Avaudun

Varoitus! Teksti sisältää kirosanoja ja huonoa tuulta. Myös rehellistä palautetta itse kasvattamistani kakaroista, joten jos koet itsesi liian helläsydämelliseksi ja olet sitä mieltä, että pennut saa elää kuin pellossa ja teiniä pitää ymmärtää, jätä heti tässä kohtaa väliin.

*****
Jossain vaiheessa, toukokuussa epäilemättä, yksi paskimman haasteen paska juttu oli tuo keskimmäisen lapsen kanssa jatkuva nokkapokka. Tuossa kesäkuussa menikin kivasti monta viikkoa. Kas kun oli vieras niin piti ilmeisesti tsempata ja sentään järki kulki, että piti vähän olla kotonakin.

Muuten sitä hengattaisiin vaan kavereilla ja käytäisiin himassa sen verran, että mutsi kyllä hoitaa pyykit (ja mikä huuto jos työvaatteita ei ole pesty... kas kun sitä pesukonetta ei tietenkään osata käyttää kuin silloin kun mutsi ei ole kotona), rahaa saa auton bensoihin (sovittu, että työmatkoja varten) ja luonnollisesti aina on jääkaapillinen ruokaa (lue: kaikkea hyvää, ei mitään kastiketta ja perunaa vaan herkkuja).

Ja mitäänhän ei tietenkään tarvitse tehdä. Ehei, teinin elämä on yhtä helvetin oikeutta ja haluamista, paskat velvollisuuksista saati siitä, että koti on vähän kuin yhteinen firma, missä jokainen tekee jotain....

Joo. Olen kyllästynyt, tukka täynnä, raivon partaalla ja mitä niitä onkaan.
Olen ihan valmis potkaisemaan tuota kakaraa perseelle ja sanomaan kuten siinä somessa kiertävässä vitsissä, että muuta pois.

Tässä oli päivä, jolloin teinin auto piti jättää isännälle ja viedä huoltoon. Koska työmatka on lähes 20 kilsaa suuntaansa, ilmoitin, että voin noutaa neidin päivän päätteeksi kotiin. Itsellä usean aamun putki kesken, joten olisi kiva päästä ihmisten ajoissa nukkumaan.

No. Saan sitten jossain vaiheessa puhelun, jonka sisältö oli jotakuinkin tällainen:

- ooksä tulos hakee mua

- olen, sovittiin että 20:30 jälkeen

- joo, mut mä oon sopinut et mennään kavereiden kaa Halikkoon.

- no se nyt ei onnistu koska mulla on aamuvuoro ja auto yöpyy kotona. Jos sinne on pakko päästä, sit jonkun kaverin tarvii hakea.

- ai et mä niinku pyytäisin jotain kaverii ajamaan tollaset 50 kilsaa?

- just. Koska MULLE siitä tulee vaan pitkälle yli SATA kilsaa turhaan ja suurin osa keskellä helvetin yötä! 

Luuri lyötiin korvaan. Itse kurvasin paikalle 20:30 kuten sovittua. Minuuttia ennen kuin pysäköin, puhelin kilahti, ja parkkipaikalla luen txt-viestin "natsimutsin ei tarvi tulla, saan kyydin".

Sanonko, että korpesi?

****

Eniten tässä kai pännii se, että kaksi muuta on kasvatettu samassa talossa samojen ihmisten toimesta, ja ovat takuulla omat törttöilynsä joko tehneet tai tulevat tekemään, mutta eivät ole missään vaiheessa olleet tällaisia itsekkäitä pikkuhitlereitä, joita ei vaan mitkään yhteiset säännöt koske.

Elokuun ensimmäisen päivän koettaessa tuo oma toinen autoni siirtyy pysyvästi asentoon "myydään" ja jos ei mene kaupaksi "seisontaan".

Mun osalta alkaa riittää. Sattuupahan sitten ainakin. Jollei muualle, lompakkoon. Ei omaani.

(Kyllä, tiedostan ihan täysin vajoavani samalle idiotismin asteelle viimeisellä kommentillani.)