sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Arkihaaste 30/52

Tälle viikolle löytyy yksi hyvin kuvaava sana: puusouvi.  (Ja se kyllä jatkuu tulevallakin viikolla...)

Vaikka maalämmön ansiosta lämmittäminen onkin nyt edullista, meillä tykätään takkatulesta ja elävän tulen tuomasta lämmöstä silti. Asuinkerroksessa (eli keskikerroksessa) meillä on hyvin harvoin patterit edes päällä, vain eteisessä ja sekin lähinnä lapasten ja kenkien kuivaamista varten. Vintti on vilpoisa joten siellä lämmitys tulee talon keskuslämmityksellä, samoin kellarissa.

Puuta kuitenkin kuluu kohtuullinen määrä aina talvessa ja sitä on hankittava lisää kuivumaan, koska poltamme vain ns. ylivuotista puuta.


Mies tilasi rankoja paikalliselta sahalta. Nämä kun saadaan pilkkeiksi, on talvelle 2018-19 ja ehkä 2019-20 tiedossa muhevia lämpöjä.


Meillä on sellainen työnjako, että mies sahaa ja minä pilkon.
Olen tykännyt heiluttaa kirvestä jo ihan teinitytöstä lähtien. Kun teini-iässä olin pakotettuna vanhempien kanssa veneilemässä, pursiseurojen saarissa oli aina puuvaja ja puulämmiteiset saunat. Siellä pilkoin sydämeni kyllyydestä halkoja.

Olen edelleen tosi ylpeä, että vanhempani luottivat siihen, etten kalauta kirvestä polveen, olin kuitenkin 13-15 -vuotias tuolloin.


Meillä on useampi Fiskars mutta tämä suurin halkomakirves on vaan auttamatta paras.
Vaikka se on itselleni pitkä ja painava, minun ei tarvitse sillä varsinaisesti lyödä, vaan puuhun osuessaan se halkaisee omalla painollaan.

Ja niska- ja selkälihakset kiittää. (Ensimmäiset krampit tosin aina vaivaa muutaman yön homman aloittamisen jälkeen, venyttely kun ei kuulu omaan tapavalikoimaani vieläkään.....)


Pilkkeet sitten pinotaan seinälle. Myönnän, että tämän(kin) tekee mies. Minä en saa pinoista sellaisia, ettei ne lähde kallistumaan ulospäin ja petä kun korkeus kasvaa.

Puulämmityksen parhaat puolet: ilmainen treeni ja fakta, että sama puu lämmitää useasti. Ensin pilkkoessa, sitten kantaessa ja lopulta poltettaessa.

4 kommenttia:

  1. Meillä myös maalämpö. Takkaa ei ole muutakuin pieni sisustustakka. Meinasin joskus jo heittää sen menemään hyödyttömänä, mutta tuli kummiskin kokeiltua ja kylläpä sekin vaan lämmittää mukavasti, vaikka pieni onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkalämpö on tosiaan viehättävä. Siinä on ihan oma tunnelmansa.

      Poista
  2. Meillä Beibe tekee puut. Halkaisukairalla ja sirkkelillä. Meillä kun ei ole juuri muuta lämmitystä kuin puu, sitä menee aikaslailla. Minä osallistun sitten puiden heittelyyn liiteriin, jos ehdin. Sisälle kantamiseen ja takkojen lämmittämiseen osallistun ihan tasavertaisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se näyttää siltä, että meilläkin päädytään suurin osa halkaisemaan koneella. Eihän kellään ole aikaa tuota määrää pilkkoa.... Mutta kivaa tuo halkominen on, silloin kun sitä tekee rennosti ja vapaaehtoisesti. =)
      Meillä minä olen oikeastaan se takkamajuri. Nautin niin kovin siitä puuhasta, että yleensä ehdin ensin, tai sitten tuuppaan suunnilleen toisen pois ja sanon, että "anna minä".... =D

      Poista