maanantai 26. tammikuuta 2026

Sitten kun minä olen poissa....

Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan jo vuosia sitten. Ei silti, sitä ei kukaan alan ammattilainen näe, että jos haluat sellaisen tehdä, ota siitä printti ja toimita hoitavaan sairaalaan ja muihin yksiköihin, jotta voidaan skannata papereihin. Toi Omakanta on vähän typerä palvelu sikäli, että siellä on vaikka mitä, ja se kaikki vain "omaan käyttöön". Harva meistä hoitotahdon kyseessä ollessa siinä kohtaa on kertomassa ja avaamassa sitä itse.... 


Jep, tämä on sellainen.
Trendijuttu: japanilainen juustokakku.
Yllätti sillä, miten hyvää oli.

Mutta tein siis viikonloppuna kuolinsiivouksen listauksen omia tulevia hautajaisia koskevista asioista. Ennenaikaista, toivottavasti, mutta pakko nämä asiat on hoitaa silloin, kun on vielä oikeustoimikelpoinen ja siihen pystyy. Rehellisyyden nimissä jokaisen pitäisi tämä tehdä ja vielä avoimesti keskustella lähiomaisten kanssa. Asia, joka ei ole ihan kevyt ottaa puheeksi päiväkahvilla....


Pojalle ostettu jo 1,5 vuotta sitten, koko 120 cm. 
Kehyksissä vihdoin heillä seinällä. 

Joka tapauksessa, aloitin kirjoittamaan ohjeita:
Sitten kun minua ei enää ole.....    .... juhlikaa ankarasti! 

Listasin toiveita ihmisten käytöksestä, pukeutumisesta, kukista, musiikista, tarjoilusta jne,
(Ei mustia vaatteita, haluan iloisia värejä ja juhlan tuntua, ei solmioita ja pukuja vaan rentoa vaatetta, yksi kukka, ei kukkalaitteita, ei pönöttämistä.... 
Haluan myös, että omissa hautajaisissani tarjoillaan skumppaa alusta loppuun, muistellaan iloisia asioita, nauretaan ja juhlitaan elämää!)

Vajaa viisi vuotta sitten muuttoa tehdessä pankissa tuli puheeksi edunvalvontavaltuutus. Tuolloin raha-asioita suorittaessa tehtiin myös edunvalvonnat meille kummallekin. Näistä tiedotettiin muksuille säällisessä järjestyksessä ja tietävät olevansa vastuussa, jos jotain sattuu. 
Voi olla, että nikottelivat vähän tahoillaan tästä kuullessaan, mutta aikuisina ymmärsivät, että valitettavasti joskus vaan on niin, että vastuu siirtyy seuraavalle sukupolvelle. 


Tästä meni niin iso herne nenään, ettei se heti sieltä irtoakaan.

Oma ehdotukseni vastapalloksi on:
Lopetetaan kaikenlaisten erektio-ongelmien hoitaminen,
koska ne ovat vähäisiä kohdistuessaan vain miehiin.

Tämä maailma on mennyt niin oudoksi, ettei vanha tahdo mukana pysyä. Jotenkin tekisi mieli pistää silmät kiinni, olla seuraamatta mitään uutisointia ja keskittyä vain elämään omaa elämäänsä. Mutta kun muiden päätökset vaikuttaa omien lähiomaisten elämään, jotenkin ei uskalla sitäkään.


Iltalukeminen....  ♥

Enää ei tiedä uskaltaako unelmoida mistään ja ylipäänsä suunnitella mitään tulevaisuuteen, koska jotenkin koko tulevaisuus on älyttömän epävarmaa. 
Näin jossain meemin, jossa sanottiin, että Suomi voisi "aloittaa sodan Norjaa vastaan ja antautua heti parin minuutin taistelun jälkeen siten, että Norja saisi haltuunsa maat ja kansalaiset...." 
Nauratti, mutta tajusin heti, mikä etu siitäkin voisi olla....   Minä voisin hyvin olla jatkossa norjalainen. No problem! 

2 kommenttia:

  1. MIelenkiintoinen aihe... jonka otti puheeksi tuleva vävymme jollain sunnuntailounaalla... hih... yks'kantaan kysyi, että miten me halutaan, sit kun aika meistä jättää? Hih - äiteeni meinasi tukehtua patonkiin, mutta mulla oli kyllä vastaus valmiina... on tainnut olla pikkutytöstä saakka... liekö ollut ensimmäinen lento-onnettomuus, josta jonkun ikäisenä jotain jo ymmärsi ja kuuli sivusta aikuisten puhuvan, että se olisi nopea lähtö - ei kituisi. Ehkä, ehkä ei... johon minä olin lapsenomaisesti sanonut, että toivottavasti se kone tippuu vasta kotimatkalle, ei lomalle mennessä... jäisi kiva loma kokematta. Niin on iskostunut takaraivolle... no, sitten poltto-vai kuoppa... ehdottomasti kuoppa ja tuhkat johonkin mereen. Tuleva vävy kysyi, että:"Kelpaako Caribian meri... spontaani vastaus:"Jos sulla on vara viedä anopin tuhkat sinne saakka, niin siitä vaan...
    Sittemmin kun Ukkokulta tuolla krematoriossa on piipahdellut ja päivän tuhkasaalista nähnyt- niin on toiveet muuttuneet - josko aika etenisi, ettei tarttis niitä tuhkia noutaa, lakaisisivat vain pois. Hautajaisia en halua, enkä muistotilaisuutta - bileitä näin elävien kirjoissa... kiva olla ittekkin mukana. Lapsista puheeni on olleet ihan ok.. En halua mitään paikkaa jossa jonkun tarttis käydä mua muistamassa. Ans kattoo mihin suuntaan kehitys menee näissäkin asioissa - elämme mielenkiintoisia aikoja. Uutisten seuraamisen olen oikeasti jättänyt jo aikoja sitten - pakosta niitä välillä kuulee, kun töissä esim. joku seuraa tarkastikin - tunnen olevani vähemmän huolissani mistään, varsinkaan asioista joihin en voi vaikuttaa, mutta käyttäväni energiani niihin, joihin koen vielä näissä voimissani voivan edes hieman vaikuttaa. Klups olipas vastaus, mutta kun oli niin hyvä postaus - niin avasi ellei kielenkantojani, niin näppäilevät sormeni ainakin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hiukan tylsä aihe, mutta välttämätön jälkipolvien elämän helpottamiseksi.
      Ja itse asiassa tavallaan ihan mielenkiintoista myös miettiä, mitä haluaisi itselleen tehtävän sen lopullisen jälkeen. Voisihan sitä testamentata kroppansa tieteellekin, säästyisikö siinä omaisilta hautajaiskulut? Liekö ruumis enää sen kuntoinen siinä vaiheessa, että voidaan käyttää....

      Noh, tässä ammatissa sitä oppii, ettei kaikki ihmiset siedä hoitajien huonoa huumoria, jota on kyllä hyvin runsaasti. =D

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Kevään merkkejä

Johan on ollut talvi. Erittäin monessa mielessä musta, synkkä ja yksinäinen. Hämmästytin itsenikin vaihtamalla sohvan suojahuovat kevään vih...