kohtaan olkavartta, hyvin liki olkapäätä, auttaa. Että tänne asti pitäisi päästä eikä nämä paidat jousta edes yläkautta että pääsee. Ole kiltti ja riisu nyt vaan.
Toinen ääripää on sitten ne pariskunnat, joista toinen riisuu koko paidan, yleensä rouva, ja istuu rintsikoillaan siinä rokotettavana, kun herrahenkilö avaa oven käytävään "kun mitäs mä tänne enää jään odottelemaan..." Tai kun painellaan sinne käytävään puoli-alasti pino vaatteita kainalossa ettei vaan olla tiellä ja aletaan siellä vasta pukea...
Niinpä. Koskaan ei ole hoitajan mielestä hyvin! 😁
Puhelimessa kun olen pyytänyt henkilötunnuksen, se luetellaan mutisten niin nopeasti, etten ehdi saada viimeisiä kiinni.... ja samantien "No kato sieltä mun papereista, lääkäriin tarvii nyt päästä."
Koska en ole kuullut vielä sanaakaan tämänkertaisen soiton syystä, hiukan haastava sieltä 40 diagnoosin joukosta arpoa tulisiko tänään virtsatieinfektio vai selän kramppi, veritulppa vai paise selässä.
Same same but different.
Toisaalta ne puhelut, joissa hoidetaan asiaa esim. täysi-ikäisen tai lähes täysi-ikäisen lapsen puolesta. Meillä nyt vaan on velvollisuus varmistaa se puolesta-asiointilupa, niin paljon kuin Jeppe-Viljan äitiä se ottaakin aivoon. "Aina mä oon saanut nää hoitaa." Joo, takuulla, mutta Jeppe-Vilja oli tuolloin ehkä 10 vuotta nuorempi....
THL ja Valvira vaatii, että me kysytään puolesta-asiointilupa YLI 12-VUOTIAAN KOHDALLA. Meistäkin 12v on tosi nuori. Harva vielä tuossa kohtaa haluaa puhua jonkun hoitajan kanssa tai kuvailla oireitaan. Mutta laki on laki. Se riittää, että nuori huikkaa puhelimessa, että on ok kun äiti hoitaa asian.
Toisaalta se 16v ei ehkä halua, että sen äidiltä kysellään seksikokemuksista ja -kumppaneista ja nämäkin liittyvät oleellisesti esim. virtsatieinfektion selvittelyyn.
Ja sitten mennään siihen, kun se (jostain syystä yleensä aina) äiti soittaa ja nuori on koulussa. Eli ei mitään mahdollisuutta saada sitä lupaa, kädet on sidottu ja haukut tulee.
Osa äideistä toki yrittää tulla myös kutsuntatarkastuksiin kertomaan lääkärille mitä Valo-Kasperi haluaa puolustusvoimissa suorittaa....
"Mul on jo kolme päivää kestänyt tää yskä, nyt tähän pitkittymiseen tarvii saada jotain troppia."
Siinä kohtaa kun kollega oli vuosi sitten yskinyt kuuluvasti ja tiuhaan sellaiset 3 kk, me muutkin jo puututtiin siihen, että olisko syytä tutkia vähän...
Yskä tai flunssa ei ole pitkittynyt kun se kestää viikon.
"Kyl jotain antibioottia nyt tarvii". Paitsi että virustautiin ei ole lääkettä ja sellainen se flunssa ja sitä seuraava yskäkin on.
Ja kyllä, me kuunnellaan kyllä puhetta, hengitystä ja äänen käheyttä yms siinä puhelimessa ja joskus tosiaan ihmisestä tulee sellaiset vibat, että se tarvii pyytää käymään. Ja annetaan aika.
Tänä vuonna ma-ti 22-23.12. tiedän jo valmiiksi nämä puhelut:
"Pitäiskö tulla Mikko-Kirsikan korvat tarkistaa ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan jouluna sit tule korvatulehdus..."
Niih. Lääkärit vissiin saa sen kristallipallon, josta näkee tulevaisuuteenkin? Kun ne korvat voidaan katsoa terveeksi ja mikään mahti maailmassa ei takaa, etteikö ne tulehdu ensi yönä. Eritoten pikkulasten räkätaudit, jos on mennäkseen korviin, jostain syystä menee sinne nimenomaan yöllä.
Yksi klassikoista: "Ihan hirvee kipu tuli vasempaan polveen. Ei kestä yhtään kävellä. Eilen tehtiin 15 kilsan lenkki ja nyt se on tosi jäykkä ja kipee. En tietenkään mitään särkylääkettä ota, ei ne mulle mitään auta, kyllä tähän nyt lääkäriä tarvitaan."
Koska tänne kannattaa tulla pyytämään se sama käsikauppalääke. Ei ne lääkärit ala ampua kipua kolmiolääkkeillä ennen kuin käsikauppalääkkeet (näihin luetaan mm. Panadol ja Burana, noin kauppanimet mainitakseni) on kokeiltu.
Kysymykset onko kokeiltu kylmä/kipugeeliä torpataan kiukkuisella ärähdyksellä siitä, miten "ne on ihan paskaa" ja lepo ei ole vaihtoehto, kun kinkunsulatuslenkit on luvattu tehdä vaikkei edelliseen kolmeen vuoteen ole liikuttu ollenkaan ja ylipainoakin on....
"Mul on kuumetta ja tarviin sairaslomaa"
Paljonko sitä oli? "No 37,0 mut mulle se on kuume kun mun normaalilämpö on 35,2."
Useamman kerran olen pyytänyt ihmisiä tuomaan näytille sen normaalilämpötaulukon tai kertomaan miksi ja milloin mittailee lämpöä normaalisti. Rakastan tästä seuraavaa keskustelua! (Se, mikä yllätti, oli, että jotkut tosiaan pitää kalenterissaan kuumekäyrää itsestään päivittäin! 😕)
Fakta: ihmisen ruumiinlämpö vaihtelee päivittäin ja yhden päivän aikana JOKAISELLA. Yllätys yllätys: Naisilla se vaihtelee vielä näiden lisäksi kierron mukaan, joten sellaista kuin normaalilämpö ei ole olemassakaan ja kuumeen raja lääketieteellisesti vaan on se 38,0.
Ymmärrän kyllä, itsellänikin on varsin heikko ja huono olo, kun korvalämpö hipoo 37,6. Moni on herkkä lämmönnousulle ja se huono olo tulee siitä. (Ja siihen saa ja kuuluu ottaa kuumelääkettä...)
Vanhemman soittaessa lapsen korvakivusta kysellään toki taustaa: onko ollut flunssaa, onko aiempia korvatulehduksia, miten on oireillut... ja sitten ehkä se tärkein: annoitko särkylääkettä?
Jostain syystä viimeksi mainittu tuntuu olevan täysin käsittämätön asia. Siis kipuun särkylääkettä?? Mitä ihmettä? Samoin ollaan hirveän hämmästyneitä kun kuumeesta kysytään onko annettu Panadolia. Koska se kuumeen lasku nyt helpottaa sen tenavan oloa.
Erityisesti kun/jos se lapsi on alkanut yöllä sitä kipua valittaa, tuntuu kohtuuttomalta, ettei lääkitä jotta saisi edes vähän vielä nukkua ja aamulla sitten näytille.
Yksi hyvin tyypillinen maanantaiaamun ilo on ne, jotka ovat viikonlopun aikana soittaneet joko 112 tai paikalliseen yliopistosairaalan arvionumeroon. Kun ongelma ei ole riittävä, ne ohjeistaa yksiselitteisesti ottamaan yhteyttä omaan TK:n virka-ajan puitteissa. Ja maanantainahan sataa puheluita, joissa "tarvii päästä tänään lääkäriin, niin ne sano Tyksin Akuutista..." Kun pointti lienee ollut, että se arvio tehdään paikallisesti.
