torstai 21. heinäkuuta 2016

Kesäloman syömiset (lue: herkuttelut)

Kuten mainitsin, olen ollut ihanasti vapaalla ja nollannut. Tänään ensi kertaa juolahti mieleen, että mikähän päivä on, eli milloin pitää henkisesti valmistautua töihin. Aivan mielettömän kiva fiilis kun joutuu kännykästä tarkistamaan mikä päivä on meneillään....

Perniön Asemalla on paikka nimeltä Opaliinan Cafe & Puoti. Se kuuluu jokakesäisiin kohteisiimme ainakin kerran. Veronica, joka kahvilaa pitää, tekee taivaallisia leivonnaisia ja miljöönä se on hauskan huvittava ja kauniin viihtyisä. Edellämainittu pitää melkein kokea ymmärtääkseen. Aivan Opaliinan vieressä on Maurin Makasiini, yhden sortin monitavaratalo/kirppis/osto-ja myyntiliike ja kaikkea muuta kuviteltavaa. Myös Mauri on koettava sitä ymmärtääkseen.

Halusin poiketa Maurille, koska sieltä voi satunnaisesti tehdä hassuja löytöjä. Edelliskesänä ostin sieltä ex tempore keinutuolin, toisaalta yleensä menen siellä aivan änkäksi enkä osaa katsoa mitään, koska varastomakasiinit on niin täyteen tungettu kamaa, ettei päätä ei häntää.

Tällä kertaa ihastuin alustavasti puisiin maalarintikkaisiin. Jos ne olisi hionut ja maalannut valkoiseksi, niistä saisi kivan telineen huoville olkkariin. Nuo heinäseivästikapuut voisi jo vaihtaa. Jäin miettimään asiaa. Maurin kamoissa on se vika, ettei mitään ole hinnoiteltu, vaan Mauri hinnoittelee ne nähdessään miten paljon joku tavaraa haluaa.....  (Ehkä laitan miehen asialle. Hän voinee väittää tarvitsevansa niitä johonkin töihin eikä sisustukseen. Mauri nimittäin tietää kamojen arvon....)

Kohnaamisen jälkeen menimme Opaliinaan kahville. Kahvi oli hyvää, joku heille erikseen tehtävä Porvoon paahtimon tumma paahto, ja vohvelit taivaallisia.




Kotona sitten odotti pienimuotoinen urakka: valkoiset viinimarjat on kypsiä ja ne piti poimia ja keittää mehuksi. Uhosin jo kertaalleen, etten tee mehua vaan pakastan kaikki marjoina. Pakastimeen kuitenkin pitäisi vielä mahtua vadelmat, omenasose, peuran lihat ja se marraskuussa tuleva possu - ja se on nyt jo melko täynnä. Joten mehustin pöhisemään.  Ostin muutama vuosi sitten tämän sähkökäyttöisen. Se oli kallis, mutta paljon kätevämpi, koska sitä voi käyttää myös ulkona, ja toisaalta silloin ei induktioliedelle sopivia maijoja juurikaan ollut kaupan.


Innostuneena siitä, että jaksoin/viitsin tehdä loman aikana mitään muuta kuin laiskotella, puhuin miehen ympäri kantamaan kaikki saunasta irtoavat lauteet myös ulos, jossa pesin ne hellästi mäntysuopavedellä ja terassiharjalla, ja kun olivat tuossa kuivuneet, öljysin parafiiniöljyllä. Kuvittelen öljyn kuivuvan paremmin ulkona, tosin harmitti huomata, että männystä tippuu koko ajan roskaa siihen kosteaan pintaan. Jää nähtäväksi pitääkö ne huoltaa uudelleen ja öljytä vasta sisällä....  Alunperin ajattelin kokeilla saunavahaa. Kyselin jo yhdeltä kaverilta, joka on töissä maalikaupassa, voiko vahaa käyttää öljyttyyn pintaan ja vastaus oli, että voi. Mutta koska meillä oli tuota öljyä jäljellä, päädyin kuitenkin siihen. Parafiiniöljy tekee lauteisiin aika kivan pinnan sikäli, että lika ei imeydy samalla lailla puuhun. Meillä aivan välttämätön toimenpide jo siksikin, että pappakoira-Edu saunoo ja kuljettaa tassuissaan kuraa saunaan....

