perjantai 8. marraskuuta 2013

Hajatelmia

"Mitä sinulle kuuluu" kyselee Facebook kun sinne menee. No eipä ole kuulunut mitään erikoista viime aikoina, tämä on tätä arjen pyörittämistä kolmivuoron ja kaksivuorotyön ohessa...

Sen verran voin kehua Facebookia, että Lotallehan sattui vahinko tuolla HIHS:ssä, kamera putosi taskusta ja jäi sille tielleen. Laitoin samana iltana vielä naamakirjaan viestin, jossa kerroin asiasta ja pyysin jakamaan. Hirveästi en herätellyt toivoa...
Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin metkan txt-viestin joltain Markolta. Markon tytär oli löytänyt kameran, ottanut mukaansa ja he olivat ällistelleet viikon verran mistä löytäisivät ihmisen kenelle se kuuluu. Lopulta Marko oli työmatkalla vienyt sen takaisin HA:n löytötavarapisteeseen - JA samana päivänä nähnyt jakamani viestin FB:stä, joten osasi laittaa mulle viestin, että soita Areenalle.
Ja miten ollakaan, kamera kuvineen ja videoineen saatiin takaisin.
Kyllä tuli hyvä mieli ja paransi taas luottamusta ihmiskuntaan!

Autossa on edelleen kesägummit alla. Olen toki jo vaivannut päätäni ajatuksella, että ehkä nastat pitäisi kohta vaihtaa.... mieluusti ennen kuin on se ensimmäinen sateen jälkeinen pakkanen ja aamuvuoro.

Molemmilla koirilla on järjetön karvanlähtö. Edu tekee tämän joka vuosi: pudottaa tukkansa kun tulee kylmä. Omituinen otus. Tosin se kompensoi sen sitten joulun aikaan kasvattamalla ihan mielettömän hienon näyttelyturkin - tänäkin vuonna tosin turhaan, näytelmiä ei ole tiedossa. Piha näyttää melko räävittömältä kun koirankarvatuppoja on pitkin pihaa. On kuin joku olisi höyhennetty....

Lotta osallistui estekisoihin. Jostain tuntemattomasta syystä hän oli päättänyt pitää kisataukoa, mutta kun sekä tallin opettaja että minä puhuimme järkeä, ilmoittautui sittenkin. Kuten opettaja sanoi, kaikki harjoitus on aina harjoitusta, myös kisatreeni.
Hienoa oli, että osallistui, koska kisa meni hyvin, teki siistin puhtaan radan, kauniit tiet, ja tuli omassa luokassaan (55 cm)  toiseksi. Tuli kesällä hankitut kisahousut nyt korkattua asiallisesti.


Jostain valmennuksesta, alla Kukkis.
Näköjään erittäin hyvällä tuulella.


Kisapäivänä isä paistaa lättyjä kanttiinissa ja antaa kovasti ohjeita. 
Emme tiedä kummalle, hevoselle vai tyttärelle. Kukkis ei näytä mitenkään kuuntelevalta.


Tyytyväinen rusetoitu kakkonen ja Kukkis.


Itse hevostelen vielä. Edelleenkään en tunnu mitään osaavan ja tuntihevoset vie kuin kaurasäkkiä.... mutta silti se ON kivaa. 

Annoin hakata itselleni kulmakarvat. Kestopigmentoida lienee se oikea sana. Niitä on nyt 20 vuotta värjätty joko kosmetologin tai omasta toimestani. Hyvänä väri kestää ehkä viikon, sitten saisi taas olla levittämässä. Joten pysyvämpi ratkaisu.
Melko tummat ne toistaiseksi on ja vaatii tottumista. Mutta tykkään. Tosin laittaminen oli kamalaa. 

Salon aluesairaalan alasajoa on päivitelty maanlaajuista lehdistöä myöten. (Julkisuudessa puhutaan siis vaan synnärin siirrosta mätään ja vettävuotavaan U-sairaalaan Turkuun...)
Kovin rauhallisesti siihen on vaikea suhtautua, mutta eipä henkilökohtainen hötkyily mitään autakaan. Olen ollut yhteydessä vähän muuallekin, jalkaa olisi vähän pakko saada oven väliin jos ja kun huonosti käy.  Melko mielenkiintoista tämä odottelu omalla tavallaan on. 
Kun tieto siitä, että töitä on joka tapauksessa, ei välttämättä lohduta, kun on valinnut näinkin naurettavan ja typerän asuinpaikan....  Turkuun on hiukan liikaa matkaa, samoin Lohjalle.
Toivon ettei meidän tarvitse käydä vakavassa mielessä keskustelua mahdollisesta muutosta muualle.

Uusia harrastuksia jälleen. Ilmoittauduin palokuntaan ensivasteryhmään. Viikonloppuna evy-kurssi, jonka jälkeen sitten mahdollisesti hälytyksiä. 
Näköjään sitä alkaa "elää" ihan toisella tavalla kun on päässyt opiskeluista ja tottunut taas tähän työssäkäyntiin.

Vielä vinkki yhteen vahingossa kehiteltyyn arkiruokaan, oli todella onnistunut ja hyvää.

Kermainen Koskenlaskijan kalakeitto

2 bataattia
3 porkkanaa
hernemaissipaprika-pussi
tuoretta tilliä
2 pkt lohikuutioita pakastealtaasta
pussi murustettua Koskenlaskijaa
mausteita

(2,5 dl juustokermaa)

Pilko vihannekset ja laita ne keittymään melko lyhyeen liemeen. Keitä viitisen minuuttia. Lisää jäiset lohikuutiot ja he-ma-pa. Kun soppa kiehuu jälleen, kokeile vihannesten pehmeyttä, saavat jäädä vähän rapsakoiksi. Sekoita joukkoon juustomuru ja mahdollisesti kerma, voit myös jatkaa lientä kiehuvalla vedellä (kahvinkeittimestä), jotta saat riittävän sakean mutta ei liian laihan liemen. Mausta ja maista. Leikkaa päälle tuore tilli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti