torstai 20. heinäkuuta 2017

Yövuorossa

Kuvaus yhden sairaanhoitajan yhdestä yötyövuorosta.

Meidän sairaalan, itse asiassa meidän osaston, yövuorojen työaika on 20:30 - 7:15.
Näin kun olen illantorkku, normaalioloissa hakeudun sänkyyn lukemaan helposti jo 21 jälkeen. Arvatkaa vaan miten hauskaa on aloittaa työvuoro kun yleensä silloin menisi nukkumaan.

No, valittamatta asiasta enempää, tykkään kuitenkin jollain perverssillä tavalla siitäkin vuorosta. Minusta tämän työn suola on potilaat ja pippuri sitten vuorotyö.

Meillä on Suomen suurin yksittäinen vuodeosasto. Meidän potilaspaikkamäärä on 43 kun talo on kirjaimellisesti viimeistä sijaa myöten täynnä. Päivisin osasto jaetaan kolmeen soluun, joissa jokaisessa on ns. oma henkilökuntansa, öisin se jaetaan kahtia. Johtuen muutamista yhden hengen eristyshuoneista, jako ei mene ihan tasan puoliksi, mutta karkeasti yöllä kaksi hoitajaa vastaa n. 22 potilaasta. Yleensä jako on sairaanhoitaja/lähihoitaja.

Meillä on käytössä ns. hiljainen raportti. Tarkoittaa sitä, että hankkiudun osastolle, avaan itselleni koneen ja luen kirjaukset, joita päivän (ja joskus edellis(t)enkin päivän) aikana on tehty. Rakennan tällä tavoin itselleni kuvan potilaan voinnista, kirjoitan ylös asioita, joita haluan muistaa ottaa huomioon sen vuoron aikana, esim. kuumeilu, nesteytys, lääkitys tai vaikka tutkimukset, joihin valmistan potilaan tai otan esim pissanäytteitä.
Kun olen raportin lukenut, iltavuoro on vielä paikalla ja voin tarkentaa jotain asioita. Yleensä höpötämme siinä potilaiden kuulumisia, laitamme muistiin asioita, joita pitää miettiä aamuksi valmiiksi ja suunnittelemme yön kulkua. Iltavuoro lähtee talosta 21:30.

Yö alkaa kierrolla: käymme jokaisen vastuullamme olevan huoneen läpi, esittäydymme ja toivottelemme hyvät yöt. Kerromme, että olemme talossa ja voi soittaa, jos apua tarvitsee, sammuttelemme valoja ja telkkareita. Sammutamme käytävältä puolet valoista, koska vaikka potilashuoneiden ovet ovat umpipuuta, lähes jokaisesta huoneesta joku käy käytävällä vessassa yön aikana, ja silloin on kiva, ettei kirkkaat valot herätä kaikkia. Talvisin huoneissa palaa joulukyntteliköt ja saatamme sammuttaa kaikki valot ja olla ihan hämärän hyssyssä.

Klo 22-23:30 on sellaista rauhallisempaa: juttelemme niitä näitä, nostamme keskiyöllä menevät lääkkeet esiin, kudomme sukkaa.
Klo 00 laimennan yöllä menevät antibiootit ja työparini lähtee tyhjentämään pissakatetripussit ja kiertämään kaikki huoneet. Jaan lääkkeet tippumaan, teen tarvittavat kirjaukset ja 30-45 minuutin päästä käyn napsimassa tyhjät pullot huoneista pois.

Sitten syödään!!  =D   Yön paras hetki.


Minä syön yleensä aina pelkästään salaattia/vihanneksia. Näyttää näin kuvassa tosi aneemiselta. (Tuo valkoinen pallo on nauris, ja laiskuuttani en jaksanut mitään pilkkoa, onpahan hampailla vähän töitä.) Minun vatsa ei vaan halua mitään roiskeläppäpizzaa keskellä yötä. Pakki turpoaa yöaikaan muutenkin naurettavasti ja ihan kaikki närästää. Ihmiselimistö haluaisi pitää lepoajan ruuansulatukselta, joten koetan helliä sitä tällaisilla helposti sulavilla eväillä. (Pilaan sitten sen kupillisella kahvia, mutta sehän on ihan toinen tarina.....)

Kun tuo noin yhden aikaan tapahtuva "ruokatunti" alkaa, kokoonnutaan aina kaikki neljä hoitajaa kahvihuoneeseen. Siellä hölötetään sitten niitänäitä, nauretaan ja kerrotaan tarinoita. Silloin puhumme harvoin varsinaista työasiaa, jos ei joku potilas esim. voi huonosti tai ole muuten mielessä akuutisti.
Pöydän ääressä istutaan pitkään, tarpeen tullen ja mahdollisesti vaikka aamuun asti. Meillä näkyy kahvihuoneessa potilaskutsut, joten siitä poiketaan tarpeen mukaan pissattamaan ja kuivittamaan, viemään lääkkeitä ja auttamaan, jos joku kutsuu. Hereillä pysyy parhaiten, kun on seurassa ja vuoronperään puhutaan niin ei tule sellaista kurjaa "nyt en pysy hereillä millään" -oloa. Voidaan poiketa parvekkeella haistelemassa yöilmaa ja joskus ollaan kuvattu tosi upeita auringonnousuja. Korkealta näkee hyvin!!

Vartija kiertää osaston klo 1-2 välillä, joskus jää istumaan meidän seuraan kahville, ja sitten kerrotaan taas lisää kaikenlaisia sekalaisia tarinoita. Puhutaan koirista/kissoista ja lapsista, kehutaan ja kirotaan miehiä ja perhettä yleensä, pohditaan joululahjoja (kun se aika on) ja mietitään työkavereiden synttäreitä/häitä/juhlia ja mahdollisesti hankittavia lahjoja. Sellaista yleistä sosiaalista....

