Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele pidettäväksi syksyn kuukausilla. No, eipä tässä erikoisempia suunnitelmia ole, joten pistin kesäkuulle yhden neljän päivän lomapätkän käyttöön, koska varsinainen loma on suunniteltu myöhäisimpään lomakauteen.

Aloitimme loman tekemällä pienen päivä Visbyssä retken. Tästä on puhuttu useita kertoja, mutta kovin harvoin Suomesta yksikään laivayhtiö tekee niitä, ja itse asiassa ne myydään tosi äkkiä loppuun. Näin mainoksen jossain varhain keväällä ja nappasin kiinni. Tietämättä mitään kesän aikatauluista, totesimme, että silloin on mentävä kun matka järjestetään. Onneksi koirahoitolassa oli noille kahdelle yölle tilaa...

Aloitimme päivän kävelemällä laivasta keskustaan ja kahville.

Pöydän ääressä oli kiva tutkia karttaa ja pohtia mitä, missä ja minne.

Kaupungin reunalla lähellä rantaa on kasvitieteellinen puutarha, jonne on ilmainen käynti. Portit olivat kutsuvasti auki, joten sinne. Tosi kaunis puutarha. Tuolla lienee varsin sopiva ilmasto monille vähän eksoottisimmillekin kasveille, koska esim. oliivipuut rehottivat valtavina, eikä niitä takuulla siirretä sisätiloihin talveksi.

Visby on vanha Hansakaupunki, sitä ympäröi 3,5 km mittainen muuri, ja siellä on taisteltu ankarasti muutama vuosisata sitten.  Muurin ulkopuolella kulki viehättävä hiekkapolku, jota pitkin nähtävästi paikalliset ulkoilevat ja mekin kiersimme kaupungin ulkopuolelta ennen palaamistamme pikku kujien ja ruusujen kaupunkiin.

Päivä oli onneksi tosi kaunis. Ei liian kuuma, koska kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli ihan kivakin, että mereltä käy pieni vilvoittava tuuli. Kaupunki on pieni, hyvin paljon esim. vanhan Tallinnan kaltainen: suloiset mukulakivikadut, pieniä vanhoja taloja, todella viehättäviä ikkunoita ja pihoja, ja Visbyn erikoisuutena: joka puolella runsaasti ruusuja.

Itsehän hullaannuin ajatukseen tuollaisesta vähän köynnöstävästä ruususta rakennuksen seinustalla, ja kävin hankkimassa (metsän reunasta) vanhan, älyttömän helposti leviävän, Valamonruusun ja kaivoin sille kuopan autotallin seinustalle. Jos se ei siihen asetu, sitten ei. 

Kuljin tuolla nenä puskasta toiseen, tuoksu oli hurmaava.

Tutustuimme myös paikalliseen kirkkoon, joskin en vieläkään pysty päättämään oliko se minusta todella ruma vai ihan ok. Jotenkin odotin tuollaisessa paikassa hyvin vanhaa kivistä kirkkoa, ja tuo moderni tyyli jotenkin iski silmään....  No, katsokaa itse.

Lasimaalaukset olivat upeita ja 

kirkko itsessään sisältä tosi hieno.

Päivä kului nopeasti kävellessä ympäriinsä. Vähän olisin halunnut myös ehtiä kaupungin ulkopuolelle, mutta erilaiset retket, joita tuolta tehdään, olisivat vieneet puolet päivästä, joka kuitenkin on itsessään jo lyhyt (8 h).

Esitinkin laivayhtiölle toiveen sellaisesta kiertomatkasta, jossa auton saisi ottaa pois laivasta, jäädä saarelle majoitukseen esim. yöksi tai kahdeksi, ja vähän tutkia Gotlannin saarta enemmän. 

20 km päässä kaupungista olisi ollut tippukiviluola, jonka haluaisin joskus nähdä. Lisäksi saarella vietetään dekkariviikoa heinäkuussa, Ruotsalaiset dekkarikirjailijat käyttävät kaupunkia tapahtumissa kirjoissaan. Myös pyöräilemällä saareen olisi kiva tutustua. (Tämähän siis onnistuu vaivatta, jos matkustaa Ruotsiin, ajaa Tukholmasta vähän etelään ja ottaa paikallisen lauttayhteyden... vie vain ajallisesti taas enemmän siirtymisten vuoksi.)

Jalkoja kastelematta niin pitkälle kuin pääsi.

Selän takana jossain Ruotsi.

Ainoa miinuspuoli koko matkassa oli älyttömän pitkä laivamatka, koska laiva kulkee Helsingistä.

Kun se yöllä pysähtyi Maarianhaminassa klo 3, siitä olisi niin näppärä 5-6 tunnin matka Turkuun....

Onneksi meillä oli kiva hytti ja nukuimme kuin possut.

Saavuimme kotiin alkuviikosta, ja pyöritimme normaaliarkea. Vähän rakennusprojektin tapaista, eli roskiskatos työn alle, lisäksi maalasin kävelyportin, joka oli surullisessa kuosissa sään oltua sille kova jo vuosia.

Juhannuksena fillaroimme ystävien kanssa Littoistenjärven rantaan piknikille. Meiltä siis n. 28 km sinne, koska pyörimme vähän menomatkalla reittivalintojen vuoksi. Pidimme hyvän tauon ja fillaroimme takaisin (26 km). Tämän jälkeen ystävät tulivat meille, ja grillasimme, söimme ja viihdyimme pihapuuhien (tikanheitto yms) kanssa. Saunakin tietenkin lämpeni ja jatkoimme iltaa istuen kun aurinko ei laskenut ollenkaan eikä siis tajuttu ajan kulua. 

Tänään mietin aamulla milloin olen viimeksi ollut juhannuksen täysin vapaalla suunnitellusti. Varmaan viitisen vuotta sitten, kun olimme pohjoisessa niin, että palasimme kotiin aattona. Normaalisti olen pyhät kiinni, mutta tässä normityöajassa on kyllä puolensa.

Ylihuomenna sitten takaisin sorvin ääreen ja seuraava pidempi vapaa vasta elokuun puolivälin jälkeen.

Raparperipiirakkaa

Raparperi, tuo alkukesän rapsakka - niin mikä, vihannes? Hedelmä?

Tuntuu muuten hullulta puhua alkukesän herkusta, kun nyt on tosiaan vasta kesäkuun alku ja hirveän moni alkaa olla kukkimisen loppupuolella ja raparperikin on tehnyt mahtavat varret jo toukokuun puolella helteissä.

Meilläkin kolmen vuoden kasvattamisen jälkeen, kasvaa sen verran, että piirakkatarpeet saa yhteen tai kahteen piirakkaan. Onneksi raparperi on antelias kasvi, ja moni jakaa varsia päästäkseen niistä eroon. Minä pakastan pari pientä pussillista palasia siltä varalta, että talvella maistuu piirakka. Siitä tulee ihana kesän tuoksu. Mies taas tykkää keittää raparperimehua, jota laittaa aamurahkan joukkoon.

Piirakkaohjeita on varmasti yhtä monta kuin on tekijää. Eräs meidän lääkäreistä tekee vuosittain ison pellillisen piirakkaa ja tuo sen töihin. Hänellä on valtavan ihana murutaikinakuorrutus piirakan päällä, lisäksi se on mehevä ja pehmeä.

Itse olen yhdistellyt useita ohjeita ja menen helpoimman kautta: vatkaamaton versio.

RAPARPERIPIIRAKKA

2 dl piimää

2 munaa

2 dl sokeria

1 dl rasvaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

Yhdistä kosteat aineet riittävän isoon kulhoon, sekoita puuhaarukalla. Sen jälkeen sekoita joukkoon kuivat aineet. Muistan äidin sanoneen, että jos taikinassa on jotain hapanta, kuten piimää tai kermaviiliä, siihen täytyy laittaa leivinjauheen lisäksi ruokasoodaa... mene ja tiedä, tällä ohjeella olen kuitenkin mennyt.

Taikinasta tulee melko jäykkää sekoitettavaa. Levitä se uuninpellille, annoksesta tulee vajaa pellillinen.

PÄÄLLE

litran verran raparperinpaloja

kermaviili

1 muna

vajaa dl sokeria

vaniljasokeria

Painele raparperinpaloja vähän taikinaan. Sekoita viili, muna ja sokerit sellaiseksi leipurinrähmäksi, mikä on tyypillistä mustikkapiirakalle. Tämä tekee piirakasta mehevän eikä välttämättä vaadi jäätelöä kaveriksi, vaikka raparperin sisältämän oksaalihapon vuoksi maitotuote sen kanssa onkin suositeltava.

Taikinaan voisi laittaa mausteeksi kardemummaa tai vaniljaa. 

Koska saimme ystävältä muovikassillisen varsia, taidankin paistaa pari piirakkaa pakastimeen talven varalle. Pellillisen voisi leikata neljään osaan ja pakastaa pussissa. Lisäksi paloja riittää pakastettavaksi ja mehuunkin.

Sekalaista keväästä ja alkukesästä

On ollut vauhdikas ja kiva toukokuu. Yllättävä hellehän iskeytyi Suomen ylle ja tosiaan on ollut poikkeuksellisen kuuma.

Meidän nuorimmainen täytti vuoden juuri ennen vappua. Suloisia vekaroita, kerrassaan hyväntuulisia ja virkeitä tenavia. Synttärikahvit käytiin juomassa ja katsomassa heidän hassutteluaan.

Mummin murut ♥

Kesälomiahan pitää tunnetusti töissä alkaa suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, jotta loma-ajat voidaan vahvistaa. Itse halusin varta vasten myöhäisen lomajakson tälle vuodelle. Lapin lentävät ovat turhan uteliaita ja päällekäyviä yleensä kesä-heinäkuussa, joten parempi suunnata pohjoiseen vasta ihan loppukesällä. Sainkin helposti vaihdettua lomajaksoni elokuulle. Viikon saan kuitenkin pitää jo ennen juhannusta niin jonkunlainen tasapaino säilyy.

Kesälomasuunnitelmia on tehty ja kaikenlaista varattu ja tilattu. Katsotaan nyt....

Bonolle syntyi pentuja keväällä ja käytiin helatorstaina päiväseltään retki Kotkaan. Mellis sai samalla edustavan trimmin kasvattajalta, joten kelpasi näyttää nuortamiestä näyttelykehässä. 

Mellis ja Mamma-Kaja

Yksi pennuista jää kasvattajan siskontytölle asumaan. Frida on kyllä ehdottomasti kaunis ja kaikkihan ne olivat melkoisia mörssäreitä ja varsin reippaita tutustumaan paikkoihin ja pihaan. 

Jos Frida on vaan luustoltaan täysin terve, uskon, että siitä tulee kasvattajalle jossain kohtaa mahdollisesti emäkoira. 

Frida on väriltään tricolor. Bono kantaa geeneissään kaikenlaisia hassuja yhdistelmiä väreistä, joten sillä näköjään voi tulla mitä vain. 

Vasta toukokuun puolivälissä uskalsin laittaa kesäkukkia. Eihän näistä keleistä koskaan tiedä. 

Pikainen reissu puutarhakauppaan ja yhtäkkiä auto oli pakattu täyteen erilaista ruukkua ja kukkaa.... 

Sireenit tuoksuivat mahtavalle.

Harmi kyllä ukkosmyrskyt pieksivät ne aika pahasti. 

Napakka kuumuus sai myös aikaan tosi nopean kukinnan.

Ystävien teini täytti joulukuussa 13v ja sai meiltä lahjaksi rannekkeen ja päivän Linnanmäellä. Eilen oli sitten vuoro toteuttaa tämä pitkään odotettu päivä, koulujen loppumisen kunniaksi.

Ajeltiin porukalla (minä, teini ja teinin kaveri) Helsinkiin ja käveltiin porteista sisään. Siellä sanoin vaan "vapaa" ja sinne pyyhälsivät. Pariin otteeseen törmäsin jossain kun kuljeskelin ja ihmettelin ihmisten iloa ja koneiden vinkunaa. Päivä oli tosi kaunis. Siinä missä kotona oli tullut kunnon ukkonen, me saatiin nauttia lämpimästä auringosta.

Muutaman kertalipun hankin itselleni ja kävin pari rauhallisempaa laitetta ihmettelemässä. En pidä noista vatkaimista ja katsoinkin tyytyväisenä maan pinnalta miten muut heiluivat laitteissa. Perinteinen puinen vuoristorata on hurjinta, mihin pystyn ja sen kokeilin tänäkin vuonna.

Minä pakkasin aamulla kirjan kassiin, ostin muutaman hyvän juotavan ja istuin vähän eri puolilla ihmettelyjen välillä. 

Päivä oli tosi kiva. Teinien kanssa syötiin vähän yhdessä ja sinne he taas painuivat. Olivat kokeilleet kaikenlaisia vatkaimia ja vemputtimia, mutta onneksi molemmilla oli sikäli järki päässä, että siinä rajoissa ettei kumpikaan tullut huonovointiseksi.

Vähän 19:30 jälkeen tulivat etsimään minut ja totesivat olleensa niin monta kertaa jossain missä kastui, että alkoi olla aika siirtyä autolle ja kotiinpäin. Nukkuvia teinejä takapenkin täydeltä 1,5 tunnin matkan ajan... 

Uusi Swingi

Minulle ei pystyisi maksamaan tarpeeksi, että menisin tuohon.

Ihmiset jonottivat siihen ja nähtävästi se oli hieno kokemus.

Sillä aikaa kun me hurvittelimme, miehet tekivät meillä kotona sokkeriremonttia, eli vihdoin jo 2021 kesällä hankitut sokkelilevyt saatiin paikalleen ja sepeli tuohon talon seinustalle.

Olin tästä superiloinen! 

Nyt sitten viileni toistaiseksi. Onneksi myös sadetta on tullut, että keräysastioihin on saatu jotain talteen. Ehdin 1000 litraa jo kantaa kastelukannulla ja juuri pohdin pitääkö kaivosta alkaa pumpata vettä säiliöön, kun ensimmäinen sade tuotti vähän. 

Kelpaa tomaateille kantaa vettä kasvihuoneeseen edelleen.