maanantai 16. lokakuuta 2017

Syysloma, ensimmäiset päivät

Googlen Maps -sovellus kertoi kotoa lähtiessä, että matkaan menisi 4 tuntia ja vartti.
Koska lukiolaisen perjantaikin on pitkä, ei päästy lähtemään mitenkään hyvissä ajoin.


Porvoon kohdalla moottoritiellä.
Vanhana Porvoolaisena pidin tätä sateenkaarta onnentuojana.
Sen toinen säde osui suunnilleen vanhaan kotiin. ♥

Ja tietenkin olin hyvin toiveikkaana siitä, että jotenkin päätyisimme perille ajoissa, suunnitellut matkan varrelle vielä yhden ylimääräisen lenkin.... onneksi sentään vasta 15 km ennen kohdetta.
Mutta onneksi oltiin ostettu kassillinen ruokaa jo kotoa, ettei tarvinnut enää lähteä kauppaan siinä hässäkässä.


Perille kuitenkin päästiin. Koirat oli siinä vaiheessa jo hyvin nälkäisiä ja levottomia, satoi ja oli pilkkopimeää.
Majoitus oli todella hyvä!! Huoneisto oli jopa parempi kuin odotettiin!

(Kuvan ottohetkellä ihmiset on ehtineet syödä rahkaa purkillisen suurimpaan nälkään, 
koirat omat eväänsä ja lisäksi pilkkoneet rahkapurkit pitkin....)

Yö oli todella levoton. Nukun aina erittäin huonosti vieraassa paikassa, tyyny oli liian littana ja molemmat koirat kulki kuin levottomat sielut....
Aamulla nousin heti kuuden jälkeen tuskastuneena pyörimiseen, ja teen jälkeen lähdettin tutustumaan paikkaan kävellen.



Mies totesi, että Opelia koskee samanlaiset painorajoitukset
kuin Finnairilla: en siis saisi tuoda kotiin puolta matkalaukullista kivoja kiviä.
Miehet!!

Pitkän lenkin jälkeen paluu majapaikkaan ja kahvipannu tulille. Paistoin myös munakokkelia ja pekonia, vähän ensimmäisen aamun iloksi. Ipanakin heräsi ja syötiin kunnolla.
Sitten lukemista, tulevien päivien suunnittelua ja yleistä laiskottelua. Sitä niin tarvitaan!!

Minä lähdin käymään kaupassa ja toinkin tullessani suuret ostokset sekä ihmisille että koirille.
Syötiin lounas ja sitten lähdin Ipanan kanssa kylpylään.
Vesidisco, liukumäet, vastavirta-allas.... olihan se lihasoppaa ja joka paikassa hurja tungos (puhumattakaan mitä tällainen hoitajan planttu pohtii noista altaiden vesistä ja siitä kun sitä menee suuhun.....). Mutta hyvällä fiiliksellä.


Suunnittelu jatkuu.
Tykkään kartoista. Ja suunnitelmista.
Ja kahvista. Niiden kanssa.



Iltapäivällä vielä lenkki koirille, vähän toista reittiä.
Täällä on mainiot lenkkipolut.

Edellisen yön oltua mitä oli, kuvittelen ainakin, että jatkossa nukutaan koko porukka. Ainakin kakkosyö meni täysin unten mailla, meiltä kaikilta.

Olin jo ehtinyt vähän huolestua junnukoirasta, koska se tietenkin sinkoutui järveen heti ensimmäisenä aamuna ja oli jotenkin veto pois koko päivän. Ehdin pelästyä, että se sairastuu (kaipa koirakin voi vilustua...) tai jotain. Mutta kyse olikin vain väsymyksestä, ja 12 tunnin yöunien jälkeen tuo olikin vauhdissa. (Ei tosin uinut enää, tassunsa kasteli, mutta taisi muistaa, että kylmää se jo on....) Eduhan ui joka välissä. Tuollainen kanadalainen tarkenee, sitä varten se on jalostettu....


Kanukki pluttaa

Täällä on mielettömät ulkoilumahdollisuudet. Joka päivälle riittäisi eri patikkalenkki.
On pururataa, kuntorataa, hiihtoladun pohjaa, E10-patikkareittiä, perinteisiä pyörtie/jalankulkutie-yhdistelmiä, ja sitten tietenkin ihan polkuja. Mieletöntä!
Tällainen arkielämänsä patikoija nauttii tästä enemmän kuin mistään.


Hyvät reittiopasteet

Korkeuserot tosin oli ainakin sunnuntaisella reitillä sellaiset, että vannotin miestä toiseenkin kertaan olemaan tuomatta minua tänne koskaan hiihtämään....  joutuisin kantamaan sukset kävellen, koska en uskaltaisi kuuna päivänä laskea noita mäkiä enkä pystyisi kiipeämään toista ylös.


Olin kaukaa viisas ja raahasin mukana vinon pinon kirjaston kirjoja. Se aika kun ei patikoitu pitkin poikin, istuttiin enemmän ja vähemmän lukemassa. Takkatulta poltellen, teetä tai kahvia siemaillen.
Ehkä arkena sitten täytyy lähteä vähän sivistymään. Ainakin sen verran, että käydään ihailemassa Imatran Valtionhotelli. Hieman harmittaa, että koskinäytöksiä ei ole koko vuonna, koska voimalaitosta korjataan.


Ei näitä maisemia väsy katsomaan ollenkaan.

Ipana kylpee tohkeissaan, me taas nautitaan muuten vaan vapaasta.
Kyllä se on loma, mikä ihmisellä on aina mielessä!!!

Mahtavaa viikkoa kaikille!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi. Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä mei...