Harrastelua

Kesäkausi taidetaan julistaa alkaneeksi siten, että loputkin vähät harrastukset jää nyt tauolle. Tauon aikana pitänee pohtia mitä jatkan vai jatkanko....
Tuo hevostelu ON kivaa ja nollaa hauskalla tavalla pään. Ja sitten tulisi se kuuluisa mutta....

Tämän viikon tiistain tunnille pyysin Lottaa mukaan, koska nyt siitepölyaikaan toi harjaaminen ja laittaminen vaan saa ahdistamaan. Koska en muilla ole koko keväänä mennyt kuin Hemmolla (tai no, kerran Leevi kun Hemmo ontui), jo kotona naurettiin, että Hemppaa sitten vaan laittamaan..... ja eikös siellä ollut kentällä menossa jo edellinen tunti ja Hemmo siellä siis ravaili. Eipä siinä, kyllä tallilla saa aikansa kulumaan....
Ja kun mennään rapsuttelemaan "meidän" Huimaa, sinne tulee noita "mun tuntilaisia" (lue: todellakin aloittelijoita), joista yksi kuulemma menee Huimalla tunnin, mulla alkoi maistua suussa pahalta.....

Huima on jo kohtuullisen iäkäs poni, olisko jossain 15-16 vuoden paikkeilla. Virtaa siinä kuitenkin on. Sitä kaupattiin Lotalle juuri siksi, että se on "kokeneille ratsastajille", koska voi olla liiankin vilkas ja säpäkkä. Lotta on in löööv ja on saanut opetettua itsensä ponin tavoille ja toisaalta ponin omille käsilleen hyväksi, että sen aivan valloittavan ihana luonne on edelleen suloinen, kun ei ole suusta vedetty tai muuten pahoin tarvinnut potkia.....

Sitten sille viritellään kaikki mahdolliset sivuohjat ja muut pakottimet, joiden avulla sen pystyy kaiketi pitämään paremmin lapasessa....  *syvä huokaus*   ... ja istutetaan selkään joku aloittelija. Ja poniparka ei voi nostaa päätään ja pääsee laukkaamaan liinassa....  *toinen huokaus*

Joo joo, se EI ole meidän poni, vaan ihan normaalissa tuntikäytössä. Silti.
Lotalle tuli tosi paha mieli eikä sitä kautta omakaan mieli ollut ihan hommassa mukana. Ehkä sekin, että alan väsyä istumaan joka ikinen viikko yhden ja saman hepan selässä, kun nuo pennut toivoo milloin mitäkin ja itse koen sen kovasti lapselliseksi. Niinpä mulle jää aina Hemmo.
Hemppa on ihana vanha gentleman, suokki parhaasta päästä, kiltti ja lempeä. Iso, mutta rauhallinen, antaa harjata ja laittaa... mutta kovin omapäinen ja ahne.
Minähän en oikeasti osaa vielä yhtään mitään, hädintuskin istua.... mutta silti aika ajoin, jos ajatus ei ole ihan 110% siinä mukana, Hemmolla voi tosiaan vaan olla kyydissä ja olla tekemättä/oppimatta mitään. (Mainittakoon, että reilu viikko sitten oli pätkä, jolloin itsekin tajusin yhtäkkiä, että nyt on rentoa ja kevyttä menoa ja samassa opettajakin kehui miten rennosti me ravattiin.... että tulee niitä ahaa-elämyksiä kuitenkin.)

Kotimatkalla Lotta oli kovin hiljaa. Kotona kysyin haluaisiko hän vuokrata Huimaa vielä syksyllä ja hän vähän alakuloisesti totesi, että "joo, ehkä, jos sitä ei aleta laittaa alkeistunneille, että siitäkin tulee vihainen niinku Kukkis ja Mimmi, kun kaikki mätkii sitä laittaessaan ja repii suusta...."

Että näillä lähdetään kesään.

Toi yläasteelle siirtymis-ikä on muutenkin herkkä ikää, tulee takuulla vielä keskusteluun, että jatkaako ratsastusta vai ei. Jos kaikki kaverit vaihtaa toiseen lajiin eli kylillä hengaamiseen, ja samanaikaisesti oma lempiponi ei olekaan enää se ihana tyyppi..... no, pahaa pelkään, että me päädytään tästä keskustelemaan jonkun vuoden päästä vakavissaan.