Kun nyt viimeksi valvoin, ihana työparini leipoi meille Brita-kakun yökahvin kaveriksi. Voi pojat että se oli hyvää!!!


Klo 2 meillä menee listan mukaan seuraava lääkekierto, samoin klo 4. On pitkiä aikoja, ettei kenellekään mene mitään näillä aamuyön kierroilla, ja sitten on aikoja, kun tuntuu, että joka kahden tunnin välein viet jotain lääkettä jonnekin. Sinänsä harmi, että silloin tiputuksen jälkeen aina 30-40 minuutin jälkeen käyt huoneessa uudestaan, ja silloin potilaat saa nukuttua tosi huonosti, kun siellä ravataan yhtä mittaa.  Kierrämme huoneet n. kahden tunnin välein, monesti on huoneita, joissa ei tarvitse poiketa ollenkaan (asiallisia ja omatoimisia ihmisiä) tai niitä, joissa käydään vaihtamassa asentoa useinkin.

Aamun valjetessa käydään hakemassa osaston lehdet jakelulaatikosta ja sitten istutaan syömään aamupalaa (omalla kohdallani yleensä rahka+mehusoppa+soijamaito+chian siemenet) ja luetaan uutiset. Sitten kirjataan yön tapahtumat, otetaan mahdolliset näytteet, aloitellaan nesteytykset, valmistellaan niitä toimenpiteitä - ja kierretään koko osasto siinä 5:45 alkaen siten, että kaikilta hereillä olevilta napataan korvasta lämpö ja otetaan verenpaine. Nukkuvat saa nukkua, aamuporukka ehtii mittaamaan heitä.

Meillä on yksi parveke ja sitten muutamia ikkunoita, jotka läväytetään auki sepposen selälleen tuossa aamuyöllä ja tuuletetaan kunnolla. Avataan siis tarvittavat ovet käytäviltäkin, että ilma oikein lähtee kiertämään. Talvisin on joskus tosi rapsakkaa saapua osastolle, kun yövuoro pysyttelee hereillä pikkupakkasessa.... mutta se tuntuu hyvältä jollain tavoin tunkkaisen yövuoron jälkeen saada kunnon happisyöksy osaston käytäville.

Aamuvuoro alkaa valua taloon 6:30 jälkeen ja yleensä saadaan yövuoron raportti kerrottua ("Huone sejase, nukkunut, huone sejase, nukkunut, virtsanäyte saatu.....") klo 7:05 mennessä ja päästään pikkuhiljaa lähtemään. Luovutetaan lääkekaappien avaimet, puhelimet ja lista ns. tekemättömistä töistä (ne mittaukset, jotka on ottamatta) ja päästään kävelemään pukukopille.

Kyllä, tykkään tästä työstä!! ♥

6 kommenttia:

  1. Täältä tulee ihan todella, todella isosti rispektiä kaikille teille hoitajille <3. Musta ei varmasti olis samaan. Eikä varsinkaan yövuoroihin, vaikka olenkin huono nukkumaan öisin. Ei silti tarkoita sitä, että olisin hyvä valvomaan silloin, kun varsin pitäisi.

    Tähänastisen blogituttavuuden perusteella vaikutat mun mielestä just sopivan "kovalta", mutta silti pehmeältä ihmiseltä. Hyvin pitkälle samanlaiselta kuin mua itseäni paljon rempseämpi ja tositilanteessa toimintavalmiimpi siskoni, joka myös tekee hoitotyötä. Olen ihan varma, että olet aina hoidettavien puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!! Punastuttaa ihan.
      Juu, olen mielestäni kyllä oikealla alalla. Haluan pitää potilaiden puolta ja joskus olen sanonut napakastikin, kun joku mielestäni kolistelee keskellä yötä asioita, joita ei tarvitse silloin tehdä. Ihmiset kun päätyy sairaalaan loogisesti siksi, että ne on sairaita. Ja se vanha lastenlaulu nukkumisen hyvästä vaikutuksesta pitää paikkansa ihan kaikilla.

      Poista
  2. Kiva postaus. Siis mä en pystyisi vuorotöitä tekemään, menisin heti sekaisin. Mun lemppari työaika alkaa aamusta aikaisin ja loppuu ajoissa päivällä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin itse asiassa tykkään eniten aamuvuoroista (7-15) koska silloin jää hyvin aikaa kaikkeen muuhunkin. Aamuvirkkuna se on helppo vuoro aikataulullisesti, töissä taas rankin ja raskain....

      Poista
  3. Vaikka yövuorot ovat ihan perberistä, kyllä sinun työsi kuulostaa kuitenkin mielenkiintoisemmalta kuin meikäläisen tehdastyö. Meikä ei tee yötä nykyisessä työssään, mutta kyllä joskus on tullut istuttua uuninpäässä valvomassa, kun maksalaatikot ym. tulevat uunissa ja menevät jäähdytykseen. Nukkumatti on kokoajan seurana heittelemässä unihiekkaa! Argh! Ei enään ikinä! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala. En selviäisi yövuorosta tekemällä ns. liukuhihnahommaa, koska sammuisin varmasti kuin kynttilä. Meillä on tosiaan onneksi liikkuvia töitä, joiden ansiosta pystyy pysyttelemään vaikka sitten näennäiskiireisenä, ettei nukkumasa ehdi liian liki. Jos ei muuta, paritetaan vaikka sukkia tai viikataan muuten pyykkiä..... =D

      Poista