Moni on kovin yllättynyt kun reseptinuusinta ei ole akuutti asia, vaikka lääkkeet olisi loppumassa. (Tähän on poikkeuksia: henkeä pelastavat lääkkeet pyritään uusimaan heti, mutta näissäkin ihmisellä on omavastuu, eli ne pitää pyytää uusittavaksi ajoissa!) Reseptinuusinta saa ja voi kestää viikon, lääkärin piikistä riippuen. Kukaan ei oletettavasti kuole, kun kolesteroli- tai verenpainelääkkeet on viikon tauolla. Toisaalta se, ettet saa nukuttua kun unohdit uusia nukahtamislääkkeen... no, kovin harmi, mutta lääkäri seuloo piikkinsä läpi päivittäin ja siihen tahtiin kun ehtii. Voimme pyytää muttemme pakottaa. Se, että olet lähdössä Kreikkaan ja lääkkeet ei riitä koko matkaksi ei ole syy tulla tänään vastaanotolle. Tuskin ostit lentolippuakaan vasta eilen.... ja jos ostitkin, ne lääkkeet oli loppumassa jo viime viikolla eli aikaa hoitaa asia on ollut. Taivaan kiitos meillä apteekeissa henkilökunta on valveutunutta ja tarjoutuu uusimaan reseptin, kun viimeisen 3 kk pakkauksen hakee.
Monissa tilanteissa korostuu se, että ihmiset on jättäneet maalaisjärjen nurkkaan. Sellainen rehellinen omavastuu omista asioista puuttuu ja/tai se halutaan sysätä järjestelmän niskoille.
Joskus aiemmin lienee ollut tapana, että tietyt pitkäaikaissairaat on kutsuttu (!!!) vastaanotolle n. kerran vuodessa. Kun tästä tavasta ollaan luovuttu (ja hitokseen hyvä niin, ihme pullapossukerho....), nyt ollaan suivaantuneita "kun kukaan ei enää ota vastuuta mun hoidosta ja pyydä". Kun itse asiassa se alkuperäinen järjestelmä oli täysin käsittämätön: osa porukasta tuli pyydettynä vastaanotolle, kun muut, mahdollisesti sairaammat, koettivat epätoivoisesti saada jotain aikaa lääkärille joskus edes....
Nyt kun joku kysyy miksei ole kutsuttu, kerrotaan, että ihmisellä on vastuu omasta voinnistaan ja onkohan ollut jotain uusia oireita. Yleensä vointi on ok ja oireet entisellään, mutta kun aina ennen....
Niin.
Onneksi meillä on tämä kirosana, jota syyttää joka asiasta: Varha. Kaiken voi selittää hyvinvointialueilla ja niistä johtuvilla muutoksilla. Hyvin iso osa muutoksista toki olisi varmaan tullut ilmankin, mutta tämä ainakin nopeutti systeemiä.
Hyvin iso osa meidän asiakkaista myös tiedostaa, että hoitajat on pieniä pelinappuloita todella isolla pelikentällä eikä meillä ole minkäänlaista päätösvaltaa mihinkään asioihin. Saamme päivittäin tsemppiä ja kiitoksia, hymyjä ja iloisia tervehdyksiä! Tosi moni tuo julki, miten tyytyväisiä ovat meihin ruohonjuuritasolla, vaikka isossa kuvassa se Varha yksi kirosana onkin.
Ilman näitä asiakkaita tätä työtä ei jaksaisi. Kun yli 80 % on yleensä hyvin iloisia saatuaan apua, se antaa itsellekin voimia jatkaa taas huomenna.
Itse tykkään työstäni, työpaikastani, työkavereistani ja potilaistani kovasti!
Tehyn Millariikka Rytkösen sanoin: tämä on maailman paras ammatti! 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!