No, päivähän oli kaunis kuin mikä.
Loppupäivän istuinkin sitten kirja nenän alla auringossa ja päädyin saamaan uudet erilaiset auringonpolttamat rajat rintakehääni. Ei epäilystäkään, että uudet sporttirintsikat ei olisi hyvät..... *huoh*

Olin testannut myös kotijäätelöä reseptillä:

2 dl vispikermaa
1,5 dl rahkaa (vähän tasoittamaan ylenpalttista makeutta)
1 purkki kondensoitua maitoa
0,5 dl glukoosisiirappia (ei takuulla välttämätön)
marjoja maun mukaan

Eli vatkasin kerman löysäksi vaahdoksi, valutin joukkoon rahkan ja siirapin ja lopulta kondenssimaidon ja marjat, ja kaadoin isohkoon muovipurkkiin, ja pakkaseen. Tätä jäätelöä ei tarvitse sekoitella pakastamisen aikana ja siitä saa kauhalla helposti pehmeitä isoja palloja vielä monta päivää jälkeenkinpäin.


Jätskipalloja ja vähän murustettua suklaakakkua. Aijai!!!

Koska en ole olevinaan ehtinyt kirjastoon, aloitin alusta oman kirjahyllyn murhasarjan, eli Patricia Cornwellin "mustat kirjat" - Key Scarpettat. (Yksi lempilukemiseni, olen tavannut ne jo tusinaan kertaan enkä kyllästy.)
Auringossa paistatellessa ensimmäinen kirjoista loppui sikäli houkuttelevasti, että siinä matkustettiin Floridaan jossa syötiin Key Lime pie'ta ja siitä innostuneena laitoin miehen kauppareissulla tuomaan muutaman limen ja paiskasin moisen testiin.

Olen joskus aiemmin tätä kokeillut jollain ohjeella, ja olin lievästi pettynyt.
Tämän tein nyt näin, yhdistellen useampaa netin ohjetta:

Key Lime Pie

Digestive-keksejä
Rasvaa

Murusta keksit ja lisää rasva. Painele irtopohjavuokaan.

6 keltuaista
1 purkki kondensoitua maitoa
0,5 dl sokeria
1 dl limen mehua (mulla oli 4 limeä enkä mitannut mehua sen tarkemmin)
limen kuoriraastetta (raastoin kaikkien vihreän kuoren)

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, kaada joukkoon maito ja jatka vatkaamista, kunnes koko sotku on vaaleaa. Kaada varovasti limemehu ja kuoriraaste ja vatkaa koko ajan kovin. Munat herottuvat happamesta herkästi joten kaada rauhallisesti. 
Kaada täyte keksipohjan päälle ja paista 175 asteessa n. 15 min, kunnes täyte ei enää "hytky". Jäähdytä ja pidä jääkaapissa. Koristele kermavaahtonokareilla ennen tarjoamista.

Vinkki vitonen: Seuraavalla kerralla ainakin tuplaan ellen jopa triplaa aineiden määrän täytteeseen. Tästä tuli normaalissa irtopohjavuuassa litteä lätty. 

Miten ollakaan, kun olin saanut piirakan jääkaappiin, puhelimeen kilahtaa viesti, että ystäväni vuosien takaa olisi huomenna (tänään) tulossa Salon seudulle. Voiko poiketa, olenko kotona? Arvaa vaan olinko.

Mahtava päivä. Pelkkää löysäilyä ja hengailua, hölöttämistä suut vaahdossa, paljon hyvää kahvia, maittava lounas, piirakkaa yms.


Piirakka OLI hyvää!!! 
Lopetin sen tässä kirjoittaessani.  =) 
(Jäljellä oli vähän vahemmän kuin kuvassa.)

1 kommentti:

  1. Ai mitä herkkuja! Ihanaa jätskiä ja toi piiras! Pakko tehdä sitä jossain vaiheessa! Olen joskus syönyt sitä jossai amerikkalaishenkisessä ravintolassa ja se oli pettymys. Itse tehtynä varmasti ihanaa!

    VastaaPoista