keskiviikko 16. elokuuta 2017

Syksympää?

Aamuisin on tosi kosteaa.
Itse asiassa niin kosteaa, että hiuksetkin tuntuu kosteilta kun palaa lenkiltä kotiin.


Aamulla heti 8 jälkeen.


Keijun mekkoja on joka paikassa.

Tiedättehän tarinan keijun mekoista: yöllä on keijujen ja menninkäisten juhlat ja mekot pitää jättää kuivumaan oksille päiväksi. Näin syksyllä kaste vaan paljastaa mekkojen sijainnit.

Tästä syystä syksyisin näkee keijun mekkoja pitkin metsää.
Aika juhlat on olleet!





Sitten tärkeä kysymys: miten se nyt oikein menee?

"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna" eli jos on paljon marjoja, ei voi tulla paljon lunta - vai
"Tulee kova talvi kun pihlaja tekee linnuille niin paljon syötävää"? Tarkoittaako tässä kova kylmää vai runsaslumista?


Marjoja on nimittäin minun nähdäkseni tosi paljon. Monesti noissa vanhoissa sanonnoissa on vinha perä, joten haluaisin tietää miten, miksi ja mistä sen tietää milloin joku pitää paikkansa. Ja ennen kaikkea, kumpaa tässä kannattaisi uskoa?  =)  *näitä elämää tärkeämpiä kysymyksiä*

Taidan koettaa muutamia noita kerätä ja vähän keittää pihlajanmarjahyytelöä. Se on herkkua lihan kanssa.

****
Sienethän kuuluu syksyyn.
Meillä sienestetään oikeastaan kahta lajia: kanttarelli ja suppilovahvero. Korvasienet noukin keväällä jos satun paikalle, missä niitä on.

Suolasieniä tykkäisin tehdä, mutta olen tosi huono tunnistamaan ja siten keräämään muita kuin noita tuttuja... karvarouskuja täällä ei juurikaan ole. Niitä muistan, että äidin kanssa kerättiin suolasieniksi.


Bonon kanssa oltiin kaksin liikkeellä. Sitä pitäisi viedä nyt metsiin yksin, koska ensi vuonna tavoitteena on spanielien taipumuskoe, ja siinä koiran pitää "tehdä hakua" eli lähinnä nyt pööpöillä eli poukkoilla pitkin ja poikin itsenäisesti.
Joten lähdettiin pööpöttämään ja mies otti Edun ja kävi katsomassa onko pellolla kyyhkyjä.

No. Me saatiin saalista, toiset pojat ei.

Minä kuivaan myös kanttarellit. Moni sanoo, että niistä tulee sitkeitä, mutta viime vuoden kokemus osoitti, että niistä saa myös erinomaista kermakastiketta talvella kun liottaa kuivattamisen jälkeen. Meillä kun pakastimeen ei tahdo mahtua...
Viime jouluna syötiin meinaan toista litraa kanttarellikastiketta. NAM!

Syksy. Oikeastaan yksi kivoista vuodenajoista jälleen.
(Ja niin onnistuin vakuuttamaan itsenikin, etten oikeasti haluaisi asua maassa, jossa on vain aina kesä. Kyllä nämä neljä vuodenaikaa on ihan mahtavat!!)

5 kommenttia:

  1. Kyllä ilmassa on jo vahvasti syksyn tuntua ja hajua! Katuvalojakin on alettu jo polttamaan.

    En olekkaan kuullut koskaan tuollaisista keijujen ja menninkäisten kemuista. Ilmankos niitä mekkoja näkyykin metsissä. Kiva tarina!

    Kyllä minulle on "opetettu", että tulee vähäluminen talvi, jos pihlajassa on paljon marjoja. Tämän opin paikkansapitävyys nähdään sitten talvella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon, että tuo vähälumisuus on päivän sana pihlajanmarjojen mukaan!! =)

      Poista
  2. Hienoja seittejä. Täällä kans näyttäisi tulevan paljon pihlajanmarjoja...viime syksynäkin oli!

    VastaaPoista
  3. Olipa ihana tuo keijutarina ja niin taianomaiset kuvat <3 Kivaa loppuviikkoa Vivi <3

    VastaaPoista
  4. Voi vitsi, oliko tää keiju-juttu tosiaan kaikille entisestään vieras? Hassua. Muistan, että itselleni sitä puhuttiin jo ihan lapsena. Ehkä se oli joku paikkakunnalla kiertävä juttu, joku vanhempi sen varmaan keksi. Kiva juttu kuitenkin, ja olen itse puhunut sitä lapsilleni ja toivon tietenkin, että mahdolliset lapsenlapset joskus sellaista sitten kuulevat.

    VastaaPoista

Siivouspäivä

Tiedättekö, kun joskus kämppä on kuin kaatopaikka ja tuntuu, että itse on ainoa, joka sen huomaa? Rehellisyyden nimissä minä olen monesti s...