tiistai 12. tammikuuta 2016

Harry Holen jalanjäljillä

Joskus on saattanut käydä ilmi, että luen paljon.
Muutamien viime vuosien aikana olen havainnut, että ruotsalaiset ja norjalaiset kirjoittavat sellaisia dekkareita, jotka ovat minun makuuni. Kirjasto on yksi lempipaikoistani.

Saattoi olla ihan ensimmäinen reissu Thaimaahan, 2009 jouluna, kun anoppi osti meille kaksi pokkaria joululahjaksi. Ne pakattiin mukaan reissuun, ja Soi 104:n pihalla luin auringossa ensimmäiset Harry Hole -dekkarini. Norjalaisen Jo Nesbon luoma hahmo, reilu 180 senttiä tiukkaa alkoholisoitunutta mutta reilua poliisia, nappasi heti koukkuun.


Pokkarikokoelmani on lisääntynyt tuosta joulusta. Olen jokaisen lukenut useaan kertaan. Suosittelen.

Oslon reissu oli tässäkin mielessä hauska. Katujen ja paikkojen nimet oli tuttuja, monet tapahtumat sijoittuvat ihan niille hoodeille, missä käveltiin.
Itse asiassa tuon ensimmäisen päivän railakkaan bussimatkan jälkeen käveltiin Majorstuanista Bislettin stadionille ja siitä ohi kohti keskustaa. Matkan varrelle jäi Sofies gate 5, Harry kotiosoite.

(Mainittakoon, että itse asiassa ovikello ei ole tuossa osoitteessa, vaan pitää mennä kulman ympäri, ja se löytyy seuraavasta ovisyvennyksestä. Me etsimme siinä onnistumatta, ja löysin tiedon netistä vasta samana iltana. Kuva on pihistetty netistä tästä syystä.)

Vaikka kyse on mielikuvitushahmosta, Oslossa järjestetään kerran viikossa kävely oppaan kanssa Harryn hoodeilla. Mm. kapakka, josta useampi poliisijohtaja hänet on löytänyt, pari dekkareissa tutuksi tullutta rikospaikkaa ja muuta sisältyy tähän kävelyyn. Aikataulusyistä me ei tälle lähdetty, mutta osuttiin kuitenkin päivien aikana erittäin monelle paikalle.


Summeriin ei vastattu. Harmi.

Joten Helenan huviksi hihittelin, meidän katsellessa nähtävyyksiä ja ihmetellessä paikkoja, tiettyjen nimien ja paikkojen "tapahtumia" ja mm. Pelastusarmeijan ovisyvennys osui kohdalle puhtaasti vahingossa kun käveltiin Akerselvan rantaa pitkin. Samoin Egertorget, jossa em. armeijan upseeri ammuttiin (Punarinta) ja kuninkaanlinnan edus, jossa samassa kirjassa tapahtui viimeinen yhteenotto. Holmenkollenilla emme kiivenneet hyppytorniin, josta Lumiukon murhaaja hyppäsi alas ja Harry jäi roikkumaan käsirautojen varassa palkkiin.... 

Erittäin hyvä englanninkielinen juttu tästä Harry-kävelystä näytti löytyvän täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti